lauantai 16. lokakuuta 2021

Miltä hevossomekenttä näyttää mielestäni juuri nyt?

Tämän postauksen pääkuvan otti taitava Jannica Grönmark @jgfotooy 

Hevosnainen kirjoitti blogissaan Hevosihmiset tutusta aiheesta, nimittäin että kannattaako hevosblogin kirjoittaminen. Hänkin on huomannut että muut somekanavat ovat ajaneet blogien edelle, hevospuolella tehdään videoita, podcasteja ja pyöritään muilla somekanavilla. Blogihan on tosiaan vain yksi somekanava muiden joukossa.

Vielä 6 vuotta sitten, kun Muuliprojektikin sai alkunsa, blogi oli The juttu ja muilta somekanavilta (silloin ehkä enimmäkseen Facbookista) haalittiin väkeä blogin pariin. Nykyään jokaiselle somekanavalle tehdään sinne sopivaa sisältöä eikä yritetä kouluttaa "asiakaskuntaa" toisen somen käyttäjäksi.

Muuliprojektin osalta Facebook oli pitkään blogin rinnalla tärkein somekanava, mutta tällä hetkellä kaksi tärkeintä ovat Instagran ja ihan uutena TikTok, johon aloin tehdä videoita ns urakalla vasta tänä vuonna. Pian rikon 11 000 seuraajan rajan. Instagram on pyörinyt samoissa seuraaamäärissä jo pari vuotta ollen noin 4500.

Näen Instagramin tarkat tilastot koska tilini on ns yritystili. Seuraajamäärään piikit selittyvät poikkeuksellisen kiinnostavilla julkaisuilla. Olen niitä toki tehnyt ennenkin, mutta vasta nyt algoritmi on puolellani ja myös näyttää julkaisuja suuremmalle yleisölle. Seuraajani ovat myös jakaneet julkaisuja, iso kiitos teille!
En muuten seuraa tilin tilauksen lopettaneita millään tavalla, eli on ihan ok unfollata Instatilini eikä siitä jää mitenkään kiinni. En muutenkaan ole kokenut kovin miellyttäväksi sitä, kun joku pikkutili on laittanut viestiä sen jälkeen, kun olen lopettanut seuraamisen. Someen kannattaa tuottaa mielenkiintoista ja tasalaatuista sisältöä jos haluaa sitouttaa seuraajia. Itse käyn välillä seuraamiani tilejä läpi ja poistan seurattavista tylysti tilit, joissa ei ole ollut vuoteen minkäänlaista toimintaa.
Aluksi minullakin nimenomaan blogi oli aina ykkösprioriteetti. Käsittelin kuvat nimenomaan blogiin, tein videot, jotka täydensivät tekstiä ja panostin tietenkin tekstiin. Muistan ne pitkät ihanat perjantai-illat kun oltiin vain minä ja kone sohvannurkassa ja loputtomasti aikaa hioa uutta tekstiä. Jaoin uudet postaukset Facebookiin, josta suurin osa lukijoistakin tuli. Instagramiin päivittelin lyhyesti samoista aiheista, kuin blogiinkin ja hyvin harvoin kirjoitin Facebookiin jonkun ihan oman päivityksen.

Mutta pikkuhiljaa somekanavat ovat eriytyneet. Instagramin tekstit ovat alkaneet pidentyä kohdallani (vielä pari vuotta sitten sanoin ääneenkin etten todellakaan jaksa lukea Instasta pitkiä tekstejä ja blopostauksetkin luin aina koneella) ja blogiin kirjoitan yhä harvemmin, kun on oikeasti reilusti materiaalia kokonaiseksi postaukseksi.

Blogin suhteen intoa on syönyt toki myös se, että lukijamäärät ovat aika pieniä huippuvuosista, joten nyt kirjoitan tänne enimmäkseen siitä syystä, että haluan jättää asiat itselleni muistoiksi.

Hevosnainen kysyi postauksessaan 

Olen myös perehtynyt muiden blogeihin ja sekin tuo paineita. Monilla on ollut blogi pystyssä vuosia ja kaikki aiheet, joista voisin jakaa, on jo käyty läpi aiemmin. Onko minulla enää mitään uutta?

ja voin yhtyä samaan, tosin että olen itse jo käynyt läpi samat aiheet ennenkin, ei minulla vain ole enää tässä vaiheessa niin paljon uutta annettavaa kuin ensimmäisinä vuosina. Ei Muulin kanssa tapahdu enää niin paljon uusia dokumentoinnin arvoisia juttuja ja harrastukseni on tällä hetkellä hyvinkin tavallista. Jos minulla olisi hevonen, ei kukaan olisi kiinnostunut sen kuulumisista.

Muuliprojektissa blogin kokonaisklikkimäärät ovat pysytelleet viimeisen vuoden ajan yli 500 per vuorokausi ja se johtuu enimmäkseen juuri siitä että kaikki on joskus sanottu ja kävijät tulevat blogin pariin Googlen hakutulosten perusteella. blogini näkyykin hauissa mielestäni oikein erityisen hyvin! Uusia postauksia luetaan kuitenkin vain 100-200 kertaa ja vasta vuoden-parin päästä ne saavuttavat 500 klikin rajan.

Blogin klikit viimeisten 12 kuukauden ajalta.

 

Tämän hetken tuoreimmat postaukset eivät ole kovin luettuja, mutta klikkimäärät kasvavat pikkuhiljaa kun blogiin tullaan googlella ja vakkarilukijat käyvät kerran kuussa katsomassa, onko blogissa jotain uutta.
Hevosnaisesta poiketen minä en maksa somekanavieni ylläpidosta mitään. Olen kyllä kertaalleen maksanut tämän blogin ulkoasusta (joka siis näkyy vain selaimella tai selainversiossa, mobiilia ei ole optimoitu), mutta en maksa domainista mitään (olen saanut sen yhteistyön merkeissä), Muut somekanavat ovat ilmaisia.

Kuvittelin aikojen alussa että tienaisin blogillani. Vielä silloin 6 vuotta sitten monikin bloggaaja teki yhteistöitä ja itsekin olen saanut lippuja tapahtumiin blogipostausta vastaan. Mutta sitten tulin perustaneeksi toiminimen ja siinä kohtaa silmäni avautuivat. Miksi edes ottaisin vastaan 30 euron arvoisen tuotteen, jonka testaamiseen ja materiaalituotantoon käytän kolme tuntia ja mainostan sitä sitten vielä ihan ilmaiseksi omilla somekanavillani?

Nykyään hinnoittelen yhteistyöt tuntipalkkaperusteella, eli arvioin työhön menevän ajan ja laskutan sen toiminimellä. Tässäkin tapauksessa somekanavieni käyttö on ilmaista eli käytännössä laskutan vain markkinointimateriaalin valmistuksesta. Voin paljastaa että tähän mennessä vain yksi yhteistyö on kehitteillä.

Olen siis jo todennut ettei blogilla sinänsä tienaa, mutta ehkä jossain kohtaa pystyn hyödyntämään somekanavia tarkkaan valittuihin yhteistyöhommiin ja toivon että seuraajatkin siinä vaiheessa hyväksyvät asian. Olenhan tehnyt somea vuosikaudet "ilman palkkaa" niin jos pari kertaa vuodessa saan solmittua kaikkia osallistujia tyydyttävän diilin, niin todellakin tartun siihen.

Yksi uusi rahoitusmahdollisuus on pyörinyt päässäni aina välillä, nimittäin livetuotanto. Livellä tarkoitan tässä kohtaa sitä, että laitetaan kamera kuvaamaan x ajaksi, jutellaan seuraajille ja tehdään samalla jotain järkevää. Livet ovat ehkä tutuimpia pelipuolelta (Twitch on siellä puolella varmaan suurin alusta tällä hetkellä) ja TikTokista. Näistä kahdesta TikTok toimisi minulle tällä hetkellä paremmin, koska siellä seuraajamäärä lähentelee 11 000 seuraajaa ja TikTokin algoritmikin on sellainen tosi mukava, että julkaisut kyllä näkyvät aika laajasti myös ei-seuraajille. Ja itseasiassa TikTokissa se seuraaminen ei ole niin tärkeää kuin vaikka Instagramissa, itsekin seuraan yleensä For You-sivua ali annan Tiktokin algoritmin tuoda minulle sopivaa sisältöä näkyviin.

Molemmilla alustoilla katsojat voivat sponsoroida liven tekijää muutaman sentin arvoisilla lahjoilla.

Hevosnainen mainitsee vielä blogien verkostoitumisen. Kun tulin itse tälle kentälle kuutisen vuotta sitten, oli portaalia ja blogia vaikka muille jakaa. Pitkään oli aktiivinen Facebook-ryhmä ja Whatsapp, mutta kun blogien määrä on kaventunut, niin ei ole enä oikein porukkaakaan. Jotakin kertoo sekin, että Playssonin järjestämä Blogiexpo muuttui vuonna 2020 Somegaalaksi. Ja jo vuonna 2019 olivat blogit palkittavien joukossa vähemmistössä.

Verkostoitumista ei mielestäni tällä hetkellä juurikaan tapahdu ja varmaan koronakin selittää sitä, livetapaamisia ei ole voitu järjestää ja toisaalta eikös juuri somettajille ole luonnollinen paikka tavata verkossa? Some on tarjonnut minulle upeita mahdollisuuksia päästä tutustumaan uusiin ihmisiin!

Mutta miltä se somekenttä siis näyttää? Laajalta. Instagramin algoritmi on parin viime viikon aikana ollut itselleni tosi suotuisa ja näyttänyt julkaisujani todella suurelle määrälle ei-seuraajia. Se on tarkoittanut suoraan sitä, että uudet ihmiset ovat "löytäneet" tilini ja ryhtyneet seuraamaan.

Facebook on hiljaisempi ja olen käsittänyt että sen algoritmi taas dissaa yrityssivuja, jotka eivät käytä rahaa mainostamiseen. Itselläni on sekä Facebookissa että Instassans yrityssivu (olen linkittänyt ne yhteen) ja sen avulla saan käyttööni vähän laajemmat työkalut ja tilastot.

Videoiden suhteen olen muuttunut vaakakuvaajasta pystykuvaajaksi ja käytän huomattavasti enemmän ääniraitaa kuin aiemmin. Käsittelen videot myös nykyään puhelimella, aiemmin vihasin sitä syvästi kömpelyyden takia. Videot ovat nykyään lyhyempiä.

Näillä somekanavilla julkaisen itse



Blogi, pidemmät tekstit ja kuvat, ei kuitenkaan enää juurikaan videoita

Facebook, saatan harvakseltaan jakaa jotain muuliaiheista, yritän julkaista tiedon uusista blogipostauksista. Jaan tänne myös suoraan osan Instapostauksista, mutta tykkäysten määrä on yleensä alle 50.

Instagram, julkaisen pari kertaa viikossa yleensä jotain pidemmällä tekstisaatteella. Teen monipuolisesti Reelsiä (lyhytvideoita), kuvia, kuvasarjoja, minuutin perusvideoita ja pidempiä IG-TV-videoita. Reels ei kuitenkaan tunnu yhtä joustavalta kuin TikTok.

TikTok, julkaisen useamman kerran viikossa lyhyen tai pidemmän enintään 3 minuutin videon. Pidemmät videot leikkaan eri ohjelmassa ja nauhoitan niihin TikTokissa taustalle ääniraidan ja lisään tekstit. Lyhyet käsittelen oikeastaan kokonaan TikTokissa (koska silloin algoritmi kai näyttää niitä laajemmin). Seuraajakunta TikTokissa on hyvin nuorta, joten olen ääniraidoittanut videot sillä ajatuksella että sitä kuuntelee 10-vuotias hevosharrastaja.

YouTube, lataan tällä hetkellä lähinnä noita 3 minuutin taustaselostettuja videoita. YouTube on hiljentynyt kovasti (kommentointi on aika minimissä), mutta videon lataaminen sinne on niin nopeaa, että kiva laittaa sinnekin jotain. Vaakavideoita tai vlogeja en ole tehnyt enää pitkään aikaan, koska koen ne työläiksi.

Huomioita vuorovaikutuksesta

Samalla, kun hevosblogien määrä alkoi pudota, alkoi myös kommentteja tulla vähemmän blogipostauksiin. Ja tämä on korreloinut suunnilleen suoraan myös postausten lukukertoihin. Olen blogannut pian kuutisen vuotta ja sitä ennen kirjoitin hetken aikaa blogia vuokrahevosestani ja kommenttien laatu on selvästi parantunut tänä aikana. Kun alkuun saattoi saada aika tylyjäkin kommentteja (kirjoitusasun perusteella arvioin niiden tulleen lapsilta), ovat kommentit nykyään todella asiallisia, ne on selvästi kirjoitettu aikuisemman ja pidempään harrastaneen näppikseltä ja usein vielä ihan omalla nimellä.

Eikai se mikään salaisuus ole, että blogit eivät nyt vaan ole enää lasten ja nuorten juttu vaan tilalla on TikTok.

Instagramissa on ainakin omalla kohdallani tapahtunut samanlainen muutos, eli kommentoijat ovat vanhempia ja kommentit fiksumpia. En koe, että olisin koskaan saanut vihaviestejä Instan kautta. Niitä ei tullut edes kun kokeilin joskus Tellonymiä hetken aikaa.

Eniten kiusaamista ja riidanhalua näen TikTokissa ja kyllä, siellähän ne nykylapset ovat. Mutta mikä tässä somessa on yllättänyt on positiivinen ilmapiiri. Olen saanut ihan älyttömästi ihania kommentteja kuten "ratsastat tosi hyvin" ja "sun tiktokit on tosi kivoja". Tietenkin aina vastaan kommentteihin ja kiitän niistä, käytän siis aina hetken aikaa kun mietin hyvää vastausta kysyjälle.

TikTokin paras puoli tällä hetkellä on varmaan juuri se vuorovaikutus eli kommentointi. Välillä sitä miettiikin että kenelle täällä blogissa oikein kirjoittaa, mutta sitten muistan että ainiin, itselleni. Jätän tänne palan historiaa elämästäni Muulin kanssa. Olen niin oldschool että blogi (tietokoneella käytettynä) on ehdottomasti helpoin alusta selata muulihistoriaa menneisyyteen.

7 kommenttia

  1. Samoja asioita on tullut pohdittua useasti. Minusta on vähän sääli, että blogien kultakausi ajoittui siihen muutaman vuoden aikajänteelle ja sen jälkeen blogikenttä on hiljentynyt tosi paljon, kun muut alustat ovat tulleet suositummiksi. Itsekin kun olen sen verran old school ja vähän kapinoin sitä vastaan, että tarinankerronta typistyy kuviin, häshtägeihin ja lyhyisiin teksteihin, kuten muissa someissa tahtoo käydä. Juuri mahdollisuus kirjoittaa pitkiä tekstejä on mielestäni blogien ehdoton valtti.

    Oman blogini synty ajoittui vielä sinne blogien huippuvuosiin, mutta sitten hevonen meni myyntiin ja tuli lähes kolme välivuotta ilman omaa hevosta, joten siinä ei ehtinyt vakiinnuttaa isoa lukijakuntaa. Nykyään lukijoita on enää vaikea saada ja hirveän harva myöskään rekisteröityy lukijaksi. Vaikka blogia kirjoittaa ihan itseäänkin varten, tuntuu ainakin minusta tärkeältä, että edes joku lukee sitä. Pienikin porukka tuntuu hyvältä, välillä juhlapäivinä saattaa saada jopa kommentin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua hidastaa puhelinbloggaamisessa se, että laajemman tekstin kirjoittaminen on hankalaa puhelimella, kun en näe näytöltä kuin kappaleen verran versus tietokoneen näyttö. Kirjoitan itseasiassa Instagraminkin pidemmät ns asiajutut ihan koneella ja julkaisen ne Creator Studion kautta.

      Nykyään sentään jo suostun lukemaan blogipostauksiakin kännykällä, muutama vuosi sitten en jaksanut lukea puhelimen näytöstä mitään kotin pitkää, mutta näköjään olen tottunut :D Luen nettihesariakin puhelimella kun ajattelin joskus että en todellakaan siirry pois paperilehdestä.

      Tuo lukijoiden rekisteröitymisen harvuus johtunee siitä, että kun harva enää bloggaa, on myös koko blogger hyvin vähänlaisesti käytössä. Itsellehän se on edelleen näppärää kerätä bloggerin lukulistalle luettavaa, mutta jollen bloggaisi, en varmaan myöskään jaksaisi tulla postauksia Bloggerin kautta lukemaan. Jossain vaiheessa kokeilin blogloviniakin, mutta ei se oikein toiminut. Muuliprojekti on sinne kuitenkin rekisteröity, joten kai siellä joku näitä lukee.

      Ja jos Muuliprojektissa on jo elelty matalalehtoa pitkään niin tämä syksy se vasta sellainen onkin. Onhan tämäkin blogi hiljentynyt huipuista (tosin se johtuu enimmäkseen siitä ettei enää ole mitään ns uutta ja mullistavaa kerrottavana), mutta esimerkiksi tämä somepostaus on luettu tähän mennessä 163 kertaa. Ja ennen bloggaamiseen ja someen liittyvät postaukset oli ihan menestyviä. Jppa tuoreinta muulimenopostausta on luettu enemmän ja sitä en koskaan edes missään ikinä mainosta :D

      Poista
  2. Minä olen niitä vanhanaikaisia ihmisiä, jotka mieluiten lukevat nimenomaan keskustelufoorumeita ja blogitekstejä. Facebookin kanssa menee aina hermo, koska iso osa kommenteista ei näy, alareunassa killuu aina se puolen ruudun kokoinen "kirjaudu" palkki ja muutenkin koko homma on tosi sekavan oloinen.
    Instagrammissa puolestaan ei näe enää kuin kuvat, mutta ei mitään tekstejä kommenteista puhumattakaan.
    Niin juu... minähän siis en ole rekisteröitynyt instagrammiin ja Facebook tililläni olen käynyt ehkä vuosi sitten... ei siellä ole kuin nimi ja pari aikoinaan hyväksyttyä kaveria, joiden kanssa yhteyttä kyllä pidetään jonkun ihan muun kanavan kuin naamakirjan kautta.
    Minä siis olen yksi niistä anonyymeistä lukijoista, enkä koe mitään erityistä tarvetta rekisteröityä mihinkään. Kunhan vaan kiroilen sitä, että kaikki tuntuu siirtyvän rekisteröitymisten yms. taakse :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän täysin ettei noita muita alustoja jaksa selailla jollei ole kirjautuneena sisään, mutta en muuten tiennytkään että Instasta näkyy vain kuvat kirjautumattomille.

      Onneksi Muuliprojekti on nyt ja aina ihan kaikille näkyvä. Ja varmaan muuten tämä anonyymiys tulee suositummaksi. Moni omakin ystäväni on luopunut Facebookista ja Instagramista, on välillä itsellenikin ahdistavaa olla löydettävissä niin helposti netistä ja somesta. Mutta toisaalta itselläni on myös toiminimi joka on ihan positiivista löytää.

      Bloggerin rekisteröityneillä lukijoilla ei oikeastaan enää ole mitään väliä, se tarkoittaa siis sitä moniko on lisännyt blogin "lukulistalleen" bloggerissa, mutta jos lukija ei Bloggeria enää muutenkaan käytä niin sitten se on ihan sama onko rekisteröitynyt lukija vai ei. Mutta blogien kulta-aikoina juuri noista rekisteröityneistä lukijoista puhuttiin paljon. Itse olen seurannut klikkejä Google Analyticsistä, mutta koska klikkimäärät ovat nykyään niin matalat verrattuna Muuliprojektinkin huippuvuosiin (2016-2017), on niiden seurailu lähinnä masentavaa.

      Poista
  3. Olen tainnut ihan alusta asti lukea blogiasi ja seuraan edelleen bloggerin kautta blogeja, päivityksiä tosin tulee yleisestikin blogeista hyvin vähän nykyään joten se seuraaminenkaan ei ole enää päivittäistä vaan käyn kerran viikossa tai parissa lukemassa kaikki postaukset kerralla. Siihen ei enää kauaa mene, aiemmin piti lähes joka päivä käydä bloggerin lista läpi ettei lukemista olisi kertynyt ihan valtavasti.

    Olen aina ollut lukijatyyppi ja tykkään siitä, että blogissa pystyy perehtymään ja syventymään aiheeseen jos teksti on informatiivinen, ja jos ei niin otan lukemisen ihan "omana aikana" siinä missä joku muu voisi lukea aikakauslehteä.

    IG:tä selailen lähinnä vessassa tai odotellessa enkä siellä jaksa edes paneutua mihinkään, katselen lähinnä kuvia. FB:n käyttö on hyvin vähäistä eikä se ole alustana koskaan ollut kovinkaan inspiroiva.

    Ehkä nykyään ihmiset, varsinkin nuoret ovat liian kuormitettuja lyhyillä ärsykkeillä lukeakseen blogitekstejä? Blogista puuttuu juuri ne nopeat kommentoinnit ja reaktiot mitä muissa someissa on. Itse en niitä ole kaivannut koskaan, enkä halua kommentoida sinne lasten sekaan muutenkaan mitään, vaan olen ihan tyytyväinen "hiljainen lukija" kaikilla alustoilla yleensä. Välillä jos jokin kuva tai teksti enemmän koskettaa tulee jätettyä jotain pientä kommenttia. Tämänkin kommentin sai alkuunsa halu ilmaista, että kyllä blogeja vielä luetaan ja päivitykset otetaan ilolla vastaan, vaikka lukijakunta onkin suppeampi kuin aiemmin. :)

    - Minja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muuten aloitin myös ennen aamuni lukemalla bloggerin lukulistan läpi! Joskus meinasi tulla ihan kiire töihin kun postauksia oli tullut niin monta! Ja nyt tosiaan riittää että kerran viikossa tarkastan tilanteen ja luen enintään viisi viikon aikana ilmestynyttä postausta.

      Videoiden suhteen olen taantunut jonkin verran, sisällön pitää olla älyttömän kiinnostavaa, että jaksan katsoa jotain yli viisi minuuttia. Viimeisimmät erittäin kiinnostavat löytöni liittyvät muuten lehmien sorkanhoitoon! Mutta jo TikTokissa skippaan pitkän videon joka ei ole ensimmäiseen 5 sekunttiin saanut minua vakuuttuneeksi. Luen kuitenkin nopeasti, joten tähän verrattuna huonoakin tekstiä luen paljon pidemmälle tai kokonaan, koska se ei vie aikaani niin paljon ja tekstiin on pakko keskittyä täysillä vrt tubevideo, joka voi pyöriä myös taustalla.

      Nopea kommentointi tai vaikka tykkäyksen klikkaaminen olisi hyvä blogeihinkin! Mähän olen aina sallinut anonyymit kommentit, koska en itsekään jaksa kirjautua jokapaikkaan aina voidakseni kommentoida. Olen myös säästynyt pahimmilta soraääniltä niin en ole sen takia pakottanut kirjautumaan sisään. Mutta kommentoinnin pitäisi olla vieläkin nopeampaa ja helpompaa.

      Kiva kun jätit pitkän kommenttisi ja toivottavasti blogissani on luettavaa jatkossakin :)

      Poista
  4. Täällä yksi aktiivinen blogien lukija! Tykkään myös lukea blogeja vain tietokoneelta, koska tekstit ovat yleensä pitkiä (onneksi) ja muutenkin puhelimen pientä näyttöä tulee tarpeaksi katsottua. Insta on ehdottomasti lemppari some, se on niin helppo, nopea ja päivitykset ja etenkin storyt ovat realiaikaa! Instan päivittämiseen tuntuu olevan myös pienempi 'kynnys' eli sinne voi laittaa lyhyitä ja vähän 'turhia' kuulumisia ja kuvia yms. mikä on todella kiva.

    Tartuin hieman tuohon 'Jos minulla olisi hevonen, ei kukaan olisi kiinnostunut sen kuulumisista' lauseesesi. Tykkään ainakin todella paljon tyylistäsi kirjoittaa ja somettaa. Osaat tehdä mielenkiintoisia tekstejä hyvällä huumorilla. Seuraisin ehdottomasti sinua jatkossakin jos Muuli vaihtuisi hevoseen :) ...mutta älä vain vaihda Muulia, koska Muuli on mainio ja hauska tapaus :D

    VastaaPoista