Päivintalli on tuusulalainen hyvän mielen talli, joka on erikoistunut maastakäsittelyyn ja luonnollisen hevostaidon opettamiseen. Tallilla järjestetään myös lyhyempiä ja pidempiä kursseja ja hollantilainen Piet Nibbelink on myös kurssittanut tallilla monta kertaa. Eilen tallilla tarjoiltiin opetusta maastakäsittelyyn ja erityisesti liinatyöskentelyyn ja juoksutukseen hevosen kanssa. Ilmoittauduin tietenkin mukaan.
En ollut käynyt tallilla koskaan aiemmin, mutta vastaanotto oli heti pihaan ajaessa erittäin lämmin. Harvoin tallilla näytetään mihin voi parkkeerata auton ja tallien pihat ovat usein sellaisia, ettei niihin montaa autoa edes mahdu, ainakaan jos liikennettä ei ohjaa kukaan. Tallin isäntä viittoi minut ruutuun ja Päivi tervehti minua lämpimällä kädenpuristuksella kahvipöydän äärellä.
Kerroin, että olen osallistumassa muulini kanssa Pietin kurssille ja Päivi kertoi että Piet on yksi hänen opettajistaan. Odotinkin innolla mitä tuleman pitää, koska haluan tietenkin valmistautua mahdollisimman hyvin Riihimäen kurssia varten, jolloin voin oppia mahdollisimman paljon uutta.
Meitä osallistujia oli kuusi ja kurssi järjestettiin yhdessä Keravan opiston kanssa. On todella mukavaa kuinka kansanopiston kurssit eivät enää olekaan pelkkää pitsinnypläystä ja hassuhattujen huovuttamista, vaan myös muualla tapahtuvia lyhyitä kursseja. Keravan opisto järjesti vuosi-pari sitten myös hevosvalokuvauskurssin, jolle en tosin pystynyt osallistumaan. Hienoa edistystä kaiken kaikkiaan!
 |
| Tällä kertaa postauksen kuvat ovat valitettavasti kännykkälaatua. Rajasin ja käsittelin nämä kuitenkin parhaan taitoni mukaan Photoshopissa. |
Pakollisen esittäytymiskierroksen jälkeen Päivi kertoi ajatuksiaan sekä luonnollisesta hevostaidosta, hevosen pidosta, maastakäsittelystä ja itse juoksutuksesta. Hän ei ajattele juoksutuksen olevan ratsastuksen "korvaavaa" hikiliikuntaa, jota tehdään siksi kun ei ehditä tai jakseta satuloida. Ei ole mitään järkeä juoksuttaa hevosta kierrostolkulla ravissa ja laukassa ympyrää vain siksi, että se liikkuisi vain liikkumisen takia, vaan tekemisen pitää olla laadukasta.
"Mielummin 10 metriä laadukasta ja oikein päin ravattua ravia kuin 100 metriä pää asettuneena ulos", Päivi kertoi.
Hevoset tarhaavat tallilla isoissa tarhoissa porukoissa. Oli rauhoittavaa seurata päivänokosia ottavia hevosia viereisessä tarhassa teoriaa kuunnellen. Hevoset tekivät juuri kuten kuuluukin, hamuilivat heiniä, piehtaroivat, jäivät makaamaan ja liikuttelivat toisiaan. Vapaata heinää tallilla ei ole, mutta runsaasti ruokintakertoja. Hevosenkäsittelyyn Päivi antoi seuraavan vinkin;
"Kun haette hevosen tarhasta, te viette siltä jotain pois kun se joutuu poistumaan mukavuusalueeltaan ja kaverit jää sinne. Sensijaan että puomilla koko ajan hevoselle sanotaan "ei, ei, ei" kun se liikkuu tai pyörii, kannattaa antaa sille tuppo heinää. Se korvaa sitä menetystä kun kaverit jäi taakse ja on hyvä antaa heinää muutenkin ennen kuin alkaa niin sanotusti hommiin jottei vatsahapot polttele mahaa."
Varusteina Päivi käyttää ihan tavallista riimua. Ei siis naruriimua, vaan normaalia nylonriimua. Liinan hän kiinnittää aina riimun sivulle, jotta mahdollinen veto tulee oikein ja samalla hevonen oppii ohjasapuja, koska ohjakin olisi kiinni sivulla eikä riimun alla. Toki tämä vaatii sen, että naru vaihdetaan aina toiselle puolelle eikä suuntaa voi vaihtaa vain peruuttamalla ja hevosen lähettämisellä uuteen suuntaan.
"Suunnanvaihtoja juoksutuksessa teen sitten paljon freenä, eli kun hevonen on vapaana niin niitä saa helposti tehtyä", hän kertoo. Freenä tekeminen on siis vapaana olevan hevosen kanssa tekemistä.
 |
| Liina on kiinni riimun sivurenkaassa. |
Kuolaimista juoksuttamista Päivi ei suositellut, koska ei halua missään tilanteessa aiheuttaa kivun tunnetta hevosen suuhun. Tietenkään juoksutuksessa ei ole koskaan tarkoituksena tuottaa kipua, mutta jos jotain tapahtuu, hevonen ottaa lähdöt, ihminen vetää vastaan ja hevonen tuntee kipua. Hevosella puskee pakoreaktio päälle ja jos samaan aikaan se tunteekin kovaa kipua suussaan, on pakoreaktio ensi kerralla vielä herkemmässä.
Sivuohjiakaan Päivi ei käytä ja kertoi tuoreesta tutkimuksesta jossa hevosen selän liikkuvutta oli tutkittu juoksuttaessa erilaisilla apuvälineillä. Pelkästä riimusta juoksuttaessa hevonen oli käyttänyt selkäänsä eniten ja kun hevoseen lisättiin apuohjia ja juoksutussysteemeitä, oli selän käyttö huomattavasti heikompaa.
Hevosia koulutetaan vahvisteilla. "Käytän sekä positiivista että negatiivista vahvistetta tai tuplavahvistetta. Rankaisuun en usko ollenkaan", Päivi kertoi. Hän käyttää palkintoina porkkananpaloja, mutta ei samassa laajuudessa kuin naksutinkouluttaja käyttäisi (palkinto viiden sekunnin välein). Toki käytännön harjoituksissa käyttämämme hevonen, Arda, oli kokenut näissä hommissa, joten ei ole mitään syytäkään palkita sitä kaikista oikein menneistä asioista.
Käytännön osuus alkoi ihmiskokeilla. Ensin rentoutimme itsemme, sillä jännittyneellä keholla emme voi kommunikoida hevosen kanssa kovin hyvin. Tämän jälkeen Päivi muodosti meistä kolmen ihmisen "hevosia" ja jokainen juoksutti "hevosta" käynnissä.
"Kuvitellaan hevosen painopiste rantapallon kokoiseksi. Jos sitä tuuppaa takaa, se lähtee eteen ja jos sitä tuuppaa takaviistosta, se lähtee kohtisuoraan pois päin ihmisestä". Harjoituksen tarkoituksena oli ohjailla ihmisjonoa sen painopisteestä, eli keskimmäiseen ihmiseen keskittyen. Jos raipalla huiski viimeistä ihmistä, lähti peräpää väistämään ja jos ensimmäistä, siirtyi etuosa kauemmas.
Päivi demosi juoksutusta Ardan kanssa ennen kuin meidät päästettiin puikkoihin. Ihmiskokeiden aikana keskustelimme siitä, kuinka (osan) meidän mielestä juoksuttaja oli todella takaviistossa "hevoseen" nähden kun osa meistä (mm. minä) on tottunut seisomaan juoksutuksessa enemmän hevosen kyljen kohdalla. Toki kyljen kohdalta on lyhyt matka siihen että hevosen etuosaan luodaan vahingossa tai tarkoituksella energiaa (painetta) ja se pysähtyy. Päivi ohjeisti tekemään pysäytyksenkin omaa energiaansa vähentämällä, ei blokkaamalla hevosta edestä.
Yhdessä kohtaa Arda lähti pysähdyksen ja palkitsemishetken jälkeen itse kävelemään ja Päivi lähti sen mukaan ja kertoi että tämä on tätä yhdessä tekemistä. "Hevoset laumassakin lukevat koko ajan toisiaan, eli kun toinen tulee lähemmäs, toinen siirtyy hieman kauemmas ja toisin päin", hän kertoi aiemmin. Kysyin että miten pitäisi reagoida siihen, jos hevonen käynti-ravi -siirtymisissä ennakoi ja nostaa itse ravin.
"Se riippuu hevosesta. Arda on sellainen että vauhtia on helposti liikaa joten palkitsen sitä erityisesti kun se pysähtyy ja rauhoittuu, vaikka se tekisi sen omatoimisesti. Jos hevonen taas on laiskempi, kiitän sitä liikkumisesta. Eli riippuu täysin hevosesta ja pitää palkita niistä asioista, jotka ovat hevoselle hankalia mutta toivottuja", hän vastasi.
Muulihan saattaa nostaa ravin hyvinkin pienestä vihjeestä tai kokonaan ilman vihjettä. Jos nosto on hallittu ja ravi on hyvää, annan sen mennä ja siirrän hetken päästä käyntiin. En kuitenkaan ole koskaan kehunut ravinostoista, jotka tapahtuvat ilman pyyntöä, mutta en tee niistä mitään numeroakaan.
"Ja muistakaa, että jos joku ei toimi, niin pysähtykää, hengittäkää rauhallisesti ja aloittakaa uudestaan", Päivi lohdutti.
Päivi juoksuttaa hevosta ravissa vain hyvin isolla ympyrällä eikä mielellään laukkuuta hevosta liinassa ollenkaan laukannostoja lukuunottamatta. Ympyrällä liikkuminen tuottaa hevosen jaloille ja jänteille hyvin paljon rasitusta ja sitä tulisi tietenkin välttää jos haluaa että hevonen on terve vielä vanhanakin. Päivi käytti tästä sanaa kiertovääntö.
Ardaa ei ole laukkuutettu liinassa, joten Päivi näytti miten on opettanut sille nostoja vapaana kentällä. Arda otti ensimmäisestä suorituksesta kuitenkin niin paljon kipinää ja tarjosi spurtteja muutenkin, joten harjoitusta ei voinut jatkaa. Tämän nappasin heti omaan työkalupakkiini, eli Muuli saakin opetella hallittuja laukannostoja ihan tarhassa ja vapaana.
Jokainen meistä sai kokeilla juoksuttamista Päivin hyvässä ohjauksessa. En voinut olla kiinnittämättä huomiota siihen että Päivi ei käyttänyt hanskoja ja meistä vain kaksi veti ne käteen. Toivottavasti sitä ei ajateltu epäluottamuslauseena hevosta kohtaan kun en koskaan juoksuta, enkä mielelläni edes taluta, ilman hanskoja.
 |
| Kurssilainen juoksuttaa, Päivi neuvoo. |
Kerroin tekeväni Muulin kanssa paljon suoria linjoja ja lähettämistä eri asioiden yli. Kokeilin tätä myös Ardan kanssa, eli etenimme suoraan ja teimme käännöksiä ja ympyröitä. Muulia en ole oikeastaan koskaan "joutunut" ohjaamaan raipan kanssa kulkemaan suoraan, vaan se jotenkin tajuaa sen hyvin. Ardaa sen sijaan hieman ohjasin lavasta suoraan kun se meinasi lähteä ympyrälle ympärilleni.
Raviin siirtymisessä käytin reilusti enemmän energiaa kuin olisi tarvinnut. Se ei ensimmäisestä vihjeestä siirtynyt raviin, joten lisäsin "hieman" energiaa ja se lähti. En tarkoita että pois käsistä, mutta turhan reippaaseen ja nopeatempoiseen raviin. Sen siirtäminen käyntiin kesti kaksi kierrosta.
Käyntiin siirtymisen Päivi ohjeistaa tekemään poistamalla oma energia, eli puhaltamalla ilmat ulos, hartiat rennoiksi ja alas ja mahdollisesti kyyristyminen. Tällöin ihminen muuttuu hevosen silmissä hyvin epäenergiseksi ja hevonen uskaltaa rentoutua ja hiljentää.
Koska Ardan ongelma oli aiemmin ollut se, ettei se malta seisoa rentona paikoillaan, pääsimme kaikki myös palkitsemaan sitä siitä. Päivi ohjeisti viemään porkkanan hevosen luo, ei niin että hevonen kutsutaan luokse ja palkitaan siitä. Kuten me kaikki tiedämme, hevonen oppii yhdistämään palkinnon siihen asiaan, mitä se teki juuri ennen palkintoa. Ardan tapauksessa seisomisesta paikoillaan rauhallisesti.
Lopussa keskustelimme päivän aikan heränneistä ajatuksista. Kerroin että Päivin neuvoma tapa olikin aika suurilta osin sitä, mitä olen toteuttanut Muulin kanssa ja sain neuvoksi miettiä omaa energiankäyttöäni, etten kuitenkin anna sitä liikaa vaikka luulen että Muuli tarvitsee jossain kohtaa aika paljon painetta. Muuli toimii välillä todella pienillä merkeillä, eli nostaa ravin siitä, että otan itse paremman ryhdin ja siirtyy käyntiin kun hengittäessäni pitkään ulos. Joskus taas saan nostaa raippakäden korkealle ilmaan ja heiluttamaan raippaa ja Muuli siirtyy laiskan näköisesti hitaaseen raviin.
Laukan suhteen (
kuten kerroin edellisessä postauksessa) Muuli on vielä täysin vaiheessa ja menee luultavasti pakoreaktiomoodiin. Kunhan laidunkausi pääsee hevosten osalta alkamaan, on tallilla monta käyttökelpoista tyhjää tarhaa hallittujen laukannostojen opettamiseen, vapaana.
Askellajien laadukkuuteen kannattaa kiinnittää huomiota. Käynnistä kannattaa aloittaa ja pitää se reippaana ja yliastuvana, koska kuten Päivi alussa totesi, on parempi mennä laadukkaasti vähän matkaa kuin huonosti monta kerrosta. Haluamme kuitenkin kaikella käsittelyllä treenata hevosta kohti sen tulevaa, tässä tapauksessa ratsun, uraa.
Keskustelimme myös liinan käsittelystä. Moni oli traumatisoitunut siitä, kuinka on neuvottu ettei liina saa hipaistakaan kentän pohjaa ja itse olen siinä käsityksessä että kun oikeasti juoksutetaan laadukkaasi, on liinan oltava koko ajan tuntumalla eikä se saa roikkua löysänä, vaikkei kentän pohjassa saakka roikkuisikaan. Muulin kanssa on parempi pitää liina, ei nyt kireällä, mutta ainakin melkein tuntumalla, jolloin sen tekemisiin on nopeampaa reagoida.
Teen usein sen virheen, että sen sijaan että ohjaisin Muulia lavasta kauemmas minusta, kelaan liinaa lyhyemmäksi ja pidemmäksi ja Muuli meneekin oikeastaan soikion muotoisella radalla.
Juoksutusasiat kuumentavat tunteita kyllä aina. Teet miten vain, aina se on jonkun mielestä väärin, tehotonta tai hevosta rikkovaa toimintaa. En itsekään näe juoksutusta pöllöenergian purkajana, vaan hyvä tapa harjoitella juuri ihmisen ja muulin välistä kommunikaatiota. Tavoitteenani on aina välillä tehdä harjoituksia myös vapaana olevan muulin kanssa.
 |
| Pakollinen juoksutuskuva Muulin kanssa. Kuva: Aino Holmberg |
Kun Muuli sitten lopulta rauhoittui, otin sen kiinni ja vaihdoin juoksutusohjat liinaksi koska en halunnut missään nimessä toistaa äskeistä. Meillähän on menossa sellainen kuuri edelleen, että irtipääsemisiä ei saisi tulla, mutta shit happens.
