torstai 3. maaliskuuta 2016

Näytin muulille harjaa

... ja se söi sen
Olin oikein mainio muulinomistaja ja otin pihatolle mukaan harjalaukun.

Muuli oli todella kiinnostunut mun tekemisistä (kuuli tietenkin autoni äänen pihalta) kun kiinnitin kameralaukun ja harjapakin aitaan.

Kaikki aasit olivat pihatossa, raukat ei oikein välitä muulista ja muuli vielä piti vahtia pihaton ovella. Se itse on käynyt pihatossa vain kaulaansa myöten.
You shall not pass! Näyttääpä pihaton ovi muuten pikkuiselta muulin takana. Kyllä se siitä mahtuisi hyvin jos vain menisi syvemmällekin kuin vain kaulaan saakka.
Palkitsin sitä kauralla kun se tuli luokseni aidalle ja kiinnitin riimunnarun taas siihen turvan päälle alkuun. Palkitsin kauralla kun se tuli lähemmäs. Se vähän ihmetteli kun könysin aidan yli joten taas palkintoa kun se tuli luokse.

Sain nopeasti vaihdettua narun oikeaan paikkaan ja lähdettiin kävelemään muulin kanssa. Palkintoja ropisi kun se oli niiiin taittttavvvvvaaaaaa muuli. Huomasin heti että se käveli lähempänä mua kuin aikaisemmin, melkein hengitti turhankin paljon niskaan. Apua, onko siitä tulossa jyräävä ja tyrkky? Pysähdyin, peruutin jne. Palkitsin kauralla (tietenkin).

Oli pakko ottaa touhusta todistusaineistoa.
Videolla kuuluu valitettavasti lässytystä.

Alussa kävelen selkä menosuuntaan joten liikkuminen on tosi hidasta. Kun taas kävelin reippaammin, käveli muulikin tosi reippaasti takana.

Tein vielä harjoituksia että kosken sitä, se antaa koskea "vapaaehtoidesti" (eli pieni paine niskassa) ja se saa kauraa. Jossain vaiheessa se alkoi tuijottaa kylän mummoa joen toisella puolella, silloin sitä olisi saanut rapsuttaa vaikka mistä!

Voit koskea turpaan ja sitten sitä kauraa kiitos. t. Muuli
Irrotin narunkin ja sain koskettua vielä pari kertaa ja palkittua kauralla ennenkuin lähdin kävelemään muuli perässäni aasien luokse.

Koulutusmetodeissa olen nyt päättänyt että mä en tätä jahtaamalla saa kiinni, eli sen pitää tulla itse mun luo (okei, kauran luo) josta mä saan sen kiinni. Kun sitä ei voi heti vapaana alkaa rapsuttelemaan, laitan sille riimunnarun ja käsittelen vasta sitten. Niin kauan kuin tämä toimii, on metodi tämä. Jos ei toimi niin aina löytyy pyörötarha tallinpihalta ;)

Sidoin sen myös aitaan kiinni koska tarkoitukseni oli harjata sitä. Tätä varten olisin ottanut loimen pois. Se suhtautui tosi epäileväisesti siihen kun avasin loimen edestä ja harjasin kaulalta (myös harja oli ilmeisesti ihan uusi tuttavuus) mutta kunnon paskahalvauksen se sai siinä vaiheessa kun olin siirtymässä sen sivulle avaamaan mahavöitä. Muuli nimittäin lähti salamana taakse eikä varmaan ollut paljosta kiinni että halpisriimu olisi antanut periksi. Ei onneksi antanut ja palkkasin muulia kun se lopetti vetämisen ja astui eteenpäin. Jos se olisi oikeasti riuhtonut, olisi se saanut riimun rikki.

Älä muuli ole tommonen luimija, mammalla on kauraa mukana!
Jatkoin harjailua kaulalta ja vähän lavoilta ja pistin loimen takaisin kiinni. Se kun vedän loimea eteen, ei aiheuttanut mitään reaktiota.

Muulilla on muuten edelleen vähän klassisia turhautumisen/stressin reaktioita. Kun tulin sen luokse, lässytin vähän aikaa tieltä aidan takaa. Se katsoi tosi kiinnostuneena mutta viskoi päätä puolelta toiselle joitakin kertoja. Se myös pureskeli. En tietenkään tiedä mitä se ajatteli, mutta luulen että se siinä hetkessä mietti että onko ihminen hyvä vai huono juttu. Hyvä juttu varmaan voitti koska se tuli heti aidalle mun kohdalle kunhan itse siihen pääsin.

Huh, tulipa tylsä teksti. Mitään erityistä ei tapahtunut mutta kaikki mitä muulin kanssa tehtiin (loimen poisottoa lukuunottamatta) meni hyvin.
Noiinnnn hiennnno muullllli! Tuleppa vielä tänne niin saat kauraa!
Harjasin kaikkia aasejakin. Tarkoitus on että muuli näkee kuinka aasit suhtautuu ihmiseen ja alkaa matkia niitä. Kaikki aasit rakastivat harjausta ja tulevat luokse joten ne ovat todella hyviä esikuvia.

Harjauksen aikana muuli poimi jokaisen harjan pois harjalaukusta (myös puiset EquiGroomerit ja kaviokoukun) ja heitteli ne maahan. On kiva että muuli on leikkisä ja kokeilee eri juttuja, vaikka olisihan elämä helpompaa pystyynkuolleen ja kaikennähneen muulin kanssa.

3 kommenttia

  1. Ei oo todellakaan "tylsä teksti". Jostain syystä projektisi kiehtoo minua valtavasti ja seurailen täällä suurella mielenkiinnolla, miten muulin kanssa menee. Ihanaa, kun päivität! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Musta tuntui että ei tehty "mitään" vaikka olihan se jo oikeastaan hieno edistys että se tulee luokse kun näkee mut (tai jonkun muun ihmisen) ja sen saa kiinni riimun päältä kun kättä ei vielä saa viedä sinne pään alle muulin mielestä :)

      Poista
    2. Juu, hurjaa edistystähän tuossa on jo. Tulee jo toistoja kiinni saamisessa ja tosi hyviä onnistumisia. Hienoa!

      Poista