Muulinkoulutustaitoa metsästämässä

Hevosia voi nykyään käsitellä ja kouluttaa monin eri tavoin. Jopa niin monin, että tavan muulinomistaja menee ihan pyörälle päästään. Olenkin ottanut asiakseni kehittää koulutustaitojani käyttäen Muulia koekaniinina erilaisille metodeille. Postaus on pitkä, eli jos et jaksa lukea sitä kokonaan, niin ei kannata lukea ollenkaan.

Tällä hetkellä positiivinen vahvistaminen näyttelee aika isoa osaa Muulin elämässä, mutta sen rinnalle toivon saavani käyttööni myös muita työkaluja. Uskon että kuulun suureen harmaaseen massaan, jolla menee sujuvasti sekaisin taidottomuus, narunpyöritys ja naksutin. Mutta kuten kaikki tiedämme, tämä on väärin.

Pitkälle erikoistuneet hevostenkoulutuksen ammattilaiset erikoistuvat nimittäin vain yhteen toimintatapaan. Se on joko pelkkää positiivista vahvistamista paineistamatta hevosta tai sitten se on vain pyöröaidassa tapahtuvaa paineen antamista ja sen poistoa. Tai että ihminen on aina johtaja, aina. Ja johtaja ei ruoki alamaisiaan. Metodien sotkeminen toisiinsa on julmimmista julminta, sillä eihän johtaja ensin pyöritä narua ja anna sitten tuplavahvistetta!

Vaikka tuplavahviste liitetään vahvasti erääseen 4 Your Horse-caseen, eikä välttämättä positiivisessa mielessä, olen itse kokenut saavani siitä hyötyä Muulin kanssa.

Aion nyt tutustua eri metodeihin niin laajasti kuin se on mahdollista, poimia niistä parhaat palat ja rekisteröidä oman "Muuliway" tavaramerkin. Koska en (vielä) ratsasta Muulilla enkä käytä rahaa ratsastustunteihin, miksen käyttäisi niitä maastakäsittelytunteihin!

En vielä tiedä missä suhteessa Muuliway tulee sisältämään porkkanoita ja painetta, mutta se selvinnee parin vuoden sisällä. Näitä se kuitenkin tulee sisältämään.

Muuliway tulee. Kuva: Anu Kokkonen

Tutustumisen eri metodeihin aloitan jo ensi viikolla. Sain vahvan suosituksen Jenny Ahlrothista (Equus Finland), joka on Suomen ainoa sertifioitu Monty Roberts kouluttaja. Jenny tulee pitämään minulle ja Muulille maastakäsittelyn yksityistunnin. Erityistoiveena on katsoa että mikä kaikki ohjasajossa mättää kun Muuli ottaa omia hatkojaan jännissä tilanteissa. Voihan toisaalta olla että Muuli on niin ongelmallinen, että sen kanssa aloitetaan treenaamalla riimun päähän laittoa. Tästä sessiosta on tiedossa postaus myöhemmin.

Toinen tunnettu narunpyörittelijä on Pat Parelli. Tajusin eilen että hän on kuukauden päästä Equitanassa pitämässä kahden tunnin klinikan. Ostin sinne liput ja odotan näkeväni paljon sokeiden hevosten hakkaamista. Okei, wanha juttu jo. Postausta tiedossa tästäkin.

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna olen menossa Muulin kanssa Piet Nibbelinkin avoimelle kurssille Riihimäelle. Kurssi järjestetään onnekseni "tutulla" tallilla jonne voin hyvin mielin majoittaa Muulin kurssin ajaksi. Itse ajelen yöksi kotiin. Pyysin jo etukäteen haastattelua Pietiltä blogia varten ja toivon että hän jaksaa vastailla kysymyksiini. Ne liittyivät lähinnä aaseihin ja muuleihin. Ja picaderoon.

Kesällä järjestettävällä aasileirillä meillä on yksi kokonainen päivä pyhitetty aasi/muuliagilitylle. Kouluttajan metodit perustuvat positiiviseen vahvistamiseen, joten kaikki leiriläiset saavat aluksi pienen teorialuennon siitä, mitä tässä tehdään ja mihin pyritään. Vaikka agilityn ja naksuttimen taidankin melko hyvin, on mukavaa saada vinkkejä tekemiseen ihan ulkopuoliselta henkilöltä. Leirille osallistun tietenkin Muulin kanssa.

Näiden lisäksi on suunnitelmissa tutustua naksutinkoulutukseen ihan jonkun oikean eläintenkouluttajan valvovan silmän alla.

Tietenkin haluan myös käydä katsomassa Vepsää livenä pitkän tauon jälkeen. Näin hänen työskentelyään joskus vuosia sitten Farmarissa. (lisätty 24.2.2017)

Ja se straightness training kiinnostaisi kovasti myös!

Ja Art2ride (lisätty listaan 24.2.2017)!

Kerro kommenttiboksissa mistä kaikesta minun kannattaisi ottaa perspektiiviä edellämainittujen lisäksi. Pysytellään luonnollisesti ihan maastakäsin tehtävissä harjoituksissa.

Enkelihörhöilyt, sisäinen valaistuminen, tunnelukkojen avaaminen tai meditointi eivät nyt tällä hetkellä kiinnosta. Muulit ovat eläimiä eivätkä mitään värähteleviä energiakenttiä. Tai voivat ne olla sitäkin, mutta minä värähtelen omiin tarpeisiini ihan riittävästi. En usko mihinkään yliluonnolliseen vaan pidän eläimiä aika yksinkertaisina. Ne tekevät asioita, jotka hyödyttävät niitä. Ne eivät osaa kostaa tai suunnitella mitään etukäteen. Ne elävät hetkessä.

Olenkin aika epäsuosittu ihminen kissapiireissä kun olen eri mieltä siitä, miksi kissa on kussut sänkyyn. Ei, se ei kostanut sitä että se sai aamulla vihaamaansa ruokaa. Vaikka onhan se mukavaa keksiä "hassuja" selityksiä eläinten tekemisille.

Kun olen testannut kaiken mahdollisen Muuliin ja tiedän mikä sen kanssa toimii parhaiten, lanseeraan oman Muuliwayn. Tämä tulee olemaan jotain ihan uutta auringon alla ja tarjoilee kaikille kaikkea, mutta erityisesti muuleille ja niiden omistajille.

Amatööri muulikuiskaaja. Kuva: Anu Kokkonen

Tässä kohtaa Sinulla saattaa olla mielessäsi kolme ajatusta.

a) Oletko ihan idiootti kun otat oppia noilta eläinrääkkääjiltä!
b) Onko sinulla joku ongelma Muulin kanssa kun otat maastakäsittelytunteja?
c) Muuli menee ihan rikki kun kokeilet hetken tuota ja toisen hetken toista juttua.

Vastaukset tulevat tässä.

a) Noista kaikki on jonkun mielestä eläinrääkkääjiä. Monty Robertsin pyöröaidassa simputtaminen on eläinrääkkäystä, Pat Parelli tempoo narulla ja lukolla hevosen leukaperät rikki, Piet Nibbelink ahdistaa eläimet nurkkiin ja naksutinkoulutus se vasta pahinta onkin, siinä kun eläin pääsee määräilemään käytöksellään että milloin se saa namin!

Uskon että jokainen antaa jotain, eikai tyytyväisiä käyttäjiä olisi muuten niin paljon. Kaikilla eri metodeilla eläin saadaan tekemään haluttuja asioita, kyse onkin sitä että mikä metodi soveltuu omistajalle ja kyseiselle eläimelle parhaiten. Vai onko peräti mahdollista valita parhaat palat kaikista?

Keksin allaolevat esimerkit sujuvasti päästäni.
Monty Roberts pyöritää hevosta pyöröaidassa, saa aikaiseksi join-upin ja hevonen seuraa vapaana ja narussa koska muuten se joutuu juoksemaan lisää.
Klaus Ferdinand Hempfling pyörittää hevosta picaderossa, pitää sen kulmassa nalkissa ja hevonen seuraa vapaana ja narussa koska ei muutakaan voi.
Kaisa pyörittää Muulia aidatulla alueella, palkitsee sen aina kun se tulee luokse ja kävelee vierellä. Ja muuli seuraa vapaana ja narussa, koska se haluaa kauraa.

Hypoteesini tälle alkavalle henkisen kasvun matkalle on seuraavanlainen:
Yksikään noista ei seuraa ihmistä vain seuraamisen ilosta. Kaksi ensimmäistä seuraa siksi, koska eivät voi muutakaan ja viimeinen seuraa siksi, koska ihminen antaa kauraa. Yhtä hyvin hevosta ja muulia voi pyörittää pyörössä/picaderossa robotti ja eläimet alkavat seurata sitä. Ja yhtä hyvin robotti voi tarjoilla kauraa seuraamisesta, ja eläimet seuraavat sitä sen takia.*

Kenttätutimukseni edetessä hypoteesi joko vahvistuu tai kumoutuu. Jännä nähdä miten käy.

*Hankin muuten oman robotin heti kun niiden hinnat tulevat alas tai niitä saa käytettyinä.

b) Miksi pitää aina ollu joku lastausongelma kun guru kutsutaan paikalle? Onko ratsastajilla aina joku ongelma kun he kutsuvat valmentajan pitämään tuntia? Ilmeisesti. Minä haluan oppia lukemaan Muulin ja muidenkin kavioieläinten ilmeitä, eleitä ja toimintoja entistä paremmin ja saada ne toimimaan paremmin. En todellakaan voi oppia sitä lukemalla kirjoja tai kasomalla videoita. Joku muu ehkä voi.

No yksi aika perustavanlaatuinen ongelma minulla Muulin kanssa on. Meidän luottamussuhde vaatisi vielä paljon parantamista. Hevosihmiset saattavat naurahtaa että joku luottamus hahah, mutta aasi-ihmisenä tiedän että aasin ja omistajan välinen luottamussuhde muodostuu hitaasti. Kun se toimii, niin eläin kävelee perässä koppiin ja ylittelee pressut ja lätäköt. Vieraassa paikassa se kävelee perässä eikä poistu paikalta.

Tähän tarvitsisin boostia. Ja tähän toivon saavani apua erityisesti Pietin kurssilta kesällä, ellen jo aiemmin. Tätä asiaa ei voi kursseilla saada aikaiseksi, mutta apua sen rakentamiseen on mahdollista saada. Mähän en tiedä vaikka liikkuisin Muulin mielestä aina epäilyttävästi ja katson sitä liikaa silmiin.

Toisaalta, onko eläimen ja ihmisen välillä ylipäätään mitään luottamusta? Miten eläin voisi luottaa luottamalla ihmiseen, joka on ihan eri lajia? Omasta mielestäni luottamus onkin sitä, että eläin tietää mitä tuleman pitää ja osaa valmistautua siihen. Sille ei myöskään ole tapahtunut ihmisen kanssa mitään kovin negatiivisia juttuja. Silloin hevonen toimii rauhallisesti ja meistä tuntuu siltä, että se luottaa.

c) No eikä mene. Se on kestävää tekoa.

Ja Muuliway menee. Kuva: Anu Kokkonen

Lue lisää

Millaista on harrastaa vuokrahevosella?

Olen rajannut Muuliblogin koskemaan hyvin pitkälti pelkkää Muulia, mutta koska blogissa on "kaikille kaikkea", mennään hevosjuttuiin tällä kertaa. Ratsastan tällä hetkellä kerran viikossa vuokrahevosellani, joka asuu samalla tallilla Muulin kanssa. Tämän hevosen omistaa pitkäaikainen ystäväni. Ennen Muulin hankintaa vuokrasin kaksi ja puoli vuotta lämminveriruunaa ja pidimme omistajan kanssa yhdessä blogiakin. Stalkkereille tiedoksi että blogi ei enää ole netissä eikä sitä löydy Googlellakaan, ei ole itseasiassa koskaan löytynyt.

Kuvitin postauksen vuosi sitten otetuilla kuvilla. Kuvissa on siis tämä lämminverinen vuokrahevonen, puoliverinen on vilahtanut blogissa jo aikaisemmin. Ratsastuskuvia en tule ainakaan toistaiseksi julkaisemaan tämän enempää. Toisten ratsastuksen arvostelu kuvien tai videoiden perusteela on niin kovin raadollista nykyään.

Kaikki postauksen kuvat: Laura Lappalainen. Kuvat on otettu 6.1.2016

Millaista se vuokrahevosella harrastaminen sitten on?

No se on hevosen omistajan säännöillä harrastamista. Omistaja nimittäin päättää tasan ja kaikesta ja vaikka olisitkin maksava asiakas, teet silti juuri niinkuin omistaja sanoo. Ja niin pitääkin. Jos et pysty sitoutumaan sääntöihin, osta oma ja riko se. Jos hevonen vuokrataan vain koulutyöskentelyyn ja maastoon, niin sillä ei silloin hypätä ja sillä selvä. Jos se vuokrataan vain maastoon, niin yleensä se ei ole kentällä kovin osaava eikä vuokraaja voi siltä sellaista odottaakaan.

Ethän voi ratsastuskoulutunnillakaan siirtyä omalta koulutunniltasi maneesin toisessa päässä pidettävälle estetunnille.

Molempien vuokrahevosteni omistajat ovat olleet hevosihmisiksi suht täyspäisiä ihmisiä eikä minun tekemisiäni ole kytätty tai valvottu. Lämminverinen oli parhaimmillaan maastossa ja siihen aikaan etsinkin juuri maastohevosta. Nykyinen puoliverinen taas on epäluotettava maastossa (testattu), joten menen sillä vain ja tasan kentällä. Maastoon menen jos joku lähtee seuraksi, viimeksi seurana oli mieheni Muulin kanssa.

Vuokrausdiiliin kuuluu aina sopia päivät etukäteen ja pitäytyä niissä. Tosin nykyisen hevoseni omistaja tietää että olen sokerista, enkä mene jos on tosi kova vesisade tai tosi paljon pakkasta. Ja se on ok, ei hänkään menisi. Vuokra maksetaan sopimuksen mukaan. Vuokrauspäivän jälkeen raportoin aina omistajalle että miten meni ja huomasinko hevosessa jotain outoa. Kamat pesen joskus ja jouluna, koska niitä ei muutenkaan pestä joka kerran jälkeen. Ei lähellekään. Siivoan tarhan jos se kuuluu vuokraajan hommiin.

Lämminverisen kanssa sain tehdä ihan mitä mieleen juolahti, mutta yleensä maastoilin, kaikissa askellajeissa. Sain hypätä esteitä, mennä kouluvalkkuun tai baanattaa täysiä. Saatoin juoksuttaa sitä jos minulla ei ollut ratsastusfiilistä, tai tein sen kanssa maastakäsin jotain. Opetin sen peruuttamaan naksuttimen avulla vain sillä että sanoin sille "peruuta". Loppuvaiheessa kävimme omistajan kanssa ahkerasti tunneillakin, varsinkin sen jälkeen kun se muutti maneesitallille. Minulla oli kuitenkin koko ajan suuria hankaluuksia hinkata koulua sen kanssa, en vain oppinut istumaan siellä hötkymättä ja rennosti, vaikka harjoitusravia puksuttelinkin pieniä pätkiä kerrallaan.

Muulin oston jälkeen oli selvää, ettei aika riitä enää juurikaan vuokrahevosille, varsinkin kun Muuli muutti aluksi Porvooseen, jonne oli meiltä matkaa 35 kilometriä suuntaansa. Kävin kuitenkin ratsastamassa kaverini puoliveristä, joka asui jo silloin samalla tallilla, kuin mihin Muuli myöhemmin muutti. Tälläkin olin käynyt jo syksyllä tunneilla parin viikon välein, mutta Muulin oston jälkeen jouduin laittamaan taloudellisten syiden takia ratsastustunnit jäähylle.

Minusta tuntui myös että kun ratsastan kerran viikossa, ovat tunnit vähän "rahan hukkaa", kun en ehdi enkä tottapuhuen edes jaksa ratsastaa kahta kertaa viikossa kun Muulinkin kanssa pitää tehdä paljon töitä. Vaikka hevoset ovatkin samalla tallilla eikä puoliverinen vaadi mitään erityishoitoja ennen tai jälkeen ratsastuksen.

No onko sitten järkeä ratsastella kevennellen kenttää ympäri pysytellen omalla mukavuusalueella? Ja maksaa siitä? No minun mielestäni on. Jotta voisin joskus viedä Muulia eteenpäin, pitää rinnalla pitää koko ajan osaavampaa hevosta, jottei unohdu miltä ratsastuksen kuuluu tuntua. Ei, sen ei kuulu tuntua köyrypukkilaukalta.

Nyt viimein kun minulla on selainen oma muuli, joka aika selvästi myös pitää minusta, huomaan miten liukuhihnamaista vuokrahevosilla harrastaminen on. Haen tarhasta, harjaan ja hoidan, varustan, ratsastan ja hoitelen pois. Ja ajan kotiin. En ole koskaan pitänyt hevosia kissoihin verrattavina eläiminä, joten ei niihin (varsinkaan toisten omistamiin) tule kehitettyä kovin kummoista kiintymyssuhdetta. En siis jaksaisi istuskella vuokrahevosen karsinassa katsoen että ompa siinä ihana eläin, se on nimittäin omistajan tehtävä.

Omistajan tehtävä.

Koska koen velvollisuudekseni valistaa nuorempia kanssaharrastajiani, joten tässä tulee hyvän vuokraajan 10 käskyä:

1. Et peru vuokrauspäivääsi koskaan, etkä varsinkaan edellisenä iltana.
2. Jos omistaja on kieltänyt esteiden hyppimisen, niin silloin et hypi esteitä.
3. Käyt aktiivisesti valvovan silmän alla vuokrahevosellasi.
4. Jätät hevosen varusteet aina parempaan kuntoon kuin missä ne olivat tallille saapuessasi.
5. Siivoat tarhasta ihan jokaisen kakkakikkareen, et vain isoimpia kasoja. Jos siis tarhan siivous kuuluu tehtäviisi.
6. Et anna kavereidesi ratsastaa vuokrahevosella ilman omistajan lupaa
7. Ruokit hevosen täysin omistajan ohjeiden mukaan, jos se kuuluu tehtäviisi
8. Lakaiset aina tallin käytävän käyttösi jälkeen vaikka muut eivät niin tekisikään.
9. Sitoudut käymään hevosella, vasta puolen vuoden jälkeen voit sanoa että kohtasivatko kemianne (hevosen tai omistajan kanssa) vai eivät.
10. Maksat vuokran ajoissa ja mukisematta. Jos yllättäen lopetat vuokraamisen jonkun oikean tai tekosyyn varjolla, ymmärrät ettei omistajalla ole mitään velvollisuutta palauttaa jo maksamiasi rahoja tai tarjota sinulle rästitunteja myöhemmin.

Parhaimmillaan vuokrahevostelu tarjoaa omistajalle vapaapäivän tallilta ja helpottaa hieman tallivuokrassa. Vuokraaja taas saa harrastaa huomattavasti edullisemmin kuin oman hevosensa kanssa, mutta silti parhaassa tapauksessa valmentautua ja kisata. Ja maastoilla.

Löysin vielä tuolta päivältä irtojuoksutuskuvia, nämä olen ottanut ise.

Lempikuvani näistä, vaikka nykyään käsittelisinkin toisin.

---
Katri Vesala antoi blogissaan Kylmäverinen unelma 50 postausideaa bloggaajille ja tämä postaus syntyi Katrin listan vinkeistä. Tavoitteenani on tehdä postaus jokaisesta postausvinkistä vuoden 2017 aikana.

Lue lisää

Ihana aurinko!

Olen onnistunut missaamaan kaikki ihanat ja lämpimät kevätpäivät. Paitsi viime viikonloppuna. Olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja tallilla tarkeni pelkällä paidalla! Koska aurinko on aiheuttanut jälleen liukkausongelman, päästin Muulin perinteiseen tapaan laitumen puolelle juoksentelemaan. Tällä kertaa se ei tosin ollut yhtä juoksutuulella kuin aikaisemmin. Se oli kiinnostuneempi heinästä.

Muuli on siitä todella näppärä eläin että kun heittää narun sen niskaan, niin se lähtee seuraamaan. Haluaisin niin kovasti että se ravaisi vierelläni ja kun olimme laitumella viikko sitten, ravasi Muuli pitkät pätkät koppakärryn perässä. Kokeilin siis tällä kertaa ilman kärryjä että lähtisikö se ravaamaan jos kävelen reippaasti. Ja lähtihän se! Kehuin ja palkitsin sitä jatkuvasti ja jopa hölkkäsin hieman. Se on saanut Muulin aivan tolaltaan aikaisemmin, mutta ei onneksi nyt.

Ehkä vielä jonain päivänä se ravaa ihan tuosta vaan ja päästään mätsäreihinkin.

Kiersin laitumen kolme kertaa osittain ravaillen kunnes Muulille ilmeisesti riitti. Olisin niin kovasti halunnut saada sen vielä ravaamaan kerran, jolloin olisin voinut lopettaa harjoituksen, mutta ei. En saa sitä voimalla ravaamaan, ja narukin oli vain heitetty niskan yli. Laitoin sen lopulta vain peruuttamaan paineesta ja kun se sujui hyvin, otin narun pois ja "vapautin" sen laitumelle vielä hetkeksi.

Muuli on voinut olla jo ilman loimea tarhassa kun aurinko lämmittää. Siitä ei vielä irtoa talvikarvaa paitsi hieman takajaloista.

Kiinnostavana yksityiskohtana mainittakoon että irtoava karva on pitkää päälikarvaa eikä sitä "alusvillaa".

Muistiin lisättäköön tällanen pieni seikka viikonlopulta. Muuli hieroi päätänsä ensimmäisen kerran minuun taltuttaakseen kutinan. Kaippa olen nyt epäonnistunut rankasti kun Muuli pääsi niskan päälle.

Tämän näköisenä Muuli käveli ja ravasi luokseni. Kohdalla korvat kääntyivät onneksi heti eteenpäin. Tämän näköinen naama saa nimittäin porkkanan sijasta keppiä.

Muuli saa edelleen palkkion aina kun se tulee itsenäisesti luokse, erityisesti silloin kun se ravaa luokse.

Muuli tykkää pensaista todella paljon!

Lue lisää

Ensimmäinen vuosi Muulin kanssa

Muuli on nyt asunut Suomessa vuoden ja perinteisen kehityspostauksen sijaan summaan tähän hieman eri tavalla että missä mennään. Kuvat nappasin Instagram-tililtäni. Aikaisempiin kehityspostauksiin pääset tämän postauksen alta. Sinne pitäisi ilmestyä esikatselukuvat muistakin postauksista, joiden tunniste on "kehitys". Olen kirjoittanut postaukset Muulin oltua Suomessa 3 kuukautta, 6 kuukautta ja 9 kuukautta. Ja tässä on nyt postaus 12 kuukauden kohdalta.

Helmikuu 2016

Muuli saapui Suomeen Helmikuun lopussa tasan vuosi sitten. Alku oli hankalaa ja kahden päivän jälkeen vaihdettiin vielä tallipaikkaakin. Jos Muuli antoi parina ensimmäisenä päivänä ulkoa kiinni, oli se nyt täysin eri mieltä asiasta. Muuli vietti viikon ulkoruokinnassa pyörötarhassa koska ei antanut kiinni ja minä annoin olla. Olihan sen voinut milloin tahansa ajaa kujaa pitkin talliin ja karsinaan, mutta siihen en lähtenyt.

Itse olin nuo ensimmäiset viikot todella epätoivoinen koska olin kuvitellut että jo reilusti käsitelty, juoksutettu ja selässä käyty muuli olisi pikkuisen erilainen, kuin mitä se oli. Tiesin että Muulit voivat "taantua" kun ne vaihtavat omistajaa, mutta muuttuminen täysin villiksi niin pitkäksi aikaa oli kyllä yllätys.

Meille muutti myös uusi kissa, mustahopea abessinialainen Stinde eli Taiga-Kissat Silver Miio.

Maaliskuu

Sain heti kuun alussa huijattua muulin kiinni aidan toiselta puolelta käsin. Se muutti asumaan pihattoon aasien kanssa. Muuli oli tietenkin loimitettuna koska oli talvi. Pieni kivi vierähti sydämeltäni, koska nyt Muuli voisi vain olla aasien kanssa ihan niin pitkään kuin tarvitsee eikä sitä ole pakko käsitellä. Voisin siis ihan rauhassa kesytellä sitä.

Aloin siedättää sitä itseeni ja sainkin sen kiinni tarhasta, aidan yli tosin. Mutta kun se oli kiinni, se "antautui". Muulimaiseen tapaan se otti myös hatkat, mutta onneksi aitauksen sisäpuolella. Yhdeksi yöksi jouduin jättämään riimunnarun riimuun kun en yksinkertaisesti saanut sitä kiinni.

Jossain vaiheessa siltä oli tietenkin saatava 300g toppaloimi pois, jonka kanssa olin sen pihattoon vapauttanut. Ja tästä viikon päästä jouduin ilmojen kylmenemisen takia laittamaan loimen takaisin.

Loppukuusta pystyin jo tuomaan sen talliin sisälle hoidettavaksi, vaikka hoito tarkoittikin vain harjaamista ja taluttelua pyöröaidassa. Sain hommaan kuitenkin jonkinlaisen rutiinin, eli ensin kiinni aidan yli, sitten kivennäisten syönti aitauksen ulkopuolella ja sen jälkeen talliin hoidettavaksi.

Pääsin raspaamaan sen etukavioitakin kaverin opastuksella. Kaviot olivat aika pitkät, joten oli korkea aika hoitaa niitä. Takaset eivät olleet niin akuutit. Muulilla ei ollut mitään ongelmia raspauksen kanssa ja se seisoi rennosti toimenpiteen ajan. Ajattelin että jos joku on Espanjassa sille opetettu hienosti, oli tämä.

Huhtikuu

Jatkoin Muulin kanssa puuhailua ja kaverini kävi vuolemassa sen kaviotkin, tosin takakavioita Muuli ei oikein antanut kun ei tykännyt tuolloin että takapäähän kosketaan. Nostin ne narulla ilmaan jotta kaveri pääsi edes kurkkaamaan niitä ja sen jälkeen se antoikin takajalat putsattavaksi ihan hyvin ja pystyin itse jatkamaan kavioiden raspausta.

Kuun puolivälissä Muuli seurasi minua jopa vapaana pihattotarhassa, se oli mieleenpainuva hetki. Hieman myöhemmin pystyin putsaamaan etukaviot sen ollessa vapaana. Mutta ihan putkeen ei tämäkään kuukausi mennyt, Muuli nimittäin lähti kerran lapasesta tallin pihalla ja sinkoili sen jälkeen hevosten tarhan välissä. Sen naru saatiin lopulta aitatolpan ympärille, jossa se hetken taisteli ennen antautumistaan.

Muulin tullessa olin melko varma etten voisi koskaan hoitaa sitä vapaana tarhassa, mutta niinpä sekin onnistui! Huhtikuussa en muistaakseni voinut vielä kiertää sen takaa ilman että se lähtee kävelemään eteen, mutta pystyin jo harjaamaan sitä pikaisesti.

Maneesissa Muuli tykkäsi katsella omaa peilikuvaansa kun kokeiltiin irtohypytystä. Huhtikuussa oli myös surua ja murhetta kun päätin viedä 10-vuotiaan itämaisen lyhytkarvamme lopetattavaksi pitkään jatkuneen sairastelun takia. Se oli jatkuvasti räkäinen kroonisen sinuiitin takia ja sen poskeen kasvoi patti, joka oli täynnä räkää. Se tyhjennettiin kyllä muutaman kerran, mutta kun avanne kasvoi umpeen, tuli patti taas takaisin. Eläinlääkärin taskuun annoimme tämän kissan kahden ja puolen viimeisen elinvuoden aikana noin 4000 euroa, eli kyse ei ollut siitä, ettei kissaa olisi hoidettu kunnolla. Mutta kaikkia ei aina voi pelastaa ja parantaa.

Toukokuu

Muuli alkoi tottua hyvin arjen asioihin, se ei ollut moksiskaan suihkepullosta tai korvahupuista ja pystyin ensimmäisen kerran riisumaan loimen sen ollessa vapaana pyörötarhassa ja muistaakseni pystyin myös kiertämään sen takaa ilman, että se lähti kävelemään karkuun. Toki kiersin aika kaukaa sen takaa.

Mokasin pahasti kun kuvittelin että selkäännousua voisi harjoitella tallin käytävällä, ei todellakaan voinut koska Muulin silmät aloittivat hedelmäpelin jos sen vieressä seisoi tuolilla. Sehän ei mielellään päästänyt vierelleen seisomaan, takana ei saanut myöskään olla.

En ollut luottanut Muuliin niin paljon että olisin vienyt sen tallin pihan ulkopuolelle, mutta toukokuun lopussa vein sen pienelle kävelylle ja kaikki meni hyvin. Harrastimme myös irtohypytystä kun silloisella tallilla oli siihen hyvät mahdollisuudet.

Kuun lopussa Muuli muutettiin trailerilla uudelle tallille lähemmäs kotiani.

Blogin kuvanlaatu parani kertaheitolla kun ostin kaverilta käytetyn Canon Eos 500D-kameran ja kolme objektiivia.

Kesäkuu

Muuli tutustui uuteen talliin ja koska oli kesäaika, se sai viettää yötkin ulkona tarhassa tarhakaverinsa Tuuliponin kanssa. Tuulilla ei ole mitään asiaa laitumelle, joten viimein sekin sai kesäkaverin. Laitumet kun eivät ole ihan tallin tarhojen vieressä, vaikka näköyhteys onkin.

Liikutin Muulia juoksuttamalla ja myös puomien yli ja se toimi siinä ihan hyvin. Kokeiltiin agilityä ensimmäisen kerran ja sekin sujui hienosti. Herkuilla Muuli tekee mitä tahansa. Jenkeistä tilaamani satula tuli ja se oli Muulilla aina kun tehtiin "hommia", jotta se tottuisi siihen. Kokeilin myös ohjasajoa ensimmäisen kerran ja yllätys oli suuri kun Muulille oli ihan okei kun olin sen takana.

Heinäkuu

Jatkoin ohjasajoa ja myös ratsastukseen tähtääviä harjoitteita. Tallikaverit auttoivat kun makasin Muulin selässä mahallani ja ihan kuun lopussa istuin kierroksen tarhassa myös istualteni, ilman satulaa.

Enpä keväällä olisi uskonut että tuolla voisi ikinä ratsastaa, koska kaikki liike sen yläpuolella ja takana oli niin kamalia juttuja sille.

Muuli asusti tarhassa, mutta päästin sen yleensä treenien jälkeen laitumelle hetkeksi. Kuvissa näkyvät kuljetussuojat sain tallikaverilta ja kokeilin niitä Muulille ensimmäistä, ja toistaiseksi ainutta, kertaa. Ne aiheuttivat suurta ihmetystä, mutta sitäkin enemmän Muuli oli kiinnostunut ruuasta.

Elokuu

Ratsastustreenit jatkuivat liinan päässä ja satulan kanssa ja hyvin pian tuli testattua myös laukka ja muut loikat. Muuli hyväksyi selkäännousun hyvin, mutta jännittyi ajoittain kuin viulunkieli ilman mitään selkeää syytä. No onneksi sain satulasta hyvän otteen enkä pudonnut kentällä kertaakaan. Ainoa putoamiseni sattui lampaankarvasatulasta.

Otimme Muulin kanssa osaa maatalousmessuille Kouvolassa, johon matkustettiin tietenkin trailerilla. Se meni niin hienosti agilityesteitä että liikutuin. Ja lastaukseenkin saimme pakkotreeniä kun lähtiessä jouduin erinäisistä syistä johtuen lastaamaan muulin kolme kertaa traileriin.

Elokuun lopussa käväisin Saksassa viikon pituisella muulivaelluksella.

Syyskuu

Jatkoimme ratsastusjuttuja, nyt lännensatulan kanssa. Muuli veti sellaista köyrypukkilaukkaa mutta toisaalta meni myös ilman liinaa hienoa pätkää, etten oikein tiennyt missä mättää. Päätin kuitenkin jättää lännensatulan pölyttymään hetkeksi.

Temppuopetuksen saralla Muuli oli hyvin oppivainen ja motivoitunut kaikkeen mitä tehtiin. Ohjasajokin meni entistä paremmin eikä taluttajaa tarvittu vaikka olihan kääntyminen välillä haasteellista kun Muuli pelkää hevosten tavoin tiettyjä nurkkia ja sivuja kentällä.

Kuun lopussa otin myös härkää sarvista ja aloin totuttaa Muulia siihen, että seison sen vieressä jakkaralla. Nyt se otti asian jo ihan hyvin. Satulaan olin siis noussut aina punttaamalla.

Lokakuu

Ajopuolella totutin Muulia aisoihin kun laitoin satulaan kiinni estepuomit. Koin myös Muulin ensimmäisen kiiman kun se oli erittäin hapan, mietin tosin ensin päivän että mikä ihme sillä on ennenkuin kiimaeleet näkyivät seuraavana päivänä. Kokeiltiin ratsastamista pitkästä aikaa ja olihan siinä menoa ja meininkiä mutta myös hyvää. Jännittynyt se kuitenkin oli. Mietin kovasti että mitä (kaikkea) olen tehnyt väärin kun se oli sellainen.

Olihan meillä myös tilanteita kun Muuli otti ja lähti kentältä kesken juoksutuksen. Painoi karkuun portin yli. Ja tämä toistui myöhemminkin.

Kaviot olin saanut mielestäni hyvään mittaan ja kulmaan kesän aikana ja hiekkatarhassa asuminen kulutti niitä juuri sopivasti. Raspia ei niille tarvinnut juurikaan näyttää.

Marraskuu

Muulin ruokinta meni uusiksi kun kaverini teki sille ruokintasuunnitelman. Tätä ennen olin lähettänyt oljestakin näytteen labraan. Ruokintaa vaihdettiin reilulla kädellä säilöheinästä olkeen. Muuli käytiin hieromassa ensimmäistä kertaa.

Muulin toinen messureissu suuntautui Helsinkiin Elmamessuille ja siellä meni kaikki yllättävän hyvin, erityisesti lastaus kotimatkalle kun Muuli käveli suoraan sisään traileriin.

Kun en muutakaan keksinyt, tein sen kanssa aika paljon ohjasajoa ja nyt pystyin sanomaan että se tajusi jo ohjasavut eikä homma mennyt "herran haltuun". Kesällä minulle riitti jo se, että Muuli hyväksyi minut kävelemään taakseen.

 

Joulukuu

Muulin suhteen otin aika rennosti. Otin toisen työn päätyöni rinnalle ja kelit olivat haasteelliset, joten lopetin stressamisen vaikka en päässytkään tekemään Muulin kanssa joka kerta jotain uutta ja ihmeellistä. Se tosin alkoi näkyä sen arjen käyttäytymisessä. Muuli tarvitsee aivopähkinöitä, joten esimerkiksi tarhan siivouksen lomassa teetän sillä pieniä tehtäviä.

Ja kenellä muka on motivaatiota käydä tallilla kylmässä ja pimeässä? Saatiin onneksi vähän luntakin, mutta jäätikkökelit estivät Muulin viemisen kentälle aika totaalisesti.

Ja ottihan se taas hatkat kentältäkin, sujuvasti aidan yli karkuun.

Tammikuu 2017

Kelit olivat vielä tammikuussakin haasteellisia, joten mitään uutta en tehnyt Muulin kanssa. Juoksutin muutaman kerran kun pystyin ja aloin opettaa uusia temppuja. Sovittelin päälle ostamani silavaljaat ja kärrytkin sain ostettua. Kuvien ottaminen oli todella haasteellista, sillä arkena ei pimeällä saa oikein mitään ja viikonloppuna saattoi olla ohjelmassa jotain, mikä olisi vaatinut kuvaajaa.

Käytännössä päästin Muulia vain laitumen puolelle juoksentelemaan ja juoksutin hieman kentällä jos pohja vain oli sellainen, että muuli ei ainakaan paljoa liukastellut. Eli hyvin käyntipohjaista toimintaa.

Instagramissa otin viimeinkin aivot käyttöön ja aloin postata aina kolme samantyylistä kuvaa peräkkäin. Feedi näyttää paljon siistimmältä.

Helmikuu

Helmikuukaan ei ollut kelien puolesta mikään ihanteellinen kengättömälle. Muulille kun ei näköjään kasva mitään terävää reunaa kavioon, kuten vaikka kengättömille shettiksille. Päästin sitä silti juoksemaan laitumelle, juoksutin sitä ja opetin uutta temppia, jossa sen pitää nostaa pallo ilmaan. Muuli jaksoi erinomaisesti keskittyä ihan koko tunnin johonkin tekemiseen ja oli valmis jatkamaan. Mitä enemmän tein sen kanssa, sitä parempi se oli käsitellä eikä se jäkittänyt esimerkiksi tallin ovella ollenkaan.

Sain ostettua Muulille kärryt, joten niitä ihmeteltiin pari kertaa. Tallikaveri lähti myös ajamaan omallaan, jolloin otin Muulin käsimuuliksi. Muuten homma meni ihan putkeen mutta kun kokeiltiin ravia, oli vaihti ilmeisesti liian kova ja Muuli poistui takavasemmalle ja kirmasi hetken vapaana laitumella. Olimme onneksi aitojen sisäpuolella.

Tavoitteet vuodelle 2017

Minulta kysellään aika usein tavoitteita. Pitkän tähtäimen tavoitteet ovat tietenkin ratsastaa maastossa ja ajaa kärryillä ainakin lähilaitumella. En osaa sanoa milloin nämä toteutuvat, koska olisin halunnut jo viime kesänä maastoilla. Sitten se siirtyi syksyyn ja tällä hetkellä se on toiveissa ensi kesänä.

En osaa sanoa olisinko päässyt tavoitteeseen jos olisin joka päivä säntillisesti treenannut Muulia, vai onko nykyinen tahti parempi, jossa yritetään välttää kaikkea kiirehtimistä. Toki joidenkin mielestä kolmivuotiaan selkäännousu on kiirehtimistä, mutta minun oloani helpotti se, että se ainakin sieti ratsastajan selässään ja oli hyviäkin hetkiä.

Toivoisin että Muulin luottamus minuun kasvaisi vielä roimasti, että voisin lähteä sen kanssa maastoon kävelemään ilman että se jäkittelee. Tähän mennessä olen aina mennyt vain seuralaisen kanssa, koska koen sen turvallisempana.  Onhan se kyllä aika kummallista että saan sen traileriin, mikä on hyvin epäluonnollinen paikka hevoseläimelle, mutta en saa maastossa liikkumaan eteen jos se jää jumittamaan paikoilleen.

Tavoitteista voin sanoa vain sen että kaikkeni yritän, mutta katsotaan mitä tuleman pitää. En haluaisi stressata itseäni minkään aikataulujen kanssa, mutta olishan se aika makeeta ratsastaa Muulilla Elmassa 2017. Tai siis että joku ratsastaa, se en välttämättä ole minä.

Lue lisää

Muuliajokoulun ensimmäiset oppitunnit

Ostin Muulille hiljattain koppakärryt ja valjaat ja olen esitellyt niitä Muulille nyt pari kertaa. Valjaat sovittelin ensin päälle karsinassa, enkä odottanutkaan että siinä olisi mitään ongelmia. Kuten ei ollutkaan. Onhan sillä ollut valjaat päällä aikaisemminkin ja juoksutusvyö monta kertaa.

Kärryjä esittelin sille viikko sitten laitumella, siitä oli tarkemmin tässä postauksessa.

Viikko sitten kokeiltiin myös sellaista, että talutin Muulia kun tallikaveri ajoi suomenhevosellaan. Pidän sitä suurena askeleena tämän tulevan ravimuulin uralla. Kyseisestä päivästä ei jäänyt kuvamateriaalia koska meitä oli vain kaksi ja tilanne oli niin kuumottava, ettei kännykän esiin kaivaminen tullut mieleenkään.

Ensin kävelin Muulin kanssa kärryjen perässä ja se oli Muulille täysin ok. Itseasiassa se oli niin ok, että se itse ravasi tarvittaessa jotta pysyi mukana! Minäkin jouduin kävelemään aika reippaasti jotta pysyin suokin käyntivauhdissa. Kehuin ja palkitsin Muulia koko ajan, jotta sille jäisi tapahtumasta mukava positiivinen fiilis. Varusteina Muulilla oli naruriimu ja naru.

Jonkin ajan päästä hyppäsin kärryille istumaan sivuttain, olin siis koko ajan valmiudessa hyppäämään pois kyydistä. Tämäkin meni hyvin.

Postauksen kuvat on otettu 18.2.

Kunnes tuli että "kokeillaanko ravia". Ja kokeiltiin. Siinä kohtaa Muulia alkoi epäilyttää ihan toden teolla. Naru kiristyi kerran, Muuli otti kärryt kiinni, kunnes löi liinat heti kiinni uudestaan. Hyppäsin alas kärryiltä ja sekunnin seisomisen jälkeen Muuli päätti että tämä oli tässä ja poistui takavasemmalle. Voin ihan rehellisesti kertoa, ettei minulla ollut mitään mahdollisuutta pidellä sitä voimalla paikoillaan.

No siellä Muuli sitten kirmaili narunsa kanssa ja päästin tallikaverin ulos laitumelta. Otin Muulin kiinni ja jatkoimme harjoituksia, tällä kertaa ilman ravia. Kävelin aluksi kunnes hyppäsin taas kyytiin ja kaikki sujui hyvin loppuun saakka. Muuli kyllä ravasi tarvittaessa koska Martan käynti on niin reipasta, mutta oikeaa ravia emme kokeilleet enää toista kertaa.

Ihmettelimme Muulin kanssa myös kun hevosella ravattiin laidunta  ympäri. Muuli ei ollut millänsäkään vaikka talutin sen ihan kärryreitin varteen kun hevonen suhautti kärryt kolisten ohi. Toki osoitin sille aina annoksen kauraa suuhun juuri kun hevonen oli kohdalla. Samaan tapaan toimin muuten maastossakin kun auto menee ohi.

Seuraava oppitunti ajoon oli tänään kun puin Muulille vermeet päälle tarhassa. Laitoin siis koko setin, myös silmälaput, joita Muuli on pitänyt kerran aikaisemmin pienen hetken.

Olin niiiin ylpeä Muulista, joka seisoi tarhassa paikoillaan kuin tatti samalla kun valjastin ja jopa suitsin sen! Minulla ei ollut kauraakaan kun unohdin vyölaukun talliin sisälle. Vielä senkin jälkeen kun Muulilla oli jo silmälaput päässä ja laitoin ohjia, se seisoi paikoillaan vilkuilematta, vaikkei enää nähnytkään että mitä puuhaan sen vierellä.

Laitoin ohjatkin kiinni, tai siis pujotin kuolaimiin. Nämä ostamani treeniohjet ovat nimittäin niin jäykät tuolta kuolainpäästä etten ole saanut niitä vielä koskaan reikään. En tiedä että pitäisikö sitä jäykkää päätä hakata vasaralla vai tehdä vain toinen reikä löysemmälle. Kertokaas ravi-ihmiset että miksi se pää on niin jäykistetty ja onko ok hakata sitä vasaralla? Vai miten nämä pitäisi saada kiinni?

Kun sitten olin saanut vermeet päälle ja ohjat olin jättänyt selän päälle häntäremmin alle, poistuin hieman kauemmas tarkoituksenani ottaa sivukuva. Muuli lähti seuraamaan eikä millään suostunut seisomaan paikoillaan. Lopulta se lähti tarhan toiseen päähän.

Haista ämmä paska. t. Muuli

Kokeilin ohjasajoa ihan pikkuisen tarhassa. Muuli otti sen yllättävän hyvin siihen nähden ettei se nähnyt taakse. Sain sen peruuttamaan, mutta pelkopäässä se ei millään pysähtynyt vaan painoi vain eteenpäin pidätteistä huolimatta. Pysäyttelin sitä sitten muualle. Pelkopääty on metsän pääty.

Kuvasin pienen pätkän videota, jonka aikana ohjaus oli vähintäänkin mielenkiintoista, koska tein sen yhdellä kädellä. Videosta kuitenkin näkee ettei Muuli ole ihan täysin paniikissa ja juoksemassa karkuun. Harmi että ehti jo hämärtyä, lisäsin videoon valoa ja vakautin sen YouTubessa, joka taas huononsi sen laatua.

Ohjasajo kesti maksimissaan viisi minuuttia, jonka jälkeen kehuin Muulia kovasti ja riisuin sen varusteista. Jälleen se seisoi hievahtamatta paikoillaan kun poistin varusteita. Se voi lukijoista tuntua pikkujutulta, mutta oikeasti se on aika iso asia.

Vituttaa t. Muuli

Muuten, kun kerroin viimeksi että autoni laukesi kahdesti saman päivän aikana, niin syynä oli kampiakselin asentotunnistin. Se oli siis viallinen ja sammutti auton. Uusi osa maksoi 45 euroa ja mieheni korjasi ranskan rapeen taas ajokuntoon. Eli toistaiseksi ajelen sillä.

Lue lisää

Muuli 1 - sukkulamadot 0, eli asiaa madotuksesta

Madotin Muulin EquiMaxilla heti kun se tuli Suomeen helmikuun lopussa. Se sai EquiMaxin myös toukokuun lopussa muutama päivä ennenkuin se muutti uudelle tallille. Lokakuun alussa kaikki tallin hevoset saivat matolääkkeen, eli lantanäytteitä ei silloin otettu. Tammikuun alussa kaikkien hevosten lantanäyte lähetettiin Ellabiin ja tuloksena Muulilla 1150 madonmunaa gramassa lantaa. Kahdella tallin hevosella oli 100 ja lopuilla 0. Very nice.

Madotusohjelma näytti siis tältä (päivämäärät voi heittää parilla päivällä)
24.2. EquiMax 350 kg mukaan (puolikas tuubi)
23.5. EquiMax 350 kg mukaan (loput avatusta tuubista)
2.10. Noropraz 600 kg mukaan (vedin varmuuden vuoksi ekstraa)

Madot kaikilla ovat cyathostominaetyyppisiä eli pienen sukkulamadon kaltaisia. Ne ovat yleisiä nuorilla hevosella, ja kaikki madotustarpeessa olevat ovatkin nuoria, 4-vuotias muuli, ja 5- ja 9-vuotiaat tammat. Korkea matopitoisuus on myös yleistä tuontihevosilla, jotka eivät vielä ole tottuneet suomalaiseen kantaan.

Muulin tarhakaveri, Tuuli, on 23-vuotias poni, sen munamäärä oli 0. Joko sillä on korkean iän tuomaa suojaa tai sitten ollaan onnistuttu siivoamaan tarhaa tosi hyvin!

Pyydän kiinnittämään huomiota muulin harvaan harjaan. Nykyään harja on erittäin tuuhea tuohon verrattuna ja tallikavereiden panostuksesta yritänkin kasvattaa siitä mahdollisimman pitkää. Kuva on otettu viime kesänä.

Mainitsen tähän väliin että Muulin lanta on ollut koko ajan täydellistä muulimaista papanaa eikä se ole hangannut häntäänsä ollenkaan, edes kesällä ötökkäaikaan. Jos nämä nyt ovat nykyään enää oireita liiallisesta matokuormituksesta. 15 vuotta sitten hännän hinkkaaminen oli merkki madotustarpeesta.

No google käteen ja tiedonhakuun näistä sukkulamadoista. Hevosen elämää-blogi kertoo että juuri nämä pienet sukkulamadot ovat tulossa vastustuskykyisiksi matolääkkeille, eli senkin takia on hyvä madottaa suositusten mukaan, eli vain silloin kun on tarvetta. Eli nyt. Uuden-Seelannin Horse Talk antaa perusteelliset ohjeet oman paskalabran tekemiseen ja kertoo että alle 100 munaa grammassa on matala, 100-500 kpl on vielä ihan normaalia ja 500+ on paljon.

Sukkulamadot aiheuttavat ripulia, lihaskatoa ja yleiskunnon heikkenemistä. Madot leviävät niin, että paskan mukana tulleet munat kuoriutuvat luonnossa, toukat kiipeävät ruohoon ja hevoset syövät ne. Muuli ja Tuuli eivät laidunna ja niiden tarha siivotaan useasti viikossa, joten ne eivät pääse nautiskelemaan toukka-asteista heinää mitenkään. Tarhassa ei siis kasva heinää.

Ellabin tuloksen jälkeen olin yhteydessä eläinlääkäri Maria Pyyköseen, joka oli jo valmiiksi tulossa tallillemme rokottamaan mm Muulin tammikuun puolivälissä. Kerroin hänelle tilanteesta ja pyysin että ottaisi mukaan sopivat matolääkkeet tai kirjoittaisi paikan päälle reseptin. Hän varmisti vielä puhelimessa että laitetaanhan muulille ihan normaalit hevosrokotukset, kyllä laitetaan.

En tietenkään luota eläinlääkäriin sokeasti vaan otin taas koneen syliin ja kysyin asiaa Mule Girls -ryhmässä Facebookissa. Sen jäsenet ovat suurimmaksi osaksi yhdysvaltalaisia landepaukkuja. Yllättävän moni redneckeistä madottaa paskanäytteen perusteella. Quest -merkkisestä (tarkoittivat varmasti Equestia) matolääkkeestä varoiteltiin monta kertaa, että sillä kuolee matojen lisäksi niiden kantajakin, jokainen tiesi noin kymmenen tällaista tapausta omasta tallistaan. Kunnes joku tuli kertomaan alkuperän tälle huhulle. Joku idiootti oli madottaut minihevosensa kaksinkertaisella hevosannostuksella ja poni oli saanut matojen poistuessa ähkyn ja kuollut.

Voisin kysyä tässä vaiheessa että miten redneckien hevoset olivat edes päässeet niin matoisiksi että matolääkkeen antamiseen liittyy sen takia riski? Ja mikseivät he tienneet madonmunien määrää, jolloin olisi jo henkisesti voinut varautua hevoselle tulevaan ähkyyn? Mutta kun näin on aina tehty.

Sain eläinlääkäriltä tuubin Ivomec Comp matolääkettä ja ohjeeksi antaa sitä 500 kilon mukaan. Muuli painaa oman arvioni mukan noin 350 kg. Odotin rokotuksen jälkeen muutaman päivän ennen madotusta, sillä jos tulee jotain ongelmia jommastakummasta, niin ainakin tiedän että kummasta. Rokotus ei kuitenkaan aiheuttanut mitään reaktioita, joten hoidin madotuksen neljä päivää rokotuksesta

Sain myös ohjeeksi lähettää lantanäytteen labraan kahden viikon päästä madotuksesta munamäärän testaamiseksi.

Epäonnistuin jälleen surkeasti siinä, että Muuli olisi ottanut tuotteen suoraan tuubista. Sotkin sitä siis järkyttävän suureen määrään kuivaa leipää ja annoin kuppiin. Muuli ei ollut kovin innoissaan tästä herkusta, se söi ehkä puolet eikä suostunut enää jatkamaan. Koska se myös heitteli leivänpaloja maahan, sotkin leipiin koko tuubin ja jätin herkut kuppiin. Muuli oli syönyt ne yön aikana. Tuubissa oli matolääkettä 700kg eläimelle ja luulen että noin 100 kilon edestä matolääkettä päätyi hävikkiin.

Equimaxin, Ivomec Compin ja Noroprazin vaikuttavat aineet ovat ivermektiini ja pratsikvanteli. Kerroin tässä virheellisesti aikaisemmin etä Ivomec Compin vaikuttava aine olisi pelkkä ivermektiini.

Muuli on siis madotettu Suomessa ollessaan aina matolääkkeellä, jossa on nämä kaksi vaikuttavaa ainetta.

Tampereen hevosklinikan nettisivuilla kerrotaan seuraavaa: "Pienet sukkulamadot: yleisin aikuisten hevosten matotyyppi, toukkamuodot voivat säilyä suolen seinämissä matolääkkeen ulottumattomissa (paitsi moksidektiinin eli Equestin). Nämä ovat aikuisille hevosille useimmin ongelmia aiheuttavia matoja. Nämä ovat yleensä vastustuskykyisiä fenbendatsolille (Axilur) ja pyranteelille (Strongid). Jonkin verran vastustuskykyä on myös ivermektiinille (Eraquell, Noromectin), mutta sitä pidetään silti ensisijaislääkkeenä. Moksidektiiniä (Equest) suoitellaan käytettäväksi vain sairastapauksille tai todetuille tartunnoille, koska sen teho halutaan säästää mahdollisimman pitkään näitä matoja vastaan."

Ylläolevan lainauksen perusteella Moksidektiini tappaa ns pihalla ja puutarhassa, ja sitä sisältää vain se pahamaineinen Equest.

Muulin paskanäyte lähetettiin Ellabiin kolme viikkoa madotuksen jälkeen ja tulos oli 0 madonmunaa! Näytteet otettiin kahtena peräkkäisenä aamuna kahdesta eri lantakasasta per aamu, joten tuloksen pitäisi olla aika luotettava.

Muuli ei muuttunut hoikemmaksi tai mukavammaksi, mutta ehkä se alkaa nyt lihoa kun madot eivät vie ruuasta omaa osaansa.

Lue lisää