lauantai 13. toukokuuta 2017

Niin että laukataanko me liinassa, Muuli?

Kaikki lukijanihan tietävät että Muuli saattaa ottaa hatkat kun sitä huvittaa (tai siis ei huvita) tai pelottaa. Erityisesti kentällä työskennellessä pidän portit visusti kiinni ja silti se on päässyt karkaamaan sieltä. Olen kertonut blogissani kuinka se on hypännyt muina muuleina aidan yli ja juossut tarhojen väliin.

"My mule bolts, what to do?" on melko yleinen keskustelunaloitus muuliryhmissä Facebookissa. Muutkin muulit lähtevät siis helposti lapasesta ja kaikenlaisia ohjeita on tarjolla. On naruriimua alhaalla turvalla, on kovaa kuolainta ja kaikenlaista härpäkettä. Yhteistä ohjeille on se, että muulit ovat herkempiä turvastaan kuin suustaan, joten jos muulissa on hallintaongelmia, pitäisi sille laittaa rautaa suun sijaan turvalle. En enää ihmettele miten esimerkiksi Espanjassa kaikkien muulien turvat ovat auki piikkisen serratonin ansiosta..

Kun muuli on "bolted", eli ryöstänyt irti käsistä, olen tietenkin aina hakenut sen takaisin hommiin, mutta onhan se tietenkin saanut pienen lepohetken siinä välissä kun olen kirosanoja sadatellen kävellyt sen luokse. Olen kertonut blogissa että Muuli on aina pelästynyt jotain. Nykyään enää harvemmin minua tai liikkeitäni vaan jotain ulkopuolista asiaa. Että sillä on ollut aina syy toimintaansa (eläimellä onkin aina syy toimintaansa, eihän niiden touhussa muuten olisi mitään järkeä).
Vastaus otsikon kysymykseen: Hell no. (T. Muuli)
No nyt on pakko sanoa että en ei todellakaan ole aina mitään syytä. Ei ole mitään syytä että ensin mennään nätisti kavaletin ja pehmopuomien yli, kuten allaolevalla videolla, ja sitten kabuum, lähdetään lapasesta ilman mitään näkyvää syytä. Tai mistä mä oikeasti tiedän jos sillä on vaikka aivokasvain tai toinen silmä on sokea, mutta ei nyt vielä mennä niihin.


Tein yksi päivä testin. Vein Muulin laitumelle ja lähetin sitä itseni ja pelottavan vesikuution välistä. Se suhautti meidän välistämme aika kovaa, mutta pysähtyi heti kun naru loppui. Se ei siis lähtenyt hanskasta siksi että tilanne oli pelottava. Tätä on toki tapahtunut ennenkin, eli Muuli on oikeasti pelännyt jotain eikä ole lähtenyt lapasesta.

Tässä kohtaa eläinten käytösneuvojat kokevat palavaa tarvetta naputella vastine kommenttiboksiin. Kyllä, olen hyvin tietoinen siitä että hevoset eivät feikkipelkää koskaan. Mutta sen verran tunnen jo Muulia että näen siitä milloin se lähtee häntä koipien välissä peläten pois ja milloin se riehakkaasti nakkelee päätään ja lähtee. Se nimittäin tanssahtelee innokkaasti vieressä joskus taluttaessakin, erityisesti maastossa. Olen noissa tilanteissa jättänyt sen käytöksen kokonaan huomioimatta. Hyvin pitkään olin kuitenkin sitä mieltä että Muuli nimenomaan pelkää ja olen epäonnistunut sen kanssa, koska se ei pidä minua luotettavana tyyppinä, jonka kanssa ei tarvitse pelätä.

Toki olen myös epäonnistunut, monissakin asioissa tässä elämässä. Mutta ne kerrat ovat laskettavissa yhden käden sormilla, jolloin olen oikeasti raivostunut tuolle tulevalle kylmäsavuleikkeleelle. Siinäkin on viisi kertaa liikaa.

Kuten kerroin meidän tämän vuoden tavoitteissa, olisi yksi tavoite saada Muulille kolmaskin askellaji käyttöön juoksutuksessa. Eli llllllaukka!

Ei mennä laukkaan vielä, kokosin tähän seuraavaksi tapahtumia, jotka johtivat laukan opetukseen.

Muuli nimittäin teki oikein hienon tempun viime viikolla. Juoksuttelin sitä kaikessa rauhassa sen kavaletin (sama, joka näkyi alun videossa) yli kunnes se lähti. Hain takaisin, lähti saman tien uudestaan. Ajattelin että juokse sinä humma, sinä kapinen ja tumma. No sehän juoksi. Meni niin etevästi että hyppäsi kentän takaportin yli vapauteen. Ajattelin ettei se uskalla ylittää siltaa ja se kääntyikin takaisin. Odotin käsi ojossa että se tulisi ottamaan kauraa. Voin kertoa ettei se tullut.

Kävin noukkimassa sen, kunhan olin ensin lähestynyt sitä rauhallisesti aiheuttamatta enempää ylimääräisiä reaktioita. Se oli tuossa kohtaa melkein naapurin pihalla, onneksi vain melkein.

Sanomattakin oli selvää että mun peli oli nyt menetetty. Muuli 2 - Kaisa 0. Tallinomistaja odotteli meitä ja käski antaa hanskat. Hän otti Muulin ja minä jäin portille vahtiin. Ja se taisteli. Muuli siis. Se keuli, pakitti, riehui ja yritti häipyä kaikin keinoin mutta meidän erittäin rutinoitunut tallinomistaja hanskasi sen. Myöhemmin tosin kertoi että haba meni ihan maitohapoille.

Muuli nojasi täysillä riimua vastaan, jolloin on melko mahdotonta kiittää sitä myötäämällä. Kun se lopulta alkoi myödätä ja sai kiitoksen, lopetettiin siihen.

Seuraavana päivänä tästä Muuli sai rautaa suuhun. Olen ollut liian laiska kun en ole jaksanut pukea kuolaimia koko keväänä. Laiskottelu loppui ja Muuli hommiin. Se pysyi hanskassa koko ajan. Tässä kohtaa muistin että piti treenata sitä laukkaa, joten tallinomistajalle veti taas hanskat kouraan ja otti Muulin haltuun.

Oli se melkoista taistelua kun Muuli nojasi täysillä liinaa vasten kuolain miten sattuu. Mutta sieltä tuli se laukka ja lopetettiin hyvään kohtaan kun se ei enää puskenut koko painollaan vastaan. Tämän postauksen kuvat ovat tuolta kerralta. Hedu 1 - Muuli 0.

Seuraavalla kerralla juoksutin tosi pikaisesti, tai no, menimme aika paljon suoria linjoja myös (ettei kukaan luule että juoksutan ympyrällä tunnin kerrallaan). Muulin varustin kuolainten lisäksi sivuohjilla, jotka askartelin gramaaneista ja juoksutusvyöstä. Muuli pysyi hanskassa vaikka ohjasin sen salakavalasti korotettujen ravipuomien yli ihan tuosta vain.


Tästä seuraavalla kerralla viritin gramaanit Meredith Hodgesin ohjeiden mukaan "elbow pull" apuohjiksi. Tässä kohtaa osa blogini lukijoista on silleen että "saatanan eläinrääkkääjä", mutta olen sen kaiken yläpuolella. Varsinkin kun ne olivat niin löysällä että Muuli olisi pystynyt melkein katsomaan yläkautta silmiin. Olethan muistanut lukea vanhemman postaukseni "Näin monella eri tavalla voit juoksuttaa väärin"?

Juoksuttelin siinä liina tuntumalla ja kaikki meni hyvin siihen saakka kun a) sotkeuduin jalastani liinaan b) Muuli ei pitänyt siitä ja poistui lähimpään kulmaan. Siitä sitten nousin perseeltäni ylös hiekkaa pudistellen ja tallinomistaja tuli jatkamaan harjoituksia.

Muuli nosti ensimmäisen laukan hyvin, niinkuin se olisi muistanut jotain viime kerrasta. Sen jälkeen homma meni taisteluksi kun Muuli oli päättänyt että kentän yksi kulma on sellainen, johon voi mennä syvälle sisälle ja jäädä sinne.

Kokeilimme kahta ohjaa, ei todellakaan. Tallinomistaja kynti jopa hetken hiekkaa selällään ennen kuin ymmärsi että Muuli vei samaan tapaan kuin Ranska Suomea aiemmin tällä viikolla.

Tähän asti olin laittanut liinan kiinni deltalla (ja ennenkuin kukaan ehdottaa omistamaani kapsonia niin ei, Muuli poistuu kapsoni päässään paikalta erittäin sujuvasti niin halutessaan), joten vaihdettiin liina vielä niin että se kulkee niskan takaa toisen puolen kuolaimeen. En ole harrastanut tätä siksi koska olen laiska. Delta on helppo kun ei tarvitse säätää liinaa uudestaan suunnanvaihdoissa.
Wuhuu!
Liinan uudelleensijoittelu tuntui auttavan, Muuli oli paremmin hanskassa ja meni vielä loppuun molemmat laukat. Tai ainakin vastalaukat. Laukka kuin laukka, kuka niitä laskee.

Jos jaksoit lukea sekavan postauksen tähän saakka, mietit varmaan ruudun takana että "noniin, tässä se nähtiin, kun taito loppuu niin väkivalta alkaa". Puolustaudun sanomalla että mitään taitoahan ei missään vaiheessa ole edes ollut, joten on mahdotonta että olematon olisi loppunut.

Ja saatiinhan sieltä ne ensimmäiset laukat. Minä en sitä tosin ajatellut laukkuuttaa ennenkuin tallinomistaja on saanut sen hanskattua riittävän monta kertaa. Myös Muulin toinen omistaja, eli mieheni, saa kouluttautua kyntöruunaksi.

Tallinomistaja lohdutti lopuksi että kyllä siitä vielä oiva peli tulee, se on vain vähän erilainen kuin hevoset. Sellainen erilainen oppija.

Kirjoitin tämän postauksen jo eilen melkein valmiiksi. Tänään osallistuin parin tunnin kurssille, jonka aiheena oli liinatyöskentely. Tässä postauksessa kuvattu toiminta sotii melko pahasti sitä vastaan, mitä tänään opin. Mutta sensijaan, että olisin jättänyt tämän julkaisematta, tulee tämä ulos kuten ajattelinkin. Kurssin postauksen saan huomenna ulos.

14 kommenttia

  1. Onneks sulla on apukäsia apuna :) Sun tarvii alkaa käymään salilla kasvattamassa habaa ;) Eikä tässä nyt ees mitään väkivaltaa käytetty vaan voimaa ja jos muuli olisi itse tajunnut myödätä niin ei sitä edes olisi tarvinnut käyttää. Kyllä se siitä vaan alkaa kehittymään =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa tänään kokeiltiin taas, niin Muuli meni paljon paremmin laukkaa molempiin suuntiin, pelkkää oikeaa laukkaa tosin mutta laukka kuin laukka. Eli kaippa mä sen kohta hanskaan tässäkin askellajissa. Mä oikeasti vihaan salillakäymistä! Harrastin sitä joskus satunnaisesti kun työpaikalla oli sali, mutta ei sopinut minulle. Oli ohjelmat ja kaikki, mutta ei lähtenyt.

      Poista
  2. Voi ei, siis en voi mitään, mutta koko tekstin aikana minua nauratti niin paljon :'D on tämä sun blogi huippuviihdettä kerrakseen. Kurjaa vaan, että ämmät on tantereessa usein Muulin leikkipelkäämisen takia. Eiköhän luulisi jossain vaiheessa onnistuvan vielä paremmin laukkaaminen liinassa :)

    Ps. Minun hevoseni tekee samaa leikkipelkäämistä kokoajan, aika kivaa jos sanoisin. Kyllä tämäkin perse on nähnyt kentän hiekkaa muutamaan otteeseen sen takia..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän päivän treeni meni jo paljon paremmin, tallinomistaja liinassa ja meikäläinen raipassa. Hyvät pienet laukat molempiin suuntiin ja lopetettiin siihen. Mutta kyllä tallinomistaja sellaisen viis metriä kynti taas selällään hiekkaa. Se on minulle vastaavissa tilanteissa nauranut, mä en uskaltanut jotta saan apua jatkossakin :D

      Luin jostain että hevosella (ja varmaan muulillakin) on joku ihme tarve pelätä. Eli jos se elää tosi seesteistä elämää niin se pitäisi päästää vaikka laidunlohkolle laukkaamaan ja pelkäämään kulmia ihan keskenään. Toivon että pelkäämiset on vain tämän tarpeen purkamista eikä esimerkiksi aivokasvain. Kohta saan varmaan kommentin että miksen vie sitä klinikalle kunnon tutkimuksiin. Laitankin popparit jo mikroon ;)

      Tässä postauksessa kaikki oli muuten jälleen 100% totta, mutta näin ekstrapaljon vaivaa että sain revittyä kaikesta myös huumoria, koska näissä tilanteissa ei auta raivota, naurulla selviää paljon paremmin :)

      Poista
  3. Oli taas kyllä aivan loistavasti kirjoitettu postaus, nauroin huolella monelle pikkuasialle tekstissä! Kyllä Muulista kuoriutuu huippuratsu vielä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen päivän mäkin haluan nähdä :D tässä o tulevan ratsuttajan kanssa nevottelut meneillään että ehkä, ehkä ;)

      Poista
  4. Ekaa kertaa luin blogia ja oli kyllä viihteellistä :D Nauratti kovasti ja hyvin kirjoitettu, ootte kyllä sisukkaita. Tsemppiä treeneihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikai tässä voi muuta kuin nauraa, paskat kun on jo housuissa :D

      Poista
  5. Ah taattua Muuliprojektin hulvattomuutta! Kyllä siitä hyvä tulee. Sellainen kyssäri heräsi, että tuleeko muuleille kiimaa, kun ovat kuitenkin lisääntymiskyvyttömiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kiima kyllä, ainoa ns vika on muulien sukusolut, jotka ovat viallisia. Vehkeet toimii noin muuten ja muuleille voidaan siirtää alkioita ja ne kantavat ja imettävät normaalisti. Olen kirjoittanut kiimasta postauksen jonka nimi on "perseily olikin kiima!" Tai jotain sinnepäin. Löytyt helpoiten googlaamalla jos haluat lukea. Kirjoitan tätä nyt kännykällä enkä voi linkittää tähän.

      Poista
  6. Hyvä siitä vielä tulee, se on katsos tuo perimä... sehän on kuumaverinen espanjalainen kylmäsavuleikkele. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei muuten kuulosta yhtään hassummalta leivän päällä!

      Poista
  7. Omalle liinasta karkailevalle nuorelle opetin "hätäjarrun" eli komennon, josta tulee pysähtyä HETI. Sitä käytän vain jos tilanne näyttää siltä, että hevonen ottaa kohta hatkat. Samoin katsoin Youtubesta videoita "longing horse that bolts" tms joista opetin voima-asennon, joka kannattaa ottaa jos hevonen (tai tässä tapauksessa muuli :D) meinaa lähteä. Eli kantapäät kunnolla hiekkaan, jalat kyykkyyn, paino polville ja liina polvien yli pitäen kiinni molemmin käsin. Sillä saa nopeasti kovan nykäisyn aikaiseksi jos on tarve. Mutta kyllä näitä sattuu itse kullekkin - oli sitten hevonen, muuli tai mikä tahansa elukka narun päässä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää "power position" esiteltiin muuten Parellin klinikassa Equitanassa. Pitääkin googlata lisää, olen katsonut lähinnä videoita että miten ratsastaen saadaan ryöstävä hevonen haltuun (näyttää muuten videoilla paljon helpommalta kuin käytännössä..). Muulien kohdalla Steve Edwards (yksi jenkkien suosituista muulikouluttajista) suosittelee pitkää köyttä, jonka hän on tuotteistanut nimellä "come along hitch", joka solmitaan muulille vähän naruriimun tapaan ja sen ohut naru aiheuttaa kovaa painetta alas turvalle. Se on sitten se viimeinen oljenkorsi..

      Poista