tiistai 10. toukokuuta 2016

Suihkepullo ja ötökkäloimi check!

Viime postauksessa kerroin kuinka Muulin rinnukset oli jo syöty verisille paukamille ja kuinka tarvitsen sille ötökkämyrkkyä. No sitä en vielä ehtinyt ostaa, mutta otin tallille mukaan tyhjän suihkepullon jonka täytin vedellä. Ajatuksena siis kokeilla miten se suhtautuu siihen. Ja jos suhtautuu huonosti, niin voin aloittaa siedättämisprosessin jo tänään.

Ajattelin etukäteen että nyt tulee kunnon muuliragemateriaalia. Ja saisin 100 osaisen videosarjan siitä, kuinka muuli opetetaan sietämään suihkepulloa. Mutta mitä vielä. Sille oli ihan yks hailee kun suihkuttelin sen rinnuksen, jalkojen sisäpuolet ja mahan. Toki palkitsin sitä kauralla ruhtinaallisesti. Se ei monottanut vaikka suihkin sitä tisseille!

Tästä tulikin tosi tylsä pätkä. Kiinnittäkää kuitenkin huomiota noihin sen etujalkoihin, joita se nostelee koko ajan. Hyvin on oppi mennyt perille! Mutta eihän se ikuisesti jaksa noita nostella tolleen ilman tarvetta. Eihän?


Muulia harjatessakin tein historiaa. Nostin nimittäin kaikki jalat samalta puolelta! Muuten meni oikein hyvin mutta takajalkojen kanssa on sellainen ongelma että häntä menee toisen puolen kavioon kun sitä putsaa. Jouhet menee käden ja kaviokoukun väliin ja ainakin pari kertaa nykäisin jouhista kun kaiversin savea pois kaviosta.

Bongasin FB kirppikseltä pienen 135 fullneckin villaloimen Porvoosta ja menin hakemaan ja maksamaan sitä tänään. Kysäisin samalla että olisko jotain muuta ja tää ötöloimi oli! Mun tarjous (20e) meni läpi ja tämä melkein käyttämätön loimi lähti myös mun aasimobiilin matkaan.

Loimesta on poistettu kauluksesta kuminauhakuja koska ex-omistajalla ei ollut tarvetta suojata ponia ötököiltä, vaan suojata sen selässä ollut haava linnuilta. Ompelen tähän uuden kujan ja laitan kumpparin niin kaulaosa pysyy ylhäällä. Muulilla on kyllä niin paksu kaula että ei kaulaosa kovin alas edes pysty valumaan.

Loimen mittaasuhteet tuntuvat hieman oudoilta. Koko on 135, joka on muulinkin koko. Mutta muuli on aika slim. Mahavyöt ovat niin pitkät kuin mahdollista ja silti ne on tosi napakat. Loimi roikkuu pitkällä takapuolen yli. Etuosasta tämä tuntui olevan ihan sopiva. Mahakappale taas olisi voinut olla tuplasti pidempi.


Mutta en valita, istui ihan ok ja Muuli suhtautui sen pukemiseen yllättävän hyvin. Muulin päävärkki on niin suuri että mulla meni hetki ennenkuin sain loimen pujotettua kokonaan pään yli. Muuli ei sanonut tästäkään mitään!
Pala helvetissä. t. Muuli

Jep, katsot ihan oikein. Mahaosa on puetty nurinpän. t. Amatööri.


Nakinkuori. Kirjaimellisesti.


Muulin rääkkäyksen jälkeen kuskasimme sen maneesiin. Minulta on jäänyt irtohypytys valitettavasti väliin jo parina viikonloppuna joten nyt kun kaverini Piia oli mukana avustamassa, rakensimme kolmen esteen ja yhden puomin kujan. Totesimme Muulille sopivaksi laukkapuomiväliksi 6 metriä. Ja nyt kun kirjasin sen tähän, muistan sen toivottavasti seuraavallakin kerralla.

Muuli tuli tallomaan kannattimien ja puomien sekaan saman tien kun siirsimme ne laidan takaa hiekan puolelle. Sitä ei haitannut vaikka puomit olivat ihan sikinsokin, se haisteli ne tarkasti läpi ja meni jatkamaan peilailua.

Väsähdin irtojuoksuttamiseen Muulia nopeammin. Se sietää nimittäin painetta jo tosi hyvin. Sain ihan tehdä töitä että se laukkaisi esteet. Ravissakin se suoriutui niistä ihan hyvin, mutta irtohypytyksen tarkoitus on myös kehittää laukkajuttuja.

Puomeja putoili, mutta vain siksi että alussa välimatka oli sille väärä. Kun saimme etäisyydet oikein, niin puomitkin pysyivät ylhäällä.

Juoksutin vielä muutaman kierroksen per suunta. Muulin saaminen oikeaan kierrokseen oli jostain syystä todella haastavaa, mutta periksi ei annettu. Ja kun se lähti ko kierrokseen, se meni todella hienosti. Juoksutin vain siksi että sekin alkaisi tulla "rutiiniksi" eikä näin alussa kannatakaan juoksuttaa kierrostolkulla. Onhan tämä todella tylsää puuhaa Muulin mielestä.
Kuva: Piia Lukkaroinen

Kuva: Piia Lukkaroinen

Kuva: Piia Lukkaroinen

Kuva: Piia Lukkaroinen

Kuva: Piia Lukkaroinen

Muulin pään ravistelu oli vielä suurempaa kuin aikaisemmin. Surffailin netissä ja etsin muulien korvahuppuja. Löytyihän niitä, mutta jenkeistä. Ebay antoi toimituskuluiksi 31 euroa, joten antaa olla. Koska Muulin pää on aika hyvin hevosen mittasuhteissa, metsästänkin sille uusia tai käytettyjä kärpäshuppuja korvilla tai ilman. Haen kangaskaupasta verkkoa ja ompelen niihin itse uudet korvat.

2 kommenttia

  1. Hieno Muuli, on se vaan jo todella taitava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä tulee esiin kaikkia tällaisia kivoja juttuja :) Kavionnostosta olen eniten innoissani, ihankuin se olisi tajunnut että kun nostin ensin sen puolen kavion, jolla olin, ja sanoin että "toinen", niin toinen nousi :)

      Poista