Kulaani on nopein hevoseläin ja Suomessa niitä on enää yksi, Kamee

Tiesitkö, että kulaani on nopein hevoseläin? Tiedätkö edes mikä hitto on kulaani? No se on yksi aasianvilliaasilaji, luonnossa uhanalainen. Kesyaasi on jalostettu afrikanvilliaaseista, joten tämä kulaani ei ole millään tavalla voinut vaikuttaa Muulin todella nopeaan hätätilannepoistumiseen vaikka niin voisi helposti luulla.

Kävin joskus muutama vuosi sitten Korkeasaaressa haastattelemassa kulaaneista vastaavaa henkilöä. Tein mielestäni oikein oivallisen jutun Aasiyhdistyksen jäsenlehteen. Eläimiä oli tuolloin kaksi, Kamee ja Finlandia. Niitä oli kolmaskin, nuori ori, mutta kameli tappoi sen. Shit happens.

Onhan se nyt uljas!

Uutta nuorta oria ei Korkeasaareen hankittu ja nyt Finalndiakin on kuollut. Ei syönyt kipulääkkeitään ruuan seasta, joten oli ammuttava ja syötettävä leijonille. Ei sen voinut antaa kärsiäkään. Oikeasti en tiedä, että ammuttiinko se, eikai sitä siellä muiden eläinten keskellä ole ainakaan voitu ampua. Ja miksi sillä oli kupulääkkeet, johtui siitä, että sillä oli kaviovaivaa.

Käytiin syksyllä duunin kanssa ryhmäytymässä Korkeasaaressa. Päivä oli oikein kiva ja meitä kierrättänyt opas kertoi, ettei eläinten aitauksiin mennä koskaan samaan aikaan eläinten kanssa. Eli jos tarhoja siivotaan tai eläimille laitetaan ruokia valmiiksi, suljetaan eläimet siksi aikaa sisätiloihin tai toiseen tarhaan.

Hetken päästä jäin ihmettelemään kuinka pelottomasti kesätyöntekijä ajoi mönkkärillä kulaanin ja przewalskinhevosten terhaan, asetteli tuoretta pieniin kasoihin, antoi Poro-Eloa ja lähti. Että se siitä kesytyksestä. Tai siis siitä että "eläinten kanssa ei olla koskaan samaan aikaan tarhassa, koska emme halua että ne kesyyntyvät", kuten opas asian ilmaisi.

Omalla kohdallani opastettu kierros päättyi tähän, sillä halusin dokumentoida kulaania. Se on sen verran rujon näköinen eläin, ettei se varmaan yleensä kiinnosta ketään. Jonkun on siis käytettävä aikaa siihenkin.

Se oli huippuhauska, koska se oli eleiltään ja liikkeiltään aivan kuin aasi, joka on paiskattu hevoslaumaan. Altavastaava, helvetin kiukkuinen ja nälkäinen. Muuli ravasi ruokakipolta toiselle, otti suun täyteen ja antoi tilaa hevoselle. Viimeisellä kipolla se sai olla rauhassa. Kun hevoset poistuivat ruokakupeiltaan, kävi Kamee jokaisen kupin tarkasti läpi. Kun eläintenhoitaja alkoi ripotella heiniä, käveli Kamee mönkkärin perässä ja söi suoraan lastista. Hevoset eivät uskaltaneet tulla niin lähelle.

Muutama vuosi sitten haastattelua tehdessäni eläintenhoitaja kertoi, että kulaanit kyllä oppivat tunnistamaan hoitajansa jo kaukaa. Ne alkavat huutaa, kuten aasit, kun näkevät tämän ruoka-aikaan. Ne olivat tunnistaneet hoitajan jopa siviilit päällä pyhäpäivänä!

Ne tunnistavat myös eläinlääkärin. Valitettavasti.

Laitetaan yksi hevoskuvakin

Lue lisää

Kontiot, Kuomat ja Sorellit kilpasilla. Kontiot voitti.

Kuomat, Sorellit ja Kontiot elementissään autoni takakontissa.

Kun Tallinikseissä kysytään hyviä tallikenkiä, ovat kolmet tietenkin ylitse muiden. Kuomat, Kontiot ja Sorellit. Kontioista sanotaan, etteivä ne ole enää nykyään niin hyviä kuin ennen. En osaa ottaa kantaa, sillä omani ovat 10 vuotta vanhat. Kuomat taas haperoituvat, jos niillä siivoaa karsinoita. Sorelleista ei kukaan sano mitään, ovathan ne näistä kengistä myös kalleimmat, joten kritisointi olisi sama, kuin ampuisi itseään polveen.

Mun Sorellit on kirpparilta, joten niiden hinta ei vaikuta arviooni. Kuomat sain muuten ilmaiseksi työkaveriltani, jonka täysi-ikäisyyttä lähestyvä tytär ei kehdannutkaan liikkua niillä kodin ulkopuolella ja Kontiot muistan saaneeni syntymäpäivälahjaksi, kun asuin vielä kotona. Siitä on aika kauan. Ai että ne kiiltelivät silloin uutena!

Kontiot eivät enää jaksa kiillellä ja varren remmikin on lähtenyt irti. Vaikka kengän varsi hieman repsottaa, ovat saappaat muuten priimaa kamaa. Näitä ei kannata edes päivittää, koska huhujen mukaan uudemmat Kontiot hajoavat helposti.

Kontiot ovat  nähneet sekä vuokrahevosia, yhden puoliksi oman hevosen, kesähevosen, festareita, työn kotieläinpihalla ja nyt tietenkin Muulin ja lomitushommat. Silti niissä ei ole reiän reikää, vaikka olen ratsastanutkin niillä! En ole hoitanut niitä vuosien aikana mitenkään ja yleensä ne ovat asuneet autoni takakontissa.

Kuomat tulivat kuvioihin pari vuotta sitten. Totesin ne oivallisiksi talvitalvikengiksi ja niillä voi ihan hyvin ratsastaakin. Pikkupakkasilla jalkani hikosi kovasti villasukassa, mutta nyt, kun täytteet ovat jo hieman litistuneet, voin käyttää villasukkaakin.

Sorellit ostin viime kesänä kirpputorilta. Kamalan värisethän ne ovat, mutta jos hintaa oli 3 euroa, niin pakkohan ne oli ottaa. Jalkani koko on 36, joten yleensä ostan kengät, jos ne ovat sopivat. Sorellit ovat siis olleet lyhyimmän aikaa käytössä.

Postauksen empiirinen tutkimusosuus

Kengät on testattu mm näissä olosuhteissa.

Pukeminen ja riisuminen

Kontiot - helppo sujauttaa jalka sisään, vaikka käsissä olisi paljon tavaraa. Helpot myös potkia jalasta pois ilman, että tarvitsee käyttää käsiä.
Kuomat - varsinkin nyt kun käyttökilometrejä on enemmän, vaatii villasukan kanssa sen, että on joko saapaslusikka tai että ottaa kädellä kengästä kiinni, jotta varsi ei mene lyttyyn. Helpot riisua, mutta vaatii kantapäälle astumisen.
Sorellit - tarvitsee ottaa kädellä varresta kiinni ja vetää jalkaan. Riisuessa meinaa lähteä sukka mukaan.

Hevosten taluttaminen ja liikkuminen tallialueella

Kontiot - jalat kipeytyvät jos pitää kävellä paljon
Kuomat - paremmat kävellä kuin Kontiot
Sorellit - sukka ryttääntyy varpaisiin, vittumaista kävellä kun sukkaa joutuu korjailemaan.

Yhdetkään kengistä eivät suojaa varpaita, jos hevonen astuu päälle.

Jäätikkökelit

Kontiot - älä edes kokeile näitä jäällä
Kuomat - näistä kengistä paras pito myös jäällä, tarkoittaen sitä, että näillä uskaltaa hiihdellä autolta talliin, mutta ei sen pidemmälle
Sorellit - hieman parempi pito kuin Kuomissa, mutta en lähtisi tahallani näillä luistelemaan.

Kontiot jäällä? Älä hyvä ihminen leiki hengelläsi.

Tallihommat

Kontiot - parhaat, korkeampi varsi, ei mene turve sisään, ei haperoidu, vaikka on kumia, on varsi ainakin omissani jalkaani suhteutettuna leveä, joten tuulettuvat. Villasukka vaan sisään niin jalatkin pysyvät kuivina
Kuomat - huhujen mukaan haperoituvat tallihommissa kun ovat kosketuksissa kusisen purun/turpeen kanssa. En ole omiani uskaltanut tällaiselle altistaa
Sorellit - jos tallihommien lomassa ei tarvitse liikkua paljoa, nämä toimivat hyvin. Jos askeleita tulee enemmän, lähtee sukka rullaantumaan.

Kuomat saattavat murtua pitkässä juoksussa, onneksi ne eivät ole kovin kalliit kengät.

Heinä

Kontiot - keräävät heinää tosi paljon, mutta koska ovat sisäpuolelta niin sileät, on heinät helppo ravistella kengästä pois
Kuomat - Heinää jää tosi paljon kengän sisään ja ne on nypittävä  yksitellen pois
Sorellit - kapea varsi, joten heinää ei mene sisään, mutta jää vuoren villaan kiinni. Helppo nyppiä pois.

Kuomista on ärsyttävää kaivaa heinää pois, se tarttuu tiukasti vuorivillaan.

Turve/puru

Kontiot - lähtee pohjista helposti huuhtelemalla, koska pohjan kuviointi on niin maltillinen
Kuomat - syvin kuviointi, joutuu ihan näkemään vaivaa kengänpohjia letkuttaessa
Sorellit - lähtee hyvin ja helposti pois, mutta on varottava, ettei valuta vettä kangasosaan.

Kuomat, Sorellit ja Kontiot

Märät kelit

Kontiot - parhaat, koska ovat kuitenkin kumisaappaat
Kuomat- kestävät kuralillua aika paljon ja kangaskin hylkii vettä, mutta en lähtisi tarkoituksella mutavellitarhaa siivoamaan näiden kanssa
Sorellit - niinhän sitä luulisi, mutta vesi tulee läpi jos vahingossa astuu yhtään syvempään lätäkköön. Ja vaikka koipensa sieltä salamana nostaisikin.

Kauppareissu

Kontiot - saa kauppareissukuntoon huuhtelemalla, eivät haise, kovin paljon
Kuomat - pitää harjata, haju todennäköisesti jää
Sorellit - asiallisimmat kaupungilla, kunhan hevonpaska on harjattu pois.

Näillä kehtaa käydä kaupassakin.

Ratsastus

Kontiot - paras korko, turvallinen ratsastukseen
Kuomat - hieman viistettu korko, eivät niin turvalliset
Sorellit - matala ja viistetty korko, en ratsastaisi.

Kenkien korot, Kuomat, Sorellit ja Kontiot.

Hinta

Kontiot - 50 euroa, mutta ota huomioon että uudet Kontiot eivät ole yhtä teräksiset kuin nämä vanhat
Kuomat - 45-70e, omani ovat lasten kokoa
Sorellit - (kuvan Yoot pac) 60-80e, aikuisten mallit 90-120e

 

Lopputulos

Kontiot - käytännöllisimmät plussakeleillä, koska näitä voi käyttää ihan hyvin kesähelteilläkin. Villasukka saappaassa pitää oman jalan kuivana, vaikka hikoiluttaisikin.

Kuomat - pikkupakkasista paukkupakkasiin. Toimivat myös jäätikkökeleillä. Voi käyttää villasukalla tai ilman, mutta tallihommissa sisälle kertyvät heinät ovat ärsyttäviä.

Sorellit - muuten varmasti hyvät, mutta kun kiskot varpaisiin rullaantunutta sukkaa viidennen kerran aamutallin aikana ylös, ei enää naurata. Ei jatkoon. Ei ihme, että olivat kirpparilla kolmella eurolla.

Sorelleissa rullaantunut ja kastunut sukka. Rullaantui vaikka käärin sen lahkeen päälle. Ei jatkoon.

Lue lisää

Muulin ensimmäinen viikko koulutuksessa

Muuli on ollut vasta vajaan viikon koulutuksessa, mutta se on ahkeroinut sitäkin enemmän! Se on aktivoinut Sannaa paljastamalla rakenteiden heikkoja kohtia, aikaansaanut itselleen läheisriippuvuuden ja päättänyt taantua melkein sille tasolle, joka se oli Espanjasta tullessaan. Sinällään olen ihan tyytyväinen, että se näyttää kaikki puolensa (eikä säästele niitä vain minulle), mutta toivon, että Sanna ei lannistu tästä. Onneksi blogissani on runsaasti todistusaineistoa myös kesymuulista.

Maanantai

Veimme Muulin Sonkajärvelle noin klo 13.10 ja se jäi tallin taakse katokselliseen tarhaan, joka ei ole ihan hevosten tarhojen vieressä. Sain illalla viestiä, että Muuli oli mennyt nätisti omaan karsinaansa, vaikka sähköt olivat vielä silloin pois navettaäksidentin takia. Ei, ei ollut yövaloa. Tehkää nyt joku elsu!

Tiistai

Muuli oli edelleen samassa tarhassa, eli rajanaapureina ei ollut hevosia. Sanna kävi aktivoimassa sitä kentällä.

Keskiviikko

Muuli pääsi hevosten viereisiin tarhoihin ja sai rajanaapurikseen Kenin, johon se tietenkin heti ihastui. Videon heidän tapaamisestaan näet tästä. Linkki vie YouTubeen.

Aidassa oli tässä kohtaa sähkö ja Muuli olikin pöyristynyt, saadessaan tällejä. Sanna laittoi myös rapsaa noin muuten "Ujo on kyllä. Kauhean varauksellinen. Taitaa ekat viikot mennä siihen, että käyn sitä aina paijaamassa tarjassa, että se alkaa pitää mua hyvänä tyyppinä.. ei taida olla turja sanonta, että aasit ja muuli ton yhden ihmisen hevosia."

Kiinniottaminen oli haastavaa jo kotona loppuaikana, eikä se todellakaan uudessa paikassa ole muuttunut mihinkään. "Lähtee mullakin karkuun kun menen ottamaan kiinni, utta totesin, että ei ehkä nyt alkuun kannata jahdata sitä, pitää  yrittää vähän lempeämmin kun muuten meistä ei ikinä tuu kavereita."

Muuli oli myös nysvännyt koko päivän Kenin tarhan vieressä melko pienellä alueella ja jättänyt jopa ne heinät syömättä, jotka olivat kauempana Kenistä. No tämä ei sinänsä ole mitään uutta, kun Muuli ja Tuuli tutustuivat, tuli Muulista tosi nopeasti läheisriippivainen.

Illalla Muuli antaa kyllä sisääntuloaikaan kiinni.

Torstai

Muulin läheisriippuvaisuus oli jo sitä tasoa, ettei se kyennyt aamulla syömään ruokaansa kupista samaan aikaan, kun Ken vietiin ulos. Muuli vain pyöriskeli karsinassaan hädissään. Sietää tottua, aina ei voi olla kaveri vieressä. Onneksi se ei meillä kotitallissa ole ollut ihan noin vauhkona.
Muuli rampannut pitkin väliaitaa päivän aikana, Sanna arveli, että Ken oli ollut kauempana omassa tarhassaan. Voisi sanoa, että oli vedetty jopa jonkinlaista paskarallia. No, läpi ei oltu menty ja lumivallia tarhojen välissä (aidan alla) ei oltu kuovittu kokonaan pois.

"Ollaan paljon tehty Muulin kanssa tuttavuutta. Oikeastaan aina, kun tuosta ohi menen, niin menen sen tarhaan ja jään vain hengailemaan siihen odottaen, että se tulisi mun luokse. Tänään oli hyvä, kun se oli syömässä ja menin sinne, niin se lähti tietenkin poispäin ja oli selkeästi turhautunut ja ärsyntynyt kun seisoin sen heinäkasan vieressä. Se visko päätään ja käveli tarhan viertä. Sit se lopulta tuli siihen, anto rapsuttaa, annoin leipäpalasen ja se jopa jäi siihen syömään ja anto rapsuttaa." Sanna kirjoitti Whatsappiin.

Lohdutin, että itselläni meni kolme kuukautta tuohon, että sain hengailla sen vieressä. Joskus puolen vuoden kuluttua muistan harjanneeni Muulin ensimmäistä kertaa tarhassa vapaana. Se oli iso hetki tällaiselle kaltaiselleni kukkikselle. Toki olin harjannut sitä kiinniollessa jo monta kertaa ennen sitä.
Varsinainen pommi tuli kuitenkin illemmalla, kun Muuli oli sitten päättänyt nöyryyttää väliaitaa ja oli mennyt Kenin tarhaan. Muulin edessä nöyrtynyt tolppakin näkyy kuvassa. Tiedustelin, olivatko ne siis samassa tarhassa ja mitä Kentsu oli mieltä "Se oli hieman hämmentyneen oloinen Muulista. Seisoskeli kauempana ja välillä tuli korvat luimussa Muulin perseeseen."

Vitun muuli.

Perjantai

Koska tilalla oli ihan tarpeeksi hommaa romahtaneen kylmäpihaton takia, jäi Muuli koppilepoon päiväksi. Ihan omien ansioidensa takia. Heti aamusta se oli testannut karsinan yläosan kaltereiden testävyyttä (pyysin lisäämään mun exceliin) ja saanut ne hieman taipumaan. Osan heinistä oli syönyt, osaa ei, mutta päivällä seisoskeli jo karsinassa rauhallisena. "Ehkä se muulien koulutustyyli siinä tolpan päässä ei olekaan huono idea (vitsi). Väsytystaistelu tuntuu toimivan". Olin aiemmin vinkannut Sannalle, että rakentaisi patience polen.

Mutta, ei voi olla kova stressi, jos ruoka maistuu.

Lauantai

Nyt tehdään Muulinpitävä aita 😈 t. Sanna

Sanna korotti väliaitaa kuten jokainen hevosnainen, nippusiteillä ja lasikuitutolpilla. Tiedättekö, talvella sellainen pysyvämpi aitaratkaisu on pikkuisen hankala toteuttaa, joten näillä mennään. Meidän omalla tallillahan aidat ovat jossain 160 cm korkeudella (joudun kurkottamaan laittaessani kahvaa tolpan päähän), eikä Muuli ole koskaan yrittänyt nöyryyttää aitoja. Me kuitenkin kaikki tiedämme, kuinka sujuvasti Muuli hyppää vapauteen, joten lisäkorotus ei ole pahitteeksi. Sanna laittoi myös reilusti vahvemman paimenen toimintakuntoon ja testasi sen tehon.

Sanna kuvasi ystävällisesti myös pari pätkää videota, joissa Muuli ottaa ensituntumaa uuteen korotettuun aitaan. Teksteihin otin ideat eräältä ruskealta foorumilta, jolla joku joskus jo vuosi sitten vertasi Muuliprojektia kiroilevaan siiliin, eikä mitenkään negatiivisessa mielessä!

Ainakin toistaiseksi Muuli on siis pysynyt aidoissa, eikä ole tarvinnut käydä hakemassa torilta.

Sunnuntai

Outo valoilmiö kosketti melkein koko Suomea ja Muulikin oli viimein rauhallisempi ja malttoi heti aamusta syödä heiniään vaikka hevoset olivat kauempana omissa tarhoissaan. Tarhakaveria Muuli ei vielä saanut, koska kaikki sähkö oli johdettu vain sen tarhaan, mutta pienten muutostöiden jälkeen Muuli saa kyllä Dancerin kaverikseen. Kunhan ne bondaavat sopivasti, voisi Muulin ottaa käsimuuliksi mukaan maastoon.

Muuli ei onneksi ollut enää niin suppeakaan "Tänään oli jo hetkiä, että kun menin Muulin tarhaan, niin pystyin suoraan kävelemään sen luokse, eikä se lähtenyt mihinkään. Oli kerran jopa syömässä, menin suoraan sen luokse ja se jäi siihen." Yksi uusi ongelma kuitenkin ilmaantui, ja se on Muulin korvat. Se ei ole meillä kotona ollut herkillä korvistaan, mutta keskustelun lomassa muistin yhden kerran joulukuussa, kun Muuli väisti todella selkeästi pois, jos koskin sen kaulaan vasemmalta puolelta. Oikealta puolelta en saanut aikaiseksi mitään reaktiota. Hieroin Muulin tuona päivänä Masterson Methodia käyttäen ja kun saavutin vasemman puolen, ei siinäkään ollut enää mitään ongelmaa. Ehdin unohtaa koko asian, koska pidin sitä vain sattumana, mutta nyt herkkyys on palautunut Muuliin.

"Se on kauheen herkkä korvistaan ja päästään. Teen paljon sitä, että pyydän sitä myötäämään niskasta, eli painan korvien takaa ja kun laskee päätä, löysään paineen pois. Tätä teen aamuin illoin karsinassa, aina ennen kuin vien sen ulos, että se hetken rauhoittuisi. Samalla käyn läpi sen korvia, kun se on aivan ylihysteerinen niistä." Sanna kirjoitti WhatsApissa. Hän haluaa luonnollisesti voida koskea Muulia joka paikasta ilman, että Muuli miettii koko ajan pakoreittiä.

Muuleista suurin osa tuntuu olevan ainakin jenkkien Facebookryhmien mukaan korvahysteerisiä, sillä joka toinen aloitus liittyy siihen, että muuli on "ear shy". Loput aloitukset ovat "hard to catch", eli Muuli ei mitenkään eroa keskivertomuulista. Sannan kanssa tultiin siihen tulokseen, että Muuli on tosi herkillä nyt, kun sen koko elämä on muuttunut aika radikaalisti.

Myöhemmin päivällä Sanna kävi vielä uudestaan Muulia läpi ja totesi sen olevan ihan yhtä herkkis kummaltakin puolelta. Se ei siis ole esimerkiksi sokeutumassa vasemmalta, vaan jos siitä on kyse, niin tasaisesti kummaltakin puolelta. Muuli ei kuitenkaan enää ole hysteerinen, kun sen tarhaan menee, vaan tekee pienen kierroksen ja palaa takaisin luokse ja jopa seuraa välillä perässä. Vaikkei ole aina saanut leipääkään. Muuli kyllä pitää leivästä ja kaurasta, sillä on kovat oltavat, kun en ole mättämässä sitä sen suuhun koko aikaa.

No vitsivitsi, viimeiset puoli vuotta on menty litralla kauraa per viikko, se ei kovin paljon ole, kun puolet varisee aina maahan.

Paina tähteä, jos tällaiset tiivistelmät koko viikon tapahtumista olisivat tulevaisuudessakin miellyttävä tapa lukea Muulin kuulumisista koulutuksessa. Tein blogiin juuri myös yhden uuden avainsanan "koulutus", jonka alle laitan kaikki postaukset liittyen Muulin eloon koulutuspaikassa.

Lue lisää

Näin perustin toiminimen ja työskentelen sivutoimisena yrittäjänä palkkatyön rinnalla

Kaisa Määttänen Tmi palveluksessanne! Kuva: Peppiina Tukkila

Perustin marraskuun 2017 alussa oman toiminimen, jonka alla on tarkoitus tarjota tallilomituksia ja muuta pientä. Kokosin tähän postaukseen asioita siitä, miten homma hoitui (vai hoituiko) ja miten hoidan laskutuksen ja kirjanpidon. Eniten päänvaivaa tuotti työtulon määrittäminen YEL-vakuutuksen varalle (jota en ole ottamassa) ja se, miten alvien kanssa toimitaan, kun en ole arvonlisäverovelvollinen. Etukäteen pelkäsin eniten veroilmoituksen täyttämistä, mutta se ei ollutkaan vaikeaa.

Tämä postaus ei ole alan ammattilaisen tarkistama ja kerron asiat, kuten olen ne itse ymmärtänyt. En siis ota mitään vastuuta tekstistäni ja Sinun kannattaa tarkistaa faktat vielä itse, jotta voit varmistua siitä, että olemme ymmärtäneet asian samalla tavalla. Kirjoitin postausta sitä mukaa, kun uusia asioita tuli eteen ja ratkoin niitä parhaani mukaan. Kokosin postaukseen kaiken toiminimen perustamiseen liittyvät asiat perustamisilmoituksesta veroilmoitukseen.

Asiat eivät välttämättä ole kronologisessa järjestyksessä, mutta kirjoitin toisiinsa liittyvät asiat peräkkäin. Postaus on pitkä, joten sitä kannattaa ensin silmäillä otsikkotasolla läpi ja lukea vain itseään kiinnostavat kohdat.

Yrityksen suunnittelu ja perustamisilmoitus

Toiminimelleni ilmeni tarvetta, kun tutulla maatilalla oli lakisääteisiä lomituspäiviä käyttämättä kuluvalta vuodelta. Lomituksen voisi hoitaa vain henkilö, joka on ennakkoperintärekisterissä ja se taas vaati yrityksen perustamista. Minulla oli jo tässä kohtaa tieto, että arvonlisäverovelvollisuuden raja on 10 000 ja päätin, että se onkin maksimi työmäärälleni. Prosessin edetessä selvisi vielä, että toinen huomioon otettava asia on YEL, kun laskee sitä, kuinka paljon työtä voi tehdä.

Toiminimen luonti lähti siitä, että kirjauduin 1.11.2017 YTJ:n palveluun pankkitunnuksillani ja perustin toiminimen Kaisa Määttänen Tmi. Samalla maksoin verkkopankissa 75 euron maksun perustamisilmoituksesta. Toiminimi ei ole ihan heti vielä olemassa, mutta 6.11.2017 se oli hyväksytty ja sain siitä vahvistuksen. Y-tunnuksen sain heti perustamisilmoituksen jälkeen ja se on 2866427-1. Nyt yritykseni näkyy YTJ:n yritystiedoissa.

Toimiala

Toimiala ilmoitetaan erikseen sekä Kaupparekisteriin että Verohallinnolle. Kaupparekisteriin voi kirjoittaa vapaata tekstiä (minä laitoin "eläinten hoito") ja Verohallinnolle on etsittävä oikea toimiala heidän listaltaan (minulla 01620 Kotieläintaloutta palveleva toiminta).

PRH neuvoo sivuillaan välttämään Kaupparekisteriin ilmauksia "kaikki laillinen liiketoiminta". Suora lainaus PRH:n ohjeista liittyen toimialaan "Nykyään toimiala voidaan ilmoittaa ns. yleistoimialana kattamaan kaikki laillinen liiketoiminta. PRH suosittelee kuitenkin ilmoittamaan yksilöidymmän toimialan, koska laaja toimiala tai yleistoimiala saattaa vaikeuttaa toiminimen rekisteröintiä." Tein siis työtä käskettyä. Harmikseni huomasin, että yrityksen alan vaihtaminen jälkikäteen muutosilmoituksella muotoon "eläinten hoito ja muu laillinen liiketoiminta" maksaa 40 euroa, jäi tekemättä.

Verohallinnolle sen sijaan on valittava listalta yrityksen tarkka päätoimiala, eli se, millä toimii eniten. Omalla kohdallani se on helppo, sillä lomitus on heidän taulukossaan ilmoitettu olevan koodilla 01620. Valitsin siis sen. Verohallinnolle ei voi laittaa yleistoimialaa eli "kaikki laillinen liiketoiminta", vaan verottajan kanssa on oltava tarkka.

Vaikka yrityksen päätoimiala olisikin valittu tarkasti, voi sen lisäksi tehdä muutakin, kunhan eniten toimii kyseisellä päätoimialalla.

Toimialoista on selitetty kansantajuisesti tällä sivulla.

Rekisterissä näkyvät kaikki yrityksen yhteystiedot. Aluksi siellä näkyi myös puhelinnumeroni, koska luulin sen olevan pakollinen tieto. Myöhemmin poistin sen. Koska yritystoimeni on pientä, en perustanut yritykselle omaa sähköpostiosoitetta tai hankkinut omaa puhelinnumeroa.

Ennakkoperintärekisteri

Yrittäjälomittajan on oltava ennakkoperintärekisterissä. Sen takia valitsin yritysmuodokseni toiminimen sen sijaan, että toimisin kevytyrittäjänä vaikkapa Ukko.fi:n tai Osuuspankin kevytyrittäjyyden sijaan.

Ennakkoperintärekisteriin ilmoittaudutaan YTJ:n sivuilla kohdasta Muutosilmoitus. Siinä samalla voi ilmoitautua arvonlisäverovelvolliseksi, itse en sitä tehnyt. Lomakkeella valitaan myös yrityksen päätoimiala, joka itselläni on 01620 Kotieläintaloutta palveleva toiminta.

Nyt tulee hauska juttu. Vaikka ensimmäinen tilikausi voi olla enintään 18kk ja olin etukäteen ajatellut sen olevan 1.11.2017-31.12.2018, eli 14 kuukautta, ei se onnistukaan, jos päätoimiala on 01620. Ensimmäisen tilikauteni on siis oltava 1.11.2017-31.12.2017, eli kaksi kuukautta. Tämän sain tietää vasta YTJ:n palvelussa sähköistä muutoslomaketta Verohallinnolle täyttäessäni. Lomake antoi herjaa, eikä päästänyt eteenpäin, ennen kuin valitsin ensimmäiseksi tilikaudeksi 2 kuukautta.

Pankkitili ja rahaliikenne

Toiminimelle kannattaa avata oma pankkitili, sillä se helpottaa kirjanpidossa, kun yrityksen tulot ja menot ovat saman tilin alla sen sijaan, että oma henk.koht. yksityistili olisi käytössä. Pankit myyvät toiminimille oikein mielellään yritystilejä, joissa on paljon kalliimmat palvelumaksut kuin yksityistileissä. Toiminimellä on kuitenkin täysi oikeus avata verkopankissaan vain toinen yksityinen oma tili. Sen voi ainakin omassa pankissani tehdä verkkopankkitunnuksilla, eli asiointia pankissa ei vaadita.

Itselläni tilitapahtumia niin vähänlaisesti vuodessa, etten avannut omaa pankkitiliä toiminimelle vielä ensimmäisenä vuonna. Tositteita tulee vuoden aikana luultavasti enintään 20, joten ne on helppo pitää järjestyksessä.

Mitä tarkoittaa se, että ei ole alv verovelvollinen?

Käyttövapaa kuva Pixabaysta

Tähän oli todella vaikeaa löytää mitään rautalangasta väännettyä. Minun kohdallani tämä kuitenkin tarkoittaa sitä että:

• Kun laskutan vaikka 6 tunnin työstä á 25e, laskutan asiakkaalta 150e Alv. 0%. Asiakas maksaa minulle 150 euroa.
• Voin ostaa itselleni vaikkapa työhousut, jotka maksavat 100 euroa + alv, eli yhteensä 124 euroa. Voin vähentää 124 euroa toiminimen verotuksessa.
• Kirjanpidossa en merkkaa alveja erikseen, vaan käsittelen aina kokonaisia summia.
• Laskuun merkitsen, että Alv. 0% ja kirjoitin vielä laskun loppuun "Alv 0%, syynä vähäinen liiketoiminta"

Alvin kanssa pitää olla tarkkana, sillä jos vuoden aikana 10 000 euroa ylittyykin, tulee ylitys kalliiksi, koska alvit pitää maksaa jälkikäteen. Asiakkaathan eivät ole alvia minulle maksaneet, joten kaivan omaa kuvettani ja maksan oppirahoja. Arvonlisäverovelvolliseksi saa ilmoittautua, vaikka tulot jäisivätkin alle 10 000 euroa kuussa, se voi hyödyttää yrittäjää esimerkiksi isompien hankintojen kohdalla.

Arvonlisäverovelvollisuus ei siis tuo yrittäjälle kuluja, ellei unohda tehdä ilmoituksia ajoissa tai maksaa laskuja ajoissa.

YEL - Yrittäjän eläkelaki, raja 7 645,25e vuodessa (2017) / 7656,26 (2018)

Yrittäjien puheissa vilahtelee usein "yellit sitä ja yellit tätä". Kun me päivätyössä käyvät kartutamme eläkettä ihan "itsestään" ja sen maksuista huolehtii työnantaja, maksaa yrittäjä itse YELinsä. Sen määrän voi arvioida itse ja minimi on noin 1840 euroa vuodessa, uusi yrittäjä saa alussa alennusta.
Minun kaltaiseni sivutoiminen yrittäjä ei YELiä joudu välttämättä maksamaan. Vuosirajana on 7 645,25 euroa työtuloa (vuonna 2017). Vuosiraja vuonna 2018 on 7656,26 euroa.

Tämä työtulo on siitä kovin hauska, että se ei liity siihen, mitä yrittäjä laskuttaa asiakkailtaan. Kysyin asiaa Eläketurvakeskukselta ja lakipuolelta vastattiin minulle "Työtulon on vastattava sellaista palkkaa, joka olisi kohtuudella maksettava, jos tilallesi palkattaisiin yhtä ammattitaitoinen työntekijä tai sitä korvausta, jonka muuten voidaan katsoa vastaavan tekemääsi työtä. Se ei tarkoita laskutettavaa rahasummaa." Kokoaikaisen lomittajan keskipalkka vuodessa on 30 500 euroa, joka tekee tuntipalkaksi noin 17 euroa. Tämä summa näkyy Työeläkelakipalvelun sivujen dokumenteissa, eli sen perusteella oman työpanoksensa voi laskea luotettavasti.

Jos siis Työeläkelakipalvelun mukaan lomittajan tuntipalkka on 17 euroa, voi vuodessa tehdä tunteja 449. Se, mitä lomituksesta laskutan oikeasti, ei liity YELin määrittelyyn millään lailla. 449 tuntia lomitusta 26 euron tuntipalkalla onkin jo 11 674 euroa! Toki tässä kohtaa alv-raja ylittyy, mutta voin tehdä ihan huoletta lomitusta 10 000 euroon asti vuodessa ja olla maksamatta YELiä tai olematta arvonlisäverovelvollinen

Eläketurvakeskus tai työeläkelakipalvelu ei auta työtulon määrittämisen kanssa, vaan jos ei ole varma omasta työtulon määrästä, on oltava yhteydessä johonkin työeläkettä tarjoavaan eläkelaitokseen.

Yhden- vai kahdenkertainen kirjanpito

Kirjanpitotavaksi valitsin yhdenkertaisen kirjanpidon kaksinkertaisen kirjanpidon sijaan. Yhdenkertainen on helpompi tehdä, kun kirjanpitoon merkitään suoritukset ihan vain sen mukaan, milloin rahaa on mennyt tai tullut pankkitilille. Yhdenkertaisessa kirjanpidossa ei tarvitse miettiä debettiä ja credittiä ollenkaan, senkun listaa tulot ja menot exceliin allekkain omiin sarakkeisiinsa. Jos kaikki maksut menevät pankkitlin kautta, on kirjanpito helppo tehdä tiliotteesta. TOSIN se ei riitä, että tapahtumasta on todiste tiliotteella, jokaisesta maksusta on oltava myös joku todistusaneisto, eli joko lasku tai kuitti. Kun siis teen asiakkaalle laskun, tulostan sitä kaksi kappaletta ja jätän toisen itselleni kirjanpitoa varten.

Tositteet saisivat olal nykyään myös sähköisessä muodossa, mutta omalla kohdallani tositteita on niin vähän vuoden aikana, että tulostan/kopioin kaikki.

Ja kun ostan kaupasta työhanskat, säästän kuitin kirjanpitoa varten. Kuitit kannattaa muuten aina kopioida, sillä kuittien "muste" haalistuu ajan kuluessa lukukelvottomaksi. Kuittiin kannattaa vielä kirjoittaa selite, että mitä tuotetta on ostettu, miksi, summa ja päivämäärä. Nämä siksi, ettei päivämäärää tarvitse tihrustaa mahdollisesti huonosti kopioituneesta kuitista.

Yhdenkertaista kirjanpitoa saavat käyttää toiminimiyrittäjät, mutta myös muut yritysmuodot "jos laissa määritellyt edellytykset täyttyvät". (Lähde: Vero.fi). Koska itse olen toiminimiyrittäjä, en lähtenyt selvittämään, millä muullakin yritysmuodolla saisi olla yhdenkertainen kirjanpito.
HUOM! Jos laskua ei ole maksettu saman kalenterivuoden aikana eräpäivästä huolimatta, se on merkittävä veroilmoituksessa myyntisaamisiin! Itselleni kävi näin heti ensimmäisenä tilikautena, kun kumpaakaan kirjoittamaani laskua ei oltu maksettu eräpäivään mennessä! Myöhemmin selvisi, että olin osoittanut lomituslaskuni väärälle taholle, laskun saaja ei siis ole kunnan lomatoimisto vaan tilallinen. Tein laskun uudestaan ja asia on kunnossa.

Tällaiset vuoden yli menevät maksut ovat ainoa kerta, jolloin yhdenkertaisen kirjanpidon tekijän on merkittävä jotain kaksinkertaisen kirjanpidon tapaan.

Vero.fi on selittänyt sivullaan melko kansantajuisesti kirjanpitoasioista.

Lyhyt tilikausi ja arvonlisäverovelvollisuus

Kahden kuukauden pituinen tilikausi tekeekin yrittämisestä hieman haastavampaa. Arvonlisäverovelvollisuuden raja on 10 000 euroa vuodessa. Jos tilikausi on tuota lyhyempi, arvioidaan velvollisuutta täysien toimintakuukausien perusteella. Toiminimeni vahvistettiin vasta 6.11., joten ensimmäinen täysi kuukausi on joulukuu. Jos laskutan vuonna 2017 loppuun mennessä 834 euroa, lasketaan sen keskiarvo koko vuoden tuloiksi, joka on 834 x 12 = 10 008, eli on ilmoittauduttava arvonlisäverovelvolliseksi. Jos laskutan 833 euroa, jään rajan alle.
Homma on siis harvinaisen selvä, vuonna 2017 saa laskuttaa vain 833 euroa.

Lyhyt tilikausi tarkoittaa myös sitä, että teen tarvittavat paperityöt ja ilmoitukset jo vuoden 2018 alussa. Olin ajatellut, että ne tulevat vastaan vasta vuoden 2019 alussa ja siihen asti saan vain talletella laskuja ja kuitteja mappiin.

Kirjanpitäjä sivutoimiselle yrittäjälle?

Kun selvittelin kaikkia kirjanpito- ja verojuttuja, tuli mieleen, että kirjanpitäjä olisi tosi hyvä idea. Hän tekisi puolestani kaiken ja antaisi vielä ohjeet kaupan päälle. No mitä se lysti sitten maksaa? Tässä esimerkkejä erään yhden naisen kirjanpitotoimiston sivuilta: Aloitustoimet 100 euroa (uudelle asiakkaalle kertamaksu), 50 euroa kuussa, kun tositteita alle 10 ja tilinpäätös toiminimelle 150 euroa sisältäen veroilmoituksen. Näillä summilla yritykseni ensimmäinen tilikausi (2kk pituinen) maksaisi minulle 300 euroa, jos tositteita on molempina kuukausina. Kun ensimmäisen tilikauden aikana (2kk) laskutan arviolta 700 euroa, tulisi kirjanpito minulle ihan liian kalliiksi.

Vaikka seuraavana vuonna veisin kaikki kuitit ja laskut vasta joulukuussa kirjanpitäjälle, maksaisi kirjanpito toiminimelleni aina jatkossa 200 euroa, sisältäen tilinpäätöksen ja veroilmoituksen.
Tilinpäätös ei muuten ole enää mikroyrityksille pakollinen (toiminimet ovat melkein aina mikroyrityksiä), joten tilinpäätöksestä ei tarvitse maksaa. Tilitoimisto Relipen sivuilla oli asia selitetty kansantajuisesti. Mutta veroilmoitus maksaa sitten myös erikseen.

Kirjanpito itse tehden?

Näillä kirjanpidon summilla ei näin vähän laskuttavan kannata kirjanpitäjää hankkia, jolloin kirjanpito on tehtävä itse. Olen itse koulutukseltani merkonomi sekä liiketalouden tradenomi niin "pitäishän mun nää jutut tietää". No en tiedä, onneksi Google on kaveri. Ihmettelen, miten olen ikinä saanut molemmista oppilaitoksista paperit ulos.

Olen tehnyt Suomen Aasiyhdistyksen kirjanpitoa jo monena vuonna ilmaisella Tappio ohjelmalla. Ohjelma on vanha, yksinkertainen mutta oikein toimiva. Se tulostaa taseet ja tilinpäätökset hienosti ohjelmaan vietyjen tapahtumien perusteella. Aasiyhdistyksen kirjanpito on kuitenkin jotenkin yksinkertainen ja helppo, vaikka se tehdäänkin kaksinkertaisena.

Oman toiminimen kirjanpidolle kaavailin myös Tappiota, mutta tapahtumien vähäisen määrän takia latasinkin netistä Zervantin sivuilta valmiin yksinkertaisen Excel-taulukon. Sen voi ladata täältä.
Laskutuksen hoidan ihan omin pikkukätösin ja kirjoitan laskun Wordissa. Laskut on numeroitava juoksevasti ja itse päätin aloittaa numeroinnin alusta aina vuoden vaihtuessa. Laskun numero on siis tyyliin 01/2017. Laskuja tulostan kaksi kappaletta, joista toinen jää omaan kirjanpitooni ja toinen menee maksajalle.

Tositteet (eli laskut ja kuitit ym) on säilytettävä kuusi vuotta tilikauden päättymisestä. Saan siis heittää vuoden 2017 tositteet roskiin 1.1.2024. Tilinpäätös on kuitenkin säilytettävä 10 vuotta, mutta sitähän eivät mikroyritykset joudu tekemään. Tositteet saavat olla paperilla tai sähköisesti. Itse olen kovin vanhanaikainen ja säilytän ne paperisina.

Vähennettävät kilometrit

Koska toimialani on tallilomitus, on ilmiselvää että autolle on tarvetta. Talli ei todellakaan sijaitse naapurissa. Jos ajaisin autollani yli 50% toiminimen ajoa, saisin vähentää auton muitakin kuluja, mutta näin ei kohdallani tule tapahtumaan. Ajan kuitenkin päivittäin 70 km päätoimeni työmatka-ajoa ja yksi lomituspäivä taas on 136 km. Lomituspäiviä tulee olemaan jatkossa vain noin 20 vuodessa, joten niitä on murto-osa kaikesta ajostani.

Soitin verottajalle, joka oli sitä mieltä, että kaikesta ajosta on pidettävä ajopäiväkirjaa. Veroilmoituksen täyttöohjeissa kerrotaan kuitenkin että "Ajopäiväkirjan vaihtoehtona voidaan antaa muu selvitys, jos kyse on yksittäisestä matkasta tai vähäisistä ajomääristä. Selvityksen sisällön tulee vastata ajopäiväkirjaa. Älä lähetä ajopäiväkirjaa veroilmoituksen liitteenä. Lähetä se vain, jos Verohallinto pyytää sitä erikseen."

Tulkitsen oman yritystoimintani vähäisiksi ajomääriksi, jolloin voin suoraan pöytäkalenterista katsoa lomituspäivien määrän ja laskea niiden perusteella yritystoimintaan liittyvät ajot. Muun elämän ajon pystyn helposti arvioimaan myös kahden kuukauden ajalta.

Yritystoimintaan liittyvät kilometrit ilmoitan yrityksen omalla veroilmoituksella, kun palkkatyöni kilsat ilmoitan omalla henkilökohtaisella veroilmoituksellani.

Vähennettävät muut asiat

Yrityksessä on luonnollisesti aina jonkin verran menoja, ja yritystoimintaan liittyvät menot saa vähentää. Jos yritykseen tulee vuoden aikana 3000 euroa rahaa, mutta olen ostanut yritykseen tarpeellista tavaraa 1000 eurolla, maksan veroja vain 2000 euron osasta.
Mutta.

Verottajan ohjeita voi tulkita kovin monella tavalla. Vero.fi kertoo seuraavaa:
"Verovelvollisen työssä tai virassa käyttämästä vaatetuksesta aiheutuneet menot ovat yleensä elantokustannuksia, jotka eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia menoja. Työvaatteista voidaan myöntää verotuksessa vähennystä silloin, jos työpukua ei voi käyttää muuten kuin työtehtävissä tai jos vaatetusmenot ovat olennaisesti tavanomaista suuremmat sen vuoksi, että työ kuluttaa vaatetusta erityisen paljon tai työ on erityisen likaista."

Pidän lomitustyötä ainakin omasta mielestäni erityisen likaisena ja varsinkin kengät ja hanskat kuluvat. Turvakengät ovat tietenkin hankintalistallani, mutta muut vaatteet ovatkin sitten kysymysmerkillä. Mielestäni tallityö on likaista ja vaatteita kuluu, joten sen perusteella voin vähentää myös ostamani työhanskat.

Ammattilehdet ovat vähennyskelpoisia, eli voisin tilata itselleni Hevosurheilun ja saisin sen vähennyksiin. En kuitenkaan ainakaan tällä hetkellä tilaa mitään lehtiä, enkä tilaa mitään vain siksi, että saisin sen vähennyksiin.

Ensimmäisen tilikauden ajalta minulla on vähennettävää yrityksen perustamisilmoitus, yhdet työhanskat, vastuuvakuutus ja paperikalenteri. Olen vanhanaikainen ja tykkään fyysisestä kalenterista. Toimistotarvikkeet saa vähentää ja kalenteri on sellainen. Laitan vähennyksiin myös 10 euroa kuusssa puhelinlaskustani (puhelinlaskun koko summa on 25 euroa kuussa).

Veroilmoitus

Eniten tässä tuoreessa yritystoiminnassa jännitti etukäteen veroilmoituksen täyttö! Mutta ei se ollutkaan kovin vaikeaa, kun tapahtumia oli niin vähän. Täytin lomakkeen harjoitusmielessä heti tammikuun alussa, vaikka lopullisen lomakkeen tulenkin jättämään netin kautta hieman myöhemmin.
Täyttöohjeet olivat hyvät ja kansantajuiset, vaikka minulla olikin hieman etua siitä, etten ole ihan ummikko kirjanpitoasioissa.

Tuore toiminimiyrittäjä, puhelimesi soi joka päivä! Sinua yritetään kusettaa.

Ehei, asiakkaat eivät sinulle soittele, vaan saat puheluita erilaisista yritysrekistereistä. Ensin he varmistavat, että puhelimessa on yrityksen vastuuhenkilö, sitten tsekkaavat että osoite, puhelinnumero ja toimiala täsmäävät heidän oman rekisterinsä tietoihin. Sitten he kertovat, että heillä on rekisterissään tiedot Suomen kaikista yrityksistä ja sanovat "eikö olisi hyvä, jos sinunkin tietosi olisivat täällä". Tuohon jos satut vastaamaan jotain myönteistä, on asia selvä ja lasku tulee sitten myöhemmin kotiin.

Sinua siis laskutetaan siitä, että yrityksesi tiedot ovat jossain hälläväliärekisterissä, vaikka ne löytyvät Googlella tai Fonectasta. Älä siis lähde mukaan näihin!

Vältettäviä firmoja ovat ainakin Suomen Yritysrekisteri

HUOM! Voit välttää tämän kaiken kun et tee kuin minä, ja ilmoita numeroasi YTJ:ssä. Jätä numero ilmoittamatta, se ei ole pakollinen tieto! Jos kuitenkin mokasit, saa numeron rekisteristä pois muutosilmoituksella, ihan ilmaiseksi.

Minulle soitettiin myös Järvenpään yrittäjistä ja tarjottiin jäsenyyttä. Rouva puhelimessa ymmärsi kuitenkin hyvin kun sanoin, ettei minun kannata näin vähän laskuttavana sivutoimisena yrittäjänä maksaa 157 euron jäsenmaksua. Enhän oikeastaan edes kaipaa uusia kontakteja tai asiakkaita. Tämä puhelu ei siis ollut kusettamista, ja päätoimisena yrittäjä liittyisin ehdottomasti mukaan!

Ennakkoverot

Soitin verottajalle, kun halusin selvyyttä sivutoimisen yrittäjyyden verotusasioihin. Kerroin, etten halua maksaa mitään ennakkoveroja, vaan toivon, että toiminimen verot menisivät mukavasti palkkatöideni verokorteilta korotetun veroprosentin muodossa. Virkailija laski yhteen palkkatyöni arviodut tulot ja yritystoiminnan arvioidut tulot ja laittoi postissa tulemaan uuden verokortin. Nyt minun ei tarvitse maksaa ennakkoveroja ollenkaan!

Veroprosenttia ei kuulemma kannata itse nostaa, koska yritystoimintaa verotetaan "eri tavalla". En kysynyt, että onko verotus kovempaa vai matalampaa mutta oma veroprosenttini kuulostaa ihan siltä samalta, kuin jos tienaisin sen 4000 euroa vuodessa enemmän. Eroa tuleekin varmasti vasta sitten, kun yritystoiminta on isompaa. Itsehän tienaan lähinnä taskurahoja.

Päätoimisen yrittäjyyden kohdalla yrittäjä arvioi vuositulonsa ja makselee ennakkoveroja sen mukaan. Jos tuloja onkin vähemmän, saa palautuksia ja jos enemmän, tulee mätkyjä. Toiminimiyrittäjän kohdalla verotoimisto yhdistää yhteen minun henkilökohtaisen veroilmoitukseni (jossa ilmoitan palkkatyön vähennykset, mm kodin ja työpaikan väliset matkakulut) sekä yrityksen veroilmoituksen. Saan varmasti palautukset/mätkyt oikein sitten seuraavana vuonna.

Olen niitä tyyppejä, jotka antavat mielellään ilmaista lainaa valtiolle. Pidän siis enemän isoista palautuksista kuin pienistä mätkyistä. Veronpalautukset ovat omalla kohdallani myös hyvä tapa saada rahaa säästöön.

Vakuutukset

Lomittajalla tuli ainakin ennen olla oma vastuuvakuutus, joten soitin Pohjolaan (jossa meidän muutkin vakuutukset ovat) ja kysyin vakuutuksista. Minua kiinnosti erityisesti vastuvakuutus ja tapaturmavakuutus, sillä voihan käydä niinkin, että saan hevoselta monoa ja loukkaan itseni. (Jos taas kaadun Avantilla ja jään sen alle, menevät vahingot Avantin pakollisesta liikennevakuutuksesta.) Otin toiminimelleni Pohjolasta vastuuvakuutuksen, joka maksaa noin 200 euroa vuodessa.

Tapaturmavakuutuksia minulta löytyy jo kolme kappaletta, on ihan oma Pohjolassa ja lisäksi molemmat työpaikkani tarjoavat vapaaehtoisen tapaturmavakuutuksen. Soitin vielä päätyöni palkkikseen ja kysyin, että mites sairausajan palkka, jos loukkaannun toiminimihommia tehdessäni. Sieltä kerrottiin, että sairauslomassa ei ole "eroa", että oliko tapaturma sattunut toiminimen alla työskennellessä tai vaikkapa laskettelurinteessä vapaa-ajalla.

Mikä fiilis?

Taas mennään rahan takii. Kuva: Minttu Koponen/ Aaveen.net, editointi omaa käsialaani.

Periaatteessa toiminimen perustaminen oli helppoa jos tietää mitä tekee. Minähän en tiennyt, joten tästä tuli vähän hakuammuntaa. Esimerkiksi YEL tuli tietooni vasta, kun toiminimi oli perustettu, tai siis se, mikä on sen raja jne. Sitähän on maksettava sivutoimisena yrittäjänä jos raja ylittyy, minun kohdalani se ei ylity.

Puheluiden määrä yllätti. Uutta yrittäjää yritetään kusettaa kaikin mahdollisin keinoin, onneksi tiesin jo etukäteen näistä yritysrekistereistä, joten osasin kieltäytyä napakasti. Yhtään laskua en ole niiden tiimoilta saanut.

Jotenkin silti tuntuu välillä siltä, että olen unohtanut jotain tai että teen jotain pahasti väärin. Minusta ei ikinä olisi päätoimiseksi yrittäjäksi, enkä sellaisesta haaveilekaan. YEL-rajan alle jäädessäni jää minulla vuodessa heti vähintään 1800 euroa enemmän käteen kuin kokoaikaisella yrittäjällä ja eläkettä kertyy silti koko ajan päätoimen palkasta.

Lue lisää

13 tuntia ajettiin, mutta siellä se nyt on; Muuli Sonkajärvellä koulutuksessa!

Kuten kerroin jo joulukuun alussa, löytyi Muulille koulutuspaikka ja heti 1.1. Muuli muutti hetkellisesti uuteen kotiinsa. Muuttomatka oli tuskien taival ku ajoimme 6,5 tuntia suuntaansa hetkittäin erittäin huonossa kelissä. Muuli on nyt kuitenkin viety koulutukseen ja voin salaa alkaa haaveilla maastoilusta sen kanssa.

Esivalmistelut

Aloitin Muulin matkavalmistelut hyvissä ajoin, heti joulukuun alussa. Jotta en vetäisi sen koulutustasoa vielä enemmän miinukselle, jätin sen hyvin pitkälti oman onnensa nojaan. Ja onhan meillä täällä etelässä nyt ollut aivan paska talvi ja jäätä joka puolella, Muuli joutui sipsuttelemaan sisään talliinkin erityisvarovasti. Tarhassa se sentään pystyi liikkumaan normaalisti mutta esimerkiksi kentälle ei meillä sen kanssa ollut mitään asiaa.

Muulilla ei siis ole kenkiä eikä mitään töppösiä, joten sen liikkuminen liukkaalla on melko haastavaa.
Lähempänä Muulin reissua kannoin tallille ompelukoneeni ja korjasin Muulin repsottavia loimia. Eivät ne pahasti olleet rikki, mutta kanttinahaa ja solkea oli päässt irtoamaan. Samalla korjasin parin tallikaverin loimia ja yhdet suojat. Ihmeen hyvin muuten tuollainen ihan tavallinen ompelukone suoriutui tehtävästään, jopa paksujen sisätoppisten kanssa!

Lähtöviikkoa edeltävällä viikolla olin buukannut itseni sekä lomittajaksi että kaupan kassalle, mutta ehdin silti tallille muutaman kerran. Tarja Nurmijärveltä kävi moikkaamassa Muulia. Tarjallakin oli pitkään muuli, Orimattilan kotieläinpihalla asunut Iita. Iita lopetettiin viime keväänä pian tuon postauksen jälkeen kaviokuumeen takia.

Samalla tallikäynnillä raspasin myös muulin kavioita tasaisemmiksi. Se kun kuluttaa enemmän sisäsyrjää kuin ulkosyrjää. Myös säteet olivat päässeet repaleisiksi, mutta ne tulivat vuolupuukolla tosi siisteiksi. Muulin kaviot ovat nyt talviaikaan kasvaneet niin hitaasti, etten ole joutunut niitä raspaamaan pitkään aikaan.

Jossain tässä kohtaa Sanna kysyi, onko Muuli ollut ilman sähköäkin tarhassa. Sanoin että on, mutta että onhan se kuitenkin aiemmin saanut tällin, niin tietää vähän varoa. Sonkajärvellä oli nimittäin tilanne päällä ja tallin sähköt olivat hetkellisesti pois, samoin sähköaitojen. Luntakin oli tullut sen verran, että langat olivat melko matalat. Muuli on tottunut siihen, että ylin lanka on jossain 160 cm korkeudessa, eikä se ole omalla tallilla yrittänyt koskaan poistua tarhasta.

Lähtöpäivää edeltäneenä iltana (joka oli siis uudenvuodenaatto) kävin pakkaamassa Muulin tavarat valmiiksi. Tälle tuskien taipaleelle matkalleni ilmoittautui tallinomistaja (koska muulin toinen omistaja ilmoitti olevansa krapulassa sekä 1.1. että siitä viikon päästä olevana sunnuntaina), joten pakkasin tavarat suoraan hänen autoonsa ja vein heinäverkon valmiiksi traileirin. Sain aikaiseksi kolme Ikean isoa vuodevaatekassia, satulan ja rehulaatikon.

Riemuretki

Riemuretki starttasi uudenvuodenpäivänä kuudelta. Itse heräsin puoli tuntia ennen, tein meille eväät valmiiksi ja ajoin tallille. Muulille villaloimi, kauraa vyölaukkuun ja trailerin luokse. Hieman me siinä liukkaalla pihalla keskustelimme lastautumisesta, mutta aika nopeasti oltiin sisällä autossa ja startattiin. Traileriin viritin GoPro:n, jotta voisin katsoa puhelimesta sen menoa, mutta GoPro oli sitä mieltä, että Orimattilassa se katkaisee wifinsä ja se oli siinä.

Kelihän oli oikein superpaska Lahteen asti. Satoi siis räntää ja oli pimeää. Onneksi ei ollut muita naisia rateissa, joten saatiin ajella ihan rauhassa.

Ensimmäinen stoppi pidettiin Kuortin ABC:lla, kusihätä oli 🌲/5. Muuli oli trailerissa ihan tyytyväisen oloinen ja sisältä kuului vieno höhöhö kun avasin oven. Tarjosin sille lämmintä vettä, mutta se ei kiinnostanut.

Seuraava stoppi oli vasta Iisalmessa Marjahaan ABC:lla, jossa minulla oli pikaiset objektiivitreffit. Blogini ahkera lukija oli huomannut toiveeni joulupukille ja myi minulle vähälle käytölle jääneen Canon EF 50mm 1.4 linssin 200 eurolla! Tartuin tietenkin tarjoukseen ja näin pääsin kokeilemaan linssiä heti tuoreeltaan.

Kokeilin kameraa ensimmäiseksi tietenkin traileriin. Trailerin vasen takanurkka on tarkka, auto menee jo epätarkaksi. Aukkona 1.4.

Iisalmen jälkeen olimme ihan että mitä ihmettä. Maisema muuttui todella lumiseksi ja puut olivat raskaana tykkylumesta. Perillä kuulimme, että kyseinen tienpätkä ja mäki on tunnettu siitä, että sielä on aina runsaasti lunta. Kuvasin tästä pienen pätkän Instagramiin.

A post shared by Kaisa Määttänen (@rosamiii) on Jan 2, 2018 at 4:33am PST

Kohteessa

Laitoin Muulin hetkeksi tarhaan ihmettelemään ja avasin auton viedäkseni Muulin tavarat satulahuoneeseen. Sannan ilme oli tässä kohtaa näkemisen arvoinen "ei helvetti". Onneksi suurin osa tavaroista oli loimia, jotka nyt säilyvät missä tahansa, kun ovat omissa pusseissaan, mutta aika täyteen (väliaikainen) satulahuone tuli.

Uudet kaverit katsovat hieman kauempaa. Keskellä Kentsu, josta voit lukea lisää sen omasta blogista. Kentsun blogi kannattaa laittaa siksikin seurantaan, että sen omistaja kertoo rohkean avoimesti hevospelostaan ja siitä, kuinka työstää sitä pienemmäksi.

Koska Muulilla oli pitkä matka takana, kävimme sen kanssa tutustumassa kenttäänkin. Siellä sillä olisi enemmän tilaa liikkua ja oikoa koipiaan. Kentällä ei ollut porttia, joten tallinomistaja ja Sanna toimivat portsareina ja minä Kuomat täynnä lunta rohkaisin Muulia näyttämään upeaa PRE:ltä perittyä askellusta. Sitä Sanna varmasti arvostaisi, sillä hänellä itsellään on paintin lisäksi lusitano ja PRE on melken sama kuin lusitano. (tätä ei vaan saa sanoa rodun harrastajien läheisyydessä ääneen).

Teimme tuskaisen pitkään matkaa takaisin tallille, Muuli nimittäin levitteli koipiaan ja nosteli häntäänsä aivan, kuin se olisi taas tulossa kiimaan.

Kävimme täyttämässä paperit sisällä ja laitan tähän suoran lainauksen koulutussopimuksesta

Tavoitteena on kouluttaa hevosta niin, että se soveltuu omistajan käsiteltäväksi ja ratsastettavaksi hänen tarpeidensa mukaan.

Se on melko paljon se.

Sanna vielä sanoi, että on kiva, kun ei odoteta mitään piffipaffia, vaan ihan vaan maastoilua, että LEPPOISA JA POSITIIVINEN PROJEKTI TULOSSA.

Koska tulimme pitkän matkan takaa, oli meidän lähdettävä parin tunnin kuluttua. Vaihdoin Muulille vielä kätköistäni löytämäni heijastinriimun (taitaa olla Koon jäämistöä), helpommin sanottu kuin tehty. Muuli on ollut hankala kiinniotettava Vepsäkäynnin jälkeen ja aluksi kokeilee aina että onko pakko. Koska langat olivat sähköttömät ja matalat, en uskaltanut laittaa sitä juoksemaan. Ahdistelin sen vain katokseen ja siellä se lopulta antautui kun ei päässyt minusta eroon.

Tässä kohtaa otimme kotimatkalle kyytiimme ihan extempore pienen ponin, joka oli matkaamassa uuteen kotiinsa Tammisaareen. Uuden omistajan olisi pikkuisen nopeampi hakea se Tuusulasta kuin Sonkajärveltä. Vaihdoin GoPro:n akun ja toivoin, että se kestäisi ainakin alkumatkan, niin voisimme katsoa miten poni matkustaa. Sen matkustuksessa oli nimittäin ollut hieman haasteita edelliskerralla. Kyytiin se tuli hienosti, mutta alkoi riehua kopissa ja kovasti nousi etukavio nytkin.

Kotiin paineltiin yhden pysäytyksen taktiikalla. Kusihätä alkoi vaivata suunnilleen siinä kohtaa, kun huoltsikat loppuivat ja pidättelin hätääni Varkauden ABC:lle asti. Hain meille Hesestä ruokaa ja jatkettiin matkaa melkein heti autossa syöden.

Muulin uudelta talliltakin tuli viestiä, että Muuli meni hienosti karsinaansa ja että sillä on kaikki hyvin.

Kun päivä oli noin muuten ollut ihan hyvä, lunta tai vettä ei satanut, ei kotimatkasta voinut sanoa samaa. Jossain kohtaa alkoi sataa vettä, sitten räntää ja sitten vettä. Paluumatkalla liikennettäkin oli heti enemmän. Varsinkin Lahdesta etelään oli taas kunnon räntäsade ja tuntui, ettei matkanteko loppuisi ikinä.

Kotitallille kuitenkin selvittiin vähän ennen kymmentä, kuuden ja puolen tunnin ajon jälkeen. Rami sai hieman taluttelua samala, kun siivosimme kopin ja veimme Ramin (se poni) henkilökohtaiset tavarat sisälle. Se jäi karsinaan ja me lähdimme nukkumaan.

Ajoa tuli 13 tuntia, edes ammattikuskit eivät aja niin paljon vuorokaudessa!

Muulin karkaaminen?

Tämä pelko sen karkaamisesta on lisääntynyt nyt loppuvuodesta vaikkei mitään ole tapahtunut. Siihen on varmaan syynä se, ettei se enää tulekaan luokse ja anna mielellään kiinni, vaan lähtee karkuun. Se saattaa olla nuoren tammamuulin leikkiä tai sitten jotain muuta. Muuli ei ikinä ennen tällä nykyisellä tallilla tehnyt tätä (okei ehkä pari kertaa satunnaisesti), utta käytös alkoi viimeisimmän Vepsäreissun jälkeen.

Aluksi en tietenkään osannut yhdistää sitä siihen, vaan pidin sitä jonain Muulin uutena keksintönä, jonka se unohtaisi toivottavasti mahdollisimman pian. Tein kuten Vepsä, eli laitoin sen juoksemaan, jos se lähti minusta pois päin. Näin sain sen kyllä kiinni, mutta jos laskin irti ja yritin ottaa uudestaan kiinni, jouduin juoksuttamaan uudestaan. En ollut ainoa, joka tätä koki, vaan myös Muulin satunnainen sunnuntaihoitaja ja eläinlääkärin apulainen joutuivat kokemaan saman. Illalla se kyllä oli portilla valmiina tulossa sisään, eli siinä ei onneksi ollut ongelmaa.

Muutaman viikon kuluttua vaihdoin taktiikkaa ja otin kaurat mukaan tarhaan. Kunhan pääsin niin lähelle, että pystyin ojentamaan Muulille kauraa, alkoi se seurata minua vapaaehtoisesti. Victory.

Muuli tänään

Muuli on nyt ollut uudessa kodissa nyt kaksi yötä ja olen saanut sen suhteen enemmän päivityksiä, kuin mitä sain, kun se oli Espanjassa Llarguesilla koulutuksessa. Eihän sen kanssa ole toki juuri mitään vielä tehty, mutta Sanna on käynyt sen kanssa kentällä taluttaen ja tehnyt tuttavuutta. Muuli on nimittäin kovin ujo ja hyvin varauksellinen. Tutustuminen vaatii useita leipäpaloja, että Muuli ymmärtää Sannan olevan ihan hyvä tyyppi.

Minullahan kesti kolme kuukautta, että Muuli alkoi tarhassa ollessaan kiinnostua minusta ja kulki perässäni vapaaehtoisesti. Vaikka Muulin koulutusajalla ei olekaan minulle mitään väliä, niin sietäisi alkaa kiinnostua pikkuisen nopeammin kuin tuolloin pari vuotta sitten.

Sain Muulista jo videon ja pari kuvaa kun se tutustuu Keniin aidan yli. Muuli oli roikkunut aidoissa koko eillisen, mutta onneksi sähköt saatiin aitoihin takaisin ja norkoilu loppui siihen.

Minä tänään

Kävin kaupassa ja tein ruokaa. En ole ehtinyt tehdä mitään nuudelia kummempaa moneen viikkoon. Olin hyvää vauhtia ajamassa itseäni piippuun joulun alla ja koko joulukuun aikana minulla oli vain viisi kokonaista vapaapäivää. Tein ison määrän lomituspäiviä ja uhrasin palkkatyöni loman lomitukselle. Kaupalla tein suunnilleen kaksi vuoroa viikossa. Jos olin illan vapaalla, menin tietenkin tallille.

Olen sellainen, että kaipaan myös niitä iltoja, kun saa vain käpertyä sohvannurkkaan vaikka blogia kirjoittamaan ja kuvia käsittelemään. Niitä iltoja ei juurikaan ollut. Nyt, kun olen pitkästä aikaa hetken muuliton, teen töitä ja ehdin nähdä niitäkin kavereita, jotka eivät lukeudu nykyisiin tallikavereihini. Muistan, kun vuosia sitten silloinen hevoseni lähti ratsutukseen ja pystyin tuosta noin vain lähtemään töiden jälkeen yksille! Välillä kaipaa sitä aikaa, mutta muulitonta elämää en voisi kuvitella enää eläväni. Vähän jo tuli Mullukkaa ikävä, mutta onneksi vain vähän.

Seuraa Muulia Facebookissa

Sannakin on ahkera somettaja ja Hietaniemen tilan Facebookkiin tuleekin mukavasti päivityksiä. Kannattaa siis laittaa sekin sivu seurantaan Muuliprojektin lisäksi! Tässä alla on päivitys tilalla tapahtuneeta pahasta onnettomuudesta viime viikolla.

Lue lisää