Muulilla on uudet Micklem-suitset, mutta ratkesiko suun aukominen niiden avulla?

Vastaus otsikkoon, en tiedä, mutta kyllä asiaan pieni parannus tuli. Olin ajatellut että ehkä Muulin suun avaaminen voisi liittyä varusteisiin, eikai meillä muuten olisi niin paljon erilaisia ergonomisia suitsiratkaisuja ja osahan ei käytä suitsia ollenkaan, vaan päässä on ainoastaan leukalenkillä kiinni oleva kuolain. Ihan noin radikaalia ratkaisua en lähtenyt kokeilemaan, mutta sain testata tallilla Micklemeitä, joissa remmit ovat ainakin jonkin verran eri tavalla kuin enkkusuitsissa, joita hallitsi aika isokin kouluturpis.

Eräs someseuraajani vinkkasi, että hän voisi myydä oikean kokoiset Micklemit kilpailukykyiseen hintaan, joten ei muuta kuin rahat Mobilepaylla hänelle ja kävin kotiuttamassa suitset. Ne istuivat Muulin päähän oikein yllättävän hyvin. Tiedän, että osalle hevosista Micklemit eivät vain pään mittasuhteiden takia istu, mutta meille koko cob ollessaan suurimmissa reijissä istui hyvin. Full koko taas oli kireimmilläänkin turhan suuri.

Micklemeissähän hevosella on alaturpis. Turpis on turvan päältä mitattuna yhtä löysällä kuin aikaisemminkin, eli kaksi sormea mahtuu helposti nenäpiin päälle, mutta kyllähän kuolaimen edestä menevä remmi sulkee suuta enemmän kuin normaali turpis. Tämä voi olla ongelma kun ratsua palkataan suitset päässä, se ei välttämättä pysty pureskelemaan niin hyvin. No, kuiva paahtoleipäpalanen lähinnä sulaa kielelle eikä vaadi niinkään pureskelua.

Sen takia olen ratsastanut Muulia oikein ekstratarkasti pohkeen eteen ettei sille tulisi tarvetta painua alas ja avata suuta ollenkaan. Omasta ratsastuksestani se muutos varmaan enemmän on peräisin, mutta onhan raskas turpis saattanut aiemmin puristaa väärästä paikasta tai sitten sen solki on heilunut ärsyttävästi päätä vasten.

Olen tietenkin valinnut postauksen kuvat niin, että istun niissä jokseenkin hyvässä ryhdissä ja Muuli näyttää tyytyväiseltä ja sillä on suu kiinni. Mutta tässä on ollut aikoja, kun 500 kuvan joukossa on ollut somehyväksyttävää kuvaa niin nyt jos jätin huomioimatta huonot askelvaiheet, oli sinänsä julkaisukelpoista materiaalia jopa 50%. Suu pysyi siis kiinni ja Muuli vaikutti myös rennolta. 

Näissä kuvissa ei ole satulahuopaa, koska kuvat on otettu juuri ennen satulansovittajan tuloa ja enkkusatulat katsotaan ilman huopaa. Kuvista ehkä näkee kuinka etupainoiseksi tämä satula painuu ja se on liikkunut eteen. Satula lähtikin kuvien jälkeen toppaukseen ja on jo tätä kirjoittaessani palautunut sieltä lisävillojen kera. Tarkkasilmäiset huomaavat varmasti että Muulin selässä on TAAS valkoista karvaa, nyt pitkällä selkärangan vieressä. Kesän ajan selkä oli ihan ruskea, mutta nyt on taas tapahtunut jotain. Toivottavasti toppaus auttaisi tähänkin vaikka vika voi ihan hyvin olla myös länkkäsatulassa tai sen padissa.

Meillä on muuten sylinterikuolain käytössä, ollut jo ainakin pari vuotta kun lopulta tämä tietty kuolain sopi Muulin eleistä päätellen sen suuhun hyvin. Tai siis parhaiten siihen asti koetelluista. En ole näköjään kuolaimia täällä blogissa edes esitellyt enkä taida esitelläkään, koska sylinterikuolaimet ovat tällä hetkellä niin suuren suurennuslasin alla.

Aijon käyttää sylinterikuolaimia jatkossakin ja odotan rauhassa mikä niiden kohtalo on kisamaailmassa. jos niiden käyttö kisoissa kielletään ikuisiksi ajoiksi, alan etsiä korviketta näiden tilalle. Siihen asti jatkan harrastusta kuten tähänkin asti. Katson siis varusteita sillä silmällä aina ja vaihdan huonokuntoiset osat ehjiin.

Kaikki kuvat otti Heidi Blom

Julkaisin tahallani tämän kuolaimen alle painumiskuvan mutta syy on se, että normaalielämässä Muuli olisi jo avannut suunsa, mutta tuossa se kulkee muina muuleina PELKOKULMASSA ja pystyy myötäämään normaalisti. Itseasiassa näiden kuvien suurin juttu onkin se, että ne on kaikki otettu syvällä PELKOKULMASSA johon ei yleensä ole mitään asiaa.