Instaseuraajat ovat nämä kuvat jo nähneetkin ihan tuoreeltaan, mutta minulla ei ollut aikaa avata ratsastuskertaa täällä blogissa sen tarkemmin ennen kuin nyt.
Pari viikkoa sitten meillä oli Emmin kanssa muulitreffit. Emmi on ehkä tuttu Instasta, hän on aina välillä käynyt auttamassa minua Muulin liikuttamisessa ja viimeksi oli sen "lomahoitajana" maaliskuussa, kun olin itse Levin koronapesäkkeessä.
Olin käynyt Muulilla kaksi kertaa tänä kesänä estetunnilla ja viimeistään videot paljastivat, miten perunasäkkimäistä oma ratsastukseni on. Mietin jo aiemmin, että onko ylipäätään ok, että minä opettelen Muulin kanssa hyppäämään esteitä, kun oikeasti sen pitäisi mennä niin, että Muulia vie esteille itseäni parempi ratsastaja ja samalla joku opetusmestari opettaa minua estehyppäämiseen.
Resurssit tulivat kuitenkin tässä kohtaa vastaan, ei minulla ole varaa käydä muualla tunneilla ja maksaa samaan aikaan ratsuttajalle, joka käy Muulilla. Toki vaihtoehtona on aina se, että en hyppää Muulin kanssa ja sen kärsimykset pienenevät. No, siihen en vielä suostunut lähtemään, joten ajattelin, että olisi hyvä idea pyytää Emmi selkään. Hänellä on kuitenkin vankka ratsastuskoulukokemus ja paljon parempi kehonhallinta esteillä, kuin minulla koskaan.
Siispä tuumasta toimeen. Muuli varustettiin asiaankuuluvasti mätsäävän satulahuovan ja meksikolaisen turpahihnan kanssa esteille. Suojat olisivat olleet piste iin päälle, mutta sellaisia en omista kun ei niille ole tarvetta. En ole myöskään ihan varma, että onko suojien aiheuttama jalkojen lämpeneminen hyvä asia, mutta onneksi asiaa ei tarvitse miettiä, kun tarvetta suojille ei tosiaan ole.
Emmi oli ottanut mukaan omat koulumallin Freejumpit, joten Muuli oli valmis esteille.
Meillä oli kirkas suunnitelma, koska oli lämmin päivä. Mahdollisimman vähän toistoja ja pitkiä välikäyntejä väliin, jotta Muulia ei ajettaisi loppuun.
Alkuun kokeiltiin laukkapuomeja (3 kpl) ekan kerran ikinä ja Muuli oli niillä tosi hyvä. Emmi sai sen suht ok koko uralle, eli Muuli ei pahasti pelännyt kentän takaosassa. Tehtävät olivat samat, kuin edelliskerralla tunnilla, linja ja pari yksittäistä ristikkoa.
Että eihän siinä sitten mitään, minä otin, muokkasin esteitä ja Emmi ratsasti.
Mutta vähän kuten arvelimmekin, väsymys tuli Muuliin ja se suihkaisi esteen ohi. Ja vielä pari kertaa päälle, ennen kun tulin seisomaan esteen viereen blokatakseni Muulin reitin. Tässä kohtaa olimme jo madaltaneet esteen olemattomasta maahankaivetuksi, jotta ainakaan estekorkeus ei olisi ongelma. Ongelma taisi kuitenkin olla kaikki kauheudet kentän ulkopuolella estettä vastapäätä., mutta koska tallin pihaa ei ollut mahdollista Muulilta piilottaa, ratsasti Emmi sen vielä esteen yli, jonka jälkeen se oli siinä. Ns rataa ei päästy hyppäämään, eikä se ollut tärkeääkään. Tällä hetkellä pitää vain tunnustella Muulin fiiliksiä ja lopettaa hyvän sään aikaan, joka oli tuona päivänä aika nopeasti.
Kävin kuitenkin itse selässä vielä sen verran, että kokeilin, miltä Freejumpit tuntuvat. Ja ihan hyväthän ne olivat! Minulla on kokemusta entuudestaan este-Freejumpeist ja joku niissä oli, kun se jalustinremmin kiinnityspaikka painoi minua kipeästi sääriluuhun. En siis niitä vuokrahevosellani parin kerran jälkeen käyttänyt. Mutta nämä koulumallin Freejumpit ovat ihan "tavalliset" ja juju niissä oli minun mielestäni se, että ne olivat suht raskaat eli pysyvät vakaina kun niitä kaivelee jalkaan ja pohjan nastat ovat mukavan terävät.
Omat muovijalustimeni jäivät nyt ihan kakkosiksi, ne ovat kevyet eikä pohjan piikkikuviointi pure kunnolla kengän pohjaan kiinni.
Kerroin blogissa aiemmin Muulin suun aukomisesta ja mm sen takia kokeilimme sille nyt meksikolaista turpista. Toinen tärkeä syy oli kuvaukselliset syyt. Kuvista ei välttämättä huomaa, mutta meksikolainen on todella löysällä, koska pitäähän Muulille voida syöttää leipää ratsatuksen aikanakin ja kireällä turpiksella syöminen on mahdotonta ja Muuli voisi purra samalla poskeensa. Suun aukomiseen meksikolainen ei auttanut, Muuli siis avaa suunsa aina, kun se laskee päätään. Tällä hetkellä se laskee sen löysälläkin ohjalla rollkurtyyppiseen kyömyyn, mutta uskon, että ihan vain ratsastamalla se nousee sieltä kyllä. Mutta jos sattuisi käymään niin kivasti, että joku varustevaihdos saisi sen loppumaan instant, niin se olisi pelkästään positiivinen asia. Alaturpishan niin kireällä, että soi, auttaisi ongelmaan, mutta sitä en halua käyttää kun pidän suun sulkemista väkisin aika brutaalina.
Muuli vaikuttaa kyllä siltä, että on suorastaan estemuuliksi syntynyt!
VastaaPoistaJäin miettimään tuota, että kärsisikö hevonen vähemmän, jos omistaja treenaisi muualla ja ratsuttaja huolehtisi oman hevosen/muulin koulutuksesta. Äkkiseltään ajateltuna se olisi varmasti järkevä vaihtoehto, jos lompakko olisi pohjaton, mutta harvalla meistä on. Toisaalta yhdessäkin voi oppia, kun on hyvä opettaja!
Pepe-ponin aikoihin tajusin sen, etteivät eläimet itse asiassa vaadi meiltä täydellisyyttä, vaan usein se tuttuus ja turvallisuus painaa vaakakupissa enemmän. Vieras tyyppi selässä ei välttämättä ole sen pienempi stressi ainakaan alkuun kuin se, että selässä on se oma tuttu ihminen, jonka elekieli on tuttua, vaikka siellä vähän perunasäkkinä välillä heiluisikin. :)
Toki on tilanteita, joissa ehdottomasti kannattaa jättää ratsuttaminen ammattilaiselle. Näkisin, että tämmöinen maltillisten esteiden ylittely hyvällä fiiliksellä on kuitenkin sellaista puuhaa, jossa ihan varmasti voi oppia ja kehittyä yhdessäkin ihan vaan tunneilla käymällä! Ja se fiilis, kun on yhdessä hevosensa kanssa oppinut jotain uutta, on ihan mieletön. :)
Muuli on muuten just sellainen, että sillä menee kyllä hetki tottua uusiin ratsastajiin, toki senkin takia kun selässä ei juurikaan muita käy lisäkseni. Sain sille onneksi liikuttajan (itseasiassa peräti kaksi) täksi kesäksi, joten Muulikin tottuu vaihtuviin kuskeihin. Pidän tätä aika tärkeänä taitona, siis että se toimii jotenkuten myös muiden kuskien kanssa.
PoistaJos olisin miljonääri, niin olisin muuten sellainen salamyhkäinen muulitäti, joka vaan ostelee muuleja ja katselee, miten hienosti ne menee hyvillä ratsastajilla. Itse kävisin jonkun luottomuulin kanssa vähän maastoköpöttelemässä :D Ehkä minun pitäisi ryhtyä muulinkasvattajaksi, niin voisin toteuttaa tällaista. Tai ennen sitä pitäisi voittaa lotossa, koska pelkkää rahanmenoahan tällainen on.
Olen samaa mieltä tuosta fiiliksestä, onhan se aina ihan mahtavaa kun Muuli tekee kanssani jotain ekaa kertaa, ylittää esteen, menee veteen, laukkaa sänkkärillä mutta sitten taas joissain koulutusjutuissa omat rahkeet ei riitä ja luotan ammattilaisen apuun.