tiistai 12. tammikuuta 2016

Liian hyvää ollakseen totta?

Eilen tsättäillessäni aasinoobikaverini kanssa (se sama, jonka sain aivopestyä muulivaellukselle syksymmällä) hän kertoi että on alkanut uskoa muulien paremmuuteen. Jatkoimme keskustelua sillä itse tajusin että hetkinen, ihan samaan tapaan suokkeja on yritetty markkinoida ihmisille.

Sitten haistoin palaneen käryn. Erityisesti kirja "Those magnificent mules" antaa ymmärtää että kyseessä on eläinlaji aivan eri sfääreistä. Muuli kokoaa lehmät, tappaa puumat, käy makaamaan jotta ylipainoinen omistaja pääsee selkään ja kuljettaa tätä kaksi viikkoa peurajahdissa keskellä wildernessiä. Eikä hikoa kuin satulahuovan alta!

Tässä on pakko olla jotain mätää, eikai muuten tätä eläintä hehkutettaisi niin runsaasti.

Toku aaseilla ja muuleilla on tietty maine hevosihmisten keskuudessa. Niitä ei arvosteta, ne ovat itsepäisiä, ne on sellaisille jotka ei osaa ratsastaa (krhöm) ja jotka on vähän sellaisia hassuja kukkahattutätejä (krhöm krhöm). Ja jotta tästä maineesta päästäisiin eroon, niin totta hitossa muuleja pitää kehua maasta taivaisiin.

Mutta palataan suomenhevosiin. Niitä kehutaan myös. Ilman niitä oltais osa Venäjää. Siellä ne rintamalla paineli ojaan kun alkoi paukkua. Kuolleen isännän kantoivat selässään luotisateesta pois. Pettua söivät ja junasta kun pääsivät, niin laukkasivat kolmella jalalla kotipihaan jossa emäntä hieroi kyynelsilmiään kun ei uskonut näkevänsä Pokua enää. Isännän kanssa menettivät korvansa rintamalla.

Aikuisten oikeasti. Suomenhevonen on isopäinen jyrä, jota ei kiinnosta pätkän vertaa mitä ihminen piipittää. Sillä on aivot eikä se epäröi käyttää niitä. Se hakeutuu mukavuusalueelle ja sitä pitää herkuilla lahjoa että se tulisi pois sieltä. Tai saada se uskomaan että mukavuusalue voi jatkua kentälle saakka. Tai jopa maastoon. Jos se otetaan työhommiin kiskomaan tukkeja koko päiväksi, ensin se vähän hangoittelee, sitten tyytyy paikkaansa ja hoitaa homman hienosti kotiin. Jos se taas otetaan ratsuhommiin tunniksi päivässä ja seisotetaan loppupäivä mutavellitarhassa, ei sillä paljoa riitä rispektiä kaksijalkaista kohtaan. Sillä on silloin ihan liikaa aikaa käytää niitä aivojaan omiin tarkoituksiinsa.

Hetkinen, kuvailinko mä nyt muulia vai suomenhevosta?

Onko mulle saapumassa mua älykkäämpi pommi? Jännä nähdä.

Näitä ennakkoon tehtyjä spekulointeja on muuten aika hauska lukea jälkikäteen.

2 kommenttia

  1. Kaks harmaata kohtas täällä! Mun poni on rotua, joka on taistellut sotatantereella Jenkeissä, kai tuokin johonkin tukkimetsään pitää raahata että oppii olemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähintäänkin. Muuli pitää raahata "pack stringiin" kantamaan kuormaa 8h päivässä että se nöyrtyy.

      Poista