Muuli kampaajalla ja ohjasajoa lätäköissä

Luin Rouskutellen-blogia (joka on muuten yksi uusista lemppareistani) ja sinne tuli hyvä postaus vuonohevosten harjojen leikkauksesta. Tajusin heti missä mättää Muulin kanssa, olen jättänyt harjan ihan liian pitkäksi korvien takaa = kaula näyttää jättimäiseltä!

Itse olet jättimäinen t. Muuli

Varmaan aika harva teistä lukijoista on koskaan koskenut muulin harjaan. Harja ei ole mitenkään jouhimainen kuten hevosilla, vaan ihan pehmeä ja taipuisa. Ne karvat, joista harja koostuu, eivät ole jouhia ollenkaan vaan pidempää karvaa. Muulin hännässä sensijaan on ihan oikeita jouhia. Internetissä näkee muuleja, joilla on kaunis pitkä harja, kuten Mulography-blogin uudella muulilla Xatolla. Internetissä näkee kuitenkin enemmän muuleja, joiden harja on leikattu ihan kokonaan pois. En lähtenyt ihan vielä siihen, vaikka Marjo Rouskutellen-blogissa suositteleekin ihan lyhyttä jos harjan tilanne on epätoivoinen.

Tuumasta toimeen. Otin tietenkin ennen-kuvan, välivaihekuvan ja loppuvaihekuvan. Eihän se nyt ihan mennyt kuin Strömssössä mutta sinne päin. Jatketaan joku toinen päivä kun on valoisaa.

Alkutilanne (harjaa siistitty Elmassa viikko sitten)

Puolivälin tsekkaus, niskatukka edelleen pitkä.

Tähän lopetin, edelleen niskatukka liian pitkä ja huonosti häivytetty. Ihan sama miten leikkaa, kaula, ja varsinkin alakaula, on paksu.

Tarvitseeko erikseen kertoa että leikkasin harjaa siltä pulelta, mihin tuuli, eli kotona kun katsoin peiliin (olin tässä vaiheessa jo käynyt Lidlissä), oli naamani täynnä mustaa sänkeä. Hell yeah.

Kaikki lumi on nyt suunnilleen sulanut. Koska pakkasta ehti olla niinkin pitkään kuin oli, on maa vielä jäässä eikä vedä sadevettä kovin sujuvasti. En siis todellakaan tiennyt mitä odottaa kun valjastin Muulin juoksutusvyöhön ja ohjasin kentälle.

Mutta eihän meillä ollut mitään ongelmaa! Ensimmäisellä kierroksella oli ohjaus vähän hukassa, joten Muuli ratkaisi ohjauspulman kävellen suoraan kentän isoimman lätäkön yli ilman mitään ongelmia! Tarkoitukseni oli käyttää lätäköitä hyödyksi, eli käyttää niitä merkkeinä ja ohjasajaa kiemurrellen niiden ympäri.

Minun on vaikea tehdä Muulin kanssa mitään järkevää jos en ole tuonut kentälle pottia merkeiksi, että niitä pitää pujotella tai kierrellä jne. Se on sellaista haahuilua jos ei ole mitään kiintopisteitä. No nyt niitä kiintopisteitä oli ja kunnolla.

Tänään homma rullasi tosi hyvin siihen asti kun a) Tuuliponin vuokraaja haki Tuulin sisälle talliin b) kaverini Heidi tuli ottamaan kuvia.

Näiden kahden epäonnisen samaan aikaan sattuneen tapauksen takia Muuli heitti kielen ulos suusta eikä ollut enää yhtään yhteistyöhaluinen. En kuitenkaan voinut lopettaa ihan siihen ja toivoin vain että palautuisi nopeasti Tuuliponin menetyksestä. No ei se kovin kummoisesti palautunut, mutta sen verran että pystyin jossain vaiheessa kehumaan ja lopettamaan.

Kaikki ohjasajokuvat: Heidi Havia

Etkö aio palkata minua vaikka seison näin hienosti? t. Muuli

Ilmeisesti et, bitch. t. Muuli

Eräs mielensäpahoittaja Facebookissa oli kovin huolissaan siitä, kun juoksutusvyö on niin kovin edessä. Mielensäpahoittaja on tervetullut laittamaan tämän taaemmas ja katsomaan kuinka vyö liikkuu eteen ja alkaa pyöriä päällä. Luulen ettei liian edessä oleva juoksutusvyö häiritse muulia/hevosta/aasia läheskään niin paljon kuin liian edessä oleva satula. Ja aika monella (lihavalla) hevosella on satula ihan lapojen päällä, kuvien perusteella. Tai mistäs mä tiedän onko oikeasti, kuvat kun näyttävät vain sen yhden pienen hetken.

Loppuun kokeilin riskillä peruuttamista. En usko että Muuli tajusi ohjasotteista hevonv*ttua, mutta kun olen sille hokenut noin 1000 kertaa pe-ruu-ta, niin se toimi ja Muuli tosiaan peruutti kun ohjasajoin sitä takaa. Olen aikaisemmin myös yrittänyt saada sitä peruuttamaan kun vedän sitä hännästä ja hoen sille pe-ruu-ta. Tämä on vielä pahasti vaiheessa.

Toin Elmamessuilta yhden joulukuusen Muulille ja Tuulille. Joulukuusi oli teurastettu aika nopeasti, mutta on siinä edelleen jyrsittävää.

Huomenna onkin jo odotetu Blogiexpo Lahdessa Jokimaalla. Itse kurvaan nakkikattilallani sinne heti aamutuimaan auttamaan jos apua tarvitaan ja roikun paikalla koko päivän. Lupauduin paneeliin puhumaan blogien kaupallisesta sisällöstä. Minullahan onkin siihen tosi paljon sanottavaa, koska kuten paljastin, tuloni blogipuolelta ovat hyvin minimaaliset. Jännä nähdä mitä siitä tulee. Toivottavasti myös muuliblogin lukijoita saapuu paikalle, koska ohjelma ainakin on tosi mielenkiintoinen!

Me yritetään saada aikaiseksi myös livelähetys Facebookkiin tai YouTubeen. Ja ehkä mä kuvaan omaakin liveä Muuliprojektin Facebook-sivulle!

Lue lisää

Ratsastajan parhaat joululahjat saa AliExpressistä!

Jo vuosia sitten törmäsin netissä AliExpressiin. Se on kiinakauppiaiden ebay, jossa eri kauppiaat tekevät oman tilin ja myyvät tavaraa. Aliexpress on samaa lafkaa kuin Alibaba, jälkimmäinen on tarkoitettu tukkukauppiaalle. Eli kun tarvitset merikontillisen hevoslaukkuja, niin etsi kontaktit Alibaban kautta.

Me tavikset ostamme yksittäiset tuotteemme Aliexpressistä. Ensin tilasin Alista pikkusälää Aasiyhdistyksen myyntipöytään. Metsästin pitkään pieniä muoviaaseja, ja viimein niitä olikin Alissa  yhdellä kauppiaalla. Ne eivät kauaa myyntipöytällämme pölyttyneet, mutta harmikseni niitä ei enää saa samalla edullisella hinnalla miltään alikauppiaalta.

Olen Aliexpressin tilaushistorian mukaan tilannut sieltä melkein 100 tuotetta (härreguud). Se on tosi huolestuttavaa. Vain yhden kerran tuote jäi saamatta, tilasin kissoille renkaat, joilla oli tarkoitus opettaa ne käymään vessanpöntöllä. Tuotetta ei koskaan tullut. Aliexpressissä pitää ostajan kuitata kun on saanut tuotteen, vasta silloin myyjä saa rahat. Jos tuotetta ei tule, ja kuittaat ettet saanut tuotetta, palautuvat rahasi!

Muista tarkistaa myyjän/tuotteen saamat kommentit ja tähdet ennen tilaamista! Tilaa vai myyjiltä, joilla on täydet tähdet ja paljon positiivista palautetta. Ja muista itsekin jättää hyvä palaute jos tuote oli sellainen kuin pitikin.

En koskaan mainosta palvelua johon en itse usko ja Aliexpressiin uskon kuin peruskallioon. Siksi kokoan tähän postaukseen hyviä joululahjavinkkejä kiinakauppiailta. Jos innostuit jostain näistä, kannattaa tilaus laittaa nyt menemään, sillä toimitusaika voi olla mitä tahansa viikon ja puolentoista kuukauden välillä. Olen täyttänyt tämän postauksen härskisti affilinkeillä Aliin. Eli jos teet ostoksia, siirry sivulle tämän postauksen kautta. Kaisa ja Muuli kiittävät.

Myyjät muuten merkkaavat paketin päälle valmiiksi alemman hinnan, kuin mitä tuote oikeasti maksaa, joten pienet ostokset eivät jää edes tulliin! Itse olen joutunut tullaamaan vain yhdet läpinäkyvät kumisaappaat (kyllä, luit oikein), kaikki muu on tullut suoraan kotiin. Onko tämä oikein Suomen taloudelle? En oikeastaan välitä. Erillisiä toimituskuluja ei suurimmalla osalla kauppiaista ole ollenkaan!


BlingBling heppalaukku löytyy mun kaapistakin, tietenkin metallinhohtoisena, mutta laukkua on saatavissa myös muissa väreissä. Tämä on myynnissä useammallakin eri kauppiaalla, löydät tuotteen hakusanoilla "2016 Fashion Girl PU Leather Handbags Cute Cartoon Horse Shape Shoulder Bag Women Animal Messenger".
Hinta: 9-12 euroa kauppiasta riippuen.

Makeinta ikinä.

Vielä makeempi heppalaukku on tämä hevosen muotoon ommeltu laukku! Minulta löytyy tietenkin tämäkin ja mun versio on hyvin laadukas. Omastani taisin maksaa muutama vuosi sitten noi 30 euroa. Myöhemmin tilasin näitä pari myös kavereilleni, ja niiden hevosten suitset olivat yksinkertaista tekonahkaa kun mun hepalla on paremmat tikkaukset. No aina ei voi voittaa, hieno laukku tämä silti on! Hae hakusanoilla "donkey horse shape bag pack"
Hinta: 18-26 euroa

Myyntikuvassa ei valittamista.

Heijastinmateriaali tuntuu olevan todella kallista, ainakin kun katsoo ratsastusloimien minimaalisia heijastinpintoja. Aliexpressissä ei heijastinloimia valitettavasti ole, mutta kokonaan heijastavia takkeja löytyy alle 20 eurolla! Laita hakusanoiksi "reflective jacket 3M" ja selaile vaihtoehtoja.
Hinta 16-25 euroa.

Seinätarrat oli ainakin pari vuotta sitten kuuminta hottia sisustuslehdissä ja jollekin nuoremmalle heppatytölle on seinätarra varmasti tosi kiva joululahja. Näitäkin saa Alista, mutta itse en ole vielä tilannut kun meillä on hieman erimielisyyksiä sisustuksen kanssa mieheni kanssa. Tarroja löytyy esimerkiksi hakusanoilla "horse wall art sticker" ja hinnat ovat 5-10 euroa. Mitään koko seinän korkuisia nämä eivät valitettavasti ole, maksimikorkeus/leveys näyttää monessa olevan metrin luokkaa.

Mikään juhlapyhä ei ole juhlapyhä ellei joku ole vetänyt päähänsä hevosenpäänaamaria! Ja näitähän saa Alista erittäin kuluttajaystävälliseen hintaan. Käytä hakusanoja "horse head mask" ja löytyy monta eri myyjää.
Hinta: 7-15 euroa

Tallilla paskaistuu itse kukin ja olet ehkä himoinnut netissä paljon mainostettua Pilaten mustapäämaskia? Se on mustaa geelimäistä matskua, jota levitetään iholle, odotellaan jonkin aikaa ja revitään kuminaamari pois. Tähän kuminaamariin on jäänyt kiinni kaikki mustapäät. Aine on aika kallista Suomessa, mutta Aliexpressistä saa halvalla! Laita hakusanoiksi "pilaten black mask" ja valitse itsellesi sopivin.
Olen itse innoissani ostanut noita ja ne toimivat!
Hinta: esimerkiksi 50 kertapussia 15 euroa. Tätä saa näköjään myös tuubeissa.

Tallinomistajaakin voi muistella jouluna. Jos teidän tallilla lasketaan vesiä vesiletkulla, on letku aina rikki ja aina solmussa ja aina mutkalla. Eikä sitä talveksi jaksa keriä pois jolloin vesi sielä sisällä jäätyy ja letku on entinen. Olet ehkä nähnyt TV-shopissa mainoksia venyvistä puutarhaletkuista? No niitä saa paljon halvemmalla Alista! Hakusanoilla "water hose expandable" löytyy.
Hinnat: 7-40 euroa. Pisimmät näyttivät olevan 200 feet eli noin 60 metriä (200 feet).

Aliexpress - muuta et tarvitse

Lue lisää

Hansbo, täydellinen loimi!

Tämä EI ole maksettu mainos, vaan silkasta onnesta kirjoitettu ylistys Hansbon loimelle! Kaverini antoi Muulille Hansbon highneck toppaloimen koossa 125. Olen ollut vähän epäileväinen kaulakappaleettomien loimien suhteen, kun Muuli on kovin kapea edestä, niin ne valuvat sään takapuolelle ja ahdistavat sitämyöten edestä.

Mutta ei Hansbo. Ei todellakaan.

Se oli edestä kauniisti istuva, ei varmasti valu taakse, eikä tuntunut siltä että hinkkaisi lavoilta karvat pois. Ei ole itsestään selvää löytää kapealle silakalle (okei okei, on Muuli vähän ottanut massaa) sopivaa loimea. Aasinomistajat ovat vielä isommassa kusessa loimitettaviensa kanssa, kun ei löydy!

Tässä loimessa silmä lepää.

Loimi voisi olla jopa löysemmällä edestä!

Koska postaus olisi aika tynkä tällaisenaan, esittelen muitakin Muulin loimia. Osa on sopivampia kuin toiset.

Ensin on Horse Comfortin 125 fleecevuorinen sadeloimi, jonka myös sain tältä samalta kaverilta. Tässä on selvästi isompi kaula-aukko, ja loimi liikkuu sen takia taakse ja ahdistaa lavoista, mutta näillä mennään.

Tänä syksynä on ollut kaksi fleecevuorellista sadeloimea kovimmassa käytössä. Molemmat fullneck. Toinen on RainBuster koossa 135 ja toinen on Horzen moneen kertaan paikattu ruskea loimi. Ruskea on itseasiassa niin jäätävä, ettei siitä ole edes kuvamateriaalia.

RainBuster istuu paremmin kuin Horzen loimi, mutta Rainbusterissa (kuva alla) valuu kaulakappale alas ja menee ryppyyn. Toisessa loimessa se pysy jämäkästi pystyssä. Toki tämä loimi on myös liian iso Muulille, sopivampi koko on 125.

Rain buster

Talvella Muuli käytti ylläolevan kaltaista 300 gramman toppaloimea koossa 135 ja se oli mielestäni tosi sopiva (ja ihanan värinen). Siinä ei käytetty häntälenkkejä siitä syystä, kun Muuli ei päästänyt operoimaan takajalkojensa luokse, ja silti loimi pysyi erinomaisesti päällä. Tosin tässäkin kaulaosa valui inhottavasti alas.

Loimi sopi hirveen hyvin tuon riimun kanssa yhteen, mutta kyseinen riimu katosi tarhassa eikä sitä löytynyt koskaan.

Huomasin loimihyllyä penkoessani että olin ostanut toisenkin RainBusterin, vain hieman eri värissä. Ihan bränikkä sininen kevyttoppaloimi (150g) oli hyllyssäni kun kävin loimia läpi. Ostin tämän kesällä eräältä blogin aktiiviselta lukijalta. Koko on 135, eli se on Muulille vähän reilu mutta näillä mennään. Muulikin nauttii loimestaan kuten kuvasta näkyy, yrittää peruuttaa karkuun puomilla roikkuvaa hirvitystä.

Olen hamsteroinut loimia kaappeihin enemmänkin ja kaikkia ei ole vielä edes käytetty. Allaolevan loimen ostin keväällä kirpparilta, täysin iskemätön ihanan värinen toppaloimi! Loimi on merkiltään Masta ja se on 300g vanultaan. Eli jännä nähdä tuleeko sille ikinä käyttöä. tässä on tosi pitkä kaulakappale ja ainakin kuvaushetken ajan se pysyi tukevasti Muulin korvissa.

Kaapissa on vielä yksi musta toppaloimi, joka on grammoiltaan varmaan jotain noin 150. Kun ostin se, sovitin sen nopeasti käytävällä päälle ja totesin sopivaksi, mutta kun sovitin sitä uudestaan helmikuussa 2017, totesin sen tosi pieneksi. Kuva alla on siis lisätty tähän postaukseen jälkikäteen.

Onneksi hätä ei ole tämän näköinen, eräs aasituttunu ostaa tämän pois, koska tämä on tehty tosi kapealle eläimelle ja Muulilla se on kuvassa isoimmillaan. Koko, 125 cm, tästä loimesta on vain yksinkertaisesti liian pieni.

Allaoleva villaloimi on käytettynä ostettu Horse Comfortin loimi. Se oli ensimmäistä kertaa käytössä Muulin Elmareissulla kuljetusloimena. Eikä tämä ole edes ainut villaloimi mikä minulla on!

Ostin kaverilta kympillä allaolevan villaloimen. Siinä on kiinnitys vain edessä ja mahan ympäri, ei siis jalkalenkkejä. Sen kanssa kävi vähän hassusti. Merkiltään se on Wahlsten.

Fleeceloimia löytyy kaksi, on fullneckiä ja normaalia. Fullneckin sain lahjaksi ihanilta aasiyhdistysläisiltä, jotka antoivat sen Muulille tervetulolahjaksi Suomeen! Alla on kaulakappaleeton, jota muokkasin edestä niin, että siirsin solkia ns pidemmälle, jolloin kaula-aukko pieneni. Tositoimissa loimi ei ole ollut kertaakaan, vaan siellä se on hyllyssä.

Ja onhan mulla tietenkin myös yksi ötökkäloimi, kun halvalla sain! Eihän sitä koskaan tiedä milloin tälle tulee tarvetta.

Haista ämmä paska t. Muuli

Miltä näyttää Muulin loimikaappi?
2 kpl fullneck fleecevuorinen sadeloimi
1 kpl highneck fleecevuorinen sadeloimi
1 kpl fullneck 150g toppaloimi
1 kpl n. 200g highneck toppaloimi
2 kpl fullneck 300g toppaloim
1 kpl fullneck fleeceloimi
1 kpl fleeceloimi
1 kpl fullneck villaloimi
1 kpl villaloimi

Ihan hyvältä näyttää minusta! Yhtäkään näistä en ole uuden hintaisena ostanut! Näillä loimilla pärjätään toivottavasti pitkään, ja onneksi mulla on ompelukone.

Lue lisää

Elmamessukooste; muuli hengissä ja järjissään

Elmasta selvittiin tavoitteiden mukaisesti. Tavoitteet olivat:

1. saada Muuli sisään omaan aitaukseensa, vaikka siellä on kuivikkeena pelottavaa purua - ei ongelmaa.
2. saada Muuli pysymään omassa aitauksessaan, vaikka minä lähden aitauksen luota kauemmas - ei ongelmaa, mutta hätääntyi kyllä kun vierestä meni poneja, laamoja, alpakoita tai kun aasit lähtivät omasta aitauksestaan pois. Ei kuitenkaan yrittänyt tosissaan lähteä haneen.
3. saada Muuli kävelemään takatilojen kautta eläinareenalle - onnistui hyvin jos Muuli meni edellä, jos se taas tuli perässä, oli sillä ihan liian kiire ja kaksin käsin pidin jo turvasta kiinni ettei mennä aasien yli.
4. olla karkuuttamatta Muulia eläinareenalla esityksen aikana. Aidat ovat matalat. - en karkuuttanut.
5. tavata mahdollisimman monta blogin lukijaa ja keskustella rakentavasti muuleista - ei toteutunut (messuvierailijat on kaupunkilaisperheitä joita ei oikeastaan kiinnosta edes se, että se on muuli eikä iso aasi). Onneksi siinä kävi myös blogin lukijoita ja jopa yksi muulinomistaja!
6. pitää Muuli hengissä ja järjissään koko viikonlopun ajan - check.
7. pitää sen stressitaso niin alhaisena kuin se messuilla on mahdollista (kaikki eläimet stressaavat kun ne ovat vieraassa ympäristössä) - onnistui.

Kauraa kiitos t. Muuli. Kuva: Suvililja.net

Lauantai ja sunnuntai ovat Elman ruuhkaisimmat päivät, mutta jotenkin tämä Elma oli erilainen aikaisempiin verrattuna. Aasiyhdistyksen yksi motiivi osallistumiselle on myydä myyntitavaroita ja kerätä rahaa yhdistykselle. Tavoitteeseen ei todellakaan päästy. Onneksi aasitalutusratsastus oli tosi suosittuaja 246 lasta kävi ratsastamassa aaseilla. Se on aika kova määrä! Aasit olivat talutuksessa kahdesti päivässä tunnin kerrallaan. Yhdellä kerralla siinä oli vain yksi aasi henkilöstöpulan takia.

Kyllähän minä tiesin jo etukäteen että Elmamessujen vierailijat ovat kaupunkilaisperheitä, jotka näkevät maatilojen eläimiä tasan kerran vuodessa, täällä Elmamessuilla. Norkoilin Muulin aitauksessa, mutta aika harva kysyi jotain tai jäi juttelemaan. Tosin mun perusilme on aika tyly, joten se todennäköisesti karkoitti kaikki siitä aidalta.

Onneksi sain myös tiukempia kysymyksiä ja oli todella mukavaa jutella toisen muulinomistajan kanssa. Heidänkin muulinsa viskoo kyllästyneenä päätään ja blogin perusteella ovat muutenkin samanlaisia. Tämä muuli on kesäisin Orimattilassa kotieläinpihalla ja talven asuu Klaukkalassa. Hauskaa päästä näkemään muuli livenä!

Ukkostuuli teki meille satsin aasikylttejä myyntiin, tässä mallikappale!

Tein lehdistötiedotteen siitä, että muuli on nyt ensimmäistä kertaa näillä messuilla ja että muulit ovat harvinaisia Suomessa ja jo perjantaina kävi kuvaaja lehdestä Landsbygdens Folk kysymässä pari kysymystä ja lauantaina hän tuli uudestaan toimittajan kanssa kyselemään Muulista. Myös Yleisradion luontoääni Paul Segersvärd kyseli pitkään aaseista ja annoin hänelle vihtiläisen aasin- ja muulinomistajan numeron. Toivottavasti aasit ja muulit saa näkyvyyttä!

Muuli söi vuorokaudessa yhden ison heinäverkollisen olkea ja kolmen vuorokauden aikana n 4 kiloa säilöheinää ja yhden paalin kuivaheinää. Hieman huolestuin sen juomisesta, kun eläintenhoitajat täyttivät vesiastioita niin tiuhaan tahtiin, etten ehtinyt nähdä että oliko vesi vähentynyt yhtään. Pari kertaa kävin myös itse tyhjentämässä ja puhdistamassa astian, kun sinne oli mennyt purua. Näin vain kerran kun se joi vettä.

Vettä se kyllä joi pakosti, koska se pissasi ja caccasi ihan normaaliin tapaan. Eläintenhoitajat siivosivat aitaustakin niin tiheästi ettei mun tarvinnut tarttua talikkoon kertaakaan. Siellä toinen seisoi karsinassa pitäen Muulin riimusta kiinni ja toinen siivosi kakkoja ja Mulppe vain seisoi siinä rauhassa paikallaan!

Kuva: Susanna Salmi

Kuva: Susanna Salmi

Lauantain esityksessä nakitin toisen hallituksen jäsenen taluttamaan Muulia kenttää ympäri, jotta pystyin itse puhumaan mikkiin. Muuli meni kiltisti vieraankin perässä, vaikka olikin yrittänyt saada kauraa keinolla millä hyvänsä. Muuli uskalsi myös piehtaroida.

Sunnuntain esitykseen sain lainattua poniagilityn järjestäjiltä puomin ja autonrenkaan ja meillä oli myös pressu, niin oli kolme "temppua" kentällä. Juontaja Sari Heltelä on juontanut Elmat aina tähän saakka ja muistaa unissaankin mitä aaseista pitää puhua, joten hän veti suurimman osan sunnuntain esityksestä ja mä kävin siinä puhumassa hetken. Muuli piehtaroi sunnuntainakin, mutta taas kohdan piti olla sellainen, jossa aasi oli jo piehtaroinut.

Aasilta mallia. Kuva: Suvililja.net

Muuli perässä. Kuva: Suvililja.net

Sunnuntaina piehtarointi jatkui samassa kohdassa areenaa. Kuva: Piia Lukkaroinen

Muulille olen ihan hyvin saanut opetettua kaikenlaista, mutta paikoillaan rauhassa seisomista en ole osannut opettaa. Turpa oli vyölaukussa heti kun se huomasi mahdollisuutensa. Agilitytemppujutut se teki oikein hienosti eikä videoiden perusteella tehnyt niitä ihan koko aikaa korvat luimussa.

Sunnuntaina näin Muulin makailemassa ekaa kertaa. Piehtarointia/kuopimista se oli kyllä harrastanut kun purut olivat aina takaseinälä. Hetken aikaa katsoin sitä kauempaa, sitten otin pari kuvaa viereisestä autauksesta (aasit olivat areenalla juuri silloin) ja menin vielä sisään sen karsinaankin. Olin todella yllättynyt kun se ei noussut heti pystyyn vaan pystyin palkkaamaan sitä kauralla siitä hyvästä kun se pysyi makuulla.

Siinä oli yleisöä aidan takana ja pyysin yhtä herraa ottamaan kuvia tästä special momentista. En tiedä miten hän kuvasi, mutta oli ottanut hidastetun pienen klipin iphonella. Se oli ihan kiva, joten laitoin sen sellaisenaan Instagramiin.

Video, jonka Kaisa Määttänen (@rosamiii) julkaisi 13. 11ta 2016 klo 2.02 PST

Kyseisen postauksn jälkeen mun huoli heräsi.

Näin että Muuli halusi haukotella, joten otin hetkeksi riimun pois. Eläimillä pitäisi pitää riimuja päässä, jos tulee esim tulipalotilanne ja ne pitää pelastaa. Tai jos ne vaikka karkaa. Muuli taisi tosin olla ainut, jolla oli riimu, joten ehkä kyseinen sääntö oli poistettu mun tietämättäni.

Muuli haukotteli antaumuksella ja piti suutaan auki liikuttaen leukaa puolelta toiselle. Mm tämä on vatsahaavan oire. En kuitenkaan voi uskoa, että sillä olisi ollut vatsahaava, sillä vaikka se voikin johtua myös stressistä, vaatii se tietääkseni samalla sen, että mahalaukku pääsee tyhjenemään liian pitkiksi ajoiksi kerrallaan. Muuli söi olkea melkein koko ajan.

Tässä on neljä kuvaa makaavasta muulista. Vaikka se kahdessa ensimmäisessä näyttää nuutuneelta, on sillä silti korva minua kohti koko ajan. Otin kuvat aasien karsinasta. Kaksi jälkimmäistä laitoin siksi, että enimmäkseen sen korvat olivat eteenpäin ja se katseli ihmisiä karsinansa ulkopuolella. Ei tarvinnut olla kuvaamassa kuin 30 sekuntia, että sain nämä neljä kuvaa (ja 30 näiden lisäksi). Kuvien valinnalla voi siis tosi hyvin luoda mielikuvia tapahtumista. Viittaan tietenkin suunaukomiskuviin kisoista jotka näyttävät vain sen yhden hetken.

Tässä kuvassa näkyy selkeät rypyt silmän päällä jotka voi tulkita osaksi kipuilmettä. Ollessani läsnä tuossa aidan takana, en kuitenkaan sanoisi Muulin olleen tuskissaan.

Ja myöhemminkin näin sen makailemasta, se jopa hetkeksi laski päänsä puruihin ja huolestunut messuvierailija tuli kertomaan siitä. Tarkkailin sitä kyllä koko ajan ja näin kun se laski pään. Menin taas sen karsinaan ja tällä kertaa se oli nousemassa nopeammin pystyyn. Tyhjensin verkossa olevat oljet karsinaan ja se alkoi syödä niitä, eikä enää loppupäivänä mennyt makuulle. Ähkyä sillä ei ollut, koska caccaa tuli kyllä ulos säännöllisesti. Oljen D-arvo eli sulavuus on alle puolet, eli yli puolet oljesta tulee peräpäästä ulos.

Oljen syöttämisessä on se vaara, että jos eläin ei liiku ja/tai juo tarpeeksi, ei suoli voi toimia normaalisti ja ähkyriski kasvaa. Tarkkailin siis koko viikonlopun sen juomista, ulostamista ja kuntoa erityistarkasti. Olin kuitenkin näköyhteyden päässä vähintään kahdeksan tuntia joka päivä, joten tarkkailu oli helppoa.

Muuli makoilee kotitallillakin usein ja paljon, erityisesti puolen päivän aikaan. Messuilla näin sen makaamassa vasta sunnuntaina, joten uskon että isoin syy siihen oli yksinkertaisesti väsähtäminen ja sen tapa makoilla. Se seurasi aktiivisesti ympäristöään ja korvat ja silmät liikkuivat.

Messuhalli oli poikkeuksellisen kuuma. Kun yleensä Elmaan ollaan pukeuduttu tosi lämpimästi ja pidetty Aasipipoja päässä koko ajan, hikoilin tällä kertaa jo, kun mulla oli ohut merinovillapaita uuden liivin alla. Yritin pitää pipoa päässä (jotta pipot myisivät paremmin), mutta en pystynyt, soija alkoi valua niskaa ja selkää pitkin.

Kuumuuden takia ilma hallissa oli todella huono. Kentät pölisivät ja karsinoiden puru pölisi. muuli oli koko ajan pienen purupölyn peitossa, meidän myyntitavaroista puhumattakaan. Ja kotona kun yskin ja niistin, tuntui että purupölyä oli keuhkot täynnä.

Kuva: Suvililja.net

Kuva: Suvililja.net

Kuva: Suvililja.net

Kuva: Suvililja.net

Sunnuntaina messut loppuivat viideltä ja pakkailtiin Piian kanssa aasiyhdistyksen kamoja ja tehtiin inventaariota siinä kaikessa rauhassa. Aasien omistajalla oli ongelma trailerin kanssa, joku maanteiden keisari oli parkkeerannut mersunsa trailerin eteen! Myös trailerin takana oli auto, eli sankarit olivat parkkeeranneet kolmeen riviin!

Mersun omistajaa ei saatu kiinni, mutta takana oleva auto lähti, jolloin he olivat hinanneet traileria taaksepäin ja saaneet sen mukaan matkaan. Myös Muulin kyyti tuli pian tämän jälkeen.

Aasit lastattiin ensin, Muuli tietenkin hätääntyi ja veivasi edestakaisin karsinassaan, ei kuitenkaan hyppinyt pystyyn tai mitään sellaista. Aasien lähdön jälkeen pakkasimme vielä oman auton täyteen myyntitavaroita, mies peruutti trailerin parempaan paikkaan ja lastasin loimitetun muulin sisään alle minuutissa. Se käveli sinne kuin vanha tekijä eikä naru kiristynyt kertaakaan! Olin säästellyt pienen määrän säilöheinää kotimatkalle ja Muuli jäi tyytyväisenä syömään sitä.

Muuli rauhoittui aasien lähdön jälkeen heti, kun menin sen karsinaan loimittamaan sitä kuljetusta varten. Jotenkin en usko että eläin tietää että "nyt pääsee kotiin, joten menen kiltisti autoon" vaan se elää ihan siinä hetkessä eikä ajattele että mitä tapahtuu kun se seuraavan kerran puretaan trailerista. Se, että lastautuuko eläin paremmin kotona vai vieraassa paikassa, on mielestäni kiinni vain siitä, missä lastausta on harjoiteltu. Yleensä sitä on harjoiteltu enemmän kotona. Lastautuminen riippuu myös lastaajan stressitilasta. Onko kiire lähteä? Pelottaako jo valmiiksi jos se ei menekään? Ainakin minä olin paljon rennompi Elman päässä kuin kotitallilla, kun päässä pyöri vielä miljoona kauhuskenaariota viikonlopun varalle.

Matkaan traileriin otettiin myös joulukuusi, saavat tarhaan pureskeltavaa.

Kotona riisuin Muulin loimesta ja päästin tarhaan. Kello oli noin seitsemän ja hepat olivat vielä ulkona kun oli tuuleton hyvä pakkassää. Ajattelin että se haluaisi piehtaroida, mutta se ignoorasi täysin Tuulin hörisemisen ja lähti tutkimaan tarhaa turpa maassa.

Jotta teksti pysyisi luettavampana, oksennan tähän runsaasti kuvia viikonlopulta ja editoin pienen videonkin kun pyörittiin sunnuntaina areenalla. Aasiyhdistyksen hallituksen jäsenille tilattiin nämä Berran treeniliivit, ja ne on kyllä hienot! Liivi on täydellinen messuvaate kun taskuihin mahtuu puoli omaisuutta mukaan eikä siltikään näytä normaalia lihavammalta. 

Tilasimme liivit järvenpääläiseltä Ilowillalta. Tekivät nopeasti ja jäjestä tuli upeaa! Fontti on samaa kuin mitä käytetään Aasiyhdistyksen logossa. Suosittelen lämpimästi jos etsit seurallesi treeniliivejä! Myös hevospuolella tämä on taskujen ansiosta kätevämpi kuin ratsastusliivi.

Kuva: Piia Lukkaroinen

Kuva: Piia Lukkaroinen

Kuva: Tiina Räikkönen (tuotekuva Tintun piposta)

Odotellaan eläinareenalle pääsyä. Kuva: Piia Lukkaroinen

Kuva: Piia Lukkaroinen

Kuva: Susanna Salmi

Kuva: Susanna Salmi

Kuva: Susanna Salmi

Huomaa, korvat edessä vaikka tekee temppua! Kuva: Susanna Salmi

Kuva: Susanna Salmi

Kuva: Piia Lukkaroinen

Kuva: Piia Lukkaroinen

Kuva: Piia Lukkaroinen

Kuva: Susanna Salmi

Kuva: Susanna Salmi

Kuva: Susanna Salmi

Kuva: Susanna Salmi

Kuva: Piia Lukkaroinen

Kuva: Suvililja.net

Kuva: Suvililja.net

Kuva: Suvililja.net

Kuva: Suvililja.net

Kuva: Suvililja.net

Kuva: Suvililja.net

Kuva: Suvililja.net

Kuva: Suvililja.net

Lue lisää