Tanskan uusi eläinsuojelulaki määrittelee mm minimikoot hevosten tarhoille mutta tarhaan ei kuitenkaan tarvitse juottaa

Postaus on kuvitettu joulukuussa otetuilla aasikuvilla. Kuvassa on kaksi aasiorivarsaa, kirjava Tukkilan Turbo oli kuvatessa 1v ja harmaa Tukkilan Moses 2v.

Tanska on hiljattain päivittänyt eläinsuojelulakiaan ja asetuksessa 1746 30/11/2020 on otettu paljon kantaa hevosenpitoon. Myös aasien ja muulien sosiaaliset kontaktit on huomioitu. Vastaava Suomen asetus vuodelta 2010 löytyy täältä.

Tanskan aasiyhdistyksen ryhmässä on käyty runsasta keskustelua lain tiimoilta. Laki nimittäin määrää, että sekä hevosella, aasilla että muulilla/muuliaasilla on oltava oman lajistaan seuraa. Ei välttämättä samassa tarhassa, mutta ainakin samalla tallilla. Hevosilla tämä on toivottavasti toteutunut "aina" ja aasien kohdalla ainakin Tanskan aasiyhdistys on sitä suositellut aina, mutta muulien kohdalla se voi olla haastavampaa toteuttaa.

Ensinnäkin muuli ei periaatteessa välitä mitään muista muuleista, koska se ei miellä itseään muuliksi vaan emänsä kaltaiseksi olennoksi. Muulin emä on hevonen ja muuliaasin aasi, joten jälkeläinen hakeutuisi mielellään sekalaumassa emänsä kaltaisten pariin. Se on varsasta lähtien oppinut juuri sen eläinlajin kieltä ja käyttäytymistä eikä joku muuli ole välttämättä koskaan elämässään edes nähnyt toista muulia.

Uusi jo voimaan tullut laki kuitenkin vaatii myös risteymille omanlaistaan seuraa, joten tämä tarkoittaa sitä, että 1.1.2021 jälkeen syntyneillä muuleilla ja muuliaaseilla on pakko olla toinen mokoma kaverina. Ennen tätä syntyneet voivat jatkaa normaalisti elämäänsä eikä seuralaista vaadita. En sano, että laki olisi missään mielessä huono juttu, mutta tässä olisi pitänyt ottaa huomioon juuri se, ettei muuli tiedä olevansa muuli. Laki mahdollistaa kuitenkin muulin ja muuliaasin pitämisen yhdessä. Eihän paperittomasta muulista voi nimittäin mitenkään tietää varmasti, onko se oikeasti muuli vai muuliaasi. Oma muulini myytiin minulle muulina, mutta vasta viime syksynä selvisi, että se onkin muuliaasi.

Mutta jos jätetään muulit ja aasit tällä kertaa tähän ja mennään uudistettuun asetukseen tarkemmin. Ensinnäkin eläimellä tulee siis olla oman lajistaan seuraa, mutta tässä on myönnytys, eli jos kahden hevosen tallilta toinen kuolee, on ihan okei että toinen on enintään 4 kuukautta yksin siinä vaiheessa.

Pilttuille ja hevosten sitomiselle on oma pykälänsä, pilttuut kielletään täysin yksiselitteisesti ja hevosen sitomisestakin ollaan tiukkana, vain enintään 2 tunnin sitominen on pääsääntöisesti okei ja sen pitää lähtökohtaisesti tapahtua valvonnan alla. Tällaista sitomista saa harrastaa esimerkiksi kilpailuissa tai näyttelyissä, mutta toki jos hevosen terveydentila sellaista vaatii, voi se tällaisesta syystä elellä pilttuussa pää sidottuna.

Karsinalle ja pihaton sisätilalle on asetuksessa määritelty minimikoot ja ne ovat suunnilleen samat, kuin Suomessa on ollut jo pitkään. Pihatoista määritellään vielä, että lattiapinta-alasta 80% on oltava kuivitettua eli 20% saa olla ns betonilla. Talleissa tulee olla hevosille sopiva lämpötila, kosteus ja ilmanvaihto. Kaasuja ei tietenkään saa olla niin paljon,että ne olisivat hevosille mitenkään harmillisia. Tässä ei ole käsittääkseni eroavaisuutta Suomeen.

Suurin uudistus laissa lienee määritelmät tarhojen koolle ja tarhaukselle.

Ensinnäkin jokaisella hevosella tulee olla säännöllinen tarhaus, eli tallilla on oltava tarhoja sen verran että se onnistuu. Tosin asetus määrää, että hevosen on päästävä tarhailemaan vain vähintään 2 tunniksi viitenä päivänä viikossa. Tuntuu aika vähältä, mutta ehkä se on kuitenkin parannus nykytilaan. Tarha ei saa olla mikä tahansa postimerkki, vaan tarhan minimikoko on 800 neliömetriä ensimmäiselle neljälle hevoselle ja sen jälkeen tarhaa on kasvatettava 200 neliömetriä aina uutta hevosta kohti. Lisäksi mainitaan että yhtä minimikokoista tarhaa voidaan käyttää vain 20 hevoselle vuorokaudessa. Tämähän tarkoittaa viittä neljän hevosen ryhmää = 10 tuntia tarhailua, jos hevosryhmät tarhaavat sen kahden tunnin minimin.

Laidun- ja pihattohevosille on omat pykälänsä.

Talviaikaan on tarkkailtava hevosia entistä tarkemmin. Jos hevoset ovat ulkona yli 12 tuntia vuorokaudesta, on niillä oltava ensinnäkin hyvä talvikarva ja pääsy pihattoon, jossa kaikille on riittävästi kuivitettua makuutilaa.

Hyvin alkuperäisrotuisille hevosille on kuitenkin myönnytys, issikat, konikit, prewalskinhevoset, expoorinponit ja shettikset voivat ulkoilla talviaikaan yli 12 tuntia vuorokaudesta ilman pihattoa, jos nämä ovat riittävän suurella laitumella jossa on myös puustoa tai jossa on kuiva makuualusta. Asetus mainitsee että alusta voi olla vaikka havunneulasista/oksista perustettu alue.

Hevosten rehun pitää olla tietenkin niille ja niiden iälle sopivaa ja vettä tulee olla tarjolla koko ajan paitsi.... jos hevonen on tarhassa enintään 4 tuntia kerrallaan, ei tarhaan tarvitse sitä kuitenkaan juottaa eikä vettä tarvitse olla siellä tarjolla ollenkaan. Kuitenkin heti seuraavassa asetuksessa muistutetaan, että hevosten hoidosta pitää jotain tietääkin ja hevosten päivittäisestä hoidosta vastaavalla ihmisellä pitää olla tietoa ja taitoa hevosten kanssa. Jännä, ettei tarhaan juottaminen ole sitten kuitenkaan niin tärkeää.

Hevosten terveydentilasta on pidettävä huolta ja Tanska ei tässä taida erota Suomesta, eli eläimet on tarkastettava myös laitumella vähintään kerran päivässä. Eläinlääkärin on tehtävä vuositarkastus kaikille hevosille, joita pidetään ammattimaisesti!

Hevosten lopetuksesta on omat asetuksensa. Hevoset on tietenkin lopetettava nopeasti ja "mahdollisimman kivuttomasti" ja sen saa tehdä vain asiansa osaava henkilö, ei kuka tahansa pystymetsästä.

Hevosten käsittelystä ja koulutuksesta mainitaan, että hevosia on käsiteltävä jo varsoina ja välineet esimerkiksi koulutuksessa eivät saa aiheuttaa hevoselle vahinkoa. Kisatilanteissa hevosen kivun piilottaminen vippaskonstein o nselkeästi kiellettyä eikä mitään kaukosäätimellä toimivia sähköiskuraippoja  saa käytää. Huh! Pitääkö nuokin erikseen kieltää?

 

Muusta hevosten hoidosta mainitaan että kaviot on hoidettava tarpeen mukaan ja hevosia ei saa merkitä tekemällä niihin merkkejä esimerkiksi polttamalla. Hevosten häntiä ei saa katkaista kuin eläinlääkinnällisistä syistä. Monissa maissahan on tapana typistää työhevosten hännät. Syy siihen on aikoinaan ollut se, että jouhet tarttuivat herkästi koneisiin ja valjaisiin. Nykyään se on ehkä enemmänkin perinne ja ulkonäkösyy, koska hevosia ei käytetä työhommiin kuin satunnaisesti.

Ruunaus on yleinen toimenpide ja se pitää tehdä aina rauhoitetulle hevoselle ja sen saa tehdä vain eläinlääkäri.

Laki tuli voimaan 1.1.2021 ja lopussa mainitaan vielä eläinten lajiseurasta, eli ennen 1.1.2021 syntyneet eläimet saavat elää elämänsä loppuun asti siinä seurassa, jossa ne ovat olleet siihenkin asti. Muulikauppa ei siis ainakaan heti lähde lapasesta, mutta kasvattajien on otettava huomioon se, että jatkossa varsoillakin on oltava lajiseuraa tarjolla vaikka vieroitukseen asti oma emä onkin varmasti varsan tärkein lajitoveri.