Viimeisiä syksyn värejä valokuvissa

Kuten kerroin eilen, kävi Laura moikkaamassa Muulia viime viikon sunnuntaina ja otti meistä myös tosi kivoja kuvia! Muulin uusi padi ei olekaan vielä ollut mukana edustuskuvauksissa ja olin osannut jopa valita aamulla siihen sopivan hupparin päälleni!

Eikä tässä vielä kaikki, päätin ratsastaa tällä(kin) kuvauskerralla ilman turvaliiviä, koska Muuli tuntui ihan chilliltä, kun hain sen tarhasta ja varustin tallissa.

Ensin ratsastin pienen hetken kentällä ja totesin Muulin olevan jäykempi kuin kankikaikkonen. Se myös kyttäsi kentän pellonpuoleista pitkää sivua eikä todellakaan suostunut menemään kentän takaosaan. No, olin juuri oppinut, että on ihan ookoo aloittaa isolta ympyrältä ja laajentaa siitä sitten koko kentälle, joten en ottanut asiasta stressiä. Jotain hyvää sentään, ajoittain Muuli kulki hyvässä tahdissa ja vaikka se kyttäsi, se jatkoi silti melkein joka kerta halutussa askellajissa eteen. Se meni myös lätäköistä.

Padista kirjoitan kattavan testipostauksen myöhemmin, mutta siitä voin kertoa jo sen verran, että sen kanssa Muuli lopetti köyrypukittelut laukannostoissa eikä viuhdo hännällä muutenkaan enää niin paljon, kuin ennen. Kuten kuvistakin huomaa, satula ja padi kyllä nousevat selästä ylös ravatessa, mutta Muuli liikkuu paremmin, kuin aiemmin. Uusi padi on kokonaan villaa ja se on jämäkämpi, kuin edelliset. Aiemmin käytin edestä korottavia padeja, tässä on kummallakin puolella kolme taskua täytepaloille. Tähän mennessä olen käyttänyt padissa kaikkia täytepaloja, mutta pikkuhiljaa alan testata tositoimissa myös toisenlaisilla yhdistelmillä.

Muulin katse on tiukasti peltoa kohti

Nämä asiat kuulostavat varmasti useimmille teistä sellaisilta asioilta, jotka kuuluvat kolmivuotiaan juuri sisäänratsastetun hevosen päivärutiineihin, mutta en ota itse stressiä siitä, ettei Muuli ole kentällä automaatti. Saan syyttää siitä ihan vain itseäni, kun olen kesän jälkeen ratsastanut kentällä korkeintaan kahden viikon välein pienen hetken. Noin muuten olen kentällä vain noussut selkään ja suunnannut maastoon. Ei se siis ole Muulin syy, että kenttä ei työskentely-ympäristönä ole niin tuttu sen mielestä, kuin lähimaastot.

Sain Muulin jotenkuten kulkemaan ympyrällä riittävän hyvässä ravissa, joten suuntasimme lähimmän pellon peltotielle katsomaan, josko sieltä saisi pari syksykuvaa. Puissa on vielä jonkin verran lehtiä, nurmikko on edelleen vihreä ja erilaiset ruskean sävyt peittävät peltoja. Kuvista tulikin todella kivat siihen nähden, että päivä oli syksyisen harmaa ja ilma oli todella masentava (myöhemmin sunnuntaina alkoikin sadella vettä).

Kiitos Lauralle näistä kaikista ihanista kuvista! Lauraa voi seurata somessa Instassa, @laepinhevoset.

Toki otettiin yhteiskuvat myös Laurasta ja Muulista

Ps naiset, kävin Triplassa avajaisviikonloppuna ja Björn Borgin liikkeestä ostin liukasta kangasta olevat minishortsimalliset alushoudut ratsastusta ajatellen. Nämä toimivat kuin unelma, eli tuntuivat kuin toiselta iholta. Suosittelen!