Aasimatkalle Ranskaan?

Nyt kun Englannin aasimatka on takanapäin, on aika varata kalenterista tilaa seuraavalle. Seuraava aasireissu voisi tapahtua kahden vuoden päästä ja ajatuksissa on jo joko aasivaellus Sveitsissä tai Saksassa (maa kun maa kunhan alpit näkyy ja joku puhuu vähän englantia kohteessa) TAI aasivaellus niin että aasi roudaa sun kamoja.

Donkey Trekking on itseasiassa ollut pidempään ajatuksissa ja se voisikin olla seuraava toteutettava. Siitä oli hiljattain ihan Suomen somemestoissa kun ihan oikea Mies oli tällaisella aasivaelluksella Saksassa. Tässä pitää tietää aasi ja aasin luonne jotta huumorintaju riittää. Matkallakin on mahdollista oppia aasilta paljon kuten jutussakin on käynyt. Sitä reissua tehdään aasintahtisesti.

Ranskasta donkeytrekkingiä löytyy ja paljon. Sitä varten on ihan oma sivustokin josta kaikki palveluntarjoajat löytyy. Klikkaile karttaa niin tarkempi kartta avautuu aasipaikkoineen.

Reissut toimivat niin että vuokraat itsellesi aasin ja lähdet kävelemään saamasi kartan avulla. Pakettiin voi hyvin kuulua myös majoitukset ruokineen majataloissa, pidät vain huolen että kuljet reittiä pitkin oikeaan suuntaan ja saavutat majapaikkasi ennen iltaa.

Itinerance Trekking Ranskan Provencessa on tehnyt kivan tietovihkosen vaelluksista ihan englanniksi. Se on luettavissa täällä.

Aasivaellusten lisäksi ranskassa on eräs toinenkin Must-Do-kohde, nimittäin Asinerie du Baudet du Poitou jossa kasvatetaan poitounaaseja. Se sijaitsee Ranskan itärannikolla. (kartassa kohta 17). En ole tuolla käynyt, mutta olen lukenut siitä artikkeleita ihan suomeksi ja tuottanut itsekin jutun poitounaaseista Aasiyhdistyksen jäsenlehteen. Poitounaasi ei ole enää ihan niin uhanalainen kuin ennen mutta näyttää siltä että ne muutamat yksilöt, joista aasikantaa lähdettiin 70-luvulla pelastamaan, eivät olleet kovin kummoisia. Olisi hienoa päästä paikan päälle katsomaan missä mennään nyt!

vuotias poitounaasivarsa

Jos reissua rakennetaan Asinerien varaan, niin sinnehän pääsee näiltä suurilta kentiltä vuokra-autolla. Lähempänäkin on kenttiä, mutta niihin lentojen hinnat olivat paljon korkeammat. Itse valitsisin Toulousen Pariisin sijaan siksi että noin suuressa kaupungissa vuokra-autolla ajaminen voi olla hiuksia harmaannuttavaa. Onhan Toulousekin toki iso kaupunki, mutta ihan eri luokkaa kuin Pariisi (lisäksi google maps näyttää että Toulousen kentältä pääsee hermoilematta pois).

Matkalla Asinerieen reitti menee Bourdeauxin ohi, joka voi olla noin muuten hankala järjestää suorien lentojen puuttuessa.

Tsekkasin lentojen hintoja suunnilleen puolen vuoden päähän Momondosta. Nämä ovat maksimissaan yhdellä vaihdolla lentoajan ollessa max 10 tuntia per suunta.
Lyon - Asinerie 532 km, lennot noin 260e
Toulouse - Asinerie 411 km, lennot noin 240e
Pariisi - Asinerie 455 km, lennot noin 200e

Muun aasohjelman runkoa kannattaa suunnitella netin avulla. Les Anes de la Vallee su Lot sijaitsee suht lähellä ja kotisivutkin olivat englanniksi. Aasin vuokraus maksaa 50 euroa päivässä ja sivuilta löytyy valmiit kartat. Omistajat neuvovat aasiystävällisten majapaikkojen kanssa.

Lue lisää

Aasi vai muuli, aasi vai muuli...

Olin eilen pitkästä aikaa kuvaamassa Vihdissä aaseja. Tuikella on Facebookissa sivu "Tuulensuu" jossa on paljon aasikuvia.

Tuikeen tutustuin ensimmäisen kerran tammikuussa 2014 kun kävin tekemässä jutun Pitkäkorvat-lehteen numeroon 1/2014. Tuikella oli silloin vasta kaksi aasitammaa mutta jutuntekopaikkana se oli erinomainen sillä aasit olivat aktiivisessa harrastekäytössä ja Aasiyhdistys haluaa edistää tällaista.

Alkukesästä Tuikelle tuli mammuttiaasi Englannista. Toki kävin sitäkin kuvaamassa ja istuin selässäkin ilman satulaa kun käytiin pieni maastolenkki. Voin kertoa että oli aika extremeä kun aasi ottaa ilopukkisarjat kotiinpäin ja satulaa ei tosiaan ole. Otin kiinni talvikarvasta itseni takaa ja edestä ja pysyin selässä.

Kuukausi sitten Tuulensuuhun tuli neljäskin aasi kun 3-vuotias aasiori Elvis oli vailla kotia. Elviksellä on korkeutta noin 130 cm ja se on oikein passelin kokoinen ratsu. Minulla oli myös kaveri mukana ja käytiin maastossa. Illalla selvisi että lenkki oli melkein 5 km, pisin lenkki koskaan Elvikselle ja Tompalle! Ei tuntunut yhtään niin pitkältä kun oli hyvää seuraa ja kivat aasit mukana. Tuike oli tehnyt erinomaista työtä Elviksen kanssa, ja se kulki remonttiaasiksi todella hienosti, osan matkaa kuskin kanssa ja osan taluttaen. Tomppa kulki myös hienosti... paitsi kun se päätti pysähtyä syömään! Siitä huomaa että se tylsistyy helposti ja jos esimerkiksi stoppasin tielle ihan vain että odotetaan Elvistä niin se suuntasi samantien tienpenkalle josta puski jo vihreää.

Mammuttiaaseja ei kovin montaa Euroopassa ole, villi veikkaus että alle 50 koko Euroopassa. Muissa pohjoismaissa ei näitä tietääkseni ole ja Suomessa on nyt kolme, Tompan lisäksi ori ja tamma toisella omistajalla. Tomppa on ruunattu jo Englannissa.

Ehkä kuitenkin kun katsoin Tomppaa ja Elvistä, tykkäsin Elviksen rakenteesta ja koosta enemmän. Mutta siihen vaikuttaa sekin että mitä  isompi aasi, sitä "romuluisempi" se on. Eli isoilla aaseilla kuuluukin näkyä luut ja ne ovat hyvin kulmikkaita. Hevosihmiset tuomitsevatkin isot aasit yleensä alipainoisiksi mikä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa! Jos ison aasin haluaisi mukavan pyöreäksi, pitäisi se syöttää vaarallisen ylilihavaksi.

Mutta saarnasta kuviin olkaa hyvät!

1. Usva, Tuittu, Elvis ja Tomppa kokojärjestyksessä.

2. Elvis ja Tuike edellä, Josa Tompalla perässä. Kotimatkalla paikat vaihtuivat.

3. 

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22. Tompan ja Elviksen jahtausleikki. Kohta nappaa..

23. Aasit omistajansa kanssa

24.

25.

Mikä tai mitkä kuvat olivat lemppareitasi?

Lue lisää

Englannin reissun kuulumiset

Haluatko kokea jotain ihan uutta? Sytytkö tilkkutäkkipelloista? Toki rakastat aaseja koska aloit lukea tätä tekstiä. Aasiyhdistyksellä on nyt taatusti laadukas matkaohjelman runko joka on vapaasti kopioitavissa ja uudelleen käytettävissä.

Kirjoitin tämän jutun ensin Aasiyhdistyksen verkkosivuille, mutta jaan sen myös täällä. Orkkissivulla on paljon enemmän kuvia, en jaksanut linkitellä niitä tänne. Orkkiksen löydät täältä.

Päivä 1

Lentokone (Norwegian Helsingistä) on perillä Lontoon Gatwickissa 18:10. Vuokra-auto on varattu yrityksestä, jonka autot eivät sijaitse lentokentän välittömässä läheisyydessä. Auto on alla 19:00. Bensaahan näissä ei paljoa ole, joten ensimmäisenä kannattaa suunnata tankille. Ensimmäinen kohde sijaitsee New Forestissa kylässä nimeltä Burley. Se on viehättävä pieni kylä josta löytyy ruokapaikkoja, matkamuistomyymälöitä, poneja kylän keskustassa sekä paikallistenkin suosima pubi. Jos haluaa isompaan kaupunkiin, kannattaa majoitusta katsoa Ringwoodista, joka sijaitsee aivan New Forestin laidalla. Siellä et tosin pysty katselemaan vapaana kulkevia poneja samalla kun olet oluella. Matkalla voi napata fish and chipsiä jostain kioskista ja hotelliin (Burley Manor Hotel) saavut kymmenen-yhdentoista maissa illalla koska ensimmäisenä iltana ja mahdollisesti pimeällä ei kannata ohitella ketään.

Päivä 2

Heräät aamulla kahdeksalta hyvin nukutun yön jälkeen ja katselet aitauksessa olevia peuroja ikkunastasi. Hotelli näyttää aamulla vielä upeammalta kuin pimeällä, se tosiaan on vanha kartano joka toimii nykyään hotellina. Jos tämä hotelli on täynnä, on Burleyssä myös Burley Inn. Aamupala on loistava ja listalta tilaat lämpimän ruuan. Sen jälkeen onkin aika siirtyä vuokra-autoon ja huristella syvemmälle New Forestiin. Alueella on siis taloja, kyliä ja asukkaita. Välillä huristellaan sorkkaporttien yli, ne estävät eläinten kulkemisen. Kävelijöille on aina portti. Muista sulkea portit kun kuljet niistä! Aasit kuljeskelevat kuulemma mieluiten siellä, missä on ihmisiäkin eli ajele vain teitä ristiinrastiin ja katsele missä aaseja näkyy. Sitten vain auto parkkiin kun pitkäkorva jossain vilahtaa ja ottamaan valokuvia. Mitään syötävää näille ei saa antaa. Aasit ja ponit kuuluvat aina jollekin. Hevoset on polttomerkitty ja osalla aaseista on korvamerkkejä. Osa on todella arkoja ja toiset rohkeita. Tapaamamme eläimet olivat kaikki sopuisia, villimmät tapaukset pysyttelevät poissa näkyvistä kokonaan. Paikallisopas kertoi että aaseja erityisesti on puiston itäpuolella ja Burleystä pohjoiseen. Aaseja koko alueella on vain 200, hevosia 2000. Voi siis käydä niinkin että aaseja ei näy ollenkaan. Testiryhmä suosittelee: Käy ostamassa eväät matkaa varten, eli pakkaa ainakin voileipiä ja juotavaa mukaan. Upea näköalapaikka löytyy Abbots Well Roadin parkkipaikalta (navigaattoriin: SP6 2JD). Tästä voi lähteä myös kävelemään, valmiita reittejä ja kartta löytyy täältä.

Iltapäivällä ohjelmassa on lounasta The Cider Pantryssa Burleyssä, auton voi heittää hotellille ja kävellä syömään. Ruoka on erinomaista. Poneja tosiaankin kulkee ihan kylän keskustassa teillä ja ne kurkkivat ikkunoista sisään. Ravintolanpitäjällä on parkkipaikan laidassa sikoja. New Forestissa saa sikojakin pitää syksystä kevääseen vapaana metsässä. Ne syövät tammenterhoja mutta tulevat yleensä yöksi kotiin. Sitten onkin pari tuntia aikaa hengailla tai jos olet varannut ratsastuksen etukäteen (ovat suosittuja), on Burleyssä ratsastustalli. Varaudu käyntimaastoon 10 hengen jonomuodostelmassa. Hinnat ovat noin 65 puntaa/2 h maasto. Testiryhmä suosittelee illan pubivalinnaksi  The Queen's Head nimistä paikkaa. Toinen vaihtoehto on Burley Inn, jota ei testattu. Queen's Head on kuulemma myös paikallisten suosiossa ja pubissa olikin paljon ihmisiä ja loistavaa ruokaa.

Päivä 3

Jos tämä päivä on lauantai tai sunnuntai, tsekkaa etukäteen Donkey Breed Societyn tapahtumakalenterista mitä aasimeininkejä lähistöllä on. Siellä on myös ilmoitettu yleisiä näyttelyitä, joissa on aasiluokkia. Testiryhmä otti osaa Salisburyssä Donkey Training Dayhin eli aasienkoulutuspäivään. Ideana oli se että aasinomistajille ja aaseille oli varattu maneesi päiväksi käyttöön. Ensin eläinlääkäri piti lyhyen luennon ja sen jälkeen omistajat treenasivat maneesissa aasiensa kansa eri juttuja. Tällä kertaa agilityä ja ohjasajoa.

Testiryhmän vinkit: Bournemouth on lähellä oleva kaupunki jossa on kesäaikaan hiekkarannalla tungosta. New Forest rajoittuu yhdeltä sivulta mereen, käy katsomassa rantaa jos et eilen ehtinyt. Ringwood taas on pikkukaupunki jonka keskustassa testiryhmä näki kivoja pieniä liikkeitä.

Weymouth on hieman Bournemouthia pienempi kaupunki mutta näitä molempia nimitetään Englannin rantalomakohteiksi. Weymouthissa on vielä sekin etu, että siellä törmäät ainakin aaseihin. Englannissa on perinteisesti ollut Beach Donkeys -aaseja ja jo pitkään niiden hyvinvointiin on kiinnitetty ihan erityistä huomiota. Donkey Sanctiary mm palkitsee vuosittain parhaat ranta-aasit. Vuonna 2009 palkittiin Weymouthin aaseja. Aaseilla on tietyt työajat ja niille on tarjottava vettä, ruokaa ja auringonsuojaa. Lisäksi ratsastajille on painoraja. Näillä aaseilla siis voi milloin tahansa lapsen ratsastaa!

Suuntaa iltapäivällä nokka kohti Sidmouthia sillä sieltä löytyy The Donkey Sanctuary. Tänään et kuitenkaan ehdi sinne sillä ajoaikaa on reilut kaksi tuntia eikä kannata hosua. Maisemat muuttuvat New Forestin jälkeen upeiksi mäkisiksi tilkkutäkeiksi ja välillä on ihan ok pysähtyä kuvaamaan.

Hotellivalikoimaa löytyy, niitä voi selailla vaikka booking.comin kautta. Testiryhmä majoittui Bedford Hotellissa jonka ikkunoista on merinäkymät. Saavut paikalle varmaan kuuteen mennessä jolloin on vielä valoisaa ottaa valokuvia. Pienet somat myymälät menevät aikaisin kiinni. Pubeja löytyy Sidmouthista muutama ja lisäksi hotelleissa on yleensä aina ravintola.

Päivä 4

Herkullisen aamupalan (valitset lämpimät lisukkeet listalta) jälkeen on aika suunnata Donkey Sanctuaryyn. Autolla matkaa tulee noin 4 km. Testiryhmä suosittelee: Kävele menomatka Tammenterhoreittiä eli Sidmouthista rannikkoa pitkin Donkey Sanctuaryyn. Pakkaa mukaan eväät ja vietä aamupäivä rannalla. Tai osta eväät Donkey Sanctuarystä ja vietä iltapäivä rannalla. Merenrantaan voi kävellä myös Donkey Sanctuarystä, matkaa on pari kilometriä. Maisema ja ranta ovat uskomattoman kauniita ja hyvällä säällä rannalla on monta perhettä viettämässä aikaa.

Testiryhmä suosittelee: Jos aikaa on rajallisesti, ei Exeterissä (lähin iso kaupunki) ole juuri mitään näkemisen arvoista. Käytä aika kierrellen Sidmouthin pieniä liikkeitä tai istahda lämpimällä säällä rantatuoliin ja ihmettele merta.

Päivä 5

Hotellista ulos ja suuntana Stonehenge. Sidmouthista on Lontooseen ajoaikaa noin neljä tuntia ja tässä vaiheessa matkaa kuskikin painaa rajoitusten mukaan ohitellen tientukkeita. Stonehenge sijaitsee puolivälissä. Lippu kiville maksaa 15,5 puntaa ja kahden kilometrin matka parkkipaikalta taittuu bussilla (kuuluu lipun hintaan). Stonehenge on uskomattoman suosittu, joten kannattaa tähdätä paikalle ennen puoltapäivää jotta välttyy jonottamiselta. Ihmettelyyn riittää tunti aikaa. Stonehenge Auto palautetaan lentokentälle ja tässä kohtaa kannattaakin miettiä loppureissun suunnitelmaa. Kello on nyt jotakin kolmen ja neljän väliltä. Tässä on hyvä sauma lähteä Norskilla kohti Suomea TAI siirtyä Lontooseen. Testiryhmä suosittelee ehdottomasti kahta yötä Lontooseen sillä yhden yön taktiikalla ei ehdi sekä katsoa nähtävyyksiä että shoppailla. (tässä kohtaa pitää tietää että testiryhmä koostui pelkästään naisista). Gatwickiltä Lontooseen vie Gatwick Express Lontoon Victorialle TAI paikallisjuna (edullinen) ilman vaihtoja melkein samassa ajassa St Pancrasin asemalle. Juna-aikataulut voit katsoa täältä. Testiryhmä suosittelee hotellin valintaa Argyle Squaren ympäristöstä. Tällöin majoitut lähellä Kings Crossin asemaa josta lähtee moni metrolinja ja paljon busseja. Lisäksi tämän alueen hotellit ovat hinta-laatu suhteeltaan hyviä. British Museum sijaitsee kävelymatkan päässä ja muihin kohteisiin on helppo mennä julkisilla. Camden Town sijaitsee lähellä.

Päivä 6

Lontoossa on aikaa kierrellä kolmeen saakka ja puoli neljältä lähtee juna kohti kenttää. Junia kulkee kolme kertaa tunnissa. Kentällä on vielä aikaa syödä ja tehdä nopeasti ostoksia ennenkuin Norskin punavalkoiset siivet kuljettivat aasifanit takaisin Suomeen.
Mitä maksaa?

Kilometrejä kertyi noin 800 koko reissulta ja automme Volkswagen Transporter selvisi siitä hienosti tankillisella. Testiryhmä koostui 7 hengestä. Diesel maksoi koko matkalta siis noin 120 euroa.
Auton vuokra oli 100 euroa/henkilö (4 yötä)
Lennoista maksoimme noin 240e (Norwegian, yksi matkalaukku ruumaan)
Majoitus tuli maksamaan noin 400 euroa/henkilö (5 yötä)
Junaliput kentältä Lontooseen ja liikkuminen Lontoon metrolla tuli maksamaan noin 30 euroa
Stonehenge 20 euroa
+ruuat ja juomat

Yhteensä noin 810e per henkilö + ruuat ja juomat

Teksti ja kuvat: Kaisa Määttänen

Lue lisää

Aasimatka Anglantiin pääsiäisenä 2015, matkanjohtajan mietteet

Tämä ei ole mainos. Reissu on varattu, maksettu ja aikataulutettu aikaa sitten.

Suomen aasiyhdistyksen nimissä ollaan lähdössä Englantiin torstaina tutustumaan paikalliseen aasikulttuuriin. Olemme puhuneet tästä matkasta siitä lähtien kun yhdistys on perustettu mutta se on tyssännyt aina siihen että kukaan ei suostu kuskiksi eikä kukaan suostu maksamaan ekstraa jotta jonkun mies saadaan huijattua rouvien kuskiksi. Näkisin että jos kuskiksi joudutaan ottamaan puolustuskyvytön mies, on vähintäänkin reilua kustantaa hänen matkansa kokonaisuudessaan. Viimein saatiin kuski ja päivämäärät lyötiin lukkoon vuosi sitten.

Reissua ei kovin laajassa mittakaavassa mainostettu, mutta siitä oli mainos jäsenlehdessämme. Yksi jäsen otti yhteyttä ja muut ovat nykyisiä tai entisiä hallituksen jäseniä joiden kanssa ollaan reissua suunniteltukin (vuosikaudet ;)

Meitä lähtee 7 henkeä. Olen varannut majoitukset netistä, auto on vuokrattu ja yksi ryhmän jäsen lupasi olla kuskina. Perjantain vietämme New Forestin kansallispuistossa aaseja bongaillen (Englannin aasiyhdistyksen fb-sivulta eräs rouva ilmoittautui oppaaksemme). Sitten menemme lauantaina Englannin aasiyhdistyksen erään paikallisyhdistyksen järjestämään "Donkey training day"-tapahtumaan katsoman miten homma hoituu siellä. Meille on järjestetty jopa laina-aaseja! Ja sunnuntaina suuntaamme sinne, mikä oli koko reissun pääjuttu eli Donkey Sanctuary Devonissa. Maanantaina ajamme Lontooseen ja vietämme siellä yhden yön.

Koko reissun kilometrit. Auto tosin palautetaan Gatwicille ja siirrytään sieltä julkisilla Lontooseen.

Olen 10 vuotta sitten asunut puoli vuotta Lontoossa ja otin hotellimme tietenkin "kotikadulta". Olen toki käynyt Lontoossa keskimäärin kahden vuoden välein katsomassa nähtävyyksiä ostoksilla.

Reissu toteutetaan täysin omakustanteena emmekä maksa matkanjohtaja (minä) tai kuskille mitään ekstraa. Aasiyhdistykseltä ehdittiinkin toivoa matkaa tulevaisuuteenkin mutta jos ihan järjestämällä aletaan järjestää, niin silloin matkalaisten budjettiin lisätään sekä kuskin että matkanjohtajan matkat ja kaikki kulut. Tämä reissu tulee nyt (ilman ruokia) maksamaan 750e/hlö ja kesto on 5 yötä. Olisivatkohan aasifanit valmiita maksamaan reissusta 1000e tai 1200e? Maksutkin pitäisi karhuta hyvissä ajoin ennakkoon ja mitään ei palauteta sen jälkeen kun on jouduttu maksamaan lennot ja auto.

Nyt jokainen hoiti itse itselleen lennot ennalta sovitusta lentokoneesta (Norwegian). Kuski varasi ja maksoi auton (oli maksettava etukäteen) ja laskutti samantien auton osuuden kaikilta. Lentoliput vaadin itselleni nähtäväksi (jotta kaikilla myös on ne) ja sitten varasin hotellihuoneita. Nimenomaan vain varasin, eli jokainen maksaa itsensä poistuessaan ulos hotellista. Toki tässä voi käydä niin että joku sairastuu lähtöpäivänä eikä pääse mukaan ja joudun maksamaan omasta pussistani nekin hotelliyöt ja sen jälkeen taistelen siitä kuka ne minulle maksaa.

Reissun ajatus onkin että kukin vastaa täysin itsestään, eikä mitään voikaan odottaa matkanjohtajan suunnalta sillä matkanjohtaja ei ole vetänyt mitään välistä, ja kuljetaan samalla porukalla paikasta toiseen.

Voin kertoa että on ollut hommaa hotellivarausten kanssa, sillä ensin meitä oli lähdössä 8 joista yksi halusi yhden hengen huoneen. Sain varaukset ihan hyvin mutta yhdeksi yöksi viidestä oma huone ei järjestynyt. Sitten muutama viikko sitten tuli peruutus ja meitä onkin enää seitsemän. Eikun booking.comiin muuttamaan kaikki varaukset. Se onnistui hyvin ja 1hh järjestyi helposti. Sitten meni viikko tai pari ja saimme tietää että training day tosiaan järjestetään (epävarmaa siihen saakka) ja se vaatii että muutetaan yhden yön majoitusta niin että kun aikaisemmin yöt jakaantuivat 1+3 niin niistä tulikin 2+2. Öiden vähennys onnistui toki mutta toisessa hotellissa ei meinannut olla enää huoneita lisäyölle. Onneksi asia selvisi ihan sähköpostin välityksellä.

Yllättäen Lontoosta saatiin kaikista edullisin hotelli, mutta "landen" kaksi hotellia näyttävät kuvissa erittäin uljailta. Lontoossa olemme budjettimestassa (muita ei nimittäin vanhalla kotikadullani olekaan).

On aika uskomatonta että tämä reissu viimeinkin järjestyy. On myös todella mukavaa kun Englannin ihmiset tarjosivat heti apuaan reissua varten. Olimme ensin menossa tutustumaan yhteen aasinomistajaan mutta sitten kun toinen paikallisosasti järjestikin koulutuspäivän, vaihdoimme suunnitelmaa sinne. Donkey Sanctuaryn osalta sattui reissu harmillisesti pääsiäiseen sillä siellä ei ole henkilökuntaa niin paljon että he voisivat esitellä meille piakkoja. Aina ei voi siis voittaa. Lisäksi olin kiinnostunut Town Barton Farmista, joka ei ole avoinna yleisölle normaalisti. Siellä on nimittäin suurin osa asukeista muuleja. Onneksi joitakin muuleja pitäisi olla myös Sidmouthissa.

Tämä on muuten niitä Must Do-mestoja kaikkien pitkäkorvien ystäville. Eli paikkojen paikka, The Donkey Sanctuary. Se paikka mistä kaikki sai alkunsa. Nyt aasikoteja on ympäri Englantia ja maailmaa, mutta tuolla Elisabeth Svendsen aloitti toiminnan.

Lue lisää

Pitkäkorvat 1/2015

Tuorein Pitkäkorvat tuli postilaatikoihin tämän viikon lopulla. Oli jälleen melkoinen puserrus itse kultakin. Erittäin upeaa jälkeä teki taas taittajamme, jolta yhdessä vaiheessa katosi kaikki sivut.. Eikun tekemään uudestaan, onneksi pdf-versio oli tallessa.

Kannen aasit Tukkilasta, Porvoosta. Postailin näitä kuvia tännekin joskus helmikuussa kun kävin paikalla.

Pääkirjoitus tuli multa. Kysyttiin joskus 1,5 vuotta sitten jengiltä lehdessä että kiinnostaako ketään Donkey Sanctuaryn järjestämä Donkey Week. Se on toukokuussa Devonissa järjestettävä viikon tapahtuma (majoitukset paikallisissa B&B paikoissa tai hotelleissa) ja joka päivä on erilaista aasijuttua ym. No saatiin yksi ilmoittautunut silloin messiin. Lopulta ei sitten järjestetty tätä (viime keväänä) koska esimerkiksi mun on mahdotonta saada töistä toukokuussa viikkoa lomaa.

Järjestettiin reissu sitten tälle keväälle pääsiäiseksi.

Varaudu kesään jo nyt - Aasitilojen avoimia ovia vietetään taas elokuussa. Eräs viime kesän järjestäjä kertoo vinkkejä miten oman tilan tapahtuma kannattaa järjestää.

Talliniksit - Näin tämän sivun Facebookissa ja suomensin joitakin lehteen.

Elmerin muistokirjoitus. Elmeri oli aikanaan varmasti Suomen isoin aasi. Sen omistaja oli Aasiyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja ja yhdistys laitettiin pystyyn juuri Anun ja parin muun aktiivisemman ihmisen kanssa vuonna 2008. Elmeri oli alussa kaikissa tapahtumissa mukana.

Sarkoidit - hevosten ihokasvaimet, yleisempiä aaseilla kuin hevosilla.

Matkamuistoja Ranskasta - Tukkilan aaseista se varsinainen haastis jonka kävin tekemässä helmikuussa. Jutusta tuli taiton jälkeen mahtava, ja kyllä sitä väänsinkin ennenkuin se saavutti lopullisen muotonsa.

Voihan kavio - tuoreen kengittäjän juttu aasin kavioiden hoidosta

Lempeä jättiläinen- kirjoittamani juttu mammuttiaaseista. Mammuttiaasi on muuten olemassa vain siksi että saadaan muuleja. Ei siis mikään turha aasirotu! Jutussa erityisesti panostettu rodun historiaan, johon liittuu itse George Washington. Suomessa on kolme mammuttiaasia, niistä toki pienet esittelyt kuvan kera. Nyt kun ajattelin niin olen jokaisella ratsastanut. Pieni maa tämä Suomi!

Siinä oli 24 sivua rautaista asiaa.

Jos haluat lukea lehteä mutta et halua liittyä yhdistyksen jäseneksi, on se ehkä pian mahdollista. Olemme siirtämässä lehtiä sähköisinä nettiin myyntiin ja 5 euron hinnalla saat dokumenttiin kolme latausoikeutta. 5 euroa on siis lehden irtomyyntihinta, sekä messuilla että netissä.

Lue lisää

Muulit ovat steriilejä mutta voivat silti varsoa alkionsiirron avulla

Kuten kaikki bilsassa hereillä olleet varmasti tietävät, ovat muulitammat steriilejä. Vuodesta 1527 on kuitenkin kirjattu ylös 60 tapausta, joissa muulitamma on varsonut. Tosin näiden suhteen tulee olla skeptinen, usein muulitamma on aamulla löytynyt laumasta varsan kanssa. Varsan se on varastanut itselleen toiselta tammalta.

Muulitammalla on ihan normaali kiimakierto ja toimivat sukupuolielimet, mutta sen omat munasolut ovat "viallisia", eivätkä ne voi hedelmöittyä. Sama vika on muuliorilla. Sillä on toimivat hommelit, mutta siittiöt ovat "viallisia".

Ja mistä viallisuus johtuu? Sukusolut toimivat vain, jos niissä on kromosomeja parillinen määrä. Hevosella niitä on 64 ja aasilla 62. Muuli saa näitä 63.

Ehta muulivarsa poniemänsä kanssa

Poikkeuksia silti on. Viimeisin ihan oikea tapaus on tapahtunut Coloradossa vuonna 2007. Tässä tapauksessa varsan ja emän verinäytteitä verrattiin toisiinsa ja muuli oli todellakin varsan emä. Muuli laidunsi sekalaitumella, jossa oli myös aasiori. Jos asia kiinnostaa lisää, googlaa Winterhawk Kule Mule Amos. Varsan emän nimi on Kate. Varsa on selvästi muuli eikä hevonen tai aasi

Jos tapaukset ovat niin kovin harvinaisia, niin mitä ihmettä alla olevalla videolla tapahtuu? Siinä on ilmiselvä muulitamma, joka varsoo muulivarsan! Palataan tähän hieman myöhemmin.


Joissakin lähteissä sanotaan, että kun muuli saa varsan, se ei ole muuli vaan se on joko aasi tai hevonen, riippuen isästä. 1920-luvulla muulitamma synnytti kaksi varsaa, ei toki samaan aikaan vaan eri vuosina. Toinen oli tammavarsa, jonka isänä oli aasi. Tämä tammavarsa oli steriili. Toinen varsa oli hevosorista ja varsassa ei ollut merkkiäkään aasin piirteistä. Tätä hevosoria käytettiin myös paljon hevostammoilla ja varsat olivat täysin normaaleja hevosvarsoja.

Koska tapauksista on aikaa eikä tuolloin ollut vielä tietoa DNA-testeistä, uskallan epäillä, että taustalla on saattanut olla jonkinlainen varsanryöstä. Muulitammoilla on taipumusta sellaiseen.

Nyt päästään pikkuhiljaa yllä olevan videon pariin.

Hevosilla alkionsiirtoja on tehty 1970-luvulta lähtien mutta menetelmä on edelleen melko kallis ja epävarma, vaikka sitä onkin kehitetty jatkuvasti. Suomessa alkionsiirtoja on tehty 80-luvulta lähtien ja varsoja on syntynyt 2008 mennessä vain 39. No mitä järjeä siinä sitten on? Jos on hallussa erinomainen tamma, on sillä mahdollista teettää vain yksi varsa vuodessa. Alkionsiirrolla saadaan tästä samasta tammasta jälkeläisiä enemmän, kantajiksi valitaan muita tammoja, joita ei käytetä (ainakaan sillä hetkellä) siitokseen. Varsat eivät myöskään häiritse supertamman kisauraa, koska sitä ei turhaan rasiteta tiineyksillä ja imetyksillä. Siitosorien jälkeläismääriin ei kuitenkaan päästä, vaan tammalta voidaan huuhdella vuodessa vain 6-8 alkiota.

Yhdysvalloissa täysverihevoskasvatuksessa on kuitenkin lähdetty käyttämään sijaisemää hieman eri tapaan, jotta saadaan lisää varsoja. "Imettäjä" on juuri varsonut tamma, joka saa hoitaakseen arvokkaan täykkärivarsan. Imettäjän oma varsa on lopetettu tai se on pelastettu jonkin tahon toimesta. Täykkärivarsan emä on kuljetettu toiselle puolelle maata astutettavaksi uudestaan, ilman vastasyntynyttä varsaansa. Suomessa on yleistä, että tamma viedään orin luoksen varsansa kanssa, mutta Yhdysvalloissa syyksi sanotaan varsan kalleus ja vakuutusasiat eikä varsaa sen takia oteta mukaan.

Lisäksi täysiveriset on aina astutettava luomuna, joten siemennys ei tule kysymykseen. Tässä kohdassa voikin heittää pahaa silmää sille taholle, joka on tämän määräyksen tehnyt.

Imettäjien omat varsat saattavat muuten päätyä käsilaukuksi (varo termiä "pony skin", kun nettishoppailet) tai ravintolaan lautaselle. Aikuiseksi ne eivät kuitenkaan kasva, ellei jokin pelastustaho  tai toinen pelastustaho niitä pelasta ja kasvata isoiksi.

Takaisin muuleihin ja ratkaisuun. Alkionsiirto on siis kallista, mutta muulit jotka ovat ryöstäneet hevostammoja, ovat pystyneet jopa imettämään niitä. Se taas johtuu hormoneista, jotka tuossa tilanteessa heittävät ja pahasti. Olisiko täykkäriporukalla mahdollista käyttää hevostammojen sijaan muulitammoja? Onko mahdollista antaa tiettyjä hormoneja, jotta muulitamman keho luulisi, että se on pian synnyttämässä ja alkaa tuottaa maitoa?

Postauksen ensimmäisessä videossa muulitammaan oli siirretty alkio hevostammasta. Hevostamma oli astutettu aasioriilla.

Alla olevalla videolla muuliin oli siirretty hevosvarsan alkio, joten se synnyttää hevosvarsan.
 

Juttua päivitetty hieman 9.10.2018

Lähteet:
Wikipedia, muuli

The Mule Companion: A Guide to Understanding the Mule (kirjan muutama kappale näkyy ilmaiseksi Google Kirjat-palvelussa)

Reproduction in mules: Embryo transfer using sterile recipients

Henna Korpela, Alkionsiirrot tammoilla. Opinnäytetyö.

Milk of death: the dark side of the nurse mare industry

Lue lisää

Iberianmuuli?

Elämme jännittäviä aikoja sillä sain viikko sitten tietää että myös Euroopasta on mahdollista saada ferraritason muuli. Ja vieläpä suhteellisen edullisesti (kaikki on edullista kun hintaa vertaa omakasvattiin). Hintaa muulille tulisi noin 2000e ja tuontikulut noin 2000e siihen päälle. Kun vertaan tätä omakasvatin hintaan niin ei tarvitse montaa kertaa miettiä kannattaako...

Espanjassa ja Portugalissa kasvatetaan nimittäin muuleja ja eminä toimii lusitanot ja PRE-hevoset. Tässä kohdassa otin kuitenkin vähän takapakkia koska en löytänyt sivua, jossa olisi runsaasti kuvia näistä tuotoksista. Meren takana Etelä-Amerikassa, erityisesti Brasiliassa on kuitenkin erittäin valtavaa muulikasvatusta. Tai näin päättelin kuvien ja videoiden perusteella sillä espanja ei taivu mitenkään päin.

FIAL eli Suomen lusitanohevosyhdistys ry kertoo lusitanon synnystä näin:

Iberian niemimaalta, eli Portugalista ja Espanjasta, kotoisin olevaa iberianhevosta pidetään jopa maailman vanhimpana ratsuhevosena. Iberialaisella hevosella on ratsastettu n. 5000 vuoden ajan ja jo Antiikin aikana se oli suosittu roomalaisten ja kreikkalaisten ratsu. Sittemmin iberianhevosen voidaan katsoa jakautuneen kahteen eri rotuun: portugalilaiseen lusitanoon, eli Puro Sangue Lusitanoon (PSL) ja espanjalaiseen andalusianhevoseen, eli Pura Raza Españolaan (PRE).

Eräs englantilainen muulinomistaja kirjoittaa aktiivisesti blogia muulistaan ja kertoi Instagram-tilillään että muuli on "iberian type" eli sen emä on jokin iberialaisista roduista. Muuli oli pelastettu tapaus, joten varmaan tietoa ei ole. Ulkonäkö ei toistaiseksi vielä saa aikaiseksi pitkiä huokauksia, mutta muuli  onkin vasta viisivuotias eikä sillä vielä ratsasteta. Tästä blogiin mulography.

Josta päästäänkin muulinsiltaa pitkin Instagramin maailmaan. Siellähän on ihan uskomattoman upeita eläimiä! Ensin aloin seurata tilia Muladeirosoficial ja sieltä kautta sitten muutamaa muutakin. Tekstistähän en mitään ymmärrä mutta upeita eläimiä!

Poimin alle myös muutaman videon jotka selaillessa tulivat vastaan. On uskomattoman vaikeaa selailla juutuubia kun ei tunne kieltä ja sanoilla "mula" ja "muladeiros" tulee ihan mitä sattuu. Pitää siis mennä videosta videoon ja toivoa että jotain hyvää sattuisi vastaan. Tässä mun mielestä erinomaisia videoita.



Tässä karjanajoliikkeitä, moni tuttu westernistä.



Tällä videolla alkaa ratsastusosuus 1.34 kohdasta. Ensin vähän paso fino (?) muulien kipitystä ja loppupäässä myös mammuttiaaseja. Tykkään näistä Etelä-Amerikan jytkymmistä mammuteista. Jenkkiversiot näyttää ihan kuikeloilta näihin verrattuna. Eroa tulee toki ihan sillä että onko aasi ratsastuksessa vai pelkästään oloneuvoksena.

Noista videoista sai sen kuvan että muulit kipittää vain tasaista possuravia jotta ihmisten on helppo istua selässä. Ja totta, se on haluttu ominaisuus, koska eihän muuten "gaited mules" olisi niin suosittuja jenkeissä, niillä emänä on foxtrotteja ja tennessee walkkereita (kyllä, niitä rääkättyjä) ja tuloksena on upea matkaavoittava kipitys.
MUTTA, katsokaapa tämä ylläoleva video. Takakorkea muulitamma liitelee kavioillaan kentällä ja laitumella.

Muutamia poimintoja Instagrammista:

Kyllä mulle toisaalta tällänen aasikin kelpais, tosin tällä on kyllä ehkä kyömyin kyömy mitä olen aaseilla nähnyt.

Lue lisää

Varmajalkaisia?

Poimin juutuubista parhaat maastovideot Teille jotta säästytte googlaamiselta.

Miksikö muuli? Pystyykö hevosesi tähän?

En itse veisi muulia ihan kaikkiin paikkoihin suojellakseni sen jalkoja, mutta nostan hattua muulien erinomaiselle koulutukselle. Muulit myös näyttävät siltä että niistä on ihan ok hyppiä kallioilla ja vaikka niille annetaankin pohkeita, epäröinti johtuu siitä, kun ne zoomailevat hyvää kohtaa josta kulkea.

Huima ero videon alussa kun hevonen menee polvilleen ja muuli vain tykittää läpi.

Tässä tullaan samasta paikasta alemmas. Huomaa ero hevosen ja muulin välillä.

Hiekkamontut HC

Rappuset ei tuota ongelmia

Ja onhan se ihan mukava ihan normaalissakin maastossa.

Lue lisää

The Mule Behaviour Problem Solver -kirja

Uusi kirja muuliongelmien ratkaisuun on julkaistu. Mukana mm Meredith Hodges, loppujen kohdalta minun on valitettavasti myönnettävä tietämättömyyteni.

Kirjan voi tilata täältä (Amazon) ja se maksaa noin 40 dollaria + postikulut. Amazonissa pääsee myös kurkkaamaan kirjan sisällysluetteloa ja kouluttajien esittelyjä.

Meredith Hodges, Steve Edwards, Tim Doud, Red & Julie Wycoff, Chris & Kelli French, Cindy K. Roberts  keskustelevat käyttäytymisongelmista. Yli 60 ongelmaa käytään läpi ja kerrotaan kuinka tilanteet ratkotaan niin että muuli kokee kuitenkin olevansa turvassa ja luottaa käsittelijään. Kattavat ohjeet ammattilaisilta kun muulilla on epätoivittuja tapoja johtuen aikaisemmasta tehottomasta tai olemattomasta koulutuksesta. Kirjassa myös kaikki muulin käyttäytymisestä, satulansovituksesta ja suotsien sovituksesta, kuolainten valitseminen, oikeanlaiset varusteet ja paljon muuta.
Erinomainen lisäys kirjastoosi. 270 sivua, liimasidottu, nelivärinen. 

Esipuhe (englanniksi täällä)

Kun ryhdyin Mules ja More Magazinen päätoimittajaksi 1990 oli ensimmäinen työni ottaa yhteyttä Cindy K. Robertsiin ja pyytää artikkeleita lehteemme. Vuosien varrella saimme hänen muuliseikkailuistaan myös viihdyttäviä ja hauskoja artikkeleita. Sitten The Mule Behaviour Problem Solver saapui ja ilahduin lukuisista asiapitoisista artikkeleista kirjassa! Kirjoittajilla on ynteensä yli 150 vuotta kokemusta muulien koulutuksesta. Ammattilaiset ovat: Meredith Hodges Lucky Three Ranchilta, Steve Edwards Queen Valley Mule Ranchilta, Tim Doud Diamond Creek Mules farmilta, Red ja Julie Wucoff Redäs Saddle Mules farmilta, Chris ja Kelli French Rafter CF Training Mule Companystä sekä Cindy K Roberts. Kirjassa on jokaisesta kouluttajasta taustatiedot, mm koulutustaso ja mitä palveluita he nykyään tarjoavat. Jokainen kouluttaja on kirjoittanut erilaisista käytösongelmista ja miten juuri tämä ongelma kannattaisi ratkoa muulin kanssa.

Kouluttajat ovat avanneet kirjassa yli 60 eri käytösongelmaa! Tämä kirja on juuri heille, jotka haluavat oppia miten muuli ajattelee, oppii ja käyttäytyy. Kirja on arvokas lähde ja hyvä lisä muulinkoulutuskirjastoosi. Kirjan avulla muulin omistaja oppii ymmärtämään muulinsa käytöstä paljon paremmin.

Suuret kiitokset Cindy K. Robertsille kirjan toimittamisesta. Kirja on ehdottomasti parhaimmistoa muulikirjojen joukossa. 

-Sue Cole, päätoimittaja, Mules and More Magazine 

Lue lisää

Mammuttiaasiori, Hamerton Apache

Suomessa on yksi mammuttiaasiori tällä hetkellä, Hamerton Apache. Sen linjat ovat Yhdysvalloissa mutta "Aapo" on syntynyt Englannissa josta se tuli vuotiaana Suomeen.

Tärkeimmät statsit:
Hamerton Apache
ORI
mammuttiaasi
ruskeankirjava

Omistaja Susanna Gustafsson, Metsärinteen aasit
Aapo asuu tällä hetkellä Pirkanmaalla ylläpitokodissa.

Sukupostissa

i. Bramoth's Remington

e. Jarratt's Laura

Aapo varsana, kuva Hamerton Donkey Stud

1v. Kuva Kaisa Määttänen

2v. Kuva Kaisa Määttänen

3v. Kuva Josefina Hatara

3v. Kuva Kaisa Määttänen

Lue lisää