Yritettiin siskoni kanssa ottaa Muulista "studiokuvia" pimeällä tallin ovella, mutta aurinko paistoi siihen ihan liian kirkkaasti, jotta kuvista olisi tullut uskottavia.
Ajatus studiokuvista unohtui melkein kokonaan, mutta vain melkein. Aaveen.netin Minttu kertoi kuvaavansa hevosia/muuleja/aaseja bensakuvien hinnalla, joten otin tietenkin yhteyttä. Olin nähnyt hänen kuviaan paljon, ja vaikka hovikuvaajamme Suvililjan Susannakin olisi voinut ottaa nämäkin, on vaihtelu todella virkistävää.
Päivä sovittiin ja pari viikkoa sitten Minttu kurvasi tallin pihaan. Olin ajatellut mielessäni jotain teemakuvauksia, mutta kun totesin ettei minulla ole mihinkään lajiin yhtenäisiä varusteita edes Muulille, luovuin ajatuksesta ja otimme vain studiokuvat ja puolitoistavuotisposeerauskuvat.
Kuvat onnistuivat todella hienosti ja yllätyin miten nopeasti nämä oli napattu ja pystyimme keskittymään paskanjauhantaan. Eniten jäi harmittamaan se, ettei Muulin timanttiotsapanta ollut tarpeeksi pitkä ja näyttää hikipannalta ja etten saanut aikaiseksi hankkia sitä himoitsemaani kiiltonahkaista turpista. Epätoivoissani olin sellaista jo satulahuoneesta lainaamassa, mutta koska en saanut mahdollista omistajaa kiinni, en syyllistynyt luvattomaan lainaukseen.
Ja kyllä, liina on napattu kuvista pois. Myös muuta pientä asiaankuuluvaa ehostusta Minttu teki kuville.
Eräässä Facebookryhmässä oli muuten jokin aika sitten mielenkiintoista keskustelua siitä, miksi hieno hevoskuva oli pilattu suitsimalla hevonen. Ehkä näin onkin, mutta kyllä se on niinkin että suitset komistaa hevosen kuin hevosen. Vähän kuin puku tekee miehen.
En nyt kysy, mikä kuva oli lemppari, koska kuvat ovat samantyylisiä, mutta klikkaa tähteä jos katsoit Paratiisihotelli Suomen kaksi ensimmäistä jaksoa. Oli kyllä sen tason realityä, että suu loksahti auki useammankin kerran.
Toissapäivänä Muulin ratsukolutukseen pilkahti taas uutta valoa, kun Oonan väsymättömän työn jatkajaksi tuli Aino. Aino on nuoresta iästä huolimatta laitellut kotitallinsa nuoria ratsuja ja tällä hetkellä painii puoliksi omistamansa kolmivuotiaan kanssa. Tämän lisäksi hän käy sisäänratsastamassa, ratsuttamassa ja läpiratsastamassa muidenkin hevosia. Tutustuin Ainoon, kun hän pari vuotta sitten alkoi ratsuttaa silloista vuokrahevostani.
Oona teki Muulin kanssa hienoa työtä pysyessään selässä kaikissa äkkiliikkeissä ja uskaltamalla ratsastaa eteen tilanteessa kuin tilanteessa ja nyt, kun Muuli on siinä pisteessä että sitä voisi jollain tapaa työstää, oli aika värvätä ratsuttaja.
Tämän viikon tiistaina se siis tapahtui ja Aino tuli kokeilemaan Muulia ensimmäisen kerran.
Uutena varusteena Muulilla oli testissä remonttiturpis, joka ei tosin välttämättä oikein sovi muuleille noin lähtökohtaisesti. Muulin huulet ovat lyhyet, ja jos poskiremmiä ei lyhennä ja jättää kuolaimen mukavasti rypyttömään suuhun, jää remonttiturpis pakostikin turhan alas. Ja kun se vielä vähän valahtaa alemmas, on se sierainten päällä.
Lainasimme tallinomistajaa sen verran, että hän piti Muulista kiinni kun Aino kiipesi selkään ja oli jonkin aikaa liinan päässä. Eli aivan samaan tapaan kuin aina tähän asti, ei liikaa muutoksia Muulille. Muuli päästi hyvin selkään ja ensimmäinen liikkeellelähtö oli melko hyvä. Olen kertnut blogissani, kuinka se ensimmäinen liikkeellelähtö selkäännousun jälkeen voi olla hyvinkin vauhdikas.
Itse siirryin heti takaportille pitämään vahtia varmuuden vuoksi.
Ympäristöhaitoista sanottakoot, että meillähän oli satanut koko yön vettä ja rankasti ja kenttää peittivät laajat suuret vesilätäköt. Muuli ei oikein arvosta lätäköitä, mutta välillä se menee niiden yli ja välillä stoppaa niiden eteen, että ole siinä sitten. Kyllähän ne tällä kertaa aiheuttivat hieman ongelmia kun Muuli teki niiden kohdalla äkkikäännöksiä.
Muuli kulki todella hienosti ja rykimättä. Yksi yritys näkyy videon alkupäässä, mutta Muuli rauhoittui siitä heti, kun sen suuhun ei jääty roikkumaan. Aino otti liinassa vielä ravia ja pääsi sen jälkeen vapaaksi.
Ehkä tämä maneesilana tukipilarina kentällä, järkytys uudesta ratsastajasta tai remonttiturpiksella tukitut sieraimet saivat Muulin käyttäytymään ihan ihmisiks. Se ei rykinyt mihinkään ja oli hanskassa. Vauhdin sijaan se oli jopa etanamaisen tahmea ja sitten se väsähti nopeasti ja alkoi punkea lapa edellä just sinne minne halusikin. Tätä näkyy videon loppupuolella.
Aino kertoikin ratsastuksen jälkeen että kuolaimena voisi kokeilla ensi kerralla full cheekiä (itse ajattelin peeweetä), joka auttaisi kääntymisessä tukien paremmin toiselta puolelta. Muuli oli aluksi myös todella jännittynyt, mutta kun sitä ratsasti istunnalla ja rennolla kädellä, niin se rentoutui todella nopeasti.
Istuntaa se kuulemma kuunteli hyvin, mitä tuli liikkeellelähtöön ja pysähtymiseen, mutta kääntyminen istunnan avulla oli Muulille täysin hepreaa, varsinkin sen jälkeen kun se väsähti.
Mutta jos Muuli alkaa punkea vastaan, ei ratsastusta voi ihan siihenkään lopettaa, joten Aino jatkoi sen kanssa niin kauan, että se myötäsi edes hieman.
Kentällä oli samaan aikaan
toinenkin ratsukko, tallilainen suomenhevostammansa kanssa. Ratsukon
päälle on ratsastajan toiveesta photoshopattu maneesilana. Kuva: Aino
Holmberg
Talutin Muulin maastakäsin loppukäynnit ja siinä se tuntui kuin miltä tahansa hevoselta. Se tuli perässä vesilätäkköihinkin ilman ongelmaa. Käveli pää alhaalla kaikkensa antaneena. Sidoin puomille hevosta vastapäätä, riisuin kamat, hain lämmintä vettä ja sienen ja huuhdoin hiet. Tiistaina paistoi aurinko ja se oikeasti vielä lämmitti!
Muuli pääsi vielä laitumelle loppuillaksi.
Niin ja Aino tosiaan tulee jatkossakin. Ei kuitenkaan enää tällä viikolla päällekkäisten menojen takia, mutta ensi viikosta eteen päin.
Strategiakin alkaa selkiintyä, ei välttämättä enää remonttiturpista, kuten kuvista näette, se ei oikein toiminut. Toiset kuolaimet. Vartti kentällä ja jos meno on asiallista niin lähdetään maastoon kävelemään.
Puhutaampa hetki siitä, mikä on hevosille luonnollista. Onko pallon nostaminen luonnollista? Ei. Kuva: Reetta Ollila
Näin Facebookissa videon, jossa musta hevonen kiipeää tikapuolle ja laskeutuu sieltä kevyesti alas kouluttajansa ohjauksessa. Laitoin videon tietenkin jakoon saatesanoin "Tajusin just et mitä Muuli tarvitsee joululahjaksi". Tällä tarkoitin niitä tikapuita, en friisiläistä. Tai sitä miestä. Tosin se mies olisi varmaan aika hyvä kouluttaja, että se olisi ihan tervetullut meille.
Videon hevosta käsiteltiin videon ajan kauniisti ja hevonen näytti siltä, kuin se olisi tehnyt tempun ennenkin. Hevosen ilme ei varsinaisesti näkynyt, mutta se seurasi ympäristöään, korvat liikkuivat ja sen liikkeet näyttivät olevan varmoja. Se ei siis liikehtinyt hysteerisen äkkipikaisesti, vaan näyti siltä, että juttu on tuttu sille. Kuolaimia se kyllä mutusti, mikä ei nykytietämyksen mukaan ole hyvä juttu.
Hevosta kiitettiin ja palkittiin lopussa, kun se oli jo alhaalla telineiltä. Tempun opetus oli todennäköisesti aloitettu ihan alkeista ja edetty pikkuhiljaa pidemmälle ja pidemmälle. Ketjutusta tässä ei ole varmaan voitu käyttää, koska ilman alkuvaiheita ei ole mahdollista saada hevosta seisomaan ylimmälle tasolle.
Kyllähän minä arvasin, mitä kommentteja video tulee saamaan, olihan se kerännyt niitä jo eräässä toisessa ryhmässä ennen kuin julkaisin sen. Halusin silti kaivaa verta nenästäni. Julkaisin sen blogin Facebook-sivulla. Laitoin popparit mikroon. Let the games begin.
Pelit todellakin alkoivat. Suurin osa kommentoijista oli kauhistuneita tästä eläinrääkkäyksestä. Kommentit on poimittu Facebookista sekä suomenkielisistä ryhmistä että suoraan videoon tulleista englanninkielisistä kommenteista. Kommentit jakoivat hevosihmiset selvästi kahteen eri ryhmään, enemmistö piti videota negatiivisena ja vähemmistö positiivisena.
"Eläinrääkkäystä"
"Miksi hevonen asetetaan vaaratilanteeseen? Se ei olisi halunnut tuonne"
"En todellakaan tykkää, temppu on riskialtis. Miksi aina laitetaan hevoset ekemään asioita, jotka on ihmisistä kivoja? Hevoset kyllä kiipeilee, mutta ei varmaan rappusille."
"Miksi?"
"Tämä on niin surullista koska hevonen tekee tuon vain siksi ettei saisi kepistä"
"En näe tässä henkilökohtaisesti mitään järkeä. Se ei ole luonnollista eikä mukavaa hevosele. On kauniimpaa katsella juoksevaa hevosta kuin vain hyvin vuoksi tikapuilla kiipeilevää hevosta."
"Älytöntä"
"Toi on todella vaarallista, ja mitä järkeä?"
"Miksi kukaan näkee tällaisen opettamisen millään tapaa tarpeelliseksi, edes show-mielessä?"
"Onhan tuo hienon näköistä, mutta mitä jos hevonen säikähtää ja lentää alas niin ei ole enää. Miksi pitää tehdä tuollaista?"
"Hevosen rakenne ei ole tehty tällaiseen. Hevosella on kuolaimet ja sivuohjat eikä se voi tasapainottaa sen takia itseään kaulallaan. Hevonen ei tee tätä omasta vapaasta tahdostaan, vaan tämä tehdään vain huvin vuoksi. Ota kuolaimet ja ohjat pois ja katso, tekeekö se sen vapaana. Kaiken lisäksi hevosella on korvat taakse päin suurimman osan ajasta."
"Tässä vaarannetaan ihan turhaan hvosen henkeä. Menisivät itse kiipeilemään"
Ei todellakaan ole kovin luonnollista hevoselle. Mitä hyötyä tästä tempusta on?
Näin sanoo kommentoija, joka kuitenkin harrastaa todennäköisesti ratsastusta. Mitä luonnollista ratsastuksessa on?
Nosteleeko hevoseläimet luonnossa
sullaan esineitä? Eivät. Onko tästä taidosta hyötyä tulevaisuudessa?
Ehkä, jos se ojentaa vaikka pudonneen raipan. Onko ratsastus
luonnollista? Kuva: Reetta Ollila
On lähtökohtaisesti aika luonnotonta pitää hevosia ylipäätään. Pitää niitä karsinassa, tarhassa tai pihatossa. Edes Paddock Paradise ei ole sitä, missä hevonen luonnossa eläisi. Domestikaatiossahan hevosen aivot ovat hieman pienentyneet, joten se ei ole enää ihan sama kuin villihevonen, mutta aika lähellä. Hevosen rakenteeseen (tässä luki aiemmin virheellisesti että fysiikkaan) emme ole voneet kesytysprosessissa vaikuttaa ja hevosen rakenne on hyvin samankaltainen kuin noin 5000 vuotta sitten, kun ensimmäiset hevosvarsat otettiin emiensä alta kyliin ja kesytettiin ratsuiksi ja rehuksi. (lähde: Hevostietokeskus)
Entäs ratsastus? Evoluutio ei ole muovannut hevosta kantamaan ratsastajaa emmekä me ihmiset ole pystyneet edes 5000 vuodessa luomaan hevosesta ratsuksi sopivampaa. Miksi ratsastus siis olisi luonnollisempaa tai tarpeellisempaa hevoselle? Ratsastajan tehtävähän on istua kyydissä mahdollisimman vähäeläeisesti mutta vaikka olisi millainen Ingrid Klimke, tulee silti tuotettua hevosen selkään sinne kuulumatonta taakkaa.
Puhutaanko hetki lehmistä? Aina kun joku lehmäratsastusvideo lähtee leviämään somessa, saa se samantyylisiä kommentteja. Ei ole luonnollista, lehmän selkä ei kestä, lehmän ei kuulu hypätä varsinkaan esteitä. Kommentoijina on ihmisiä, jotka ratsastavat ihan viikoittain hevosella! Eikö ole aika absurdia?
(lehmävideo on aika kiva, suosittelen katsomaan)
Miettiiköhän postauksen kohuvideon friisiläinen, että on tämä aika kumma temppu, että laukanvaihdoista olisi tulevaisuudessa enemmän hyötyä?
Millä tavalla pohkeenväistö tai kärryjen vetäminen ovat hevosen kannalta luonnollisempia tai hyödyllisempiä kuin sirkustemput? Entäs keskiaikalarppaus miekkojen ja peitsien kanssa, mitä luonnollista siinä on? Mistä me ihmiset tiedämme, mitä hevonen tekee mieluiten? Tai oikeastaan me tiedetäänkin, se haluaa olla laumassa kavereiden kanssa ja syödä.
Jos jätetään eläinten vapautisrintaman sanoma käsittelemättä, mutta katsotaan alun hevosvideota sillä silmällä, että kärsiikö hevonen? Helena Telkänranta kertoo Me Naisten haastattelussa siitä, mitä ns hauskoissa nettivideoissa kannattaa katsoa.
"–Video, jossa eläin tekee tempun, herättää kysymyksen: miten temppu on opetettu eläimelle? Maailmalla – mutta valitettavasti myös Suomessa – on yhä niitäkin ihmisiä, jotka käyttävät väkivaltaa, rangaistuksia ja pelkoa opettaessaan eläimille temppuja. Kun vaikka norsu esittää turisteille akrobatiaa, se tekee sen luultavasti välttyäkseen rangaistuksilta ja kivulta. Ja temppukin on vaarallinen: usein toistuvat luonnottomat asennot kuluttavat niveliä ja voivat aiheuttaa kroonista kipua aiheuttavan nivelrikon."
Jos siis näet videolla tempun, mieti aina, miten se on opetettu. En minäkään tiedä miten friisiläinen on opetettu, mutta tuon videon perusteella se näyttää tekevän tempun mielellään, vaikka pureekin kuolainta.
Alla on video Muulista, joka tekee peruutuksen hännästä vetämällä. Sekin puree kuolainta. Aloitin tempun opettamisen niin, että aluksi riitti painon siirto taakse. Silloin löysäsin hännän, kehuin ja kävelin pääpuoleen antamaan kauraa. Tästä lähdin lisäämään matkaa, jonka haluan Muulin peruuttavan ja nyt se peruuttaa jo aika monta askelta. Mitä hyötyä tästä taidosta on tulevaisuudessa? Ei mitään. Onko tämä luonnollista muuleille? Eivät ne ainakaan minun tietääkseni vedä toisiaan hännästä ja laita kaveria peruuttamaan.
Hännästä vetäminen on tietenkin ihan kevyttä kamaa tikapuiden kiipeämiseen, mutta onko se sitä eläimen näkökulmasta? Miettiikö eläin että tämä temppu oli kyllä vaikeampi kuin eilinen? Eläin miettii tasan sitä, mitä tekemällä se hyötyy. Joko se saa palkinnon tai se pääsee eroon paneesta tai kivusta. Jossain vaiheessa siitä itse tekemisestä tulee kuulemma eläimelle palkitsevaa. Sillä on energiaa ja se haluaa käyttää aivojaan ja selvittää, että mitä tekemällä se saa palkinnon. Eläin alkaa kokeilla aiemmin oppimiaan temppuja, jos joku niistä johtaisi palkintoon.
Me Naisten jutussa annetaan vielä hyvä ohje videoiden jakoon "Kuinka eläinvideoita sitten voisi ihailla eettisesti? Katso ja jaa ainoastaan sellaisia videoita, joissa tiedät eläinten voivan hyvin. Jos et ole täysin varma, älä ainakaan jaa videota eteenpäin. Jos et ole monen eri eläinlajin erityisasiantuntija, yksi mahdollisuus on etsiä videoita asiantuntijalähteistä, esimerkiksi suomalaisten ja ulkomaalaisten eläinsuojelujärjestöiden sivuilta tai vaikkapa eläindokumenttien tuottajilta. Silloin löydät kivoja ja söpöjä videoita, joiden tekeminen on ollut eläimillekin turvallista."
Jaoin hevosvideon se perusteella mitä videolla näin. Näin siinä taitavasti opetetun hevosen. Temppu voisi olla verrattavissa vaikka levadeen vaikeustasonsa puolesta, tai mistä minä tiedän kun en ole kumpaakaantemppua opettanut. Hevonen näytti toimivan miehen kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä ja pakottamatta. Siihen en osaa ottaa kantaa, onko tempun opettaminen järkevää vai ei. Tai että onko se tarpeellista.
Kuvat tarjoillaan Teille tällä kertaa kännykkälaatuisina.
Kuten eilen kerroin, osallistuin viikko sitten pienelle työajokurssille ja otin kurssilta matkaan 190 cm pitkät kakkula-aisat! Intoa puhkuen ajoin tallille seuraavana päivänä testaamaan niitä, todetakseni että Muuli on vielä pidempi kuin se suomenhevonen, jolle ne olivat liian lyhyet. 190 on siis selvästi pikkuponikoko.
Laitoin muulille sen omat silavaljaat ja tallikaverilta lainatun Y-rintaremmin, jossa on pinkkejä pääkalloja. Just the way I like it. Rintaremmi on Funnyponnytextin valmistama, harmi, ettei tämä yritys toimi enää aktiivisesti, sillä Muulilla olisi muuten jo täysi kilpailusetti pinkeillä pääkalloilla.
Muuli ei sanonut mitään, kun toin aisat sen taakse ja vierelle ja kun nostelin aisoja ja pudottelin niitä "vahingossa" maahan. Se ei sanonut mitään, kun toin aisat sen kyljille ja hivelin sitä niillä. Tai kun nostin aisan sen takana kokonaan pystyyn. Ei mitään reaktiota.
Saatat nyt kuvitella, että Muuli seisoi puomilla kauhusta jäykkänä, mutta se oli oikeasti tosi rento, jopa liian rento... Muuli on siitä mielenkiintoinen eläin, että vaikka se saattaa kauhistua juoksutusvyön nähdessään, rauhoittuu se heti kun se on sen selässä. Ja kun näplään solkia tiukemmalle tai löysemmälle, odottaa Muuli rauhassa pää alhaalla. Enkä aijo julkaista yhtään kommenttia liittyen opittuun avuttomuuteen, koska sellaisessa tilassa Muuli ei ollut. Syötin sille nimittäin koko ajan kauraa ja ainakin syljeneritys toimi hienosti.
Vaikka kuvistakin selvästi näkee että liian lyhyet nämä ovat, laitoin ne silti kiinni. Ja talutin Muulia kaksi askelta todetakseni, että takajalat osuvat jokaisella askeleella poikkipuuhun. Muuli ei onneksi ollut siitä kovin pahoillaan, mutta hienosti se seisoi talin pihalla riimunnarussa (sitomatta kiinni) kun otin aisat irti ja yritin laittaa tilalle estepuomit. En kuitenkaan keksinyt miten saisin ne aisaremmeillä kiinni, kun ne rullaantuivat koko ajan alas mahan alle. Aisan kannatinlenkeistä ne eivät todellakaan mahtuneet. Oli siis keksittävä jotain muuta.
Laitoin Muulille pehmopuomit.
Ne toimivatkin oikein kivasti eikä Muulia haitannut vaikka se sattui astumaan takasillaan niiden päälle tai jos ne harhautuivat mahan alle paikoillaan seistessä. Tai jos Muuli alkoi repiä niitä hampaillaan. Ensin Muuli oli minulla riimunnarussa ja pian laitoin sille ohjasajo-ohjat, ulko-ohja ohjan lenkin läpi ja sisäohja suoraan käteen. Ei ongelmaa.
Pari päivää myöhemmin jatkoimme harjoituksia mutta pressun kanssa. Viime kesänä muulille oli vielä kauhistus jos selässä ollut pressu putosi ja jäi perään roikkumaan. Tänä kesänä sellaista ongelmaa ei ole ollut vaikka pressu on välillä heilunut aika kovaakin tuulessa.
Näissä ajojutuissa on sellainen juttu, että eläin ei saa missään kohtaa pelästyä ja ottaa hatkoja. Tiedän, ettei Muuli lähde taluttaessa käsistä ilman jotain erittäin hyvää syytä, joten uskallan talutella sitä pelottavia asioita selässään kenttää ympäri. Kun se siinä tuntuu menevän ok eikä se kiinnitä huomiota perässä roikkuvaan asiaan, saatan laittaa sille ajo-ohjat ja ohjastaa takaviistosta. Jos energiatasot nousevat, palaan taluttamaan ja lopetan harjoituksen kun Muuli rentoutuu.
Parhaiten harjoitukset näkyvät ehkä tältä laadukkaalta kännykällä otetulta videolta. Tällä kertaa video sisältää tekstit ja musiikin, mutta ei ääniraitaa.
Saimme testiin myös länget. Ne olivat pääosin koristekäytössä, mutta niistä voisi ottaa mitan ja alkaa etsiä sopivan pituisia länkiä Muulille. Nämä mustat länget olivat sisämitaltaan 55 cm ja luulen että Muulille sopivampi koko olisi hieman vähemmän, varsinkin kun Muulin pyöreän "niskalihaksen" takia harjustinta joutuu pidentämään. Yritän nyt ensisijaisesti katsella myytävistä längistä niitä, jotka ovat tuolta päältä "pyöreämmät".
Muulien ja aasien niskan muotoa on hieman hankalaa näin tekstin muodossa kuvailla, joten piirsin laadukkaan kuvan Paintilla, ihan kuulkaas hiirellä.
Kun laitoin Muulille mustat testilänget päälle ja puristin alhaalta yhteen, tursusi sen niskamakkara joka puolelta ulos. Ja se ei ole pelkästään läskiä, vaan lajiominaisuus. Hevosen pitää olla todella ylilihava, jotta sen harjamarto olisi miehen käsivarren paksuinen.
Meillä asustaa täällä Keski-Uudellamaalla työhevosharrastaja, Tanja Lundsten, jonka hevonen Uuras voitti juuri neljättä kertaa kyntämisen SM-kultaa. Koska Muulinkin kanssa ollaan kyntöruunausta harrastettu, en voinut kieltäytyä kun vanha tallikaverini kertoi, että Tanja on tulossa heidän tallilleen pitämään pienen työajoiltapäivän.
Päivä oli syyskuun alussa ja intoa puhkuen osallistuin mukaan. Haaveilin nimittäin siitä, että Muuli saisi joskus vuorostaan toimia kyntöruunana.
Tanjasta sen verran, että hän on muuttanut Mäntsälän Ohkolaan 16 vuotta sitten ja osti itselleen suomenhevosruuna Uuraksen, jonka kanssa hän on tehnyt kaiken mitä nyt voi tehdä. Tai no, ratsastuspuolelta kisatuloksia ei ainakaan vielä ole, mutta hyvin kattava CV Uuraksella silti on. Uuraksen Facebook-sivuilta kopioituna:
"Reissuissa kuskeilta aina kysellään mitä kaikkea minä olen tehnyt. No eihän ne muista puoliakaan. Vaikka laiska on se joka töitään luettelee niin tässä niitä nyt on muistista koottu:
Ravikisat: 30,4ake-28,7ke. 73 starttia 5-4-4.
Työkisat: SM kulta kyntökisoissa x 4, hopea x 2, pronssi x 4 vuosina 2007-2015.2016 kultaa myös.
Vetokisat: 2008 1 sija 23 porrasta 4,3 m Juankoski , 2009 1 sija 16 porrasta Kaavi, 2 x 4 sija Tuusniemi.
Käyttöajo vuonohevoset avoimet 3 palkinto.
Elokuvat/sarjat: Tauno Tukevan sota 3 jaksoa, Missä kuljimme kerran, Tähtitaivas talon yllä, Elämää suurempaa 6 jaksoa, Valtiopeli. Suomi 1907. Hulluus kylässä. Teatterit: Vaahteramäen Eemeli, Robin Hood, Peppi Pitkätossu, Suomenhevonen.
Kurssihevosena ainakin yht 18 kertaa. Metsätyöt 2 x Haukivuori, Sipoo Ohkola, Heinola.
Kevättyö: Ohkola x 4, Lepsämä, Jämsä, Kumpula x 3,
Syystyö Ohkola, Heinätyö Sauvo.
Käyttöajo x 2.Työajokurssi. Parissa neljän eri hevosen kanssa, Lukuisia perinne näytöksiä, kyntöö, niittoo,valjastus ym: mm.Turku, Helsinki, Heta, Lopee, Mäntsälä. Kursseja/tehy yksityisille, yhdistyksille, firmoille.
Töitä luomutiloilla esim. Kumpulan kasvitarhan kaikki palstat jo vuosia. Satoja ajelutuksia vuosien aikana tapahtumissa, vanhainkodeilla, joulukadut, kehitysvammaiset, päiväkodit, viljelykset, häät, hautajaiset, eläkkeelle siirtymiset. Vammaisratsastusta, talutusratsastusta jne. Ystävä hevostoimintaa, + lukuisia muita hyväntekeväisyys kohteita esim. Ohkolan laskiaiset v.2004 lähtien.
En näköjään itsekkään enään muista kaikkea Suomenhevosen ja työhevosen puolesta on kansalle tietoa jaettu jo liki 15 vuotta. T. Uuras ps. Olen muuten erisukuinen suomenhevonen vaikka jalostusarvo onkin viety pois jo ravimaailmassa."
Tanjasta kannattaa muuten lukea artikkeli Ylen sivuilta, jossa hänen elämäänsä ja hevosharrastusta avataan todella kivasti. Hän on lapsuutensa asunut maalla, muuttanut Helsinkiin ja asunut siellä pitkään. Unelma maallemuutosta ja omasta suomenhevosesta ei kuitenkaan koskaan kuollut. Tällä hetkellä Tanjalla on 25-vuotiaan Uuraksen lisäksi kuusivuotias ja erisukuinen ori Tuohivirsu, joka on kantakirjattu työhevospuolelle ja on tänä kesänä ottanut vastaan ensimmäiset tammansa.
Tanja ottaa kotitalliinsa mielellään ihmisiä, joka haluavat oppia lisää valjastuksesta ja työajosta ja hän piti tämän pikkutallin työhevosiltapäivän melkein ilmaiseksi. Mahtava tapa siirtää tietoa eteen päin ja innostaa uusia ihmisiä työhevosmaailmaan! Tai työmuulimaailmaan.
Luulen nimittäin että Muulille sopisi oikein hyvin esimerkiksi se kentän lanaaminen, mitä kurssilla päivän päätteeksi teimme, tai joku muu aika monotoninen, helposti opittava mutta fyysisesti väsyttävä duuni.
Väiski
Aloitimme tallissa kaverini Tiinan Väiski hevosen kanssa. Tiina omistaa siis suuren puoliveriruunan, josta hän haaveilee kärryttelyhevosta. Väiskillä on ehkä ajettu nuorempana ennen Suomeen tuloa, koska se ottaa valjastuksen ja aisat niin hyvin vastaan. Harjoittelimme sen kanssa pari talvea hiihtoratsastuskilpailuihin ilman mitään ongelmia. Perässä on myös ollut pulkka, ei ongelmia.
Tanja muuten sanoi, että pulkka ja liinat voivat olla aika riskialtis yhdistelmä sekä hevoselle että pulkassa istuvalle. Onneksi kuulimme sen vasta nyt.
Kuvasin kaiken oleellisen videolle ja koostin videoista eri pituisia pätkiä aihealueiden mukaan, jotta katselumukavuus olisi maksimaalinen. Tosin siinä kohtaa, kun aloin siirtää videoita YouTubeen huomasin, ettei pyörää olisi kannattanut turhaan keksiä uudestaan, netissä on vaikka kuinka paljon videoita valjastamisesta! Mutta tulipahan tehtyä ja ehkä näistäkin on jollekin joskus apua. Teen blogia (yllätys yllätys) myös itselleni, eli katselen näitä siinä kohtaa kun Muulia ensimmäistä kertaa valjastan.
Tanja kertoi pitkään siitä, miten länkiä sovitetaan. Väiskin länkien kooksi selvisi 55-60 senttiä. Länget eivät saa puristaa, eikä niissä saa olla löysääkään, kun ne lepäävät lapojen edessä. Joillain hevosilla on hyvä längensija, Väiskillä aika vaatimaton. Työhevosten längensija vielä "kasvaa" koko ajan, koska läski sulaa pois länkien alta.
Väiski sai päälleen ensin toiselta hevoselta lainatut silavaljaat ja sen jälkeen luokkivaljaat. Länget kuuluvat molempiin valjastuksiin. Erona valjastuksilla on se, että luokkivaljastus levittää aisoja irti hevosen kyljistä, jolloin sen on mukavampi vetää esimerkiksi tukkeja metsästä. Metsätöissä ja reen kanssa käytetään käsittääkseni aina luokkivaljastusta. Kärryjä sensijaan vedetään silavaljailla, esimerkiksi isoja heinäkärryjä tai kevyempiä ajelukärryjä. Myös ravikärryjä voisi ihan hyvin vetää längillä, niillä vetäminen on hevoselle mukavampaa kuin rintaremmillä.
Rintaremmeistä sen verran, että Y:n muotoinen on parempi kuin suora, koska se asettuu hevoselle hieman länkien tapaan ja antaa hevosen rinnalle ja lavoille vapauden liikkua.
Kentän lanaus on sellainen mukava pikkuhomma, joka sopii mielestäni kaikille hevosille. Kun siis olimme treenanneet luokkivaljastusta riittävästi tallissa sisällä, valjastettiin suomenhevostamma Viivi ensin silavaljaisiin vain huomataksemme että omistajan uusvanhat kakkula-aisat olivat liian lyhyet. Toiset kakkulat oli tarkoitettu luokkivaljastukseen, joten vaihdoimme valjastuksen pikaisesti ja pääsimme hommiin. Viivin länkien rahkeet olivat muuten tosi yksinkertaiset, ne oli valmistettu kuormaliinasta! Kuva rahkeista löytyy heti tämän postauksen alusta.
Kakkula-aisojen takapuun ja hevosten takakavioiden välissä pitäisi olla noin metri tyhjää tilaa ja Viivi kyllä pystyi juuri ja juuri kävelemään niin, etteivät sen takajalat osuneet aisoihin, mutta jos se olisi ottanut yhtään pidempää askelta tai vetänyt, olisi jalka varmasti osunut.
Noh, minä siinä sitten että voisin ottaa ne kokeiluun Muulille että Muuli on vähän lyhyempi. Yeah
right, mennään siihen seuraavassa postauksessa.
Aisat olivat liian lyhyet
Tämä Viivi ei todellakaan ollut ensimmäistä kertaa aisojen välissä, mutta Tiina talutti sitä silti näön vuoksi pari kierrosta pääpuolesta, kun omistaja oli ohjissa kiinni. Vuororellen lanasimme siinä sitten ja koko kenttä saatiin tasoitettua. Kuormalava kannattaa muuten laittaa niin päin, että kentän pinnassa on kolme poikkilautaa eli "ehjä" puoli tulee taivasta kohti. Silloin lava ei ole liian raskas ja se tasoittaa paremmin sen sijaan, että se vain keräisi hiekkaa eteensä. Kuormalava kiinnitettiin kakkula-aisohin ihan vain riimunnarulla, eli mitään spesiaalia ei tallille tarvitse ostaa jos lanailla haluaa.
Ja jos me ikinä Muulin kanssa tuohon pisteeseen päästään, saa se ensimmäiset lanailut hoidella ihan normaaleilla ravivaljailla Y-rintaremmin kanssa.
Tanja suhtautui työajoo todella kivasti, että patentteja saa tehdä, kunhan paalinarua ei käytä. Jalustinremmeistä saa jo kaikenlaista ja niitä voi käyttää jatkopaloina tai vaikka aisankannatinremmeinä. Juuri kukaan ei osta valjaita ja länkiä uusina, vaan osat kootaan sieltä sun täältä. Tällä alalla ei ole varustekilpailua, vaan varusteiden tulee vain olla sopivat.
Muulille tulee silti joskus mustat länget ja silapatja ei saa olla keltainen.
Työvaljaisiin saa hyviä osia Hevarilta eivätkä hinnat ole mitään päätä huimaavia. Kun jossain saa kuulla, että länget pitää aina tehdä mittatilaustyönä, oli Tanja sitä mieltä että kannattaa vain sovitella niin hyvät länget saattavat löytyä kyllä. Ja länkiä voi aina hioa. Harjustinremmilläkin länkiä voi säätää, eli kuinka kaukana länget ovat toisistaan sieltä yläosasta. Rinnustimellakin voidaan säätää, länkien ei tarvitse alta olla ihan kiinni toisissaan, vaan väliin voi jäädä muutaman sentin rako, tarvittaessa.
Väiskikin on iso hevonen, mutta sille meni aivan hyvin suomenhevoselta lainattu valjassetti. Ainoastaan mäkivyöt olivat liian lyhyet, mitta sekin ratkaistiin jatkamalla niitä ylimääräisellä aisalenkillä.
Lanaus onnistui näillä luokkivaljastukseen sopivilla kakkula-aisoilla.
Työajoiltapäivästä jäi tosi positiivinen fiilis ja sellainen että, kyllä me Muulinkin kanssa kohta kenttää lanataan. Ja kun tarkoitan kohta, niin oikeasti kohta. Kakkula-aisat pitäisi käydä naapurin metsästä varastamassa, veistellä ne kuosiin ja sitten mennään.
Jos työhevosjutut kiinnostaa enemmänkin, niin voin lämpimästi suositella blogia Luokki ja satula, jossa on paljon myös videoita aiheeseen liittyen. Noissa vanhemmissa postauksissa on tietoa enemmänkin.
Manu ja emänsä Pola. Aita poistettu meikäläisen mad photoshop skillsejä käyttäen.
Kaverillani Tuikella on Vihdissä sekalainen kavioeläinlauma. Siihen kuuluu tällä hetkellä neljä aasia, yksi hevonen ja yksi muuli, Tuulensuun Manu Uljas. Kävin Tuikella viimeksi vuosi sitten ensin katsomassa tuoretta muulivarsaa ja myöhemmin kesällä ratsastamassa. Erityisesti ratsastuspostauksessa on hienoja kuvia, kun Susanna oli kanssamme aaseilemassa!
Me nimittäin tarvitsemme aina mukaan kolmannenkin henkilön, jotta reissu saadaan varmasti tallenenttua (pics or didn't happen ja sitä rataa). Kaksi siis ratsastaa ja yksi juoksee edestakaisin kameran kanssa. Tällä kertaa halusin saada myös videoita, joten olisimme oikeastaan tarvinneet neljännenkin henkilön ottamaan kuvia, kun minä huolehdin videotuotannosta.
Viime hetken peruutuksen takia jäimme melkein ilman kuvaajaa, mutta laitoin Facebookissa kyselyitä menemään ja kaverini Emmi ilmoittautui kärppänä mukaan ja niin pääsimme lähtemään Helsingistä kahden maissa kohti Vihtiä. Ja se on muuten kaukana, voin kertoa, ajoimme työpaikaltani tunnin!
Minulla oli taas mukana Muulin lännensatula, koska se ei ainakaan tällä hetkellä sovi Muulille ja se on ollut turhan panttina autotallissamme säilytyksessä. Jätin sen itseasiassa Tuikelle lainaan, koska miksi pitäisin sitä pölyttymässä ja Tuikella on varmasti enemmän käyttöä sille. Satula istuu todella passelisti mammuttiaasi Tompalle!
Minä ja Tuike ratsastimme menomatkalla laitumelle. Tompasta oli tullut kunnon herrasmies, se ei yrittänyt syödä juuri ollenkaan ja jos yritti, uskoi se heti ohjasotetta eikä vetänyt päätään maahan, vaikka se olisi voimalla varmasti pystynyt niin tekemäänkin. Näillä aaseilla on käytössään hackamoret.
Parin laukkapätkän jälkeen Emmi pääsi Tompan puikkoihin ja siirryin videoimaan vauhdikkaampia pätkiä. Aika hissuttelua ne kuitenkin olivat eikä laukka oikein maistunut, varsinkaan laitumella, jossa aasit yrittivät lähinnä vain syödä.
Videolta voit kurkata kuinka turvallisia ainakin nämä aasit ovat, selässä voi keikkua miten vain ja aasi vain nököttää paikoillaan syömässä! Olen muuten itse tosi tyytyväinen tähän videoon ja se on (tällä hetkellä) paras mitä olen tehnyt. Kun aihe on kiva ja materiaalia on reilusti, muttei liikaa (taisi olla puoli tuntia, jonka supistin 12 minuuttiin), saa ihan hyvää aikaiseksi. Musiikki tekee paljon, eikä tätä jaksaisi katsoa ilman taustamusiikkia. Tällä kertaa käyttövapaat musiikit tarjoili Bensound.
Kotitallilla Tuike laittoi vauhtia muuhun laumaan, jotta saisimme niistä vauhdikkaita kuvia. Harmi vain että päivä oli todella pilvinen ja kuvista aika heilahtaneita ja rakeisia. Eikä käyttämäni objektiivikaan oikein soveltunut liikekuviin.
Manuhan on hyvin samanlainen kuin minun muulini. Se suhtautuu vieraisiin varautuneesti eikä todellakaan anna koskea. Manu tutustuu kyllä mielellään korvat hörössä, mutta ihmisellä ei ole mitään asiaa koskettaa tätä arvoisaa muulia. Seistessäni laitumella, se hiipi useasti taakseni haistelemaan minua, mutta jos käännyin sitä kohti, se lähti kävelemään pois. Ja jos siihen yritti koskea, se lähti pois nopeammin. Videollakin näkyy kuinka kuvaan sitä selfiekameralla, mutta kun käännyn sitä kohti, ei sitä kiinnosta enää yhtään.
Ja Manua on sentään käsitelty ihan ensimmäisestä elinpäivästä lähtien ja se on nähnyt ihmisiä!
Muuleista sanotaankin yleisesti että niiden itsesuojeluvaisto on paljon suurempi kuin hevosilla tai aaseilla, mistä lie johtuukaan. Tai kun hevosen itsesuojeluvaisto sanoo että juokse karkuun, ja aasi sentään vähän miettii että juokseeko karkuun, niin muulit ovat ihan sekaisin ja häipyvät jo, kun arvelevat että kohta voi käydä huonosti. Siis eivät kaikki, mutta ainakin Manu ja Muuli.
Manun kanssa on treenattu talutusta, sekä maastakäsin että ratsailta niin, että Tuike on ratsastanut sen emällä. Manu antaa Tuiken hoitaa kavionsa ja kiinnikin se antaa nykyään hyvin, ainakin sisältä pihatosta. Lauma asustelee siis siirtotallissa, jota käytetään pihattona. Lisäksi niillä on käytössään toinen, vanhempi pihatto.
Aaseista näkee tosi helposti,
mitkä niistä ovat "bonded". Kuvassa kaksi harmaata aasia ovat bestikset,
emä ja varsa ovat tietenkin bestkikset ja takimpana olevat Tomppa ja
Elvis ovat bestikset keskenään.
