Ratsastusta, ratsastusta..

Alkaa oleen postausideat vähissä kun aina vain tätä ratsastusta.. No on minulla tässä ajatuksen tasolla tulossa postaus loimenkorjauksesta, maastakäsittelystä, eräästä ulkomaisesta hevoslehdestä ja Muulin haavanhoidosta. Kun vain olisi aikaa kirjoitella ne kaikki!

Edellinen ratsastuspostaus tuntui jakavan lukijoiden mielipiteitä. Suurin osa osasi laittaa D-hymiön kuten kuuluikin ja osa oli sitä mieltä, että Muuli on kohta ihan pilalla kun amatöörit leikkii sillä. No oli niin tai näin, olisin voinut kirjoittaa postauksen ihan erilaiseksi ja jättää kaikki hauskat ja viihdyttävät jutut kertomatta. Eiköhän aika moni lue Muuliprojektia juuri siksi kun meillä menee välillä huonostikin.

Kuulin muuten huhuja, että jopa ammattiratsuttajat lentävät tantereeseen nuorilta! Olin ihan hämmästynyt, koska eihän sellaista pitäisi tapahtua! Mutta kuka ammattiratsuttaja on pamauttanut metrisen portin yli ja pysynyt selässä?

Muuliratsastus keräsi tapansa mukaan yleisöä tallin eteen.

Viime lauantaina Oona tuli siis jälleen muulinkesyttäjäksi. Meillä ei ollut tallinomistajaa kyntöruunana ja minä en siihen hommaan lähde, joten Oona pääsi heti alussa vapauteen. Rakentelin kentälle pari pientä tehtävää, neljä pehmopuomia ravi/käyntipuomeiksi ja potilla merkkasin pujottelua ja voltteja. Muulin varustin apuohjalla. Naruriimusta kulkee naru satulavyöhön ja sen on tarkoitus estää äärimmäiset pään nostot (ja hyppäämisen aitojen yli). Kokeilin tätä jo aikaisemmin eri kireydellä Muulille ja se otti asian ihan hyvin.

Eräs ratsastuksenopettaja ehdotti tätä entiselle vuokrahevoselleni, jolla oli tapana katsoa yläkautta silmiin. Tämä palasi mieleeni kun mietin, että mikä apuohja olisi Muulille vähiten turmiollinen. Kaikkihan ne jollain tapaa ovat saatanasta ja pilaavat eläimen. Remminä käytin muuten loimen jalkalenkkiä.

Muulilla oli meno päällä kuten aina, joten alkuverkoissa Oona meni enimmäkseen ravia ja laukkaa ja keskittyi sen jälkeen tehtäviin. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun Muuli ylittää ravipuomeja kuskin kanssa, mutta se meni tosi hyvin! Toki pari kertaa se sujautti niiden ohi ulkopuolelta, mutta jos se osui puomeille niin se ylitti ne hienosti.

Yhdellä kertaa se ylitti ne laukassa, yhdellä loikalla. Harmittelin jälkikäteen että juuri silloin en ottanut videota.

Tehtävänä oli ylittää ravipuomit ravissa ja tehdä ennen ja jälkeen niitä ympyrät. Muutenhan tehtävä onnistui ihan hienosti mutta Muulin siirtäminen hitaampaan askellajiin on hieman haastavaa. Ratsastuskerran loppu käytettiin siis pysähtymisen harjoitteluun. Jos Muuli ei sattumoisin pysähdy istunnalla tai kevyellä ohjasotteella, se lähtee puskemaan vastaan. Jonain kertana se on hyvinkin herkkä pysähtymään ja tekee sitä mielellään kun toisella kertaa se vain posottaisi menemään, ei vältämättä laukkaa tai ravia, mutta käyntiä.

No miten pysähtymistä harjoitellaan kun Muuli vain painaa suu auki vastaan eikä hellittääkään voi ennen kuin se pysähtyy, muutenhan se saisi palkinnon siitä, kun jatkoi vain? Pyysin Oonaa pitämään sisäohjan reidessä kiinni antaen Muulin pyöriä paikoillaan ympäri juuri niin kauan kuin se pysähtyy. Pysähdyksessä se saa tietenkin myötäyksen ja herkun.

Muuli pyöri ja pyöri.. Kyllä se pysähtyikin, mutta lähti omin lupineen liikkeelle eikä seissyt paikoillaan edes niin pitkään että saisi käden taskuun ja palkittua. Siitä sitten vain uudestaan pyörimään. Lopetin videoinninkin ennen kuin Muuli viimeisen kerran pysähtyi ja Oona pääsi alas selästä. Sanoin nimittäin että kun se sen verran pysähtyy että pääsee alas, niin se olkoon sen palkinto seisomisesta.

Lue lisää

Lipominen ja mutustelu ei kerrokaan hevosen ajatustyöstä

Lipomista ja suulla mutustelua pidettiin ennen pelkästään positiivisena asiana. Sanottiin, että hevonen ajattelee ja prosessoi oppimaansa. Eli jos hevonen lipoi ja pureskeli paljon, se teki hyvällä moodilla töitä. Kuitenkin viime vuosina lipomisesta onkin tullut huonompi juttu, se ei nimittäin kerrokaan mistään ajatustyöstä vaan siitä, että olemme ajaneet hevosen äärirajojensa yli hetkeä aiemmin.

Sue McDonnell on eläinten käyttäytymistieteilijä ja tuntee erityisen hyvin hevosten mielenliikkeitä. Hän kertoo The Horse-lehden artikkelissaan "The Science behind "licking and chewing" in horses" että lipominen ja pureskelu eivät olekaan niin hyviä juttuja, kuin valtaväestö ajattelee. "Nuoleminen ja pureskelu on varmasti yksi väärin ymmärretyin käyttäytymisele hevosilla", McDonnell tylyttää heti artikkelinsa alussa.

"Se kertoo yksinkertaisesti siitä, että hevosen autonomisessa hermojärjestelmässä tapahtuu muutos, joka saa aikaan syljen eritystä, joka taas saa aikaan nuolemisen ja pureskelun" McDonnell jatkaa ja kertoo että tätä tapahtuu yleensä jonkinlaisen uhan tai häiriön jälkeen, kun hevonen pääsee jälleen rentoutumaan.

Hevosen (ja ihmisen) hermosto koostuu kahdesta pääosasta, parasympaattisesta ja sympaattisesta. Nämä hermostot ovat autonomisia eli tahdosta riippumattomia. Eläin tai ihminen ei siis voi säädellä esimerkiksi verenkertonsa tai ruuansulatuselimistönsä toimintaa vaan ne toimivat ihan itsestään. Parasympaattinen hermosto on aktiivisimmillaan kun hevonen on rauhallinen ja levollinen, esimerkiksi lepäillessä tai syödessä. Noissa tilanteissa sydämen syke hidastuu, hengitystiheys laskee ja ruuansulatuselimistön toiminta vilkastuu; sylkeä erittyy normaaliin tapaan.

Sympaattinen hermosto aktivoituu, kun eläin on stressitilanteessa, fyysisessä rasituksessa tai tuntee kipua. Näissä tilanteissa hengitystiet avartuvat ja hengitys tihenee, sydän sykkii tiheämmin ja hapekas veri suuntautuu lihaksiin ruuansulatuselimistön ja ihon sijaan. Syljeneritys vähenee, koska stressaavassa tilanteessa ei ole tarpeen syödä, ei itse asiassa ole edes nälkä. Hevosen keho siis valmistautuu toimimaan. Kaikki tämä tapahtuu autonomisesti eli tahdosta riippumatta. Edes ihminen hyvin tiedostavana tyyppinä ei voi päättää, että stressi loppui nyt ja on aika päästää parasympaattinen hermosto voitolle.

Postaus on kuvitettu toukokuussa ottamillani kuvilla, joissa hevoset toimittavat normaaleja toimiaan kun ne on ensimmäistä kertaa päästetty yhdessä laitumelle. Nämä ovat viettäneet jo pitkään aikaa vierekkäisissä tarhoissa ja karsinoissa, joten ne eivät ole toisilleen vieraita. Ruskeat tammat asuvat myös samassa tarhassa, kimo ruuna on asunut omassa tarhassaan tammojen vieressä.

Hevosen oletustilassa elimistön toimintoja hoitelee pääasiassa parasympaattinen hermosto, sympaattinen aktivoituu vain normaalista poikkeavissa tilanteissa. Kun stressaava tilanne on mennyt ohi, ottaa parasympaattinen hermosto taas päävastuun ja sen huomaa esimerkiksi siitä, että syljen eritys lisääntyy. Samalla hevosen sydämen lyöntitiheys hidastuu, hengitys hidastuu ja veri alkaa kiertää enemmän ruuansulatuselimistössä lihasten sijaan. Näitä merkkejä on kuitenkin melko vaikeaa huomata, joten lipominen on selkein merkki stressitilanteen loppumisesta.

Huulten lipominen liittyy siis siihen, että syljen eritys on palautunut normaaliksi ja hevosen kokema stressitilanne on mennyt tai menossa ohi. "Kun sympaattinen hermosto aktivoituu, hevosen suu kuivuu todella nopeasti. Kun häiriötilanne menee ohi ja hevonen alkaa jälleen rentoutua, myös kuolaa alkaa jälleen erittyä. Lipominen kertoo siis vain siitä, että hevosen suu kostuu jälleen normaaliksi" McDonnell tiivistää artikkelissaan ja jatkaa "Eli kyllä lipominen kertoo rentoutumisesta, mutta sitä ennen hevonen on kokenut stressiä tai kipua."

McDonnellin mukaan muita toimintoja, jotka kertovat stressitilanteen ohittamisesta, ovat itsensä raaputtaminen, huokailu, haukotteleminen ja venyttely. Näitä toimia ei nimittäin koskaan harjoiteta stressaavassa tilanteessa, vaan vasta hevosen ollessa rento tai rentoutumassa.

Hevosten elämä saattaa sisältää stressiä ihan luonnostaankin. Hevoset ovat hetkeä aiemmin päästetty samalle laitumelle ensimmäistä kertaa.

Koska Muuli saa oppimistilanteissa usein kauraa, on sen stressimäärä helppo havaita. Pari kertaa se on ollut niin rajoilla, ettei se ole ottanut kauraa ollenkaan, silloin harjoitus on lopetettava siihen. Jos huulet ovat kovat ja Muuli ottaa kauraa huolimattomasti ja liian nopeasti, on stressitaso jo melko korkealla. Jos se taas kuolaa koko käden ja nuolee jokaisen kauranjyvän suuhunsa, on se hyvässä ja vastaanottavaisessa moodissa. Vain rento eläin voi oppia ja omaksua uusia asioita, joten siksi eläimen stressitaso olisi hyvä tunnistaa koulutustilanteissa.

McDonnell antaa artikkelissaan esimerkkejä ihmisten elämästä. Talvella autoa ajaessa voi tulla tilanne, jossa liukkaalla kelillä menettää autonsa hallinnan, vaikka vain sekunniksi. Siinä ehtii ajatella kaikki mahdolliset skenaariot, sydän hakkaa, kylmää hikeä puskee ja hengitys nopeutuu ja muuttuu pinnalliseksi. Kun tilanteesta sitten selviää ehjin nahoin muuta liikennettä vaarantamatta, tuntee suurta helpotusta. Toinen esimerkki liittyy siihen kun autoa ajaessa poliisiauto laittaa takana valot päälle, mutta kun se ajaakin pillit soiden ohi, tuntee kuski yleensä suurta helpotusta vaikka tiesikin ettei ollut töpeksinyt ja että verotkin on maksettu. Fyysisiä oireita stressaavan tilanteen lauettua ovat sydämen lyöntitiheyden hidastuminen normaalisti, haukoittelu ja nieleminen. Hevosessa tapahtuvat nämä kaikki samat reaktiot, kun se palautuu pelottavasta tilanteesta.

"Olen kuullut että moni hevostenkouluttaja kertoo mutustelun tarkoittavan sitä, että hevonen prosessoi oppimaansa. Erityisen usein sitä näkee silloin, kun hevosta juoksutetaan pyörötarhassa tai se on ahdistunut lastaustilanteessa. Kun harjoituksessa pidetään pieni tauko, jonka aikana hevonen lipoo, sanotaan, että se miettii äskeistä", McDonnell kertoo ja jatkaa "Oli hevonen sitten peloissaan, hämillään tai väsyksissä juostessaan pyörötarhassa tai trailerin takana, hevosen hermosto on sympaattisessa tilassa. Kun harjoittelussa pidetään tauko, hevonen alkaa palautua parasympaattiseen tilaan eli rentoutuu. Sen näkee helpoiten nuolemisesta ja pureskelemisesta".

McDonnell kertoo vielä, että lääkkeetkin voivat saada aikaan näitä reaktioita, joten reaktiot eivät välttämättä liity mitenkään hevosen ajatustoimintaan vaan ovat täysin tahdosta riippumattomia.
Lipominen ja mutustelu saatetaan liittää myös hevosen alistumiseen, mutta suoraan nämä eivät siitä kerro. Joskus hevosten välinen vuorovaikutus saattaa aiheuttaa toiselle hevoselle ahdistusta esimerkiksi silloin, kun laumaan tulee uusia hevosia. Kun tilanne rauhoittuu ja eläimet rentoutuvat, palaa syljen eritys normaaliksi. McDonnell kertoo että varsojen ja nuorten hevosten tekemä suun aukominen ja "naksuttelu" ei liity hermoston toimintaan, vaan se kertoo juuri alistumisesta. Naksuttelemalla varsa kertoo laumassa vanhemmille hevosille että se on vielä pieni ja antaa periksi. Jotkut vanhemmatkin hevoset saattavat tehdä sitä jos ne eivät pääse aggressiivisesti käyttäytyvää hevosta pakoon.

Aasi- ja muulitammat availevat suuta myös kiimassa ollessaan ja kuolaavat samalla voimakkaasti. Aasiorit tekevät sitä myös kun tapaavat uusia tai kiimassa olevia tammoja.

Rautias tamma pitää huolen omasta tummasta tammastaan ja kimo ruuna ajetaan kauemmas.

McDonnellin artikkelin luettuani jäin miettimään, että kuinka paha virhe sitten on, jos muuli tai hevonen lipaisee huuliaan kertoen siitä, että se on hetkeä aiemmin viety äärirajoille. Onko nuorta eläintä mahdollista opettaa niin, ettei sympaattinen hermosto aktivoidu missään tilanteessa? Kuinkakohan kauan menee ennen kuin lipomista aletaan pitää valtaväestönkin mielestä negatiivisena asiana?

Kari Vepsä kertoi klinikallaan huhtikuussa, että hevosta voidaan rauhoittaa haukottelemalla ja ihan totta, haukottelu tarttui tuolloin Vepsältä vieressä olleeseen lastattavaan hevoseen. Vai tarttuiko se oikeasti, vai oliko hevonen joka tapauksessa rauhoittumassa kun se sai hetken seistä paikoillaan? Voiko hevosen saada haukottelemaan samalla kun se hyppii pystyyn trailerin takana? Luultavasti ei.
Hevosen pään ohjaaminen alas on toinen keino saada hevonen rauhalliseksi ja sellaiseen tilaan, jossa sen on mahdollista oppia uusia asioita. Jännittynyt hevonen vetää päänsä taivaaseen ja valmistautuu pakenemaan kun rentoutunut hevonen kulkee pää alhaalla. Voidaanko hevosta huijata rentoutumaan kytkemällä sen pää apuohjalla alas?

Rentoutunut hevonen erittää kuolaa, joten pieni "huulipuna" kouluratsun suussa on tavoiteltava asia. Jos kuolaa ei tulisi yhtään, kertoisi se hevosen olleen koko ajan stressaantunut. Herkkupalat saavat hevosen kuolaaman luultavasti hieman enemmän kuin se normaalisti kuolaisi, mutta ultimaattisessa stressissä se ei ota herkkujakaan.

Ruokaa syövä hevonen on rauhallinen, mutta voimmeko ruokaa antamalla rauhoittaa hevosta vai rauhoittuuko hevonen "itsestään" ja alkaa syödä vasta kun on tarpeeksi rauhoittunut?
Loppujen lopuksi lipominen ja mutustelu ovat juuri sitä, mitä valtaväestö ajatteleekin. Se kertoo siitä, että hevonen on rentoutumassa. Mutta sitä ennen hevoselle on aiheutettu stressiä (tai olisiko ärsyke parempi sana?). Onko lipominen siis ollenkaan tavoiteltava asia vai tulisiko sitä välttää kaikin keinoin? Missä vaiheessa kukaan ei enää kehtaa julkisesti kertoa että "hevoseni haukotteli eilen ratsastustunnin päätteeksi?"

Lähteet:
McDonnell, S. 2016. The Science Behind "Licking and Chewing" in Horses. The Horse 5.10.2016. Viitattu 10.6.2017. http://www.thehorse.com/articles/38258/the-science-behind-licking-and-chewing-in-horses
Wikipedia. Parasympaattinen hermosto. Viitattu 10.6.2017. https://fi.wikipedia.org/wiki/Parasympaattinen_hermosto
Wikipedia. Sympaattinen hermosto. Viitattu 10.6.2017. https://fi.wikipedia.org/wiki/Sympaattinen_hermosto
Ps. Muuli tulee jatkossakin joutumaan äärirajoilleen ja sietämään ärsykkeitä. Ehkä kadun sitä kymmenen vuoden päästä, ehkä en. Näillä mennään nyt.

Lue lisää

Amerikkalaisten hulluimmat muulinkoulutusvinkit

Ostin joskus pari vuotta sitten oikein mainion kirjan, The Mule Behaviour Problem Solver, jossa kuusi maankuulua yhdysvaltalaista muulinkouluttajaa jakavat neuvojaan erilaisiin ongelmiin. Meredith Hodges on näistä itselleni tutuin, sillä hän on kirjoittanut paljon tekstejä myös aaseista. Steve Edwards on seuraavaksi tutuin, mutta ei aina hyvässä mielessä. Muut kouluttajat ovat nimeltä tuttuja Facebookin muuliryhmistä, mutta nämä kaksi ensin mainittua tuottavat eniten ilmaista materiaalia ja ovat sen takia tutumpia.

Yhdysvalloissa on lisäksi paljon kouluttajia, jotka pitävät klinikoita eri puolilla maata ja ovat sitä kautta tuttuja. Esimerkiksi Ty Evans pitää paljon klinikoita ja hänen Facebook-sivullaan on paljon materiaalia klinikoilta. Meredith on varmasti tuotteistanut tietonsa kaikista parhaiten ja paketoinut mukavasti dvd-levyjen muotoon. Hän on myös ainut, joka käyttää runsaasti positiivista vahvistamista muulien kanssa. Se on muuten vielä ihan uusi juttu redneckien keskuudessa, suurin osa muuleista koulutetaan nimittäin ihan vain pakolla, väsyttämällä ja floodaamalla.

Noniin, sitten näihin muulinkoulutusvinkkeihin. En muuten yhtään ihmettele miksi näitä jaetaan nimenomaan muulinomistajille. Vain muulinomistajalle voi tulla tällaiset niksit mieleen.

Muuli lähtee kävelemään selkäännousussa

Laita sen jalkaan "humble hobble" eli sido sen toinen etujalka koukkuun. Tee maastakäsittelyä niin että muuli joutuu liikkumaan kolmella jalalla ja jos se ei siltikään seiso selkäännousussa, laita yksi jalka koukkuun ja nouse sitten ja lähde maastoon. Pian muuli oppii että paikoillaan seisominen on parempi ratkaisu.

Vinkin tarjosivat Chris & Kelli French

Humble hobble

Muuli ei anna koskea korviinsa

Muulilla on yleensä kaksi syytä, miksi se ei anna koskea korviinsa. Niissä voi olla täitä tai punkkeja ja korvat ovat kipeät. Tai sitten muulilla on käytetty huonosti sopivia varusteita, eikä se halua että sille puetaan suitset eikä sen takia laske päätä tai anna koskea korviinsa. Jos siellä on hyönteisiä tai korvia pitäisi hoitaa korvatipoilla, mutta muuli ei anna koskea sinne, on sen korviin jotenkin päästävä. Tai muuli on voinut aiemmin olla kipeä korvistaan, mutta sille on jäänyt tavaksi nostaa päätään ja kiskoa korvat pois. Aiemmin epäsopivat varusteet on voitu korvat sopivilla, mutta muuli ei sitä vielä tiedä eikä anna koskea.

Tämä ratkaistaan niin että muulille annetaan muuta mietittävää jolloin korvat saadaan putsattua nopeasti tai suitset saadaan nopeasti päähän jolloin muuli ei ehdi rimpuilla eikä asiasta tule turhan suurta numeroa. Muulille laitetaan huulipuristin.

Huulipuristimella voidaan korjata monia ongelmia. Sitä pidetään päällä vain vähän aikaa, maksimissaan minuutti. Sen aikana kosketellaan korviin. Muulin tulee olla paikoillaan koko ajan. Lopuksi pääsee palkinnoksi eroon huulipuristimesta ja se oppii että korviin koskeminen ei ollutkaan niin paha juttu.

Huulipuristimesta vinkkasivat Red & Julie Wycoff

Huulipuristin, joka ei tarvitse toista ihmistä pitelemään sitä samalla.

Naruriimun paikka muulilla ja come along hitch

Naruriimu puetaan muulille paljon alemmas kuin hevoselle, sillä muuli on herkkä turvastaan, ei suustaan kuten hevoset. Muulia ei siis hallita kuolaimilla ollenkaan, vaan liian alhaalla turvalla olevalla naruriimulla. Kun muuli toimii naruriimussa ollessaan väärin, tuntee se inhottavaa tunnetta eri puolilla päätään. Jos se pakittaa, tuntuu se pahalta niskasta ja jos se rynnii eteen, tuntuvat turvalla olevat solmut pahalta. Moni muuli ja aasi ei kunnioita riimujaan koska riimut on säädetty huonosti eivätkä ne tee eläimen oloa tukalaksi silloin, kun eläin painaa riimua vasten.

Steve Edwardsilla on myös työkalu tuhmille muuleille, se on köysi, josta solmitaan muulin päähän "come along hitch". Siitä kun tempoo niin pahinkin rykijä talttuu. Steven tapa on että ask - telling - demand, eli ensiin pyydetään nätisti, sitten kovemmin ja lopuksi rynkytetään kovaa.

Toimintaperiaate ja come along hitch tulee erittäin selväksi tällä videolla. Siinä kerrotaan myös millä korkeudella tämän narun ja naruriimun tulisi olla.

Muulivarsa jumittaa talutuksessa

Aasit ovat hyviä ja kärsivällisiä apureita kun muulivarsoja opetetaan liikkumaan ja myötäämään samalla paineelle. Kiinnitä muulivarsa riimusta aasin riimuun sen pituisella narulla että muuli on koko ajan suunnilleen aasin lavan kohdalla. Naru ei siis saa olla kovin pitkä. Tee tämä vain turvallisessa aitauksessa, ei siis piikkilankatarhassa. Parin päivän kuluttua varsa suhtautuu talutukseen todella myönteisesti.

Tästä perinteisestä tavasta muistutti Cindy K. Roberts.

Vanhempia muuleja totutetaan talutukseen sitomalla ne traktorin perään. Selkään voi lisäksi laittaa satulan ja satulan sivuille voi laittaa roikkumaan ämpärit täynnä kiviä. Tottuu samalla liikkeeseen ja painoon selässään ja kyljissään. Alla on video myös siitä. Lisäsin videon postaukseen julkaisun jälkeen, 12.6. kun satuin löytämään sen Instagramista.

Kuvassa taitaa olla hevosvarsa aasissa kiinni. Aaseja nimittäin käytetään niidenkin kanssa.

Added some buckets with rocks in them for some more noise... #mule #muletraining #progress #gaitedtype

A post shared by Trent Pendel (@tmp_highliner) on Jul 25, 2016 at 7:07pm PDT

Muuli nostaa ratsastaessa pään ylös ja häipyy

Muuleilla voidaan käyttää martingaalia estämässä pään nousu. On olemassa jopa erityisesti muuleille suunniteltu "mule riders martingale", joka toimii samaan tapaan kuin thiedemanit, eli käteen tulee vain yhdet ohjat. Luulin ettei kankikuolainten kanssa voisi käyttää tällaista, mutta näköjään voidaan, kunhan se jätetään varmasti löysälle kuten kuvassa [sarkasmi].

Paras kuolain on Max Harshan kuolain (kuvassa), jossa on pieni kielentila ja rautalenkki turvan yli, eli se toimii muulissa kahdella tapaa, painaa turvasta ja suusta pidättäessä. Se on siis mukana hackamore, mutta turvan päällä olevaa osaa ei ole mukavasti pehmustettu vaan se on ohutta rautaa. Kuvassa oleva on tosin näköjään vuorattu nahalla.

Koskan Yhdysvalloissa nyt vaan ratsastetaan westerniä suurimmaksi osaksi, suositellaan muuleillekin pelkästään erilaisia kankikuolaimia. Kielentilallinen on paras, koska se pakottaa muulin luotiviivalle. Pidättäessä kielentila osuu muulin kitalakeen.

Vinkit martingalista ja kuolaimesta antoivat Red ja Julia Wycoff

Martingaali

Muuli ei seiso kiinni sidottuna paikoillaan

Pihaan voidaan rakentaa kätevä patience pole, joka on pitkä pystytolppa, jonka päässä on pyörivä vaakatasossa oleva tanko. Muuli sidotaan tankoon ja jätetään paikoilleen. Se kokeilee siinä kaikenlaista, kierii, hyppii pystyyn ja potkii. Voi vaatia jopa 12 tunnin seisottamisen ennen kuin muuli seisoo rauhallisesti. Silloin se haetaan pois ja päästetään syömään tai kavereiden kanssa. Sitä ei saa jättää valvomatta, ainakaan kovin pitkiksi aikaa.

Tällä tavalla muulia voidaan vierottaa myös läheisriippuvuudesta. Se jätetään yksin kiinni niin pitkäksi aikaa kun se rauhoittuu. Silloin se pääsee muiden muulien tai hevosten luokse.



Kirjassa on toki paljon sellaisiakin neuvoja, joita Suomessa käytetään mielellään. Totutetaan muuleja erilaisiin asioihin pitkän kaavan mukaan ja nätistiä ja muistutetaan että siellä selässä ei saa hytkyä ja ottaa tukea ohjista, silloin muuli saattaa kieltäytyä liikkumasta. Satulan tulee olla tarpeeksi takana eikä lapojen päällä kuten se monissa kirjankin kuvissa oli. Että on siinä suurin osa asiasta sellaista mitä ei Suomessa ainakaan vielä ole tyrmätty eläintenkouluttajien toimesta.

Ei tämä nyt ehkä ihan sitä muuliwayta ole mitä itse haluan toteuttaa, mutta kun kauhistellaan aina jenkkien brutaaleja ja vanhanaikaisia tapoja, kannattaa muistaa että siellä jos jossain on sitä horsemanshippiä ja toimivia eläimiä. Toisaalta pitää muistaa että siellä on muuliainesta niin paljon, että kaikenmaailman Espanjan ihmeistä ei edes tarvitse yrittää saada peliä, joku kill pen siitä mielellään sen pari sataa maksaa ja myy Meksikoon makkaraksi.

Lue lisää

Muulin kurinpalautus ja työskentelyä Picaderossa

Kuva: Reetta Ollila. Kuva on syksyltä ja lisätty postaukseen jälkikäteen.

Eilen satoi onneksi vettä ja kuten blogini lukijat tietävät, minähän en vesisateelle itseäni altista. Kiroilin siis yksin kotona muulin karkumatkaa ratsastajan kanssa ja katsoin YouTubesta videoita erilaisista muuleihin kiinnitettävistä apuohjista. Niitä löytyy muuten ihan joka lähtöön!

Tänään oli aika katsoa sitä eläintä taas silmästä silmään. Laitoin sen aika koville.

Rakensin yhteen tarhaan picaderon. Picaderossa (pieni neliön muotoinen tarha) tehtiin ihan pyöröaitaustyöskentelyä, että liikutaan kun minä pyydän, käännytään katse minua kohti ja lähdetään seuraamaan.

Muuli suoritti hyvin vaikka kaurahanani oli edelleen kiinni.

Opetin sitä kulkemaan talutuksessa niin, että naru on jalassa. En tiedä vaikuttiko sen seuraamishaluun se, että naru oli koivessa vai se, että hetkeä aikaisemmin tein sille selväksi että joko se seuraa tai juoksee. Muuli valitsi fiksuna tyttönä sen seuraamisen.

Muulin oli myös seistävä pitkiä aikoja paikoillaan samalla kun hoitelin sosiaalista puolta. Jos se laski päätä syödäkseen aidan alta, sai porkkanakepin heilahdus sen toisiin aatoksiin ja se jatkoi paikoillaan seisomista.

Eikä tässä vielä kaikki. Ajattelin lopuksi päästää sen laitumelle, mutta sitä ennen keskustelimme laitumella siitä, että saako narussa ollessa syödä (ei saa). Ei muuten kannata kiskoa päätä ylös, kun eläin luvatta syö, vaan ennemmin laittaa sen jalkoihin vauhtia. Muuli siis ravasi ympärilläni aina, kun se meinasi syödä. Pian päästiin tilanteeseen, jossa se seisoo pitkän ja löysän narun päässä pää ylhäällä. Palkinnoksi otin narun pois ja jätin sen vajaaksi tunniksi herkuttelemaan.

Voisi luulla, että hakiessani sitä, se karauttaisi karkuun ja aika helvetin nopeasti, mutta mitä vielä. Se nosti pään ylös ja käveli luokseni, kun lähestyin narun kanssa. Tässä kohtaa Muuli sai ensimmäisen kerran kauraa, koska luoksetuloa haluan vahvistaa tosi paljon.

Kuva: Reetta Ollila

Eikä tässä vielä kaikki, jouduin pesemään sen leuan alle tulleet verestävät kohdat ja suihkin niihin tervalaastaria Muulin ollessa tarhassa vapaana, ei ongelmaa. Nuo karvattomat kohdat ovat juuri suitsien turparemmin kohdalla ja Muulilla oli samanlaiset viime kesänäkin. Silloin luulin että syynä on nimenomaan turpahihna, mutta nyt sitä ei ole käytetty koko vuonna! Se saa siis leukapeänsä karvattomaksi jotenkin muuten, mystistä. Toisaalta sen kintereetkin ovat aina kesäisin auki sellaisesta kohdasta jonka ei pitäisi minun järkeni mukaan osua maahan makaillessa tai piehtaroidessa.

Lue lisää

Muuli rikkoi taas este-ennätyksiä, 100 cm ratsastajan kanssa!

Oona oli tässä taas yksi päivä herättelemässä Muulin sisäistä dressagemuuleutta henkiin. Muuli päätti toisin ja aloitti tulevan kenttäuransa oikein lupaavasti. Se nimittäin poistui paikalta kentän takaportin yli ja häipyi näkyvistä. Oona mukanaan.

Aloitetaan kuitenkin siitä, miten tähän tilanteeseen päädyttiin. Viime kerralla aitasin kentästä kolmasosan pois, tällä kertaa aidattiin samaan tapaan, mutta jätettiin keskelle aukko, koska eihän se nyt siitä menisi, miksi se menisi? Tarkoitus on lyhentää pitkiä sivuja, jolloin se ei saa niin kovia vauhteja suoralla. Virhe nro 1.

Seuraavaksi huomasin että toinen jalustin on mennyt sillä lailla rikki, että jalustinkumi ei pysy enää kiinni. Saatiin lainata tallinomistajan Freejumpeja. Muuli suhtautui jalustimenvaihtoon hyvin epäileväisesti. Jalustinten vaihto oli virhe nro 2. Olisi vain pitänyt mennä sillä kumittomalla jalkkarilla.

Kolmanneksi, minä otin Muulin liinaan, koska tallinomistaja ei voi ikuisesti auttaa tässä. Ja seuraavalla kerralla  hän ei pääsisikään paikalle, joten minun on vastuullisena muulinomistajana korkea aika ottaa homma haltuun. Virhe nro 3.

Juoksutin alkuun.. Kuva ja video: Tiina Lepojärvi

 Muulilla oli pää sen verran pyörällä jalustinhommeleista, että ensimmäistä kertaa ikinä se ei seissyt paikoillaan jakkaran vieressä. Tässä koko dressagemuuliprojektissa on selkäänpääsy nimittäin ollut se helpoin juttu. Siinä sitten hetki jumpattiin vieressä jakkaraa siirtäen ja Muulia rapsutellen niin se seisoi paikoillaan.

Päästin Oonan melkein heti pienelle ympyrälle ja suurensin ympyrää pikkuhiljaa pitäen liinaa koko ajan myös lantion takana.

No mitä tässä turhia lässyttämään, hetken päästä Muuli lähti laukalle, juoksi suoraan pois päin minusta ja lippusiimalla aidatun kentän aukosta läpi kentän peräosaan. Näin sen katseesta kuinka se katsoo takaporttia, ja siitähän se loikkasi yli niin että heilahti. Tallinomistaja karjui että "ET PUTOA!", Oona totteli ja jatkoi matkaa satulassa istuen. Kahden sekunnin päästä kuului kop kop kun ne paineli sillan yli maastoon ja katosivat näkyvistä.

Lähdin perään.

Muuli oli painellut peltojen välissä olevalle peltotielle noin sadan metrin päähän ja kun näin muulikon, käänsi Oona juuri Muulin ympäri ja lähti ratsastamaan takaisin tallille, käynnissä. Oona oli siis edelleen selässä. Onneksi oli ne Freejumpit, muuten olis voinu sattua!

Niin, mainitsinko jo että Muulilla oli liina mukanaan? Tälläkään kertaa se ei astunut sen päälle. Se ei ole ikinä astunut narunsa tai liinansa päälle. Sietäisi muuten joku kerta astua.

Kokosin liinan ja talutin nämä takaisin kentälle.

Tässä kohtaa tallinomistaja otti liinavyyhdin kouraansa ja Oona meni liinassa vielä askellajit läpi ennen kuin pääsi vapaaksi. Seisoin koko ajan lippusiima-aidan jättämässä aukossa ja  siihen laitettiin vielä liinakin. Eihän se Muulia estäisi, mutta ainakin hidastaisi jos se ottaisi lippusiimat mukaansa.

Muuli oli selvästi hengästynyt. Sen hengityksestä kuuli huohotuksen ja kyljet kohoilivat enemmän kuin koskaan.

Sietääkin kohoilla, todellakin. Tässä kohtaa ei säälipisteitä herunut.

Oona meni kaikki askellajit läpi vielä soolonakin ja Muulille teki oikein hyvää joutua äärirajoilleen, se kun ei enää olisi mielellään lopussa laukannut. En siis puhu mistään kymmenen kierroksen pakkopullalaukasta, vaan vielä pari kierrosta ja raville. Mulppe oli ratsastuksen jälkeen oikein kilttiä, nöyrää ja kaikkensa antanutta muulia kun pesin hiet taas sienellä pois.
Olin niin raivoissani Muulin touhuista ettei tullut edes kuvattua paljoa. Videot otti kaverini, itse otin muutaman hassun kuvan loppupuolelta kun olin melko varma ettei portilla tarvitse portsaroida ihan niin intensiivisesti kuin alussa.

Mä olin niin pettynyt ja vihainen ettei tosikaan. Ajattelin että tää ratsun ura oli tässä ja Muulista ei ole kuin makkaraksi. Siinä kun Oona ratsasti ihan viimisen päälle ja Muulikin hieman taipui joissain kohdin, niin mä seisoin kädet puuskassa ja hampaiden välistä tuotin pari kertaa sanan joka kuulosti siltä, kuin olisin sanonut "hienosti". Oikeasti sanoin v*tun muuli. Tässä vaiheessa huomautettakoot ettei Muuli missään nimessä saanut osaansa vihastani, vaan hoidin sen kuten aina. Kaurahanani oli kuitenkin mennyt kiinni. Ja mikä pahinta, Muulin karkumatka ei edes tullut videolle!

Kävin myöhemmin mittaamassa kentän takaportin korkeuden. Eihän se korkea ole, mutta on se 95 cm. Otsikossa piti tietenkin vähän liioitella.

Siitä se tuli

Lue lisää

Uskotko kaiken mikä Internetissä tulee vastaan?

Selasin tässä yhtenä aamuna Facebookia kun Unilad tai Dodo, en muista kumpi, tarjoili jälleen yhden nyyhkytarinan hylätystä koiranpennusta, jonka ystävällinen ohikulkija otti hoiviinsa. Koiranpentu ei näyttänyt videolla tippaakaan hylätyltä, kylmettyneeltä tai pelokkaalta, vaan tekstin alla pyörivällä videolla näytti olevan jonkun ihan oma paimenkoiran pentu, joka heilutti häntäänsä onnesta soikeana omistajalleen.

Tein sitten itsekin pari propagandavideota. Toisessa käytin filmitähtenä kissaani Jehua ja toisessa Muulia. Videoiden tekstit kertovat kuinka eläimiä on kohdeltu kaltoin ja ne on nyt pelastettu. Postasin videot Instagramiin ja upotin alle. Katso ne läpi ja jatka sen jälkeen postauksen lukemista.

A post shared by Kaisa Määttänen (@rosamiii) on Jun 5, 2017 at 8:55pm PDT

A post shared by Kaisa Määttänen (@rosamiii) on Jun 4, 2017 at 5:39am PDT

En epäile hetkeäkään etteikö eläinvideoilla olisi pelkästään hyvä tarkoitus, mutta ihan hiljattain Facebookissa oli uutinen, jossa susienpelastajien propagandasivusto väitti, että kissoille tehdään kamalia eläinkokeita. Mukana oli kuva kissoista, jotka makaavat ketarat ojollaan laboratorion näköisessä huoneessa. Todellisuudessa kuva oli alunperin julkaistu eläintensuojelujärjestön toimesta ja siinä oli kuva kissojen joukkosterilisaatiosta, eläinlääkärin luota. Tietenkin ketarat ojossa narkoosissa makaavat kissat näyttivät eläinkokeiden uhreilta, mutta oikeasti ne oli juuri tehty lisääntymiskyvyttömiksi.

Eikö olisi ollut arvokkaampaa levittää tietoa kissojen joukkosterkoista sen sijaan että saadaan ihmiset kauhistelemaan ja voimaan pahoin?

Voin pahoin t. Muuli

 Kodittomien eläinten kohdalla on tarkoitus tehdä hyvää, onko silloin muka ihan ookoo väritellä tapahtumia? Entäs silloin kun tarkoituksena on lietsoa vihaa maahanmuuttajia kohtaan? Minusta kummassakaan tapauksessa ei ole ookoo irrottaa kuvaa asiayhteydestään tai keksiä nyyhkystoori kuvapankista haetun kuvan päälle.

Olen pitkään kuvitellut että kuva, ja varsinkin video, kertovat yleensä totuuden mutta jopa arvostetut lehdet menevät sensaatiolehtien halpaan ja faktoja tarkistamatta ovat valmiit julistamaan Prinssi Philipin kuolleeksi. Linkki vie valitettavasti Iltasanomiin, koska en onnistunut löytämään juttua muista lehdistä suomeksi.

Kun selaatte somea ja laitatte kyyneleitä näille nyyhkytarinoille, niin katsokaa ne vielä kerran läpi ilman ääniä ja tekstejä ja miettikää että onko se juuri niin kuin teksti kertoo. Onko se rollaattoriin kytketty koiranpentu onnellinen? Onko tekojalkainen vuohi onnellinen? Onko kuuromykkäsokea kissa onnellinen? Elävätkö ne lajityypillistä elämää?

Niin, ja onko se klinikalla esiintyvän kouluttajan työstämä hevonen ihan niin rentoutunut kuin videolla väitetään.

Lue lisää

Muulin uusi Freemax-satula

Kuten blogista on voinut jo huomata, olen ostanut Muulille uuden satulan. Wintec on todennäköisesti saanut uuden kodin erään blogiponin selästä, ja jos ei, niin se tulee myyntiin. Lännensatulan totesin keväällä epäsopivaksi ja toin kotiin odottelemaan parempia aikoja. Ehkä se sopii vuoden päästä, ehkä ei.

Sain lainata tallilaverini rungotonta satulaa Muulille ja ihastuin siihen tulisesti. Siihen sai mäkivyöt kätevästi kiinni, se pysyi paikoillaan ja mokkapinta oli hyvin pitävä. Säkätilakin jäi satulan alle vaikkei tallikaverilla ollutkaan rungottoman satulan padia olemassa.

Minulle tarjottiin nopeasti sekä Freemax-satulaa että rungottoman padia ja koska olen nopean toiminnan nainen, siirsin rahat myyjille saman tien ja tuotteet saapuivatkin nopeasti. Tämä ostamani Freemax on aavistuksen pidempi kuin siinä, mitä lainasin. Istuin on huomattavasti suurempi, mutta ei silti liian suuri minulle tai stunttikuskille. Itsehän olen tyypannut tämän vuokrahevoseni selässä. Jouduin tosin heti alussa repimään etukaaren kokonaan pois, sillä se oli aivan liian kapea vuokrahevoselleni ja satula painoi edestä todella paljon.

Jalustinkoukut aiheuttivat minussa suurta ihmetystä, sillä toiselta puolelta jalustinkoukku lähti hyvin helposti irti. Näytti siltä kuin ne olisi alkujaankin ommeltu väärin ja kysyin asiaa rungottomien satuloiden ryhmässä Facebookissa. Yksi kertoi että on aina nähnyt ne tähän tapaan ommeltuina ja "ommeltuina" ja kehotti viemään suutarille. Toinen kertoi että koko koukku on väärin päin. Suoritin hieman googlailuja ja tulin siihen tulokseen että koukku on kyllä oikein päin mutta suutari voisi ommella ne paremmin kiinni.

Koukku on vain pujotettu lenkistä ja sen saa irrotettua todella helposti. Jalustinkoukun oikealla puolella näkyy myös satulan kaari.

Satulan "sisäosat". Kuvassa myös suutarin ompelemat jalustinkoukut.

 Järvenpään Citymarketin suutari otti työstä 25 euroa kun hän myös vaihtoi hihnan, jossa raudat ovat kiinni. Hakiessani työtä, juttelimme vielä pitkään aaseista ja muuleista. Hän oli samaa mieltä kanssani siitä, että aasit ajetaan etelän turistikohteissa aivan loppuun kun kuka tahansa, ja minkä painoinen tahansa, pääsee ratsastamaan niillä. Suutari ompeli koukut kiinni siis niin, että remmi menee tuosta pienestä aukosta, josta aikaisemmin ei mennyt mitään.

Satulassa on vaihdettava etukaari ja satulan mukana tullut on ainakin Muulille täysin sopiva kun sovittelin sitä sen selkään. Myöhemmin tosin kuulin ettei rungottoman kaarta kuulukaan sovittaa muiden irtokaarien tapaan hevosen selkään. Kaaren leveydellä tasapainotetaan satula niin, että painopiste on oikein. Etuosaa siis korotetaan tai madalletaan tapreen mukaan jotta satulan syvin kohta saadaan keskelle.

Kaari joka tapauksessa lepäsi täydellisesti selässä okealla paikallaan lapojen takana. Sitä ei saa liikutettua säkää kohti, koska Muuli sentään hieman levenee lavoilta. Taaempana taas Muulin selkä levenee, jolloin kaari ei ole enää kiinni selkärangassa. Kaari on kooltaan M eli leveys kaarien päillä on 21,5 cm.

Metallinen kaari on siis ommeltu tarramateriaalin sisään ja kiinni istuimen alla juuri jalustinkoukkujen etupuolella. Istuin ja jalustinkoukut ovat myös tarralla kiinni. Kaaren vaihtaminen käy siis jopa ratsailta eikä mitään ruuvimeisseleitä tarvitse. Uusia kaaria myy ainakin Börjes.

Rungottomia satuloita ei tulisi käyttää ilman rungottoman satulan padia. Padit ovat paksuja ja niihin saa usein vaihdettua toppauksetkin. Tämä padi siis korvaa runkosatulan paneelit ja tämän ansiosta satulaan tulee selkärangan tila. Satulassa itsessään ei sitä nimittäin ole. Kun lainasin samantyylistä satulaa aiemmin Muulille, jäi siihen kyllä hyvä säkätila, mutta taaempaa satula oli kiinni selkärangassa. Koska tiesin lainaavani sitä vain muutaman kerran, en stressannut asiasta sen enempää. Jatkuvassa käytössä padi tulisi kuitenkin olla.

Padi on alapuolelta lampaankarvaa.

Sisällä olevat täytteet ovat aika pehmeät, eli näiden tilalle pitää varmaan pian etsiä jämäkämpää fylliä.

Minulle tarjottiin pari kertaa käytettyä Barefooti-padia, joten tartuin tietenkin tilaisuuteen. Padi on hyvälaatuinen ja muulia vasten tulee lampaankarva. Harmi vain että se on musta eikä pinkki, mutta yritän päästä tämän asian yli. Padi nostaa satulaa todella paljon irti muulin selästä verrattuna pelkkään satulahuopaan, jolloin ihmettelen hieman itsekseni että mitenköhän etukaari enää toimii, kun sen päät ovat tavallaan hevosen selän yläpuolella. No painon kanssa satula tietenkin painuu.

Satuloiminen onkin sitten jännä juttu. Kaari on juuri noiden jalustinten etupuolella ja ajattelen että sen sijainti määrittelee kohdan, johon satula satuloidaan. Kaaren pitäisi siis olla samassa kohdassa Muulin selkää kuin mihin sitä on sovitettu.

Helpommin sanottu kuin tehty. Alla olevassa kuvassa satula on mielestäni oikealla paikalla, mutta edestä yli tuleva padi ja muhkeat polvituet saavat satulan näyttämään siltä, että se on lavoilla. Ja kyllä, se on todella kiinteästi Muulissa kiinni tuosta polvitukien kohdalta. On ilmeisesti hankittava astetta leveämpi kaari ja satuloitava taaemmas?

Rungottomista satuloista sanottiin ainakin aiemmin, että ne sopisivat säättömille ylilihaville alkuperäisrotuisille maastopuksuille. Jaksan ihmetellä tätä väitettä, koska suurimmalla osalla maastopuksuja satulat ovat kokonaan sään päällä, jolloin liikkuminen ei voi olla kovin mukavaa. No, siitä se ei varmaan ainakaan pyörähdä sivulle.

Freemaxissa satulaa pakottaa eteen myös satulavyön kiinnitys. Se lähtee siiven puolivälistä. Kun näillä pullukoilla satulavyö hakeutuu luonnollisesti kainaloon, joka on eläimen kapein kohta, olisi vastinhihnojen hyvä olla mahdollisimman edessä satulassa. Moni tuntuu käyttävän S-vöitä ja sen sellaisia, joten jos tämä satula nyt meille käyttöön jää (ja toivottavasti jää sillä seuraavaa satulaa varten pitää säästellä rahaa), alan katselemaan sellaista joko käytettynä tai uutena. Otan mielelläni vinkkejä vastaan pullukoille sopivista 50 cm pitkistä S-vöistä! Tai jos sinulla on käytetty (mielellään ruskea) vyö vailla kotia, laita ihmeessä viestiä!

Kuvissa näkyvä vyö on ihan tavallinen kainaloista hieman muotoiltu vyö ja pituutta sillä on 55 cm. Se menee melkein viimeisiin reikiin, joten jos Muuli tuosta yhtään laihtuu tai padi ohenee, niin 55 cm on liian pitkä jatkoa varten. Facebookin muuliryhmien mukaan vyön valuminen kainaloon on hyvin yleinen ongelma, jota ratkotaan mm X:n muotoisella satulavyöllä, joka lännensatulassa on kiinni sekä normaaleissa satulavyön metallirenkaissa että takavöiden renkaissa. Tällaisen vyön kanssa ihmettelen kyllä suuresti, että miten sen avulla saadaan satula pysymään poissa lavoilta. Suurimmalla osalla länkkämuuleista satula on aivan kaulalla.

Mikä näissä rungottomissa myös houkutti, olivat tietenkin renkaat, joihin mäkivyöt saa kiinni. Tavallisissa satuloissa näitä ei ole, joitakin issikkasatuloita lukuunottamatta, ja vaikka nämä saisi varmasti satulasepällä laitettua, koin että rungoton satula olisi tässä tilanteessa kaikista helpoin. Sen pitäisi sopia kaarta vaihtamalla pitkään ja tällaisessa kevyessä käytössä se ei varmasti kipeytä selkää tai tee muutakaan hallaa. Paino jakautuu hyvin suurelle alueelle verrattuna englantilaiseen satulaan ja ratsastajallekin on jonkinlaiset polvituet.

Satulaa on testattu Muulilla tositoimissa vasta Oonan kanssa. Alla oleva kuva on ensimmäisen ratsastuskerran loppupuolelta, ja kuten siitäkin näkyy, on satula liikkunut eteen. Mäkivyöt näkyvät olevan melko napakat, eli ne "tekevät töitä" sen eteen ettei satula pääsisi enää yhtään enempää liikkumaan eteen. Kun tätä ratsastuskuvaa vertaa postauksen alkupään kuviin, huomaa, ettei Muulin aasinristiä näy tässä ollenkaan ja se on hyvä merkki tämän satulan oikeasta paikasta. Sen tulisi siis  näkyä, ei nyt ihan alusta asti mutta ainakin lopusta.

Satula ennen ratsastusta

Satula ratsastuksessa

Satula ratsastuksen jälkeen

Satulan sopivuutta voidaan katsoa hikijäljistä. Viimein viime viikolla oli sen verran lämmin ilta, ja Muuli oli hieman rankemmassa liikutuksessam että se hikosi satulan alta ja sain kuvat satulan jättämistä hikijäljistä. Minusta nämä näyttävät ihan tasaisilta.

Aikaisemmilla kerroilla kun Muuli ei ole niin kovasti hionnut, on karva vain ollut kippuralla satulan alta. Luulen että syynä on pörröinen lampaankarva, pitääkin ehkä tulevaisuudessa testata vielä niin, että rungottoman padin alla on normaali satulavyö. Silloin hikijälkien pitäisi olla selkeämmät.

Jep, toivoisin että satula olisi taaempana, mutta näillä mennään nyt.

Selkärangan kohta jäi kuivaksi, vaikka sitä ei niin kovin selvästi kuvasta näekään.

Alla oleva kuva hikijäljistä on kuvattu 10.6. jolloin oli aika kuuma päivä ja Muuli oli hieman pidempään ratsuna. Tämän ratsastuksen aikana satulassa oli myös etukaari, yllä olevissa kuvissa sitä ei nimittäin ollut. Alta huomaa että karva on pystyssä paljon pienemmiltä alueilta ja kuulinkin että Freemax muotoutuu lämmön vaikutuksesta selkään noin puolessa tunnissa. Eli vasta kun Muuli on kunnolla tehnyt töitä ja hikoillut, voi hikijäljistä oikeasti tehdä johtopäätöksiä ja lisätä täytettä padiin.

Eihän tämäkään täydellinen ole, mutta selkeästi paras mitä tähän mennessä on kokeiltu. Muuli näytti liikkuvan mielellään tämän kanssa, vaikka satula loppua kohden valuikin hieman eteen. Se ei silti ollut niin pahasti kaulalla kuten suurimmalla osalla westernmuuleja on (linkki vie myyntivideoon YouTubessa).

Suurimmalla osalla muuleista on siis satulat todella pahasti kaulalla, mutta tietenkin itse teen kaikkeni, että satula pysyisi oikealla paikallaan Muulin selässä. Selän pituus ei onneksi tällä kertaa ole ongelma, selkää nimittäin löytyy ja sen puolesta satula voisi olla jopa pidempi. Tämä Freemax on alapuolelta noin 45 cm pituinen.

Lue lisää

Ötökkämyrkky kesän 2017 malliin

Ainahan ne yllättää, nimittäin ne pienet verta imevät kärpäset. Meillä päin niitä alkoi pörrätä illan suussa onneksi vasta tällä viikolla ja tuulisella ilmalla niitä on vähemmän, jos ollenkaan. Osa hevosista on harjoitellut ulkona yöpymistä jo muutaman yön, Muuli ja Tuuli aloittavat harjoittelun nyt. Nasse liittyy yövartioon vähän myöhemmin, sen tärkeä tehtävä on pitää seuraa yhdelle tallissa yöpyvälle hevoselle.

Minähän tein viime kesänä omaa ötökkämyrkkyä, jossa pikiöljy näytteli olennaisinta osaa. Muut osat olivat etikka, oliiviöljy, vesi, valkosipuli ja eteeriset öljyt sitronella ja teepuu. Pääsin jopa suihkimaan viime kesältä jäänyttä sekoitusta tänä keväänä jo kun hyttysiä alkoi olla enemmän mutta sitten suihkepullo sanoi sopimuksensa irti ja totesin että loppu oli niin paksua tavaraa että olisin voinut sivellä sitä sormilla. Kaadoin sen pois ja päätin aloittaa puhtaalta pöydältä ihan uuden sumutinpullon kera.

Kuva: Emmi Jormanainen

 Elämä on ollut melko hektistä tällä hetkellä enkä muistanut ostaa kaupasta etikkaa ja öljyä, joten ensihätään sain lainata vuokrahevoseni ötökkämyrkkyä. Mitään tuollaista en ole Muuliin koskaan laittanut, mutta se suhtautui asiaan erittäin hyvin kun kävin sen vapaana tarhassa suihkimassa. Se seisoi jopa paikoillaan kun suihkuttelin ainetta sen takareisiin. Tissien suhteen se on aika herkillä ja kun se on yhden ja ainoan kerran näyttänyt minulle monoa, tapahtui se viime kesänä kun menin suihkuttelemaan myrkkyä sen tisseille. Nyt se näytti suhtautuvan asiaan paljon vastaanottavaisemmin.

Suihkepullo kiinnosti sitä muutenkin todella paljon!

Dr. Repel auttoi ainakin yhden yön ajan, seuraavana päivänä Muulin rinnuksissa ei ollut yhtään ötököitä. Jos ne alkavat vaivata silmien tai pään alueella, on minulla olemassa pari kärpäsotsapantaa joista toinen toimii myös ilman riimua.

Kuva: Emmi Jormanainen

Päätin jättää valkosipulin tällä kertaa pois, koska en ehtinyt ommella sitä pienten pussukoiden sekaan. En osaa sanoa miten joku valkosipuliöljy toimisi, voisi olla kokeilemisen arvoinen idea! Valkosipuli myös sisäisesti nautittuna auttaa joitain hevosia ötökkäaikaan. Saatan kokeilla sellaistakin kuuria joskus.

Sain teepuuöljyä runsaasti kaverilta. Tämä on Australiasta saakka ostettua ja tuotua myrkkyä, joten luotto on kova. Suoraan iholle tätä ei saa tietääkseni edes laittaa, mutta ötökkämyrkyssä menee hienosti.

Kesän 2017 ensimmäinen myrkky näyttää tältä:

• 3,5 dl oliviiöljyä
• 3,5 dl omenaviinietikkaa (tai enemmän niin, että suihkepullo tulee täyteen)
• 2 rkl pikiöljyä
• 1 rkl tippaa teepuuöljyä

Veden ja sitronellan jätän tällä kertaa pois. Tallillamme on käytetty myös seosta, johon tulee vain etikkaa, vettä ja sitronellaa. Saatan kokeilla sitäkin, mutta ensin käytän viime kesänä ostetun pikiöljyn pois.

Kerron myöhemmin käyttökokemuksista. Tavoite on kuitenkin se, että Muulin rinnukset pysyvät ehjinä. Muualta nuo eivät niinkään sitä syö.

Valmis seos

Tässä juoksen ötököitä karkuun. Kuva: Emmi Jormanainen

Lue lisää

Toukokuun kootut blogijutut

Kirjoitin viimeksi maaliskuun suosikeista, huhtikuu jäi kokonaan välistä, mutta ajattelin että toukokuun jutut kiinnostavat nyt kun blogikin on uudessa portaalissa. Tällä kertaa keskityn katselukertoihin ja tilastoihin.

Instagram (ja Facebook)

 

Olen yhdistänyt Instagram-tilini blogini Facebook-sivuun, vaikka Instagramini ei pelkkää blogia varten olekaan. Yhdistämisen ansiosta sain käyttööni Instagramin tilastot, joita on ihan hauskaa seurailla. Viimeisten 30 päivän top kolmosessa on kaksi videota ja yksi kuva. Tämä yllätti, sillä yleensä videoni eivät ole kovinkaan suosittuja. Instagramissa oli kuun loppuun mennessä noin 2100 seuraajaa. Facebookissa sivun tykkäyksiä on 615.

Katselluin postaus oli Nassen ja Tuulin rakkausleikeistä, joka näkyi käyttäjälle 8 769 kertaa. Näyttökerrat näetkin videon alta. Näyttökerta on siis se, kun julkaisu on edes vilahtanut jonkun Instagramissa ja katsekukerta on se, kun video on lähtenyt pyörimään.

I posted a couple of pics earlier this week and told that Muuli and Tuuli are getting this new friend in their pen. Well.. Tuuli got herself in heat as soon as Nasse (he is gelding!) moved in and now we have our own Temptation Island going on. He drives Muuli away from HIS lady. Don't worry, his little penis is not long enough to go to it's target. I'm keen to see if he understands anything when Muuli is in heat next time. #muuliprojekti #muuli #puumatuuli #panomies #nasse #k18 #starboxfi

A post shared by Kaisa Määttänen (@rosamiii) on May 20, 2017 at 11:03am PDT

Toisiksi katselluin oli englanniksi tekstittämäni Barn day 2/3, joka vilahti käyttäjän ruudulla 3 790 kertaa. Kokosin tallivideostani kolme minuutin pituista nopeutettua pätkää Instagramiin.

Barn day 2/3 #muuliprojekti #mulesofinstagram #vlog #kokovideoblogissa #uuspostaus #videopostaus #playssonnet #mule #barn

A post shared by Kaisa Määttänen (@rosamiii) on May 15, 2017 at 12:29pm PDT

Kolmanneksi suosituin oli kuva juoksutusvermeissä laukkaavasta muulista joka nähtiin 3291 kertaa. Yleensä nämä epäonnistuneemmat kerrat saavatkin eniten katseluita, sekä Instagramin että blogin puolella.

Then this happened! Muuli bolted and I had to let go. Usually she calms down after a couple of rounds around the arena but not this time. She ran and ran and made so quick turns that I'm still amazed how she didn't step on the reins at all! Well I had a photographer to take pictures so her bolting didn't go to waste ;) Finally she let me catch her and we continued. Pic: @emmieevasofia #muuliprojekti #uuspostausblogissa #mulesofinstagram #bolting #thatsmygirl #soproud #not #starboxfi

A post shared by Kaisa Määttänen (@rosamiii) on May 25, 2017 at 1:58pm PDT

Ps. suosituin kuva kautta aikojen sisältää kuvan hammasröntgenistäni ja irrotetun viisaudenhampaan.

Facebookiin jaoin suurimmaksi osaksi vain tiedon uudesta postauksesta vaikka oikeasti haluaisin käyttää Facebookia paljon laajemmin ja paremmin jakamalla sinne kaikenlaista muuleihin liittyvää sekä kuvia tai videoita suoraan tallilta. Tätä puolta tosin toteutan jostain syystä mieluummin Instagramissa. Tavallaan minulla onkin kaksi blogia, toinen on täällä Starboxissa ja toinen on englanninkielinen Instagramissa.

Blogin kävijämäärät

 

Blogin kävijämäärät laskin yhteen sekä Bloggerin että Starboxin ajoilta. Lukemat on otettu Google Analyticsistä.

Sivunäyttöjä tuli kuukauden aikana yhteensä 23 562 ja istuntoja 12 401 eli kävijä kävi yleensä kahdella sivulla käyntinsä aikana, useimmiten se toinen sivu oli blogin etusivu. Yksilöityjä kävijöitä kävi Bloggerin aikana 2 244 ja Starboxin aikana 2 665, mutta näitä lukuja ei kannata laskea yhteen, koska suurin osa on tietenkin samoja kävijöitä.

Ajattelin etukäteen että portaalin vaihtaminen vähentäisi melko radikaalisti lukijoita koska blogin osoite vaihtuu. Googlellahan tämä löytyy kyllä ja Bloglovinin liikenteen sain itse vaihdettua uuteen osoitteeseen. Blogia luetaan kuitenkin paljon Bloggerin lukemiston kautta ja sinne on lukijan itse vaihdettava blogin osoite. Jalustimeen ja Hippolaan en onnistunut osoitetta vaihtamaan, joten niiden kautta ei voi enää uusia postaksia bongailla. Tämä on harmi, sillä todella moni luki blogia Hippolan kautta. Osoitteen vaihdos onnistuu Hippolassa vain jos blogi on bloggerissa edelleenkin.

Suurin osa lukijoista tulee kuitenkin blogin Facebook-sivun kautta ja siihen liikenteeseen ei portaalin vaihtaminen vaikuta, sillä linkistä pääsee aina oikeaan postaukseen.

Kirjoitin kuukauden aikana 22 postausta, joiden sisältö jakautui seuraavasti:

• Aaseista ja Iitamuulista kirjoitin neljä postausta
• Bloggaamisesta tuotin kolme postausta (yksi näistä tosin ohjeisti vain kommentoinnissa)
• Huumoriksi luokittelin yhden postauksen
• Kaksi postausta sisälsi lähinnä kuvia
• Muulin, Tuulin ja Nassen tarhaelämästä kertoi kaksi postausta
• Yhdessä postauksessa esittelin liinatyöskentelyä kun kävin parin tunnin kurssilla.
• Perinteisiä postauksia, joissa kerron ihan tallipäivästä Muulin kanssa, oli seitsemän kappaletta
•  Kuukauden viimeinen postaus koosti yhteen toukokuun muulimenot.

Suosituimpia postauksia varten jouduin laskemaan yhteen sekä Bloggerin tietokone- ja mobilinäytöt että Starboxin näytöt.

• Kyntöruunauksen lyhyt oppimäärä 1 082 sivunäyttöä
• Läskileiristä tuli Temptation Island 992 sivunäyttöä
• Ohjasajon grande katastrofi 875 sivunäyttöä

Etukäteen pelkäämääni lukijakatoa ei tullut, sillä kaikki kuukauden suosituimmat postaukset on kirjoitettu Starboxin aikana! Tietenkin sivunäytöt lisääntyvät myös siksi kun postauksia ei voi enää lukea suoraan blogin etusivulta vaan postaus on klikattava auki. Yksilöidyt kävijät kertovat kuitenkin siitä, ettei kävijämäärä ole kokenut kolausta, niitä oli siis Bloggerin aikana 2 244 ja Starboxissa 2 665. Blogi siirtyi Starboxiin 19.5.

Vähiten kiinnostavia olivat tietenkin ihan kuun lopussa ilmestynyt "Muulimenot toukokuussa 2017", koska se ei luonnollisesti ole ehtinyt vielä saada kovin paljon katselukertoja eikä se toisaalta ole edes kovin kiinnostava. Kolmanneksi epäkiinnostavin oli "Yksi Aasinhoitopäivä jälleen takana", mikä ei yllätä minua ollenkaan koska vaikka itse aasijutuista niin kovasti tykkäänkin, suurin osa blogin lukijoista ei niinkään. Mutta en todellakaan ollut vähentämässä aaseista kirjoittamista!

Tietenkin kuukauden lopussa kirjoitetut postaukset saavat lukukertoja vielä kesäkuussakin, mutta kyllä kesäkuun alussa jo näkee että mikä lukijoita kiinnosti ja mikä ei.

Blogia luetaan yhä enemmän mobiililaitteilla jolloin sivjen toimivuus on tärkeämpää mobiilissa kuin tietokoneella. Itse luen blogeja yleensä koneella, mutta mikään ei ole sen raivostuttavampaa kuin bloggerissa oleva blogi, jossa ei ole ruksittu mobiiliaihtoehtoa. Muuliprojektin lukijoista 67% lukee blogia kännykällä, 7% tabletilla ja 26% tietokoneella. Eli vain neljäsosalukee tätä tietokoneella! Blogi näyttääkin mielestäni paljon paremmalta mobiilissa kun pystykuvat eivät ole niin raskaan suuria kuin tietokoneen näytöllä. Tietokoneella ne eivät nimittäin mahdu kokonaan näytölle, ainakaan minun koneellani.

YouTube

 

Videotuotantoon en tässä(kään) kuussa panostanut, mutta yhden vlogin sain ulos. Olen kuullut että blogit ovat menossa vlogien muotoon. Itse en videopostauksia juurikaan jaksa katsoa koska niitä pitäisi katsoa aina äänet päällä. Videopostaukseni (upotettuna alle) sai kuun loppuun mennessä 318 näyttökertaa. Olen vieläkin kahden vaiheilla sen suhtee, että kannattaisiko YouTubeen kirjoitella videoiden kuvaukset suomeksi vai englanniksi. Tällä hetkellä ehdottomasti suurin osa katselee videot upotettuina blogiin, mutta muulimaailma on niin pieni, että englannin kielellä olisi mahdollista kasvattaa vuorovaikutusta muiden muulinomistajien kanssa.

YouTuben tilaajamäärä on pikkuhiljaa kasvanut ollen tällä hetkellä 54. Melkoista!

Lue lisää