tiistai 26. huhtikuuta 2016

Vastaukset Muulimasikseen

Kirjoitin joulukuussa Muuliblues-postauksen. Onneksi en vastannut kysymyksiin heti sen jälkeen kun muuli tuli, olisi nimittäin ollut aika rumaa ja julkaisukelvotonta tekstiä.

Ennakoin melko hyvin oikeita asioita ennen Muulin tuloa.
En ole ihan varma mitä toi ihminen haluaa. T. Muuli. Kuva: Reetta Ollila
Osaanko mä?
-Jotenkuten. Onneksi on kirjoja ja Internet. Hevosmenetelmät eivät välttämättä toimi Muuliin ihan yhtä hyvin kuin hevoseen.
Lähden menemään heti jos tulet lähemmäs. T. Muuli

Mitä jos se ei anna kiinni?
-No eihän se antanutkaan. Niinkun ensimmäiseen viikkoon ollenkaan. Sen jälkeen jotenkuten ja vasta 1,5kk kohdalla sujuvasti.

Mitä jos en ole tarpeeksi kärsivällinen?
-Olen todistanut itselleni olevani ihan riittävän kärsivällinen Muulin kanssa. Voisin olla jopa vielä kärsivällisempi jos tilanne vaatisi sitä.


Muuli vuolussa. Kenkiä ei tälle toivottavasti tarvitse koskaan laittaa, lomailkoot jäätikköajat mun puolesta jos kentällä tai maastossa ei pysy pystyssä.
Entä jos se ei anna vuolla, mistä löydän sellaisen tarpeeksi kärsivällisen vuolijan?
-Antoi vuolla kun ensin itse treenasin asiaa. Ja takajalatkin antoi kun tajusin nostaa ne narulla ilmaan. Anne oli tosi kärsivällinen kengittäjä!

Mitä jos se ei ole yhtään sellainen kuin olen kuvitellut? Se on ihan kamala ihmisvihaaja?
-No oli se aika erilainen kuin mitä kuvittelin. Odotin että minulla on patalaiska elämäänsä kyllästynyt muuli eikä todellakaan niin vireä ja reaktiivinen kuten se on. Mutta tässä parin kuukauden muulisuhteen aikana se on esittänyt varsinkin viimeaikoina melkoista epäreaktiivisuutta. Eli kohta se on patalaiska ja elämäänsä kyllästynyt.

Tai jos se ei koskaan tule mua vastaan? Tai se alkaakin rakastaa tallinomistajaa enemmän kun mua?
-Se on tullut mua vastaan laitumella pari kertaa tähän mennessä, toivottavasti ne eivät olleet sen elämän ensimmäiset ja viimeiset luoksetulot. Tallipaikan suhteen kävikin aika hyvä mäihä. Muuli asustaa pihatossa joten se ei saa kovin paljon läheisiä ihmiskontakteja mun lisäksi. Sen on PAKKO tykätä musta. Hahahaha!

Mitä jos se pelkää autoja, mopoja ja traktoreita kuollakseen eikä siitä koskaan tule sellaista turvallista maastoratsua, jonka mä ensisijaisesti haluan?
-Mä en ole vielä uskaltanut taluttaa sitä ison tien laitaan kohtaamaan pelkojaan mutta ainakaan tallin pihalla se ei pelkää moottoriajoneuvoja. Ainakaan kovin paljon. Ainakaan koko ajan.

Entä jos tallinomistaja kieltäytyy koskemasta siihen? Entä jos mulla menee kuukausi ennenkuin se antaa koskea? Mitä jos se pelkää ihan vauhkona hevosia tai loimia tai muovipusseja tai lunta?
-Juuri näinhän siinä kävi kun ihmiskosketukset olivat sille maailman pahin rangaistus.

Mitä jos se saa heti kamalan rivin jalkoihinsa ja kuraruven selkäänsä ja karvat hiertyy pois kun en löydä sopivaa loimea mistään?
-Sopiva loimi löytyi onneksi heti (135) ja se piti sitä päällään 247 pahimmat kura-ajat eikä ainakaan vielä näy ihosairauksia.


Kymmenen vuoden päästä yksi näistä saattaa olla muuli.
Mitä jos se on niin arka ja säikky ettei sen kanssa voi ikinä milloinkaan tehdä muuleille PR:ää, ennemminkin päinvastoin?
-Aika hyvä että varauduin tähänkin jo joulukuussa. En näe meitä lähitulevaisuudessa missään "keikalla". Kesällä olisi Kouvolassa pienet maaseutumessut joihin olemme tervetulleita. Katsotaan olisiko se sellainen paikka jossa voisi käydä kokeilemassa. Ehkä on, ehkä ei.

Ehkä isoin pelko; Mitä jos kaikki muut on sitä mieltä että muuli on ihan kamala eläin?
-Tämä osoittautui todella vääräksi. Kaikki muut on sitä mieltä että siitä tulee hyvä ja hieno, niillä on uskoa jopa enemmän kuin minulla!

Seuraavaan muulibluesiin voisin lisätä nämä kysymykset:

Mitä jos se ei suostu menemään traileriin? Joudunko taluttamaan sen Tuusulaan?

Joudunko aloittamaan taas nollasta uudessa tallissa?

Pelkääkö se junia, joita menee melko läheltä tallia ja maastoreitti kulkee junaradan vierellä?

Mitä jos se ei halua liikkua kentällä ollenkaan ja maastoon sillä ei uskalla lähteä?

Jos siitä tuleekin läheisriippuvainen eikä sen kanssa voi edes lähteä maastoon yksin?

Mitä jos se saa slaakin tarhassa, jossa on sähkölangat eikä suostu liikkumaan siellä mihinkään?

Mitä jos en saa sille olkea mistään ja se lihoo lihapullaksi?

Mitä jos se ei tule yhtään toimeen tallin hevosten kanssa?

Mitä jos se alkaa bondata tallinomistajan miehen kanssa enemmän kuin mun kanssa?!

10 kommenttia

  1. Kun ekaa kertaa luin muuliblogia joskus joulukuun lopussa, niin tämä Muuliblues -teksti osui silmään. Ajattelin, että teksti on suurelta osin ironiaa eli ne huolet on liioiteltuja. Mutta kyllä ne taisikin olla ihan aiheellisia :D . Huikeasti olet muulin kanssa edistynyt ja nämä uudet huolet taitaa sittenkin olla paljon pienempiä :). Kyllä siitä tulee ratsumuuli ja aivan varmasti myös keikkamuuli. - MV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdin laittaa että Mitä jos se ei mene traileriin ja mulla on ikuisesti 35 kilsan tallimatka :D Tai mitä jos nää ongelmat tuli vaan siksi kun mä osasin odottaakin niitä ;) Ei vaan, tällaisia ongelmia olen lukenut muulinkorjauskirjoista eli ajattelin että niitä voi tulla vastaan..

      Poista
  2. Hei! En ole blogi kommentoija ja hyvin harvoin lukijakaan mutta nyt oli pakko tulla kirjoittamaan. Kirjoitat mielettömän hyvin ja huumorilla sekä sarkasmilla mitä varmasti tarvitset myös kyseisen pitkäkorvan kanssa. Laitoin kirjanmerkkeihin ylös että tulee luettua teidän kehittymistä. Kiitos tästä mahtavasta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Välillä on tyhjän näytön ongelma jos Mulberin kanssa menee liian putkeen. Onneksi putkeen meneminen ei tunnu olevan kovin stabiili olotila.

      Poista
    2. Moi, Vasta törmäsin blogiisi ja en ole lukenut ihan joka juttua, joten ehkä tiedätkin tämän jo. Mutta kirjavinkki, olin 2008 jenkkilässä ja oli pakko ostaa jo nimen takia The Natural Superiority of Mules , ihana tietokirja & triviakirja muuleista!

      Poista
    3. Tämä kirja löytyy hyllystä, tosin en tiedä millaiset vaaleanpunaiset lasit sen kirjoittajalla on ollut päässään. Vaadin rahat takaisin kirjasta koska Muuli ei ole kyllä yhtään sellainen kuin kirjassa muuleja kuvaillaan.

      Poista
  3. Kirjasta jäi pällimmäisenä mieleen, että muulinomistajat / ratsastajat ovat mukavia / huumorintajuisia/ eivät kauheasti tärkeile. Koska ratsastavat muulilla. Jenkkilässähän saa kisatakin (tai ainakin omia luokkia?). Täällä (Hollannissa) olen 1x bongannut shettiskokoisen muuliparivaljakon valjakkokisoissa. Google ei ole ystävä, kotona olisi kuvia. No, voinet kuvitella, että olivat söpöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenkeissä on paljon omia kisoja muuleille myös mutta ainakin johonkin asti saa kisata hevosten kanssa. Ja hevoskisoissa voi olla omat muuliluokat. Muulinomistajista varmaan aika harva ratsastaa vain kisamenestyksen takia, yleensä niillä mennään maastossa viikon vaelluksia niin sekin varmaan selittää muulikuskien rentoa otetta harrastukseensa.
      Suomessa oli puoli vuotta sitten myynnissä shettismuuleja (tai vähän isompia, mutta liian pieniä ratsuiksi) ja jossain mielenhäiriössä jopa harkitsin sellaista ja nimenomaan ajotouhuihin. Sillä olisi kyllä aika mahtavaa painella pitkin kyliä!

      Poista
  4. Yksi kysymys, johon en näin äkkiseltään löytänyt blogistasi vastausta: miten Muuli ääntelee? Näinkö? ---> https://youtu.be/_3QIabRz_kg

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi saasta miten ruma ääni tolla! Näillä on yksilöllinen ääni mutta joo, tommosta hinkumista se on. Videon muulilla on tosi aasimainen huuto, Muuli on tähän mennessä vaan vähän vinkunut enkä ole saanut sitä kertaakaan nauhalle. Toivottavasti ei mitään tuollaista rupea missään vaiheessa huutelemaan tai joudun katkomaan sen äänihuulet ;)

      Poista