lauantai 24. huhtikuuta 2021

Ratsastaessa mennään jo pidempiäkin pätkiä selkälihaksia työstäen, mutta jumejakin ehti jo tulla

Muuli on kehittynyt todella paljon kouluratsastuksessa tämän kevään aikana. Päästiin talvi treenaamaan tehokkaasti hokkikenkien avulla ja talven pitkät ja runsaat käyntimaastot ovat varmasti tehneet hyvää peruskunnolle. Myönnän kyllä, etteivät nuo pitkät käyntimaastot olleet mitenkään tavoiteltuja, niin vain pääsi käymään haastavien keliolosuhteiden takia. Näin jälkikäteen näen ne tietenkin pelkkänä plussana ja ensi talvelle otan ne myös tietoisesti ohjelmaamme.

Muuli on osallistunut minun tai jonkun stuntin kanssa koulutunneille 1-2 kertaa viikossa koko kevään ajan ja jokaisella tunnilla se on edellistuntia parempi jossain asiassa. Tästä voisi luulla, että se taiteilee menemään jo heA-asioita mutta ehei, tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa että hyvänä päivänä tahti pysyy hyvänä ja Muulilla on moottori. Oikein hyvänä päivänä se ei kyttäile kentän "pelkopäädyssä" ja ihan superhyvänä päivänä se kulkee selkä ylhäällä ja pää alhaalla kokonaisen kierroksen pelkonurkkaa myöten!

Tuntuu oikeastaan siltä, että mitä pidemmälle etenemme ratsastuksessa, sitä kaukausemmalta ensimmäiset koulukisat tuntuvat. Tässä tapahtuu siis se klassinen juttu, että mitä enemmän oppii, sitä enemmän tajuaa kaiken, mitä ei ole vielä oppinut.

Minähän en itse ole mitenkään kovin taitava ratsastaja. Näin aikuisiällä olen kuitenkin vuokrahevosillani käynyt aktiivisesti tunneilla ja  heti, kun Muulista tuli tuntivalmis (alkuvuodesta 2019), olemme sen kanssa käyneet tunneilla säännöllisesti. Oman kehittymiseni kannalta olisi hyvä käydä tunneilla osaavampien hevosten kanssa, mutta sekä aika että raha eivät riitä tällaiseen ja tottapuhuen ajatus säännöllisestä harrastamisesta toisen hevosen kanssa ei juurikaan edes kiinnosta. En myöskään tähtää kisakentille, haluan vain harrastaa näissä raameissa mahdollisimman eleettömästi ja Muulia häiritsemättä. No itsesäälissä märehtiminen sikseen.

Muuli siis on kuin onkin kehittynyt ratsuna. Kiitän tästä myös Muulin kahta ahkeraa stunttia, jotka ovat mahdollisesti saaneet Muulin toispuoleisuutta korjattua omalla ratsastuksellaan. Itsellänihän oli ennen heitä se tilanne, ettei Muuli nostanut ollenkaan vasenta laukkaa kanssani, vaan meni aina vastalaukassa. Myös monessa muussa tehtävässä oli selkeää puolieroa. Luultavasti Muulissa oli alusta asti jonkinlainen puoliero, mutta oma puolieroni pahentui radikaalisti polvileikkaukseni (kevät 2019) myötä. Edelleen minusta tuntuu, että leikatun polven jalustin on toista lyhyempi, vaikkei siis ole. Polvileikkauksessa oli kyse eturistisiteen uudelleenluomisesta.

Pitkät maastot ovat varmaan myös tasoittaneet puolieroja, siellähän paukutellaan menemään lähinnä suoraan. Itse en maastossa ratsastaessani vaadi Muulilta mitään ns kouluratsastusliikkeitä. En aseta, taivuta tai väistätä sitä. Hallitsen vain askellajia, pysähtymisiä ja kääntymisiä ja ratsastan tietoisesti aivan pitkillä ohjilla soljesta kiinni pitäen, jos se vain on mahdollista. Tietenkin esimerkiksi asfalttitien laidassa otan ohjat paremmin käsiini.

Muulin selässä istuessani huomaan, miten sen harjamarto liikkuu puolelta toiselle. Pari vuotta sitten se liikahti aina vasemmalle ja keskelle, mutta ei käynyt oikealla puolella ollenkaan. Nyt se heilahtaa myös oikealle, mutta edelleen enemmän vasemmalle. Vaikka harjamarron alla onkin miehen hauiksen paksuinen tutiseva rasvamakkara, niin luulen harjamarron silti kertovan jotain liikkeen toispuoleisuudesta.

Muulin tasapainokin on ilmeisesti kehittynyt, sillä viime keväänä se aina siirtyi käyntiin jos tuli pienikin alamäki tiessä, nyt se ravaa ihan mielellään omasta aloitteestaan myös loivaan alamäkeen eikä tee sitä mitenkään niin, että juoksisi pois kuorman alta. Pystymme myös laukkaamaan loivaan alamäkeen eikä se aiheuta kohtausta. Muistan että pari vuotta sitten maastossa sain aina köyrypukkikyydit jos tie muuttui yhtään alamäeksi laukassa. En siis tosiaan tarkoituksella laukannut koskaan alamäkeen mutta vahinkoja sattuu. Jossain vaiheessa sain kyllä ne kyydit ihan jokaisesta laukannostostakin, onneksi meno on nykyään paljon säädyllisempää eikä Muuli esitä kipukäyttäytymistä ainakaan näillä eleillä.

Suunnilleen vuosi sitten kirjoitin tänne blogiin kuinka Muuli alkoi hakea ns muotoa vetämällä turpaa ryntäisiin ja aukaisi samalla suunsa ammolleen. Tuolloin kokeilin erilaisia kuolaimia ja sylinterimallinen kuolain Acavallon kuolaintuteilla oli näistä selkeästi paras, vaikkakaan ei mitenkään taikaiskusta tuonut ratkaisua tilanteeseen. Ongelmana kun on myös ratsastaja selässä ja ohjan päässä. Mutta tässä kohtaa oli mukavaa nähdä, että kuolainkin kyllä vaikutti Muulin tyytyväisyyteen.

Todennäköisesti tuolloin Muuli ei oikei jaksanut liikkua "oikein", se oli pohkeen takana, eli survoin sitä koko ajan istunnallani eteen, koska muuten se meinasi pysähtyä ja oma istuntani on ollut kuraa verrattuna tähän hetkeen.

Nyt ihan muutaman viime tunnin aikana olen tutkiskellut iseäni ja tehnyt oikein mielikuvaharjoitusta ennen tuntia. Päätin, että tänään muuten ratsastan ihan älyttömän hyvin ratsastaen koko tunnin enkä matkustelisi kuin välikäynneillä. Ehkä se auttoi, ehkä ei, mutta olen oikeasti _ratsastanut_ Muulilla enkä vain matkustellut menemään.


En osaa tai edes pysty sanoittamaan mitä oivalluksia olen ratsain tehnyt mutta hyvin karkeasti olen pitänyt kädet paremmin osana kehoa, eli kyynärpäät pysyvät kiinni kyljissäni (jos siis muistan, onneksi opettaja muistuttaa) ja ajattelen jäykistäväni kroppaani navasta ylöspäin. En oikeasti jäykistä, mutta ajatteleminen saa yläkroppani jänteväksi löysän pullataikinan sijaan. Kaverini Tiina (jota saan kiittää tämän postauksen kuvista) antoi myös hyviä vinkkejä ja lopulta jo se, että katsoin Muulin ulkokorvan nipukkaa, sai minun tasapainoni satulassa keskelle ja Muuli ragoi siihen heti.

Kuolaimen alle vaipumista sain korjattua lauseella "kuvittele, että joku löisi sua mahaan" ja lantioni sain parempaan asentoon kuvittelemalla että istun oikeastaan etukaarta vastaan enkä satulan syvimmässä kohdassa. Siis toki istuin edelleen syvimmässä kohdassa mutta näin sain perseeni paremmin alleni ja lonkan avautumaan hieman eteen. Se helpotti muuten myös harjoitusravissa istumista kovasti. No, naisena sanon että samalla paikat myös hieman kipeytyivät eli nyt ymmärrän vaippakalsareiden käyttäjät.

Alla olevalla videolla käytän vatsalihaksiani ensimmäisen kerran käytännössä ja Muuli reagoi siihen heti. Toinen video on kuvattu heti perään toisessa kierroksessa. Tiina on kuvaajana ja ääninauhana.


Lantion korjauksella Muulin oli varmaan helpompi liikkua eteen omalla moottorilla eikä sitä tarvinnut pohkeella tai raipalla muistuttaa siitä niin paljon, toki siis tarvitsi mutta minulla ei ollut tunnetta, että olisin joka askeleella halunnut sen menevän reippaammin. Samalla sain omaa jalkaani siirrettyä eteen. Selässä minusta tuntuu kuin olisin aivan tuoli-istunnassa mutta kuvat ja videot paljastivat että en olekaan, vaan jalkan onkin ihan oikealla paikallaan kropan alla. Samalla sain varpaitakin helpommin osoittamaan eteen, minulla kun ne hakeutuvat hyvin herkästi ihan sivuille. Ilman jalustimia ratsastaessa pääsin parhaiten hakemaan tätä jalkojen asentoa.

Tempo ollaan saavutettu ihan hyvin ja se pysyy. Sehän nyt on tyyliin ensimmäinen asia, joka ratsun pitää oppia joten ihan kiva että sellainen on ainakin ajoittain olemassa nyt 8v iässä. Tempo tuntui särkyvän aiemmin ratsastajan heilumisen tai spookkailun takia, nyt Muuli on ollut aika relax, joten syynä on ollut lähinnä ratsastaja. Mutta nyt pääsen yhä pidempiä tosi kivoja flow-pätkiä, joissa tempo ja muoto pysyy ja itse voin silloin ihan rehellisesti vain nauttia menosta ja matkustaakin hetken täysin rentona.

Jalkojeni rentoutumista on treenattu ja paljon.. Paras apu niihin on näemmä ollut varusteellinen, ostin nimittäin viime syksynä käytettyinä Aiver sportin grippihousut (siis ne, joilla pysyisi vaikka väärinpäin rodeohärän selässä) ja kaskummaa, niiden kanssa perse pysyy satulassa just eikä melkein ja kun käärin ne takataskut alle, ne myös pysyvät siellä. Ilman jalustimia pysyn selässä paljon rennompana kuin jalkkareiden kanssa ja kun grippihousujen kanssa en pelkää putoavani mahdollisissa äkkiliikkeissä, pystyn kokonaisvaltaisesti rentoutumaan. Ehkä vuoden päästä uskallan kokeilla vähemmän  grippimäisiä housuja.


Muuli menee maastossakin ravia ja laukkaa pitkin ohjin pää alhaalla ja edessä. Turpa saattaa jopa melkein viistää maata. Olin tästä jostain joskus lukenut, että tämä voisi kertoa kivusta, joten suhtauduin asiaan hieman epäileväisesti ja nostelin Muulin päätä ylös, jos se vaipui ihan alas. Kuitenkin samalla se nosti selkäänsä ja selkälihakset olivat selvästi töissä. Ja tätä elettä ei itseasiassa olekaan listattu 24 ratsastetun hevosen kipueleen joukkoon. Moni muu noista merkeistä on kyllä tullut tutuksi Muulin ratsuvuosien aikana. Muuli on muuten ollut päätoiminen ratsu nyt kolmen vuoden ajan. Tätä ennen oli kyllä käyty selässä ja ratsuteltukin, mutta kolme vuotta sitten sen "uusi ura" alkoi ja ratsastuksen tyyli muuttui henkiinjäämistaistelusta leppoisaksi harrastukseksi.

No ei tämä kevät ole ollut ihan pelkkää iloa. Huomasin reilu kuukausi sitten, että Muuli nosteli takajalkaansa satulavyötä laitettaessa. Se ei ollut sinänsä mitään uutta, sama oli tapahtunut lännensatulan kanssa ja lopulta uusi satulavyö korjasi tilanteen. Lännensatulan kanssa Muuli ei nytkään nostellut koipeaan. Fiksasin enkkusatulaa ensihätään lainaamalla lampaankarvan satulavyöhön, se lievitti mutta ei auttanut. Sitten huomasin, että se aristaa selkäänsä jonkin verran, mutta hieromalla selkää hieman ennen satulointia, Muuli ei reagoinut satuloimiseen ja vyöhön. Kutsuin kuitenkin hierojan saman tien, kun Muuli oli ottanut tunnilla äkkilähtöjä ja sen liikuttaja oli tahtomattaan jalkautunut. Tuon jälkeen Muuli oli aristanut selkäänsä todella paljon satulan takapaneeleiden kohdalta ja niiden takaa.

Muulilla alkoi samantien B-vitamiinikuuri pulln ohjeistuksen annostuksella ja hieroin magnesiumöljyä sen selkäfileisiin. Selkä alkoi tokeentua siitä samantien ja selkä parani jatkuvasti, tosin käytin varmuuden vuoksi lähinnä lännensatulaa ja Muuli sai enemmän maastakäsittelyä ja muuta ratsastajatonta toimintaa. Hieroja totesi jumit juurikin näissä samoissa kohdissa, mutta sanoi samalla että lavat olivat nyt ihan auki. Lavat olivat nimittäin tammikuun alussa jumissa.

Lavat olivat ehkä menneet jumiin tuolloin liukkauden takia, Muulilla ei vielä tammikuussa ollut kenkiä joten vaikka ratsastaessa sillä oli hokkibootsit, liukasteli se silti tarhassa 12 tuntia vuorokaudessa. Nyt pääsin liikuttamaan Muulia reippaasti maastossa kaikissa askellajeissa, mutta sen selkä oli kipeytynyt. Arvelimme että syitä voi olla monia. Ehkä se, että olin tosiaan jyystänyt maastossa menemään laukkaa sulilla teillä hokkikengillä (metsäosuudet vaativat siis edelleen hokkia alle) ja että Muuli oli liikunut ns oikein päin ja kipeytynyt takaa. Satulan osuutta ei tietenkään voinut väheksyä, lisäsin Winteciin siis eteen ja keskelle ohuet lisäpalat jättäen takaosan ilman palaa. Lisäksi kokeilen vielä lampaankarvaromaania satulan alle tuomaan lisäpehmeyttä. Jotkut hevoset tiettävästi tarvitsevat lisäpehmikettä satulan alle vaikka "kyllähän sopiva satula menee ilman mitään lisäosia". Tässä kohtaa voinkin siis paljastaa suuren salaisuuden kaikille blogin lukijoille: Muulin satula EI ole sopiva, mutta se on mahdollisimman sopiva. Jos se olisi sopiva, en tarvitsisi muotoiltua satulavyötä enkä liukuesteitä sekä huovan alla että päällä. En tarvitsisi satulavyötä ollenkaan ja silti satula pysyisi paikoillaan myös esteillä.

Luulen, että voitan helpommin miltsin lotossa, kuin löytäisin tällaisen ihmesatulan muulieläimen selkään. En siis rehellisesti sanoen edes suunnittele satulanvaihtoa.

Muuli otti hieronnan muuten todella hyvin vastaan. Tammikuussa se oli tätä hierojaa kohtaan hyvin skeptinen ja pyöritteli kovasti silmiään mutta nyt se seisoi tyynesti paikoillaan. Ei Muuli näyttänyt nauttivan, mutta ei vihaavankaan joten homma meni varmaan putkeen. Hieronnan jälkeen vein Muulin ulos suunnitelmana vuolla sen kaviot. Kengistä se oli päässyt kokonaan eroon pari päivää aiemmin, hokit olin ruuvannut irti viikkoa aiemmin.

No siinä sitten takajalka ilmassa Muuli alkoi steppailla ja vähän pyöriäkin, komensin sitä tapani mukaan ja nostin jalan aina vaan ilmaan kunnes.. Muuli alkoi pissata. Laskin jalan alas ja vältyin roiskeilta. Taas tuli muistutus siitä, että jos Muuli yleensä seisoo hyvin vuolussa ja yhtäkkiä alkaa stepata, niin kyllä sillä ihan joku syy siihen on. Muuli pissasi loppuun ja jatkoin vuolua. Ja vielä tarhassakin se kävi kahdesti pissalla, eli hieronta laittoi kyllä aineenvaihdunnan liikkeelle! Juottaminen on hieronnan jälkeen tärkeää ja Muuli saikin runsaat mashivedet tarhanaapurilta ja joi vielä reilusti vettä päälle.

Hieronnan jälkeen Muuli olikin sitten todella miellyttävä ratsastaa sekä tunnilla että itsenäisesti. Myös yksi stuntti pääsi nautiskelemaan oikein kuuliaisen Muulin selässä, ei kuulemma ole ollut koskaan niin hyvä.

Jos palaan vielä takaisin ratsastukseen, niin Muulihan on ihan älyttömän etupainoinen eikä varmaan takakorkeana, pitkäselkäisenä ja puoliksi aasina tule koskaan liikkumaan ylämäkeen (paitsi tietysti maastossa oikein jyrkkään ylämäkeen). Selässä tuntuu itseasiassa aika yksinäiseltä, kun Muuli laskee pään kunnolla alas eikä edessä ole enää mitään, ei yhtään mitään. Siihen jos lisätään äkkistoppi, niin meikäläinen lentäisi oikein kauniissa kaaressa kaulan yli maahan. Niin on itseasiassa kerran käynytkin eikä siinä ollut tehtävissä yhtään mitään. Matka kuitenkin jatkui normaalisti.

Miten tästä eteenpäin? Hieronnan tilaan ainakin hieman useammin kuin 3kk välein ja satulan alle kokeillaan lampaankarvapehmustetta. Satula tuntuu käsikopelolla istuvan noin muuten hyvin ja Muulilla on pitkä satulansija, satula ei siis ole liian pitkä. Enkkusatula on 17 tuumainen Wintec 500 wide. Tällä hetkellä siinä on punainen kaari ja kun testasin valkoista kaarta Muulin selkään, oli se liian leveä. Suunnilleen vuosi sitten juuri tuo valkoinen todettiin sopivaksi. Muuli on varmaan sen jälkeen saanut lisää lihaksia ja samalla siitä on taas tullut slimmi. Vuosi sitten se saattoi olla hieman pulleassa kunnossa (en mitannut sitä painomittanauhalla mitenkään säännöllisesti) ja aaseilla ja muuleilla laardia alkaa kertyä juuri selkään ja sään ympärille.

Muulilla on kaksi satulaa ja niiden vaihtelua pidän hyvänä asiana. Lännensatulaa käytän pääsääntöisesti maastossa ja harvoin myös kentällä ja enkkusatulalla mennään sitten kentällä ja tunneilla ja toki esteillä myös. Lisäksi Muulilla on tietenkin täysiä vapaapäiviä, juoksutuspäiviä ja maastakäsittelypäiviä jolloin selkään ei ladata painoa. Olen tutustunut hyvin pintapuolisesti lihasten mikrovaurioihin ja parin päivän säännöllinen satulavapaa olisi hyvä näiden korjaantumiseksi.

Kokosin alle vanhempia ratsastusklippejä, niistä toivottavasti näkee kehittymistä.

Ensimmäinen kouluratsastukseen liittyvä video löytyy elokuulta 2018. Muuli palasi tuona kesänä heinäkuun alussa koulutuksesta ja tuossa on tuntia pitämässä Muulin kouluttaja Sanna.


Vuoden 2018 lopussa aloitimme säännölliset ratsastustunnit. Tässä oli neljäs tunti.


Huhtikuussa 2019 ollaan keskitytty ihan perusasioihin eli siihen, että Muuli kulkisi koko kenttää..


Elokuussa 2019 kävin näköjään vieläkin koulutunneilla länkkäsatulalla. Otin enkkupenkin oikeasti käyttöön vasta vuosi sitten.


Tässä alla oleva video on kuvattu toukokuussa 2020 ja siinä näkee just sitä Muulin suun aukomista.

Ja tämä viimeinen video on kuvattu nyt huhtikuussa 2021, Muuli oli hierottu kaksi päivää aiemmin ja se meni tosi kivasti kanssani. Videolla ratsastan ilman jalustimia ravia ja laukkaa.

4 kommenttia

  1. Tosi kiva postaus! Hienoa lukea, että sinä ja Muuli olette kehittynyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiva kuulla :) Tällaisia koostepostauksia haluaisin tehdä enemmänkin mutta tuntuu, että aikaa on tosi rajallisesti enkä tähänkään nyt kuitenkaan ehtinyt tehdä hienoa videokoostetta. Onneksi olen aina silloin tällöin saanut kuvaajan tallille niin suunnillen puolen vuoden välein oli kuitenkin joku ratsastuspätkä olemassa. Tällä hetkellä minusta tuntuu että kehittyminen on hidasta ja laahaa jäljessä, mutta kyllä tässä itsellekin tuli taas lisää motivaatiota kun ollaan kuitenkin selkeästi kehitytty vuosien aikana.

      Poista
  2. Arvostan todella rehellisyyttäsi sekä maalaisjärkeäsi. 🙏 Imho aika harvinaista hevossomessa. Ja hienoa kehitystä Muulin kanssa! 💪 Me kaikki ratsastetaan vain niillä pelimerkeillä, mitä on saatu ja mitä on ostettu, ja voidaan kehittyä siinä oman hiekkalaatikon puitteissa eikä se ole keneltäkään pois eikä vähempiarvoisempaa kuin niillä ratsukoilla, joissa on potentiaalia syystä tai toisesta enemmän. #respect

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tämä oli tosi hyvin sanottu! Pitäisi tosiaan muistaa aina se, että pyrkii parhaimpaansa just niillä resursseilla mitä on olemassa eikä haaveile lottovoitosta.

      Poista