tiistai 9. elokuuta 2016

Tiukkaa agility- ja lastaustreeniä viikonloppua varten

Koska Muulin "muulista ratsuksi"-koulutus meni tosi hyvin viime viikolla, sai se siitä nyt hetkeksi taukoa. Ja tämä tauko tuli erittäin hyvään väliin sillä tajusin, ettemme ole pitkään aikaan harjoitelleet agilityä! En todellakaan lähde Kouvolaan häpäisemään itseäni enkä Muulia, joten treeniä treeniä.

Askartelin paskartelin Muulille muovisuikaleverhon Bilteman muovinauhasta. Kuvittelin että nauha olisi paljon paksumpaa, tämä on kuitenkin muovipussiakin ohuempaa tavaraa. Mutta koska muutakaan ei ollut, otin nitojan kauniiseen käteen ja nidoin suikaleet juoksutusliinan ympärille.

Tallilla oli samaan aikaan menossa estetunti ja en osaa sanoa katsottiinko touhuani huvittuneena vai erittäin huvittuneena. No äkkiä ne hymyt hyytyi kun minunkin yllätyksekseni Muuli käveli melko pian pelottavien suikaleiden läpi toiselle puolelle.

Kiinnitin suikaleet sen oman tarhan katokseen, koska sain ne siihen helpoiten kiinni ja ainahan on helpointa harjoitella tutussa ympäristössä.

Muuli tuli tutustumaan suikaleisiin kiinnostuneena eikä saanut kertaakaan paskahalvausta. Se oli vapaana koko toimituksen ajan. Kesti kyllä aika kauan (puhutaan siis noin 5 minuutista) ennenkuin se uskalsi tulla suikaleiden läpi, mutta pään se laittoi rohkeasti heti läpi.


Levitin sitten yhtä rakoa noin 30 cm leveäksi niin Muuli alkoi heti tulla läpi. Myöhemmin raon pystyi kaventamaan.


Tse tse!

Nidoin muovinauhaa kiinni ilman että leikkasin heti lenkkejä auki. Olin leikkaavinani ne katoksen luona, mutta tietenkin sinne jäi pari lenkkiä leikkaamatta. Ja tietenkin Muuli käveli niiden läpi. Se seisoi tässä niin kauan että katkaisin nauhat.
Eläimen kouluttamisessa pitää pitää taukoja, samaa ei saa hinkata liian pitkään. Muuli ei kuitenkaan ollut yhtään tauon kannalla, sen verran iholla se roikkui koko ajan. Päätin siis treenata toista temppua, jota olinkin jo kerran tehnyt. Rengastemppua.

Renkaan kanssa alkuperäinen idea oli että se astuisi renkaaseen ja sitä aloinkin sille opettaa. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin kun Muuli alkoi kuopia rengasta. Renkaan potkiminen etukavioilla on nimittäin paljon näyttävämpää ja hauskempaa kuin siihen astuminen. Vai mitä?


Ota nyt tässä kuvia.


Tässä välissä Laura saapui tallille ja työnsin kameran hänen käteensä jos hän voisi ottaa hieman kuvia ja videoita rengastempusta. Oli kieltämättä aika haastavaa ottaa sellaisia kokonaisvaltaisia kuvia samalla kun työnnän kauraa Muulin suuhun. Muovisuikaleet olin jo ehtinyt viedä pois, joten niistä on vain minun kuvaamani pätkä.
Nämä kuvat ja video samasta tilanteesta: Laura Lappalainen


Saatiin sinne vahingossa myös molemmat jalat.


Koulutustyylini on positiivista vahvistamista, mutta ilman naksutinta. Olen osallistunut kahdesti Suomen Agilitykissojen kissankolutusleirille, jossa opettajanamme toimi Erkku Kottonen. Lisäksi buukkasin Erkun vetämään päivän setin positiivisesta vahvistamisesta Aasileirille vuonna 2011. Teoria on siis melko hyvin hallussa ja yritän pysytellä mahdollisimman eleettömänä ja annan eläimen keksiä, että mitä tekemällä se saa palkinnon.

Kissan kanssa naksutin on tosi tärkeä, koska kissa on niin nopea että muuten sen oikean teon merkkaaminen on erittäin vaikeaa. Muulin kanssa en ole vielä kertaakaan muistanut ottaa naksutinta tallille vaan olen käyttänyt merkkinä sanaa "hyvä". Huomasin tosin nopeasti että on oikeastaan aika sama sanooko mitään, koska se tietää tehneensä oikein samalla kun mun käsi liikkuu vyölaukusta. Mikä on tietenkin väärin, pitäisi olla se naksutin, jota voi painaa eleettömästi ja jonka ääni ei sekoitu mihinkään muuhun ympäristön ääneen.

Jos homma ei etene, saatan potkaista rengasta, jotta Muuli kiinnittäisi huomionsa siihen vyölaukun sijaan. Tai osoitan rengasta. Muovisuikaleiden kohdalla näytin sille kädessäni olevia kauroja että kun liikut, saat näitä. Palkitsin kauralla jo yhdestäkin askeleesta. En kuitenkaan harrasta sitä, että liikutan kättäni eteen päin samalla kun Muuli liikkuu. Luulisin että se tuntuu Muulistakin huijaukselta.

Tässä pitää tuntea eläin niin hyvin että tietää milloin voi korottaa vaatimustasoa, eli milloin edellinen vaihe menee niin hyvin että voi vaatia enemmän. Eläin nimittäin hermostuu ja tympääntyy nopeasti jos se ei saakaan enää palkkaa siitä minkä se osaa vaan sen pitäisi tehdä jotain lisää, se ei vain vielä tiedä että mitä pitäisi tehdä lisää.

Kuten varsinkin viimeisestä videosta näkyy, on Muuli ihan liian kiinnostunut vyölaukusta ja käsieni liikkeistä. Se nyplää käsiäni jatkuvasti. Se ei saisi tehdä niin. Sen pitäisi keskittyä tehtävään eikä palkintoihin. Tai siis sen pitäisi katsoa rengasta tai suikaleita eikä tarkkailla minua että "milloin se laittaa käden laukkuun".

Sessio pitää osata lopettaa sellaiseen kohtaan että eläin vielä mielellään jatkaisi. Lopettaminenkin on oma taiteenlajinsa, ei saa pelkästään lähteä kävelemään pois. Itse tein niin, että vein Muulin ruokakuppiin hieman kauroja ja sillä meni kupin kanssa sen verran aikaa että ehdin poistua paikalta. Viimeisen palkinnon pitäisikin olla jotain suurta ja tosi hyvää. Ratsastuksessa esimerkiksi lopetetaan aina siihen tosi hyvään suoritukseen ja annetaan pitkät ohjat. Tai hypätään pois selästä.

Ei siis kannata pitää tätä postausta ja näitä videoita minään opetusvideoina vaan tehtävä asia niinkuin se olisi kuulunut tehdä alusta asti, opettamalla naksutin ja sen jälkeen luopuminen.

Näiden harjoitysten lisäksi treenasimme myös traileriin menoa. Ostin pari tuubia Domosedania tiukkaan paikkaan, koska en halua että lastaus on yhtä villiä kuin viimeksi. Tallin pihalla oli kuitenkin traileri niin houkuttelevasti esillä että laitettiin Muuli traikun omistajan kanssa sisään, ilman Domoa.

Trailerista sai lastaussillan sivulle jolloin sinne pääsi astumaan suoraan. Se olikin tosi hyvä juttu, sillä Muuli käveli melkein suorilta sisään. Kieputin narun kuitenkin sisällä etupuomiin JOS se keksii pakittaa. En halua antaa sille mahdollisuutta pakittaa.

Kaurapalvelu toimi koko ajan. Ulos otimme siltaa pitkin ja talutin vielä sisään niin että silta oli alhaalla. Ei mitään ongelmia, kunhan vain kauraa tuli jatkuvasti suuhun.

Otetaan Domo kuitenkin varmuuden vuoksi reissuun. Hieron tarvittaessa omaan ikeneen.
Laitetaan loppuun pari kysymystä kirvoittamaan keskustelua kommenttikentässä.

Oletko itse kouluttanut kavioeläimiä posiviitisella vahvistamisella? Missä asioissa koet että se on paras tapa? Entä milloin käytät negatiivista vahvistamista? Tiedätkö ylipäätään mitä nämä termit tarkoittavat vai pitäisikö minun väsätä näistä oma postaus muulinäkökulmasta?

18 kommenttia

  1. Hmm. Mulla tulee ehkä käytettyä negatiivista vahvistamista enemmän, käytän siis painetta ja palkkana paineen poisto. Pyrin kyllä aina rapsuttamaan tai antamaan herkkupalkan kun vaan voin, ja äänellä kehun jatkuvasti. Ja sama jos heppa oma-aloitteisesti tarjoaa jotain mitä siltä halutaan. Mutta esimerkiksi ratsastaessa heppa on hyvin avuilla ja ravaa hienosti, sitten koittaa lähtä juoksemaan alta pois, jolloin istunta ja puolipidäte = paine, ja heti kun heppa jarruttaa paine on tietysti poissa. Maastakäsin vähän sama homma, vaikka joku väistätys menee niin että annan vähän painetta kehonkielellä, heppa väistää ja paine pois, mahdollisesti heti se herkku. Kun opetin hepan selkäännousuun, työnsin sille vaan herkkua suuhun joka kerta kun nousin selkään, ennen nousua pallin luona ja selässä. Ja aika pian heppa oppi odottamaan siinä pallilla niin kauan että olen selässä, jalustimet säädetty ja vyö kiristetty, ja sitten sai herkun. Nykyään ei herkkuja tarvitakaan kyllä enää. Temppujen opettamisessa pyrin kuitenkin siihen, että palkkaamalla oikeassa kohdassa heppa itse oivaltaisi mitä siltä haetaan. Tämä esimerkiksi kun opetin hepan koskemaan pientä palloa. Joka kerta kun se koski turvalla palloon, sai se herkun suuhun. Aika nopeasti se tajusi mitä haetttiin, ja lopulta sen sai vietyä traileriinkin viemällä pallon ensin lastaussillalle, sitten puoliväliin koppia ja lopulta etupuomille, heppa tuli tyynenä perässä ja koski palloa aina herkun toivossa.

    Että kaikenlaista vahvistamista tulee kai harjoitettua, positiivisena yritetään pysyä mutta joissain asioissahan se on aika vaikeata. Turvallisuusasioissa olen tietty tiukkana, kun lasten poni oppi kerran pomppimaan pystyyn tietyssä kohtaa maastotietä, ei tullut mieleen ruveta palkitsemaan sitä kun lopettaa pomppimisen, vaan silloin kävi vain raippakäsi ja ärjähdys kerran pomppukohdan paikalla, ja johan loppui pomppiminen. Ja sitten tietysti isot kehut perään kun päästiin jatkamaan matkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun tyyli kuulostaa ihan samalta kun mullakin! Eli EI tarkoittaa ei, eikä sitä herkuilla opeteta. Ihmisen väistäminen ja tilan antaminen opetetaan myös paineella.

      Poista
  2. Hieno Muuli-neiti! Etenette tosi hyvään ja siistiin vauhtiin :)

    VastaaPoista
  3. Täällä taas kiinnitettiin huomio asian ydin kohtiin: Hieron tarvittaessa omaan ikeneen :D :D
    Loistavasti etenette ja loisto blogi (tähän joku villisti ablodeeraava tarrahymiö-tai mikälie)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkoi ihan oikeasti nyt kiinnostamaan että miten ihmiskeho suhtautuu Domoon. Jos tähän epätoivoiseen ratkaisuun päädyn, lupaan raportoida tuntemuksista blogissa.

      Poista
  4. Upeasti olette edistyneet... vaikka tuo ratsastaminen, olisiko kesäkuussa voinut millään uskoa, että elokuun alussa tilanne näin hyvä??? Etkä tarvinnut mitään kalliita stunttimiehiä tai hevoskuiskaajia :D. Tsemppiä sinne Kouvolaan, eiköhän kaikki mene sielläkin hyvin. :) t. MV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuli muuttui jotenkin rennommaksi täällä uudella tallilla, varmaan siksi kun se näkee kaikki tallin pihalla tapahtuvat toiminnot omasta tarhastaan. Ja toki Muulikin tuli minulle tutummaksi päivä päivältä.
      Mutta edelleen olen sitä mieltä etten edes voi palkata ketään stunttia selkään, se olisi ihan turhaa rahanmenoa. Onneksi en lähtenyt siihen.
      Jos Kouvolassa menee asiat pieleen niin paikallislehdistä voi sitten lukea uutisointia karkuteillä juoksentelevasta muulista. Enkä todellakaan sano kenellekään että se on mun. Pitäkööt ken löytää.

      Poista
  5. Noniin, nyt ihan mielenkiinnosta kysymys: oletko kiinnostunut yrttien syöttämisestä kavioeläimille? Ja jos kyllä, niin syötätkö Muulille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole kovin paljoa aiheeseen tutustunut mutta olen vähän sitä mieltä että desin tai parin syöttömäärä ei isoon muuliin vaikuta mitenkään.. nyt se syö blue chipin nativea mutta jos jiku tarpeeksi vakuuttavasti yrttejä mainostaa niin mikä ettei.

      Poista
  6. Hyvä te! :) Täällä odotellaan jo malttamattomina uutta postausta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna nyt vähän hengähtää rankan viikonlopun jälkeen :D

      Poista
  7. Etenette kyllä huimaa vauhtia! :) Saanen esittää kysymyksen tähän väliin. Miten opettaisit hevosen seisomaan aloillaan hetken? Niin että sen ympäri voisi kävellä ilman että se lähtee seuraamaan tai haaveilemaan jotain muuta jännää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensin opettaisin sitä sidottuna. Seisooko hevosesi sidottuna rauhassa paikoillaan? Aluksi niin että otan askeleen poispäin, tulen heti takaisin ja palkkaan. Sitten kaksi askelta jne. Kun se seisoo kiinni sidottuna paikoillaan kuin tatti, jättäisin sen vapaana. Tässä kannattaa miettiä sitäkin vaihtoehtoa että opettaa sille "ground tie" eli jätät narun riimuun, mutta naru on maassa. Eli se on merkki hevoselle että nyt on tarkoitus seisoa tässä paikoillaan.
      Ja irtiollessa sama systeemi, ensin käy vain askeleen päässä ja kehuu kovasti jos hevonen pysyi paikoillaan, sitten pidentää etäisyyttä jne. Jos se lähtee haahuilemaan perään, älä lähde enää niin kauas.
      On kuitenkin supertyhmää jättää hevonen vapaana pitkäksi aikaa ilman valvontaa.

      Poista
  8. Huhuu.. Me kaivataan jo sun postauksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noku on ollu kiireitä. Onneksi tänään pääsee töihin lepäämään niin josko illalla syntyisi jotain. Vaikka et seuraisi Fbssä tai Igssä niin ne addonit löytyy tän blogin alalaidasta niin sieltä voi katsoa viikonlopun meiningit.

      Poista
  9. Voin vain kuvitella millaisen paskahalvauksen mun pappaheppa olis saanut tuosta että jalat jää jumiin muovisuikaileisiin 😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha 😂😂 ei tämäkään ollut mitenkään tarkoituksenmukaista, mutta onneksi Muuli pysyi rauhallisena eikä saanut slaakia. Olisi nimittäin voinut olla aika haasteellista saada se suikaleiden luokse uudestaan 😬

      Poista