Meidän toinen estetunti tänä vuonna ja edelleen elossa!

Huh, nyt on kyllä voittajafiilis! Lauantaina meillä oli toinen Sonjan estetunti ja tällä kertaa aiheena oli ensin kahden pehmopuomin ylittäminen laukassa (lämmittelyksi) ja sen jälkeen kahden esteen minijumppasarja, johon tultiin ravissa ja josta poistuttiin laukassa.

Tässä välissä meillä oli yksi koulutunti, jonka aikana Muuli meni melkein mukisematta kentän joka uralle, siis myös pelottavalle takaosan lyhyelle sivulle, joten ajattelin, että se olisi estetunnillakin valmis käyttämään koko kenttää. Ei ollut. Oli taas aika puuskittainen tuulinen keli (kuuluu videoltakin) ja huomasin, että siellä kentän takapäädyssä ojassa vetelee jotkut vesimyyrät rallia. Eli Muulilla on ollut syytäkin olla siellä päässä varovainen, ovathan tuollaiset pienen kissan kokoiset hännättömät monsterit hengenvaarallisia.

Dressagemuuli

Koostin tunnilta videon, jonka klipit kuvasi Sonja Mäkinen, kiitos niistä! Siis myös opettajamme nimi on Sonja. Videolla on mukana kaikki tunnin klipit ja ne ovat aikajärjestyksessä, joten niistä voi hyvänä päivänä havaita myös jonkinlaista edistymistä. Postauksen kuvista taas vastasi Aino Holmberg, suuri kiitos!

Oma fiilis tunnin aikana oli se, että Muuli hyppäsi ensimmäisen esteen (ravista) liian hitaasti ja liian korkealle ja toinenkin paljon matalampi yllätti minut. Tömähdin perunasäkkimäisesti satulaan melkein joka kerta, loppua kohti en onneksi enää niin pahasti, kun yritin matkia esteistuntaa eli olin hieman etukenossa.

Selkään tuo etukeno tuntui liioitellun isolta, mutta videolta näyttää että se on just hyvä. Ja kun tämähdin satulaan suurimmassa osassa hypyistä, olin aivan liian pystyssä enkä yhtään valmiina. Onneksi Sonja oli videoimassa, muuten en asiaa uskoisi. Olisi vain pitänyt katsoa videoita jo tunnin aikana, niin olisin pystynyt korjaamaan enemmän. Toinen korjattava asia oli varpaat alas. No siinä menee ehkä vuosi tai pari, ennenkun se jää selkärankaan. Saan sentään varpaat suoraan eteen jo joissain kohdin, kun ajattelen tosi kovasti painoa päkiän ulkosyrjälle.

Kuulostan teistä lukijoista ihan aloittelijatason ratsastajalta, ja sitä tosiaan esteillä olenkin! Mutta on tuo muulieläin kyllä aika mieletön, että se hyppää minun kanssani näitä esteitä! Se oli koko ajan menossa esteelle, aluksi kylä turhan hitaasti, mutta mitään epäröintiä siinä ei tapahtunut. Se epäröi ainoastaan kentän takaosaa, mutta kun toin sen kujan alkuun, se lähti aina ihan kivasti kujaa kohti ja parin kerran jälkeen jatkoi itsekin laukalla toisen esteen jälkeen. Tehtävä oli siis jatkaa ETEEN laukassa ja sitten ETEEN ravissa ennenkun siirsin etenevään käyntiin ja ratsastin uudestaan kujan alkuun.

Yksi pieni tilanne meillä oli, kun Muulin tarhakaveri kentän vieressä otti kipinät jostain ja veteli tarhan päästä päähän. Muuli pelästyi sitä, mutta sain sen heti käännettyä ympäri, jolloin se ei ehtinyt kuskata minua mihinkään. Tarhakaveri ei kuitenkaan heti rauhoittunut, vaan jatkoi juoksemista, mutta vielä kaksi kertaa tuohon perään sain Muulin pyöräytettyä, jolloin se ei poistunut paikalta.

Tunnin loppuvaiheessa taas tehostin sisäjalkaani raipalla kentän takaosassa, josta Muuli nosti laukan. Koska laukkaa en pyytänyt, mutta Muuli oli menossa, laukkasin sen kanssa monta kertaa ison ympyrän. Se oli siinä kohtaa ensimmäistä kertaa menossa omalla moottorilla eteen ja pystyin harjoittelemaan kevyttä istuntaa ja harjoituslaukkaistuntaa (perse penkissä). Se meni itseasiassa aika kivasti nyt, kun Muuli ihan itse meni rehellisesti eteen. Kotiläksyksi saatiin esteistunnan/kevyen istunnan treenausta kaikissa askellajeissa. Olen aiemmin opettanut Muulille, että painon siirtyminen eteen tarkoittaa pysähtymistä, joten nyt se pitääkin uudelleen ohjelmoida niin, että paino edessä tarkoittaa lisää hanaa kun taas perse penkkiin tarkoittaa himmausta.

Kyllä mä nyt vähän sytyin näistä esteistä! Onhan ne nyt niin jännittäviä, enkä ollut enää edes ajatellut että tämän elämän aikan tulisin hyppäämään. En ole muutenkaan hypännyt koskaan paljon, Entisen oman hevoseni kanssa muutaman kerran estetunnilla ja entisen liikutushevoseni kanssa kävimme tunneilla ja ehkä kerran-pari hyppäsin sen kanssa itsenäisesti. Ja sitten on satunnaiset kerrat ratsastuskoulutunneilla ja ratsastusleireillä muilla hevosilla. Mutta mikään kokenut en tässä lajissa ole ja viime postauksen jälkimainingeissa mieleeni hiipii tietenkin myös ajatus asian eettisyydestä. Että onko ihan ok että minä, aloittelijatason perunasäkki, harjoittelen esteitä juuri Muulin kanssa? Minun kannattaisi varmaan hypätä esteitä jonkun osaavamman estehevosen kanssa ratsastuskoulussa samalla, kun joku itseäni paljon osaavampi totuttaa Muulia esteiden jännittävään maailmaan.

Näin toki tapahtusi, jos minulla olisi kaikki maailman raha käytettävissäni, mutta niin ei valitettavasti ole, joten toistaiseksi treenaan itse Muulin kanssa. Onneksi se tosiaan tuntuu aika kestävältä peliltä eikä häiriinny ratsastajan painonvaihteluista. Kyllähän Muuli siis on kaikesta huolimatta hyvin itsenäinen ja se kyllä pelastaa itsensä tukalista tilanteista oli kuski selässä tai ei. En siis usko, että se hyppäisi itsensä hengiltä tai toteuttaisi kaikki toiveeni. Ei, se poistuu paikalta jos tilanne sitä vaatii. Ja hei, minun tilanteeni on tosi hyvä, kun on olemassa sekä koulu- että estemaikat ja opetusta säännöllisesti, eli eiköhän edistystäkin tapahdu.

Ps. Meneekö jollain muulla hermot uudistuneeseen Bloggeriin? Kuvien lisääminen on monimutkaisempaa kuin ennen. Aiemmin oli helpompaa klikkailla kuvia tekstin sekaan. Samoin nyt joutuu klikkaamaan useammin, kun haluaa vaihtaa kuvakokoa. Onneksi postauksia pystyy sentään vielä muokkaamaan myös HTML-koodilla, mutten joutuisin vaihtamaan alustaa.