Pienellä muutoksella iso ero, Muuli ei enää reagoi mahavyön laittamiseen

Vasemmalla vanha vyö, oikealla uusi.

Kerroin joksus syksyllä täällä blogissakin, kuinka Muuli alkoi nostella takajalkaansa siinä vaiheessa, kun kurotan mahavyön sen vatsan alta ja pujotan vastinhihnaan. Yritin ensin karjua perkelettä, läpsäistä lavalle ja antaa herkkuja, tuloksetta. Vaikka kuinka lahjoi sitä herkuilla, se oli tyytymätön ja nosteli taas seuraavalla kerralla jalkaansa. Se ei kuitenkaan huitonut sillä, mutta näytti tyytymättömyyttään.

Rutiinini on sellainen, että käytävällä laitan vyön ihan löysälle ja talutan Muulia kentällä samalla vyötä kiristellen. Enää kentällä Muuli ei reagoinut vyön kiristämiseen. Ja jos kentällä avasin vyön siirtääkseni satulaa edemmäs tai taaemmas, ei se reagoinut vyöhön enää siinä vaiheessa. Ensikosketus vyön ja mahan välillä oli siis kriittinen kohta.

Ehdin tässä välissä ostaa uuden edestäkorottavan padin ja kokeilla myös ihan tavallisella padilla, tuloksetta. Jalka nousi edelleen.

Mietin myös satulan istuvuutta ja liu'uttelin kättä ahkerasti satulan alla padilla ja ilman. En oikeastaa miettinyt hetkeäkään, että syypäänä voisi olla satulavyö kunnes ostin sattumalta uuden.

Vanha vyö tässä kuvassa.

Tulin siis ostaneeksi Scaranabin verkkokaupan loppuunmyynnistä uuden vyön. Vyön ostin oikeastaan siksi, että siinä on rullasolki vanhaan vyöhöni verrattuna. Rullasolki helpottaa vyön kiristämistä tulevaisuudessa, kun vaihdan nylonisen vastinhihnan nahkaiseen. Lisäksi vyö on tosi pehmeä ja siinä on hevosta vasten tuleva puoli tosi pitävää grippiä. Tuotekortti sanoi, ettei vyötä tarvitse kiristää niin kireälle kuin ennen, koska grippivyö pitää satulan paikallaan hyvin.

Tuumasta toimeen ja vyönvaihtoon. Heti ensimmäisellä kerralla huomasin, ettei Muuli nostellut jalkaa ollenkaan, mutta laitoin sen sattuman piikkiin. Kunnes kokeilin vyötä toisen ja kolmannenkin kerran ja Muuli seisoi tukevasti paikoillaan reagoimatta vyöhön mitenkään!

Nyt uusi vyö on ollut käytössä kolme kuukautta ja jalannostelu on tiessään sellaisena, kuin mitä se oli. Tarkkailen Muulin jalkaa aina satuloidessani ja kyllä, se saattaa ns lepuuttaa sitä joskus, mutta kavio ei nouse maasta.

Mistä ihmeestä se edes heti ekalla kerralla tiesi, että satulassa on uusi vyö? Olisiko vanha vyö painanut sitä kyljessä oleviin hermoihin ja siksi se reagoi heti, kun kurkottelin sitä mahan alta? Olen lukenut, että hevosen kyljessä menisi iso verisuoni/hermo ja moni satulavyön pää osuu juuri siihen. Vyön pitäisi siis ylettyä tämän hermon yläpuolelle tai jäädä alapuolelle, ettei se vain paina juuri sitä kohtaa.

Googlatessani lisää tietoa tästä asiasta, törmäsin tekstiin, jossa aika selvästi kumotaan tämä myytti. Hevosen kyljessä, tai oikeastaan mahassa kyllä menee paksut verisuonet mutta ne menevät enemmänkin mahassa kuin kyljessä. Oli niin tai näin, olen myös oppinut, että länkkäsatulan vyön tulisi olla mahdollisimman pitkä (mutta toki sen verran lyhyt, että vyö on mahdollista kiristää turvalliseksi). Muulin vanha vyö oli 30 tuumaa ja saman pituiseksi tilasin myös uuden huomatakseni, että se olisi voinut olla pidempikin. Mutta koska jalannostelu loppui, on vyö varmaan ihan hyvä.

Vanha vyö olikin todella painunut eikä teddypehmuste pehmustanut enää ollenkaan. Olikin jo korkea aika päästää tämä alunperin käytettynä ostettu teddyvyö ikuiseen lepoon.