Muulin viikot tai kuukaudet eivät noudata minkäänlaista treeniohjelmaa enkä yleensä suunnittele esimerkiksi seuraavaa päivää tai edes seuraavaa viikkoa etukäteen. Muutama poikkeus toki löytyy, jos treeni on oikein erityisen rankka pidän huolen, että Muuli liikkuu jollain tavalla myös seuraavana päivänä. Ja pitkien kuljetusmatkojen kanssa sama homma, eli joko samana iltana liikkeelle tai sitten seuraavana päivänä.
Ihan tarkoituksellisesti en treenaa Muulia niin "kovasti" että minun olisi pakko tulla tallille seuraavana päivänä. Jostain syystä koen tiukan aikataulutuksen harrastustoiminnassa hyvin ahdistavaksi. Työt aikatauluineen ovat ok, mutta muuhun elämääni en halua sellaista.
Koska en voi kirjata ylös Muulin liikuntasuunnitelmaa etukäteen, tsekkaan sen jälkikäteen. Käyn postauksessa läpi viime elokuun ja syyskuun treenit. Tuolloin sääilmiöt eivät haitanneet harrastusta (tottapuhuen ei sää ole evännyt montaakaan treenikertaa nyt talvellakaan), joten raportti lienee aika realistinen.
Muulin elokuussa oli vähän kaikkea. Silloin aloiteltiin ohjasajotreenit Make Nymanin opissa, ratsastin näköjään aika paljon kentällä ja kuun lopussa oltiin karjakurssilla.
Syyskuussa maastoiltiin mukavan paljon ja jatkettiin ohjasajon merkeissä. Päivät ovat olleet siinä mielessä monipuolisia, että kovin montaa päivää en ole peräkkäin tehnyt samaa asiaa Muulin kanssa.
Muulin kanssa treenataan siis kuin minkä tahansa puskaratsun. Treeni ei ole kovin vakavamielistä ja harvemmin siinä tulee edes hiki (jos joku pitää hevosen hikoamista treenin tiukkuuden mittarina), tai korkeintaan minulle.
Tavoitteeni Muulin kanssa on pitää sen ja oma mieleni virkeänä. Muulin kanssa harrastus on nimenomaan harrastus, heti, jos alan tähdätä tiukasti johonkin, pelkään menettäväni ilon tästä. Harrastus on vaihtelua työpäiville ja muulle elämälle, satulassa pääsen ns nollaamaan pääni ja nautin Muulin kanssa tekemisestä.
Kuitenkin aina välillä mieleeni tulee että hei, jos olisin treenannut järkevästi vaikkapa laukkoja kolmesti viikossa kentällä, saattaisi vasenkin laukka nousta. Sitten tajuan ratsastajan oheisliikunnan tärkeyden, vain fiti ratsastaja pystyy vaikuttamaan ratsuun oikein ja häiritsemättä. Muulin laukkaamattomuus liittyy aika varmasti oman kehoni vinouteen. Sitten tajuan että ehei, mulla ei tunnit riitä siihen, että harrastaisin oheisliikuntaa neljästi viikossa, että en ole ihan niin kunnianhimoinen ratsastaja. Ja tämän jälkeen palaan omaan puskakuplaani ja ajattelen että "laukka kuin laukka".
Ei kommentteja
Lähetä kommentti