Ysärivessan päivitys pikkurahalla nykyaikaiseksi, DC-fixiä oviin ja laattamaalia seiniin ja lattiaan

Nyt kun remontin makuun päästiin, esittelen blogissa toisenkin pintaremonttikohteen mieheni asunnossa. Tämä on toteutettu viime vuonna kesällä, mutta on jäänyt blogissa esittelemättä.

Idea lähti naapurista, he olivat samaan tapaan dc-fixaamassa vessaansa joten miksei meilläkin. Olin jo aikaisemmin miettinyt kaakelimaaleilla tuunaamista, niin nyt koko vessa saisi sitten uutta ilmettä.

Vessassa ei siis sinänsä ollut mitään ongelmia mitkä kaipasivat korjausta. Säilytystilaa oli ihan mukavasti, mutta ilme oli ns vanhanaikainen. Kaakelimaalilla ja ovien muovittamisella ilmeestä tulisi heti freesimpi, joten tuumasta toimeen sitten.

Naapuri oli hyvin ystävällinen ja hoiti ovien urien tasoittamisen, hiomisen ja teippauksen. Kävin vain ostamassa DC-fix muovit Bauhausista. Siellä oli juuri silloin nämä muovit tarjouksessa. Naapuri suositteli ns kuviollisia muoveja, koska ne antaisivat tasoitusvirheille enemmän anteeksi. Valikoimaa noissa ei ole mitenkään valtavasti, joten nappasin valkoiset puukuvioidet muovit ja sälät mukaan.

Vessaa varten tarvittiin myös seinä- ja lattiapesuaineet. Näiden käyttö lattiakaivottomassa vessassa olikin muuten aika ärsyttävää, mutta remonttipyyhkeillä lattiankin putsaus onnistui hyvin. Seiniin ostin sellaista pesua, joka vain suihkitaan ja pyyhitään nihkeällä liinalla pois.

Lisäksi seiniin ja lattiaan ostettiin maalit, seiniin vaaleampaa ja lattiaan tummempaa. Lisäksi tarvitsin pari telaa, sudit ja maalauslootan.

Tuumasta toimeen sitten vaan!

Alla on kuva alkuperäisestä vessasta. Vessan taso ei siis ole ns alkuperäinen, se on muovitettu jo aikaisemmin. Siinä oleva muovikalvo on pysynyt muuten ihan älyttömän hyvänä!

Ruskea mökki on kissojen pesä.

Ensin irrottelin vessasta ovet ja kuskasin naapurille työstettäväksi. Aloitin vessaurakan seinien pesulla ja maalauksella, alla olevassa kuvassa olin juuri suojannut tason lehdillä.

Ensimmäinen maalikerros on telalla vedelty kaakeleille. Vanhat kuviot kuultavat vielä läpi selvästi.

Sudin seinät toiseen kertaan seuraavana päivänä. Toinen maalikerros piilotti kaakeleiden kuviot hyvin, toki kohokuvio jäi esille edelleen.

Sitten aloimme saada ovia takaisin "pajalta", kuvassa on osa ovista ja vetokaapit paikoillaan. Oviin ostin myös uudet vetimet, ei ollut ihan helppoa löytää uusia vetimiä tismalleen samalla reiänleveydellä mutta lopulta juuri Bauhausista ne löytyivät ja ne olivat vielä sieltä halvimmasta päästä. Toki uudet olisivat voineet olla eri leveydelläkin, mutta näin ei tarvinnut porata oviin uusia reikiä.

Seinien kuivuttua oli lattian vuoro. Pesin lattian vielä tässä kohtaa kunnolla mutta varoen, etten roiski lattiapesua maalatuille seinille. Lattian maalasin myös kahteen kertaan.

Tästä eteen päin onkin kuvia valmiista vessasta. Matto vaihtui Ikean tekotaljamattoon, mies vihasi syvästi vaaleanpunaista karvamattoa eivätkä kissatkaan halunneet vaaleanpunaisen maton yli koskaan kävellä. Ostin Ikeasta myös saippualle pumppupullon.

Jos työn olisi halunnut tehdä kunnolla, olisi vanhat silikonit pitänyt rapsutella kokonaan pois ennen maalaamista. Totesin kuitenkin lyhyen rapsutuksen jälkeen että antaa olla ja maalasin silikonien päälle. Ajattelin, että uusi silikoni peittää nurkkien maalausvirheet mutta ehei.. olin ostanut vahingossa väritöntä silikonia. Levitin sen kuitenkin parhaan taitoni mukaan ja sillä selvä.

Vessan vanhat koukut ja WC-paperiteline olivat ihan orkkiksia, valkoisia, kultamaalattuja ja niin ysäriä kuin mahdollista. Vanhat koukut olivat kahdella ruuvilla kiinni seinässä ja menin Bauhausiin toiveikkaana, jospa löytäisin uudet, jotka kävisivät samoihin reikiin.

Kuvittelin ne löytäväni (kuvassa) kunnes huomattiin että reikäväli on erilainen. Nämä laitettiin sitten kiinni vain yhdellä ruuvilla ja koukun pohja on niin suuri että se peittää toisenkin reiän seinästä. 

Teipattavat koukut olisivat olleet paljon halvempia mutta en uskaltanut laittaa sellaisia maalattuun laattaan, jos koukku irtoaisi, ottaisi se varmasti ison palan maalia mukaansa ja korjailu jälkikäteen olisi vaikeaa.

Remontin yhteydessä hankittiin tukkupaketti samanlaisia tummanharmaita käsipyyhkeitä, nekin osaltaan antavat vessalle ilmettä.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen hana on vielä vaihdettu uudempaan Oras Vegaan, mutta vessan ulkoasuun sillä ei ollut vaikutusta joten en päivittänyt jälkeen-kuvia. Lisäksi vessan oven karmit ja katon listat on sudittu valkoisiksi, ne olivat päässeet kellertymään ajan saatossa. Nämä eivät kuitenkaan oikein näy kuvissa.

Miksi tällainen pieni vessaremontti eikä kunnollista? Talo on vasta 22 vuotta vanha, joten esimerkiksi kylppärin täysremontti on edessä vasta vuosien päästä. Ja tällainen kuiva pikkuvessa ei välttämättä kovin suurta remonttia kaipaa vielä silloinkaan. Nyt vessaan haluttiin saada hieman freesimpää ilmettä suhteellisen pienellä rahalla ja työllä. Mitään peruuttamatonta ei tehty, tosin eihän kukaan koskaan lähde noita laattoja rapsuttelemaan maalista irti.

Lopputuloksesta tuli ihan onnistunut ja tila on nyt meidän silmiimme rauhallisempi kuin ennen.

No mitä tämä sitten maksoi? Alla on laskelma, jossa on erikseen pinnat ja muut sälät.

 

Lue lisää

Ysärikeittiön tilalle tuli Ikeaa, mitä maksoi, kun kulmaliedestä luovuttiin ja avohyllyjen tilalle tulivat vetolaatikot?

Miesystäväni toteutti keittiöremontin kotonaan ja itse olin tietenkin aktiivisesti prosesisssa mukana. Vuoden 1999 paritalon keittiö vaihtui nykyaikaisempaan Ikeaan, tarkoituksena oli lisätä tasotilaa ja kaappitilaa. Alakaapit kun olivat mallia avohylly eikä niihin oikein mahtunut mitään. Olimme miettineet myös pelkkien ovien vaihtamista ja tason uudistamista, mutta edelleen meillä olisi liian vähän säilytystilaa ja keskellä keittiötä baaripöydän virkaa toimittava keittiön kaappi.

Alunperin keittiön keskellä ollut "välitaso" oli seinässä kiinni kirjahyllyn paikalla ja rajasi näin keittiötä ja keittiö-olohuonetilaa.

No tuumasta toimeen. Mittasin keittiön ja varasin Black Fridayn tarjouksista suunnitteluajat Giganttiin, Poweriin ja Ikeaan. Nämä edustavat minulle sellaista tavallisen kansan keittiötä ja ovat sieltä halvimmasta päästä.

Olin jo hahmotellut uutta keittiötä Ikean suunnitteluohjelmalla. Perusjutut olivat selvillä, vesipiste pysyisi siellä missä se oli ja liesi muuttaisi kulmasta toiselle seinälle. Jääkaappikin pysyisi siinä missä se on. Haavelin yhdestä korkeammasta "kaapista" johon olisi tullut joko aamiaiskaappi tai uuni + mikro, mutta hyvin pian totesin että se söisi liikaa kaappitilaa ja tekisi keittiöstä pienemmän näköisen. Pienihän se siis oli, katsoi sitä miltä suunnalta tahansa.

Alla on kuvia lähtötilanteesta.

Tämä välitaso oli alunperin takana näkyvän kirjahyllyn paikalla jolloin ikkunan alle mahtui pieni ruokapöytä.

Lavuaariseinällä oli pituutta 2,5 metriä ja jääkaappiseinällä 3,3 metriä. Uudesta keittiöstä tulisi L:n muotoinen eli reilusti pienempi kuin vanhasta, koska ns välitaso jäisi kokonaan pois ja sen tilalle tulisi oikea ruokapöytä.

Kolme suunnittelukäyntiä antoivat jokainen jotain uutta ajateltavaa keittiöön. Ensin mietin kulmaan karuselliä, mutta tulin järkiini, kaksi vetolaatikkoa olisi kuitenkin parempi ratkaisu ja niihin menisi enemmän tavaraa kuin kulmakaruselliin.

Lieden seinältä päätin heti alkuun jättää yläkaapit kokonaan pois. Mies toivoi, että liesituuletin näkyisi ja jos sen sivuilla on kaappeja, ei se ole ns edukseen. No lopulta liesituulettimeksi valikoitui  halvin mahdollinen, eli ei sitä siinä mielessä olisi ollut tarpeen esitellä.

Keittiön värit ja tasojen väri oli ielessäni alusta asti. Ovet valkoista tai vaalean harmaata ja tummempi taso. Tämä johtui puhtaasti siitä, että sellaiseen keittiöön olin "tottunut" kotonani Keravalla ja olin todennut sen oikein  näppäräksi. Miehelläni ei ollut tässä kohtaa juurikaan mielipiteitä.

Arvoin jonkin aikaa ovien kanssa. Halusin vetimelliset vetolaatikot alakaappeihin mutta urallisetkin olisivat ihan kivat ja helpommat pitää puhtaana. Lopulta tilanne ratkesi itsestään, keittiöstä tulisi niin ahdas etteivät vetimelliset mahtuisi kulmassa aukeamaan.

Suunnittelukäyntien jälkeen päädyimme Ikean keittiöön. Kaikki keittiöt olivat noin 5000 euron hintaisia koneineen (poislukien jääkaappi). Hintaeroa halvimman ja kalleimman välillä oli 300 euroa, Ikean keittiö oli kallein.

Ikeaa puolsi älyttömän hyvä keittiösuunnittelija, Powerissa myyjä lähinnä rakenteli keittiötä saneluni mukaan mutta ei ehdottanut mitään ja Gigantin suunnittelija taas oli todella hyvä, mutta Gigantin keittiön kaappien koot eivät oikein istuneet meille ja keittiöön tuli hukkatilaa.

Ikeasta sain täydellisen keittiön jossa kaapeilla on järki ja ne ovat saman levyisiä.. kunnes asennusvaihe koitti. Kerron siitä myöhemmin.

Alla on suunnittelukuva Ikean keittiöstä ja tätä lähdettiin siis rakentamaan. Lieden kummallakin puolella on 90 cm leveät vetolaatikot ja toiseen tuli piilovetolaatikko ylös. Samoin piilovetolaatikko löytyy lavuaarin oikean puolen 60 cm leveästä vetolaatikosta. Hintaan kuuluivat myös laminaattitasot ja lavuaariseinän välitila, joka on ohutta laminaattitasoa.

Ikean keittiö kalusteineen maksoi 5298,87 euroa ja lisäksi ostimme hanan Kodin Terrasta 105 eurolla. Orakseen ei ollut varaa, joten hanaksi tuli Grana, jota kyllä liikkeessä kovasti kehuttiin. Kokoan postauksen alle vielä kaikki summat erikseen.

Kokodiili Oy tekee pk-seudulla Ikean keittiön asennuksia. Meille oli alusta asti selvää, ettemme itse hoida asennuspuolta. Tein siis Kokodiilille tarjouspyynnön ja sieltä vastattiin että kalusteiden kokoaminen ja asennus pakollisine putki- ja sähkötöineen olisi noin 2600 euroa. Kuulosti järkevältä, joten sovittiin asennukset ja toimitukset maaliskuun alkuun. Tilasin Ikealta siis myös keräilyn ja toimituksen, hinta 150 euroa oli niin edullinen tästä palvelusta.

Purimme itse vanhan keittiön ja ajatuksemme oli kuskata se peräkärryllä Sorttikselle. Laitoin kuitenkin vanhasta keittiöstä ilmoituksen Toriin jos joku haluaisi hakea sen ja taisi mennä pari tuntia ilmoituksen lisäämisestä, kun se oli "myyty" eli annettu purkua ja kuljetusta vastaan pois. Mukaan lähtivät myös astianpesukone, liesi ja uuni, emmehän me niillä mitään tehneet ja noin vanhoja kodinkoneita ei oikein viitsi edes myydä. Purkajat tulivat juuri sillä kellonlyömällä kun olimme sopineet ja purkivat tyhnennetyn keittiön mukaansa. Se mahtui juuri ja juuri heidän vuokrapakuunsa, vaikka kaikki osat oli purettu niin pieniksi kuin mahdollista. Keittiö sai uuden kodin Helsingin keskustasta vuokra-asunnosta.

Alla on kuvat purkuvaiheesta ja puretusta keittiöstä. Niin ja ennen purkua Helsingin LVI-huolto kävi irrottamassa vesikalusteet ja tulppasi putket.

Purun jälkeen hakkasimme vielä välitilan laatat irti ja kaiken muunkin ja muutaman päivän päästä ystäväni tuli auttamaan pohjien tasoituksessa ja maalaamisessa yrityksensä puolesta.

Lieden seinähän jäisi uudessa keittiössä avoimeksi, joten seinä oli tasoiteltava hyvin ja maalattava. Tiina ryhtyi toimeen ja me kävimme ostamassa maalia ja muuta tarpeellista remonttiin. Samalla maalattiin (Tiina maalasi) olohuoneen pitkän ikkunaseinän valkoiseksi. Ne maalit meillä olikin jo entuudestaan.

Keittiön "tehosteseinän" eli lieden seinän väriksi valittiin Tikkurila Harmony V487. Laitan sen tähän talteen jos joskus tarvitsen maalia lisää. Näistä työvaiheista en näköjään ottanut kuvia ollenkaan.

Itse olen aivan käsi maalaushommissa, mutta olin hengessä mukana ja sudin valoisella maalilla oven kuluneita karmeja siistimmiksi. Karmit ovat ajan kuluessa kellastuneet ja uusi maali oli valkoisempaa, mutta ainakaan nuo eivät enää pistä heti silmiin, kun astuu sisälle. Toki tarkempi tutkiminen paljastaa maalaukset. Mutta karmeista sai vielä näin ihan edustuskelpoiset eikä listojen vaihtoon ole tarvetta.

Maaliskuun alussa Ikea toi sovitusti keittiön kalusteet ja kodinkoneet ja sähkömies kävi ensimmäisellä käynnillään ja alusti pistorasioita ym siinä jo. Seuraavana päivänä keittiöasentaja tuli paikalle ja aloitti hommat kokoamalla kalusteita. Hän oli paikalla kolme päivää, laskutus meni puhtaasti kaappien määrän mukaan eikä tässä kohtaa ollut mitään ylläreitä. Olisimme voineet hieman sniiduilla viemällä jätteet itse pahvinkeräykseen ja muualle, mutta annettiin asennusliikkeen hoitaa se.

Ensimmäisenä asennuspäivänä tuli sitten ylläri, olin mitannut jääkaappiseinän/liesiseinän itse päin helvettiä eivätkä kaksi 80 cm leveää vetolaatikkoa mahtuisi siihen. Toinen oli vaihdettava 60 cm leveään tai hankittava reilusti kapeampi jääkaappi. Kävin Ikeassa vaihtamassa alakaapin kapeammaksi. Siitä sain hieman rahaa takaisin ja ostin niillä bambusisusteet vetolaatikoihin.

Paikalle tuli tietenkin myös LVI firman mies uudestaan. Hänen duuninsa oli iskeä vesikalusteet kiinni ja siirtää välikatossa liesituulettimen poistoputki uuteen paikkaan. Ja tämä muuten maksoi. Näin jälkikäteen ihmettelen miksei firma voinut kertoa kuinka paljon siinä oli työtä, eli työtunteja ja materiaaleja. Olisimmehan voineet käyttää ihan vain aktiivihiilisuodattimella varustettua liesituuletinta, ei poistoputki katolle olisi ollut pakollinen. varsinkaan kun sen laitto tuli maksamaan karkeasti 1500 euroa. korkea hinta selittyi laskun mukaan pakollisella paloeristyksellä.

Lisäksi LVI-firma joutui vaihtamaan keittiön puolella olevia vesiputkia kromisiksi. Putket jäivät nimittäin näkyviin ja vanhat putket olivat todella rumat. Hyväksyin kromiset putket esille, ne ovat itseasiassa ihan hienot.

LVI huolto teki töitä kolme miestyöpäivää ja vaihtoi samalla vessaan uuden hanan vanhan vuotavan tilalle. Tässä kohtaa sniiduilin, ostin "uuden" käytetyn hanan Torista 35 eurolla. Se on Oras Vega ja toimii kuin rasvattu salama vanhaan verrattuna.

Sähköfirmakin kävi paikalla vielä pariin otteeseen. Toisella kertaa kaveri asensi sähkökodinkoneet toimintakuntoon ja muutaman pistorasian ja kolmannella kerralla keittiön kaappien alle pistorasiat ja jotain muuta pientä. Lisäksi he vaihtoivat sovitusti kaksi termostaattia uudempiin, koska vanhat eivät oikein toimineet tai olivat vain joko täysillä tai ei ollenkaan. Tähän meni työtunteja yhteensä n 12.

Keittiöön jäi kaksi vanhaa pistorasiaa (siis toki niihin tuli uudet kuoret) ja kaappien alle yhteensä 5 tavallista pistokepaikkaa ja usb + usb-c. Nuo usbit ovat kuulemma nykyaikaa ja me halusimme tietenkin olla aallonharjalla. No, ne olivat ihan törkeen kalliit mutta elämä on. Sähkömiehen laskulla tarvikkeita kului n 650 eurolla.

Ajatus oli myös asentaa suunnittelukuvassakin näkyvät kattovalaisimet liesituulettimen vierelle, mutta niiden asentaminen olisi vienyt niin paljon miestyötunteja että skipattiin valaisimet. Liesituulettimessa on onneksi hyvä valaisin, joten mikään liian pimeä uusi keittiö ei ole.

Vasta asennusvaiheessa tajusin muuten miten hyvä munkki kävi. Liesituuletin tarvitsee virtaa ja juuri uuden liesituulettimen kohdalla oli aikaiseminkin sähköä, nimittäin loisteputkivalaisinja pistorasiat. Kun seinää avattiin, saatiin johdot ulos ylempää ja ne olivat just eikä melkein liesituulettimen kohdalla. Samoin saatiin kirjahyllyn päälle ekstrapistorasia jouluvaloille. Sitä ei näy kuvissa, koska tällä hetkellä kirjahylly peittää sen. Ennen tätä seinästä tuli siis pätkä tulpattuja johtoja, keittiössä on siis aivan aikojen alussa ollut ns baarikaappi, jossa oli valaistus.

Keittiön valmistuttua uusia ylläreitä tuli vastaan. Ikean keittiössä välitila on vähän muita korkeampi. Se on ihan ookoo koska keittiö näyttää avarammalta ja juuri avaruutta keittiöön haluttiin. No, mikro on nyt sellaisella korkeudella itselleni, että en esimerkiksi näe mikron lautasta ollenkaan ja mikron napit ovat todella korkealla minulle. Tähän olisi kannattanut valita sellainen mikro, jossa napit ovat mikroluukun sivulla eikä päällä, mutta tämä ei tullut minulle eikä keittiösuunnittelijalle Ikeassa mieleen. Ja sitten taas uuni on normaalilla paikallaan alhaalla, mutta jotenkin sen näytöstä ei saa selvää ja joudun kumartumaan jotta näen sen. Uunin suhteen ehdoton kriteeri oli se, että sen napit saa painettua sisälle. Kaikissa uuneissa tätä ominaisuutta ei vielä nykyäänkään ole.

Alavetolaatikoissa tavarat  hakevat vielä paikkaansa, mutta kaikki oleellinen keittiöön mahtui. Vanhassa keittiössä oli vaikka mitä rojua kaappien syövereissä ja pienen konmarituksen jälkeen tavaramäärä pieneni huomattavasti. Uudessa keittiössä yläkaapeissa on vain lasit, kupit ja suuremmat kuivatavarat ja vetolaatikoissa on lautaset, aterimet ja suurin osa kuivatavarasta. Kattiloiden kannet kaipaavat vielä jotain ratkaisua ja ehkä paistinpannuja ja kattiloita voisi vanhimmasta päästä edelleen konmarittaa.

Nämä bambuiset sisälmykset olivat must have. Piilolaatikossa on veitsiteline ja jotain sälää, alla haarukat, veitset ja lisää sälää. Veitsille on lisäksi veitsiteline, mutta osa veitsistä on vetolaatikossa.

Ikean jäteasemassa kannattaa ottaa huomioon, että suurimpaan astiaan ei mene normaali kaupan muovipussi, vaan se vaatii suuremman roskapussin. Käytämme tällä hetkellä pienempää roskista roskille kunnes muistamme ostaa suurempia pusseja. Tässä kolmen asunnon taloyhtiössä kun ei ole kuin yksi roskis, kierrätystä ei siis sen enempää harrasteta.

Koska keittiön hinta oli rutkasti suurempi kuin kuvittelimme, oli jossain konmaritettava. Selailin pari viikkoa Toria ja Facebookin markkinoita ruokapöytää etsien ja sitten tärppäsi. Toisaalla Vantaalla oli myynnissä tämä 8 hengen ruokaryhmä. Pöydässä on lasinen kansi, metallirunko ja puiset jalat. Jalat ovat ottaneet vähän kolhuja ja niiden korkeakiilto on sen takia rapissut. Tuolit sensijaan (keunonahkaiset tietty) olivat priimassa kunnossa ja niitä oli peräti 8! Kaksi päätyi häkkivarastoon odottelemaan tarvetta. Ja koko setin hinta oli vain 150 euroa!

Alla on laskelma keittiön kaikista menoista. Erittelin siihen työn, tarvikkeet ja kalusteet. Tarvikkeet sisältävät siis firmojen laskuilla olevat sälät. Jätin pois vessan hanan (35e) vaikka sen asennustyö sisältyikin laskulle.

Aika paljon meni siis rahaa näinkin pienen keittiön asentamiseen ja kalusteisiin. Missä olisi voinut säästää? No ne jätteet olisi voinut itse viedä pois, jolloin säästöä olisi ollut n 150 euroa ja liesituulettimen olisi voinut jättää putkittamatta, jolloin säästöä olisi tullut varmaan noin 1500. Jos huonetermostaatteja ei olisi laitettu eikä vessan hanaa, olisi lasku ollut varmaan noin 2000 euroa pienempi. Ja siinähän säästimme jo paljon, kun purimme keittiön itse ja pääsimme siitä ilmaiseksi eroon.

Ja tähän loppuun vielä pari kuvaa uudesta keittiöstä.

Mitäs seuraavaksi? Kulmalieden poistaminen paljasti lattiasta tummemman läntin parketissa, joten seuraava projekti tämän tilan suhteen on lattian hiominen + valkolakkaus ja samalla katon roiskaus. Olemme puhuneet jo lattiaremontista siinä mielessä, että pelastetaanko tämä vanha jo kertaalleen hiottu parketti vai laitetaanko päälle esimerkiksi vinyylilattia. Vinyylilattiassa kiehtoo kestävyys, pitkäikäisyys ja vedenkestävyys, mutta parketti on mukavampi jalalle ja ilmeisesti hiomalla ja valkolakkaamalla siitä saa ihan soivan pelin pitkäksi aikaa. Tällä kertaa hiomista ei tehtäisi itse vaan ulkopuolinen hoitaisi homman. Katselin jo hintojakin, niin tällainen työ on noin 30 euroa neliöltä.

Lue lisää

Muulimenot helmikuussa 2021

Menot

Helmikuun tallivuokra 400e
Ratsastustunti 15e
Kuolaimet ja tutit, käytetyt 40e
Kaksi kouluhuopaa, käytetyt 21e
Boa bootsit kokoa 0, käytetyt (yksi pari) 70e
Kengitys 100e
Mattesin lampaankarvapehmuste satulavyöhön, käytetty posteineen 40e

YHTEENSÄ: 686e

Tulot

Myyty Wintec Lite satula 220e

YHTEENSÄ: 220e

Kaikki yhteensä siis: -466e

Rakennekuva 21.2.2021, kuva @sosa.foto

Lue lisää

Tanskan uusi eläinsuojelulaki määrittelee mm minimikoot hevosten tarhoille mutta tarhaan ei kuitenkaan tarvitse juottaa

Postaus on kuvitettu joulukuussa otetuilla aasikuvilla. Kuvassa on kaksi aasiorivarsaa, kirjava Tukkilan Turbo oli kuvatessa 1v ja harmaa Tukkilan Moses 2v.

Tanska on hiljattain päivittänyt eläinsuojelulakiaan ja asetuksessa 1746 30/11/2020 on otettu paljon kantaa hevosenpitoon. Myös aasien ja muulien sosiaaliset kontaktit on huomioitu. Vastaava Suomen asetus vuodelta 2010 löytyy täältä.

Tanskan aasiyhdistyksen ryhmässä on käyty runsasta keskustelua lain tiimoilta. Laki nimittäin määrää, että sekä hevosella, aasilla että muulilla/muuliaasilla on oltava oman lajistaan seuraa. Ei välttämättä samassa tarhassa, mutta ainakin samalla tallilla. Hevosilla tämä on toivottavasti toteutunut "aina" ja aasien kohdalla ainakin Tanskan aasiyhdistys on sitä suositellut aina, mutta muulien kohdalla se voi olla haastavampaa toteuttaa.

Ensinnäkin muuli ei periaatteessa välitä mitään muista muuleista, koska se ei miellä itseään muuliksi vaan emänsä kaltaiseksi olennoksi. Muulin emä on hevonen ja muuliaasin aasi, joten jälkeläinen hakeutuisi mielellään sekalaumassa emänsä kaltaisten pariin. Se on varsasta lähtien oppinut juuri sen eläinlajin kieltä ja käyttäytymistä eikä joku muuli ole välttämättä koskaan elämässään edes nähnyt toista muulia.

Uusi jo voimaan tullut laki kuitenkin vaatii myös risteymille omanlaistaan seuraa, joten tämä tarkoittaa sitä, että 1.1.2021 jälkeen syntyneillä muuleilla ja muuliaaseilla on pakko olla toinen mokoma kaverina. Ennen tätä syntyneet voivat jatkaa normaalisti elämäänsä eikä seuralaista vaadita. En sano, että laki olisi missään mielessä huono juttu, mutta tässä olisi pitänyt ottaa huomioon juuri se, ettei muuli tiedä olevansa muuli. Laki mahdollistaa kuitenkin muulin ja muuliaasin pitämisen yhdessä. Eihän paperittomasta muulista voi nimittäin mitenkään tietää varmasti, onko se oikeasti muuli vai muuliaasi. Oma muulini myytiin minulle muulina, mutta vasta viime syksynä selvisi, että se onkin muuliaasi.

Mutta jos jätetään muulit ja aasit tällä kertaa tähän ja mennään uudistettuun asetukseen tarkemmin. Ensinnäkin eläimellä tulee siis olla oman lajistaan seuraa, mutta tässä on myönnytys, eli jos kahden hevosen tallilta toinen kuolee, on ihan okei että toinen on enintään 4 kuukautta yksin siinä vaiheessa.

Pilttuille ja hevosten sitomiselle on oma pykälänsä, pilttuut kielletään täysin yksiselitteisesti ja hevosen sitomisestakin ollaan tiukkana, vain enintään 2 tunnin sitominen on pääsääntöisesti okei ja sen pitää lähtökohtaisesti tapahtua valvonnan alla. Tällaista sitomista saa harrastaa esimerkiksi kilpailuissa tai näyttelyissä, mutta toki jos hevosen terveydentila sellaista vaatii, voi se tällaisesta syystä elellä pilttuussa pää sidottuna.

Karsinalle ja pihaton sisätilalle on asetuksessa määritelty minimikoot ja ne ovat suunnilleen samat, kuin Suomessa on ollut jo pitkään. Pihatoista määritellään vielä, että lattiapinta-alasta 80% on oltava kuivitettua eli 20% saa olla ns betonilla. Talleissa tulee olla hevosille sopiva lämpötila, kosteus ja ilmanvaihto. Kaasuja ei tietenkään saa olla niin paljon,että ne olisivat hevosille mitenkään harmillisia. Tässä ei ole käsittääkseni eroavaisuutta Suomeen.

Suurin uudistus laissa lienee määritelmät tarhojen koolle ja tarhaukselle.

Ensinnäkin jokaisella hevosella tulee olla säännöllinen tarhaus, eli tallilla on oltava tarhoja sen verran että se onnistuu. Tosin asetus määrää, että hevosen on päästävä tarhailemaan vain vähintään 2 tunniksi viitenä päivänä viikossa. Tuntuu aika vähältä, mutta ehkä se on kuitenkin parannus nykytilaan. Tarha ei saa olla mikä tahansa postimerkki, vaan tarhan minimikoko on 800 neliömetriä ensimmäiselle neljälle hevoselle ja sen jälkeen tarhaa on kasvatettava 200 neliömetriä aina uutta hevosta kohti. Lisäksi mainitaan että yhtä minimikokoista tarhaa voidaan käyttää vain 20 hevoselle vuorokaudessa. Tämähän tarkoittaa viittä neljän hevosen ryhmää = 10 tuntia tarhailua, jos hevosryhmät tarhaavat sen kahden tunnin minimin.

Laidun- ja pihattohevosille on omat pykälänsä.

Talviaikaan on tarkkailtava hevosia entistä tarkemmin. Jos hevoset ovat ulkona yli 12 tuntia vuorokaudesta, on niillä oltava ensinnäkin hyvä talvikarva ja pääsy pihattoon, jossa kaikille on riittävästi kuivitettua makuutilaa.

Hyvin alkuperäisrotuisille hevosille on kuitenkin myönnytys, issikat, konikit, prewalskinhevoset, expoorinponit ja shettikset voivat ulkoilla talviaikaan yli 12 tuntia vuorokaudesta ilman pihattoa, jos nämä ovat riittävän suurella laitumella jossa on myös puustoa tai jossa on kuiva makuualusta. Asetus mainitsee että alusta voi olla vaikka havunneulasista/oksista perustettu alue.

Hevosten rehun pitää olla tietenkin niille ja niiden iälle sopivaa ja vettä tulee olla tarjolla koko ajan paitsi.... jos hevonen on tarhassa enintään 4 tuntia kerrallaan, ei tarhaan tarvitse sitä kuitenkaan juottaa eikä vettä tarvitse olla siellä tarjolla ollenkaan. Kuitenkin heti seuraavassa asetuksessa muistutetaan, että hevosten hoidosta pitää jotain tietääkin ja hevosten päivittäisestä hoidosta vastaavalla ihmisellä pitää olla tietoa ja taitoa hevosten kanssa. Jännä, ettei tarhaan juottaminen ole sitten kuitenkaan niin tärkeää.

Hevosten terveydentilasta on pidettävä huolta ja Tanska ei tässä taida erota Suomesta, eli eläimet on tarkastettava myös laitumella vähintään kerran päivässä. Eläinlääkärin on tehtävä vuositarkastus kaikille hevosille, joita pidetään ammattimaisesti!

Hevosten lopetuksesta on omat asetuksensa. Hevoset on tietenkin lopetettava nopeasti ja "mahdollisimman kivuttomasti" ja sen saa tehdä vain asiansa osaava henkilö, ei kuka tahansa pystymetsästä.

Hevosten käsittelystä ja koulutuksesta mainitaan, että hevosia on käsiteltävä jo varsoina ja välineet esimerkiksi koulutuksessa eivät saa aiheuttaa hevoselle vahinkoa. Kisatilanteissa hevosen kivun piilottaminen vippaskonstein o nselkeästi kiellettyä eikä mitään kaukosäätimellä toimivia sähköiskuraippoja  saa käytää. Huh! Pitääkö nuokin erikseen kieltää?

 

Muusta hevosten hoidosta mainitaan että kaviot on hoidettava tarpeen mukaan ja hevosia ei saa merkitä tekemällä niihin merkkejä esimerkiksi polttamalla. Hevosten häntiä ei saa katkaista kuin eläinlääkinnällisistä syistä. Monissa maissahan on tapana typistää työhevosten hännät. Syy siihen on aikoinaan ollut se, että jouhet tarttuivat herkästi koneisiin ja valjaisiin. Nykyään se on ehkä enemmänkin perinne ja ulkonäkösyy, koska hevosia ei käytetä työhommiin kuin satunnaisesti.

Ruunaus on yleinen toimenpide ja se pitää tehdä aina rauhoitetulle hevoselle ja sen saa tehdä vain eläinlääkäri.

Laki tuli voimaan 1.1.2021 ja lopussa mainitaan vielä eläinten lajiseurasta, eli ennen 1.1.2021 syntyneet eläimet saavat elää elämänsä loppuun asti siinä seurassa, jossa ne ovat olleet siihenkin asti. Muulikauppa ei siis ainakaan heti lähde lapasesta, mutta kasvattajien on otettava huomioon se, että jatkossa varsoillakin on oltava lajiseuraa tarjolla vaikka vieroitukseen asti oma emä onkin varmasti varsan tärkein lajitoveri.

Lue lisää

Irtojuoksutuskuvia pitkästä aikaa!

Sain tallille oikein mieluisia vieraita kun Milla ja Samuli (@sosa.foto) tulivat Samulin kuvauskaluston kanssa katsomaan Muulia! Mietin etukäteen kuumeisesti että millaisia kuvia toivon saavani, talvikuvat oli otettu jo ja ehken olisi kouluratsastajana just nyt parhaimmillaan.. Ja sitten yhtäkkiä se tuli, irtojuoksutuskuvia tietenkin! Niiden ottaminen omin voimin on hankalaa parista syystä, Muuli ei juurikaan liiku ainakaan sinne mihin haluan, jos pysähdyn ottamaan kuvia ja toiseksi se saattaa yrittää poistua kentältä yhdestä tietystä kohdasta. Laitettiin siis Milla ja Samuli nurkkaan ja itse olin kentän keskellä organisoimassa Muulin irtojuoksutusta.

Muuli oli todella hyvällä tuulella. Se on muutamalla viime kerralla lähtenyt hanskasta tarhasta oton jälkeen. Se käyttäytyy samalla tavalla kuin olisin lastaamassa sitä traileriin ja lähtee varmuuden vuoksi hanskasta heti, kun se ymmärtää että talutan sitä talliin enkä esimerkiksi kentälle. Kuvauspäivänä se onneksi oli ns ihmisiksi ja kipitti mielellään talliin. Harjasin Muulin pikaisesti ja action.

Muuli oli kentällä todella energinen ja laukkasi monta kierrosta putkeen kentällä niin, ettei minun tarvinnut tehdä mitään. Vaihdoin suuntaa jonkun kerran ja himmasin raviin. Samuli otti myös upeat rakennekuvat ja sitäkin hienommat pääkuvat! Liikkeessä Muuli kylläkin oli mallia hirvi, alakaula pullotti ja pää oli aasien tapaan pystyssä, mutta ehkäpä muulien ylväs askellus on juuri tätä.

Aasiyhdistys järjestää tänä vuonna aasien ja muulien fitness kisan. Luokkia on kolme, painonpudottajat, painon ylläpitäjät ja lihotettavat. Me Muulin kanssa osallistumme tietenkin mukaan. Otin Muulista mittaa itseasiassa jo viikko sitten ja iloitsin, että painomittanauhan mukaan sen paino oli ensimmäistä kertaa koskaan alle 400. No ilo oli lyhytaikainen enkä millään ilveellä saanut puristettua painomittanauhaa niihin lukemiin enää. Sunnuntain lukemaksi tuli noin 414 kg. En tiedä miten Muulin ympärysmitta voi näin paljon vaihdella tai sitten se vain seisoi jotenkin eri tavalla. Ensimmäisen mittauksen otin nimittäin vapaana karsinassa Muulin syödessä, jälkimmäinen otettiin käytävällä.

Hevosten painomittanauha pätee ainakin Muuliin suht hyvin. Muuli on kerran punnittu klinikalla ja kun sen jälkeen otettiin painomittanauhalla mitta, oli se suunnilleen sama.

Muulissa on hieman ekstraa, kylkiluut eivät esimerkiksi tunnu ihan niin hyvin kuin pitäisi. Aasien tapaan sille kertyy laardi niskaan harjamarron alle ja kylkiin. Tämä aiheuttaa sen, että painomittanauha saattaa näyttää hyvinkin sporttisia lukemia kun aasin perse näyttää samaan aikaan Kardashianin siskosten perävalolta.

Otan uuden lukeman 1.3. kun kilpailu alkaa.

Tämä on todella kaunis kuva!

Lue lisää