Anskun ja Pantterin photoshoot

Jälleen kerran Muuliblogi tarjoilee jotain boksin ulkopuolelta. Kävin kuvaamassa kaveriani hänen uuden hevosensa kanssa jokin aika sitten ja koska kärsin akuutista postauspulasta, ajattelin julkaista kuvat täälläkin. Muutama näistä olikin jo Instagram-tililläni.

Panu on 7-vuotias 12-vuotias idän ihme trakehner-kantakirjassa oleva ruuna. Ansku on vähän vanhempi kantasuomalainen.

Panun esittelyä korjattu 4.3. klo 19.50 omistajan toiveesta. Omistaja pyysi vielä täsmentämään että Pantteri olisi ollut kelpoinen myös FWB-kantakirjaan. Omistajan edellinen hevonen oli idän ihme.

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

Lue lisää

Aaseille ja muuleille sopivia varusteita metsästämässä

Postaus on toteutettu yhteystyössä Horzen kanssa ja postauksen lopusta löydät koodin, jolla saat Horzen ja B-Vertigon tuotteista 15% alennusta 13.3.2017 saakka. Postaus sisältää mainoslinkkejä, jotka on merkitty tähdellä *. Esittelen postaksessa myös muiden merkkien tuotteita, joiden olen päätellyt sopivan hyvin aaseille ja muuleille.

Kaikki valveutuneet aasinomistajat tietävät että sopivien varusteiden metsästus on haasteellista. Periaatteessa ponitavarat menevät, mutta esimerkiksi loimet on suunniteltu paksuille ja pulleille shettiksille. Aasi on normaalipanoinossaan paljon kapeampi kuin poni. Loimet ovat nimensä mukaan loimia, jotka roikkuvat maassa ja etusoljet ovat etupolvien kohdalla.

Riimut ja suitset ovat toinen murheenkryyni. Pienimmät riimut eivät mahdu kiinni ja liian suuret roikkuvat turvalla. Suitsissa on aina liian lyhyt otsapanta ja turparemmi vaikka shettiskoko olisikin muuten sopiva aasille. Suitsissa on onneksi mahdollista koota ne paloista ja jo pelkkä otsapannan vaihtaminen voi auttaa. Mutta vaikka suitset olisivat sopivat, ovat ne silti hankalat pukea korvien yli. Tähänkin on olemassa ratkaisuja.

Silavaljaat onneksi istuvat sellaisinaan, paitsi että häntäremmi saattaa olla joillekin aaseille liian lyhyt. Ne saa onneksi vaihdettua helposti pidempiin.

Satula on harrastuspuolella isoin ongelma. Ponisatulat kun ovat todella leveitä ja koska aasin paksuin kohta on sen maha, liikkuvat kaikki satulat eteen kaulalle ellei niissä ole mäkivöitä tai häntäremmiä.

Nyt seuraakin suosituksia sopivista varusteista kaikille aaseille ja muuleille!

Loimet

Kirjoitin jokin aika sitten postauksen Muulille sopivasta loimesta. Hansbo on loimen merkki ja myös muutama aasinomistaja oli sitä mieltä että tämä loimi on tarpeeksi nafti aaseillekin. En onnistunut löytämään Hansbon loimia mistään verkkokaupasta, joten nyt on turvauduttava loimien kuvauksiin.

Ensinnäkin, Aasille kannattaa ostaa kokoa pienempi loimi, mutta sellainen, jossa on iso häntäläppä. Eli vaikka loimi olisi hieman lyhyt, häntäläppä suojaa perskankut. Liian pieni loimi taas kannattaa ostaa siksi, että se on pienempi myös etuosasta eikä välttämättä roiku maassa.

Koot loimimerkkien välillä vaihtelevat todella paljon, Muulilla toisen merkin 135 sopii ja toisella merkillä se on jättikokoinen. Loimea tilatessa kannattaa katsoa kokotaulukko tarkkaan, loimen mitta ei nimittäin aina olekaan selkämitta vaan koko helman pituus.

Mihin aasi muuten tarvitsisi loimea? Eniten tarvetta on varmaan syksyn sadekeleillä, jolloin kannattaa hankkia kaappiin ohutvuorinen (50-100g tai fleecevuori) sadeloimi ja vaikkapa 150 grammainen kevyttoppaloimi. Suosittelen ostamaan loimet aina fullneckeinä, silloin jopa hieman reilu loimi pysyy paikoillaan eikä valu sään taakse kuten liian suuret tuppaavat tekemään.

Aasiloimia voi lähteä metsästämään joko minihevospuolelta (oletuksena on että minihevonen ei ole yhtä tynnyri kuin shetlanninponi) tai varsapuolelta. Horzella on valikoimissa Horseware Amigo ulkoloimi varsalle 200g vanulla*. Tämä on siis jo melkoinen toppaloimi, mutta aasi varmasti arvostaa tätä myös ensimmäisillä räntäkeleillä. Tämä suojaa mahankin!

Horseware amigo varsaloimi 69,95e*

Jos vanumäärät tuntuvat aasinomistajilta vierailta, niin tässä tulee tiivistettynä ne, mitä aasi mahdollisesti tarvitsee.

• Fleecevuorinen tai 50g täytteellä oleva loimi sopii sadekeleillä plussakeleillä. Tämä ei lämmitä aasia räntäsateella!
• 100-200 gramman loimi on oiva pikkupakkasella, mutta harvoin aasi tarvitsee näillä keleillä loimea. Hyvin tuulinen keli on poikkeus, jolloin loimi on hyvä idea.
• 200g+ loimet ovat kunnon toppaloimia. Yleisin grammamäärä on varmaan juuri 200 tai 300, mutta paksumpiakin on. Tämä loimi sopii päälle kun pakkasta on reilummin tai aasi selvästi palelee. Aasille ei missään nimessä tule pukea fleeceloimea tai sadeloimea kunnon pakkasilla, sillä se painaa karvan linttaan ja aasille tulee kylmä!

Jos ostat elämäsi aikana aasille yhden loimen, niin osta tuo sadeloimi, varsinkin jos tarhassa ei ole katosta. Jos ostat kaksi loimea, osta sadeloimen lisäksi kunnon toppaloimi niille kovimmille pakkasille.

Horze Spirit Mistral loimi* on korkealla kaulakappaleella varustettu, joten se voisi sopia kapeakaulauselle aasillekin. Tästä näkyy olevan myynnissä vain koko 95 ja se sopii yleensä ainakin pienemmille aaseille. Hintaa loimella on 74,95

Horze Spirit Mistral loimi*

Globuksen liekkiloimen pitäisi sopia aasille, tai näin olen kuullut, omakohtaista kokemusta ei ole. Loimen saa Viljarshopista hintaan 49 euroa.

Globus Highneck liekkiloimi 49 euroa.

Loimia on siis peruslointa, highneckiä ja fullneckiä. Tavan aasinomistaja saattaa olla pyörällä päästään, joten tässä tulee loimien tärkeimmät seikat aasinomistajan kannalta.

1. Tavallinen loimi, on yleensä kaula-aukoltaan niin suuri, että loimi valuu sään taakse eikä istu aasille yhtään. Jätä siis kauppaan.
2. Highneck (kuten ylläolevassa kuvassa) on tehty kaula-aukosta pienemmäksi, mutta on ihan turha kuvitella että se istuisi noin hyvin kuin kuvassa. Tämäkin loimi valuu taaemmas jolloin se näyttää aasilla ihan tavalliselta loimelta. Se ei kuitenkaan valu sään taakse.
3. Fullneck loimessa on joko irrotettava tai kiinteä kaulakappale koko kaulan ympärille. Suosittelen kiinteää kaulakappaletta. Nämä loimet pysyvät aaseilla parhaiten, sillä myös kaulakappale auttaa pitämään loimen edessä.

Ulkoloimien lisäksi maailmalla on myös fleeceloimia, vohveliloimia, villaloimia, ötökkäloimia ja vaikka mitä! Tavan aasinomistaja ei tarvitse näistä mitään ellei halua hifistellä. Fleeceloimi tai villaloimi on hyvä kuljetuksessa talvella, mutta kesällä aasi voi matkustaa ihan nakuna.

Olen nähnyt aaseja fleeceloimissa pakkaskeleillä. Fleece voi tuntua ihmisen mielestä hyvältä idealta, mutta se ei lämmitä aasia ollenkaan, päinvastoin! Se painaa karvat linttaan eikä pidä tuulta ollenkaan. Lisälämmikkeeksi sen voi lisätä ulkoloimen alle.

Riimut

Suomesta käsin ei ole mahdollista hankkia nimenomaan aaseille tehtyjä riimuja. Jos olisi, niissä olisi pieni turvanympärys mutta pitkä leukaremmi. Englannista niitä saa paikalliselta maatalouskauppaketjulta, mutta he eivät myy ulkomaille.

No, hätä ei ole tämän näköinen. Suomessakin on mukavasti säädettäviä riimuja. Paras riimu on sellainen, joka säätyy myös turvalta eli ns jenkkiriimu.

Horzen valikoimista löytyvä Kavalkade riimu (14,95) säätyy kolmesta eri kohtaa ja tämän saa melko varmasti sopimaan normaalikokoisen aasin päähän. Riimu on tarkoitettu varsoille ja shettiksille. Leuan alla roikkuvan pätkän saa pois.

Kavalkade riimu 14,95e*

Saman hintainen riimu on Horze Supreme Arturo* riimu ja tämän kanssa tulee mukana myös naru. Säätö on turvalla ja niskassa.

Horze Supreme Arturo, 14,95e*

Kolmas riimu onkin edullisin, Horze Kids & Ponies riimu* maksaa vain 9,95 euroa. Säädöt kolmessa kohtaa ja pehmusteet niskassa ja turvalla. Ai että aasi tykkää! Koska niskaosaa voi säätää molemmilta puolilta, ei riimun pitäisi roikkua päässä silleen vinosti, miten moni riimu aaseilla ja poneilla roikkuu. Hyi.

Horze Kids & Ponies riimu, 9,95e*

Jos taas haluat extravarmuutta aasin talutteluun, suosittelen naruriimua. Meillä olleelle aasille tein sellaisen itse ja koska naruriimussa paine tulee niin pienelle alueelle, ei se saanutkaan vedeltyä minua kuin märkää rättiä pihaa ympäri. Ponikokoisia naruriimuja ei ole kovin paljon myynnissä, mutta Viljarshopissa (missä on paljon muutakin ponikamaa) on tämä HKM:n tosi edullinen naruriimu. Se on vain 6,50!

HKM Naruriimu 6,50e

Suitset

Kuten kirjoitin alussa, suitset kannattaa koota paloista. Korvaongelmaankin on ratkaisu, kannattaa ostaa sellaiset suitset, joissa kuolaimet kiinnittyvät pikalukolla! Irroitat siis kuolaimet toiselta puolelta, puet suitset päähän ja laitat kuolaimet suuhun viimeiseksi ja kiinnität pikalukolla. Toki soljenkin saa auki ja kiinni, mutta onhan pikalukko paljon nopeampi.

Suitsiin on oikeastaan vain yksi malli, jota suosittelen. Hööksin Aachensuitset 68,50e. Nämä saa myös ponikokoisena, eli ostaisin aasille nämä ja lisäksi pidemmän otsapannan, eli kokoa cob. Kuten kuvasta näkyy, myös ohjat ovat pikalukolla. Kaksoisturparemmin saa irti.

Aachensuitset Hunter Claridge House 68,50e

Satulat

Satuloissa on nykyään valinnanvaraa vaikka kuinka ja kaikkiin saa myös häntäremmin, joka on ihan ehdoton aasien kanssa. Toki mäkivyöt olisivat aaseille mukavampi vaihtoehto, mutta niitä ei saa valmiina joten ne joutuu teettämään valjassepällä.

Aasilla ei siis ole mitään "edessä" joka pysäyttäisi satulan valumisen kaulalle. Joten jos satulaa ei hirtetä paikoilleen häntäremmillä, on ratsastaja aasin kaulalla. Vaikka satula pysyisikin siinä sään päällä, on liikkuminen aasille hyvin epämukavaa kun satula on liian edessä.

"Karvasatulat" ovat kasvattaneet suosiotaan hevosmaailmassa muutaman viime vuoden ajan. Kyseessä on itseasiassa topattu ratsastushuopa. Koska tämä ei jaa painoa satulan tavoin ratsun selkään, ei näihin mielellään saa laittaa jalustimia ja jos laittaakin, on kevennys jalustimille kielletty. Tällainen olisi varmaan mahdollista saada pysymään paikoillaan mäkivöiden avulla.

Karvasatuloiden aatelia. Christ Premium Plus karvasatula shetland 329 euroa*.

Aasin- ja poninomistajat tuntuvat tykkäävän ponilänkkäsatuloista. Niissä on vain sellainen ongelma että kun ponin selkä on pyöreä ja satula on ajateltu tynnyrimäiselle ratsulle, saattaa aasin kohdalla käydä niin että satulan koko paino lepää aasin selkärangan päällä. Selkärankaan ei saisi kohdistua minkäänlaista painetta! Horzella on myynnissä yksi ponilänkkä, joka on kuvissa väärin. Lännensatulan alla pitää nimittäin olla aina paksu padi, tavallinen satulahuopa ei missään nimessä riitä.

Kerbl westernsatulasetti 179 euroa*

Viljarshopista löytyy hyvinkin rungoton mutta karvasatulaa tukevampi lastensatula. Jos aasi toimii ratsuna lähinnä talutuspuolella, on tämä satula varmasti häntäremmin kanssa ihan sopiva siihen hommaan. Näitä kutsutaan myös "lätkäsatuloiksi".

Tukeva ponisatula 129 euroa.

Jos satulassa ei ole valmiina häntäremmille lenkkiä, on se mahdollista kiinnittää tällä neljän euron läpyskällä suurimpaan osaan satuloista.

Häntäremmin kiinnike Viljarshopista 4e

Alekoodi Horzelle

Jos postauksesta tai Horzelta noin muuten löytyi suosikkeja, niin Horzen ja B-Vertigon tuotteista saa alennusta tällä alekoodilla 13.3. saakka: HZ-PLAYSSON. Tilaus saa toki sisältää muitakin tuotteita, mutta vain noiden tuotemerkkien tuotteista saat alennuksen.

Lue lisää

Muuliwayta etsimässä, maastakäsittelytunnilla

Kuten kirjoitin tuoreessa postauksessa, tutustun eri tyylisuuntiin hevosenkäsittelyssä ja koulutuksessa ja sekoitan toimivimmat jutut omaksi Muuliway-tavaramerkikseni. Muulinkäsittelytaitoihin en Suomessa pysty tutustumaan kuin kirjojen ja videoiden muodossa, mutta niitähän minulta löytyy! Käyn niitä erikseen läpi.

Aloitin tutustumisen tällä viikolla kun Jenny Ahlroth ajoi luokseni Espoosta. Jennyn sivuilla, Equus Finland, voit tutustua hänen työskentelytapoihinsa paremmin. Tiivistettynä hän on siis Suomen ainoa Monty Roberts-kouluttaja ja käsittelee hevosia niiden omalla Equus-kielellä. Mitä se on, selviää kohta.

Vanhana narunpyörittäjänä Monty Roberts on tietenkin tuttua kauraa. Tutustuin narunpyörityksiin jo ollessani 16-vuotias. Pääsin seuraamaan yhtä Leena Kurikan kurssia lähitallillemme ja siitä innostuneena join-uppasin meillä asuneen poninkin kanssa pyöröaidassa. Montyn pari kirjaa luin kannesta kanteen. Tämä on itseasiassa se ensimmäinen tapa, jolla olen oppinut käsittelemään hevosia.

Tuohon aikaan (2000-2005) lännentyylinen horsemanship oli kaivattu raikas tuulahdus peräpohjolaan. Silloiset keskustelupalstat täytyivät keskusteluista aiheeseen liittyen ja toki silloin jo kutsuttiin joitain "narunpyörittäjiksi". Tuolloinhan keskustelupalstatkin vasta yleistyivät. Siinä missä nykyään narunpyörittäjä on hevostaan negatiivisella vahvisteella kouluttava floodaaja, oli se tuolloin nimitys nykyajan moderneille kukkahatuille. Eli niille, jotka eivät luo mitään painetta hevoseensa. Toivon sydämeni pohjasta että tällaisia henkilöitä on vain mielikuvituksessa

Kaikki postauksen kuvat otti Heidi Blom

Muuli on pettynyt kun kaurahanat ovat menneet hetkellisesti kiinni. Ohjaajan keskittyminen on lisäksi ihan muualla.

No nyt viimein Jennyn vierailuun.

Aloitimme lyhyellä tilapäivityksellä Muulin historiasta, vaikka jotain olin toki jo kirjoittanut sähköpostitse. Muuli seisoi tämän aikaa kiinni puomissa, naruriimusta. O-ou.

En osannut eritellä mitään tiettyä ongelmaa, mutta pyysin jos Jenny katsoisi touhua ja kertoisi että missä mättää. Hän katsoi ensin kun talutin perässä haahuilevaa Muulia ja kävin sulkemassa portin. Ohjasin sen pienelle voltille ja peruutin. Perusjuttuja.

Sitten päästiin asiaan.

Olen ollut Muulin kanssa melko tiukka käyttäytymisasioissa. Se ei saa kävellä ohitseni kun talutan sitä, mutta kuitekin joskus se on vahingossa päässyt. Olen pitänyt sen selkäni takana, mutta siellä se on saattanut haahuilla ihan mitä sattuu. Minulle on siis riittänyt että se on takana ja tulee perässä.

Pysähdyksissä se on saattanut mennä pään verran ohitseni, enkä ole kiinnittänyt tähän tarpeeksi huomiota.

Aloitimme siis sillä, että talutin Muulia melko pitkällä narulla vieressäni. Oikeanpuoleisen käden paikka on housujen taskun kohdalla, toinen käsi pitää loppuvyyhtiä. Muulin tulee taluttaessa pysyä täsmälleen taluttajan käden kohdalla, tietyssä paikassa. Se ei saa mennä ohi eikä jäädä haahuilemaa. No ohi se ei niinkään mennyt, mutta sain tehdä töitä (ja paljon jäi tekemättä), etä sen pää pysyisi oikealla kohdalla suhteessa minuun.

Pysähdyksissä Muuli otti yleensä vielä yhden askeleen sen jälkeen kun itse pysähdyin. Tähän asti olen siis sallinut sen, mutta en enää jatkossa. Jouduin hypähtämään tai nostamaan käsiä jotta muuli tajuaa että nyt pysähdytään!

Jenny myös ohjeisti AINA peruuttamaan sitä sen ylimääräisen askeleen. Eli aina kun Muuli ottaa luvattomia askeleita, se palautetaan siihen mihin sen olisi pitänyt jäädä.

Tähän liittyen olin pari vuotta sitten vuokrahevosellani lännenratsastusleirillä ja siellä opettajamme ruotsalainen Lollo Nilsson täsmensi juuri sitä, että jos hevonen ottaa ratsain ylimääräisiä askeleita, se peruutetaan paikoilleen eikä missään nimessä käydä tekemässä volttia ja palata sen jälkeen takaisin riviin. Olen ollut niin daiu, etten tuota ennen ole tajunnut kuinka tärkeää on palauttaa hevonen paikalleen peruuttamalla.

Huomasimme että Muuli peruuttaa todella hienosti lukien mun kehoa. Eli kun kävelen sitä kohti, se kyllä peruuttaa. Ja kun kävelen eteen, se lähtee vaivattomasti mukaan.

Tässä kuvassa näkyy se, missä käden pitää olla, eli tuossa housun taskun kohdalla.

Ongelman ydin taisi selvitä, Muuli ei tajunnut myödätä paineelle. Eli jos peruutinkin sitä niin, että vedän riimunnarusta taaksepäin sen leuan alla, sei lähtenyt pakittamaan läheskään niin sujuvasti kuin että olisin omalla liikkeelläni peruuttanut sitä.

Muulihan ei lähde kävelemään eteen vaikka koko talliporkka kiskoisi sitä riimunnarusta. Se vain vetää vastaan. Se ei siis tajua hölkäsenpöläystä paineeseen myötäämisestä. Tämä on jäänyt huomioimatta, koska Muuli tulee niin sujuvasti perässä, kääntyy ja väistää täysin löysälläkin narulla. Ja myös ilman narua.

Jenny ohjeisti hyvän harjoituksen, jossa laitan muulin peruuttamaan pelkällä paineella seisoen itse paikoillaan. Muuli ei siis minua lukemalla "tiedä" mitä haluan sen tekevän, se tuntee vain että turvan päällä kiristää ja jotain tartteis tehdä.

Itsehän olen kuullut koko ratsastusurani aikana säännöllisesti "älä jää vetämään". Eli sitä vikaa on totisesti myös täällä narun toisessa päässä. No Muulia ei ole tarvinnut kovin paljoa vetää, sillä siinä vetokilpailussa häviiää aina. Olen siis kärsivällisesti odottanut että se suvaitsee taas kävellä ja palkinnut sitä kauralla samalla kun se kävelee. HUOM! Samalla kun se kävelee! Samalla!

Jennyn käynnin ajaksi jätin kauravyölaukun tarkoituksella pois. En ole varmaan koskaan tehnyt näin pitkään juttuja Muulin kanssa ilman kauraa. Toki palkitsin sitä rapsuttamalla ja kehumalla, mutta en ole ihan varma ymmärsikö se.

Ja tämä nyt ei tullut minulle yllätyksenä, mutta Muuli teki koko tunnin hommia mielellään koko ajan. Se ei kyseenalaistanut mitään. Se näpläsi takkia ja kielsin sitä. Kun ei saanut näplätä, se seisoi paikoillaan ja odotti. Sen huomio kinnittyi aika-ajoin muualle kun pihalla oli muutakin toimintaa, mutta nyt uskalsin vaatia sen huomiota takaisin ja jatkaa harjoitusta.

Kävimme läpi myös kehonkieltä, eli kun kävelen Muulia kohti tarkoituksenani peruuttaa sitä saalla, pitää katsoa eteen eikä maahan. Omalla ryhdin korjaamisella muutumme isommaksi ja tomistotyöläisen ryhtiin vajotessamme pienenemme. Kun lähdetään kävelemään, ryhti paranee, ja kun pysähdytään, lyhistytään vähän.

Jenny ei nähnyt Muulia ollenkaan hopeless casena, vaan sanoi että se on erinomainen ihmisen lukija. Ja sitähän se on ollut alusta saakka. Eli se on toiminut hienosti talutuksessa ja on tullut perässä ja peruuttanut. Toki alussa se käveli metrin minun takanani, nykyään paljon lähempänä.

Säädimme Muulin päähän myös Duallyriimun, joka ohjaa paineen nenän päälle niskan sijaan. Jenny kehotti harjoittamaan ohjasajoa sen kanssa ja opettamaan Muulille myötäämisen jalon taidon.

Tärkeää on kuulemma myös vain olla ilman vaatimuksia, joten lopussa Muuli pääsi vapaaksi kentälle. Jennyn läsnäollessa se vain kiersi kentän, mutta kun olin menossa ottamaan sitä kiinni (kun ei kerran huvita juosta), niin se veti rallia kenttää ympäri niin että pelotti. Jännästi se kuitenkin suoriutuu liukkaallakin niin, ettei tällä(kään) kertaa limbonnut itseään sivuluisussa aitojen ali.

Tunti auttoi muistuttamaan miten tärkeää on pitää kiinni kaikessa käsittelyssä pelisäännöt. Olen toiminut tähän tapaan aina, mutta en tarpeeksi jämptisti. En siis ole välittänyt sivuaskeleista sinnetänne jos homma kuitenkin pääsääntöisesti toimii.

Muuli on helppo, koska se on aika herkkä ja hyvä ihmistuntija. Kun ulkopuolinen ajattelee muulin käsittelyä, on ensimmäinen ajatus se, että se on melkoinen perästävedettävä jullikka, joka ei halua lähtökohtaisesti tehdä mitään. Muuli on koko ajan täysillä mukana kaikessa mitä tehdään ja toimii löysälläkin narulla. Itseasiassa tämä ei varmaan suostuisi edes kävelemään talutuksessa jos pitäisin riimusta kiinni, eli siinäkin on harjoiteltavan arvoinen asia.

Aasien ja muulien kanssa pitää olla aika mustavalkoinen. Ne oppivat nopeasti ja käyttävät oppimaansa sujuvasti hyväkseen. Jos ne saavat kerran karata puskaan syömään vihreää (omistajan mielestä se oli hauskaa), niin ke karkaavat sinne varmasti uudestaankin.

Miten tämä siis istuu Muuliwayhin? No erittäin hyvin! Juuri näin muulien (ja aasien) kanssa pitää toimia. Asiat tehdään aina samalla tavalla ja säännöt ovat aina samat. Jos karsinan ovella odotetaan loimen poisottoa, niin siinä odotetaan aina. Ja jos ilmassa on kärsimättömyyttä, eläin peruutetaan paikalleen ja homma jatkuu.

Tässä riimu on oikein säädetty, eli se tulee juuri poskiluiden alapuolelle.

Muuli ja Jenny

Lue lisää

Kissojen leijonakuvaukset

Mä olen aina hauskuuttanut itseäni ja kissojani pukemalla niitä ja ottamalla niistä kuvia. Koirien vaatteet eivät kuitenkaan yleensä sovi kissoille ja näyttävät lähinnä säälittäviltä. Mutta arvatkaas mikä sopii?! No leijonaperuukki!

Muuliblogi tarjoilee tällä kertaa kissakuvia kissaihmisille.

Kuvissa ovat abessinialaiset 11v Udun Silver Apricot Njinyi eli Jehu ja 1v Taiga-Kissat Silver Miio eli Stinde. Leijonaperuukit olen ostanut tietenkin Aliexpressistä, johon blogistani löytyy bannerit. Niiden kautta siirtyessäsi tulet samalla tukeneeksi Muuliblogiani. Postausta ei kuitenkaan ole tämän enempää "toteutettu yhteistyössä Aliexpressin kanssa", esittelisin nämä leijonakissat muutenkin. Mutta jos et pidä tämänkaltaisestakaan mainostamisesta, niin ole hyvä ja lopeta postauksen lukeminen tähän.

Aliexpressissä on useita myyjiä, jotka tulevat ja menevät. En siis voi linkittää tähän mitään suoraan. Laita hakuun "Cat wig" niin tuotteita alkaa löytyä. Ja onhan näitä tietenkin myös koirille! Hintaa on myyjästä riippuen 4 eurosta 14 euroon. Omani maksoivat muistaakseni noin 12 euroa kappaleelta. Ja tietenkin ilmaiset toimituskulut.

Peruukki tulee tarralla kiinni leuan alle.

Haukkukaa vain eläinrääkkääjäksi, olen kaiken sen yläpuolella koska a) ruokin kissojani raakaruualla b) kissani ovat sisäkissoja c) ne pääsevät aidatulle pihalle.

Ensimmäisissä kuvissa on Stinde. Se on väriltään harvinaisempi mustahopea abessinialainen. Stinde tuli meille yhden pentueen sopimuksella, se on siis kollikissa. Se sai pentuja tyttökissan kanssa ja yksi pennuista muuttaa Ranskaan!

Jehu osallistuu

Leijona taistelee itseään irti peruukista.

Vapautunut leijona.

Jehu taas on punahopea abessinialainen. Jehu on todella rufistinen, eli kun hopea-abyn mahan ja tassujen pitäisi olla valkoiset, Jehulla on siellä paljon ruskeaa. Myös Stindessä näkyy ruskeaa, mutta ei niin paljon. Jehusta tein oman postauksen jo syksyllä, sen voit katsoa täältä.

Kuva: Katri Määttänen

Kuva: Katri Määttänen

Tommi Läntinen

Meillä oli aikaisemmin kolmaskin kissa, joka oli valitettavasti parantumattomasti sairas. Silti sen lopettamispäätös oli todella vaikea. Kissa nukutettiin lopullisesti vajaa vuosi sitten. Nuubi oli itämainen lyhytkarva, joka saavutti näyttelyissä IP tittelin ja voitti paljon kissanruokaa. Allaoleva kuva on otettu pari vuotta sitten. Kuvasta näkyy kuinka sen toinen silmä ei aukea yhtä suureksi kuin toinen. Syynä on silmän alapuolella oleva sinuiitti, eli poskiontelontulehdus. Siihen muodostui iso patti jota tyhjennettiin muutaman kerran ja avanteesta valui räkää vielä pari viikkoa ennenkuin se meni kiinni.

Ei ole kissan elämää jos parin viikon välein käydään eläinlääkärissä tyhjentämässä patti. Ja olihan se jo 10-vuotias, joka on ihan hyvä eläkeikä itämaisille kissoille.

Stinde peri tämän Nuubin peruukin.

Lue lisää