Muulimenot marraskuussa 2022

Menot

Marraskuun tallivuokra 450e
ratsastustunti 25e

YHT 475e

Tulot

-

YHTEENSÄ: -475e

Tämä on varmasti muulimenohistorian halvin kuukausi, enkö muka oikeasti ostanut MITÄÄN marraskuun aikana? En jos on tilotteeseen ja kuittikasaan luottamista.

 

Lue lisää

Muulimenot lokakuussa 2022

Menot

Lokakuun tallivuokra 450e
ratsastustunti 25e
Muulin hieronta 40e
Satulan toppaus 98e
kankiketju länkkäsuitsiin 16,50
Rain buster leobarditoppaloimi 50e
Heppanameja 10e
Valjassaippuaa 11,60e
Valjaidenpesuainetta lisää ja häntää varten puinen harja 44,85e
Pinkki satulahuola 20e
Westernsuitset ohjineen ja Billy Allen-malliset Professinal Choicen käytetyt kankikuolaimet 80e

YHT 845,95e

Tulot

Muuliekskursio x 3 300e*

YHTEENSÄ: -545,95e

*oikeasti yksi maksu tuli syyskuun puolella mutta unohdin sen silloin merkata tähän 

 Muulista otettiin myös lantanäyte, matoja oli 25, joten ei madotettu tällä kertaa.

Photosisi / Silja Lehtonen

Lue lisää

Muuli "keskiajalla" ja westernvarusteissa kun saatiin tuleva valokuvaaja vieraaksemme!

Kaikki postauksen kuvat on ottanut Photosisi / Silja Lehtonen

Etsiskelin Instagramissa kuvaajaa aiemmin syksyllä ja valokuvausharrastaja Silja laittoi viestiä. Ajatuksenani oli saada "keskiaikatyylisiä" kuvia, mutta vaikka tässä välissä oli aikaa, en silti ehtinyt punoa jättikokoisia pajukoreja enkä saanut valjassepältä pientä vyöpussukkaa ja vyötä. Saatoin myös unohtaa tehdä Muulille jonkinlaiset suitset sisalnarusta (eli paalinarusta). No, kuvaussessio ei sentään mennyt hukkaan, koska olin juuri ostanut Muulille uudet länkkäsuitset ja sen ensimmäiset kankikuolaimet, joten ne pääsivät myös kameran eteen!

Siljan Instagramiin pääset tästä ja kotisivuille tästä. Kotisivuilla on myös hinnasto, kuvausta on tarjolla pääkaupunkiseudulla ja Pirkanmaalla opiskelijaystävälliseen hintaan.

Kuvauspäivän oli tarkoituskin olla hieman synkkä ja syksyinen, mutta ilta oli valitettavasti vähän turhankin pimeä tummien pilvien takia. Pari auringonsädettä olisimme mielellämme ottaneet pilven takaa, mutta ne eivät tällä kertaa meitä hemmotelleet tippaakaan. Mutta kuten sanoin, haaveilinkin vähän synkemmistä kuvista, en usko että kukaan on männävuosina mitenkään nauttinut siitä, että työjuhtana on ollut nimenomaan muuli hevosen sijaan. Ei minua ainakaan olisi hymyilyttänyt.

Länkkäsuitset näin ihan sattumalta Facebookissa myynnissä ja niitä myi vieläpä tuttu hevosharrastaja meidän naapuritallilta! Yleensä missaan Facebookissa kaikki mielenkiintoiset myynti-ilmoitukset, tai siis FB suvaitsee näyttää ne minulle viikon päästä julkaisusta, kun kaikki pinkit asiat on jo myyty. Nyt näin ilmoituksen jostain syystä vain pari tuntia julkaisusta ja av yv lähti samantien myyjälle.

Treffit sovittiin tunnin päästä huoltoaseman pihalle ja tavara ja käteinen vaihtoivat omistajaa. Sain sovittaa toisiakin myynnissä olleita kuolaimia Muulille, ostaisin ne jos Muuli hyväksyisi ne mutta "kielentilallinen" kanki oli vielä aivan liian HC Muulille sen kielenmukeltamisesta päätellen.

Sensijaan tuttu ja turvallinen sylinterikanki solahti suuhun kuin olisi ollut siellä aikaisemminkin. Ostin tummanruskeat suitsiin sopivat ohjatkin, koska omat avo-ohjani ovat ihan liian vaaleat. No, nyt nämä uudet suitset ovat kyllä liian tummat kaikin puolin satulaan nähden mutta olen valmis kestämään sen.

Kuolaimista puuttuu muuten KANKIKETJU, jonka olen nyt tilannut. Mutta noihin kuviin se ei luonnollisesti ehtinyt. En nähnyt ongelmaksi kokeilla suitsia ja kuolaimia kuvauskerralla ilman kankiketjua, mutta tottakai se jatkossa on asiaankuuluvasti mukana.

Kankikuolainten tarpeellisuudesta kouluratsastuksessa ollaan keskusteltu jo pitkään kriittisesti. Kysyin itseasiassa Instassakin että näyttäisikö Muuli hyvältä kankisuitsituksessa, ehdottomasti suurimman osan mielestä ei näyttäisi. Enkä toli ollut kankikuolaimia sille ostamassakaan, kunhan otin myyntikuvat tallinpitäjän kankisuitsista niin, että suitset olivat ilman kuolaimia Muulin päässä.

Lännenratsastuksessa kankea käytetään eri tapaan. Tarkoituksena on ratsastaa pitkällä ohjalla, eikä niin että kanki on yhtään missään kulmassa. Yhdysvalloissa kankikuolain on ihan peruskuolain, jota kukaan ei ihmettele tai kyseenalaista. Siellä muuleilla käytetään usein kankea siksi, että maastossa on hätäjarru matkassa, vaikka maastoreissu noin muuten ratsastetaankin ihan löysällä ohjalla. Ainakin itselleni tämä käy ihan hyvin järkeen enkä kyseenalaista toimintatapaa ollenkaan!

Mutta minutkin on aivopessyt tämän hetken ilmapiiri liittyen hevosten hyvinvointiin. Tuntuu, että minun on perusteltava  näitä varustevalintojani entistä tarkemmin tai saan kivitystä päälleni. Oikeastihan varusteostokseni ovat täysin omia asioitani, menin sitten kangella tai kaulanarulla. Tai satulatta tai lännensatulalla, mutta jostain syystä kaikkia "ääripäivä" tuntuu olevan pakko selventää ja avata tai saa ihmettelyä osakseen.

Minä käytän näitä länkkäkankia seuraavan kerran kun olen lännenratsastustunnilla. En ole koskaan ratsastanut kangilla, enkä ajatellut sitä aloittaa ominpäin nytkään. Enhän ole varsinaisesti edes lännenratsastaja, olen vain satunnaisesti osallistunut trail tunneille. Pohjimmiltaan lännenratastus ei eloa enkusta kovinkaan paljon, samalla tavalla pyritään istunnalla ratsastamaan ratsua häiritsemättä.

Tämä oli oma henkilökohtainen lemppari näistä kuvista!

Lue lisää

Muulilla on uudet Micklem-suitset, mutta ratkesiko suun aukominen niiden avulla?

Vastaus otsikkoon, en tiedä, mutta kyllä asiaan pieni parannus tuli. Olin ajatellut että ehkä Muulin suun avaaminen voisi liittyä varusteisiin, eikai meillä muuten olisi niin paljon erilaisia ergonomisia suitsiratkaisuja ja osahan ei käytä suitsia ollenkaan, vaan päässä on ainoastaan leukalenkillä kiinni oleva kuolain. Ihan noin radikaalia ratkaisua en lähtenyt kokeilemaan, mutta sain testata tallilla Micklemeitä, joissa remmit ovat ainakin jonkin verran eri tavalla kuin enkkusuitsissa, joita hallitsi aika isokin kouluturpis.

Eräs someseuraajani vinkkasi, että hän voisi myydä oikean kokoiset Micklemit kilpailukykyiseen hintaan, joten ei muuta kuin rahat Mobilepaylla hänelle ja kävin kotiuttamassa suitset. Ne istuivat Muulin päähän oikein yllättävän hyvin. Tiedän, että osalle hevosista Micklemit eivät vain pään mittasuhteiden takia istu, mutta meille koko cob ollessaan suurimmissa reijissä istui hyvin. Full koko taas oli kireimmilläänkin turhan suuri.

Micklemeissähän hevosella on alaturpis. Turpis on turvan päältä mitattuna yhtä löysällä kuin aikaisemminkin, eli kaksi sormea mahtuu helposti nenäpiin päälle, mutta kyllähän kuolaimen edestä menevä remmi sulkee suuta enemmän kuin normaali turpis. Tämä voi olla ongelma kun ratsua palkataan suitset päässä, se ei välttämättä pysty pureskelemaan niin hyvin. No, kuiva paahtoleipäpalanen lähinnä sulaa kielelle eikä vaadi niinkään pureskelua.

Sen takia olen ratsastanut Muulia oikein ekstratarkasti pohkeen eteen ettei sille tulisi tarvetta painua alas ja avata suuta ollenkaan. Omasta ratsastuksestani se muutos varmaan enemmän on peräisin, mutta onhan raskas turpis saattanut aiemmin puristaa väärästä paikasta tai sitten sen solki on heilunut ärsyttävästi päätä vasten.

Olen tietenkin valinnut postauksen kuvat niin, että istun niissä jokseenkin hyvässä ryhdissä ja Muuli näyttää tyytyväiseltä ja sillä on suu kiinni. Mutta tässä on ollut aikoja, kun 500 kuvan joukossa on ollut somehyväksyttävää kuvaa niin nyt jos jätin huomioimatta huonot askelvaiheet, oli sinänsä julkaisukelpoista materiaalia jopa 50%. Suu pysyi siis kiinni ja Muuli vaikutti myös rennolta. 

Näissä kuvissa ei ole satulahuopaa, koska kuvat on otettu juuri ennen satulansovittajan tuloa ja enkkusatulat katsotaan ilman huopaa. Kuvista ehkä näkee kuinka etupainoiseksi tämä satula painuu ja se on liikkunut eteen. Satula lähtikin kuvien jälkeen toppaukseen ja on jo tätä kirjoittaessani palautunut sieltä lisävillojen kera. Tarkkasilmäiset huomaavat varmasti että Muulin selässä on TAAS valkoista karvaa, nyt pitkällä selkärangan vieressä. Kesän ajan selkä oli ihan ruskea, mutta nyt on taas tapahtunut jotain. Toivottavasti toppaus auttaisi tähänkin vaikka vika voi ihan hyvin olla myös länkkäsatulassa tai sen padissa.

Meillä on muuten sylinterikuolain käytössä, ollut jo ainakin pari vuotta kun lopulta tämä tietty kuolain sopi Muulin eleistä päätellen sen suuhun hyvin. Tai siis parhaiten siihen asti koetelluista. En ole näköjään kuolaimia täällä blogissa edes esitellyt enkä taida esitelläkään, koska sylinterikuolaimet ovat tällä hetkellä niin suuren suurennuslasin alla.

Aijon käyttää sylinterikuolaimia jatkossakin ja odotan rauhassa mikä niiden kohtalo on kisamaailmassa. jos niiden käyttö kisoissa kielletään ikuisiksi ajoiksi, alan etsiä korviketta näiden tilalle. Siihen asti jatkan harrastusta kuten tähänkin asti. Katson siis varusteita sillä silmällä aina ja vaihdan huonokuntoiset osat ehjiin.

Kaikki kuvat otti Heidi Blom

Julkaisin tahallani tämän kuolaimen alle painumiskuvan mutta syy on se, että normaalielämässä Muuli olisi jo avannut suunsa, mutta tuossa se kulkee muina muuleina PELKOKULMASSA ja pystyy myötäämään normaalisti. Itseasiassa näiden kuvien suurin juttu onkin se, että ne on kaikki otettu syvällä PELKOKULMASSA johon ei yleensä ole mitään asiaa.

Lue lisää

Muulimenot syyskyyssa 2022

Menot

Syyskuun tallivuokra 450e
raspaus ja rokotus 130e
kuolaimet (käytetyt) 30e
suitset (käytetyt) 50e
ratsastustunti 25e

YHT 685e

Tulot

myyty korvahuppu 5e

YHTEENSÄ: -680e

Syyskuun rakennekuva, kuvassa on myös uudet (eli käytettynä ostetut) Micklem-suitset

 

Lue lisää

Muulimenot elokuussa 2022

Menot

Elokuun tallivuokra 420e
trailerivuokra karjaleirille 50e
Muulin kraniosakraalihoito 45e
Uusi satulahuopa Ainon hevosmessuilta 40e

YHT 555ee

Tulot

myyty poronkarvaromaani 100e (tämä ei meille sopinutkaan, eli satula valui eteen romaanin kanssa)

YHTEENSÄ: -455e

Muulilla oli paljon silittelijöitä elokuun alun karjaleirillä

 

Lue lisää

Muulin dressagekuulumiset ja mitä muuta kuuluu sen suun aukomiselle?

Kurkkasin Muuliprojektin postauslistaa ja mitään ihan perusratsastuspostausta ei olekaan ollut kuukausiin. Viimeisin sinne päin oleva postaus on huhtikuulta. Ratsastuksellisella rintamalla ei ole tapahtunut mitään sen suurempaa. Pari juttua olen itse sisäistänyt ihan hiljattain. Asioita, joista minulle on sanottu jo pitkään mutta joita en ole sisäistänyt tai pystynyt siirtämään käytäntöön. En pidä itseäni kovin lahjakkaana ratsastajana ja ratsastuskentällä olenkin aika hukassa jos ratsastan itsenäisesti. En yhtäkkiä osaa ratsastaa ollenkaan ja tenkkapoon kohdalla olen varma että pyydän väärin ja jos vaan jatkan ja runttaan, oppii Muuli tekemään jonkun asian väärin.

Tähän auttaisi tietenkin tunneilla käyminen myös eri hevosilla, mutta siihen ei nyt vaan ole ajallisia tai rahallisia resursseja enkä suhtaudu lajiin sellaisella intohimolla että tekisin ihan mitä tahansa kehittyäkseni kouluratsastajana. En esimerkiksi tunne tähän sellaista paloa, että olisin tuijottanut MM-kisoja aamusta iltaan, en itseasiassa katsonut niitä ollenkaan. Olenkohan siis oikea ratsastaja ollenkaan? No jos kisat olisi käyty muuleilla, olisin katsonut kisat varmuuden vuoksi vielä seuraavana viikonloppuna kokonaan uudestaan. Hevosilla ratsastus ei siis juurikaan kiinnosta minua vaikka kyse onkin samasta asiasta. Voin itse ratsastaa hevosilla ja kuvata ratsastusta, mutta sellaista paloa en tunne että lähtisin kisoihin katsomaan edes huippujen menoa.

Kaikki kuvat: Emmi Jormanainen

Olen tullut tulokseen, ettei minulla ole silmää. Näen toisten ratsastuksesta vain härskeimmät korjattavat asiat mutta en osaa antaa ohjeita muuten kuin että "jalkaa edemmäs, nojaa vähän taakse", mutta en koskaan voisi olla se koutsi, joka ratkaisee ongelman antamalla lonkkaa avaavia tehtäviä. Muulilla on tänä kesänä käynyt enemmän stuntteja kuin koskaan. Otin sen kanssa siis tavoitteeksi totuttaa sitä eri ratsastajiin ja tähän asti homma on sujunut hyvin. Mutta ongelma on sitten se, etten osaa neuvoa heitä ollenkaan Muulin kanssa. No, Muulille tulee oppia erilaisista apujen käytöstä.

Minulla oli kaksi hienoa tilaisuutta saada omaa ratsastustani kuviin ja videoihin nyt elokuussa. Toisesta sessiosta upotan "myday"-tyylisen videon (voit kelata vapaasti ratsastuksen alkuun, en ruoski) ja toisesta on näitä kuvia tässä postauksessa. Videokerta oli ensin ja n viikon päästä oli tämä "kuvakerta". 

Kevään ratsastustunneilla on treenattu jalkojen asentoa. Olen aikamoinen sammakkojalka varsinkin kun alan puristella Muulia laukannostoissa ja laukassa. Varpaani kääntyvät siis ulos päin. Olen hyvin tietoisesti availlut lonkkaani (en osaa antaa tähän ohjeita), etsinut istuinluitani ja pitänyt niitä varpaita menosuuntaan. Olen taivutuksissa painellut sisäjalkaani eteen ja huomannut sen auttavan.

Jalat pysyvätkin nyt paikoillaan käynnissä ja ravissa.

Kuvat eivät muuten ole järjestyksessä eivätkä liity mitenkään kappaleeseen ennen tai jälkeen kuvien.

Tää olis semmonen somen wow miten hieno Muuli-kuva

Tästä kuvasta pidän itse kovasti: luotiviivan edessä, pitkä reipas askel, häntäkin paikoillaan (huomasitteko että se vispaa melkein joka kuvassa, tämä taas kertoo tyytymättömyydestä) ja mun ratsastusasentokin on ok.

Toinen oivallus on ollut painon siirto. Sitä ei tehdäkään veivaamalla koko satulaa sivulle, vaan riittää että se tapahtuu olkapäätasolla. Olkapääni ovat alkaneet pysyä samalla tasolla. Muuli reagoi tähän painonsiirtoon tosi hienosti. Samalla yritän tuijotella (käännöksissä) Muulin ulkokorvaa, joka sekin auttaa tuuppaamaan hartialinjaa sisälle.

Kyynärpäät yritän pitää kiinni kyljissä mutta ne harhailevat irti ja kuvitteelliset setelit kainaloistani lentelevät jatkuvasti maahan.

Kaiken kaikkiaan ratsastus on helpottunut uuden enkkusatulan myötä kovasti. Satulahan on ollut käytössä siis marraskuusta asti. Käytin kesällä kerran vanhaa winteciä ja sen lisäksi että sain perseeni ruvelle, oli siinä jotenkin tosi kamalaa istua. Kyseessä on yleissatula, joten se ei ole hyvä oikein missään. Kävin tuolla reissulla uittopaikalla ja ajattelin että jos Muuli olisi uiskennellut, olisi satula saanut kastua. Siihen tehtävään synteettinen Wintec on oikein oiva. No eihän me uiskenneltu joten olisin ihan hyvin voinut ratsastaa tuon 31 km maaston rupeuttamatta persettäni.

Kouluratsastuksessa meillä on Muulin kanssa ollut melkein koko ajan ongelmana sen painuminen kuolaimen alle. Samalla Muuli aukaisee suunsa oli ohja kuinka kevyt tahansa ja se taas aiheuttaa näin somenäkökulmasta sen, että 90% kuvista on julkaisukelvottomia.

Suun aukaisu ei tunnu käteeni. En näe sitä kuin peilistä tai jos olen tekemässä oikein pientä volttia. Kuvittelen että no NYT tulee hyvää matskua ai että, mutta tuloksena onkin sarjakuvauksella otetut 20 kuvaa, jotka ovat kyllä hyvää matskua, hötönettiin. Olen kirjoittanut tästä ihan samasta näköjään keväällä 2020 ja olen niin paska ratsastaja, että ongelma ei ole kahdessa vuodessa korjaantunut.

Ongelma parantui aikaisemmin hieman kuolainvalinnalla. Joidenkin kanssa Muuli alkoi heti muljuta suullaan mutta nyt jo pidempään käytössä olleella Myler-kopiolla Muuli on pääosin tyytyväinen, siis aina siihen asti kun se on pohkeen takana, laahustaa ja putoaa alas.

Otin tämän kuvan mukaan koska tässä tapahtuu laukannosto. Muuli ei tee (en osaa ratsastaa/se ei jaksa) laukannostoa nätistä pää alhaalla takaosallaan työntäen vaan hyppää itsensä laukkaan ottamalla päällään vauhtia. Ei todellakaan ok, mutta minkäs teet kun ratsastaja ei osaa opettaa.

Muulin pää menee siis kuolaimen taakse, kun Muuli on kuolaimen takana eli ei reagoi salamannopeasti yhtään mihinkään. Ja Muuli nyt on kanssani sellainen suurimman osan työskentelyajasta. En vain saa sitä kuolaimen eteen, en ole tarpeeksi nopea, irrota tarpeeksi nopeasti tai tajua korjata sitä heti kun tilanne huononee. Ei, alan runtata sitä pohkeilla vasta kun ollaan jo viisi askelta laahusteltu menemään ja tajuan että se on taas painunut alas. Ja siis tämä vain silloin, kun olen tunneilla tai joku kuvaa ja huutelee samalla. Kun ratsastan itsenäisesti, menen tasan askellajit läpi ja lähden maastoon. Vauhtia saan välillä pelkokulmasta (jota käytän surutta hyväkseni tässä asiassa) ja kavaleteilla (käytän niitäkin surutta hyväkseni kouluratsastuksen yhteydessä).

On hyvin hämmentävää se, että kun postaan kuolaimen alla kökkivästä Muulista kuvan jollekin somekanavalle, saa se hirveesti tykkäyksiä kuinka hieno dressagemuuli se on. Jos pää on luotiviivalla, on tykkäysten määrä keskiverto ja kun se kulkee nätisti ja reippaasti kuolaimen edessä, korvat eteen ja ilme rauhallisena, on se yhtäkkiä joku perämetsän puskamuulers joka ei koskaan tule saamaan hyväksyttyä tulosta koulukisoista. No sitä se ei varmaan tule saamaan turpa ryntäissäkään, mutta ymmärrätte varmaan pointin.

BlondeDressage postasi tästä. Hän oli saanut käyttöön kuvia, jotka tekoäly oli luonut hakusanoista "täydellinen kouluhevonen". Kaikissa noissa hevoset kulkivat turpa enemmän tai vähemmän ryntäissä. Tekoäly luo kokonaan uusia kuvia, mutta se on saanut oppinsa siitä, mitä ihmiset ovat suoltaneet nettiin kuvien yhteyteen. Aika sad.

Jos laittaisin Muulille alaturpiksen ja sulkisin sen suun niin ongelmahan olisi ratkaistu. Mutta en halua, tuo käytössä oleva turpiskin on niin löysällä, että voin palkata Muulia selästä ja se ei välttämättä pure samalla poskiinsa. Muuli pystyy siis avaamaan suutaan melko esteettä tiettyyn pisteeseen asti. Jossainhan se turpis ottaa lopulta kiinni.

No Muulille ei tule alaturpista, koska edelleen se menisi pohkeen takana ja kisoissa mun kuuluisi saada siitä miinuspisteitä.

Näistä kahdesta kuvasta pidän myös.

Laukassa muulin korvat ovat yleensä korostetun luimussa. Laukka ei ole sen lempiasia, mutta en ole vielä päättänyt onko se niin epämiellyttävää että laukkaaminen kentällä pitäisi lopettaa eettisistä syistä. Maastossa laukkaillaan korvat hörössä.

Videolla sain kaveriltani Tiinalta ongelman korjaamiseen. Yritin nostaa päätä ensin ohjalla ylös ja jos Muuli ei vastannut siihen, annoin napakasti pohjetta jotta se menisi ETEEN. Jos tämän osaisi ajoittaa yhtä täydellisesti kuin parhaimmat eläintenkouluttajat naksauttelevat menemään, olisi Muuli oppinut muutaman toiston jälkeen että pää kannattaa nostaa jo kun ohjilla sitä nostan, koska muuten tulee pohje perään. Mitään käsimerkkiä ei siis periaatteessa tarvita jos ratsun saa pohkeesta eteen, mutta ainakin minulle tämä oli ihan hyvä tapa, käteni nimittäin ovat nopeammat kuin jalat ja tällä tavalla jalkojeni pieni viive ei niin haittaa.

Homma onnistui jotenkin. Ehkä kun ilmat viilenevät hellelukemista ja Muuli on jo oletuksena reippaampi, alkaa homma rullata oikein kivasti. Mutta nyt ratsastan sitä tosi tarkasti niin, ettei pää saa valua nyökkyyn, eli pohkeeseen (tai raippaan jos pohje ei aita) pitää reagoida heti. En saa Muulista varmaan koskaan tosi eteneväistä, tällä herkellä olen tyytyväinen siihen että sillä on ylipäätään jonkinlainen tahti ja kolme askellajia. Mutta jospa saisin sen vielä pohkeen eteen ja reagoimaan asioihin.

Muulilla on varmasti ihan hyvä kunto, maastossa. Kentällä siitä huomaa väsymisen, pää painuu alas ja kentän takareuna alkaa jännittää vaikka aluksi siitä mentiin ohi tosi hienosti. En saa Muulia kuitenkaan koskaan ratsastettua kentällä hikeen asti. Kuolisin itse nestehukkaan ennen sen tapahtumista. Ehkä tämä tästä, katsotaan mitä postaan parin vuoden päästä. Mennäänkö edelleen suu auki vai olenko ymmärtänyt vaihtaa kaulanaruun.

Loppuun vielä muistutus etten oikeastaan kaipaa ratsastusvinkkejä tai muitakaan huomioita kommenttikenttään. En pysty lukemaani ratsastusvinkkiä viemään käytäntöön, otan oppia omalta opettajaltamme ihan livenä tuntien aikana. Käyn tunneilla niin usein kuin se vaan on mahdollista oppiakseni olemaan häiritsemättä Muulia yhtään liikaa. Muulia ratsutetaan välillä, mutta voi toki olla ettei siitä vain koskaan tule tän kummoisempaa koulumuulia ja hyväksyn sen.

Muille somekanaville ratsastusvideoiden julkaiseminen on aina kuumottavaa. Olemme siinä tilanteessa, että niistä etsitään lähinnä virheitä. Itse en sellaisia kommentteja juurikaan saa, se voi johtua siitä että olen selvästi vanhempi kuin kommentoijat. Nuorempien tileillä ratsastusvideoiden kommenttikentät ovat silkkaa kiusaamista, ihan kuin kiusaajat olisivat yhtään sen parempia ratsastajia.

Yritän itse ajatella että meistä jokainen ratsastaa ja toimii sen hetkisellä parhaimmalla tavallaan eikä kukaan ole olympiaratsastaja, tai edes viisiottelija, syntyessään. 

ps. kannattaa kuunnella äänikirja Kottikärrykaruselli, Minttu Mustakallion lukemana se on oikein viihdyttävä! Tuo Mintun versio on ainakin Suplassa. Kirja ei välttämättä ole niin hyvä itse luettuna.

Lue lisää

Aasikuvia pitkästä aikaa!

1

Olen kuvaillut järkkärilläni häpeällisen vähän. Ostin jopa uuden kameran jokin aika sitten, mutta kun ei lähde niin ei lähde.

Nyt otin ihan asiakseni kantaa kameraa mukana kun kävin vuolemassa aaseja Lopella SatuAasin tallilla. Aasit olivatkin näppärästi yläniiityllä saapuessani ja sieltä sai ihania kuvia tallin 13 aasista, tosin kuvia käsitellessäni huomasin että vain puolet osuivat kuviin. Satu maahantuo aaseja ja myy niitä ja nyt tallissa olikin siis poikkeuksellisen paljon aaseja! Parilla oli tosin jo uusi koti olemassa. Talli järjestää myös muuta aasitoimintaa kuten metsäkävelyiä ja puuhatuokioita, joten jos aasimainen toiminta kiinnostaa niin laitappa talli korvan taakse.

Sadun maahantuomat aasit ovat ihania! Hyvin sosiaalisia ja reippaita, tulivat heti tutustumaan ja siksi kuvista suurin osa onkin pääkuvia. Ei niistä vaan päässyt kauemmas! Pari ehdotonta omaa lempparia kuvista löytyi, jos vielä luet tätä blogia niin kommentoi omat lempparisi kommenttikenttään, katsotaan pidämmekö samoista kuvista.

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

Lue lisää