Puhutaampa hetki siitä, mikä on hevosille luonnollista. Onko pallon nostaminen luonnollista? Ei. Kuva: Reetta Ollila
Näin Facebookissa videon, jossa musta hevonen kiipeää tikapuolle ja laskeutuu sieltä kevyesti alas kouluttajansa ohjauksessa. Laitoin videon tietenkin jakoon saatesanoin "Tajusin just et mitä Muuli tarvitsee joululahjaksi". Tällä tarkoitin niitä tikapuita, en friisiläistä. Tai sitä miestä. Tosin se mies olisi varmaan aika hyvä kouluttaja, että se olisi ihan tervetullut meille.
Videon hevosta käsiteltiin videon ajan kauniisti ja hevonen näytti siltä, kuin se olisi tehnyt tempun ennenkin. Hevosen ilme ei varsinaisesti näkynyt, mutta se seurasi ympäristöään, korvat liikkuivat ja sen liikkeet näyttivät olevan varmoja. Se ei siis liikehtinyt hysteerisen äkkipikaisesti, vaan näyti siltä, että juttu on tuttu sille. Kuolaimia se kyllä mutusti, mikä ei nykytietämyksen mukaan ole hyvä juttu.
Hevosta kiitettiin ja palkittiin lopussa, kun se oli jo alhaalla telineiltä. Tempun opetus oli todennäköisesti aloitettu ihan alkeista ja edetty pikkuhiljaa pidemmälle ja pidemmälle. Ketjutusta tässä ei ole varmaan voitu käyttää, koska ilman alkuvaiheita ei ole mahdollista saada hevosta seisomaan ylimmälle tasolle.
Kyllähän minä arvasin, mitä kommentteja video tulee saamaan, olihan se kerännyt niitä jo eräässä toisessa ryhmässä ennen kuin julkaisin sen. Halusin silti kaivaa verta nenästäni. Julkaisin sen blogin Facebook-sivulla. Laitoin popparit mikroon. Let the games begin.
Pelit todellakin alkoivat. Suurin osa kommentoijista oli kauhistuneita tästä eläinrääkkäyksestä. Kommentit on poimittu Facebookista sekä suomenkielisistä ryhmistä että suoraan videoon tulleista englanninkielisistä kommenteista. Kommentit jakoivat hevosihmiset selvästi kahteen eri ryhmään, enemmistö piti videota negatiivisena ja vähemmistö positiivisena.
"Eläinrääkkäystä"
"Miksi hevonen asetetaan vaaratilanteeseen? Se ei olisi halunnut tuonne"
"En todellakaan tykkää, temppu on riskialtis. Miksi aina laitetaan hevoset ekemään asioita, jotka on ihmisistä kivoja? Hevoset kyllä kiipeilee, mutta ei varmaan rappusille."
"Miksi?"
"Tämä on niin surullista koska hevonen tekee tuon vain siksi ettei saisi kepistä"
"En näe tässä henkilökohtaisesti mitään järkeä. Se ei ole luonnollista eikä mukavaa hevosele. On kauniimpaa katsella juoksevaa hevosta kuin vain hyvin vuoksi tikapuilla kiipeilevää hevosta."
"Älytöntä"
"Toi on todella vaarallista, ja mitä järkeä?"
"Miksi kukaan näkee tällaisen opettamisen millään tapaa tarpeelliseksi, edes show-mielessä?"
"Onhan tuo hienon näköistä, mutta mitä jos hevonen säikähtää ja lentää alas niin ei ole enää. Miksi pitää tehdä tuollaista?"
"Hevosen rakenne ei ole tehty tällaiseen. Hevosella on kuolaimet ja sivuohjat eikä se voi tasapainottaa sen takia itseään kaulallaan. Hevonen ei tee tätä omasta vapaasta tahdostaan, vaan tämä tehdään vain huvin vuoksi. Ota kuolaimet ja ohjat pois ja katso, tekeekö se sen vapaana. Kaiken lisäksi hevosella on korvat taakse päin suurimman osan ajasta."
"Tässä vaarannetaan ihan turhaan hvosen henkeä. Menisivät itse kiipeilemään"
Ei todellakaan ole kovin luonnollista hevoselle. Mitä hyötyä tästä tempusta on?
Näin sanoo kommentoija, joka kuitenkin harrastaa todennäköisesti ratsastusta. Mitä luonnollista ratsastuksessa on?
Nosteleeko hevoseläimet luonnossa
sullaan esineitä? Eivät. Onko tästä taidosta hyötyä tulevaisuudessa?
Ehkä, jos se ojentaa vaikka pudonneen raipan. Onko ratsastus
luonnollista? Kuva: Reetta Ollila
On lähtökohtaisesti aika luonnotonta pitää hevosia ylipäätään. Pitää niitä karsinassa, tarhassa tai pihatossa. Edes Paddock Paradise ei ole sitä, missä hevonen luonnossa eläisi. Domestikaatiossahan hevosen aivot ovat hieman pienentyneet, joten se ei ole enää ihan sama kuin villihevonen, mutta aika lähellä. Hevosen rakenteeseen (tässä luki aiemmin virheellisesti että fysiikkaan) emme ole voneet kesytysprosessissa vaikuttaa ja hevosen rakenne on hyvin samankaltainen kuin noin 5000 vuotta sitten, kun ensimmäiset hevosvarsat otettiin emiensä alta kyliin ja kesytettiin ratsuiksi ja rehuksi. (lähde: Hevostietokeskus)
Entäs ratsastus? Evoluutio ei ole muovannut hevosta kantamaan ratsastajaa emmekä me ihmiset ole pystyneet edes 5000 vuodessa luomaan hevosesta ratsuksi sopivampaa. Miksi ratsastus siis olisi luonnollisempaa tai tarpeellisempaa hevoselle? Ratsastajan tehtävähän on istua kyydissä mahdollisimman vähäeläeisesti mutta vaikka olisi millainen Ingrid Klimke, tulee silti tuotettua hevosen selkään sinne kuulumatonta taakkaa.
Puhutaanko hetki lehmistä? Aina kun joku lehmäratsastusvideo lähtee leviämään somessa, saa se samantyylisiä kommentteja. Ei ole luonnollista, lehmän selkä ei kestä, lehmän ei kuulu hypätä varsinkaan esteitä. Kommentoijina on ihmisiä, jotka ratsastavat ihan viikoittain hevosella! Eikö ole aika absurdia?
(lehmävideo on aika kiva, suosittelen katsomaan)
Miettiiköhän postauksen kohuvideon friisiläinen, että on tämä aika kumma temppu, että laukanvaihdoista olisi tulevaisuudessa enemmän hyötyä?
Millä tavalla pohkeenväistö tai kärryjen vetäminen ovat hevosen kannalta luonnollisempia tai hyödyllisempiä kuin sirkustemput? Entäs keskiaikalarppaus miekkojen ja peitsien kanssa, mitä luonnollista siinä on? Mistä me ihmiset tiedämme, mitä hevonen tekee mieluiten? Tai oikeastaan me tiedetäänkin, se haluaa olla laumassa kavereiden kanssa ja syödä.
Jos jätetään eläinten vapautisrintaman sanoma käsittelemättä, mutta katsotaan alun hevosvideota sillä silmällä, että kärsiikö hevonen? Helena Telkänranta kertoo Me Naisten haastattelussa siitä, mitä ns hauskoissa nettivideoissa kannattaa katsoa.
"–Video, jossa eläin tekee tempun, herättää kysymyksen: miten temppu on opetettu eläimelle? Maailmalla – mutta valitettavasti myös Suomessa – on yhä niitäkin ihmisiä, jotka käyttävät väkivaltaa, rangaistuksia ja pelkoa opettaessaan eläimille temppuja. Kun vaikka norsu esittää turisteille akrobatiaa, se tekee sen luultavasti välttyäkseen rangaistuksilta ja kivulta. Ja temppukin on vaarallinen: usein toistuvat luonnottomat asennot kuluttavat niveliä ja voivat aiheuttaa kroonista kipua aiheuttavan nivelrikon."
Jos siis näet videolla tempun, mieti aina, miten se on opetettu. En minäkään tiedä miten friisiläinen on opetettu, mutta tuon videon perusteella se näyttää tekevän tempun mielellään, vaikka pureekin kuolainta.
Alla on video Muulista, joka tekee peruutuksen hännästä vetämällä. Sekin puree kuolainta. Aloitin tempun opettamisen niin, että aluksi riitti painon siirto taakse. Silloin löysäsin hännän, kehuin ja kävelin pääpuoleen antamaan kauraa. Tästä lähdin lisäämään matkaa, jonka haluan Muulin peruuttavan ja nyt se peruuttaa jo aika monta askelta. Mitä hyötyä tästä taidosta on tulevaisuudessa? Ei mitään. Onko tämä luonnollista muuleille? Eivät ne ainakaan minun tietääkseni vedä toisiaan hännästä ja laita kaveria peruuttamaan.
Hännästä vetäminen on tietenkin ihan kevyttä kamaa tikapuiden kiipeämiseen, mutta onko se sitä eläimen näkökulmasta? Miettiikö eläin että tämä temppu oli kyllä vaikeampi kuin eilinen? Eläin miettii tasan sitä, mitä tekemällä se hyötyy. Joko se saa palkinnon tai se pääsee eroon paneesta tai kivusta. Jossain vaiheessa siitä itse tekemisestä tulee kuulemma eläimelle palkitsevaa. Sillä on energiaa ja se haluaa käyttää aivojaan ja selvittää, että mitä tekemällä se saa palkinnon. Eläin alkaa kokeilla aiemmin oppimiaan temppuja, jos joku niistä johtaisi palkintoon.
Me Naisten jutussa annetaan vielä hyvä ohje videoiden jakoon "Kuinka eläinvideoita sitten voisi ihailla eettisesti? Katso ja jaa ainoastaan sellaisia videoita, joissa tiedät eläinten voivan hyvin. Jos et ole täysin varma, älä ainakaan jaa videota eteenpäin. Jos et ole monen eri eläinlajin erityisasiantuntija, yksi mahdollisuus on etsiä videoita asiantuntijalähteistä, esimerkiksi suomalaisten ja ulkomaalaisten eläinsuojelujärjestöiden sivuilta tai vaikkapa eläindokumenttien tuottajilta. Silloin löydät kivoja ja söpöjä videoita, joiden tekeminen on ollut eläimillekin turvallista."
Jaoin hevosvideon se perusteella mitä videolla näin. Näin siinä taitavasti opetetun hevosen. Temppu voisi olla verrattavissa vaikka levadeen vaikeustasonsa puolesta, tai mistä minä tiedän kun en ole kumpaakaantemppua opettanut. Hevonen näytti toimivan miehen kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä ja pakottamatta. Siihen en osaa ottaa kantaa, onko tempun opettaminen järkevää vai ei. Tai että onko se tarpeellista.
Kuvat tarjoillaan Teille tällä kertaa kännykkälaatuisina.
Kuten eilen kerroin, osallistuin viikko sitten pienelle työajokurssille ja otin kurssilta matkaan 190 cm pitkät kakkula-aisat! Intoa puhkuen ajoin tallille seuraavana päivänä testaamaan niitä, todetakseni että Muuli on vielä pidempi kuin se suomenhevonen, jolle ne olivat liian lyhyet. 190 on siis selvästi pikkuponikoko.
Laitoin muulille sen omat silavaljaat ja tallikaverilta lainatun Y-rintaremmin, jossa on pinkkejä pääkalloja. Just the way I like it. Rintaremmi on Funnyponnytextin valmistama, harmi, ettei tämä yritys toimi enää aktiivisesti, sillä Muulilla olisi muuten jo täysi kilpailusetti pinkeillä pääkalloilla.
Muuli ei sanonut mitään, kun toin aisat sen taakse ja vierelle ja kun nostelin aisoja ja pudottelin niitä "vahingossa" maahan. Se ei sanonut mitään, kun toin aisat sen kyljille ja hivelin sitä niillä. Tai kun nostin aisan sen takana kokonaan pystyyn. Ei mitään reaktiota.
Saatat nyt kuvitella, että Muuli seisoi puomilla kauhusta jäykkänä, mutta se oli oikeasti tosi rento, jopa liian rento... Muuli on siitä mielenkiintoinen eläin, että vaikka se saattaa kauhistua juoksutusvyön nähdessään, rauhoittuu se heti kun se on sen selässä. Ja kun näplään solkia tiukemmalle tai löysemmälle, odottaa Muuli rauhassa pää alhaalla. Enkä aijo julkaista yhtään kommenttia liittyen opittuun avuttomuuteen, koska sellaisessa tilassa Muuli ei ollut. Syötin sille nimittäin koko ajan kauraa ja ainakin syljeneritys toimi hienosti.
Vaikka kuvistakin selvästi näkee että liian lyhyet nämä ovat, laitoin ne silti kiinni. Ja talutin Muulia kaksi askelta todetakseni, että takajalat osuvat jokaisella askeleella poikkipuuhun. Muuli ei onneksi ollut siitä kovin pahoillaan, mutta hienosti se seisoi talin pihalla riimunnarussa (sitomatta kiinni) kun otin aisat irti ja yritin laittaa tilalle estepuomit. En kuitenkaan keksinyt miten saisin ne aisaremmeillä kiinni, kun ne rullaantuivat koko ajan alas mahan alle. Aisan kannatinlenkeistä ne eivät todellakaan mahtuneet. Oli siis keksittävä jotain muuta.
Laitoin Muulille pehmopuomit.
Ne toimivatkin oikein kivasti eikä Muulia haitannut vaikka se sattui astumaan takasillaan niiden päälle tai jos ne harhautuivat mahan alle paikoillaan seistessä. Tai jos Muuli alkoi repiä niitä hampaillaan. Ensin Muuli oli minulla riimunnarussa ja pian laitoin sille ohjasajo-ohjat, ulko-ohja ohjan lenkin läpi ja sisäohja suoraan käteen. Ei ongelmaa.
Pari päivää myöhemmin jatkoimme harjoituksia mutta pressun kanssa. Viime kesänä muulille oli vielä kauhistus jos selässä ollut pressu putosi ja jäi perään roikkumaan. Tänä kesänä sellaista ongelmaa ei ole ollut vaikka pressu on välillä heilunut aika kovaakin tuulessa.
Näissä ajojutuissa on sellainen juttu, että eläin ei saa missään kohtaa pelästyä ja ottaa hatkoja. Tiedän, ettei Muuli lähde taluttaessa käsistä ilman jotain erittäin hyvää syytä, joten uskallan talutella sitä pelottavia asioita selässään kenttää ympäri. Kun se siinä tuntuu menevän ok eikä se kiinnitä huomiota perässä roikkuvaan asiaan, saatan laittaa sille ajo-ohjat ja ohjastaa takaviistosta. Jos energiatasot nousevat, palaan taluttamaan ja lopetan harjoituksen kun Muuli rentoutuu.
Parhaiten harjoitukset näkyvät ehkä tältä laadukkaalta kännykällä otetulta videolta. Tällä kertaa video sisältää tekstit ja musiikin, mutta ei ääniraitaa.
Saimme testiin myös länget. Ne olivat pääosin koristekäytössä, mutta niistä voisi ottaa mitan ja alkaa etsiä sopivan pituisia länkiä Muulille. Nämä mustat länget olivat sisämitaltaan 55 cm ja luulen että Muulille sopivampi koko olisi hieman vähemmän, varsinkin kun Muulin pyöreän "niskalihaksen" takia harjustinta joutuu pidentämään. Yritän nyt ensisijaisesti katsella myytävistä längistä niitä, jotka ovat tuolta päältä "pyöreämmät".
Muulien ja aasien niskan muotoa on hieman hankalaa näin tekstin muodossa kuvailla, joten piirsin laadukkaan kuvan Paintilla, ihan kuulkaas hiirellä.
Kun laitoin Muulille mustat testilänget päälle ja puristin alhaalta yhteen, tursusi sen niskamakkara joka puolelta ulos. Ja se ei ole pelkästään läskiä, vaan lajiominaisuus. Hevosen pitää olla todella ylilihava, jotta sen harjamarto olisi miehen käsivarren paksuinen.
Meillä asustaa täällä Keski-Uudellamaalla työhevosharrastaja, Tanja Lundsten, jonka hevonen Uuras voitti juuri neljättä kertaa kyntämisen SM-kultaa. Koska Muulinkin kanssa ollaan kyntöruunausta harrastettu, en voinut kieltäytyä kun vanha tallikaverini kertoi, että Tanja on tulossa heidän tallilleen pitämään pienen työajoiltapäivän.
Päivä oli syyskuun alussa ja intoa puhkuen osallistuin mukaan. Haaveilin nimittäin siitä, että Muuli saisi joskus vuorostaan toimia kyntöruunana.
Tanjasta sen verran, että hän on muuttanut Mäntsälän Ohkolaan 16 vuotta sitten ja osti itselleen suomenhevosruuna Uuraksen, jonka kanssa hän on tehnyt kaiken mitä nyt voi tehdä. Tai no, ratsastuspuolelta kisatuloksia ei ainakaan vielä ole, mutta hyvin kattava CV Uuraksella silti on. Uuraksen Facebook-sivuilta kopioituna:
"Reissuissa kuskeilta aina kysellään mitä kaikkea minä olen tehnyt. No eihän ne muista puoliakaan. Vaikka laiska on se joka töitään luettelee niin tässä niitä nyt on muistista koottu:
Ravikisat: 30,4ake-28,7ke. 73 starttia 5-4-4.
Työkisat: SM kulta kyntökisoissa x 4, hopea x 2, pronssi x 4 vuosina 2007-2015.2016 kultaa myös.
Vetokisat: 2008 1 sija 23 porrasta 4,3 m Juankoski , 2009 1 sija 16 porrasta Kaavi, 2 x 4 sija Tuusniemi.
Käyttöajo vuonohevoset avoimet 3 palkinto.
Elokuvat/sarjat: Tauno Tukevan sota 3 jaksoa, Missä kuljimme kerran, Tähtitaivas talon yllä, Elämää suurempaa 6 jaksoa, Valtiopeli. Suomi 1907. Hulluus kylässä. Teatterit: Vaahteramäen Eemeli, Robin Hood, Peppi Pitkätossu, Suomenhevonen.
Kurssihevosena ainakin yht 18 kertaa. Metsätyöt 2 x Haukivuori, Sipoo Ohkola, Heinola.
Kevättyö: Ohkola x 4, Lepsämä, Jämsä, Kumpula x 3,
Syystyö Ohkola, Heinätyö Sauvo.
Käyttöajo x 2.Työajokurssi. Parissa neljän eri hevosen kanssa, Lukuisia perinne näytöksiä, kyntöö, niittoo,valjastus ym: mm.Turku, Helsinki, Heta, Lopee, Mäntsälä. Kursseja/tehy yksityisille, yhdistyksille, firmoille.
Töitä luomutiloilla esim. Kumpulan kasvitarhan kaikki palstat jo vuosia. Satoja ajelutuksia vuosien aikana tapahtumissa, vanhainkodeilla, joulukadut, kehitysvammaiset, päiväkodit, viljelykset, häät, hautajaiset, eläkkeelle siirtymiset. Vammaisratsastusta, talutusratsastusta jne. Ystävä hevostoimintaa, + lukuisia muita hyväntekeväisyys kohteita esim. Ohkolan laskiaiset v.2004 lähtien.
En näköjään itsekkään enään muista kaikkea Suomenhevosen ja työhevosen puolesta on kansalle tietoa jaettu jo liki 15 vuotta. T. Uuras ps. Olen muuten erisukuinen suomenhevonen vaikka jalostusarvo onkin viety pois jo ravimaailmassa."
Tanjasta kannattaa muuten lukea artikkeli Ylen sivuilta, jossa hänen elämäänsä ja hevosharrastusta avataan todella kivasti. Hän on lapsuutensa asunut maalla, muuttanut Helsinkiin ja asunut siellä pitkään. Unelma maallemuutosta ja omasta suomenhevosesta ei kuitenkaan koskaan kuollut. Tällä hetkellä Tanjalla on 25-vuotiaan Uuraksen lisäksi kuusivuotias ja erisukuinen ori Tuohivirsu, joka on kantakirjattu työhevospuolelle ja on tänä kesänä ottanut vastaan ensimmäiset tammansa.
Tanja ottaa kotitalliinsa mielellään ihmisiä, joka haluavat oppia lisää valjastuksesta ja työajosta ja hän piti tämän pikkutallin työhevosiltapäivän melkein ilmaiseksi. Mahtava tapa siirtää tietoa eteen päin ja innostaa uusia ihmisiä työhevosmaailmaan! Tai työmuulimaailmaan.
Luulen nimittäin että Muulille sopisi oikein hyvin esimerkiksi se kentän lanaaminen, mitä kurssilla päivän päätteeksi teimme, tai joku muu aika monotoninen, helposti opittava mutta fyysisesti väsyttävä duuni.
Väiski
Aloitimme tallissa kaverini Tiinan Väiski hevosen kanssa. Tiina omistaa siis suuren puoliveriruunan, josta hän haaveilee kärryttelyhevosta. Väiskillä on ehkä ajettu nuorempana ennen Suomeen tuloa, koska se ottaa valjastuksen ja aisat niin hyvin vastaan. Harjoittelimme sen kanssa pari talvea hiihtoratsastuskilpailuihin ilman mitään ongelmia. Perässä on myös ollut pulkka, ei ongelmia.
Tanja muuten sanoi, että pulkka ja liinat voivat olla aika riskialtis yhdistelmä sekä hevoselle että pulkassa istuvalle. Onneksi kuulimme sen vasta nyt.
Kuvasin kaiken oleellisen videolle ja koostin videoista eri pituisia pätkiä aihealueiden mukaan, jotta katselumukavuus olisi maksimaalinen. Tosin siinä kohtaa, kun aloin siirtää videoita YouTubeen huomasin, ettei pyörää olisi kannattanut turhaan keksiä uudestaan, netissä on vaikka kuinka paljon videoita valjastamisesta! Mutta tulipahan tehtyä ja ehkä näistäkin on jollekin joskus apua. Teen blogia (yllätys yllätys) myös itselleni, eli katselen näitä siinä kohtaa kun Muulia ensimmäistä kertaa valjastan.
Tanja kertoi pitkään siitä, miten länkiä sovitetaan. Väiskin länkien kooksi selvisi 55-60 senttiä. Länget eivät saa puristaa, eikä niissä saa olla löysääkään, kun ne lepäävät lapojen edessä. Joillain hevosilla on hyvä längensija, Väiskillä aika vaatimaton. Työhevosten längensija vielä "kasvaa" koko ajan, koska läski sulaa pois länkien alta.
Väiski sai päälleen ensin toiselta hevoselta lainatut silavaljaat ja sen jälkeen luokkivaljaat. Länget kuuluvat molempiin valjastuksiin. Erona valjastuksilla on se, että luokkivaljastus levittää aisoja irti hevosen kyljistä, jolloin sen on mukavampi vetää esimerkiksi tukkeja metsästä. Metsätöissä ja reen kanssa käytetään käsittääkseni aina luokkivaljastusta. Kärryjä sensijaan vedetään silavaljailla, esimerkiksi isoja heinäkärryjä tai kevyempiä ajelukärryjä. Myös ravikärryjä voisi ihan hyvin vetää längillä, niillä vetäminen on hevoselle mukavampaa kuin rintaremmillä.
Rintaremmeistä sen verran, että Y:n muotoinen on parempi kuin suora, koska se asettuu hevoselle hieman länkien tapaan ja antaa hevosen rinnalle ja lavoille vapauden liikkua.
Kentän lanaus on sellainen mukava pikkuhomma, joka sopii mielestäni kaikille hevosille. Kun siis olimme treenanneet luokkivaljastusta riittävästi tallissa sisällä, valjastettiin suomenhevostamma Viivi ensin silavaljaisiin vain huomataksemme että omistajan uusvanhat kakkula-aisat olivat liian lyhyet. Toiset kakkulat oli tarkoitettu luokkivaljastukseen, joten vaihdoimme valjastuksen pikaisesti ja pääsimme hommiin. Viivin länkien rahkeet olivat muuten tosi yksinkertaiset, ne oli valmistettu kuormaliinasta! Kuva rahkeista löytyy heti tämän postauksen alusta.
Kakkula-aisojen takapuun ja hevosten takakavioiden välissä pitäisi olla noin metri tyhjää tilaa ja Viivi kyllä pystyi juuri ja juuri kävelemään niin, etteivät sen takajalat osuneet aisoihin, mutta jos se olisi ottanut yhtään pidempää askelta tai vetänyt, olisi jalka varmasti osunut.
Noh, minä siinä sitten että voisin ottaa ne kokeiluun Muulille että Muuli on vähän lyhyempi. Yeah
right, mennään siihen seuraavassa postauksessa.
Aisat olivat liian lyhyet
Tämä Viivi ei todellakaan ollut ensimmäistä kertaa aisojen välissä, mutta Tiina talutti sitä silti näön vuoksi pari kierrosta pääpuolesta, kun omistaja oli ohjissa kiinni. Vuororellen lanasimme siinä sitten ja koko kenttä saatiin tasoitettua. Kuormalava kannattaa muuten laittaa niin päin, että kentän pinnassa on kolme poikkilautaa eli "ehjä" puoli tulee taivasta kohti. Silloin lava ei ole liian raskas ja se tasoittaa paremmin sen sijaan, että se vain keräisi hiekkaa eteensä. Kuormalava kiinnitettiin kakkula-aisohin ihan vain riimunnarulla, eli mitään spesiaalia ei tallille tarvitse ostaa jos lanailla haluaa.
Ja jos me ikinä Muulin kanssa tuohon pisteeseen päästään, saa se ensimmäiset lanailut hoidella ihan normaaleilla ravivaljailla Y-rintaremmin kanssa.
Tanja suhtautui työajoo todella kivasti, että patentteja saa tehdä, kunhan paalinarua ei käytä. Jalustinremmeistä saa jo kaikenlaista ja niitä voi käyttää jatkopaloina tai vaikka aisankannatinremmeinä. Juuri kukaan ei osta valjaita ja länkiä uusina, vaan osat kootaan sieltä sun täältä. Tällä alalla ei ole varustekilpailua, vaan varusteiden tulee vain olla sopivat.
Muulille tulee silti joskus mustat länget ja silapatja ei saa olla keltainen.
Työvaljaisiin saa hyviä osia Hevarilta eivätkä hinnat ole mitään päätä huimaavia. Kun jossain saa kuulla, että länget pitää aina tehdä mittatilaustyönä, oli Tanja sitä mieltä että kannattaa vain sovitella niin hyvät länget saattavat löytyä kyllä. Ja länkiä voi aina hioa. Harjustinremmilläkin länkiä voi säätää, eli kuinka kaukana länget ovat toisistaan sieltä yläosasta. Rinnustimellakin voidaan säätää, länkien ei tarvitse alta olla ihan kiinni toisissaan, vaan väliin voi jäädä muutaman sentin rako, tarvittaessa.
Väiskikin on iso hevonen, mutta sille meni aivan hyvin suomenhevoselta lainattu valjassetti. Ainoastaan mäkivyöt olivat liian lyhyet, mitta sekin ratkaistiin jatkamalla niitä ylimääräisellä aisalenkillä.
Lanaus onnistui näillä luokkivaljastukseen sopivilla kakkula-aisoilla.
Työajoiltapäivästä jäi tosi positiivinen fiilis ja sellainen että, kyllä me Muulinkin kanssa kohta kenttää lanataan. Ja kun tarkoitan kohta, niin oikeasti kohta. Kakkula-aisat pitäisi käydä naapurin metsästä varastamassa, veistellä ne kuosiin ja sitten mennään.
Jos työhevosjutut kiinnostaa enemmänkin, niin voin lämpimästi suositella blogia Luokki ja satula, jossa on paljon myös videoita aiheeseen liittyen. Noissa vanhemmissa postauksissa on tietoa enemmänkin.
Manu ja emänsä Pola. Aita poistettu meikäläisen mad photoshop skillsejä käyttäen.
Kaverillani Tuikella on Vihdissä sekalainen kavioeläinlauma. Siihen kuuluu tällä hetkellä neljä aasia, yksi hevonen ja yksi muuli, Tuulensuun Manu Uljas. Kävin Tuikella viimeksi vuosi sitten ensin katsomassa tuoretta muulivarsaa ja myöhemmin kesällä ratsastamassa. Erityisesti ratsastuspostauksessa on hienoja kuvia, kun Susanna oli kanssamme aaseilemassa!
Me nimittäin tarvitsemme aina mukaan kolmannenkin henkilön, jotta reissu saadaan varmasti tallenenttua (pics or didn't happen ja sitä rataa). Kaksi siis ratsastaa ja yksi juoksee edestakaisin kameran kanssa. Tällä kertaa halusin saada myös videoita, joten olisimme oikeastaan tarvinneet neljännenkin henkilön ottamaan kuvia, kun minä huolehdin videotuotannosta.
Viime hetken peruutuksen takia jäimme melkein ilman kuvaajaa, mutta laitoin Facebookissa kyselyitä menemään ja kaverini Emmi ilmoittautui kärppänä mukaan ja niin pääsimme lähtemään Helsingistä kahden maissa kohti Vihtiä. Ja se on muuten kaukana, voin kertoa, ajoimme työpaikaltani tunnin!
Minulla oli taas mukana Muulin lännensatula, koska se ei ainakaan tällä hetkellä sovi Muulille ja se on ollut turhan panttina autotallissamme säilytyksessä. Jätin sen itseasiassa Tuikelle lainaan, koska miksi pitäisin sitä pölyttymässä ja Tuikella on varmasti enemmän käyttöä sille. Satula istuu todella passelisti mammuttiaasi Tompalle!
Minä ja Tuike ratsastimme menomatkalla laitumelle. Tompasta oli tullut kunnon herrasmies, se ei yrittänyt syödä juuri ollenkaan ja jos yritti, uskoi se heti ohjasotetta eikä vetänyt päätään maahan, vaikka se olisi voimalla varmasti pystynyt niin tekemäänkin. Näillä aaseilla on käytössään hackamoret.
Parin laukkapätkän jälkeen Emmi pääsi Tompan puikkoihin ja siirryin videoimaan vauhdikkaampia pätkiä. Aika hissuttelua ne kuitenkin olivat eikä laukka oikein maistunut, varsinkaan laitumella, jossa aasit yrittivät lähinnä vain syödä.
Videolta voit kurkata kuinka turvallisia ainakin nämä aasit ovat, selässä voi keikkua miten vain ja aasi vain nököttää paikoillaan syömässä! Olen muuten itse tosi tyytyväinen tähän videoon ja se on (tällä hetkellä) paras mitä olen tehnyt. Kun aihe on kiva ja materiaalia on reilusti, muttei liikaa (taisi olla puoli tuntia, jonka supistin 12 minuuttiin), saa ihan hyvää aikaiseksi. Musiikki tekee paljon, eikä tätä jaksaisi katsoa ilman taustamusiikkia. Tällä kertaa käyttövapaat musiikit tarjoili Bensound.
Kotitallilla Tuike laittoi vauhtia muuhun laumaan, jotta saisimme niistä vauhdikkaita kuvia. Harmi vain että päivä oli todella pilvinen ja kuvista aika heilahtaneita ja rakeisia. Eikä käyttämäni objektiivikaan oikein soveltunut liikekuviin.
Manuhan on hyvin samanlainen kuin minun muulini. Se suhtautuu vieraisiin varautuneesti eikä todellakaan anna koskea. Manu tutustuu kyllä mielellään korvat hörössä, mutta ihmisellä ei ole mitään asiaa koskettaa tätä arvoisaa muulia. Seistessäni laitumella, se hiipi useasti taakseni haistelemaan minua, mutta jos käännyin sitä kohti, se lähti kävelemään pois. Ja jos siihen yritti koskea, se lähti pois nopeammin. Videollakin näkyy kuinka kuvaan sitä selfiekameralla, mutta kun käännyn sitä kohti, ei sitä kiinnosta enää yhtään.
Ja Manua on sentään käsitelty ihan ensimmäisestä elinpäivästä lähtien ja se on nähnyt ihmisiä!
Muuleista sanotaankin yleisesti että niiden itsesuojeluvaisto on paljon suurempi kuin hevosilla tai aaseilla, mistä lie johtuukaan. Tai kun hevosen itsesuojeluvaisto sanoo että juokse karkuun, ja aasi sentään vähän miettii että juokseeko karkuun, niin muulit ovat ihan sekaisin ja häipyvät jo, kun arvelevat että kohta voi käydä huonosti. Siis eivät kaikki, mutta ainakin Manu ja Muuli.
Manun kanssa on treenattu talutusta, sekä maastakäsin että ratsailta niin, että Tuike on ratsastanut sen emällä. Manu antaa Tuiken hoitaa kavionsa ja kiinnikin se antaa nykyään hyvin, ainakin sisältä pihatosta. Lauma asustelee siis siirtotallissa, jota käytetään pihattona. Lisäksi niillä on käytössään toinen, vanhempi pihatto.
Aaseista näkee tosi helposti,
mitkä niistä ovat "bonded". Kuvassa kaksi harmaata aasia ovat bestikset,
emä ja varsa ovat tietenkin bestkikset ja takimpana olevat Tomppa ja
Elvis ovat bestikset keskenään.
Meillä oli tänään toinen ohjasajotunti opettajamme Ullan johdolla.
Kun viimeksi veikkasimme, että Muuli lähtee kerran lapasesta, eikä se lähtenyt kertaakaan, niin tänään se näytti taitonsa peräti kolme kertaa. Onneksi vain kerran minun toimestani.
Ennen tunnin alkua kerroin Ullalle ylpeänä, että kotitehtävät on tehty ja olen tässä välissä ohjasajanut peräti neljä kertaa! Pysähdykset ovat onnistuneet tosi hienostu, kun olen vain tuupannut kädet eteen ja pysäyttänyt Muulin äänellä. Ollaan menty kenttää ympäri ja ympyrällä sitten ravia. Kerran kentällä oli samaan aikaan peräti kolme ratsukkoa, joiden ratsastusta häiritsimme Muulin kanssa pahemman kerran varaamalla joko uraa tai keskiympyrää parhaan taitomme mukaan.
Muulilla oli meno päällä, niin reipasta ja pitkää käyntiä se käveli. Hienot pysähdykset olivat unta vain, Muuli posotti eteen päin, ihan sama pidätinkö ohjista vai annoinko löysät pois. Molemmat ohjat laitettiin aluksi kulkemaan ohjasajovyön kautta. Viimeksi sisäohja tuli suoraan käteen ja siihen tapaan olen ohjasajanut tässä välissäkin.
Tehtiin uutta harjoitusta, jossa pidätän Muulia hieman ohjista ja kun se hieman edes hidastaa, myötään isosti ja pyydän reipasta käyntiä. Tämä sujui oikein hyvin, vaikken tiedä himmasiko Muuli pidätteestäni vai siitä, että se hakeutui kentän aidalle syömään vihreää. No ihan sama, hidasti kuitenkin.
Tästä harjoituksesta seuraava taso oli pitää pidäte päällä useamman askeleen ajan, jolloin Muuli oppii että on ihan ok kävellä hitaasti eteen, vaikka tuntumaa on "enemmän". Tämä ei enää niin hyvin onnistunutkaan, joten Ulla kysyi voisiko ottaa ohjat ja kokeilla. Olisi helpompi opettaa minuakin kun tietää miten Muuli toimii.
Ideana hyvä, toteutettuna ei niin hyvä. Muuli ehti kävellä muutaman askeleen ennen kuin se tajusi että perässä on jotain sinne kuulumatonta (vieras ihminen) ja se poistui paikalta. Odotimme hetken että Muuli rauhoittuu ja antoi taas kiinni. Muulillahan ei ollut mitään hätää, se meni kentän nurkkaan syömään vihreää.
Ulla vaihtoi sisäohjan kulkemaan suoraan käteen, minä kävelin Muulin pääpuolessa, mutta Muuli irti ja yritimme uudestaan. Tällä kertaa se käveli jo useamman askeleen, mutta heti kun Ulla alkoi vaatia Muulilta jotain, Muuli päätti häipyä. Tällä kertaa se kirmaili kentällä hieman pidempään eikä siinä tilanteessa oikein voi muuta kuin odottaa, että se rauhoittuu.
Totesimme että vieras ihminen on liikaa ja otin ohjat. Ulla talutti toiselta puolelta. Ei hyvä. Muuli oli taas irti kentällä naruineen päivineen.
Tietenkään mikään näistä lähdöistä ei sattunut kameraan.
Otin sen pelkästään liinaan ja kävelin hetken lähettäen sitä edelleni. Muulin mielenkiinto oli jossain ihan muualla ja Ulla ohjeisti tekemään suunnanvaihdoksia ja lähettämään Muulia aina uudestaan. Kun sen energiatasot olivat hieman laskeneet ja se seurasi minua, laitoimme ohjat takaisin (sisäohja edelleen suoraan käteen) ja jatkoimme raviympyröillä. Käynnin hidastaminen ja nopeuttaminen jätettiin siihen, niitä voisi treenata seuraavalla kerralla lisää.
Raviympyrällä Muuli toimi oikein kivasti. Urat vetivät sitä magneetin lailla puoleensa, mutta kun siirryimme kentän perälle, meno alkoi muuttua paremmaksi. Sain hetkittäin pidettyä Muulin ulko-ohjalla koko ympyrällä, se nimittäin oikoo tietyissä kohdissa, jolloin ohjat löystyvät.
Saatiin myös uusi kotitehtävä, nimittäin mennä pienissä pätkissä suoraan. Menimme suoraan ehkä viiden askeleen verran, koska en pysy perässä pidempään enkä usko että Muulilla on (vielä) toleranssia siihen että juoksen sen perässä.
Kun Ulla oli viimeksi silleen ,että kyllä tämä ajolle saadaan ajolle opetettua, oli hän tämän session jälkeen selvästi epäuskoisempi.
Muulikauppa, eli miten ihmeessä tämä majesteettinen eläin tuli elämääni. Kuva: Emmi Jormanainen
Osa blogin lukijoista muistaa ehkä, että Muuli ei mielestäni ollut ihan sitä mitä kuvittelin ostavani. En ole asiasta kovinkaan paljoa huudellut hevosihmisten vihan pelossa. Nyt kun aikaa on kulunut, ja nahkani on paksuuntunut, uskallan kertoa, että mitä oikein tapahtui ja miksi minulla on edelleen 15 senttiä pienempi muuli, kuin mitä sen piti olla.
Syyskuu 2015
Selailin Espanjan tori.fi:tä ja siellä oli toinen toistaan hienompia muuleja! Ongelmana oli vain se, etten osannut sanaakaan espanjaa enkä todellakaan ajatellut käydä kauppaa suoraan myyjien kanssa. Espanjasta oli löydettävä joku välikäsi.
Googlailin hieman ja löysin erään suomalaisen yhdistyksen sivut, joka lupasi etsiä suomalaisille Espanjasta hevosia toiveiden perusteella. He järjestävät myös hevosenostomatkoja Espanjaan. Laitoin Facebookin kautta viestiä syyskuussa 2015 ja kysyin, että voisivatko he etsiä minulle Espanjasta muulin. Yhdistys toimii yhteistyössä erään maineikkaan espanjalaisen myyntitallin kanssa, joka kertoo sivuillaan että heillä on jatkuvasti 300 hevosta myynnissä.
En tässä postauksessa kerro, mikä oli tämä myyntitalli tai mikä oli tämä yhdistys, vaan käytän tahoista nimityksiä myyntitalli ja (yhdistyksen) puheenjohtaja.
Hain hieman vanhempaa ruunaa tai tammaa, jolla olisi jo ajettu tai ratsastettu ja joka on ihmisvilinässä kuin kotonaan. Kerroin että budjettini oli noin 2000 euroa + kuljetus ja että minulla ei ole mahdollisuutta tulla paikan päälle katsomaan*.
*Tämä oli ensimmäinen virhe.
Sain nopeasti vastauksen, että yhdistys ottaa kulukorvausta 250 euroa per kauppa ja että ostotarkastus on 150 euroa ja röntgenkuvat tähän päälle, jos niitä haluaa. Pidin kulukorvausta erittäin edullisena. Puheenjohtaja lupasi laittaa etsinnät alulle ja ilmoittaa minulle, kun sopiva muuli on löytynyt. Laitoin hänelle vielä lisää kriteerejä ja linkitin perään espanjalaisten muulien myynti-ilmoituksia. Alla oleva lista on suoraan se, jonka laitoin yhdistykselle.
tamma, saa olla ruunakin mutta jenkeissä muulinkasvattajien mielestä tamma on aina parempi
yli 7v, saa olla nuorempikin, mutta mielellään kuitenkin yli 4v. Muulit "rauhoittuu" ja tasoittuu siinä 6-7v iässä, sitä nuoremmat on vielä kakaroita. Huomasin tuolta markkinoilta että suurin osa myytävistä on alle 4v, eli tämä kohta voi tuottaa eniten päänvaivaa.
145-150 cm, tosin katsoin että noi upeimmat muulit on 160-165 eli sekin koko on ok. Olen itse 160 cm hukkapätkä.
sporttinen rakenne, eli pitkät jalat, hoikka rungosta.
ratsastettu, ravi, käynty ja pysäytys löytyy. Saa löytyä laukkakin. Plussaa jos on myös ajettu ja vetää perässään "mitä tahansa". Luulen että useimmalla vanhemmalla muulilla on ajettu ja ratsastettu.
tasainen ravi (tämä pitäisi löytyä kaikilta muuleilta ;)), niillä saattaa olla myös tölttimäinen tasainen ravikäynti, siitä plussaa jos on. Ainakin Brasiliassa risteyttävät paso finoja ja muita askellajihevosia aasien kanssa ja hakevat juuri sitä tasaista ravikäyntiä. Tai kai sille joku hienompikin nimi on.
rauhallinen ja lunki, koska tälle on tarvetta pari kertaa vuodessa hevosmessuilla. Eli tulee ihmisen perässä mihin vain, tai ainakin vaikuttaa siltä että kunhan tutustuu niin tulee. Tämä ominaisuus voi tosin tehdä sen, että ratsuna muuli on laiska ja flegu (mutta saa olla). Tämä rauhallinen luonne on tärkeimpien ominaisuuksien joukossa. Eli saa muistuttaa jopa pystyynkuollutta, kunhan ei pelkää "mitään".
ei pelkää autoja, mielellään ei pelkää myöskään rekkoja. Ratsunhommia tämä tulee tekemään erityisesti maastossa ja teillä.
kaviot hyvässä kunnossa ja hoidettu. Muulin kaviot on vähän pystymmät kuin hevosen. Plussaa jos on kengitetty ainakin joskus ja suhtautuu kengitykseen hyvin. Niin ja antaa noin arjessa putsata kaviot hyvin, malttaa pitää ylhäällä.
Lokakuu 2015
Sain viestiä alkukuusta, että kaksi kriteereihin sopivaa muulia oli löytynyt ja että saisin niistä lisätietoa. Viikon päästä kysyin, että missä mennään ja sain vastaukseksi "Hei Kaisa, ei ihan vielä, mutta pojat ovat niin perusteellisia, että kun tieto tulee, se on odottamisen arvoista - ei jätä kovasti tilaa lisäkysymyksille, eli uskon että sieltä tulee videot ja kuvat ja luonnetiedot ja hinnat samalla kertaa - eli ei tarvitse kuin tehdä päätös samantien, kun ne tulevat."
Kuun lopussa sain viestin, että asia ei ole edennyt hevosmessujen takia. En siis saanut mitään tietoa näistä kahdesta muulista.
Marraskuu 2015
Marraskuun alussa sain viestin, että ne kaksi ensimmäistä muulia olivatkin huonoja, nykivät narussa ja olivat huonosti koulutettuja, mutta että tallilta ollaan menossa katsomaan ratsuksi koulutettuja muuleja toisaalle. Toinen vaihtoehto olisi valita nuorempi muuli, joka ratsukoulutetaan myyntitallin toimesta. Hinnat pyörivät kuulemma noin 5000 euron tienoilla, mikä on todella paljon muulin hinnaksi Espanjassa.
Muutaman päivän päästä sain mukavia uutisia, kun myyntitalli oli löytänyt kaksi 2,5-vuotiasta tammasisarusta. Näillä on hieno ulkonäkö ja liikkeet ja säkäkorkeus 158 cm kummallakin. Puheenjohtaja arveli, että ne kasvavat 161 cm korkeiksi. Hän kertoi vielä, että saa lisätietoa koulutuksesta ja hinnasta pian. Muulit kuulemma kulkevat kauniisti riimussa, mutta eivät osaa paljoa muuta. Sain muuleista myös kuvia. Muulien "työnimet" olivat tuossa vaiheessa Nepal ja India.
Rakastuin heti, niin hienoilta ne näyttivät kuvissa!
India
India
Nepal
Nepal
Muulien hintaa en siis vielä saanut, mutta sain kuulla että ratsutuksen/koulutuksen hinta on 550 euroa kuussa ja se sisältää tallipaikan lisäksi koulutuksen 4-6 kertaa viikossa. Olin alusta asti päättänyt jättää muulin pariksi kuukaudeksi koulutukseen myyntitallille. Muulit oli valittu tallille nimenomaan minun toiveitani silmällä pitäen. Mutta jos tsekkaat yllä olevia toiveitani, eivät nämä olleet sitä mitä alunperin etsin. Vanhemmat ja kokeneemmat muulit eivät sopineet nimittäin budjettiini ja se mitä tiesin espanjalaisesta hevosenpidosta, olin itsekin sitä mieltä, että hiomaton timantti olisi parempi vaihtoehto. Ainakaan sillä ei olisi mitään huonoja kokemuksia taustallaan.
Seuraavana päivänä sain hintatiedonkin. Yhden muulin hinta on 2500 euroa ja jos ostaa molemmat, saa ne neljällä tontulla. "Nämä kyseiset muulit ovat kasvaneet jo todella vahvoiksi ja kestävät ratsastajan painon jo 3 vuotiaana. Valmennukseen menee 2kk.". Muita tietoja en vieläkään saanut, koska tallin henkilökunta oli taas menossa messuille, eikä kenelläkään ollut aikaa paperitöihin. Olin myös hiljaa sisimmässäni eri mieltä muulien ratsutusiästä.
Sen verran sain tietoa vielä että "Nämä sisaret ovat syntyneet Guadixissa ranskalaisista vanhemmista. Täyttävät 3 vuoden vaihteessa."
Seuraavana päivänä sain taas viestiä "Huomenta Kaisa, eilen ilalla sain vielä lisäviestin siitä, että olisi hienoa jos pystyisit vahvistamaan tänään, iltaan mennessä. Tämän on vähän poikkeustilanne, koska tallin henkilökunta vanhaa isäntää lukuun ottamatta lähtee puolet Ranskaan ja puolet Italiaan messuille. Meille on nimittäin joskus käynyt niin, että vanha isäntä on muiden poissaollessa myynyt hevosia, jotka olemme yrittäneet varata muille - ja siihen hänellä on tietenkin täyisi oikeus, koska talli on edelleen hänen nimissään. Mutta tässä on nyt nähty niin paljon vaivaa oikeanlaisten muulien löytämiseksi ja painettu hinnatkin pohjaan, että olisi sääli aloittaa etsiminen alusta. Jos vain mitenkään pystyt/te vahvistamaan tänään, siirrämme muulit myytyjen hevosten tallille, niin sieltä niitä ei kukaan sitten edes käy katsomassa ostomielessä. Vielä ei tarvitse maksaa mitään kuitenkaan. Onnea pohdintaan :)"
Olin saanut muulien kuvat kahta päivää aiemmin. Nyt minun oli päätettävä, että otanko niistä toisen. Mitään kattavia luonnekuvauksia ei ollut, ei ollut minkäänlaisia luonnekuvauksia. En ollut nähnyt yhtään videota tai mitään. Koska niin kovin kipeästi halusin muulin, vastasin:
"Joo mä otan kyllä*. Mutta mä en pysty tekee valintaa ellen saa videota ja tarkempia luonnekuvauksia. Eka muuli, eli Nepal, näyttää jotenkin kivemmalta mun silmään mutta kuva on vaan pieni hetki, joten uskallan päättää vasta, jos tulee muutakin infoo. Vai onko ok pohtia vielä että kumpi? Yks nyt ainakin!"
*Tämä oli virhe numero kaksi, päättää ottaa toinen muuli ilman, että siitä tietää mitään.
Kirjoitin tuossa vaiheessa postauksen "Muuli tulossa". Tuolloin sanoin, että muuleista Nepal näyttää silmääni valmiimmalta ja sain siitä myös videoita, jotka yhdistin samaan pötköön. Ensin se on pyörötarhassa ja sen jälkeen sitä talutetaan tallin pihalla.
Lukijana Sinun kannattaa nyt muuten muistaa, että tämä kirjoitus on kirjoitettu minun näkökulmastani, mutta sisältää ihan oikeita lainauksia viestittelystä puheenjohtajan kanssa. Hänellä on tapahtumien kulusta todennäköisesti oma näkemyksensä, vaikka hänkin voi perustaa sen pelkästään viesteillemme. Kaikki kaupankäynti käytiin nimittäin viestein, yhtään puhelua ei soitettu.
Marraskuun lopussa puheenjohtaja kertoi, että oli käynyt katsomassa muuleja, mutta että oli ollut niin pimeää, ettei niistä saanut kuvia. Ne olivat olleet iltaheinillä. Kysyin, onko niiden vanhempien rodusta tietoa ja sain vastaukseksi, että kasvattaja kertoi niiden isän ja emän olevan ranskalaisia. Koulutus ei ollut vielä alkanut, koska tallin henkilökunta oli ollut hevosmessuilla.
Messujen jälkeen, tarkalleen ottaen 23.11. aloitti talli Nepalin koulutusurakan. Sain myös laskun muulista ja ensimmäisestä koulutuskuukaudesta. Huomatkaa, etten vieläkään ollut saanut minkäänlaista luonnekuvaista. Ainoa "luonnekuvaukseni" oli video, jossa Nepalia talutetaan tallialueella. Silti maksoin laskut mukisematta. Tämä taisi olla virhe nro 3. Maksaa sika säkissä.
Kyllä sitä vain ihminen on tyhmä muulinhimoissaan. Minulla oli sellainen fiilis, että jos alan hiillostamaan ja pyytämään lisätietoja, minulle sanotaan, että muuli meni jo ja että yhteistyö oli tässä. Ja suomalaisena luotin siihen, että saan minulle luvatut tiedot.
Marraskuun lopussa puheenjohtaja sanoi, että kohta saisin tietoa siitä, miten koulutus on edennyt. Mitään ei kuitenkaan kuulunut, joten kysyin perään 17.12 ja sain vastauksen parin päivän päästä.
"Hei Kaisa, siellä Nepal edistyy pikkuhiljaa: riimussa juoksee jo nätisti, antaa harjata ja nostella kaviot. Selkään ei vielä olla päästy, koska tyttö vielä hieman oudoksuu uusia tapoja, kun on suhteellisen villinä kasvanut sisarensa kanssa tähän saakka - se on ihan normalia Espanjassa, hevosilla on sama juttu, eli että ne tulevat 'villivarsoina' koulutukseen, ja aika pian tottuvat uuteen elämään. Hitammin kuitenkin edistyy, kuin PRE-hevoset, mutta luonne on täyskymppi."
Tammikuu 2016
Koska muuli jäi sovitusti kahdeksi kuukaudeksi koulutukseen, olisi sen määrä saapua Suomeen tammikuun lopussa. Kuun alussa sain viestiä "Hyvä kun otit juuri nyt yhteyttä, koska olin aikeissa kysyä Sinulta, jos tarvitset lisäaikaa koulutukseen. En ole viime viikkoina tarkistanut etenemistä joulunpyhien takia, mutta mikäli Nepal ei ole tavoitteessa vielä tämän kuun puolessa välissä, koulutatko itse eteenpäin?"
Kerroin, että jatkan koulutusta itse, ja että minulle on tärkeintä että muulia on käsitelty joka päivä ja että se oppii arjen asioita. Tässä kohtaa kerroin taas tulevalle tallinomistajalle, että muuli saapuisi tammi-helmikuun vaihteessa ja sain selville, että muuli toimitetaan Ninan tallille Kirkkonummelle, josta se pitäisi itse käydä hakemassa. Nettisivuilla oli tosin tieto (en löytänyt sitä enää tätä postausta kirjoittaessani), että eläin kuljetetaan Etelä-Suomen alueelle, joten kuvittelin että se tosiaan toimitetaan kotiovelle. Kysyin kuitenkin vielä, että onnistuisiko toimitus Porvoon Hinthaaraan ja se tosiaan lopulta onnistuikin ilman lisämaksua.
20.1.2016 sain kuitenkin taas viestiä, että muuli ei ole edennyt koulutuksessaan. "Hei Kaisa, Barcelonan tallilla eivät ole jättäneet yhtään kiveä kääntämättä yrittäessään opettaa Nepalille asioita - se on viisas ja herttainen, mutta niin kovin "muuli" ja se tarvitsisi aimoannoksen itseluuottamusta vielä, jotta koultus etenisi toivitulla tavalla. Tämä on tallille lähinnä moraalinen kunniaksymys, eli he eivät haluaisi luovuttaa eteenpäin muulia, jota eivät ole kouluttaneet siihen pisteeseen, kuin heidän mielestään olisi hyvä. Ehdottavat nyt siis kahta asiaa:
1. että saisivat vielä 2 kk aikaa kouluttaa Nepalia, josta ei talli- eikä valmennusmaksua Sinulle.
2. että vaihdat Nepalin sen sisareen (taisi olla India nimeltään), joka on jo pidemmällä koulutuksessa.
Voivat lähettää videon sisaresta tarvittaessa. Kun olin ite katsomassa paikan päällä näitä kahta muulisisarusta, niitä oli ulkonäön perusteella vaikea erottaa toisistaan, niin samannnäköisiä olivat luonnossa. Mitä olet mieltä?"
Mietin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että jos ammattilaiset eivät ole saaneet Nepalia koulutettua (en tiennyt että millä osa-alueilla sen kanssa oli niitä ongelmia), niin en saisi minäkään. Ja jos sen sisko oli jo edennyt koulutuksessa niin se olisi minulle parempi vaihtoehto. Vastasin että vaihtaisin muulin ja ottaisin tämän Indian. Kirjoitin että olisi mukavaa saada vielä videoita Indiastakin päätöksen tueksi ja sain siitä nämä videot.
Puheenjohtaja kertoi vielä Indiasta seuraavaa: "...kyllä, on jo noustu selkään, India hyväksyy ratsastajat ongelmitta. Ratsastetaan vielä lisää pikapuoliin, videoita oli tasan tuo yksi, koska ratsastaja on sama henkilö joka juoksutti Indian, joten ei pystynyt parempaan tällä kertaa, kun oli yksin maneesissa."
India hyväksyy ratsastajat ongelmitta.
Sain vielä tietoa, että kuljetusfirma ottaa Indian matkaan heti helmikuun alussa ja arvioitu saapumisaika olisi 8.2. Kysyin rokotuksista, ja on rokotettu asianmukaisesti. Passiinhan niitä ei oltu merkitty.
Helmikuu 2016
Edellisistä viesteistä kului muutamia päiviä ja 9.2.2016 sain pitkän viestin.
"Hei Kaisa, tässä on nyt pähkäilty Espanjan päässä vielä siitä, sopiiko Indiakaan vielä Suomeen tuotavaksi, sillä sen on vielä jokseenkin "vahva" eli nuori ja tottumaton, ja asiantuntijat siellä ovat sitä mieltä, että Indialle olisi hyvä olla koulutuksessa vielä parisen kuukautta Espanjassa. En tiedä miten suuri on kokemuksesi muulien kanssa, minulla ei ole lainkaan, joten kerron Sinulle vain sen, mitä minulle on nyt kerrottu. Edellä kerrotusta syystä India ei siis astunut kuljetusautoon eilen, vaan on edelleen Sevillassa. Talli on valmis kouluttamaan Indiaa eteenpäin ilmaiseksi, ei siis kuluja tallipaikasta tai koulutuksestakaan. Mitä mieltä olet? Olin jo varannut seuraavan kuljetuksen, mutta voin sen perua jos olet samaa mieltä kuin ovat asiantuntijat Espanjassa."
Kysyin, että missä asioissa sen kanssa on niitä ongelmia, kun se ei viestistä ilmennyt. "Saako sille tarhassa riimun päähän ja tuleeko se perässä talutuksessa? Nostaako se kaikki kaviot ja antaako putsata niitä? Ryysiikö se aidoista hevosten perään tai pelkääkö se hevosia?" Kerroin että muuli on menossa tallille, jonka tallinomistajalla on kokemusta nuorista ja että itsekään en ihan idiootti ole.
Vastaus oli "Hei Kaisa, noista mainitseistasi asioista ei ollut viestissään puhetta, vain siitä että kuolaimet ja satulat joudutaan vielä laittamaan varoen päälle*. He ovat Espanjassa vain niin huolellisia tällä tallilla, että eivät halua menettää mainettaan jos lähettävät Suomeen keskeneräisen ratsun. En usko että asia muusta kiikastaa." Viestistä sain siis sen kuvan, että muuli on ihan ok käsitellä arjessa ja sehän oli minulle tärkeintä.
Olin maksanut Nepalin koulutuksesta, en tämän Indian, mutta oletin tietenkin että Indiaa on käsitelty samaan tapaan tallilla, jossa se oli. Se ei ollut enää koulutuksen aikana samalla tallilla Nepalin kanssa.
Ostotarkastusta en teettänyt.
Muuli lastattiin autoon 12.2.2016 ja tässä kohtaa kysyin vielä, että onhan sillä rokotukset (on), mikä se karvaton läiskä takapuolessa on (ei tietoa, oli huomattu jo Espanjassa) ja että onko se ollut sähköaidoissa (ei ole ollut sähköissä). Ilmeni myös että rokotukset ja madotukset eivät olekaan passissa, mutta että saan niistä leiman, jos lähetän passin Espanjaan.
India lastataan Marcel Jordanin
kyytiin Espanjassa. Kuljetusfirma hoiti muuten homman 5/5 ja kuski,
Ronnie, kyselee edelleen kuulumisia välillä WhatsAppissa.
Muuli on juuri saapunut Suomeen. Narun päässä on Marcel Jordanin kuljettaja, Ronnie.
20.2.2016 Muuli saapui Suomeen ja laitoin heti samana päivänä viestiä, ettei se ole lähelläkään 158 senttiä. Seuraavana päivänä jatkoin samasta aiheesta:
Vastaukseksi sain, ettei minulla ollut missään mainintaa, että koko olisi ratkaiseva tekijä muulin suhteen. Olin ilmoittanut että etsin 145-150 kokoista muulia, mutta että suurempikin on ihan ok. Minulle ilmoitettiin että muulin koko on 158 cm. Päätin ottaa muulin. "En usko että tahallaan ovat antaneet väärän koon, mutta eivät myöskään lukeneet toiveistasi, että koolla olisi ollut ratkaisevaa merkitystä, siksi eivät varmaan olleet siinä supertarkkoja. Vähän molemmin puolin näkisin tässä marginaalia virheille."
Onko siis muka ookoo, että jos etsin ruunaa tai tammaa ja minulle esitellään tamma, jonka päätän ottaa, ja trailerista tuleekin ruuna? Kun kerta molemmat vaihtoehdot olivat ok? Onko? Ei minusta.
Lähetin vielä parin päivän jälkeen kuvan, jossa näkyy mittanauha. Korkeudeksi saatiin tuolloin 144-145.
Saa olla aika sokea jos väittää 145 korkeaa muulia 158 korkeaksi. Siinä on 13 sentin heitto ja hevosihmisen pitäisi se nähdä jopa persesilmällään. Myöhemmin keväällä se mitattiin paremmalla mitalla 143 korkeaksi.
No, ei tässä vielä kaikki. Muulihan vaikutti hyvinkin käsittelemättömältä. Se ei antanut kiinni ja pelkäsi kaikkea mitä ihminen teki. Ymmärrän kyllä että pitkä matka on nuorelle ja suhteellisen vähän käsitellylle muulille hankala, mutta voivatko ne taantua näin paljon?
Mutta tässä kohtaa kun alkaa "reklamoimaan" eläimen käytöksestä, on heikoilla. En ollut saanut käytännössä mitään viestejä koulutuksen etenemisestä, en tiennyt millä "metodilla" muulia oli koulutettu tai että millainen se oli ottaa kiinni. Olin saanut Indiasta vain kolme juoksutusvideota ja irtojuoksutuskuvia. Ne eivät kerro mitään eläimen osaamistasosta. Olin siis heikoilla. Erittäin heikoilla. En itseasiassa edes ajatellut että olisi pitänyt pyytää enemmän materiaalia Indian loppuvaiheen koulutuksesta. Enhän minä tiedä vaikka se olisi ollut tuollainen koko ajan, jolloin ei oikein voi eläimeltä odottaakaan sen enempää.
Aran käytöksen syyksi puheenjohtaja arveli, että India pelkää naisia, koska sitä on aina käsitelty miesten toimesta. Ja että se on pulassa, kun se ei enää olekaan hevosten ympäröimä (vaan aasien, koska jouduin siirtämään sen toiselle tallille parin päivän kuluttua). Siirto oli mahdollisesti virhe numero neljä, koska muuliparka oli ihan sekaisin paikoista. Ensimmäisellä tallilla sitä ei kuitenkaan olisi voitu tarhata ollenkaan, koska siellä oli vain matalat sähköaidat.
Olin tässä kohtaa hyvin stressaantunut tilanteen takia. Muuli oli villieläin, tallia oli pitänyt vaihtaa ja kaikki sanoivat minulle, että pura kauppa ja vähän äkkiä. Tilanne vaikutti niin epätoivoiselta, että en voinut kuin nauraa. Olin ollut niin tyhmä kun kuvittelin että sieltä tosiaan tulisi täysipäinen yksilö. Olin ihan idiootti kun ostin tämän näkemättä. Olin varma että tästä eläimestä ei koskaan tule muuta kuin pihankoriste.
Myyntitallilla ymmärrettiin kuitenkin hätäni ja tarjottiin ratkaisua.
Saisin vuotta vanhemman ja videoiden perusteella paljon rauhallisemman muulitamman tilalle, kuljetuskustannuksilla! Indiaahan ei sen edullisen hinnan vuoksi kannattanut lähettää takaksin ja puheenjohtajan talli Kirkkonummella oli täynnä. Olisin siis voinut maksa 1750 euroa lisää saadakseni tämän uuden muulin ja myydä edellisen.
Suomessahan ei mitään muulimarkkinoita ole, enkä todellakaan tehnyt mitään kahdella muulilla. Mietin asiaa pari päivää ja vastasin "Nyt asiaa vatvottuani ja stressanneena ei tää muuliasia varmaan sen paremmaksi muutu vaihdokinkaan kanssa." ja jatkoin "Eli mä vedän mun reklamaation takasin ja nyt vaan elän tän kanssa ja mietin mitä teen, jos tää tästä oikeesti järkevöityy niin mietin ite valjakkojuttuja. Jos ei ni ainaki mä opin jotain siitä, mitä kysytään, ku ostetaan sikaa säkissä. Tää on sen kokoinen, että mä vielä hanskaan sen paremmin kuin isomman samanlaisen.
Mutta jos ne sattui tän koulutuspaikassa ottamaan enemmän videoita ku ne juoksutuspätkät mitkä sain, niin saisinko niitä lisää? Tai kuvia? Ja olisko saatavilla vaikka kuvausta millainen se oli siellä ja mitä kaikkea ja kuinka paljon sen kanssa oikeasti tehtiin? Nythän mä oon nähny vaan että sitä juoksutetaan mutta en mitään muuta. Kaviot oli hoidettu eli se varmaan onnistuu.
Ja haluaisin tietää sen vanhempien rodut edelleen (olitkin jo tiedustellut mutta vastausta ei varmaan ole vielä tullut)." Oli viides virhe vetää reklamaatio takaisin tässä kohtaa.
Muulin vanhempien rodusta hiillostin siksi, koska sen passissa ei ollut näistä mitään merkintää ja halusin ehdottomasti tietää, että millaisesta yhdistelmästä se on.
Otimme pitkän videon siitä, kuinka muulia yritettiin ottaa kiinni. Ei siis juoksuttamalla tai pakolla, vaan tekeytymällä mahdollisimman rauhalliseksi ja mukavaksi jos Muuliksi nimetty muuli lähestyi. Tässä kohtaa olin jo tajunnut alkaa käyttää kauraa.
Maaliskuu 2016
Maaliskuussa Muuli lähestyi minua tarhassa jos annoin sille kauraa, mutta jouduin edelleen ottamaan sen kiinni aidan yli.
Sain tietoa, että tämän toisen muulin (jonka saisin kuljetuskustannuksilla) arvo on tuplat minun muuliini nähden. Koska tilanteeni Muulin kanssa oli jo aika epätoivoinen eikä se antanut kiinni tarhasta vielä kahdenkaan viikon päästä, heitin ehdotuksen, että myyvät sen toisen muulin ja hyvittävät minulle 1700 euroa (olin maksanut kaikkineen reilut 5000 euroa muulista, kuljetuksesta ja koulutuksesta). Tämä toinen muuli oli edelleen minulle varattuna. Vastaus oli hyvin niuva ja tässä kohtaa puheenjohtaja pyysi myös erottamaan itsensä ja myyntitallin toisistaan, olin virheellisesti niputtanut heidät samaan "porukkaan", mistä suinkaan ei ole kyse.
Vastaukseksi sain "Tilanne Indian kohdallahan oli ennen kuljetusta se, että Espanjasta sanottiin, että tamma ei ole vielä valmis, ja he olivat valmiit kouluttamaan tammaa vielä 2 kk ajan korvauksetta (lahjan arvo 1.100 euroa). Olit sitä mieltä, että heidän arvionsa ja työskentelytapansa olivat vääriä, ja siksi halusit tamman heti matkaan, ja niin tehtiinkin.
Tunnen kyseisen tallin toimintatapoja jo sen verran, että JOS he sanovat että jokin eläin sopii kaikentyyppsille ihmisille, se yleensä tarkoittaa sitä, että eläin ei ole vaarallinen (ei pure, ei potki, ei pukittele, ei ryöstä talutettaessa tai ole vetopaniikkinen jne jne).
Jos minun mielipiteelläni on merkitystä, näen tässä nuoren kavioeläimen, joka on nuorella iällä joutunut käymään läpi todella monia muutoksia nopeassa tahdissa, ja on lopulta päätynyt lumiseen Suomeen, jossa maan väri, kylmä ilma sekä hajut ovat kaikki sille kuin toiselta planeetalta. Indiahan siirtyi ensin kasvattajalta Barcelonaan, sitten sieltä Sevillaan, josta Ranskassa ja Hollannissa jonkin aikaa, ja lopulta nyt Suomessakin kahdella eri tallilla. Mielestäni on ymmärrettävää, että tamma ei halua antaa kiinni, koska se pelkää taas joutuvansa uuteen ympäristöön, ja se on näille laumaeläimille aina rankkaa, koska ne pyrkivät aina muodostamaan laumajärjestyksen kaikkialla minne menevät, pää ei sillä enää riitä käsittämään kaikkia muutoksia, joten se turvautuu huolehtimaan alkukansaisimmasta tarpeestaan eli vapaudestaan."
Kun Muulin lopulta sai kiinni ja
vein sen pihattoon aasien luokse, vapautin sen sinne aluksi narunsa
kanssa jos se vaikka tulisi aitojen yli, ali tai läpi. Onneksi ei tullut
ja narunkin sain noukittua aidan yli pois.
Kävimme yllä olevaa keskustelua maaliskuun alussa ja 7.3. lähetin sähköpostiviestin:
"...sain sinun kauttasi tiedon, että arjen asioissa ei ole ollut ongelmia, mutta aristelee satulan ja suitsien laittoa. Selässä oli kuitenkin ongelmitta käyty. Tämän perusteella päättelin että hyvä, se antaa kiinni ja kulkee talutuksessa ja voin jatkaa siitä. Mähän olin joskus Nepalin koulutuksen alussa myös sillä kannalla, että näin nuorella ei vielä tarvitse sillälailla ratsastaakaan, vaan tärkeämpää on normaali päivittäinen käsittely.
Voisitko kuitenkin vielä kysyä tallilta, jossa se oli koulutuksessa, että onko heillä videota siitä, kuinka tämä otettiin kiinni miltään karsinaa suuremmalta alueelta? Entä antoiko se harjata ja koskettaa itseään joka puolelta? Entä miten kavioiden vuolu on sujunut vai olivatko ne itsestään kuluneet sellaisiksi kuin olivat? Kaviot olivat siis oikein priimat joten päättelin että ne on kyllä vuoltu.
JOS mä omin silmin näen että sen käsittely on sujunut hienosti Espanjassa, en tietenkään näe tarvetta jatkaa tästä asiasta valittamista. Mutta nythän mulla ei ole kuin kolme juoksutusvideota mistä ei mitenkään ilmene, että miten itse juoksutustilanteeseen on päästy."
Tähän viestiin en saanut minkäänlaista vastausta ja puheenjohtaja palasi asiaan maaliskuun lopussa, jossa tiedusteli missä mennään ja että onko edistymistä tapahtunut luottamuksen osalta. Videoita ei oltu tästä muulista kuvattu enempää. En myöskään saanut tietoa että oliko se tosiaan antanut koskea joka paikkaan ja kuinka ratsastushommat olivat menneet. En ole vielä tähänkään päivään mennessä saanut tietoa että millainen villieläin Muuli on Espanjassa ollut. Vai onko.
Vastasin melko pitkästi, että edistymistä oli tosiaan tapahtunut ja
"Nyt siis näyttää ihan siltä, että tästä tulee ihan kelpo peli alun takkuilun jälkeen."
Huhtikuu 2016
Huhtikuussa Muulin sai jo kiinni ja suitsittua. Kuva: Jessica Ruponen/Villitti.
Huhtikuun lopulla sain viestin, että muulin emä on PRE-hevonen ja isä andalusianaasi. Muulissa ei siis ollut tippaakaan mitään ranskalaista verta, kuten aluksi kerrottiin vaan ranskalaisuus saattoikin liittyä kasvattajan omiin sukujuuriin. No ei siitä sen enempää, PRE-muuli sopi minulle oikein hyvin.
Mitä reklamointiin tulee, tiesin että luonteen takia on tosiaan turha yrittää edes kaupan purkua, vaikka kaikki hevosista enempää tietävät sanoivat, että tällä ei todellakaan ole ratsastettu. Edes muuli ei taannu niin paljon matkan aikana ja uudessa maassa, että kaikki sen oppima on kadonnut sen päästä. Ellei sitä sitten ole koulutettu pakolla ja väkivallalla muuttaen se opitusti avuttomaan tilaan. Mistään sellaisesta se ei kuitenkaan ole näyttänyt merkkejä.
Ainoa keino reklamoida olisi siis sen koko, mutta kuten itsekin olin jo kirjoittanut puheenjohtajalle, onneksi se on sen verran pieni että pärjään sen kanssa (vaikka tietenkään näiden eläinten kanssa ei "pärjätä" voimalla). 158 korkea muuli olisi kuitenkin huimasti isompi. Ja onneksi olen itse sen verran lyhyt että mahdollista ratsun uraa Muulin koko ei haitannut. Mutta edelleen toivon että Muuli olisi isompi tai että se kasvaisi vielä. Se ei ole puolentoista vuoden aikana kasvanut kuin sentin. Leveyttä ja vankkuutta se on toki saanut, mutta säkäkorkeutta ei.
Olen huono reklamoimaan ja annoin asian olla. En usko että se olisi edes hyödyttänyt mitään. Tämän eläimen arvokin on melko alhainen, siksi en käynyt sitä katsomassa Espanjassa enkä teettänyt eläinlääkärintarkastusta.
Paskat olivat jo housussa, olivat olleet jo pidemmän aikaa.
Kesäkuu 2016
Muuli ja myyntitallin omistaja
Vuosi sitten puheenjohtaja ja myyntitallin omistaja tulivat katsomaan Muulia. Tarkoitukseni oli kovistella myyjää siitä, miksi muuli oli niin pieni ja käsittelemätön. Tapaaminen meni kuitenkin ihan hyvässä yhteishengessä ja annoin Muulin passin myyjän matkaan. Siinähän ei ollut mitään merkintöjä rokotuksista. En tiedä onko se saanut rokotukset lähtiessään, mutta ainakin sain niistä eläinlääkärin leiman ja se riittää minulle. Rokotutin Muulin ensimmäisen kerran Suomessa vuoden päästä sen saapumisesta.
Kysyessäni Muulin säkäkorkeudesta (ilmoitettu 158, jos se ei vielä tullut selväksi, ja todellinen 143), sain vastaukseksi että myynti-ilmoitukseen oli kopioitu pohjaksi jokin toinen ilmoitus ja siitä oli jäänyt säkäkorkeus.
Se siitä, sillä kuitattiin 15 sentin heitto.
Jos en elämässäni ole oppirahojani vielä maksanut, niin tässä tuli nyt maksettua niitä senkin edestä.
Elokuun tallivuokra 400e
Blue Chip Native rehusäkki 55e
Solheds seerumi ötökänpuremien hoitoon 32e
St.Hippolyt Mane&Tail spray kiillottamaan Muulin kaunista häntää 12e
Hippo kumiharja (hutiostos, en tiedä mitä sillä pitäisi edes harjata mutta ainakin se on pinkki) 9e
Bombers kuolaimet (käytetyt) 40e
Ohjasajotunti 25e
Yhteensä: 573e
Tulot
Pari myytyä tarpeetonta varustetta 30e
Yhteensä: 30e
YHTEENSÄ -543e
Lisäksi tuli toki polttoainekuluja, kun Muulin kanssa matkustettiin Mikkeliin aasileirille, mutta en laittanut niitä tähän ollenkaan koska Bemarini on niin kovin vähäruokainen. En muutenkaan laita muulimenoihin polttoainekuluja tallin ja kodin välillä.
Mutta nyt kun tuli puheeksi niin..
Tallimatkoista tulee vuodessa noin 4160 km, joka vie noin 291 litraa. Diesel maksaa keskimäärin 1,20e/litralta, joten polttoaine maksaa vuodessa 350 euroa. Kuukauden kulut ovat siis noin 29 euroa. En jaksa laskea tähän mukaan auton muita menoja (vakuutus jne), koska minulla olisi auto joka tapauksessa. Ajan työmatkani autolla, koska rakastan yksityisautoilua ympäristöasioita enemmän.
Muulin syöttely laitumella kuuluu tallivuokraan. Kuva: Emmi Jormanainen
