Saako tälle edes nauraa? Pitäisikö hevosen kevätjuhlaliikkeisiin suhtautua aina vakavasti ja nauramatta, koska liikkeiden takana on yleensä kipu tai pelko?

Kokosin vappuna mielestäni ihan älyttömän hienon "arkkuvideon", johon kokosin Muulin äkkilähtöjä koko siltä ajalta, kun olen sen omistanut. Tällaisia epäonnistumisia ei ole juurikaan sattunut videoille, joten tässä koosteessa on melkein kaikki, mitä löytyy. Koska näitä tapauksia ei loppujen lopuksi ole niin paljon, muistan vielä nuo kerrat ulkoa. Sehän on muuten ihan luonnollista, nisäkkääseen jää muistijälki pelottavasta paikasta, jotta emme uudestaan olisi yhtä pällejä. Mietinkin joka päivä, että miksi ihmeessä omistan edelleen muulin (vitsi).

Arkkuvideo eli englanniksi "coffin dance meme" on videokooste, jossa on mukana kaikista älyttömimpiä faileja (joku esimerkiksi keinuu kallion reunalla ja keinu hajoaa) ja välissä näkyy aina Ghanalaisia miehiä tanssimassa arkun kanssa. Arkkumiehet ovat ihan oikeita, paikalliseen perinteeseen kuuluu hautajaistanssi ja nämä miehet voi tilata paikalle esiintymään.

Videoita tanssista löytyy YouTubesta jo muutaman vuoden ajalta mutta vasta tämän vuoden helmikuussa arkkutanssista tuli ilmiö TikTokissa, kun arkkutanssiin yhdistettiin failvideot ja Astronomia-biisi. Nyt Astronomia lähtee soimaan päässäni heti, kun näen kuvan tanssijoista. Otin tietenkin osaa videotuotantoon ja alla on upeahko lopputulos. Minulla ei videolla ole tämän pahempia tilanteita eikä esimerkiksi yhtään tippumista, joten näillä on mentävä. Saatte kuitenkin ajatuksen siitä, mikä on homman nimi.

Ensimmäinen ratsastusklippi on keväältä 2017, kun Muulin selkään kiipesin talven jälkeen. Muuli otti pienet lähdöt, kun ihminen keskellä nosti kättä sen merkiksi, että Muuli jatkaisi ravia. Muuli koki paineen turhan suureksi ja antoi palaa. Pehmopuomeilla sain sen sitten käännettyä ja pysäytettyä. Syynä käytökseen oli siis liiallinen paine.

Kaksi talvella kuvattua ratsastusvideota on joulukuulta 2018, kun Muuli ratsastustunnilla kieltäytyi menemästä tuohon kentän kulmaan. Se tuijotti johonkin kaukaisuuteen ja kun paineistin sitä itse etenemään, se poistui paikalta. Syynä oli siis pelottava paikka ja liikaa painetta. Myöhemmin tunnin aikana ratsastimme tuosta kyllä hyväsä yhteisymmärryksessä, mutta se pätkä ei tietenkään failvideoon kuulu.

Juoksutusvideo on keväältä 2017. Silloin Muulia treenattiin liikkumaan liinassa myös laukassa. Se sujui ihan hyvin kunhan liina ei kiristynyt, koska silloin se lähti. Videolla onkin nättejä laukannostoja ja laukkaa, mutta tuossa kohtaa Muuli saattoi pelästyä jotain tuolla viereisellä pellolla, otti reippaampaa askellusta, liina kiristyi ja se poistui turvanurkkaansa (jossa olin kuvaamassa). Syynä käytökseen oli siis jännittyminen, muutama askel suoraan, liinan kiristyminen ja siitä tuleva paine.

Maastakäsittelypätkä on syksyltä 2016 ja tuo on ainut kerta ikinä, kun Muuli on tuolla tavalla tullut minua kohti. Napautin sitä heti tilanteessa narulla takapuolelle ja jatkoin, mutta toki jäin miettimään, mistä käytös johtui. En esimerkiksi peruuttanut ja kutsunut sitä luokseni tai mitään. No parin päivän päästä syy sitten selvisi, Muulilla alkoi vuosisadan kiima. Ja sillä on muuten tähän päivään asti ollut PMS-oireita, eli kipuja ennen kiiman alkamista. Onneksi sillä on kiima aika harvoin. Syy käytökseen oli siis todennäköisesti kipu.

Laitumella renkaiden yli hyppääminen oli täysi vahinko ja tapahtui heinäkuussa 2018. Ratsastin siis laitumella agility/trail-tehtäviä ja tuossa kohtaa oli maassa laaja loiva kuoppa, joka oli hieman märkä pohjalta. Sitä ei nähnyt, koska siinä kasvoi heinää. Muuli on aika herkkis upottaville kohdille, joten kun se tunsi, että maaperä on pehmeää, se lähti ja harmiksemme (ja teidän iloksenne) edessä oli tuo rengaskokoelma (renkaat ovat osa trail-rataamme). Muuli loikkasi täysin arvaamatta renkaiden yli. Tietenkään juuri siinä tilanteessa en tajunnut märkää kohtaa, se paljastui minulle siinä vaiheessa, kun palasin rikospaikalle. Syynä käytökseen oli siis pelästyminen epämääräisen alustan takia.

Viimeinen ohjasajopätkä on tammikuulta 2017. Sen kokopätkää kun katson, niin siinä ei näy ihan selkeää syytä, mutta rintamasuuntani saattaa olla liikaa Muulin etuosaan, jolloin se saa eteen painetta ja se kääntyy aidalla ympäri. Ja kuten kerroin, kiristyvät ohjat saivat sen poistumaan paikalta. Se pyörähtikin kerran ympäri, mutta jäi sitten paikoilleen kun rauhoittelin sitä. Syynä oli siis todennäköisesti väärin kohdistua paine, koska Muulin korvien asento ja ilme ei anna viitteitä siitä, että se olisi havainnut jotain pelottavaa kentän ulkopuolella.

Kaikille haassuille tapahtumille oli siis syy ja kun syy on tiedossa (oli viimeistään siinä vaiheessa, kun katsoin kotona videot) on mahdollista harjoitella lisää, jotta tilanteet eivät toistuisi.

Nyt, kun olet katsonut videon, niin saako sille edes nauraa? Saako nauraa hassuille hautajaistanssijoille, joiden liikkeet on ihan jonkun muun toimesta miksattu mukaan Astronomiaan? No ainakin suurin osa TikTokin käyttäjistä nauraa, joten eiköhän se ole ok.

Mutta saako herran vuonna 2020 nauraa Muulille tai muille hevoseläimille, jotka toteuttavat ratsastajan kanssa tai ilman pakoreaktiota paeten puskissa vaanivaa muulejasyövää ruohoalligaattoria tai reagoivat liian kovaan paineeseen? Ei ehkä.

Täydellisessä maailmassa hevosen tai muulin kanssa ei koskaan tule tilannetta, jossa naru pääsisi kiristymään tai hevonen poistuisi paikalta, koska se on niin hyvin siedätetty kaikkeen ja sen kanssa on aina toimittu mukavuusalueella ja käytä kokeilemassa sen sietokykyä hyvin nätisti. Hevosen ei siis ole koskaan tarvinnut pelätä mitään, koska ihminen on ennakoinut sellaiset asiat ja siedättänyt ratsureimansa kaikkeen.

Mutta kun tullaan tänne meidän tavisten maailmaan, niin meidän maailmassamme ratsut nyt välillä poistuvat paikalta. Emme osaa lukea niiden hienovaraisia eleitä siitä, että niitä jännittää ja toisaalta tilanne voi syntyä ihan äkkiarvaamatta, kun pusikosta hyökkää tielle kattimatikainen. Katit syövät tunnetusti pieniä muulinpoikasia. Mutta olisihan se pitänyt tajuta siihenkin siedättää, jotta sellaista tilannetta ei tulisi.

Epäonnistumiset ovat tämän harrastuksen suola. Niitä sattuu kaikille eikä niitä pidä jäädä märehtimään tai huomaa, ettei ole vuoteen uskaltanut ratsastaa epäonnistumisen pelossa. Kerron nyt tosifaktan: ammattilaisillakin sattuu mokia, joissa hevonen viedään turhan pelottavaan paikkaan ja hevonen tekee omat ratkaisunsa! Ammattilainen kun postaa videon nettiin (katso Ingrid Klimken putoaminen alta) kehutaan upeaa kehonhallintaa ja tilannetajua, mutta kun meikämandoliineille käy samoin, ollaan viety muuli aivan liian tiukkaan paikkaan ja pitäisi palata takaisin perusasioiden äärelle. Klimkestä mainittakoot, että videolla kerrottiin hevosen jännittäneen kuvausryhmää.

Totuus on siis se, että näitä irti ryöstäytymisiä sattuu meille kaikille. Taviksille varmaan enemmän, koska emme ole niin taitavia hevosenlukijoita. Somessa on ihan näinäkin päivinä ollut taas rajanvetoa kukkisten ja vanhemman polven hevostelijoiden välillä. En näe, että kukkikset olisivat olleet suurimmassa äänessä, vaan ihan me tavikset, jotka jo valmiiksi asetumme puolustuskannalle. Luulemme, että pelkkää positiivista vahvistamista käyttävät ihmiset ovat meidän tavisten sekametelisoppaa vastaan. Ja nyt kuulette taas faktan: ihan jokainen käyttää painetta. Jos paine poistettaisiin kokonaan, pitäisi meidän naksutella hevosillemme yksisuuntaisen lasin läpi ja heitellä porkkananpaloja lasin yli hevoselle. Jo ihmisen läsnäolo ja katse on hevoselle paine riimusta puhumattakaan.

Mitä hittoa? Eivät kukkikset ole ainakaan minulle elsuja soittaneet (ehkä syytä olisi ollut), miksi sitten olemme varpaisillamme, jos tulee sanomista? Se on tämä nykypäivän some. Kaikesta "kuuluu" etsiä 5 virhettä ja jo kuvan postauksen yhteyteen kuuluu julkaisijan luetella videon virheet, silti niitä videolta tunnutaan kaivelevan. Vielä Muuliprojektin alkuaikoina pidin sellaisia instatilejä turhina, jossa ei käytä läpi myös vastoinkäymisiä. Nyt neljä vuotta myöhemmin olen täysin sitä mieltä, että on ihan ok kertoa vain onnistumisista ja hyvistä jutuista, ei kenenkään tarvitse saada sitä määrää shittiä vastaan mitä muilta somekäyttäjiltä voi parhaimmillaan tulla.

Ihme ja kumma Muuliprojekti on saanut ensimmäisen vuoden jälkeen olla melko rauhassa. Tuolloinkaan en kovin paljon saanut negakommentteja, mutta silti sydämeni jättää lyönnin väliin kun huomaan, että blogiin on tullut yksi uusi kommentti.

Mutta saako sille nauraa, jos jonkun hevonen heittää kevätjuhlaliikkeet kesken keskihalkaisijan lisäyksen? Nykytiedon mukaanhan hevonen ei tee mitään tuollaista ellei se ole kipeä (esim varusteista, kropastaan tai vastustaa ratsastajan apuja) tai peloissaan. Ei siis ole olemassa ihan vain kevätjuhlaliikkeitä, vaan ne ovat seurausta jostain oikeasta syystä. Aloituskuvassakin Muuli otti lähdöt kentän toisessa päässä ja kuskasi minut portille, luultavasti se näki jotain ja pelästyi ja loikkiminen selkää hakkaavan lännensatulan kanssa tuntui ikävältä ja sai Muulin jatkamaan. Tulinko alas ja siedätin sitä kenttään maastakäsin seuraavat puoli vuotta? En. Pysyin selässä ja jatkoin.

Toimisinko samoin 10 vuoden päästä? Jännä nähdä.

Onneksi säikkymisen kanssa ei tarvitse olla yksin. Opetusvideoiden määrän perusteella Muuli ei ole ainut, jolla on kentällä pelkokulma, mutta muut hevoset varmaan ohittavat sen pienemmillä reaktioilla, vaikka pelottaakin. Tristan Tucker julkaisi tänä keväänä 10 minuutin videon, jossa hän siedättää hevosta pelkokulmaan. Kulman ongelma on pakkaa vaihtanut puutarhatuoli. Video on Facebookissa ja upotin sen tähän alle:

Lue lisää

Hyvää vappua, syökää silliä t.Muuli

Tämän vuoden vappu onkin hyvin perinteinen säätilaltaan. Räntää, rakeita, aurinkoa ja vettä. Lämpötila rapsakka +5. Mutta ei se haittaa!

Otimme vappukuvat pari päivää sitten etukäteen. Samana päivänä oli tullut juuri niitä rakeita sun muita koiria ja kissoja taivaalta, mutta tallilla paistoikin ilta-aurinko ja oli sen verran lämmintä, että pystyin ottamaan takin kuvien ajaksi pois.

Kuvista suurimman osan otti Aino Holmberg, suuri kiitos! Uuden 70-200 putken kanssa on mentävä niin kauas, että Muuli on päästettävä vapaaksi, jos itse haluaa kuvailla, joten helpompaa jos joku muu peruuttelee kentänlaitaan ja itse voin pitää narusta kiinni.

Näihin kuviin ja tunnelmiin!

Vapun virallinen rakennekuva.

Lue lisää

Muulimenot huhtikuussa 2020

Menot

Huhtikuun tallivuokra 400e
Ratsastustunnit 55e
Korvahuppu (pinkki, käytetty) 6e
Rehuja, mm Chia de Gracian yrttisekoitukset Protect that Tummy ja My happy mare 130e
Otsapanta full 20e
Nahkariimu, käytetty 30e

YHTEENSÄ 641e

Tulot

0e

YHTEENSÄ -641e

Lisäksi ostin Roosa Tanhuanpäältä valokuvia Muulista, mutta lasken ne blogimenoiksi, kun eivät varsinaisesti Muulia hyödytä. En ole aikaisempiakaan kuvaostoja listannut muulimenoiksi.

Muuli on ollut hieman reaktiviinen kentällä, tai siis se on kytännyt överipaljon "pelkosivua" ja ajatus mahavaivoista tai muista kivuista heitettiinkin ilmoille. Vaikka Muuli on melkeimpä vapaalla heinällä, sen elämässä on tapahtunut muutoksia kun Elsa lopetettiin ja tilalle tuli parin viikon kuluttua uusi tarhakaveri, joka vielä alkuun ajeli Muulia hanakasti ympäri tarhaa. Kokeilen siis Antepsinilla ja Chia de Gracian "maharehuilla", josko ne toisivat avun.

Kokeilin myös korvahuppua kentällä ja se tasoitti kyllä reaktioita. Muulille onkin tilauksessa Heppahattujen mittatilauskorvahuppu, koska "yllättäen" muulin kokoisia äänieristettyjä huppuja ei ole myynnissä.

Muistiin kirjattakoot lisäksi, että Muulin rinnanympärys oli 5.4.2020 177 cm. Aiempi mittaustulos on  24.7.2017, jolloin mitta oli 171 cm. Muuli ei ole siis juurikaan lihonut/vankistunut kolmessa vuodessa.

Rakennekuva 20.4.2020

Lue lisää

Olin estetunnilla ja olen edelleen elossa kertomassa siitä!

Postauksen kuvat on napattu videolta, jonka ihana tallikaverini Pinja Honkamäki otti. Kiitos!

Uskolliset seuraajani Instassa huomasivatkin jo, että osallistuimme viime lauantaina estetunnille. Opettajana toimi Sonja, joka on pitänyt minulle tunteja vanhan vuokrahevoseni kanssa AEM (ajalla ennen Muulia). Olin häneen yhteydessä Facebookin kautta enkä kertonut turhan tarkkaan ratsun speksejä. Tämän takia Muuli ei myöskään muuliutensa takia saanut mitään erityiskohtelua, vaan painettiin menemään kuten mikä tahansa uransa alkuvaiheella oleva ratsukko.

En myöskään turhan tarkasti käynyt läpi historiaamme (siihen ei ihan yksi tunti olisi riittänyt), joten kun olimme siinä hieman ravailleet ja Sonja laittanut vähän puomeja ja ristikon, hän sanoi noin vaan että  "nosta siitä sitten laukka, tulet tuon puomin ja tälle ristikolle", ja niin me sitten mentiin.

Ongelmana oli TAAS se, että Muuli kyttäsi kentän takapäätyä kovasti. Se on siis ollut ongelmana koko kevään ajan ja korostuu oikein tuulisella säällä. Olenkin testaillut vaivaan korvahuppua, mutta lauantaina ei ollut kovin tuulinen päivä, joten jätin hupun pois. Se oli ehkä virhe tai ehkei se olisi auttanut mitään.

Ongelmaa kuitenkin oli, kun en saanut Muulia kovinkan syvälle toiseen päätyyn eikä se kuunnellut pätkääkään sisäpohjetta, vaan jyräsi sitä vasten poistuessaan pelottavalta alueelta.

Emme antaneet tämän lannistaa, vaan ratsastin hieman oikaisten lopussa, jotta saimme hyvää etenemistä esteiden välillä, Muulihan liikkuu ihan sujuvasti eteen oli sen pää sitten missä olikaan.

Ohjeistusta kuulkaas tuli. Esteiden ylitys ei ollut meille ongelma eikä Muuli epäröinyt hyppäämistä  kertaakaan. Toki estekorkeus oli sellainen, että ne olisi hypännyt vaikka takaperin. Ihan alussa se ylihyppäsi kerran, jonka jälkeen paiskaannuin perunasäkkimäisesti satulaan, joka sai Muulissa aikaan hetkellisen protestin. Yllättävän  hyvin kuitenkin pysyin kyydissä, olin kuitenkin ajatellut että enkkupenkki on huterampi kuin länkkäpenkki. En kuitenkaan kadottanut jalustimiani, joten homma oli ihan hoidossa.

Niin se ohjeistus. Varpaat eteenpäin, jalat rennoiksi, paino selkeästi päkiällä ja kantapää alas (videon perusteella mukauduin hyppyyn mukaan koko kropallani), perse ylös penkistä ja raippa reiden päällä. Mitä näitä ohjeita nyt on.

Paremmalta tuo kyllä selkään tuntui, kuin miltä se näyttää videolla. Vähän jopa hävettää julkaista sen, somekommentit hyvin tuntien, mutta kai tässä kypsässä 34 vuoden iässä ymmärtää kuunnella ennemmin valmentajaa kuin anonyymejä. Kerrottakoot kuitenkin taustaksi, että minulla on estetunteja takanani noin 10 ja olen muistaakseni kaksi kertaa näistä hoitanut ratsastuskoululla ratsulla, joka oikeasti tiesi mikä on homman nimi.


Ensimmäinen oma hevonen pelkäsi kuollakseen ääntä, joka syntyi, kun hiekka ropisi teräksisiin estepuomeihin ja lennätti minut varmuuden vuoksi tantereeseen silloinkin, kun oli tallikaverin hyppyvuoro.

Vuokrahevonen taas kielteli menemään heti, jos edessä oli jotain vähän spesiaalimpaa estettä, vaikka hyppäsimme senkin kanssa vain polvenkorkuisia. Se ei myöskään laukannut, vaan  ylitimme esteet ravissa.

Paristi olen ollut ratsastuskoululla, yhden kerran kuvittelin osaavani ratsastaakin. Enjalan tallilla kävin rästimässä joidenkin valkkuryhmäläisten tunnilla ja sain kivan suomenhevosen alleni. Menimme jumppasarjaa ja se oli kuulkaas hauskaa! Se suokkikin ihan syttyi siinä!

Ja nyt on ratsuna sitten tämä muulieläin, joka kyllä koulutustasoonsa nähden on oikein näppärä, mutta itselläni ei ole oikein tatsia tähän. Onneksi meillä on huiput koutsit nyt esteillä ja koulussa, joten eiköhän suunta ole vain noususuuntainen!

Ja esteet tuntuivat olevan Muulin mieleen. Ainakin se hakeutuu heti kentän aidan viereen, kun ennen Muulin kuntoonlaittoa kannoin puomeja kentän puolelle ja portilla se oli minua vastassa. Olen siis pitkällisen maastakäsittelyn aikana onnistunut luomaan sille positiivisen mielikuvan puomeista.

Muulihan hyppää näitä myös vapaana ollessaan, mutta toki sen pitää saada leipä palkaksi. Estetunnillakin reippaiden laukkojen jälkeen palkkasin sitä kauralla.

Tässä taitaa olla oikein erityisen havainnollistava kuva munakyyrystä!

Tunnin jälkeen Muuli otti kokovartalohieronnan

Lue lisää

Vuoden ensimmäiset irtohypytykset, Muuli heittämällä yli 110 okserista!

110 cm

Muulin kanssa olemme harrastaneet irtohypytystä joskus ja jouluna. Vuosi sitten meillä oli oikein buumi, kun kävimme peräti kahdesti kuukauden välein naapuritallin irtohypytyssessioissa. Kesällä taisimme hypyttää kerran omalla tallilla.

No tällä pohjustuksella haluan vain torpata ne puheet että taasko ne sitä raukkaa hypyttää ylikorkeiden esteiden yli.

Vuosi sitten Muuli vetäisi enkat hypäten 110 Metsäniityn tallilla (video tässä) ja nyt myös täällä kotitallilla korotimme viimeisen okserin siihen korkeuteen viimeisille hypyille.

No ihan superisti ei meidän hypytyskerta mennyt.

Kuja oli tarkoitus hypätä vasempaan kierroksene ja blogin lukijat tietävätkin jo, että Muuli on tänä keväänä kehittänyt pelkokulman. Kuja lähti siis pelkokulmasta. Aina aiemmin Muuli on juossut vapaasti aluetta ympäri ja se on vain ohjattu kujalle, nyt se ei todellakaan ollut menossa sinne kuin taluttaen. Hypytettiinkin aluksi kujaa väärään suuntaan, joka meni hyvin ja sitten talliorja Pasi talutti Muulin kujan alkuun ja päästi irti. Muuli tulee pelkokulmaan siis kiltisti taluttaen, mutta ei yksinään, juoksuttaessa tai ratsain.

Jossain kohtaa siinä alussa Muuli myös poistui koko kentältä ja epäonneksemme se nappasi takajalallaan kiinni kentän paloletkusta tehtyyn aitaan. Kentän kulmatolppa antoi saman tien periksi ja aita kaatui. Vaihdettiin tilalle estekannatin. Kesän talkoita odotellessa, nuo kentän tolpat ovat antaneet periksi muualtakin kun ovat jo pitkän kunnioitettavan elämän kenttää vartioneet.

No tämän äksidentin jälkeen Muuli palautettiin takaisin, aitaa korotettiin ja jatkettiin hommia.

Alla on videokooste tämän kerran hypyistä.

Tässä on erittäin tyypillistä liikettä muuleilla ja aaseilla! Siis ne laukkaavat ja ravaavat tuolla tavalla pää vinossa innostuessaan tai jännittyessään. Itse haluan ajatella, että se on suurta innostusta, mutta se taitaa olla kuitenkin osa jännitystä.

Muuli hyppäsi sujuvasti ja mielellään ja vain yhdessä klipissä (viimeisessä) näkyy pupuloikkaa radan alussa. Vuosi sitten se tuppasi tulemaan kujaan pupulaukassa tai ristilaukassa ja korjasi ensimmäisen esteen jälkeen. Vasen kierros on sille myös ratsain laukassa haastavampi.

Kamera oli kuvaamassa videolle hyppyjä ja stillikuvat on otettu uudella (käytettynä ostamallani) putkella, Canonin Ultrasonic70-200 F4. Olen tuota lainannut aiemmin ja tykästyin putkeen. Ulkokuvia sillä saa hyvässä valossa oikein hyvin, maneesikuvaukseen se ei liene riittävän valovoimainen, mutta sellaisia kuvauksia ei meillä olekaan.

Tuntuu vain hassulta, miten kauas tämän kanssa pitää mennä. Aiempi vakiolinssinihän oli 50mm F1.4. Liikekuvissa arvostan kyllä zoomausmahdollisuutta.

Julkaisin näitä kuvia ja videon Instassa jo eilen ja sain suuren määrän tosi kivoja kommentteja. Muulin hyppytekniikkaa kiiteltiin jälleen ja onhan se ihme. Eihän aasin ja pre-hevosen jälkeläisessä ole käytännössä mitään hyppylahjoja perimänsä puolelta. Eikä Muulikaan mikään upea liitelijä ollut, kun sitä ekoja kertoja hypytettiin sen ollessa 3v. Nythän muuli on 7.

Lue lisää