Muulimenot toukokuussa 2021

Menot

Toukokuun tallivuokra 400e
Ohjasajotunti 40e
Karjakurssin osallistumismaksu 400e *
Trailerivuokra 30e*
Salmonellatesti + madonmunat, Movet, 60,09e*
Equibalans B-liuos 16,90e
Kärpäsotsapanta 4,4e
Virtuaalikouluratsastuskisoihin ilmoittautuminen 10e
Pinkki satulahuopa posteineen 20e
Ratsastustunti 25e

YHTEENSÄ: 1006,39e

Tulot

0e

YHTEENSÄ: -1006,39e 

*Karjakurssi vähensi tilini saldoa yhteensä bensat mukaanlaskettuna 690,09 eurolla. Bensaa meni noin 200 euron edestä, mutta en ole koskaan laskenut bensoja näihin muulimenoihin enkä laske nytkään. Kerron ne vain tässä.

Muistiin merkittäkööt että 3.5.2021 kerätystä lantanäytteestä ei löytynyt ollenkaan madonmunia ja lannan pH oli 7.3

Muulin rinnanympärys oli 1.5.2021 175 cm ja painomittanauhan mukaan painoa oli 396 kg.
Kuukautta aiemmin rinnanympärys oli 176 cm.

Lue lisää

Neljättä kertaa karjakurssilla, nyt olemme kisavalmiita!

Toukokuun puolivälissä osallistuimme Muulin kanssa jo neljännelle karjakurssille! Linkitän alle edellisten karjakurssien postaukset jos aihe kiinnostaa. Kaikki kurssit olivat Sonkajärvellä Hietaniemen tilalla, jota pyörittää Muulinkin kouluttanut Sanna Kauppinen. Paikka oli siis tuttu ennestään.

Ensimmäinen karjakurssi keväällä 2019, tässä koutsina oli Sanna
Toinen kurssi oli syksyllä 2019 ja siinä vetäjänä oli Jeff Sanders
Kolmas kurssi oli syksyllä 2020, koutsina Sanna

Lisäksi osallistuin Sannan hevosella Dancerilla ihan ensimmäiselle karjakurssille kesällä 2018, tuolloin Muuli oli ollut ratsuna vasta tosi vähän aikaa. Olin itseasiassa menossa kurssille ihan vain kuunteluoppilaana, mutta sitten minulle tarjoutuikin mahdollisuus osallistua ihan kurssilaisena Dancerin kanssa kahtena päivänä.

Ja nyt tällä neljännellä kurssilla oli siis koutsina Sanna. Syksylle on luvassa myös Jeff Sandersin kurssi, mutta rahatilanteeni takia en pysty sille osallistumaan. Koen myös että tällä hetkellä en ole vielä Muulin kanssa ratsukkona siinä pisteessä että hyötyisin ns koko rahalla Jeffin opetuksesta. Tarkoitan, että "tasokkaammalla" hevosella kuten Dancerilla saisin Jeffin kurssista paljon enemmän irti.

Sannan kurssille valmistautuminen meni ihan reisille, en ollut harjoitellut itsenäisesti juuri ollenkaan peruutuksia tai roll backeja (nopea takaosankäännös) kotona. Ne ovat Muulille vaikeita, etuosankäännökset se tekee leipäpalan takia ilman pohkeita ja ohjaakin, mutta takaosankäännös on paljon haastavampi liike ja olemme saaneet siinä vain kaksi askelta putkeen ns hyvin ennen kun takapää lähtee liikkeelle. Karjakurssilla roll backeissa käytetään apuna karjaa, Muulin pitäisi kääntää ruhonsa melkein kuin itsestään naudan perään, mutta näin ei suinkaan tapahtunut. Karjan imu ei ollut Muulille riittävä, mutta saimme pari ihan ok käännöstä, kun vain ratsastin kaikessa rauhassa askel kerrallaan enkä edes yrittänyt tehdä liikettä nopeasti.

Jos luet karjakurssista nyt ihan ensimmäistä kertaa, on pieni tiivistelmä varmasti paikallaan. Karjan kanssa työskennellään sillä ajatuksella, että karja avustaa kouluratsastuksessa. Muulin kohdalla saatiin esimerkiksi tosi hyviä laukannostoja ja jopa yksi laukanvaihto/laukan korjaus, kun se meni niin kivasti hiehon imussa. Lisäksi, kun kiinnitin oman huomioni nautaan, kiinnittyi Muulin huomio samaan nautaan ja huomasin pystyväni ratsastamaan aika pienillä avuilla ja tavallaan "huomaamattani", eli en joutunut ajattelemaan että nyt pohjetta, nyt pidäte, vaan Muuli toimi kanssani melkein kuin ajatuksen voimalla.

Vertaan tätä siis autolla ajoon, ei mun tarvitse siinä miettä että no nyt kytkin, sitten vaihe, kurkkaan mikä vaihe mulla oli ja sitten vaihdan ja kytkin ylös. Teen sen ihan huomaamattani ja ajattelemattani. Sama fiilis on karjan kanssa ratsastaessa.

Karjakurssilla ei siis niinkään hallita hiehoja, vaan hallitaan omaa hevosta. Ensimmäinen tehtävä noviisille, oli sitten selässä tai maassa, oli yksinkertaisesti valita laumasta tietty hieho ja seurata tätä ihan rauhassa käynnissä. Se on muuten jännä fiilis kun ratsukin jotenkin heti tajuaa, että mitä hiehoa laumasta ollaan seurailemassa ja siihen riittää se, että tuijottaa itse kyseistä nautaeläintä herkeämättä.

Meitä oli tällä kurssilla neljä ratsukkoa, joista kaikki olivat meille Muulin kanssa ennestään tuttuja. Kaksi ratsukkoa olivat tuttuja menneiltä karjakursseilta ja kolmas ratsukko oli ensikertalainen karjakurssilla, mutta Anu ja muulinsa Lulle ovat tuttuja muulipiireistä, Anun kanssa olemme tunteneet yli kymmenen vuotta ja olimme perustamassa Suomen Aasiyhdistystä! Lullesta on esittely Aasiyhdistyksen kotisivuilla.

 Lulle ei ollut karjan kanssa mitenkään noviisi, Anun kotona on hevostallin lisäksi pieni navetallinen lehmiä ja hiehoja, joten karjan tuoksu oli Lullelle varmasti tuttua, mutta lähikontaktia karjan kanssa ei oltu otettu. Anu aloitti normaalisti maastakäsin, mutta Lulle ei sanonut naudoista ns mitään! Ei siis pelännyt, jännittänyt tai yrittänyt näykkiä niitä.

Aloitimme karjakurssin kaksivuotiailla hiehoilla ja saman ikäisellä Bablo-härällä. Ne olivat aika lunkeja ja niitä oli paimennettu ennenkin. Kuljettelimme laumaa kentällä ja yhdessä toisen ratsukon kanssa "turvasimme" kahden muun ratsukon karjatyöskentelyä. Katsoimme siis etteivät naudat hajaantuneet liikaa ja ajautuneet aremman hevosen perään ja että Bablo ei jäänyt uhittelemaan. Bablo olikin muuten vähän kova luu, koskaan ennen ei  yksikään hieho ole Muulille ruvennut, mutta Bablolla oli runsaasti rohkeutta ja itseluottamusta, mutta silti joka kerta me laitettiin se liikkeelle.

Kun seuraavaan settiin otettiin kentälle myös nuoremmat 1-vuotiaat hiehot, oli niiden hallinta paljon hankalampaa! Ne sinkoilivat melkeimpä ihan minne sattuu ja niiden henkilökohtainen tila oli paljon suurempi. Kun Bablossa sai ratsastaa melkein kiinni ennen kun se lähti liikkeelle, lähtivät nämä pienet huitelemaan jo 10 metrin päästä, ja kovaa menivätkin! Viikonlopun aikana ne saattoivat kyllä pyyhkäistä melkein hevosen mahan alta jos hevonen oli rauhallisesti paikoillaan. Eräässä tehtävässä parit vuotiaat nimittäin pyyhkäisivät portista "karkuun" ihan Santtu-hevosen jalkojen vierestä kun sekä Santtu että sen ratsastaja ottivat päivätorkkuja.

Hevoset eivät siis ole hiehojen mielestä itsessään niin kovin pelottavia, mutta hevonen liikkeessä aiheuttaa painetta.

Olen tästä muuten kertonut ennenkin, mutta Muulin kanssa pystyn ratsastamaan hieholauman keskellä ja seisomaan siellä eivätkä hiehot ns sano mitään, eli ne eivät poistu paikalta tai sinkoile mihinkään jos Muuli liikkuu käynnissä tai seisoo paikoillaan. Mutta kun paljon suurempi hevonen Santtu kulkee laumaan, tulee hiehoihin vauhtia vaikkei Santtukaan tee mitään erityistä. Jotenkin sen energia on vain paljon suurempaa ja jo katse riittää. Muuli menisi melkein yhdestä lehmästä, niin vähän siinä on sellaista perusenergiaa ympärilleen heittää.

Mutta Muulikin oli muuttunut viime vuosista. Ravissa ja laukassa se otti herkästi jahtausmoodin (ei hyvä) ja kurkotteli nautojen perseitä kohti turhan vihaisella ilmeellä ja olisi varmaan näykkäissyt. Noissa tilanteissa otin homman haltuun ja pysäytin Muulin, koska nautojen kiusaaminen ei todellakaan ole ok. Luimunaamaa saa näyttää, päätä saa heiluttaa, mutta etukaviolla kauhaisu tai maistaminen on ehdoton no no. Muulilla tuo käytös liittyi oikeastaan pelkästään raviin ja laukkaan, käynnissä se oli rennompi.

Rentoudestakin kirjoitan tähän vielä erikseen. Muuli käyttäytyy yleensä ottaen hyvin vieraissa paikoissa. Se on hanskassa, katselee, mutta stressireaktiot eivät ole mitenkään sieltä suurimmasta päästä. Tottakai se on jännittynyt, koska ollaan oman tarhan ulkopuolella mutta se pystyy suoriutumaan. Hietaniemi ranch ei tietenkään ole Muulille vieras paikka, sehän oli tilalla koulutuksessa puolen vuoden ajan vuonna 2018, mutta onhan se silti poikkeus rutiineihin. Muuli oli kuitenkin hyvinkin rento koko viikonlopun ajan ja viimeistään kun naudat olivat kentällä, se oli kuin kotonaan.

Kuuntelin viikonlopun ajomatkan aikana Katariina Alongin mahtavaa podcastia, Hevonen, opettajani ja sitä kuunnellessani aloin kyseenalaistaakin tiettyjä asioita. Nimittäin sitä, onko Muuli rento vai onko se sen verran stressaantunut, että sen liikkeet hidastuvat eikä se enää kiinnitä ympäristöön samaan tapaan huomiota? Voiko se olla opitusti avuton? Olen jo ihan blogin alkuaikoina kirjoittanut, että kun Muulille sai riimun tai suitset päähän, se laski päätään, tuntui rentoutuvan ja tuntui nauttivan varsinkin siitä jos näpräsin sen harjaa tai suitsia kuntoon. Olen kuitenkin käsittänyt että opitusti avuton tai äärimmäisessä stressissä oleva eläin ei pysty esimerkiksi ottamaan herkkua tai syömään sitä tai se ei kiinnitä ympäristöön mitään huomiota. Muuli ei vaivu missään nimessä sellaiseen katatoniseen tilaan eikä sen alahuulikaan jännity, joten uskallan varmaan kirjoittaa tähän että se on ensisijaisesti rento noissa tilanteissa.

Muulin kanssa saimme viikonloppuna parhaat laukannostot koskaan, mutta vain oikeaan laukkaan, joka on kotonakin helpompaa. Vasemmalle en saanut laukkaa nousemaan millään ja kun tiesin, että siinä on haasteita, en siihen käyttänyt sitten edes aikaa. Ehdin harjoitella kouluratsastusasioita kotonakin, keskitytään karjakurssilla karjaan. Olimme toisen ratsastajan Reetan kanssa jutelleet aluksi vitsillä, myöhemmin tosissamme, karjakisoihin osallistumisesta. Olin miettinyt karjakisoja jo viime kesänä mutta tuolloin koronatilanne sössi koko kisakalenterini. Nyt, kun suunnitelma alkoi hahmottua, konkretisoitui kisaosallistuminen viikonlopun aikana.

Sanna järjestikin meille sunnuntaiksi hoitokarsinan kentän portin läheisyyteen, koska yksi karjakisojen laji on ottaa laumasta kolmen ratsukon voimin yksi tietty nauta hoitokarsinaan tai tehdä koko homma yksin hieman pienemmällä alueella hoitokarsinan ollessa aidan vieressä. Pääsimme siis harjoittelemaan ihan kisalajia ja se sujui ihan kivasti kurssitiimiltä.

Karjakurssilla nautinkin eniten ryhmätehtävistä, yksilöinä emme juurikaan edes työskennelleet. Tämä tarkoitti tietenkin myös sitä, että saimme ratsastaa ns koko rahan edestä ja Muuli oli liikkeessä melkein koko ajan, ensin ns oman suorituksensa ajan ja sitten tukena ja turvana kahdelle vähän vähemmän tehneelle ratsukolle. Se tuntui vievän Muulista mehut ja lauantain iltapäiväsessiossa se väsähti, oli kyllä kuuma päiväkin, mutta väsymys jatkui vielä sunnuntaiaamupäivälläkin. Saatiin kuitenkin sunnuntaina vettä päivällä ja lämpötila laski selvästi, joten sunnuntain toisessa sessiossa minulla olikin taas tosi reipas muuli alla!

Muulia varmaan väsytti sekin, että reissuun lähtöömme asti hevoset ja muuli olivat kotitallilla vielä yöt sisällä ja nyt reissun päässä se oli ulkoruokinnassa. Myös karsinapaikka olisi ollut mahdollinen, mutta mielestäni Muuli stressaa karsinassa vieraissa paikoissa, joten halusinkin sen olevan ulkona. Muuli on myös aina ollut näiden kurssien ajan tarhassa, joten se ei ollut sille mitenkään uutta.

Me karjaihmiset olemme myös aika rentoa sakkia. Laitoimme samaan tarhaan Muulin, Hertan ja Santun eikä mitään haavereita käynyt jollei oteta huomioon sitä, että kolmikko oli yhtenä aamuna saanut rikki lavakauluksista ja kuormalavasta rakennetun heinälaatikkonsa. Vain Hertalla oli pieniä taisteluvammoja jaloissaan, epäilimme, että se on peruuttanut laatikkoa kohti ajatuksenaan rapsuttaa siihen takajalkojaan.

Muulille Hertta oli jo tuttu, ne olivat viettäneet samassa tarhassa jo kaksi edellistä karjakurssia ja lisäksi Hertta matkusti paikan päälle kerran kyydissämme. Santtu oli myös messissä vuosi sitten, mutta silloin vielä eri tarhassa, mutta sekin oli silleen tuttu.

Viereiseen tarhaan tuli sitten muuli Lulle, joka vietti yönsä karsinassa, koska oli tottunut kotonaankin olemaan aina yöt sisällä karsinassa.

Reeta ja Santtu, maassa koutsi Sanna, Anu ja Lulle, minä ja Muuli ja Mirka ja Hertta.

Muulitiimi

Oli aika hauskaakin katsoa kolmikkoa tarhassa, ei mitään kähinöitä, luimimisia tai muutakaan säpinää. Ne söivät yhdessä, jopa samasta kasasta (toki kasoja tarjottiin useampia) ja hengasivat yhdessä joko metsätarhaosastossa tai mursketarhan puolella. Ne siis pääsivät joko kuivapohjaiselle mursketarhalle pellonlaitaan tai sitten metsään puiden suojaan.

Santtu jopa nuoleskeli Muulia yhdellä kerralla, kun menimme hakemaan ratsujamme! Lullekin laumaantui tarhanaapureidensa kanssa ja se oli tarhassa neljäntenä sunnuntaina, se kun pamautti lankojen alta metsän puolelle Sannan hevosten tarhaan jäätyöön "yksin" mursketarha-alueelle. Muut menivät siis mursketarhoilta metsään ja Lulle halusi mennä myös.Oli siis parempi päästää se vain laumaan kuin korjailla aitoja.

Muuli ja Lulle eivät oikein ymmärtäneet toisiaan vuosi sitten muulimiitissä. Silloin ne päästettiin isolle ratsastuskentälle juoksemaan yhdessä, mutta Lulle kaipasi tuttuja hevoskavereitaan (olimme siis Anun tallilla eli Lullen kotitallilla) ja se rysäytti aitojen läpi ulos kentältä. Nyt niillä ei tuntunut olevan enää mitään sotakirvestä, mutta eivät ne nyt mitenkään ilahtuneiltakaan näyttäneet. Muulit ovat kyllä aikamoisia jäämiehiä tai tarkemmin sanottuna niiden eleet ovat hevosten eleitä hienovaraisempia ja niitä ei ole niin helppo lukea. Tai ainakin itse koen, että tunnistan vasta aika äärimmäiset eleet, eli ne, kun Muuli on jo poistumassa paikalta.

Alla olevat giffit eivät liity yllä olevaan kappaleeseen mitenkään. Giffit tein alunperin Aasiyhdistyksen sivuille, jotta saisin sinne jonkinlaista liikkuvaa kuvaa joutumatta kuitenkaan koostamaan "kokonaista videota" kerjakurssista.

Karjakurssi meni kokonaisuudessaan tosi kivasti, oli tosi paljon tekemistä, oltiin satulassa monta tuntia, mutta myös vapaa-ajalle oli varattu aikaa. Otin omaa aikaa omassa huoneessani (meitä oli niin vähän että jokainen sai majoitustiloista oman huoneen) ja rentouduttiin lauantaina Sannan luona ulkoporeammeessa todella hyvän grillipäivällisen jälkeen. Saatoin juoda yhden siiderinkin.

Kotimatkalle lähtö hieman venähti kun odottelimme rankkasateen taukoamista edes hetkeksi, ei ole kovinkaan mukava pakata autoa ja traileria kaatosateessa ja sitten istua märillä vaatteilla n 7 tunnin kotimatka. Sattuma heitti minulle vielä melkoisen mökeiltäpaluuruuhkan (olihan helatorstaiviikonloppu kerrassaan helteinen) ja lisäsi matka-aikaani melkein tunnin. Liikenne seisoi suunnilleen Kuortin kohdalla etelään päin mentäessä.

Palautin Muulin kotitallille joskus yhdentoista maissa, peruuttelin vuokratraileria paikoilleen puoliltaöin ja nukkumaan taisin päästä vähän ennen kahta. Oli melkoisen rapsakkaa herätä aamulla seitsemältä töihin.

Mitä muuten tulee otsikkoon. Me olimme siis Reetan kanssa kisavalmiita ja Sanna lupasi tulla paikan päälle Launosiin, koska kylläjän koutsin pitää olla ensimmäisissä kisoissa paikalla. Mutta sitten tulikin tieto, että karjakisat on peruttava alueen koronasuositusten takia, käsitääkseni kesäkuussa saa järjestää vain enintään 50 hengen ulkoilmatapahtumia joten se meni sitten siinä. Launosten kartano yrittää järjestää kilpailut syksymmällä.

Videokin on karjakurssista tekeillä mutta matskua on todella paljon ja tekniikka meinaa pettää, joten lisään sen tähän postaukseen jossain vaiheessa. Postauksen julkaisukin viivästyi, kun yritin saada videota tähän samaan lähtöön, mutta parempi nyt vaan julkaista edes teksti ja kuvat tai toukokuu jää ihan tyngäksi blogissa.

Lue lisää

Muulimenot huhtikuussa 2021

Menot

Huhtikuun tallivuokra 400e
Ratsastustunnit 100e
hieronta 35e
lampaankarvapehmuste satulavyöhön 35e
valkoinen kouluhuopa (Eskadronin, samaa sarjaa kuin Muulilla jo olemassa olevat korvahuppu ja pintelit) 30e

YHTEENSÄ: 600e

Tulot

0e

YHTEENSÄ: 600e 

Tässä kuussa tuli kyllä ratsastustuntiennätykset! Mutta se myös näkyy, Muuli on tosi kiva ratsastaa kun se tunneilla/ratsutuksessa ratsastetaan kerrankin ns läpi. Kun haahuilen itsekseni kentällä, en koskaan pysty samoihin suorituksiin kuin tunnilla.

 

Lue lisää

Ratsastaessa mennään jo pidempiäkin pätkiä selkälihaksia työstäen, mutta jumejakin ehti jo tulla

Muuli on kehittynyt todella paljon kouluratsastuksessa tämän kevään aikana. Päästiin talvi treenaamaan tehokkaasti hokkikenkien avulla ja talven pitkät ja runsaat käyntimaastot ovat varmasti tehneet hyvää peruskunnolle. Myönnän kyllä, etteivät nuo pitkät käyntimaastot olleet mitenkään tavoiteltuja, niin vain pääsi käymään haastavien keliolosuhteiden takia. Näin jälkikäteen näen ne tietenkin pelkkänä plussana ja ensi talvelle otan ne myös tietoisesti ohjelmaamme.

Muuli on osallistunut minun tai jonkun stuntin kanssa koulutunneille 1-2 kertaa viikossa koko kevään ajan ja jokaisella tunnilla se on edellistuntia parempi jossain asiassa. Tästä voisi luulla, että se taiteilee menemään jo heA-asioita mutta ehei, tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa että hyvänä päivänä tahti pysyy hyvänä ja Muulilla on moottori. Oikein hyvänä päivänä se ei kyttäile kentän "pelkopäädyssä" ja ihan superhyvänä päivänä se kulkee selkä ylhäällä ja pää alhaalla kokonaisen kierroksen pelkonurkkaa myöten!

Tuntuu oikeastaan siltä, että mitä pidemmälle etenemme ratsastuksessa, sitä kaukausemmalta ensimmäiset koulukisat tuntuvat. Tässä tapahtuu siis se klassinen juttu, että mitä enemmän oppii, sitä enemmän tajuaa kaiken, mitä ei ole vielä oppinut.

Minähän en itse ole mitenkään kovin taitava ratsastaja. Näin aikuisiällä olen kuitenkin vuokrahevosillani käynyt aktiivisesti tunneilla ja  heti, kun Muulista tuli tuntivalmis (alkuvuodesta 2019), olemme sen kanssa käyneet tunneilla säännöllisesti. Oman kehittymiseni kannalta olisi hyvä käydä tunneilla osaavampien hevosten kanssa, mutta sekä aika että raha eivät riitä tällaiseen ja tottapuhuen ajatus säännöllisestä harrastamisesta toisen hevosen kanssa ei juurikaan edes kiinnosta. En myöskään tähtää kisakentille, haluan vain harrastaa näissä raameissa mahdollisimman eleettömästi ja Muulia häiritsemättä. No itsesäälissä märehtiminen sikseen.

Muuli siis on kuin onkin kehittynyt ratsuna. Kiitän tästä myös Muulin kahta ahkeraa stunttia, jotka ovat mahdollisesti saaneet Muulin toispuoleisuutta korjattua omalla ratsastuksellaan. Itsellänihän oli ennen heitä se tilanne, ettei Muuli nostanut ollenkaan vasenta laukkaa kanssani, vaan meni aina vastalaukassa. Myös monessa muussa tehtävässä oli selkeää puolieroa. Luultavasti Muulissa oli alusta asti jonkinlainen puoliero, mutta oma puolieroni pahentui radikaalisti polvileikkaukseni (kevät 2019) myötä. Edelleen minusta tuntuu, että leikatun polven jalustin on toista lyhyempi, vaikkei siis ole. Polvileikkauksessa oli kyse eturistisiteen uudelleenluomisesta.

Pitkät maastot ovat varmaan myös tasoittaneet puolieroja, siellähän paukutellaan menemään lähinnä suoraan. Itse en maastossa ratsastaessani vaadi Muulilta mitään ns kouluratsastusliikkeitä. En aseta, taivuta tai väistätä sitä. Hallitsen vain askellajia, pysähtymisiä ja kääntymisiä ja ratsastan tietoisesti aivan pitkillä ohjilla soljesta kiinni pitäen, jos se vain on mahdollista. Tietenkin esimerkiksi asfalttitien laidassa otan ohjat paremmin käsiini.

Muulin selässä istuessani huomaan, miten sen harjamarto liikkuu puolelta toiselle. Pari vuotta sitten se liikahti aina vasemmalle ja keskelle, mutta ei käynyt oikealla puolella ollenkaan. Nyt se heilahtaa myös oikealle, mutta edelleen enemmän vasemmalle. Vaikka harjamarron alla onkin miehen hauiksen paksuinen tutiseva rasvamakkara, niin luulen harjamarron silti kertovan jotain liikkeen toispuoleisuudesta.

Muulin tasapainokin on ilmeisesti kehittynyt, sillä viime keväänä se aina siirtyi käyntiin jos tuli pienikin alamäki tiessä, nyt se ravaa ihan mielellään omasta aloitteestaan myös loivaan alamäkeen eikä tee sitä mitenkään niin, että juoksisi pois kuorman alta. Pystymme myös laukkaamaan loivaan alamäkeen eikä se aiheuta kohtausta. Muistan että pari vuotta sitten maastossa sain aina köyrypukkikyydit jos tie muuttui yhtään alamäeksi laukassa. En siis tosiaan tarkoituksella laukannut koskaan alamäkeen mutta vahinkoja sattuu. Jossain vaiheessa sain kyllä ne kyydit ihan jokaisesta laukannostostakin, onneksi meno on nykyään paljon säädyllisempää eikä Muuli esitä kipukäyttäytymistä ainakaan näillä eleillä.

Suunnilleen vuosi sitten kirjoitin tänne blogiin kuinka Muuli alkoi hakea ns muotoa vetämällä turpaa ryntäisiin ja aukaisi samalla suunsa ammolleen. Tuolloin kokeilin erilaisia kuolaimia ja sylinterimallinen kuolain Acavallon kuolaintuteilla oli näistä selkeästi paras, vaikkakaan ei mitenkään taikaiskusta tuonut ratkaisua tilanteeseen. Ongelmana kun on myös ratsastaja selässä ja ohjan päässä. Mutta tässä kohtaa oli mukavaa nähdä, että kuolainkin kyllä vaikutti Muulin tyytyväisyyteen.

Todennäköisesti tuolloin Muuli ei oikei jaksanut liikkua "oikein", se oli pohkeen takana, eli survoin sitä koko ajan istunnallani eteen, koska muuten se meinasi pysähtyä ja oma istuntani on ollut kuraa verrattuna tähän hetkeen.

Nyt ihan muutaman viime tunnin aikana olen tutkiskellut iseäni ja tehnyt oikein mielikuvaharjoitusta ennen tuntia. Päätin, että tänään muuten ratsastan ihan älyttömän hyvin ratsastaen koko tunnin enkä matkustelisi kuin välikäynneillä. Ehkä se auttoi, ehkä ei, mutta olen oikeasti _ratsastanut_ Muulilla enkä vain matkustellut menemään.

En osaa tai edes pysty sanoittamaan mitä oivalluksia olen ratsain tehnyt mutta hyvin karkeasti olen pitänyt kädet paremmin osana kehoa, eli kyynärpäät pysyvät kiinni kyljissäni (jos siis muistan, onneksi opettaja muistuttaa) ja ajattelen jäykistäväni kroppaani navasta ylöspäin. En oikeasti jäykistä, mutta ajatteleminen saa yläkroppani jänteväksi löysän pullataikinan sijaan. Kaverini Tiina (jota saan kiittää tämän postauksen kuvista) antoi myös hyviä vinkkejä ja lopulta jo se, että katsoin Muulin ulkokorvan nipukkaa, sai minun tasapainoni satulassa keskelle ja Muuli ragoi siihen heti.

Kuolaimen alle vaipumista sain korjattua lauseella "kuvittele, että joku löisi sua mahaan" ja lantioni sain parempaan asentoon kuvittelemalla että istun oikeastaan etukaarta vastaan enkä satulan syvimmässä kohdassa. Siis toki istuin edelleen syvimmässä kohdassa mutta näin sain perseeni paremmin alleni ja lonkan avautumaan hieman eteen. Se helpotti muuten myös harjoitusravissa istumista kovasti. No, naisena sanon että samalla paikat myös hieman kipeytyivät eli nyt ymmärrän vaippakalsareiden käyttäjät.

Alla olevalla videolla käytän vatsalihaksiani ensimmäisen kerran käytännössä ja Muuli reagoi siihen heti. Toinen video on kuvattu heti perään toisessa kierroksessa. Tiina on kuvaajana ja ääninauhana.

Lantion korjauksella Muulin oli varmaan helpompi liikkua eteen omalla moottorilla eikä sitä tarvinnut pohkeella tai raipalla muistuttaa siitä niin paljon, toki siis tarvitsi mutta minulla ei ollut tunnetta, että olisin joka askeleella halunnut sen menevän reippaammin. Samalla sain omaa jalkaani siirrettyä eteen. Selässä minusta tuntuu kuin olisin aivan tuoli-istunnassa mutta kuvat ja videot paljastivat että en olekaan, vaan jalkan onkin ihan oikealla paikallaan kropan alla. Samalla sain varpaitakin helpommin osoittamaan eteen, minulla kun ne hakeutuvat hyvin herkästi ihan sivuille. Ilman jalustimia ratsastaessa pääsin parhaiten hakemaan tätä jalkojen asentoa.

Tempo ollaan saavutettu ihan hyvin ja se pysyy. Sehän nyt on tyyliin ensimmäinen asia, joka ratsun pitää oppia joten ihan kiva että sellainen on ainakin ajoittain olemassa nyt 8v iässä. Tempo tuntui särkyvän aiemmin ratsastajan heilumisen tai spookkailun takia, nyt Muuli on ollut aika relax, joten syynä on ollut lähinnä ratsastaja. Mutta nyt pääsen yhä pidempiä tosi kivoja flow-pätkiä, joissa tempo ja muoto pysyy ja itse voin silloin ihan rehellisesti vain nauttia menosta ja matkustaakin hetken täysin rentona.

Jalkojeni rentoutumista on treenattu ja paljon.. Paras apu niihin on näemmä ollut varusteellinen, ostin nimittäin viime syksynä käytettyinä Aiver sportin grippihousut (siis ne, joilla pysyisi vaikka väärinpäin rodeohärän selässä) ja kaskummaa, niiden kanssa perse pysyy satulassa just eikä melkein ja kun käärin ne takataskut alle, ne myös pysyvät siellä. Ilman jalustimia pysyn selässä paljon rennompana kuin jalkkareiden kanssa ja kun grippihousujen kanssa en pelkää putoavani mahdollisissa äkkiliikkeissä, pystyn kokonaisvaltaisesti rentoutumaan. Ehkä vuoden päästä uskallan kokeilla vähemmän  grippimäisiä housuja.

Muuli menee maastossakin ravia ja laukkaa pitkin ohjin pää alhaalla ja edessä. Turpa saattaa jopa melkein viistää maata. Olin tästä jostain joskus lukenut, että tämä voisi kertoa kivusta, joten suhtauduin asiaan hieman epäileväisesti ja nostelin Muulin päätä ylös, jos se vaipui ihan alas. Kuitenkin samalla se nosti selkäänsä ja selkälihakset olivat selvästi töissä. Ja tätä elettä ei itseasiassa olekaan listattu 24 ratsastetun hevosen kipueleen joukkoon. Moni muu noista merkeistä on kyllä tullut tutuksi Muulin ratsuvuosien aikana. Muuli on muuten ollut päätoiminen ratsu nyt kolmen vuoden ajan. Tätä ennen oli kyllä käyty selässä ja ratsuteltukin, mutta kolme vuotta sitten sen "uusi ura" alkoi ja ratsastuksen tyyli muuttui henkiinjäämistaistelusta leppoisaksi harrastukseksi.

No ei tämä kevät ole ollut ihan pelkkää iloa. Huomasin reilu kuukausi sitten, että Muuli nosteli takajalkaansa satulavyötä laitettaessa. Se ei ollut sinänsä mitään uutta, sama oli tapahtunut lännensatulan kanssa ja lopulta uusi satulavyö korjasi tilanteen. Lännensatulan kanssa Muuli ei nytkään nostellut koipeaan. Fiksasin enkkusatulaa ensihätään lainaamalla lampaankarvan satulavyöhön, se lievitti mutta ei auttanut. Sitten huomasin, että se aristaa selkäänsä jonkin verran, mutta hieromalla selkää hieman ennen satulointia, Muuli ei reagoinut satuloimiseen ja vyöhön. Kutsuin kuitenkin hierojan saman tien, kun Muuli oli ottanut tunnilla äkkilähtöjä ja sen liikuttaja oli tahtomattaan jalkautunut. Tuon jälkeen Muuli oli aristanut selkäänsä todella paljon satulan takapaneeleiden kohdalta ja niiden takaa.

Muulilla alkoi samantien B-vitamiinikuuri pulln ohjeistuksen annostuksella ja hieroin magnesiumöljyä sen selkäfileisiin. Selkä alkoi tokeentua siitä samantien ja selkä parani jatkuvasti, tosin käytin varmuuden vuoksi lähinnä lännensatulaa ja Muuli sai enemmän maastakäsittelyä ja muuta ratsastajatonta toimintaa. Hieroja totesi jumit juurikin näissä samoissa kohdissa, mutta sanoi samalla että lavat olivat nyt ihan auki. Lavat olivat nimittäin tammikuun alussa jumissa.

Lavat olivat ehkä menneet jumiin tuolloin liukkauden takia, Muulilla ei vielä tammikuussa ollut kenkiä joten vaikka ratsastaessa sillä oli hokkibootsit, liukasteli se silti tarhassa 12 tuntia vuorokaudessa. Nyt pääsin liikuttamaan Muulia reippaasti maastossa kaikissa askellajeissa, mutta sen selkä oli kipeytynyt. Arvelimme että syitä voi olla monia. Ehkä se, että olin tosiaan jyystänyt maastossa menemään laukkaa sulilla teillä hokkikengillä (metsäosuudet vaativat siis edelleen hokkia alle) ja että Muuli oli liikunut ns oikein päin ja kipeytynyt takaa. Satulan osuutta ei tietenkään voinut väheksyä, lisäsin Winteciin siis eteen ja keskelle ohuet lisäpalat jättäen takaosan ilman palaa. Lisäksi kokeilen vielä lampaankarvaromaania satulan alle tuomaan lisäpehmeyttä. Jotkut hevoset tiettävästi tarvitsevat lisäpehmikettä satulan alle vaikka "kyllähän sopiva satula menee ilman mitään lisäosia". Tässä kohtaa voinkin siis paljastaa suuren salaisuuden kaikille blogin lukijoille: Muulin satula EI ole sopiva, mutta se on mahdollisimman sopiva. Jos se olisi sopiva, en tarvitsisi muotoiltua satulavyötä enkä liukuesteitä sekä huovan alla että päällä. En tarvitsisi satulavyötä ollenkaan ja silti satula pysyisi paikoillaan myös esteillä.

Luulen, että voitan helpommin miltsin lotossa, kuin löytäisin tällaisen ihmesatulan muulieläimen selkään. En siis rehellisesti sanoen edes suunnittele satulanvaihtoa.

Muuli otti hieronnan muuten todella hyvin vastaan. Tammikuussa se oli tätä hierojaa kohtaan hyvin skeptinen ja pyöritteli kovasti silmiään mutta nyt se seisoi tyynesti paikoillaan. Ei Muuli näyttänyt nauttivan, mutta ei vihaavankaan joten homma meni varmaan putkeen. Hieronnan jälkeen vein Muulin ulos suunnitelmana vuolla sen kaviot. Kengistä se oli päässyt kokonaan eroon pari päivää aiemmin, hokit olin ruuvannut irti viikkoa aiemmin.

No siinä sitten takajalka ilmassa Muuli alkoi steppailla ja vähän pyöriäkin, komensin sitä tapani mukaan ja nostin jalan aina vaan ilmaan kunnes.. Muuli alkoi pissata. Laskin jalan alas ja vältyin roiskeilta. Taas tuli muistutus siitä, että jos Muuli yleensä seisoo hyvin vuolussa ja yhtäkkiä alkaa stepata, niin kyllä sillä ihan joku syy siihen on. Muuli pissasi loppuun ja jatkoin vuolua. Ja vielä tarhassakin se kävi kahdesti pissalla, eli hieronta laittoi kyllä aineenvaihdunnan liikkeelle! Juottaminen on hieronnan jälkeen tärkeää ja Muuli saikin runsaat mashivedet tarhanaapurilta ja joi vielä reilusti vettä päälle.

Hieronnan jälkeen Muuli olikin sitten todella miellyttävä ratsastaa sekä tunnilla että itsenäisesti. Myös yksi stuntti pääsi nautiskelemaan oikein kuuliaisen Muulin selässä, ei kuulemma ole ollut koskaan niin hyvä.

Jos palaan vielä takaisin ratsastukseen, niin Muulihan on ihan älyttömän etupainoinen eikä varmaan takakorkeana, pitkäselkäisenä ja puoliksi aasina tule koskaan liikkumaan ylämäkeen (paitsi tietysti maastossa oikein jyrkkään ylämäkeen). Selässä tuntuu itseasiassa aika yksinäiseltä, kun Muuli laskee pään kunnolla alas eikä edessä ole enää mitään, ei yhtään mitään. Siihen jos lisätään äkkistoppi, niin meikäläinen lentäisi oikein kauniissa kaaressa kaulan yli maahan. Niin on itseasiassa kerran käynytkin eikä siinä ollut tehtävissä yhtään mitään. Matka kuitenkin jatkui normaalisti.

Miten tästä eteenpäin? Hieronnan tilaan ainakin hieman useammin kuin 3kk välein ja satulan alle kokeillaan lampaankarvapehmustetta. Satula tuntuu käsikopelolla istuvan noin muuten hyvin ja Muulilla on pitkä satulansija, satula ei siis ole liian pitkä. Enkkusatula on 17 tuumainen Wintec 500 wide. Tällä hetkellä siinä on punainen kaari ja kun testasin valkoista kaarta Muulin selkään, oli se liian leveä. Suunnilleen vuosi sitten juuri tuo valkoinen todettiin sopivaksi. Muuli on varmaan sen jälkeen saanut lisää lihaksia ja samalla siitä on taas tullut slimmi. Vuosi sitten se saattoi olla hieman pulleassa kunnossa (en mitannut sitä painomittanauhalla mitenkään säännöllisesti) ja aaseilla ja muuleilla laardia alkaa kertyä juuri selkään ja sään ympärille.

Muulilla on kaksi satulaa ja niiden vaihtelua pidän hyvänä asiana. Lännensatulaa käytän pääsääntöisesti maastossa ja harvoin myös kentällä ja enkkusatulalla mennään sitten kentällä ja tunneilla ja toki esteillä myös. Lisäksi Muulilla on tietenkin täysiä vapaapäiviä, juoksutuspäiviä ja maastakäsittelypäiviä jolloin selkään ei ladata painoa. Olen tutustunut hyvin pintapuolisesti lihasten mikrovaurioihin ja parin päivän säännöllinen satulavapaa olisi hyvä näiden korjaantumiseksi.

Kokosin alle vanhempia ratsastusklippejä, niistä toivottavasti näkee kehittymistä.

Ensimmäinen kouluratsastukseen liittyvä video löytyy elokuulta 2018. Muuli palasi tuona kesänä heinäkuun alussa koulutuksesta ja tuossa on tuntia pitämässä Muulin kouluttaja Sanna.

Vuoden 2018 lopussa aloitimme säännölliset ratsastustunnit. Tässä oli neljäs tunti.

Huhtikuussa 2019 ollaan keskitytty ihan perusasioihin eli siihen, että Muuli kulkisi koko kenttää..

Elokuussa 2019 kävin näköjään vieläkin koulutunneilla länkkäsatulalla. Otin enkkupenkin oikeasti käyttöön vasta vuosi sitten.

Tässä alla oleva video on kuvattu toukokuussa 2020 ja siinä näkee just sitä Muulin suun aukomista.

Ja tämä viimeinen video on kuvattu nyt huhtikuussa 2021, Muuli oli hierottu kaksi päivää aiemmin ja se meni tosi kivasti kanssani. Videolla ratsastan ilman jalustimia ravia ja laukkaa.

Lue lisää

Vuoden ensimmäiset irtohypytykset ja pientä pohdintaa siitä, rakastaako Muuli hyppäämistä

Kaikki kuvat otti Aino Holmberg, kiitos!

Tallilla sattui olemaan irtohypytyskuja, joten Muuli oli tietenkin messissä.

Talutin sen ensin maapuomien yli ja aloimme sen jälkeen nostella puomeja ylemmäs. Muuli on helppo tai vaikea irtohypyttää riippuen siitä keneltä kysyy. Virallisessa irtohypytystilaisuudessahan se pitäisi taluttaa kujan alkuun, josta Muuli lähtisi laukkaan, suorittaisi kujan ja pysähtyisi kujan päässä herkkuämpärin luokse. Hommaa ei kuitenkaan ole juuri koskaan tehty näin.

Muuli on nimittäin paljon helpompi pitää irtona koko ajan. Se pitää kyllä  yleensä ainakin aluksi ohjata juoksutusraipan avulla kujan alkuun, mutta sieltä se kyllä nostaa laukan ja suorittaa. Kujan jälkeen sen voi ohjata kujaan uudestaan tai antaa juoksennella kentällä muuten sen aikaa, kun puomeja nostetaan ylemmäs.

Somessa oli juuri keskustelua siitä, pitävätkö hevoset hyppäämisestä ylipäätään ja voiko hevosta pakottaa esteille, jos se ei halua hypätä. Keskustelu liittyi ratsastettuihin hevosiin mutta liittyy mielestäni myös irtohypytykseen. Jos Muuli suuntaa varmasti kujaan korvat hörössä niin hyppääminen ei ole sille luultavasti täysin kamalaa. Mutta rakastaako se hyppäämistä vai herkkuja, joita se saa hyppyjen jälkeen? Tälläkin kertaa palkkasin sitä nameilla kujan jälkeen ja ohjasin sen jälkeen uudestaan kujalle, johon se epäröimättä menikin.

Kahteen kertaan Muuli meni kujan myös itsenäisesti väärään suuntaan, jolloin sitä ei todellakaan paineistettu esteille. Minä en koe, että se rakastaisi kujaa tai hyppäämistä, se on vain oppinut, että kujassa se saa olla rauhassa ja kujan jälkeen se saa vielä palkkaakin. Onko se sitten väärin? Ei. Tähänhän kaikki hevosharrastus perustuu.

Samaan aikaan kun kaikilla eläimillä on omaa luonnetta ja tahtoa, ne ovat myös tietyllä tapaa robotteja. Hevoset ja muulit tykkäävät olla rauhassa ja saada ruokaa. Ei Muuli tee huvikseen mitään omia temppujaan jos se ei saa niistä kiitosta myötäyksen, rapsutuksen tai herkun muodossa.

Muulilla on kuvissa naruriimu, koska Muulin kanssa on ollut hieman haasteita tarhasta tulon kanssa. Se meinaa poistua paikalta heti, kun sen on saanut tarhan ulkopuolelle. Ongelma on tällä hetkellä onneksi satunnainen, mutta tällä hetkellä haluan ehkäistä tuon käytöksen, on sillä naruriimu. Sillä tulee Muulin päähän selkeästi enemmän pianetta, kuin tavallisella riimulla ja esimerkiksi narun ravistelu peruutuksen merkiksi menee ns perille. Ja toisaalta myös pieni narun liikutus tuntuu myös.

Tässä kohtaa olin siis jo sanonut että Muuli on nyt valmis ja aletaan purkaa kujaa, niin Muuli suuntasikin kujaan ns väärästä suunnasta okserista aloittaen. Onneksi kuvaaja oli hereillä ja nappasi tämänkin hypyn kameraan!

Lue lisää

Muuli täytti 8 vuotta! Missä mennään sen koulutustason suhteen?

Kirjoitin Muuliprojektin alkuaikoina koostepostauksia siitä, millä ns taitotasolla Muuli juuri silloin on ja mitä treenaamme tulevaisuudessa. Pitkään nuo listat sisälsivät luonnollisesti ihan arjen käsittelyyn liittyviä asioita eikä niillä ollut mitään tekemistä ratsastuksellisen tason kanssa. No sen kanssa nyt ei olla vieläkään niin tekemisissä, mutta pitkästä aikaa listaan kuitenkin asioita, jotka tällä hetkellä sujuvat.

Lista voi monen mielestä kuulostaa sellaiselta että öö, niin mikä tässä on se vaikea asia, mutta voin vannoa, että ihan jokainen asia on ollut vaikea ja niitä on rakenneltu tietoisesti alusta asti. Blogin veteraaniseuraajat ovat kehitystä päässeet katsomaan aitiopaikalta.

Ennen muulia en osannut yhtään arvostaa esimerkiksi sitä, että hevosen voisi harjata tarhassa sen ollessa vapaana, mutta Muulin jälkeen tiedän, ettei se ole hevosiin mitenkään sisäänrakennettu ominaisuus. Muuleihin tasan ainoa sisäänrakennettu ominaisuus on paikalta poistuminen ja pikkasen nopeesti.

• Muuli päästää ratsastajan selkään maasta, jakkaralta ja selkäännousukorokkeelta, tosin ihan vieras ratsastaja pääsee turvallisesti selkään vasta, kun tuttu ratsastaja on ratsastanut alkuun hetken
• ei vieläkään ole talutuksessa niin hyvin hallussa, että voisi taluttaa rennosti talliympäristön ulkopuolella esimerkiksi maastoillen. Pakoreaktio on herkässä ja lähtee taluttaen herkästi käsistä
• selästä käsin pakoreaktiot ovat hallittavissa, koska jostain syystä Muulin ensimmäinen liike on nopea pyörähdys, selässä on mahdollista pysyä tämän ajan, taluttaessa naru pyörähtää Muulin ympäri
• kulkee tutuissa maastoissa reippaasti ja rohkeasti yksin ja kaverin kanssa
• yksin maastoon lähteminen on kuitenkin haastavaa ensimmäisen kilometrin ajan, sitten rentoutuu eikä ole ainakaan vielä yrittänyt karauttaa kotiin
• itseasiassa ei edes mielellään käänny lenkin päässä ympäri, vaan jatkaisi pidemmälle
• maastossa ohittaa kaverin kanssa ensimmäisenä kulkien jopa fillarit ja sauvakävelijät, mutta ei lastenvaunuja
• maastoilee mielellään myös vieraiden hevosten kanssa uusissa maastoissa
  
• autojen kanssa ei ole ollut ongelmaa ihan satunnaisia keissejä lukuunottamatta
• junat ohittelee rennosti pää alhaalla
• kentällä kulkee osan tunnista ns oikeinpäin
• enimmäkseen ratsastetaan maastossa, ei kentällä
  
• ei ole automaatti ratsastaa, ei itsekseen taivu ja asetu, ennemmin hidas kuin reipas eikä oikein motivoisu kentällä paitsi herkuista
• nostaa molemmat laukat
• suorittaa käynnissä väistöjä, avoa ja sulkua
  
• suorittaa pienen esteradan kotona, esteet enintään 50 cm
• suorittaa pienen esteradan myös vieraassa paikassa, mutta ei mitään erikoisempia esteitä missään paikassa
• ei tällä hetkellä lastaudu mitenkään stressittömästi ja mielellään
• saanut jonkinlaisen eläinlääkärikammon, ei todellakaan ole mikään tosta noin vaan pistettävä tai rokotettava kuten oli vielä pari vuotta sitten, ei kuitenkaan ole jäänyt rokottamatta tai rauhoittamatta
• seisoo kiltisti kengityksessä, mutta voisi olla rennompikin, ei ehkä oikein ehdi tottua toimenpiteeseen joka tapahtuu vain kerran vuodessa
• antaa harjata ja hoitaa muutenkin vapaana
• toimii maastakäsitellessä hyvin mutta hätätilanteessa poistuu paikalta
• toimii ohjasajossa, mutta pakoreaktio on vahva laukassa
• en usko että tästä tulee kärryillä ajettavaa koskaan, niin paljon se pelkää perässä tulevia asioita
• jännittää edelleen vieraita ja tuttujakin ihmisiä jos nämä ovat hyvin "jämäköitä"
• kävelee tarhassa yleensä vastaan, mutta riimua laittaessa jännittyy ainakin sierainten puhinan verran
• tekee mielellään kaikkea ihmisten kanssa mutta luistelee tehtävistä heti, kun huomaa sen olevan mahdollista
• antaa ratsastaa ilman satulaa, mutta on aluksi aika jännittynyt. Ravia en ole koskaan uskaltanut kokeilla
• en lähtisi kuolaimettomilla yksin maastoilemaan, mutta nykyiset kuolaimemmekaan eivät ole mitään vahvoja
• on kisannut matkaratsastuksessa 3x, kerran laukkakilpailuissa ja käynyt karjakursseilla, ei pelkää karjaa, tarkoituksena on kesäkuussa kilpailla Launosissa karjalajeissa.

Pitäisikö tässä kohtaa suunnitella seuraavan vuoden tavoitteita? Nääh. Me mennään with the flow. Jos jotain saavutetaan, niin se on aina kotiin päin, mutta olen todella tyytyväinen nykytilanteeseenkin. Eikai aina tarvitse tähdätä eteen ja ylös, voi olla ihan tyytyväinen omalla tasollaa ja treenailla sillä tasolla paremmaksi ratsukoksi.

Ratsastajana puutteeni ovat sitä luokkaa ettei niitä yksi vuosi ehdi korjata lähimainkaan, onneksi muulit elävät pitkään. Sori Muuli, vielä muutama vuosi rääkkäystä tiedossa.

Lue lisää

Melkein kaikki Muulin varusteet on ostettu käytettyinä. Näin paljon olen säästänyt uusiin verrattuna.

Samaan aikaan kun vaatepuolella on vasta muutaman viime vuoden puolella herätty second handiin, ovat persaukiset hevosihmiset uskoneet käytetyn tavaran voimaan keltaisista sivuista lähtien. Muuliprojekti ei tee tässä poikkeusta, melkein kaikki Muulin varusteista suurin osa on käytettyinä ostettuja.

Kokosin tähän postaukseen Muulin normaalielämän "setupin" hinnan, jonka olen itse maksanut, ja jota tuote on maksanut uutena. Ostamieni varusteiden hinnat saan melko helposti selville blogin kuukausimenopostauksista ja uuden varusteen hinnan googlasin ja nappasin tämän hetken myyntihinnan. Jos en ole ihan varma tuotteen alkuperäisestä hinnasta, otin hinnan tällä hetkellä myytävänä olevasta mahdollisimman samankaltaisesta tuotteesta.

Hinnat eivät sisällä toimituskuluja, koska niitä pitäisi maksaa joka tapauksessa, tilasi tuotteen uutena myymälästä tai käytettynä Torista, mutta on totta, että käytetyn ostoon toimitusmaksut useammin liittyvät. Liikkeestä on usein mahdollista ostaa ilman toimituskuluja, kunhan tilaus on riittävän suuri.

Jätin laskelmistani pois harjakassin ja tallikaapin sisällön, koska suurin osa harjoista ja mm harjakassi on lahjaksi saatuja eikä tallikaapissaka ole sälän seassa mitään kovin aktiivisessa käytössä olevia tuotteita.

Jain varusteet kolmeen eri kategoriaan, enkkuratsastustarvikkeisiin, westernkamoihin/maastoiluun ja arkielämän tarvikkeisiin. Otin mukaan vain juuri nyt tällä hetkellä olevat tuotteet, eli en käynyt läpi koko loimivarastoa. Loimista otin käyttöön kaksi eniten käytettyä, tälläkin hetkellä käytössä oleva 50g Horsewaren (tämä on ainut loimi, jonka olen ostanut uutena) ja 100g Equitaren loimi, jonka vein viikko sitten varastoon.

Näistä kategorioista huomaa suoraan sen, että westernvarusteita ei liiku niin paljon käytettynä Suomessa. Sehän on täysin loogista, sen puolen harrastajia on niin paljon vähemmän kuin ns enkkuratsastajia. Muulin "enkku setupin" olen rakentanut 55% halvemmalla ostamalla kaiken käytettynä ja  hoitotuotteissa vastaava prosentti on 51%.

Lännenvarusteissa olen kuitenkin säästänyt vain 19%, mutta tätä summaa selittävät Suomessa mittatilauksena teetetyt varusteet ja kallis lännensatula, vaikka se olikin vähän käytetty. Savulavyön ja satulalaukun ostin erään nettikaupan lopetusmyynnistä 40% alennuksella.

Kun lasken yhteen kaikkien listaamieni tuotteiden hinnat uutena, on summa 3545 euroa. Itse olen maksanut näistä 2347 euroa, eli olen säästänyt 1198 euroa. Prosenteissa säästö on noin 34. Eli vaikka enkkuvarusteissa ja hoitotuotteissa säästö on ollut yli 50%, ovat ehdottomasti suurimmat menot westernvarusteissa. Onneksi satula ja sen härpäkkeet ostetaan toivottavasti vain kerran elämässä ja Muulin lännensatula sopii sille todella hyvin edelleen. Padiksi ostin sellaisen, jota voi muokata täytepaloilla, joten sen avulla pienet epäsopivuudetkin on ehkä mahdollista ratkoa. Tällä hetkellä en käytä padissa ollenkaan täytepaloja.

Sivuhuomautuksena mainittakoot, että olin ensimmäisen viiden muulinomistajuusvuoden aikana ostanut varusteita 5810 eurolla, toki osan tavaroista olen jo myynyt eteen päin, kuten kolme eri satulaa.

Ostamani käytetyt varusteet ovat varmasti olleet useammallakin omistajalla ennen minua ja osan aiemmin ostamistani varusteista olen myös itse myynyt eteen päin. Käytettyjen myyminen tuntuu paljon mukavammalta, koska niistä voi hyvinkin saada omansa takaisin, uudet varusteet tuntuvat menettävän hinnastaan heti noin 30% kun ne kannetaan kaupasta ulos ja vielä 20% lisää, kun niistä on poistettu laput, niitä on kokeiltu ja pesty kertaalleen.

Millainen kuluttaja itse olet? Ostatko ensisijaisesti kaupasta tai tarjouksesta varusteet uusina vai odotatko, että ne tulevat myyntiin käytettyinä? Itselläni on käytettyjen varusteiden ostamisesta ja myymisestä tähän mennessä pelkästään positiivisia kokemuksia, mutta olen lukenut aika härskeistäkin huijauksista viime aikoina. Harmi jos tällaiset kokemukset tyrehdyttävät käytettyjen varusteiden kauppaa.

Mainostan vielä loppuun helmikuussa Järvenpäähän auennutta käytettyjen hevostarvikkeiden liikettä, Ecoridersia! Heillä on nykyään myös verkkokauppa, mutta jos liikut Järvenpään suunnalla, niin kannattaa piipahtaa myymälässäkin. Muulin pinkki ratsastushuopa on nimenomaan sieltä ostettu.

Lue lisää

Muulimenot maaliskuussa 2021

Menot

Maaliskuun tallivuokra 400e
Ratsastustunnit 50e
Vetcaren 500 ml e-vitamiini 49,90e

YHTEENSÄ: 499,90e

Tulot

0e

YHTEENSÄ: 0e

Kaikki yhteensä siis: -499,90e

Kuva: Katri Tähkänen

 

Lue lisää

Vlog: Muulimuistelmia viiden vuoden takaa

Aina välillä se järkyttää, että Muuli se täytti just 8v ja ite on aina vaan ja edelleen 30-vuotias.

Toiset vanhenee ja toiset pysyy ikinuorina, kuten allekirjoittanut. Heh.

Palasin ajassa hieman taaksepäin ja toteutin pitkään suunnittelemani mutta sitäkin nopeammin toteutetun muistelmavideon Muulin alkuajoista Juttelin melkein yhteen pötköön webbikameralle muistelmia Muulin alkuajoista ja ensimmäisestä kolmesta kuukaudesta sen kanssa ja kaivoin kovalevyjen uumenista ajankohtaisia videoita.

En suunnitellut "podcastin" sisältöä mitenkään etukäteen ja ajatuskin katkesi pari kertaa ihan totaalisesti, mutta koska editoin itse itseäni, otin änkytykset pois. Tuntuu, että jos haluaisin oikeasti dokumentoida Muulin alkuajat tällaisen videon muotoon, tulisi siitä vähintään 10-osainen podcast ja silti videomateriaalia jäisi käyttämättä. Silloin alussa kehitys oli niin nopeaa ja tapahtui kaikenlaista, etten ilman materiaaleja muistaisi siitä juuri mitään.

Videolla en sitä kerro, mutta Muulin saavuttua stressikäyräni oli sen verran suuri että laihduin monta kiloa ja menetin viikoksi ruokahaluni. Enitenhän siinä stressasi kaikki.

Ihan jokainen klippi ei sovi kyseiseen puhekohtaan eikä kaikista puhekohdista ole materiaalia olemassakaan, mutta laitoin klippejä reilusti jotta ette kyllästy naamariini. Videon lopussa on vielä ajankohtaisempia klippejä, jotka on kuvattu vuoden sisällä.

Olen alussa kuvannut todella paljon. Kuvasin videoita melkein jokaisella tallikerralla ja minulla oli aina joku suunnitelma päivän ohjelmaksi, vaikka ohjelma toki toteuttikin tietynlaista rutiinia. Tuolloin en ollut kovin aktiivinen videoiden käsittelijä eikä silloisella koneellani ollut mitään kunnollista editoriakaan, joten on kiva että videot pääsivät nyt käyttöön.

Tässä postauksessa on myös kuvia huhtikuulta 2016, Muuli oli silloin juuri tullut oikeastikin kolmevuotiaaksi. Aika ruipeloltahan se näyttää kun vertaa vaikkapa tänä vuonna otettuihin liike- ja rakennekuviin, mutta niin pitääkin. Muulit kasvavat pitkään ja käsittääkseni vasta nyt 8-vuotiaana ne alkavat lopetella kasvuaan. Henkinen aikuisuus saavutetaan 10-vuotiaana. Sitä saan siis vielä pari vuotta odotella. Lupaan sitten raportoida, tekivätkö kymppisynttärit ihmeitä.

Lue lisää

Ysärivessan päivitys pikkurahalla nykyaikaiseksi, DC-fixiä oviin ja laattamaalia seiniin ja lattiaan

Nyt kun remontin makuun päästiin, esittelen blogissa toisenkin pintaremonttikohteen mieheni asunnossa. Tämä on toteutettu viime vuonna kesällä, mutta on jäänyt blogissa esittelemättä.

Idea lähti naapurista, he olivat samaan tapaan dc-fixaamassa vessaansa joten miksei meilläkin. Olin jo aikaisemmin miettinyt kaakelimaaleilla tuunaamista, niin nyt koko vessa saisi sitten uutta ilmettä.

Vessassa ei siis sinänsä ollut mitään ongelmia mitkä kaipasivat korjausta. Säilytystilaa oli ihan mukavasti, mutta ilme oli ns vanhanaikainen. Kaakelimaalilla ja ovien muovittamisella ilmeestä tulisi heti freesimpi, joten tuumasta toimeen sitten.

Naapuri oli hyvin ystävällinen ja hoiti ovien urien tasoittamisen, hiomisen ja teippauksen. Kävin vain ostamassa DC-fix muovit Bauhausista. Siellä oli juuri silloin nämä muovit tarjouksessa. Naapuri suositteli ns kuviollisia muoveja, koska ne antaisivat tasoitusvirheille enemmän anteeksi. Valikoimaa noissa ei ole mitenkään valtavasti, joten nappasin valkoiset puukuvioidet muovit ja sälät mukaan.

Vessaa varten tarvittiin myös seinä- ja lattiapesuaineet. Näiden käyttö lattiakaivottomassa vessassa olikin muuten aika ärsyttävää, mutta remonttipyyhkeillä lattiankin putsaus onnistui hyvin. Seiniin ostin sellaista pesua, joka vain suihkitaan ja pyyhitään nihkeällä liinalla pois.

Lisäksi seiniin ja lattiaan ostettiin maalit, seiniin vaaleampaa ja lattiaan tummempaa. Lisäksi tarvitsin pari telaa, sudit ja maalauslootan.

Tuumasta toimeen sitten vaan!

Alla on kuva alkuperäisestä vessasta. Vessan taso ei siis ole ns alkuperäinen, se on muovitettu jo aikaisemmin. Siinä oleva muovikalvo on pysynyt muuten ihan älyttömän hyvänä!

Ruskea mökki on kissojen pesä.

Ensin irrottelin vessasta ovet ja kuskasin naapurille työstettäväksi. Aloitin vessaurakan seinien pesulla ja maalauksella, alla olevassa kuvassa olin juuri suojannut tason lehdillä.

Ensimmäinen maalikerros on telalla vedelty kaakeleille. Vanhat kuviot kuultavat vielä läpi selvästi.

Sudin seinät toiseen kertaan seuraavana päivänä. Toinen maalikerros piilotti kaakeleiden kuviot hyvin, toki kohokuvio jäi esille edelleen.

Sitten aloimme saada ovia takaisin "pajalta", kuvassa on osa ovista ja vetokaapit paikoillaan. Oviin ostin myös uudet vetimet, ei ollut ihan helppoa löytää uusia vetimiä tismalleen samalla reiänleveydellä mutta lopulta juuri Bauhausista ne löytyivät ja ne olivat vielä sieltä halvimmasta päästä. Toki uudet olisivat voineet olla eri leveydelläkin, mutta näin ei tarvinnut porata oviin uusia reikiä.

Seinien kuivuttua oli lattian vuoro. Pesin lattian vielä tässä kohtaa kunnolla mutta varoen, etten roiski lattiapesua maalatuille seinille. Lattian maalasin myös kahteen kertaan.

Tästä eteen päin onkin kuvia valmiista vessasta. Matto vaihtui Ikean tekotaljamattoon, mies vihasi syvästi vaaleanpunaista karvamattoa eivätkä kissatkaan halunneet vaaleanpunaisen maton yli koskaan kävellä. Ostin Ikeasta myös saippualle pumppupullon.

Jos työn olisi halunnut tehdä kunnolla, olisi vanhat silikonit pitänyt rapsutella kokonaan pois ennen maalaamista. Totesin kuitenkin lyhyen rapsutuksen jälkeen että antaa olla ja maalasin silikonien päälle. Ajattelin, että uusi silikoni peittää nurkkien maalausvirheet mutta ehei.. olin ostanut vahingossa väritöntä silikonia. Levitin sen kuitenkin parhaan taitoni mukaan ja sillä selvä.

Vessan vanhat koukut ja WC-paperiteline olivat ihan orkkiksia, valkoisia, kultamaalattuja ja niin ysäriä kuin mahdollista. Vanhat koukut olivat kahdella ruuvilla kiinni seinässä ja menin Bauhausiin toiveikkaana, jospa löytäisin uudet, jotka kävisivät samoihin reikiin.

Kuvittelin ne löytäväni (kuvassa) kunnes huomattiin että reikäväli on erilainen. Nämä laitettiin sitten kiinni vain yhdellä ruuvilla ja koukun pohja on niin suuri että se peittää toisenkin reiän seinästä. 

Teipattavat koukut olisivat olleet paljon halvempia mutta en uskaltanut laittaa sellaisia maalattuun laattaan, jos koukku irtoaisi, ottaisi se varmasti ison palan maalia mukaansa ja korjailu jälkikäteen olisi vaikeaa.

Remontin yhteydessä hankittiin tukkupaketti samanlaisia tummanharmaita käsipyyhkeitä, nekin osaltaan antavat vessalle ilmettä.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen hana on vielä vaihdettu uudempaan Oras Vegaan, mutta vessan ulkoasuun sillä ei ollut vaikutusta joten en päivittänyt jälkeen-kuvia. Lisäksi vessan oven karmit ja katon listat on sudittu valkoisiksi, ne olivat päässeet kellertymään ajan saatossa. Nämä eivät kuitenkaan oikein näy kuvissa.

Miksi tällainen pieni vessaremontti eikä kunnollista? Talo on vasta 22 vuotta vanha, joten esimerkiksi kylppärin täysremontti on edessä vasta vuosien päästä. Ja tällainen kuiva pikkuvessa ei välttämättä kovin suurta remonttia kaipaa vielä silloinkaan. Nyt vessaan haluttiin saada hieman freesimpää ilmettä suhteellisen pienellä rahalla ja työllä. Mitään peruuttamatonta ei tehty, tosin eihän kukaan koskaan lähde noita laattoja rapsuttelemaan maalista irti.

Lopputuloksesta tuli ihan onnistunut ja tila on nyt meidän silmiimme rauhallisempi kuin ennen.

No mitä tämä sitten maksoi? Alla on laskelma, jossa on erikseen pinnat ja muut sälät.

 

Lue lisää