keskiviikko 15. elokuuta 2018

Miltä näytti kolmea työtä tekevän muulinomistajan eka työviikko?

Miettikää, mulle maksetaan tästä(kin)!

Aina joskus joku interwebsissä kysyy, että mitä jengi tekee iässä XX. Minä voin kertoa että nyt 32-vuotiaana asun omistusasunnossa (lainaa toki makselen vielä vuosikaudet), olen naimisissa, pidän muulia täysihoitotallilla, työskentelen päätoimisesti, osa-aikaisesti ja toiminimellä ja elämäni on just nyt kaikinpuolin mallillaan. Pidän itseäni onnekkaana ja onnellisena, monestakin syystä.

Tässä on postaus kalenteriviikolta 32, jolloin tein kaikkia duunejani, ratsastin Muulilla ja tein vähän muutakin. Tämä oli kesälomani jälkeen ensimmäinen työviikko, eikä se todellakaan päästänyt minua helpolla. Onneksi näin työntäyteisiä viikkoja on tosi harvoin. Viimeksi urakoin näin paljon viime vuoden lopussa, kun lomituskeikkaa oli tarjolla niin paljon, kuin ehdin tehdä.

Maanantaina työskentelin ensin normaalin työpäivän siisteissä toimistohommissa työpaikallani. Työskentelen siis toimistossa päätoimisesti sen 37 tuntia tai jotain viikkoa kohden. Neljäksi ajoin osa-aikaduuniini ruokakauppaan jossa työskentelen "vähittäiskaupan asiakasrajapinnassa" eli kassalla. Työvuoro päättyi vartin yli kummenen eli kesti reilut 6 tuntia. Kotona olin yhdeltätoista illalla. Tallilla en tietenkään maanantaina käynyt.

Tiistaina olin päätyössäni jo ajoissa, jotta pääsin lähtemään jo kolmelta tallille. Tallilla ei ollut ketään, mutta varustin Muulin ja kävin tosi nopeasti maastossa. Tai sen piti olla nopea reissu, mutta kyllä meillä tunti meni kaikkinensa. Tein mm parhaan selkäännousun ikinä ja Muuli oli tosi jeppis. Päästin Muulin palkinnoksi laitumelle loppuillaksi, siivosin sen tarhan ja lähdin tallilta kuuden maissa seuraavaan kohteeseen. Minut oli nimittäin kutsuttu Heikki-muulin 20-vuotissynttäreille!

Muuli pääsi piehtaroimaan ratsastuksen jälkeen kentälle.
Olin Inkoossa perillä hieman seitsemän jälkeen. Otettiin kuohuvaa, herkkuja ja juhlittiin Heikin pitkää taivalta. Se on ollut nykyisellä omistajallaan nelivuotiaasta lähtien. Tosin nykyään Heikki on jaettu kolmeen omistusoikeuteen jotta se saisi riittävästi liikuntaa. Heikki on itseasiassa muuliaasi, sen emä on noin 120 cm korkea aasitamma ja isä on pienhevosori. Heikin vaikutuksen takia minullakin on nykyään muuli.

Kuvasin synttäreille ihmisten muistelmia Heikistä ja yksi sen omistajista kokoaa niistä mukavan tarinan heti, kun ehdin siirtää videot hänelle nettiin. Kerroin itsekin muistoni Heikin tapaamisesta.

En ollut käynyt Taikatallilla moneen vuoteen, joten kuulumisten läpikäynti otti oman aikansa. Olin kotona kahdeltatoista yöllä, mikä ei ollut hyvä juttu seuraavan päivän kannalta.

Tarjoilut kohdillaan

Loppuillasta ei synttärisankari enää jaksanut poseerata


Keskiviikkona piti olla jo kahdeksalta minusta nähden kauemmassa toimipisteessä. Heräsin aamulla kuudelta ja lähdin ajoissa liikkeelle. Vietin työpäivän melkein kokonaan toisessa toimipisteessä, mutta käväisin vielä nopeasti vakituisessa pisteessä. Neljäksi ajoin osa-aikatyöhöni kaupalle ja pääsin taas sulkemisajan jälkeen pois. Kotona olin yhdeltätoista. Tallilla en tietenkään käynyt.

Torstaina minulla oli "vain"  yksi työpäivä, eli päätyössäni toimistossa. Sen jälkeen kävin kotona ja sain tallille mieheni mukaan. Kävimme kivan viiden kilometrin "vakkarimaaston" ja sain reissusta kuvamateriaaliakin. Kerroin siitä tarkemmin tässä postauksessa. Kotona oltiin joskus yhdeksän jälkeen.

Ratsastuskuva torstailta
Perjantaina ajoin taas aikaisin normityöhöni, koska minun oli lähdettävä sietä jo kahden jälkeen kohti toiminimipaikkaani. Tällä kertaa työskentelin lähinnä majoittujien parissa, mutta hoidin myös koirat ja hevoset tilalla. Perjantaina otin vastaan majoittujia, vastailin kaikenlaisiin kysymyksiin ja kävin iltamyöhäisellä vielä tsekkaamassa hevoset ja laskemassa niille vedet laitumelle.

Nämä kuvat ovat itseasiassa lauantaipäivän vesikierrokselta



Minulla oli myös yksi 15 minuutin lakisääteinen tauko.


Illalla käsittelin vielä pari videota Aasiyhdistyksen nimissä, joista Aasitilojen avoimissa ovissa kuvaamani videon upotan tähän alle. Latasin sen myös Facebookkiin, jossa sitä on tosi mukavasti katseltu. YouTubesta en ole sitä vielä mihinkään jakanut, joten siellä on tosi vähän katselukertoja.

Jos aasit muuten kiinnostavat, kannattaa ottaa Aasiyhdistyksen juutuubi seurantaan, yritän tehdä sinne jatkossakin kivoja videoita aaseista ja muuleista.


Tänne omaan blogiini kirjoitin myös jutun karjakurssille osallistumisesta. Mutta julkaisin sen vasta lauantaina. Postaukseen pääset tästä.

Lauantaina heräsin aikaisin, koska ennen aamupalan valmistelua piti hoidella aasit. Aamiaiselle saapui peräti 22 henkilöä ja jouduin kesken kaiken jopa tiskaamaan lisää lautasia tarjolle! Helpotin elämääni sen verran, että tarjoilin asiakkaille paahtoleivän ja ruisleivän seuraksi valmiita kauraneliöitä. Käytin ne vain uunissa sulamassa. Normaalisti täällä leivotaan itse sämpylät. Tarjolla oli myös pitkään haudutettua ohrapuuroa.

Aamupalaa olkaa hyvät!


Päivän muuhun ohjelmaan kuului pyykinpesua, uusien majoittujien vastaanottoa ja opastamista, hevosten juottohommia (kuvat perjantain kohdalla postauksessa), aasien hoitamista ja tosi kiva vierailu! Suvililja Photographyn Susanna nimittäin hurautti paikalle kameransa kanssa! Hän auttoi myös aasien kanssa.

Otettiin kolme aasia messiin, kaksi täysikasvuista ja toisen varsa. Toinen tamma ei ole varsonut joten ei hätää, yhtään varsaa ei erotettu emästään. Varsoja on alettava opettaa talutukseen ja mielestäni helpoin tapa oli sitoa varsa narulla emänsä riimuun. Valitsin emän, joka on aaseista mukavimpia taluttaa ja se tulee hyvin toimeen seura-aasin kanssa. Varsa sai päähänsä pienimmän riimun, joka löytyi ja sidoin sen lyhyellä narulla emän riimuun. Pihattotarhassa kokeiltiin ensin vähän ja meni hyvin. Sen jälkeen tielle.

Käveltiin ehkä kilometrin verran orien kesälaitumelle, aikuiset aasit olivat hetken kiinni syömässä ja varsa sai olla vapaana. Laskin oreille uudet vedet ja Susanna otti näistä kuvia. Aasit ärsyyntyivät tosi paljon paikalla pyörivistä kärpäsistä ja lähdettiin kotimatkalle heti, kun mahdollista.

Aasivarsan kanssa sujui kaikki hienosti. Toki se kokeili sekä juosta edelle että jäädä hangoittelemaan vastaan, mutta sen emä on tosi järkevä tyyppi ja raahasi varsaa mukanaan. Kotimatkalla kaikki sujui viimeistään tosi hyvin. Reissun jälkeen raspasin vielä varsan liian pitkät kaviot ja niiden asento muuttuikin heti paremmaksi.

Orilaitumen asukeille vettä

Taukopaikalla. Tammojen riimut on aasiriimut ja ne on tilattu Saksasta. Varsalla on Englannista ostettu aasiriimu, mikä on pienimmilleen säädettynäkin hieman suuri sille. Ajoi kuitenkin asiansa.

Itsekin pelästyisin tämän kuvan kohdalla.

Kotimatkalla menivät ihan synkassa
Illalla oli taas laidunten vesikierros ohjelmassa, pesin pyyhkeitä ja latasin aamuksi astiat valmiiksi noutopöytään. Tajusin jopa laittaa tuoremehuja jääkaappiin yöksi kylmenemään. Käsittelin koneella myös videon aasiretkestä ja upotan sen tähän alle.


Sunnuntaina aamupalalle tuli vähemmän porukkaa, joten leivoin itse sämpylätkin. Ne onnistuivat mielestäni oikein erityisen hyvin, kohosivat hienosti ja kuulin vieraiden myös niitä kehuvan, jes! Aamupalan jälkeen kävin hevosten laitumilla vesikierroksella ja siivosin kuusi huonetta majoittujien jäljiltä. Kolmen maissa olin valmis, jolloin annoin aaseille päiväheinät ja taistelin vielä hetken kuivausrummun kanssa, se nimittäin valitti ilma-aukoista eikä suostunut kuivaamaan. Totesin, etten pysty tekemään mitään ja laitoin talonväelle viestin että pestyt märät pyykit on sisällä, kunhan vain koneen saisi päälle...

Hommien jälkeen viikonloppu-urakka oli valmis ja ajoin kotiin. Olin sopinut maastoreissusta Sonjan ja Elsan kanssa, mutta vettä satoi kuin aisaa, joten peruimme sen. En tehnyt Muulin kanssa yhtään mitään, mutta siivosin sen tarhan ja otin pari kuvaa. Vaikka vettä oli tullut koko päivän ihan kunnolla, oli Muuli ihan kuiva seistyään koko päivän katoksessa.

Kotona taisin olla joskus yhdeksän maissa enkä ole muuten koskaan nukahtanut niin hyvin kuin sunnuntai-iltana!

Kuiva mulkersson. Nuo vähäiset tipat sen selkään tulivat minun takiani, Muuli käväisi hetken katoksen ulkopuolella kun saavuin kottikärryjen kanssa.


Excelöin elämääni ja postauksen viikolla olin töissä 70,25 tuntia. Tästä siistissä sisätyössä 36,75 tuntia, kassalla 12,5 tuntia ja toiminimihommissa 21 tuntia. Toiminimihommien päivät olivat tosin tätäkin pidemmät, koska hommia on pitkin päivää. Olen tavallaan varalla perjantai-iltapäivästä sunnuntai-iltapäivään enkä voi lähteä mihinkään kauppaa kauemmas.

Työmatkoihin meni varsinaisten töiden lisäksi kuusi tuntia.

Jos nukuin joka yö keskimäärin 8 tuntia, se tekee viikolle 56 tuntia unta. Tämän perusteella vapaa-aikaa minulla oli 35,75 tuntia. Normaalin yhtä työtä tekevän ihmisen viikolla minulla on vapaa-aikaa yhteensä 70,25 tuntia.

Tulopuolikin kiitti, nopeasti laskettuna tienasin ennen veroja  1333,39 euroa. Olisi ihan mukavaa, jos joka viikko olisi näin tuottoisa, mutta silloin muu elämä kyllä kärsisi aika pahasti. Pelkkää päätyötä tehden viikkotuloni olisivat ennen veroja vajaat 600 euroa.

Normiviikkoni koostuu päätyön lisäksi 1-2 vuorosta kaupalla, eli kyllä minulla normaalisti on enemmän tallikäyntejäkin.

Toiminimihommia teen vuodessa alle 10 000 euron verran ja YELiä en maksa, eli teen myös alle sen rajan. Toiminimihommia ei siis suinkaan ole läheskään joka viikko, mutta kun on, on kyseessä yleensä vähintään viikonlopun pituinen urakka ja yleensä kyseessä on lomitustyö. Lisäksi vuolen aasien kavioita toiminimen alla ja teen vähän muutakin. Yrittäjyydestä ja toiminimen perustamisesta kerroin tarkemmin tässä postauksessa.

Miksi teen näin paljon töitä? No rahan takia! Tykkään nimittäin matkustelusta ja tällä tavalla pystyn matkustamaan ulkomaille entiseen tapaan, vaikka minulla muuli onkin. Esimerkiksi kuukauden päästä olen Belgiassa aasimatkalla, mutta paikkaan sen monin verroin sen jälkeen, ensi kuun lopussa muutamme Muulin kanssa nimittäin 10 päiväksi maneesitallille lomituskeikkani takia!

Piirakassa on kuluva vuosi vuoden alusta tähän päivään.

13 kommenttia

  1. Voih, ton varsan korvat on vähintään yhtä isot jo kun emänsä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo aasivarsat syntyvät TODELLA pitkillä korvilla <3

      Poista
  2. Hei Muulibloggaaja! Uusi, taino kuinka uusi se nyt sitten on enää mutta kuitenkin, ulkoasu on kiva! Itselläni(?) on kurja ongelma kun välillä osa kuvista / kaikki kuvat ovat ihan helkkarin leveitä ja isoja. Siis todella isoja. Onkohan muilla vastaavaa ongelmaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! mulla on tota ongelmaa joissain vanhoissa postauksissa, jotka toin eri portaalista, mutta ei näissä tuoreemmissa jotka olen suoraan kirjoittanut tähän uuteen ulkoasuun. Osaisitko kertoa, mikä postaus esimerkiksi olisi sellainen, minkä kaikki kuvat ovat tosi isoja? Vai vaihteleeko se päivän mukaan?

      Poista
    2. Tärkeä tieto olisi myös se, että luetko blogia mobiililla vai pöytäkonella?

      Poista
    3. Luen pöytäkoneella. ie (xD inhokkini) selaimena. Esim tässä postauksessa nuo 2 kuvaa missä valkoinen poni makaa on normaaleja, samoin normaali on nutellakuva, viimeinen kuva muulista ja grafiikkakuva. Muut jättiisoja. Tosin pystyssä olevasta muulinpääkuvasta en osaa sanoa onko iso vai normaali, ei ainkaan mene yli tekstipalstan niinkuin nämä muut.

      Poista
    4. Mä käytän firefoxia ja mulla toimii, mutta nyt kun kävin kurkkaamassa ie:llä niin ihan totta, osa kuvista leveni alkuperäisen kokoisiksi. Katsoin postauksen HTML-koodia pikaisesti läpi enkä löytänyt vielä eroa toimivien ja ei-toimivien kuvien väliltä, mutta yritän löytää sieltä sen kriittisen eron miksi ne tulevat näin.

      Poista
  3. OI toi aasivarsa on niin ihana etten kestä!! Melko hektiseltä kuulostaa viikkosi, mutta jos jaksaa ja nauttii niin mikäs siinä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdin näköjään vastata tähän. Mutta kyllä näin kesällä jaksaa painaa kun tuntuu ettei untakaan tarvitse niin paljon kuin talvella :) mulla on tulopuolelle kivoja käyttökohteita mielessä niin senkin voimalla jaksaa.

      Poista
  4. Onkohan olemassa yhtään eläinlasta, joka ei olisi syötävän söpö? Pätee näköjään aasilapsiinkin.

    Päädyin blogiisi, kun luin Napoleonin elämäkertaa ja siinä korostettiin moneen kertaan, miten Napoleon ratsasti mieluiten muuliaasilla. Yritin sitten selvittää, että käyttikö Ranskan armeija erityisesti juuri muuliaaseja vai tarkoitettiinko samalla myös muuleja vai oliko kyseessä kenties vain kääntäjän käyttämä termi. Siihen en löytänyt vastausta. (Tiedätkö sinä?), mutta olen nyt useamman viikon lukenut blogisi tekstejä päivittäin. Tyylisi on ihana ja on hienoa, että uskallat todeta, ettei elämänne ole pelkästään ruusuilla tanssimista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitin itseasiassa just 12 sivua teksti muulien historiasta ja paneuduin Napoleoniin :) kirjoitan siitä vaikka ihan pian jutun tänne blogiinkin. On totta että ratsasti muulilla Alppien yli mutta siihen liittyy myös hellyyttävä propagandatarina muulinajurista jonka varmasti luitkin jo.

      Luulen että kääntäjä oli laittanut omiaan, Ranskassa nimittäin kasvatettiin Euroopan parhaita muuleja siihen aikaan. Ja nimenomaan muuleja. Mutta selvittelen asiaa vielä lisää.

      Kiitos kivasta kommentistasi, pyrin jatkossakin kirjoittamaan rehellisesti. Muuli on tosin parantunut alkuajoista niin paljon, ettei uskoisi samaksi :) mutta nyt on sitten erilaisia ongelmia.

      Poista
    2. Odotan innolla historiapostausta. Oikeasti kiehtovaa kuulla lisää muuleista, kun Suomessa ovat melko tuntemattomia otuksia.

      Kirja oli ruotsalaisen kirjoittama ja ruotsista suomeen käännetty, joten käännösvirhe on voinut sattua monessa kohdassa. Oma järki sanoo, että jos ei tiedä, onko äiti hevonen vai aasi, olisi helpompi kirjoittaa sana muuli kuin muuliaasi. Onko tästä muuten jotain yleistä käytäntöä?

      Pystyn samaistumaan tuohon, että elukka on parantunut alkuajoista, mutta ongelmat vain muuttavat muotoaan. Minulla on syksyllä 12 täyttävä koirariiviö, jonka kanssa on koko sen elämä väännetty jostakin asiasta. Ensin ihan arkisäännöistä, sitten tottelemisesta ilman näkyvää motivaattoria ja nyt vanhemmiten siitä, miten paljon sääntöjä voi venyttää. Ihan samoja turhautumisen tunteita löytyy joka ikävaiheesta, vaikka aiheuttajat muuttuvat.

      Poista
    3. Mulla on hämärä muistikuva että tosi vanhoisda suomalaisissa kännöskirjoissakin on termi "muulinaasi" mikä tarkoittaa ihan vain muuleja yleisesti, oli vanhemmat kummin päin vain. Mutta selvittelen asiaa hieman lisää :)

      Eikös hevospuolella ole niin että kehitys loppuu tyytyväisyyteen eli jo senkin puolesta koko ajan on kehitettävää ja parannettavaa. Mutta kyllä mä uskallan nautiskellakin nyt, kun tämä kulkee hyvin maastossa :)

      Poista