Saatiin toukokuun alussa taitava Viivi Pasanen meille kylään ohikulkumatkalla! Hänen Instatilinsä on @vasseilua, jolla pääsee tutustumaan Viivin suokkiruunaan.
Puin Muulille ja minulle länkkäkamat koska olemme kunnostautuneet erityisesti lännenratsastuksessa tänä keväänä. Mitään upeita kuvauslokaatioita ei tallin ympäristössä tähän aikaan vuodesta oikein ole, joten kuvaukset hoidettiin ihan vain kentällä. Toukokuun alussa luonto ei ollut vielä heräillyt mutta tasaisen ruskea ympäristö toi kuviin tosi kivan ja harmonisen fiiliksen.
Tein Muulin kanssa joitaun trailkoukeroita kentällä ja otin myös lasson selkään ensimmäisen kerran. Muuli kyllä huomasi lasson enkä voi sanoa että se olisi ollut puolinukuksissa kun taputtelin sitä lassokiepillä eri puolille kehoa selästä käsin. Mutta ei se toisaalta lähtenyt poiskaan ja otti leivän mielellään kädestäni.
Avasin lassoa hieman ja vaikka en osaakaan oikeasti lassota yhtään mitään, heiluttelin sitä pääni ympärillä ja raahasin maata pitkin totutellen Muulia lassoon. Tein tämän saman myös laukassa ja ravissa, kuvien takia, mutta myös siedätuksen takia. Viivi auttoi lasson pään myös maapuomin ympärille, jota sitten vedin pari kierrosta kentän ympäri. Muulille on kauhistus kun joku asia seuraa sitä takaviistossa. Talvella pulkkailuhommissakin asiat olivat mallillaan kun pulkka seurasi perässä mutta jos se tuli sivulta tai takaviistosta, olivat maailmankirjat sekaisin ja asiaa piti mulkoilla silmämunat vilkkuen.
Koska tämä teksti ei tämän enempää nyt lähde, niin siirrytään ihailemaan Viivin ottamia upeita kuvia!
Muuli otti hatkat tarhaanviedessä ja paineli hetken bosalin kanssa. Bosal ja mecate ovat maksaneet n 400 euroa, joten pelkäsin tietenkin että nyt menee joku osa paskaksi, mutta ei onneksi mennyt! Ja pian Muulikin oli kiinni.
Osallistuin vuosi sitten ensimmäisen kerran Skuran maastoesteleirille Niinisaloon. Kirjoitin reissusta postauksen ja sen perässä on kattava videokin. Nyt olimme leirillä uudestaan. Tällä kertaa leiriporukka olikin todella pieni ja meitä oli vain neljä, mutta oli kiva kun kaikki toiminnot tapahtuivat kaikille samanaikaisesti, eli ratsastimme tasoeroistamme huolimatta samassa ryhmässä jne.
Meidän tallilta leirille tuli myös veteraaniskuralainen Pinja, joka osallistui Niinisalon ratsastajien seuran hevosella. Mä vedin Muulia trailerissa perässäni. Niin, ostin muuten oman trailerin noin kuukausi sitten! Pohdiskelin edellisessä postauksessani että kannattaako talven reissua ajatellen vuokrata vai ostaa traileri ja kun avasin suuni oikeassa paikassa, sain ostettua erittäin hyväkuntoisen Humbaurin itselleni sopivalla hinnalla. Traileri oli tuttu jo ennestään, vuokrasin sitä viime vuonna yhdelle reissulle.
Matkaan lähdettiin perjantaina iltapäivällä. Otin päivän töistä lomapäiväksi joten teoriassa ehdin hyvin laitella Muulin tavarat valmiiksi, oikeasti en ollut tallilla kovinkaan aikaisin ja kiirehän siinä vähän meinasi tulla. Olen reissannut Muulin kanssa niin paljon että pakkaillessa tuli jo fiilis että olen varmaan unohtanut puolet tavaroista koska pakkausoperaatio meni niin sujuvasti. Paikan päällä huomasin kuitenkin etten unohtanut mitään oleellista ja muistin ottaa mukaan jopa kivennäiset parille päivälle.
Uuden kaupallisen yhteistyön merkeissä saatu Green Stallion-elektrolyytti saapui juuri sopivasti, joten sain sitäkin purkin mukaan antamaan Muulille lisäboostia. Kerron tästä tarkemmin kun olen taas syöttänyt sitä Muulille pidempään.
Meillä oli joka päivä tunnin pituinen valkku metsässä ja perjantaina ehdimme vain nopeasti heittää omat tavaramme asumukselle kun oli aika palata talliin varustamaan ratsuja. Muuli oli aika chilli ja tuntui muistavan paikan. Viereiseen karsinaan majoittui toisen leiriläisen hevonen, joten Muuli ei joutunut missään vaiheessa olemaan yksin.
Maastareille meno oli erittäin jännittävää taas, mutta olin jo hieman
rennompi kuin vuosi sitten. Tällä kertaa en edes pudonnut ensimmäisen
siirtymän aikana, mutta putosin kyllä myöhemmin ensimmäisen valkun
aikana. Ja varmuuden vuoksi otin maakontaktin myös sunnuntaina, silloin
tavallaan näin tähtiäkin hetken aikaa kun toiseen silmään tuli
hetkellinen näköhäiriö.
Muuli oli nyt metsässä paljon chillimpi
kuin viimeksi ja vaikka kaverit kiinnostivatkin, ei se ollut niin niiden
perään kuin vuosi sitten. Se hyppäsi kaikki viime vuodelta tutut esteet
mukisematta ekalla kerralla. Oli ilo huomata että ne joita hinkattiin
oikeasti viiteen kertaan kiellon kera, menivät nyt ykkösellä ihan
sujuvasti. Vain uusien esteiden kanssa otin kieltoja alkuun, mutta
sitten Muuli ylitti nekin ainakin kun lähestyin ravilla ja maiskutin
vimmatusti.
Me hypättiin max 60 cm esteitä mutta muut ryhmäläiset
menivät suurempaa, joten sen ajan seisoskelimme Muulin kanssa ja otin
videoita kanssaleiriläisistä. Se sopi meille tosi hyvin, sillä Muuli
latautuu parhaiten ihan vain parkissa. En edes kävele sen kanssa
tauoilla vaan olen paikallani. Tällä metodilla siitä on tullut aika
varma paikallaan seisoja, se tietää että kun ohjat ovat löysästi
kaulalla niin sitten tosiaan seistään ja saa levätäkin.
Koska
Skura on lyhenne skumpparatsastajista, tarkoitti ensimmäisen päivän
putoamiseni sitä että tarjoan illalla skumpat kaikille. Pullo korkattiin
kuitenkin vasta lauantaina koska meiltä oli veto totaalisen pois
perjantai-iltana.
Lauantaina kävimme aamupäivällä parin tunnin
maastoreissulla Pinjan ja seuran hevosen Huovin kanssa. Emme
varsinaisesti muistaneet maastoreittejä, mutta kävimme pyörimässä
lähialueella ja nautin täysillä uusista maastoista. En ole tänä vuonna
ehtinyt vielä kertaakaan samoilemaan Muulin kanssa mihinkään uusiin tai
harvemmin käytyihin maastoihin ja muistin taas miten kivaa tällainen
onkaan!
Lauantaina iltapäivällä meillä oli sitten varsinainen
valmennus ja tällä kertaa pysyin selässä. Sain myös houkuteltua toisen
leiriläisen Muulin selkään hyppäämään päivän lopussa muutaman esteen.
Oli tosi kiva nähdä Muulers toisen ratsastamana maastareilla! Varsinkin
kun stunttikuski oli itseäni paljon kokeneempi ratsastaja. Muuli ei
tuntunut hämmentyvän ollenkaan kuskinvaihdosta vaan suoritti
muulimaiseen tapaan.
Alla olevat kuvat ovat lauantailta ja ne otti Anniina Gullans, kiitos!
Näissä loppupään kuvissa ratsastaa Hanna-Maija.
Ratsastustaidoistani ja Muulin kehittymisestä näkee varmasti aidoimman kuvan katsomalla tämän postauksen alle upottamaani myday-videota reissusta. Nyt kun kirjoitan rapsaa melkein kuukauden jälkeen myönnän, etten pysty muistamaan reissun yksityiskohtia kovin tarkasti. Reissu oli nimittäin taas niin jännittävä ja kuumottava että siitä unohtui puolet samantien.
Illalla käytiin Kankaanpäässä syömässä leiriporukalla. Leiritiloissa olisi ihan ok ruuanlaittovälineetkin mutta en jaksa miettiä rankkojen päivien jälkeen kokkailua ollenkaan.. Me kaikki söimme enemmän ja vähemmän mikrossa lämmitettäviä valmisruokia. Ja sitten en tiedä onko se ikä vai mikä mutta alkoholi ei oikein meinannut maistua skumpan lisäksi. Ja toki joka aamulle oli aika aikaista ohjelmaan ja niitä on paljon kivempi suorittaa hyvin levänneenä.
Sunnuntain valkku oli jo aamupäivällä ja sieltähän lensin sitten aika alkuvaiheessa alas Muulin tehdessä laukassa äkkistopin. Se mitä ilmeisimmin pelästyi puskan takana ollutta maastoestettä tai sitten se luuli että olen ratsastamassa sitä kyseiselle seinälle. Tulin alas selälleni, kopautin takaraivonikin ja toinen silmä meni hieman oudoksi loppuratsastuksen ajan. Muita aivotärähdyksen oireita ei kuitenkaan ollut ja chattilääkäri oli sitä mieltä ettei ole tarpeen tulla käymään. Silmä tuntuikin ihan normaalilta parin päivän jälkeen.
Alla olevat kuvat ovat sunnuntailta ja ne otti Miranna Santala, kiitos!
Muulin hypyt olivat usein mallia tämä, eli en ollut ihan varma millaista loikkaa sieltä on tulossa kun se otti varman päälle.
Tuon lentämisen jälkeen ratsastin itse aika arasti ja otin kieltoja sen takia. Kun sain lopulta yhden sujuvan ylityksen, en enää hypännyt koska se olisi ollut Muulille aika epäreilua. Onneksi stuntleiriläinen suostui kuitenkin vaihtamaan ratsuja! Hän vei muulia ihan uusille esteille niin että alkeisimman mahdollisen kenttäluokan esteet on nyt aikalailla tuttuja! Itse en todellakaan näe itseäni kisaamassa kenttää mutta jos joku stunttiratsastaja tulisi niin kyllä mä Muulin Niinisaloon kuskaisin.
Olisin mielelläni sureva omainen kentän laidalla niiskuttamassa nenäliinaan liikutuksen kyyneleitä kun Muuli ei ollutkaan kisojen huonoiten menestyvä ratsu.
Muulers antoi leirillä ihan kaikkensa. Se ei sinänsä hikoillut mitenkään suuresti, mutta koska se on aika pienipyllyinen, niin se joutuu kyllä kaikki lihaksensa jännittämään ylittäessään esteitä. Ero vuodentakaiseen räpellykseen oli ainakin kaksi valovuotta, niin hienosti se nimittäin ylitti viime vuoden jännäkakkaesteet. Se oli paljon paremmin hallinnassa eikä joka esteen jälkeen jatkanut holtittomalla köyrypukkilaukalla.
Uskon että satulallakin oli vaikutusta, tällä kertaa Muulilla oli Wintec 500 wide -yleissatula, joka on ollut lähinnä pölyttymässä. Mutta se on enemmän estesatula kuin koulusatulani, joten annoin sille mahiksen. Alle laitoin vain ohuen geelin pitämään satulaa paikoillaan ja paikoillaan se pysyikin! Viime vuonna penkki tuppasi valahtamaan säälle isoimpian hyppyjen jälkeen ja se varmasti teki kipeää ja sai aikaiseksi rodeolaukat.
Koutsina oli tänäkin vuonna Riina Rosenberg joka oli jälleen ihanan tsemppaava, antoi erinomaisia ohjeita eikä pakottanut pahoille esteille, mutta rohkaisi semipahoille. Ja kun on sama valmentaja kahtena vuonna peräkkäin, niin hänkin jo vähän tietää että mikä homma.
Kotimatkalle lähdettiin pian sunnuntain valkun jälkeen, kävimme välissä vain siivoamassa majoituksemme ja syömässä jääkaapin tyhjäksi. Tallikaverini ajoi kotiin JOS minulla nyt sattui olemaan jonkinasteinen aivotärähdys ja se sopi oikein hyvin. Alkoi sataa vettä, sitä vähän sateli koko viikonlopun aikana mutta me emme onneksi kertaakaan kastuneet ratsastaessamme. Keli oli oikein mainio, ei myöskään liian kuuma.
Saimme kuvaajiksi metsään Anniina Gullansin ja Miranna Santalan, kiitos molemmille! Ainakin meille uuvateille on aivan ihanaa saada kuvia kun ei kuitenkaan niin kovin usein käydä maastoesteillä. Tosin viime vuonna ajattelin etten välttämättä tule enää koskaan uudestaan koska se oli niin jännää mutta täällähän mä taas olin, ihan parhaalla tätileirillä!
Maaliskuun tallivuokra 450e Trail ja TIH-tunnit 70e Virtuaalilännenratsastuskisojen osallistumismaksu 50e Mervi Pakolan maastakäsittelykurssi 260e YHT 830e
Tulot
Ei tuloja
YHTEENSÄ: -830e
Vaikka menoja oli ihan reippaasti, olen taas onnistunut hankkimaan pelkkiä palveluja, eli en ole kartuttanut mammuttimaista tavaramäärääni tallilla. Ratsastuskypäräni ei nimittäin mahdu enää Muulin omaan kaappiin (olen ottanut käyttöön varakaapin) ja parakissa olen saattanut ottaa käyttööni ekstrallyjä.
Varmaan jossain vaiheessa kuvailen taas tuotteita Hoofiniin myyntiin.
Helmikuun lopun rakennekuva, tosin säätilan mukaan kuvan voisi arvella olevan myös maaliskuun lopulta. Kuva: Misla Heikkinen
Postauksen kuvat otti helmikuun lopussa taitava Misla Heikkinen, kiitos!
Olen niiin innoissani! Asiat nimittäin lutviutuvat oikein mallikkaasti ja mun on mahdollista toteuttaa pitkäaikainen haaveeni maalle muutosta. Tosin ihan määräaikaisesti vain, voihan olla että pimeys, talvi ja lumi lannistaa täysin munpysyvämmät muuttohaaveet. Olen haaveillut maalle muutosta muutaman vuoden päästä, mutta kokeillaan nyt ensin näin.
Vietän ensi talven siis Sonkajärvellä Hietaniemi Ranchilla. Paikka lienee tuttu blogin pitkäaikaisille lukijoille, Muuli oli nimittäin juurikin tuolla koulutuksessa vuonna 2018, VIISI vuotta sitten, huhuh! Sanna on ostanut kesämökin vuokraamistarkoituksiin jokin aika sitten ja houkutteli minua jo aiemmin sinne etäilemään talviajaksi. No en pysty töistä irtautumana ihan tosta noin vain mutta tajusin että voisin hakea opintovapaata ja tehdä pienempää työaikaa!
Opintovapaahan on siitä näppärä vapaa, että työnantajan on sitä myönnettävä. TA saa sitä kerran painavista syistä siirtää, mutta vain puoli vuotta. Sen jälkeen sitä on annettava. Opiskeltavan alan ei tarvitse liittyä palkkatyöhön mitenkään, eikä se minulla liitykään koska opiskelen hevostalouden perustutkintoa. Opintovapaasta voit lukea lisää esimerkiksi Työ- ja elinkeinoministeriön sivuilta.
Sonkajärvi sijaitsee Pohjois-Savossa ja aina kun mä olen siellä käynyt karjakurssilla, on tullu sellanen fiilis että mä viihtyisin täällä. Ihmiset on mukavia ja puhuu miellyttävää murretta. Mutta eipä se ole koskaan ollut lähelläkään toteutumista, tai siis ei ole ollut siihen vain mahdollisuutta.
Tarkoitukseni oli aluksi opiskella Kpedussa vain karjanpaimennusta, mutta saivat ylipuhuttua yrittämään koko tutkintoa. Tutkinto hevosalalta on ollut kyllä mielessä aiemminkin, mutta sellaista hyvää hetkeä ei ole tullut. Vielä tutkintoon lähtiessäni en tajunnut tätä opintovapaan mahdollisuutta, hiffasin sen pari viikkoa sitten ja samalla tää lamppu syttyi mun päässä.
Juttelin töissä parin toisen työn ohessa opiskelevan kanssa mm koulutusrahastosta ja tajusin että vapaa ei olisikaan henkilökohtainen konkurssi. Googlasin lisätietoa, totesin luultavasti pärjääväni taloudellisesti ja eikun pyörät pyörimään. Töitä tekisin 60% työajalla, joka tarkoittaa sitä etten menetä kesälomapäiviä ja riittää että suoritan vähintään 2 osp kuukaudessa koulun opintoja. Sannan luona pystyn antamaan aika kivasti näyttöjäkin, joten se helpottaa todella paljon opiskeluani! Voin myös tehdä Sannalle koulutussopimuksen niin on sitten sitäkin kautta vakuutusasiat kunnossa. Pystyn tekemään pihattotallin töitä sun muita, joten työssäoppimispaikaksikin se sopii hyvin.
Suunnittelin lisäksi että palaan "etelään" kerran kuussa viikoksi tekemään lähitöitä ja samalla saisin hoidettua vuoltavien kaviot ja vähän lomituksiakin. Ja sitten viettäisin kolme viikkoa kaikessa rauhassa maalla tehden etätöitä, opiskelua, tallihommia ja paimennustreeniä Sannan kanssa. Hän saa apua tallihommiin ja tietenkin mun mahtavaa seuraa. Olemme siis molemmat innoissamme tästä!
Tarkoitus on olla kohteessa marraskuun alusta huhtikuun loppuun eli puoli vuotta. Muuli tulee luonnollisesti mukaan ja majoittuu tutussa paikassa pihatto-olosuhteissa, uusi kokemus siis sillekin! Pakkaan sille vaan reilusti loimia mukaan niin Espanjan ihme pärjää. Jännä nähdä myös että alkaako se ontua myös ensi talvena nyt kun karsinaelämä vaihtuu pihatoksi. Sehän on ollut hämmentävästi ep kahtena talvena peräkkäin, eilen oli muuten oikeinkin puhdas ja liikkui ripeästi!
Minua odottaa siellä aivan ihana talviasuttava kesämökki kolmen kilometrin päässä ranchilta, oma rauha on siis taattu vaikka tottakai mulla on aina kaapissa viinipullo jos Sanna pääsee livahtamaan iltahommien jälkeen lasilliselle. Vink vink. Somestalkkerit voivat Hietaniemi ranchin sivujen kautta kurkkia kuvia mökistäni, eikö ole aika ihana! Rantasauna ja kaikkee! Tosin mökissä on onneksi myös ihan sisäsuihku, en ole kummoinenkaan saunanlämmittäjä, mutta toki se vieraille laitetaan.
Olin tässä maaliskuussa Rukalla lomalla ja vaikka täällä etelässäkin on ihan oikea talvi, niin kyllä se vaan on ihan eri asia kun ottaa kunnolla etäisyyttä. Oli tosi raskasta palata loman jälkeen normaaliin arkeen. Tämä on varmaan aika tuttua monelle suorittajalle. Kun kalenteri oli koronan aikaan ihanan tyhjä, ei se sitä ole enää, ei todellakaan. Toisaalta pidän siitä, että on tekemistä ja ohjelmaa ja alan taas sopeutua ihan hyvin aikataulutettuun elämään mutta toisaalta tekisi mieli vaan painua johonkin hevonkuuseen yksityiseen retriittiin kuuntelemaan hiljaisuutta. En varmasti ole ainut.
Ja nyt se siis onnistuu! Lähtöön on enää 7 kuukautta, se aika menee nopeasti!
Käytännön järjestelyistä on tekemättä koulutusrahaston hakemus koska sitä ei voi näin aikaisin edes tehdä ja pohdin että ostaako oma traileri vai vuokrata sellainen muuton ajaksi.
Oma traileri kiinnostelisi koska reissaamista on jo tänä kesänä, mutta taloudellinen tilanne on uuden auton oston myötä heikko. Syksyksi saisin säästettyä riittävästi rahaa unelmieni traileriin. Mutta tämä on pikkujuttu ja ratkaistavissa vuokratrailereilla jos vaan jaksan pari kertaa ajaa väliä. Se väli on muuten aika tarkalleen 6 tuntia trailerin kanssa yhdellä tankkauspysähdyksellä.
Ratsastuksen lisäksi lähiaktiviteetteja tarjoilee Tahko ja ensi talvenakin olisi ihanaa päästä Rukalle viikoksi, Sonkajärvi on näppärästi vitostien välittömässä läheisyydessä. Iisalmi on lähin isompi kaupunki ja sinne on n 25 km, Kuopioon on reilu satanen. Sonkajärven kylillä on kaksi kauppaa ja paikallinen, mitä muuta ihminen oikeastaan edes tarvitsee?
Ihmeitä ei pidä odotella, ihmeitä pitää tehdä! - Tommy Tabermann
Ps, nähdäänkö Tampereen messuilla? Olen paikalla molemmat päivät vaikuttajan roolissa! Lauantaina minut löytää myös Ride areenan keskustelupaneelista. Tule nykimään hihasta jos bongaat minut, minulla saattaa olla resting bitch face mutta en silti pure.
Muuli on kiiltävä melkein läpi vuoden, vain aivan loppukevään karva jonka alta uusi upea kesäkarva jo pilkistelee on vaaleamman harmaata höttöä. Talvisin Muuli kiiltelee kilpaa kevätauringon kanssa ja parin somevideon kommenteissa olenkin saanut ihmettelyä että mitä oikein syötän sille tai miten olen käsitellyt sen karvan. No en mitenkään.
Muulin ruokinta on aika simppeli ja vähärasvainen koska Muuli muiden muulien tapaan ottaa kiloja herkästi. Varsinkin talvisin Muuli on aina pullahtanut ja kerännyt vararavintoa jotain varten, en tiedä mitä varten. Toki talvikarvakin tekee siitä massiivisemman näköisen, mutta kyllä kylkilaatat erottaa kädellä sivelemällä ja niskamakkaran ympäri ei mene isonkaan miehen koura.
Muuli on kuitenkin niin säännöstelyllä ruokinnalla kuin se nyt vaan on mahdollista. Nyt karsina-aikaan eli 8-9 kuukauden aikana vuodesta sillä on öisin vapaa olki heinäverkosta ja miniannos säilöheinää toisesta verkosta. Oljet ovat verkossa siksi, että silloin hävikkiä tulee vähemmän kun Muuli ei saa myllättyä olkia pitkin karsinaansa. Heinä voisi varmasti olla vapaastikin, mutta verkko pidentää niidenkin syömiseen kuluvaa aikaa.
Ulkona Muuli tarhaa kahden hevostamman kanssa ja niillä on aina olkea saatavilla, mutta melkein aina myös esikuivattua on sen verran ettei se lopu jos leidit eivät olisi niin nirsoja kuin ovat. Muuli ei ole mikään ahmija, eli vaikka se voisi seistä koko päivän heinäpaikalla syömässä, se muiden hevosten tapaan myös torkkuu seisaalteen ja vain hengailee. Ja kun taas tulee ruoka mieleen, se saattaa käydä tarhaan tuulen mukana lentäneitä yksittäisiä korsia läpi eikä mennä vain helpon heinäkasan viereen syömään.
Ei niin kovin iloinen mutta kiiltävä Muuli
Tarhaporukka on välillä aika valikoivaa ja heinää kärrätään myös hävikkiin. Heinät tarjoillaan isoista renkaista joiden pitäisi periaatteessa estää niiden leviämistä, mutta nämä tykkäävät turvallaan roiskia heinät ulos astioista päädäkseen käsiksi pieneen muhjuun niiden pohjalla. Renkaiden alla on kumimatot eli periaatteessa ei tarvitse syödä hiekalta, ellei sitten kunnolla roiski heinää pitkin tarhaa.
Mitä tulee täysrehupuoleen niin sitä Muuli ei saa. Ollenkaan. Ikinä. Jos eläin lihoo olki-heinäruokinnalla liian lihavaksi niin täysrehun äärelle sillä ei ole mitään asiaa. Kivennäiset olen antanut jo parin vuoden ajan Pavon kivennäiskeksin muodossa. Luottotuotteemme on Pavo Daily Fit! Linkki avaa SummerFit-sivun, mutta tuote on sama, vain nimi on muuttunut Daily Fitiksi.
Kivennäinen on näissä näppärässä keksin muotoisessa palassa, jonka voi antaa suoraan suuhun sellaisenaan. Tähän on mahdollista imeyttää pieni määrä myös vitamiiniliuosta. Meillä on kokemusta ADE-liuoksesta ja E-vitamiinista.
Keksien annosteluohje on että yksi kokonainen keksi 300-600kg hevoselle ja puolikas tuota pienemmille. Muuli on saanut sen puolikkaan koska aasien ruokintaohje on pääsääntöisesti että puolet ponin suositusmäärästä. Muulin paino on reilu 400 kg.
En ole laskenut Muulin ruokinnantarpeita millään ruokintalaskurilla enää vuosiin. Ensimmäisen kerran kun tein niin, tulin lihottaneeksi sitä aivan liikaa, joten olen siirtynyt siihen että katsotaan eläintä. Muuli näyttää hyvältä, se liikkuu mielellään, sen lanta on ok ja vain lihavuuskunto on överi mutta tällä hetkellä se saa niin vähän heinää kuin mahdollista. Kesällä kun se on todennäköisesti taas yksityisellä virikelaitumellaan, sitä on mahdollista saada laihtumaan. Muuli onkin hoikistunut normaalipainoonsa joka kesä.
Liikutuksen jälkeen Muuli saa mashia ja pienen määrän elektrolyyttiä. Masheja olen kokeillut erilaisia ja parhaiten on mennyt Racingin mash. Siinäkin on Daily Fitin tapaan vähän tärkkelystä ja paljon kuituja eli sopii hyvin alkuperäisrotuisille hevosille. Muulia tuntuu ällöttävän mashissa olevat hippuset mutta Racing mash menee ihan pieniksi atomeiksi kun se sekoitetaan veteen ja se saa hetken aikaa olla. Muulin annosmäärä on 2 dl mashia n 10 litraan kuumaa vettä. Mash haalenee liikutuksen aikana ja on sellaista kädenlämpöistä sitten kun sen antaa. Lisäksi laitan mashin sekaan 1-2 mittakuppia Green Stallion elektrolyyttiä.
Olen kokeillut muutamaa eri elektrolyyttiä ja Green stallion menee parhaiten alas. Sehän koostuu vain sokerista ja suolasta ja ilmeisesti niiden keskinäinen suhde on erinomainen, eli sokeria on sen verran että se peittää suolan makua. Muuli ei pelkkää suolaa suostu rehun seassa syömään ja suolakiveä se nuolee mielestäni aika vähän. Kesähelteillä syöttäisin sille mielelläni paljon reilummalla kädellä suolaa, mutta se ei sitä missään muodossa suostu syömään.
Mitä tulee otsikon kiiltävyyteen niin mitään öljyjä Muuli ei saa. Eikä tämän postauksen ruokien lisäksi muuta kuin heppanameja tai leivänpalasia palkkaamismielessä. Satunnaisia porkkanoita tulee välillä, mutta porkkanoihin Muulilla on sellainen suhde että kevättalvella ja keväällä ne eivät enää maistu. Ne kai menettävät talven aikana varastoissa maatessaan jonkin verran makua eikä Muuli suostu syömään niitä keväällä enää ollenkaan. Syksyn uudet porkkanat uppoavat sitten taas ihan sujuvasti.
Daily Fit on tiivistetty niin napakkaan keksimuotoon että ne mahtuvat todella hyvin Ikean säilytyslaatikkoon ja riittävät pitkään! 12,5 kilon boksi riittää meillä 180 päivää eli peräti puoli vuotta. Olen laiska rehusäkkienkantaja, joten on ihan luksusta että kivennäishankinta on tehtävä vain pari kertaa vuodessa. Pavon tuotteet tulevat minulle näppärästi postin kautta.
Toinen plussa tässä kivennäisessä on se, että Muuli tykkää siitä. Ihan kaikki kokeilemani kivennäiset eivät ole menneet alas ja esimerkiksi nuoltava kivennäisvati meni lopulta hävikkiin kun se ei todellakaan maistunut.
Alla on samasta aiheesta tekemäni video. Videolla näkyy myös tarhan heinäsysteemit.
Kokeiltiin Muulin liikuttajan kanssa pulkkahommia jo viime talvena. Silloin pulkkana toimi auton rengas ja suoritimme asiaa ihan vain kentällä. Muuli oli jonkin verran ihmeissään eli pelkäsi takana tulevaa rengasta aluksi, mutta nameilla ja ihan vaan jatkamalla harjoitusta se siedättyi siihen sen verran että renkaaseen uskalsi mennä kyytiin. Rengas oli kiinni mäkivöissä niin, että jos renkaassa oleva irrotti narusta, naru irtosi mäkivöistä.
Tämä sujui hyvin mutta sitten talvi loppui ja tuo jäi yhteen kertaan.
Alla on video vuoden takaa tältä ensimmäiseltä kerralta, en näköjään ollut tästä blogiin tuolloin mitään kirjoittanut.
Tänä talvena otettiin uudestaan ja tällä kertaa oikean pulkan kanssa. Oikea pulkka pitää aika paljon kovempaa ääntä kovilla jäisillä alustoilla mutta Muuli ei siihen oikeastaan kiinnittänytkään juuri mitään huomiota. Siedätys aloitettiin kuitenkin alusta. Muuli sai ensin seurata pulkan perässä, sitten kävelin pulkan kanssa Muulin takana ja kun tämä vaikutti olevan ok, istuin kyytiin. Aluksi Jinna ratsasti ja minä olin pulkassa ja puolivälissä vaihdettiin. Muuli meni nimittäin kentällä niin hyvin, että lähdettiin siitä sitten maastoon.
Tällä kertaa meillä oli kevyt kisarintaremmi ja siinä narut, eli veto tuli Muulin rinnalle. Muuli joutui tekemään töitä ylämäissä vetääkseen pulkkaa, mutta suoriutui kyllä todella hyvin. Se ei tuntunut ihmettelevän kun vetoa tuli rintaremmille vaan puski vain kovempaa eteen. Alamäessä pulkka otti kiinni eikä Muuli saanut paskahalvausta vaikka pulkka rullaili sen vieressä alamäkeen. Tämä oli hieno siedättyminen koska vanha Muuli olisi tuossa kohtaa lähtenyt pakoon maassa matalana liukuvaa ufoa.
Pulkka on talvisin näppärä ihmiskuljetuksessa kaikinpuolin. Minulla kävi pari kuvaajaa ja koska halusin kuvia nimenomaan maastosta, otin kuvaajan mukaan pulkkaan. Näin hänen ei tarvinnut kävellä niin pitkää matkaa. Näillä kerroilla laitoin liinan ihan vain satulan nuppiin koska rintaremmin laitto ja poisotto olisi ollut liian työlästä siinä vaiheessa kun kuvataan. Ja kai lännensatulan nuppi on edelleen tehty työntekoon. Oma satulani on ns merkkisatula Yhdysvalloista eikä mikään intialainen paloista kokoon niitattu pipilalilaitos, joten odotan nupilta jonkinlaista kestävyyttä.
Muuli meni taaskin kuin juna, vain se oli jännittävää kun kyytiläinen lastautui ja Muuli kääntyi sivuttain pulkkaa kohti. Jos Muuli siinä lähti poikittamaan poispäin pulkasta, se jännittyi, mutta jos vaan käänsin sen suoraan menosuuntaan, ei se enää edes kuunnellut takaa tulevaa pulkan ääntä.
Naru nupissa tarkoitti myös sitä, että se kiristyi aika napakasti Muulin narun puolen lautasen päälle (ja omaa lantiotani vasten). Tämäkään ei häirinnyt Muulia ollenkaan!
Toisen kuvaajan kanssa vaihdettiin ratsastajaakin kuvauksen jälkeen ja otin itse parin kilometrin pulkkakyydin kotitallille. Tällä reissulla saatiin jännää kun Muuli pelästyi juuri ennen tallia paria pientä hiihtäjää. Sauvakävelijät se jo hyväksyy mutta hiihtäjiä ei.
No kuin hiihtäjätytöt olivat menneet, palasin vielä pulkkaan ja mentiin kotiin asti ihan sopuisasti.
