Turistina Kotkan meripäivillä

Sain mahdollisuuden täyttää ihan valtavan aukon sivistyksestäni; en ollut koskaan käynyt Kotkan meripäivillä. Olin Kouvolassa kaverini luona apukätenä hänen aasiensa kanssa ja heiltä ei aja Kotkaan kuin puoli tuntia, joten lykkäsin paluuaikatauluani senkin uhalla että kissani Stinde joutuisi olemaan ihan yksin kotona, ja lähdin käymään Meripäivillä.

Autona meillä oli tosi hieno amerikanrauta. En ole koskaan tuollaisessa istunutkaan! Kyyti oli uskomattoman tasainen ja letkeä. Harmi että oma mieheni harrastaa vain uudempia autoja, olihan tuollainen harrasteauto todella makea. Tai siis voisin hyvinkin kuvitella itseni etupenkille kukkamekossa. Nyt tyydyin istumaan takapenkillä seeprapaidassa.

Minulla ei ollut käytännössä mitään odotuksia meripäiviltä. Tai no, ehkä kuvittelin että ne olisivat olleet merellisemmät. En tiedä millaiset ne ovat normaalisti olleet, nyt pakkaa sekoitti The Tall Ships Races, kun satamassa oli 80 hienoa purjevenettä parkissa. Suurimmissa niistä 225 miehistön jäsentä! Siinä Itämeri kiittää kun cacca tippuu kakkasäiliöstä meren pohjaan.

Satamassa oli ihan normaali torimeininki, paitsi että myyjiä oli todella paljon enemmän. No eivät nämä Hartolan markkinoita voittaneet mutta hyvä yritys. Kansainväliset markkinat tarkoittivat makuja maailmalta, tosin juustomyyjä näytti olevan sama joka on aina Messukeskuksessakin, oli siellä sitten mitkä messut tahansa.

Ruokapuolellakin tarjontaa oli vaikka ja mitä, myös niitä maailman makuja. Me ei kuitenkaan lähdetty niihin, sillä huomasin että monesta paikasta sai muikkuja valkosipulikastikkeella. Ja se jos joku on Markkinaruokaa isolla ämmällä. Otin roven, koska muussissa on turhia hiilareita. Myöhemmin otettiin vielä toisesta kojusta vohvelit.

Meripäivien tarkoitus on kuitenkin ilmeisesti tarjoilla ihmisille alkoholia. Meripäivillä tavataan tuttuja ja otetaan yhdet jos toisetkin Kaupunki on täynnä ihmisiä ja kuulin, että kun Meripäivät ovat olleet kaupungin keskustassa Kantasataman sijaan, ovat vakituiset asukkaat häipyneet mökeilleen känniörveltäjien tieltä.

Meripäivät - mikä ihana syy dokata.

 Kävimme tunnin mittaisella miniristeilyllä. Opas kertoi laivafaktoja ja oli mukavaa nähdä laivat myös mereltä. Sieltä ne nimittäin näkyivät kokonaan, vieressä seistessä ei oikein näe kokonaiskuvaa.
Ilmakin oli mitä parhain. Varjossa paleli ja auringossa kärähti. Tuuli tuuli sen verran kovaa ettei kärventymistä edes huomannut. Kaippa se rusketukseksi tai melanoomaksi jossain kohtaa muuttuu.

Minä en ole mikään veneilyn harrastaja ja kun mökillä starttaamme moottoriveneellä puolen tunnin päähän Paviljongille, on reissu yleensä tuskaa. Palelen helposti ja veneessä palelen aina. Olen ollut ehkä kerran kyseisessä moottoriveneessä sellaisena hellepäivänä, kun tuulen tuiverrus on tuntunut mukavan viileältä. Noh, en siis tiedä veneistä mitään, en purjeveneistä enkä moottoriveneistä. Mutta tälläkin veneilykokemuksella oli hauskaa nähdä peräti kaksi venettä, joiden kyydissä olen ollut. Kaikilla kerroilla syynä oli työpaikan virkistysreissu. Olen ollut pari kertaa Valborgin kyydissä ja kerran Vartiovene 55 kyydissä.

Koska vloggaus on tulevaisuutta, kuvasin reissusta puoli tuntia videota, jonka sain kutistettua viiteen minuuttiin. Nopeutin tylsät kohdat ja puhuin kameralle vain kerran. Musiikin hain tapani mukaan Free Music Archivesta.

On muuten pieni maailma. Tyttö, jolle tehdään hennatatuointia on siskoni kälyn lapsi! En itse tyttöä tunnistanut, koska viime näkemisestä on niin kauan aikaa. Siskoni tunnisti tytön katsottuaan videoni.

Ei punota, vielä

Kotimatkalla poikkesin Tukkilassa, koska sinne oli aiemmin päivällä syntynyt aasivarsa. Ja onneksi poikkesin, varsalla ei nimittäin pyyhkinyt kovinkaan hyvin. Pääsin kokeilemaan lypsämistä ja tuttipullojuottoa ja ikuistin kameralla varsan ensimmäiset kakkaukset. Varsa muuten taistelee hengestään parasta aikaa. Paras veikkaus on, että emän maidossa ei ole ollut vasta-aineita. Silloin on vitsit vähissä. Mutta niin kauan kun on elämää, on toivoa. Varsa alkoi onneksi imeä toisena elinpäivänään itse tissiltä mutta kolmantena päivänä (sunnuntaina) se heikkeni niin, että sitä oli kannateltava jotta se jaksoi seisoa ja imeä.

Postasin alla olevan videon Instagramin ja siinä varsa seisoo ja kakkaa ensimmäistä kertaa.

Henkilön Kaisa Määttänen (@rosamiii) jakama julkaisu 14. 07ta 2017 klo 15.44 PDT

Olen nyt kesälomalla ja tässä samalla yritän vierottaa itseäni tietokoneelta. Minulla on pari muulipostausta jo kuvattu, eli "vain" itse postaus puuttuu. Ehkä mökillä syntyy jotain tai ehkä ei. Jännä nähdä.