Nyt ei Muuli enää spookaile turhia, tilasin sille mittatilaustyönä äänieristävän korvahupun Heppahatuilta!

Blogin lukijat ehkä muistavat, että kentän tietyt suorat ovat Muulille hyvin pelottavia paikkoja eikä pelkoa helpota se, että niissä nurkissa viihtyy myös satunnaisesti fasaaneja jotka sopivassa välissä kirmaavat edestakaisin täysin päättömästi. Muulin ratsastaminen on välillä  yhtä tuskaa, kun puolet ympyrästä se rentoutuu ja myötää ja toisella puolella kenttää tuijottaa intensiivisesti kaukaisuuteen valmiina poistumaan paikalta heti, jos jossain rasahtaa.

Käyttäytyminen voisi kertoa myös kivusta, kipeät eläimet ovat enemmän varuillaan ja tarkkailevat ympäristöään enemmän, mutta käyttäytymistä ei ole havaittavissa esimerkiksi maastossa normaalia enempää päinvastoin, maastokäyttäytyminen on vain parantunut kesän edetessä. Kyökkipuoskaroin kipuvaihtoehdon siis pois, varsinkaan kun aiemmin keväällä annettu Antepsinkuuri ja muut vastaavat eivät saaneet Muulissa aikaan mitään muutosta. Sen pakoreaktio on aktivoitunut vain niin monta kertaa tietyissä kohdissa kenttää että se kyllä muistaa ja pitkään.

Kuulin huhuja, että korvahuppu voisi auttaa tällaisia tuulella käyviä ratsuja joten eihän siinä. Aluksi käytin minulla jo pidempää ollutta valkoista ihan ohutta kouluhuppua ja tosiaan, saattoi se vähän auttaa tai ainakin siinä oli jonkin verran lumevaikutusta.

Ajattelin satsata ihan kunnolla, että semmonen äänieristetty huppu olis jees. Katselin itseasiassa itsekin jo kankaita sillä silmällä ja löysinkin tietoa, että äänieristetty materiaali ei ole mitään taikaviittakangasta vaan ihan vaan softshelliä. Mutta omat ompelutaitoni eivät olisi riittäneet kokonaisen hupun tekemiseen.

Olin aikaisemmin tänä vuonna bongannut Instasta @heppahatut. Se on äidin ja tyttären keittiönpöytäbisnes, jossa he toteuttavat kaikki korvahuppuihin liittyvät toiveet. Laitoin heille mittoja Muulin korvista (23 cm), päästä ja vanhemmasta valkoisesta korvahupusta, joka on kyllä ihan sopiva noin muuten. Keskusteltiin hupun väristä ja sain vielä lankanäytteetkin, joista valitsin langan, joka on lähinnä Muulin länkkäpadin väriä. Halusin hupun sopivan siis nimenomaan lännensatulan padiin ja jos totean hupun hyväksi, ostaisin enkkusatulaankin jonkun upean burgundin huovan (en pahoita mieltäni jos joku yritys haluaa meille sellaisen sponsoroida).

Huppua pääsin testaamaan ensimmäisen kerran viime viikonlopun Muulimiitissä! Huppu istui Muulille älyttömän hyvin ja korvat olivat just eikä melkein. Huppu oli käteen aika raskas, olihan korvissa useampi kerros kangasta ja olin velä pyytänyt, että neulos olisi aika paksua, jotta huppu on jämäkkä eikä lepata tuulessa. Ja juuri sellaisen neuloksen Pia oli tehnytkin!

Huppuun olisi saanut toivoa vaikka minkälaista blingireunusta, mutta koska länkkäpädi on hyvin pelkistetty, halusin hupusta samantyyppisen. Sen pääväri on siis viininpunainen ja reunassa on vähän mustaa, kuten padissakin. Mustaa on myös lännensatulan yksityiskohdissa.

Huppu siis istui kivasti päähän ja kiinntiin sen kahdella tarralla korvien takaa kiinni. Se asettui tosi hienosti suitsien alle ja olimme valmiit neitsytmaastoon. Reissun päällä minulle selvisi hyvin pian, miksi monessa hupussa on leuan alla kiristysnyörit, huppu oli niin raskas että kun Muuli ravisteli päätään, meinasi se lähteä kokonaan pois! Ottakaa siis tässä kohtaa huomioon, että Muulilla on niin jättimäiset korvat, että huppu on todellakin painava eikä ihmeä että se lähtee lentoon kun vähän jättikorvia heilauttaa!

Laitoin Pialle kuvia tilanteesta ja hän keksikin heti ratkaisun, pienillä mukana tulleilla nahkanyöreillä saisin hupun kiristettyä paremmin kiinni suitsiin ja se toimikin hienosti! Huppu on siis tavallaan samaan tapaan kiinni, kuin se olisi leukanyöreillä, mutta se on kiinni suitsissa. Sen verran isot kovat Muulilla on, että suitset kyllä pysyvät päässä vaikka Muuli ravistelisi päätään, eli suitset eivät sentään hupun kanssa jää sille tielle. Suunnittelin tuohon jo jotain ihan pientä nappia, jonka voin vain pujottaa suitsiin poskihihnan ja leukahihnan väliin, mutta tällä hetkellä huppu toimii ihan niin, että se on koko ajan kiinni suitsissa. Se on ihan helppo pukea niin eikä tarroja tarvitse availla eikä sulkea.

Muulia ei näissä kuvauksissa juurikaan naurattanut.

No entäs vaikutukset? Muuli on hupun kanssa ollut rento eikä ole spookkaillut ainakaan suuremmin. Ennen tämän postauksen kuvia ohjasajoin Muulia korvahupun kanssa kotikentällä ja se käveli ihan muina muuleina myös kentän pelottaviin osiin, tosin kentällä oli samaan aikaan Muulin tarhakaveri omistajansa kanssa, joten sekin varmasti auttoi vähän. Kolmen käyttökerran perusteella huppu kuitenkin toimii odotetusti, eli Muuli on hieman rauhallisempi eikä kiinnitä kaikkiin pikkuääniin huomiota.

Tarkoitukseni ei ole ratsastaa tämän kanssa maailman tappiin asti, mutta tuulisella säällä otan mielelläni hupun avuksi rentouttamaan sekä ratsua että ratsastajaa.

Huom! Postaus EI ollut blogiyhteistyö, eli maksoin hupusta ihan listahinnan. Seuraavakin on jo suunnitteilla ja siitä tulee pinkki! Tilaaminen onkin helppoa, kun tekijällä on tallessa Muulin taktiset mitat. Pieni muutos kuitenkin tehdään jatkossa, eli korvaosiot saavat olla sentin pidemmät, alla olevissa kuvissa näkyy kun huppu on hieman noussut päälaelta ilmaan. Korvaosuudet ovat näissä just eikä melkein.