lauantai 25. kesäkuuta 2016

Naruriimun käyttötarkoitus?

Juhannukseksi blogissa on ei niin hauskaa tai virkistävää tekstiä naruriimun käytöstä. Postaus oli valmiina jo pari viikkoa ja nyt viilasin sen lopulliseen muotoonsa.

Hevostalli.netissä oli jokin aika sitten keskustelua suuntaan ja toiseen naruriimun käyttötarkoituksesta ja keskustelissa oli monia pointteja puolesta ja vastaan. Keskustelusta sain kimmokkeen kertoa lisää siitä, miksi minä käytän naruriimua. Naruriimu mielletään yleensä juuri narunpyörittelijöiden välineeksi vaikka mikään ei estä käyttämästä sitä kaikessa normaalissa arjessa. Ainoa ero nylonriimuun tai nahkariimuun on se, että tätä ei kannata jättää tarhaan päälle sillä jos hevonen jää siitä johonkin kiinni, se todellakin jää kiinni eikä pääse irti.

Muulilla on Silvertip-merkkinen naruriimu ekstrasolmuilla, sellaista ohutta ja jämäkkää mallia, eikä mitään pilipalia, joka on pehmeä kuin vauvan pylly. Tuplasolmujen pitäisi hevosella osua taktisesti hermoalueelle, en ole ihan varma miten ne osuvat muulilla. Mutta "pidon" pitäisi olla parempi kuin normaalilla naruriimulla. Pidolla tarkkotan tietenkin yksinkertaisesti sitä, että jos Muuli päättää lähteä huitelemaan ja minä vedän narusta vastaan, painaa naruriimu sitä inhottavasti juuri solmujen kohdalta ja sitä sattuu ja se ei enää haluakaan lähteä huitelemaan.

Tietääkseni melkein kaikki blogini lukijat ovat ei-muuli/aasi-ihmisiä, joten tehkää niinkuin fiksummat tekevät eivätkä niin, kuten minä teen Muulin kanssa. Muuli ja hevonen nimittäin eroavat toisistaan mm vetopaniikin osalta. Minä käytän Muulilla tällä hetkellä pelkästään naruriimua kaikessa arjessa. Vain laitumella pidon ajan olen pitänyt pinkkiä Bucas riimua erikoistilanteita lukuunottamatta. Naruriimua kun ei saa koskaan jättää päähän valvomatta, eli se ei tosiaan sovi tarhariimuksi.

Osa naruriimun suurkuluttajista on sitäkin mieltä, että naruriimusta ei saa koskaan sitoa hevosta kiinni mihinkään.
Naruriimun voi huomaamattomasti jättää suitsien alle.
Hevostalli.netin keskustelussa nimimerkki Kiira kertoi käyttävänsä naruriimua koulutusvälineenä, mutta jota hän ei kuitenkaan jätä tarhassa päähän eikä sido hevosta mihinkään naruriimusta. Se antaa paineen kapeampaan kohtaan kuin tavallinen riimu. Hänen mukaansa naruriimua näkyy Suomessa lähinnä länkkäripiireissä ja narunpyörittelijöillä, mutta että ulkomailla niitä käytetään arjessa ihan kaiken rotuisten kanssa.

Nimimerkki Nainen taas kommentoi seuraavaksi että naruriimu on helppo käyttää koska naru on solmittu siihen valmiiksi. Sillä myös sidotaan kaiken ikäiset, myös varsat, alusta saakka. Naruriimusta kun ei pääse repimällä irti.

Klö taas heitti hyvän vinkin, naruriimu korvaa ketjuriimunnarun, sillä se aiheuttaa paineen yhtä kapealle alalle mutta palautuu nopeammin kuin ketju. Ketjuhan tuntuu jäävän helposti "jumiin".

Aika monta vastausta menikin ennenkuin nimimerkki n tuli kertomaan että riimun pitää hajota jos hevonen joutuu paniikkiin, siksi naruriimusta ei saa sitoa. Kuljetuksessa pitäisi käyttää nahkariimua tämän takia, ei nylonriimua tai naruriimua.

Mainittakoot tähän väliin, että pitkäkorvilla on mielenkiintoinen ominaisuus, ne eivät riko itseään vaikka ne olisi sidottu kiinteästi kiinni. Vetopaniikkihevosta en minäkään uskaltaisi sitoa naruriimulla mihinkään, ellen sitten toivoisi hevosen "luonnollista" kuolemaa vakuutusrahojen toivossa.

Vetopaniikkiin liittyen nimimerkki A heitti kuitenkin ajattelemisen arvoisen kommentin; Vetopaniikki on opittu tapa, juuri tuosta kun "olen päässyt ennenkin irti rimpulemalla, miksen nyt pääsisi". Edes minä en kyllä sitoisi vetopaniikkihevosta puuhun naruriimulla, koska pidän hevosia hieman yksinkertaisina eläiminä ja ne voivat oikeasti rikkoa itsensä tempoessaan tietä vapauteen.

Tiedän aaseja, joihin tämä vetopaniikittomuus ei päde. Eli ne repisivät niskansa poikki jos ne olisi sidottu kiinni millä tahansa välineellä. Jokaisen omistajan velvollisuus on tutustua omaan eläimeensä mahdollisimman hyvin, jotta osaa minimoida riskit ja vaaratilanteet vaikka niitä aina eläinten kanssa touhutessa väistämättä onkin.

Toisinhevostelijat on nyttemmin aika hiljainen foorui (kiitos kuuluu varmaan eniten Facebookin ryhmille) mutta siellä oli naruriimuista myös pitkää ja pohdiskelevaa keskustelua. Haistelen rivien välistä että nykyään on ok käyttää naruriimua, kunhan ei jätä sitä missään (edes erikoistilanteessa) päähän eikä todellakaan sido siitä mihinkään kiinni. Siis hevosia. Mutta koska tämä on blogi kertoo minun muuliprojektistani ja muista pitkäkorvista, sidon Muulin edelleen kiinni naruriimusta.

Minun kannaltani naruriimun hyvät puolet ovat tässä:
  • siitä ei pääse irti
  • sen voi jättää suitsien alle
  • sillä voi teoriassa hallita paremmin karkuun lähtevän muulin (no, pari kertaa olen hallinnut, muilla kerroilla se pääsi irti)
  • se on helppo ja nopea pukea ja riisua

Meillä oli neljä vuotta koti-kotona aasiori ja shettisruuna. Aasiori ei ollut oma, mutta se asui meillä täysihoidossa/ylläpidossa eli vastasimme itse kaikesta siihen liittyvästä. Sen kanssa oli alkuun hankaluuksia ja paljon. Se oli vain sellainen normaalin kokoinen, mutta tosi "skrode" ja minä painoin tuohon aikaan 45 kiloa. Ei siis ollut juurikaan saumoja pidellä sitä jos se lähti. Ja se lähti muuten tosi mielellään naapuritallille hevosten luokse.

Jos et tiedä mitään aaseista, niin aasiorit ovat paljon viriilimpiä kuin hevos/poniorit jos niillä on tammoja lähettyvillä. Astumistilanteet ovat niin rajuja, ettei omaa aasioriaan tunne enää omakseen. Ja sinne ei muuten todellakaan mennä väliin "pelastamaan tamma orin hampaista".

Aasiori pääsi alkuaikoina lähtemään naapuriin, en pystynyt pitelemään sitä millään. Mutta sitten solmin sille itse naruriimun ja talutin sitä sillä jonkin aikaa. Se vänkäsi ja vänkäsi ja halusi lähteä naapuritallille, mutta silloin otin tiukan otteen kädellä riimun turpaosasta ja painoin saan käden kyynärpään aasin kaulaa vastan. Tarkoitus on pitää aasin pää koko ajan kääntyneenä sisäänpäin, sillä jos se saa päänsä ulos eli pois päin ihmisestä, se pääsee lähtemään.

Sitten siinä pihalla pyörittiin aasin kanssa minuutti, viisi minuuttia tai tarvittaessa vartti. Eli niin kauan kuin aasi lopettaa vänkäämisensä. Tämän jälkeen "Velmu" olikin ihan kiltti poika taluttaa paikasta A paikkaan B. Kunnes se taas puolen vuoden - vuoden päästä yritti uudestaan. Sitä ei todellakaan pidetty vapaana pihalla.

Miksi oli naruriimu? Leveä nylonriimu jakaa painoa niin laajalle alueelle että 45-kiloisella minälläni ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia saada aasia haltuun sen avulla.  Ja kyllähän se lähtikin, useita kertoja. Pari kertaa sain juostua postilaatikon tai puun toiselta puolelta ja sen matka tyssäsi siihen. Jos sen pakomatkan sai pysäytettyä, se luovutti eikä yrittänyt lähteä saman tien uudestaan.

Jos olet lukenut tarkasti postaukseni, huomaat että pyrin estämään Muulinkin pakoyritykset parhaani mukaan. Yritän minimoida tilanteet, joissa se pääsisi karkuun. Toisaalta jos tilanne on sellainen, että tiedän valmiiksi etten pysty pitelemään sitä, päästän vain narusta irti ja annan mennä. Pahinta on mielestäni se, että yrittää pidellä mutta silti se pääsee irti. Siis Muulin kanssa, jokainen tekee omansa kanssa aivan niin kuten parhaaksi näkee.

Nyt on jo useamman kerran käynyt niin että Muuli on pelästynyt jotain taluttaessa ja ottanut juoksuaskeleita. Se on ottanut niitä kuitenkin vain pari eikä naru ole ehtinyt edes kiristyä. Tähän tulokseen olisin päässyt varmasti myös sillä, että olisin aina antanut mennä jos se otti lähdöt, enkä olisi tehnyt asiasta mitään numeroa. Minä tein kuitenkin niin että torppasin parhaani mukaan sen lähtöyritykset ja naruriimu on siinä naruineen oiva väline kun se ei mene rikki.

Laitoin tähän Velmun kuvan Sukupostista. Sillä on päässä se itse tehty naruriimu. Sukupostistahan EI saa kopioida kuvia virtuaaliaaseille, mutta koska kuva on minun ottamani, voin käyttää sitä. Kuvaa ei ole suoralinkitetty eli sen katsominen ei vie kaistaa Sukupostin palvelimelta.
Tee naruriimu itse! (ohjeet englanniksi)

Tällä ohjeella minä olen ensimmäisen naruriimun tehnyt 15 vuotta sitten. Se oli muistaakseni harjoituskappale paalinarusta. Sitä ei tietenkään koskaan käytetty.

Löysin YouTubesta myös suomenkielisen ohjeen.
Etsi kuvasta virhe!
Mitä mieltä itse olet naruriimusta? Onko se narua pyörittelevien ituhippien muotiväline vai onko se riimu siinä missä muutkin riimut?

(nyt kun laitoin lukijoita herättelevät kysymykset postauksen loppuun ensimmäisen kerran koko blogin historiassa, en ole kommenttien suhteen kovin toiveikas)

16 kommenttia

  1. Omasta mielestäni naruriimu on riimu siinä missä muutkin, tosin ennen sen käyttämistä pitää ottaa selvää sen hyvistä ja huonoista puolista jotta ei käy vahinkoja :)

    VastaaPoista
  2. Kuvan virhe on että muuli on naruriimu päässä tarhassa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naulan kantaan, mutta taidan silti jatkossakin piilottaa tällaisia kuvia postauksiin.. Kukaan ei nimittäin huomannut virhettä siitä postauksesta, jossa tuo kuva alunperin oli, joskus huhtikuussa ;)

      Poista
  3. Myin omat naruriimuni pois, en kokenut tarvitsevani niitä mihinkään ja minusta oli hankalaa juurikin se että sitä ei voi jättää.päähän tarhassa eikä siitä voi sitoa kiinni. Monen hevosen omistajalle sellainen jatkuva riinujen vaihtaminen olisi työlästä. Varmasti eri asia, jos kavioeläimiä on vain yksi tai pari! Mulla on 3 tammaa ja 2 oria (suokkeja). Tammoja talutan tavallisessa riimussa, oriita ketjunarun kanssa. Kun ketjun laittaa oikein, eli turvan alta, niin kyllä se löystyy eikä kiristä koko ajan. Turvan päältä laitettuna se aiheuttaa jatkuvan paineen = ei hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyh hyh, pidätkö siis riimua tarhassa päällä?! Jos pidät niin nyt ihan hissukseen, sillä sehän on myös eläinrääkkäystä ;)

      Talutan vuokrahevosta nyt laidunaikaan ketju turvan alta ja se riimu on varmaan sellainen että se ketju jää "lukkoon" eikä liu'u takaisin löysälle. Mutta tosiaan vikaa on ehkä riimussakin, ne lenkit, joista se menee on tosi "teräväreunaiset".

      Mä toivon että jossain tulevaisuudessa olisi Muulin kanssa niin varma oli että voisin käydä sen kanssa maastokävelyillä naruriimun kanssa, tällä hetkellä laitan sille kuolaimet koska niillä ainakin hallitsen sen jotenkin. Ja ehkä vielä kauempana tulevaisuudessa taluttelen sitä maastossakin ihan tavallisella riimulla jolloin minullakaan ei ole enää tarvetta naruriimulle.

      Poista
    2. Tämä on varmasti ikuinen riidan aihe, mutta itse jätän aina hevosille riimut päähän tarhaan ja laitumelle. Talvisaikaan vielä mieluiten heijastinriimut. Karanneita hevosia (varsinkin oreja!) on huomattavasti mukavampi pyydystellä kun niillä on riimut päässä, nimim.kokemusta omaava. Omat orhit eivät ole vielä koskaan karanneet, kop kop, mutta muiden oreja on joskus tullut pyydystettyä. Ja varsinkin tilanteessa, jossa en olisi itse paikalla hevosia pyydystämässä vaan asialla olisivat jotkut hevosiin tottumattomat sivulliset. Mutta joo tiedän, tämä on ikuisuusriidan aihe :D Ja toki on riski, että hevonen jää jalastaan kiinni riimuun ja kuristuu ja kuolee. Mielestäni se on kuitenkin aika pieni riski, ja joka tapauksessa parempi vaihtoehto kuin se että hevonen juoksee isolla tiellä autojen seassailman riimua, sitä ei saada kiinni ja joku sivullinen ihminen pahimmassa tapauksessa kuolee. Mutta joo, tämän asian jokainen hevosenomistaja harkitsee omassa päässään. Kiinni jäämisen riskiä voi onneksi vähentää käyttämällä erityisiä "laidunriimuja" tai muuten vain vanhoja ja kulahtaneita riimuja jotka todennäköisesti antavat periksi, jos hevonen takertuu riimusta jotenkin kiinni.

      Poista
    3. Juuri näin. Hevosensa voi tapattaa monella muullakin tavalla helpommin ja vaikka kumminkaiman enon hevonen olisi vuonna 1975 kuristunut riimusta niin en tiedä olisiko se minulle riittävä syy jättää riimutta tarhaan jos se olisi tallin tapa. Monella tallilla on hevosilla tarhoissa aina riimut vaikka mistä sen tietää että ne hajoaa tosta vaan jos hevonen jää kiinni..

      Poista
  4. Tosi hyödyllinen postaus, varmasti apua monelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ainakin se ainakin herättää ajattelemaan välineen käyttöä. Erityisesti mua alkoi pelottaa se, että eikai kukaan tee hevosensa kanssa niinkuin minä muulin kanssa. Tai jos tekee, joudun sensuroimaan aika rankasti tekstiä tulevaisuudessa :/

      Poista
  5. Mä teen hevosen kans niinku sä muulin! (tosin tein niin jo aikaa ennen Muulia, siis ehkä neljä-viis vuotta sitten) Sen lastausongelmat katos naruriimulla ja lukottomalla köydellä ja tarpeeksi kestävällä trailerilla, eikä sitä ois varmaan vieläkään kertaakaan pesty ilman pesupaikkaa johon saa molemmin puolin ketjuihin. Toi laamakin osaa nimittäin olla melkonen kusipää kun sille päälle alkaa, ja nyppii ittensä irti jos kamoissa vaan joku osa pettää. Naruriimulla ja köydellä johonki mäntyyn sidottaessa se hetken siinä nykii, sit tajuaa et ei saatana en pääse irti, ja se oli siinä. Se on nyt taas tällä tallilla alkanu nykiä itteään irti kiinnitysrenkaista kun alkaa joku esim. ruuattomuus tai ihoaineiden laitto vituttaan, narun solmu tai lukko petti useemman kerran, sit sidoin naruriimulla ja se veti renkaan mukanaan. ":D" Oon vähän sillä silmällä vilkuillut pihassa oleskelevaa traktoria, mutta en oo kehdannut siihen laittaa riekkumaan.

    Mutta joo, mulla on ihan kohtuullinen arsenaali naruriimuja ja useasta tilanteesta useamman hevosen kanssa ois tullut hankalempi ilman niitä. Tykkään siitä, että naruriimu tosiaan hellittää paineen heti ja se on tarkka väline pieneenkin hifistelyyn, ketju turvan ali on tosi epälooginen hevoselle ja turvan yli jää aina kinnaamaan. Muuan pahkasikaputte pysy kiltisti lapasessa kunnon naruriimulla ja köydellä, muut talutti sitä ketjun kera, ja siis onhan nuo (lukottomat) useemman metrin mittaset köydet huomattavasti kivempia kun jää sitä pelivaraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, mä kun ajattelin että joudun ihan kunnolla puolustelemaan naruriimun käyttöä ja varsinkin siitä sitomista vielä monen postauksen verran. Jos mulla olisi hevonen jolla olisi tämän kaltaisia ongelmia, kyllä sitoisin sen myös kiinni ja niin ettei pääse lähtemään. Silloin se on mun oma ja jos se siihen kuolee niin itseäni saa syyttää. Toki vaihtoehto on syöttää nakkia naamaan aina kun se suostuu seisomaan kiskomatta paikoillaan, mutta jos sille tulee pakottava tarve häipyä, niin muistaako se siinä ne nakit vai häipyykö vain? Eikä muuten tarvi kun pari peräkkäistä kertaa kun lukot pamahtelee rikki ja siitä tulee hyvä keino häipyä epämiellyttävästä tilanteesta.

      No nyt voisi toki puhua siitä että miksi hevonen pakotetaan epämiellyttäviin tilanteisiin, mutta ei mennä siihen. Joskus on tehtävä asioita ja sillä selvä.

      Poista
  6. Vuokrahevosella käytetään naruriimua, ja omistaja onkin sanonut ettei saa sitoa kiinni (yleensä kaltereiden väliin riimunnarua pujoittelemalla pysyy). Kun hevonen oli vesikarsinassa ja omistajan piti suihkutella sitä (ja omistaja piti siis riimunnarusta kädessään), niin heppa alkoikin sitten siirtymään aina sivulle eikä pysynyt paikallaan. Ei siis pelännyt, lähinnä vaan kinasteli ja halusi ruokaa. Omistaja aina siirsi hevosen takaisin, mutta hevonen kuitenkin teki saman uudestaan ja uudestaan. Lopuksi hevonen saikin ruokaa siellä (mielestäni kuitenkin huono idea), ja seisoi sitten paikallaan. Mielestäni olisi ollut paljon helpompaa vain vaihtaa tavalliseen riimuun, ja laittaa hevonen kiinni vesikarsinaan. Voisiko tällaista ehdottaa omistajalle, vai onko parempi jos hevonen heti oppii että seisoo siellä nätisti naruriimu päässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omistaja on varmasti päättänyt että hevosta ei sidota tai pakoteta mihinkään vaan opetetaan kaikkeen positiivisella vahvistamisella, tosin se menee vähän mönkään jos hevonen kerjää ruokaa (pitää opettaa luopuminen sellaisille mörssäreille).

      Mä annan myös ruokaa (kauraa) mutta silti varmuuden vuoksi sidon kahtapuolta kiinni ja niin ettei irtoa, mutta ymmärrän että moni hevosihminen ei halua sitoa ainakaan naruriimusta ja osa ei halua edes tavallisesta riimusta, vaan yrittävät opettaa hevosensa seisomaan paikoillaan vapaaehtoisesti. Se suihkuttelu voi vain olla hevosen mielestä kuitenkin kiusallisempaa kuin herkut. Jos positiivisen vahvistamisen linjalle on lähdetty, niin sillä kannattaa ehdottomasti jatkaa eikä vaihtaa linjaa. Eli vuokraajan velvollisuus on tehdä niinkuin omistaja että hevosen käsittely on samassa linjassa. Mutta ainahan sitä kannattaa ehdottaa, sillä jos hevonen pyörii aina vaan hirveästi siellä, ei suihkuttamisestakaan tule mitään.

      Poista
  7. Onko naruriimu säädeltävissä eri muulien, aasien ja heppojen pään koon mukaan, vai tehdäänkö/myydäänkö näitä eri kokoja? Jos ei, miten mittaan oikean koon kullekin? - Mainio, hauska blogi sulla ��!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naruriimuja voi periaatteessa säätää siirtämällä solmuja hieman. Eli solmua löysytetään, siirretään ja kiristetään. Joidenkin käyttäjien mukaan solmuja ei saisi koskaan siirtää tai "ajatus" lähtee, mutta jos naruriimun pesee vaikkapa pesukoneessa voivat solmut ihan jo siellä löystyä ja ne on kiristettävä.

      Itse en lähtisi kuitenkaan säätämään kuin leuan alla olevaa solmua ja se yleensä riittääkin. Sillä siis kiristetään turvanympärystä ja lauan alla olevaa osaa. Kirjoitin säätämisestä oman postauksensa: "Hetkinen, kaikkia naruriimuja voi suurentaa ja pienentää".

      Muulin naruriimuja olen joutunut säätämään niin, että olen pienentänyt turvan ympäri tulevaa osaa.

      Poista