maanantai 1. heinäkuuta 2019

Porvoon laukkakilpailut olivat menestys, vaikka jäimmekin jälkeen heti lähtömerkin soidessa!

Kuva: Mirella Ruotsalainen / Hertjekker
Eilen oli mahtava päivä, osallistuin nimittäin Porvoon laukkakilpailuihin! Kilpailut ovat olleet tauolla useamman vuoden ajan, mutta tänä vuonna Skura ja Porvoon hevosystävät yhdistivät voimansa ja järjestivät aivan mahtavan päivän sekä ratsukoille että yleisölle! Suomen kesäkään ei pettänyt, ilma oli mitä mainioin tällaisen ulkotapahtuman järjestämiseen!

Muulin toinen omistaja, eli mieheni ei ollut oma itsensä eilen, kun lupautui mukaan reissuun. Normaalisti hän välttelee kaikkea, mihin liittyy muulit tai hevoset millään lailla. Nyt kuitenkin haimme aamulla trailerin yhdessä, lastasimme Muulin yhdessä (okei, saimme kyllä apua) ja ajoimme Porvooseen yhdessä. Siellä meitä odottelikin jo Reetta, jonka lupautui alunperin kuvaajaksi, mutta jonka värväsin myös groomiksi. Reetta lainasi minulle myös turvaliiviään, oma tälle tasolle hyväksytty turvaliivi kun on sellainen sininen palaton versio. Tiedätte kyllä, millaisia ne aikojen alussa olivat.
Tässä kuvassa Muulin batman-logo näkyy selvästi. Moni on kysynyt, että mikä siihen on sattunut, mutta tuo karvaton alue oli sillä jo Espanjassa otetuissa myyntikuvissa. En siis osaa sanoa, miksi sillä on tuollainen jälki. Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja
Kohteessa menin itse suoraan ilmoittautumisjonoon ja katsoin, kuinka Tuomo ja Reetta ottivat Muulin ulos trailerista ja antoivat sen syödä. Sen lisäksi, että toimme paikalle päivän ehkä odotetuimman ratsun, oli autossani myös muuta kallisarvoista. Meillä oli nimittäin mukanamme arpajaisten pääpalkinto, eli drone! Dronen järjesti arpajaispalkinnoksi tallinomistajamme mies, mitä omistautumista lajille!!

Niin, ja siinä kohtaa, kun menin itse ostamaan arpoja, oli jäljellä vain ateriankorvauspusseja ja varsinaiset arvat oli jo myyty loppuun.

Ilmoittautumisen jälkeen harjasin ja varustin Muulin ja pyörin sen kanssa pari kertaa varikon ympäri kunnes suuntasin raviradalle. Ehtisin vartin verran tutustua ravirataan ja lämmitellä samalla ennen sen huoltoa shettislähtöä varten. Ensin ratsastin käynnissä toiseen kaarteeseen asti, jossa käänsin ympäri ja siirryin sisäradalle. Vauhdit otettiin siis sisäradalla kilpailusuuntaan.

Muuli ei yhtään tajunnut hommaa. Se ei tuntenut minkäänlaista vetoa muita treenaavia ratsukoita kohtaan ja sain patistella sitä jatkamaan eteen. Ravissa se onneksi eteni oikein mukavasti ja sain muita lämmitteleviä ratsukoita kiinni. Etusuoralle nostin laukan ja ohitimme  yhden ainoan ratsukon päivän aikana, nimittäin suloisen poniratsastajan kimolla shettiksellä!

Laukkasin koko etusuoran, koska halusin totuttaa Muulin yleisöön ja äänentoistoon. Sitten palasimme hyvässä yhteisymmärryksessä takaisin varikolle odottelemaan lähtöämme.

Muulia sain kehua jo tässä vaiheessa kisapäivää. Se oli nimittäin todella rauhallinen ja kiltti. Se ei tuntunut yhtään sellaiselta, että se olisi ollut niin stressissä, että olisi halvaantunut sen takia, vaan se katsoi tapahtumia kaikessa rauhassa ja otti rauhassa. Hevosia ja ihmisiä kulki varikolla ympärillä, mutta Muulin kanssa vain seisoimme omien huoltojoukkojemma kanssa odottelemassa lähtöä.
Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja


Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja
Shettislähtö olikin melkein samantien ja siinä kun katselimme kahden muun meidän lähdön ratsastajan kanssa kaarteesta laukalla saapuvia shettiksiä, alkoi jännittää ja isosti. Suuni oli täysin kuiva ja jalat alkoivat täristä. Onneksi oltiin kaikki ns samassa veneessä.

Päivän ohjelma vedettiin tosi sujuvasti läpi, joten kunhan shettikset oli palkittu, ratsastimme sievässä jonossa radalle lähdön esittelyyn. Muuli olisi halunnut jäädä jäkittämään yleisön luokse, joten jouduin ihan kunnolla patistelemaan sitä eteen. Lopulta se tajusi kaukana edessä kulkevat issikat ja otti oman moottorinsa käyttöön.

Lähtö toteutettiin niin, että sisärataa kulkeva ykkönen määräsi vauhdin ja me muut emme saaneet häntä ohittaa. GoPro:n videolla näyttää siltä, kuin olisin todella kaukana, mutta kyllä me hyvinkin rintamana lähtöviivalle saavuimme. Issikat lähti, me jäimme siihen.

Muuli ei kiihdyttänyt yhtään, siirtyi vain ravista laukalle ja jatkoi vauhtiaan. Parissa sekunnissa issikat olivat kaukaisuudessanne, joten pelimme oli täysin menetetty. Laukkasin Muulilla kuitenkin mahdollisimman reippaasti.

Varikkoporttiin se tunsi suurta vetovoimaa ja siinä otimme hieman hallitsemattomia sivuaskeleita ja pienen ravisiirtymän. Jatkoin kuitenkin eteenpäin, koska halusin ilman muuta laukata etusuoran, kun olimme tänne asti tulleet. Puskin Muulia kovempaan vauhtiin, mutta se ei syttynyt. Laukkasi sentään ihan omalla moottorillaan.
Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Tässä siirrytään lähdön esittelystä kohti lähtöviivaa. Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Tästä kuvasta näkee, kuinka jäimme jälkeen issikoista! Muuli on tuolla pölypilven takana kurvissa. Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja
Kuva: Marinka Pyy / Dunjasha

Kuva: Marinka Pyy / Dunjasha
Kuva: Juha Peltonen
Kuva: Satu Pitkänen
Kuva: Satu Pitkänen
Kuva: Mirella Ruotsalainen / Hertjekker
Maaliviivan jälkeen oli oikein hyvää aikaa hengailla aidalla. Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja
Kuva: Oona Virtanen

Kuva: Oona Virtanen

Kuva: Oona Virtanen
Kuva: Satu Pitkänen
Saimme nauttia aplodeista ja kannustuksista aivan keskenämme, issikat kun olivat jo kadonneet kaarteeseen täyttä vauhtia. Lopulta saavutimme maaliviivan ja himmasin Muulia. Sitä ei tarvinnut toista kertaa pidättää, kun se ihan omaehtoisesti hidasti käyntiin ja käveli aidalle. Siinä olikin kaverini Laura ja juttelimme hetken, kun odottelin, että issikat saapuisivat palkintojenjakoon. Olivat ilmeisesti painaneet lähtöviivalle asti takasuoralle!

Tulokset olivat murskaavat, voittajan aika oli 1.00,35, toiseksi tullut 1.01,35 ja Muulin aika oli 1.36,32. Se tekee keskinopeudeksi 22,5 km/h. Tavoitteeni siis toteutui, Muuli oli hieman nopeampi, kuin vanha hevoseni yhdeksän vuotta sitten näissä samoissa kilpailuissa! Varikolla tosin arvioitiin hieman omia valmennustaitojani, tiedä näitä!
Kuva: Mirella Ruotsalainen / Hertjekker

Kuva: Mirella Ruotsalainen / Hertjekker
Kunniakierroksella! Kuva: Marinka Pyy / Dunjasha

Kuva: Marinka Pyy / Dunjasha
Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Wruuum!! Kuva: Karoliina Hyrkäs
Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja
Paikalla oli ihan mieletön määrä tuttuja! Tottakai, kun tässä nurkilla hevostellaan niin moni tuttu ja tutun tuttu oli paikalla hevosensa kanssa tai yleisössä. Minulla oli kannustusjoukkoja omasta takaa ja Tukkilan tila oli paikalla ihan oman piknik-pöytänsä ja pienten lippujen kanssa! Toki paikalla oli varmasti myös somekanavien seuraajia. Oli todella upea fiilis ratsastaa etusuoraa kannustushuutojen raikuessa!
Islanninhevoslähdössä palkittiin kaikki. Luokan sponsoroi Seppälän tilan talli ja saimme lahjakortin Fortinutin yrtteihin! Valitsin kolme yrttipussia suositusten mukaan, kirjoitan blogiin sitten aikanaan kokemuksia! Lisäksi saimme hyvän alennuskupongin Back on Trackin tuotteisiin! Ja toki myös ruusukkeen.

Palkintojenjaossa oli todella hienoa huomata, kuinka lunki Muuli oli. Se ei kavahtanut pätkääkään, kun ihan vieras ihminen lähestyi sitä edestä ja kiinnitti ruusukkeen suitsiin. Se kavahti vasta sitten, kun saimme luvan lähteä kunniakierrokselle, eli laukkasimme varikon suuntaan. Siinä Muuli lähti kuin tykin suusta ja vaikka se ei videolta näytäkään mitenkään pahalta, se tuntui selkään sellaiselta, että kohta lentää Kaisa!

Varikon portilla huusivat, että käynnillä sisään, joten jouduin ohjaamaan Muulin pään reilusti sisäradalle päin ja ratsastamaan portin ohi, ettei se tuikkaa täysiä sisään. Onneksi issikat kävivät yhtä kuumana, joten emme olleet ainoita. Heti käyntiin siirryttyämme Muuli rauhoittui täysin ja ratsastin sillä vielä jonkin aikaa kaikessa rauhassa varikolla.

Kaksi toimittajaa tuli hieman kyselemään Muulista, eli Tyrkky-Muuli nosti päätään tälläkin kertaa! Lisäksi varikolla oli paljon muitakin tuttuja, jotka tulivat onnittelemaan hyvän suorituksen jälkeen. Suoritus oli Muulin näköinen ja täysin odotettavissa. Sitä en kyllä osannut odottaa, kuinka kovaa issikat pystyvät painamaan! Voittajan keskinopeus oli 36 km/h!!

Sivuhuomautuksena kerrottakoot, että Muuli oli todellakin hidas! Kun katson 600 metrin luokkien osallistujia, olivat kaikki muut paitsi pieni suloinen Elsaponi meitä nopeampia.

Viralliset tulokset näet Porvoon hevosystävien kotisivuilta.

Linkki videoon


Kisan jälkeen otimme vielä Reetan kanssa asiaankuuluvat ruusukekuvat. Muuli oli työnsä tehnyt eikä poseerausintoa ollut enää juurikaan jäljellä. Se seisoi kuitenkin kaikessa rauhassa paikoillaan eikä vaikuttaut ollenkaan fyysisesti väsyneeltä. Itseasiassa sen selässäkin oli vain pienet hikijäljet, kun otin satulan pois.

Jos katsoit tarkasti, huomasit, että Muulilla oli padina Diamond Woolin padi eikä ruskeaa Reinsmania, jota yleensä käytän. Tämä padi on sovituspaloineen lainassa Hepokalalta ja kokeilen tätä nyt viikon ajan tositoimissa. Jos padi vaikuttaa hyvältä, tilaan Muulille samanlaisen. Ja ainakin tähän mennessä kokemukset ovat olleet hyviä! Tässä padissa on kolme taskua täytepaloille, eli tämän avulla satulankin saa sopimaan entistä paremmin. Reinsmanissa on vain kiinteät ja paksut korotuspalat edessä. Muulin satula on sille turhan leveä ja satula painuu ilman edestä korottavaa padia alas edestä ja nousee takaa ylös. Tämä on tyypillistä muulien kanssa, vaikka Muulillakin on jo muulisatila (kapeampi ja suorempi kuin hevossatulat).
Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja

Kuva: Reetta Ollila / Ponipäiväkirja
Jos tämä vielä järjestetään ensi kesänä, olisi aivan mahtavaa saada kisoihin kokonainen muuliluokka! Ratsastettavia muuleja kun alkaa olla jo sen verran, että luokan minimitavoite 3 ratsukkoa voisi tulla täyteen! Mutta jos luokka ei järjesty, liimaan Muulille ensi vuodeksi tupsut jalkoihin ja ilmoitan sen raskaiden rotujen sarjaan. Ei sitten tarvitsisi kenenkään jäädä niin paljon muista jälkeen. Kaverini lauran tinker-ruuna Patu oli nimittäin kisailemassa suomenhevosten kanssa ja joutui keventämään taakkaansa etusuoralla. Muuli ja Patu olisivat varmasti menneet tosi kivasti samassa luokassa tänä vuonna!
Kisathan eivät ole mitään ilman groomia, eli kiitos vielä supergroomille ja kuvaajalle Reetalle päivän avustuksesta! Tutustukaahan Reetan blogiin, Ponipäiväkirja, jossa hän kertoo arjestaan uuden upean arabitamman Malinin kanssa! Kuva: Oona Virtanen

10 kommenttia

  1. Olipa kiva video!�� mä en ite edes tiennyt mun aikaa joten tästä sain sen selville, kiitos❤️��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Videolle mä nappasin ajat kuulutuksesta, mutta virallisetkin tulivat eilen myös. Kovaa te kyllä veditte, huhuh!

      Poista
  2. Ihan huippu video, kiva, että sait siihen noin paljon muutakin matskua GoPro-pätkien lisäksi! Ja ihan yllätyin, että kuvat onnistu näinkin hyvin.

    Muuli oli kans ihan huippu. Harjotuksen puutetta, ens vuonna se ehkä tietää jo kisasuorituksessa että mitä tänne tultiin tekemään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo noilla muilla pikkuklipeillä saa mukavasti elävöitettyä pelkkiä GoPro-pätkiä, käytinkin niistä muista oikeastaan kaiken käypäisen materiaalin. Harmi, kun kunniakierros ei ollut tallentunut videolle :D

      Joo, ehkä valmennustaidoissani tosiaan on puutteita, kun näin käy jo toistamiseen. Pitää käydä vähintään kerran viikossa kiitolaukkaamassa, niin saan Muulille sellaista kuntoa lisää. Raviahan se jaksaa puksutella kilometritolkulla, mikä taas on kiva matkaratsastuskisoissa. Tosin sielläkin se saisi puksutella pikkuisen nopeammin, kuin tähän asti.

      Poista
  3. Mahtavaa ja ihana video! Tsekkasin Muulia varikon buffasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis hetkinen, oliko varikolla oma buffa :D Olisin varmasti asioinut siellä, jos olisin tajunnut asian!

      Poista
  4. Mahtavia kuvia ja video! Oli varmasti upea kokemus. Muuli vaikutti tosiaan ainakin kuvamateriaalin perusteella olevan tosi lunki, vaikka paikalla oli hälinää ja vieraita ihmisiä. Hyvä Muuli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se oli yllättävän cool!! Toki joku voisi nähdä siinä äärimmäistä stressitilaa ja sen aiheuttamaa turtumista, mutta ainakin selkään Muuli tuntui olevan vain tosi seesteinen ja tilanteen tasalla. Erityisen onnellinen olin hetkestä, kun ihan vieras ihminen tuli laittamaan ruusukkeen sen suitsiin ja Muuli oli kuin sitä tapahtuisi joka viikko!

      Poista