Askellajit selästä käsin check

Muuli sai tänään selkäänsä Wintecin, koska totesin oman tasapainoni olevan epäsuhdassa karvasatulan kanssa. Ja alaselässäni on ihan mukava mustelma muistona eillisestä.

Susanna laittoi jokin aika viestiä Muulin facebookin kautta että voi tulla kuvaamaan Muulia, ja sehän sopi! Susannan omista kaviokkaista voit lukea lisää hänen blogistaan Kuussakulkija. Sattui vielä todella hyvin että juuri tänään tehtiin tämä tietynlainen virtsanpylväs Muulin kanssa ja siitä saatiin todistusaineistoa.

Ensimmäinen kuva = esikatselukuva koko postaukselle.

Kaikki postauksen kuvat: Susanna Salmi

Tallinomistaja oli taas orjuutettu liinan päähän ja siirryimmekin nyt ensimmäistä kertaa kentälle harjoittelemaan ratsastusjuttuja. Tallinomistaja pyöritteli Muulia ensin liinassa, jotta näkisi miten se reagoi eri asioihin, reagoi siis aika pienistä merkeistä. Pysähtyminen oli liinassa tosi haastavaa. Muuli kävelisi mielummin vain eteenpäin.

Koska mustien suitsien otsapanta oli liian lyhyt, saatiin tallinomistajan Kummajaisista voittama suomiotsapanta! Se oli juuri oikean mittainen Muulille.

Kun Muuli näytti olevan kypsää kamaa, kiinnitin satulaan kauhukahvan alaturpiksesta ja kiipesin kyytiin.

Harjoitukset menivät pääsääntöisesti oikein hienosti. Mitä nyt sattui muutamia ylilyöntejä meidän kaikkien taholta. Muulille oli aika paha paikka kun ihan ajattelematta liikutin kättäni kun olin ottamassa kauraa vyölaukustani palkitakseni sen ja kun johdin sisäkädellä sisään ja käsi tuli Muulin rajoittuneeseen näkökenttään. Mutta kun se oli saanut pari sydäriä, ei se enää pelännyt näitä ja lopussa se käänsi päänkin valmiiksi kauroja varten kun liikutin kättäni.

Istuin siis ihan satulassa, jalat jalustimissa. Ihankuin oikea ratsastaja. Muuli oli liinassa kiinni naruriimustaan.

Pitkää on askel näin painavan taakan alla.

Totutin käden liikkeisiin eri puolella.

Kauraa kunmmaltakin puolelta.

Huh, onneksi en enää näytä niin pitkältä Muulin selässä kun on satula ja jalustimet apuna.

Jokainen bloggaaja ymmärtää miksi valitsin tämän kuvan blogiin.

Totesimme siinä että se on aika herkkä, liikkuu helposti eteen pohkeesta mutta pysähtyminen on haastavaa. Mä otin ihan liikaa ohjista kiinni enkä saanut sitä tällä kertaa istunnalla pysähtymään (kuten sain karvasatulalla). Tietenkin satula siinä välissä vie tuntoa pois. Satula myös tuntui olevan hieman liian edessä. Tai sitten Muulin lyhyt kaula hämäännytti minut.

No niist lähdöistä. Muuli siis lähti turhankin haipakkaa muutamat kerrat. En ollut lähelläkään putoamista ja olihan Muuli koko ajan kuitenkin liinassa. Se on kuitenkin niin kapea eläin että hetken mietin että kaadutaanko tässä molemmat kun se meni sivuluisissa ylos ympyrältä. No ei kaaduttu.

Kiitos ja hei. t. Muuli

Mentiin tarkoituksella myös ravia. Ensimmäinen kerta lähti lapasesta, seuraavat kerrat paljon paremmin.

Tai no lähti se vielä kerran lapasesta kun menin laukkaakin. Nyt on siis kaikki askellajit käyty selästä läpi.

Muulin suu pysyi kiinni paitsi jos kiskoin sitä ohjista eikä se pukittanut tai keulinut. Se ei siis yrittänyt päästä minusta eroon, ainakaan kovin systemaattisesti.

Lopetettiin hyvän ravipätkän jälkeen, annettiin paljon kehuja ja kauraa ja vein Muulin puomille riisuttavaksi.

Punttaus alaspäin, toimii!

Video lisätty postaukseen jälkikäteen 3.8.2016

Ei ole helppo laji. Minä en ole koskaan väittänytkään olevani mikään kummoinen ratsastaja enkä todellakaan omaa minkäänlaista kokemusta nuorten ratsastamisesta. Siksi kuvittelin että Muuli olisi osannut jo vähän enemmän entuudestaan. No kai se on jo erävoitto ettei se yritä päästä ratsastajasta eroon. Seuraavaan muulimasikseen voisin lisätä että: Mitä jos mä pilaan sen? Entä jos siitä tuleekin rautasuinen turta muuli, joka ei halua liikkua mihinkään? Mitä jos en osaa motivoida sitä riittävästi?

Onneksi tallilla on ihmisiä joilla on enemmän kokemusta näistä remonttitapauksista, niin voin luottaa siihen että kyllä joku tulee raipattamaan minua sitten kun olen tekemässä pahoja ylilyöntejä.

Hikijälkiä ei varsinaisesti ehtinyt tulla mutta karva oli suorassa satulan alla, eli sen perusteella satula ei varmaan liikkunut eteen ratsastusvaiheessa vaan olin itse satuloinut sen hieman liian eteen. Se nimittäin oli mun makuun liian lähellä lapoja.

Yritän pitää blogin jatkossakin monipuolisena, vaikka pelkäänkin että selässäkäynnit tulevat olemaan pääosassa nyt ainakin jonkin aikaa. Työn alla on postaus aasiratsastuksesta sekä yleisiä bloggaamiseen liittyviä postauksia, joten koettakaa kestää. Huomenna on Muulilla ja minulla tallivapaa ja torstaina jatkamme taas näitä harjoituksia, katsotaan onko kukaan tallilla halukas kuvaamaan treenejä,

Ilme 5/5

Lue lisää

Maaperätutkimusta takapuolella

Tänään oli hyviä ja huonoja juttuja Muulin kanssa, onneksi enimmäkseen hyviä.

Otin sen käytävälle hoidettavaksi koska ilma oli vähän sellainen että saattaisi sataa. Enkä ole Muulia vähään aikaan käytävällä pitänyt, niin senkin takia oli hyvä ottaa se sisälle. Onneksi tässä muulinomistajuuden aikana on kärsivällisyyteni kasvanut huimasti enkä joutunut yhtään kaivamaan herneitä nenästä kun odottelin että arvon Muuli suvaitsee kävellä käytävälle. Vetämällä se ei tule, sen kanssa pitää mennä vierekkäin, yhdessä.

Hetkeksi jätin sen myös karsinaan kun lähdin kaveriksi hakemaan hevosia laitumelta. Muuli oli aika levoton vaikka tallissa oli toinenkin hevonen. Mutta kun tulin takaisin hevosenhakureissulta, Muuli äänteli minulle! En voinut muuta kuin kehua sitä ja palkita kauralla.

Olin hakenut lainaan Christin karvasatulan kaveriltani. Hän antoi myös mustat hienot suitset Muulille! Mallailin suitset ja satulan Muulille käytävällä. Suitset olivat täydelliset kunhan vaihdan niihin vielä vähän pidemmän otsapannan, muulien otsa kun on aika leveä. Ja mikä tärkeintä, ne ovat mustat niinkuin Muulin Wintec. Mukana oli myös meksikolainen turpahihna, sitä en vielä päässyt kokeilemaan.

(kukkahattunamittelijat, jättäkää lukematta pari seuraavaa kappaletta)

Nyt niitä huonoja juttuja. Kun kiinnitin satulaan vyötä, alkoi Muuli nostella takajalkaansa. Tässä pitää tietää se, ettei tallissa ollut mitään ötököitä. Pidin tilannetta silmällä samalla kun säädin satulaa ja kohta se huitaisikin takasella minua kohti. Olin skarppina ja Muuli sai sellaisen kurinpalautuksen että koivet pysyivät todellakin tallin lattiassa koko loppupäivän. Se tuntuu olevan sen verran hyvin kotiutunut että se kokeilee missä rajat menevät.

Kurinpalautukseen liittyi hyväkin juttu. Jos olet lukenut blogia pidempään, muistat varmaan että Muulia ei edes verbaalisesti voinut komentaa alussa pitkään aikaan. Se meni paniikkiin ja hyppi seinille. Kun siinä sitten tallinkäytävällä karjuin ja pamautin satulavyöllä perseelle, se kyllä nosti pään ylös ja pakitti, mutta ei mennyt sellaiseen repimispaniikkitilaan kuin aikaisemmin. Se oli siis kahtapuolta kiinni, eikä se todennäköisesti olisi itseään edes irti saanut.

Ai mikä kukkahattu? söin sen. t. Muuli

Tarhoissa oli yllättävän paljon ruuhkaa joten vain pienin tarha oli vapaana. Se on kuitenkin just sopiva picadero kaikenlaiseen työskentelyyn. Päästin Muulin sinne vapaana, ohjat kiinnitin karvasatulaan. Vähän aikaa annoin sen hengailla ja totutella varusteisiin ja otin siitä muutaman kuvan.

Sitten kokeilin ihan uutta juttua, nimittäin sitä että toimisiko juoksuttaminen niin, että Muuli olisikin vapaana tarhassa. Että kävelisikö se minun ympärilläni.

Ja sehän käveli! Ihan oikeasti! Alussa se harhaili myös katoksen alle mutta hyvin pian se käveli ja RA-VA-SI minun ympärilläni pienen pienellä ympyrällä/voltilla! Toisessa kädessä minulla oli riimunnaru vyyhtinä ja toisessa alle metrin mittainen risu.

Se meni niin hienosti että oli jopa vaikea lopettaa. Onneksi tallinomistaja ilmaantui näköpiiriin ja oli apuna ratsastusharjoituksissa.

Koska kentällä oli menossa ratsastustunti, toteutumme harjoitukset samassa tarhassa. Se paljastuikin myöhemmin erittäin hyväksi ideaksi. Tallinomistaja pyöritti ensin hieman liinassa kumpaankin suuntaan ja sitten kiipesin selkään. Tai ensimmäisellä kerralla vain yritin, sillä Muuli otti sydärin siitä kun jalkani osui sen takapuoleen. Toisella kertaa siirsin jalan selän  yli varovaisemmin.

Ensin matalana,

Karvasatulassa ei ollut jalustimia mutta kauhukahva onneksi oli. Ensin mentiin ympyrällä käyntiä ja pysähdyksiä lähinnä juoksuttajan ohjeista mutta aika pian aloin myös itse antaa pohkeita eteenpäin lähtemisen merkiksi. Ja se toimi tosi hyvin!

Kuten huomaatte, meidän tallilla tämä Muuliprojekti on kaikkien yhteinen harrastus. Tallinomistajalla oli kamera esillä heti kun olin saanut itseni selkään. Selkäännousut tapahtuvat muuten niin, että mut puntataan sinne kyytiin. Jakkarat on kiikkeriä ja vaarallisia jos sattuu tekemään maaperätutkimusta sellaisen kautta.

Kaikki ratsastuskuvat: Heidi Blom

Muuli on niin minikokoinen :/

Pysähtyminenkin alkoi toimia heti kun uskalsin kunnolla puristaa reisillä.

Aika nopea se silti on, nimittäin yhdessä vaiheessa tuli kai vähän liikaa paineistusta niin se lähti raviin. Ja mähän en ollut valmis. Sitten se teki aika nopean käännöksen kohti keskustaa ja siinä vaiheessa maan vetovoima kutsui mua niin, ettei siitä voinut kieltäytyä. On meinaan toinen kankku aika kipeä tällä hetkellä.

No takaisin selkään vain, tässä ei ollut nyt ongelmaa. Jatkoimme harjoituksia vielä vähän molempiin suuntiin. Pysähdykset ja liikkeellelähdöt parantuivat koko ajan. Kerran se meinasi kans "lähteä" mutta pysähtyi onneksi ennenkuin mun tasapaino teki oharit. Kehuttiin kovasti!

Yritin tulla oikein erityisen hitaasti ja rauhallisesti alas selästä mutta silti tömähdin viimeiset 10 senttiä maahan. Muuli hätkähti mutta ei häipynyt mestoilta.

Sitten superpaljon kiitoksia Taitavalle Muulille ja vein sen tarhaan Tuulin luokse. Ei sille voinut kovin suuria traumoja jäädä tälläkään kertaa kun se seurasi minua erittäin tiiviisti kun siivosin niiden tarhaa. Tai siis seurasi vyölaukkua.

Hell yeah!

Lue lisää

Muulimenot heinäkuussa

Menot
Heinäkuun tallivuokra 380e
Wintec Lite 16'' satula 300e
Satulahuovat, jalustimet ja jalustinhihnat satulaan 70e
Blue Chip Native rehusäkki 59e

Yhteensä: 809e

Tulot
0e

YHTEENSÄ -809e

Kyllä nyt on.

Lue lisää

Muulin ensimmäinen ratsastus!

Wuhuu! Nyt on voittajafiilis! Osa varmasti huomasikin jo kuvan Muuliprojektin Facebooksivuilla ja/tai mun Instagramissa. En ehtinyt tiistaina väsätä postausta, joten julkaisin vain pari kuvaa eri somekanavilla. Tässä tulee lisää kuvia ja kunnon raportti tuosta tärkeästä virstanpylväästä.

Tämä tapahtui siis tiistaina 26.7.2016. Laitetaan päivämäärä ylös Muulin vauvakirjaan.

Kuten tiedätte, muodostuu postauksen ensimmäisestä kuvasta esikatselukuva koko postaukselle. Laitetaan tähän siis tämä voittajafiilis-kuva.

Olin siis lähdössä viideksi päiväksi reissuun ja olin päättänyt että Muulin kanssa treenataan taas ja se lopetetaan hyvään lopputulokseen, jotta sillä on viisi päivää aikaa märehtiä tapahtunutta. Tallinomistaja hälyytettiin apuun ja kaverini Laura oli tallilla myös joten sen jälkeen kun hän oli auttanut minut selkään, sai hän kameran kouraansa.

Ensin tallinomistaja käveli Muulin kanssa pari kertaa tarhan ympäri tehden käynti-seis-siirtymisiä. Tarkoitus oli ihan vain se että Muuli kävelee eteen kun sille sanoo Eteen.

Quasimodo odottelee  jännittyneenä.

Laitoin Muulille gramaaneista "turvavyöt" jotta minulla on edes jotain mistä pitää kiinni. Tämä systeemi oli käytössä edelliselläkin kerralla, en vain enää muistanut miten nämä oli silloin laitettu.

Kaikki postauksen kuvat: Laura Lappalainen

Niinhän se oli että gramaanit piti virittää uudestaan eikä kukaan muistanut miten ne olivat. Saimme ne kuitenkin jotenkin päälle eivätkä ne kiristäneet enää.

Muuliakin kiinnostaa.

Tässä välissä oli mahallaan selässä makaamista ja eteenpäin liikkumista. Koska kuvaaja joutui punttaushommiin, ei siitä ole kuvamateriaalia.

Suunnitelma oli jo ennen harjoituksia päästä selkään mahalleen ratsastusasentoon joten siirsin rauhallisesti oisen jalkani Muulin takapuolen yli. Yritin toki olla hipaisematta takapäätä, mutta kyllä minä sinne osuin. Muuli ei välittänyt muusta kuin että kaurahuolto pelaa etupäästä.

Ensin makasin ihan matalana, pääkin alhaalla. Kävelimme tarhaa ympäri, Laura joutui kävelemään kuvatessaan hieman takaviistossa niin liike suuntautui eteenpäin mukavan jouheasti.

Että ei se eteen-sana nyt vielä ihan Muulin takaraivossa ole, mutta tällä kertaa ei ollut ainakaan palkitsemisesta kiinni. Kauraa meni nimittäin siihen malliin kun piti tehdä kokemus Muulille mukavaksi.

Tässä taas mennään perseet ilmassa. Muuli ei tuntunut ollenkaan siltä että se lähtisi lentoon, vaan se lompsi eteenpäin rauhallisesti. Se piti korvat taaksepäin mutta ei vetänyt päätä taivaaseen ja jännittynyt.

Meidän oli tarkoitus lopettaa tähän mutta kun homma meni niin hyvin ja Muuli ei stressaantunut, jatkoimme harjoituksia. Tässä annoin sille kauraa kummaltakin puolelta samalla kun nostin hieman ylävartaloa ja päätä ylemmäs.

Sitten kohottauduin hitaasti istuma-asentoon. Muulia palkittiin koko ajan kehumalla, kauralla ja rapsuttamalla. Myöhemmin muuten opin Mulographyn Facebookpostauksista että samassa kohdassa tapahtuva kevyt rapsutus toimii paremmin kuin vimmattu hysteerinen rapsuttaminen koko Muulin kaulan alueelta. Saatoin nimittäin toteuttaa jälkimmäistä kun en paremmastakaan tiennyt.

Huomasin istuvani aika takana, joten liikuin vielä varovasti eteen. Huomatkaa Muulin ystävällinen ilme, se ei näytä yhtään stressaantuneelta tai järkyttyneeltä.

Ja parempi ollakin rauhallinen kun ohjatkin ovat noin löysällä taluttajan kädessä.

Käveltiin vielä kierros tarhassa näin. Tai saatettiin kävellä kaksikin, en muista koska tilanne teki minuun niin suuren vaikutuksen. Muulille se Eteen-sana tuntui todella vaikealta ja lopetimme pisimpään käyntipätkään joka loppui tallinomistajan aloitteesta.

En tullut ihan heti alas, vaan Muulia palkittiin ja rapsuteltiin vielä. Tallinomistaja auttoi minua alas, mutta koska Muuli on liukas kuin saippua, tömähdin maahan hieman kovempaa kuin tarkoitukseni oli. Muuli hieman hätkähti mutta ei ottanut askeltakaan mihinkään ja pääsin taas kehumaan sitä.

Saan kaveriltani karvasatulan lainaan ja haen sen ensi viikolla. Se helpottaa treeniä, sillä en usko että Muulillekaan on kovin mukavaa kun istun sen terävän selkärangan päällä. En kuvittele että minulla on kovin luinen takapuoli, mutta karvasatula antaa minullekin vähän mukavuutta ja turvallisuutta. Ja kyllä, tiedän ettei siinä pidetä jalustimia.

Ai miksi karvasatula eikä länkkäsatulaa? Jos tulee tilanne niin karvasatulasta pääsee irtaantumaan paljon nopeammin kuin normaalista satulasta. Sen takia istun näissäkin kuvissa ilman satulaa. Ja onhan se hitsin hyvä että Muuli tottuu tähänkin.

Muulihan myytiin minulle sen tasoisena että se hyväksyy kaikki ratsastajat selkäänsä ongelmitta. Tätä olen itselleni tässä viimeiset viisi kuukautta hokenut, eli sen ajan mitä se on ollut Suomessa. Olen niin tumpelo muulinomistaja että minulla meni tähänkin asiaan viisi kuukautta, jännä nähdä milloin pystyn ratsastamaan esimerkiksi itsenäisesti kierroksen kentällä.

Onneksi Muuli on vielä nuori eikä treenikerrat voi senkään puolesta kestää kauaa. Lisäksi minulla menee tässä sivussa toinen punainen lanka joka liittyy sen ajokoulutukseen, eli älkää peljästykö, olen melko varma siitä etten saa sen selkää tai jalkoja pilattua liialla treenaamisella.

Toivon vain että sitten kun päästään itse asiaan, en näytä enää niin isolta tuolla selässä. Jalkani nimittäin roikkuvat todella alhaalla kun Muuli on niin kapea. Tai sitten vain lopetetaan olkipelleily ja siirrytään vapaaseen heinään. (vitsi)

Lue lisää

Tutustu aaseihin nyt lauantaina klo 11-14.00!

Suomen Aasiyhdistys organisoi nyt kolmatta kertaa Aasitilojen avoimet ovet-tapahtuman! Idea päivässä on se, että kuka tahansa aasinomistaja voi osallistua ja kyseisenä päivänä vierailijat voivat tulla tutustumaan tilan aaseihin ihan niiden kotona.

Toimin Suomen Aasiyhdistyksessä puheenjohtajana tällä hetkellä ja aktiivinen tapahtumia järjestävä porukkamme on pieni ja väsynyt. Olimme järjestäneet Aasipäiviä ja aasileirejä, mutta me järjestäjät maksoimme näistä ihan saman osallistumismaksun kuin kaikki muutkin eikä leiristä päässyt itse kunnolla nauttimaan. Aasipäivästä satapäisine vierailijamäärineen puhumattakaan.

Eräs hallituksen jäsen heittikin sitten eräässä vuosikokouksessa idean siitä, että ihmiset voisivat tulla vierailemaan sinne aasinomistajien luokse. Aasien ei tarvitsisi liikkua mihinkään. Jalostimme idean Aasitilojen avoimiksi oviksi. Emme halunneet kutsua tätä "aasipäiväksi" koska se oli varattu jo meidän järjestämällemme isolle aasipäivälle kilpailuluokkineen. Aasipäivää ei ole järjestettynyt pariin vuoteen.

Aasitilojen avoimet ovat järjestetään nyt kolmatta kertaa ja ne ovat tämän viikon lauantaina eli 30.7. klo 11-14.00. Mukana on kymmenen tilaa.

Pari tärppiä voin näistä kertoa. Inkoosta löytyy muuliaasi Heikki. Talli listalla on "Tallitaika". Minäkin olen osallistunut Heikillä ratsastustunneille ja se on tosi taitava. Mutta erityisen hyvä se on maastoratsuna. Tallilla on myös ratsastusnäytös Heikillä.

Heikki. Kuva: Anu Kokkonen

Mikkelissä Suomenniemellä on edellisessä postauksessakin esiintynyt Velmu aasi, eli minulle erityisen tärkeä pitkäkorva. Sillä on kaverina tosi komea Zorro, joka on siis vielä ori. Jos et ole isoja aaseja aikaisemmin nähnyt, mene nyt ihmeessä katsomaan! Tämä talli löytyy listalta kohdasta "Jenni Teittinen".

Zorro

Velmu

Osoitteet ja yhteystiedot löydät Aasiyhdistyksen sivuilta.

Lue lisää