Iloista irtojuoksutusta ja join up kentällä

Olemme aina välillä vapauttaneet Muulin ja sen tarhakaverin Elsan tarhaan tai laitumelle irtojuoksemaan. Tämä tehdään siis hyvässä yhteisymmärryksessä Elsan omistajan kanssa, enkä toivo, että kukaan menee irtojuoksuttelemaan toisten hevosia ilman lupaa!

Huhtikuun alussa leidit pääsivät kentälle juoksemaan. Pia oli kentän toisessa päässä ja minä tässä toisessa juoksutusraipan ja kameran kanssa. Käytin gimbaalia kännykässäni, mutta kuva kyllä jonkin verran heiluu silti. Syynä on se, että joudun laajakuvaa käyttäessäni käyttämään gimbaalia "taskulamppuasenossa", jonka takia yksi "vakauttaja" ei ole käytössä.

Oli jo melko myöhä ja aurinko oli laskemassa, joten jouduin leikkaamaan videolta kaikki aurinkoa vasten kuvatut pätkät pois, kun eläimet menivät niin mustiksi ilta-aurinkoa vasten. Jätin videolle myös vain vauhdikkaimmat pätkät ja leikkasin kävelyt pois.

Molempien leidien juoksuttamisen jälkeen keskityin vielä pelkästään Muuliin ja halusin sen saada join-uppaamaan minun kanssani, että se toteaisi minun seuraamiseni olevan helpompaa, kuin juoksemisen.

Laitoin siihen siis vauhtia, jos se ei katsonut minua ja aina välillä kyselin, jos Muuli haluaisi tulla luokseni (halusi) ja lähtisikö se seuraamaan (ei lähtenyt). Elsa on tässä huippu, se tajuaa, milloin asia ei koske sitä ollenkaan ja seisoskelee vaan tai tekee omia juttujaan. Toki se parissa kohtaa otti itsekin raville, mutta melko pian meni oman omistajansa luokse kentän toiseen päähän.

Esimerkiksi aiemmin talvella, kun Muulilla oli hankalan kiinnioton kausi, menin tarhaan ja laitoin Muulin juoksemaan, jos se ei antanut kiinni. Elsa seisoi rauhallisesti keskellä ympyrää ja tuntui ymmärtävän, että paineeni ei ole siihen kohdistettu. Lopulta Muulikin antoi hienosti kiinni.
Muulin suhteen maastakäsittely tuotti nopeasti tulosta. Videota tuli 7 minuuttia join-upin ajalta ja pätkin sitä hieman lyhentäen neljään minuuttiin. Muuli kävi kyllä katselemassa minua ja seisahtui, mutta lähti sitten omia aikojaan kuitenkin pois paikalta.

Videon lopussa, kun se seuraa minua, sen suu käy ja pää on alempana eli stressireaktio laskee. Hevoset ja Muulikin aina stressaavat, kun ihminen antaa painetta. Stressi on tosin huono sana, koska aina, kun olemme hevosen kanssa, aiheutamme sille stressiä. Tai ehkä ärsyke olisi hieman neutraalimpi sana.

Suulla mutustelu ja kielellä lipominen on jännä juttu, josta tulee koko ajan uutta tietoa ja analyysiä. Se on siis rauhoittava ele ja sitä voi esiintyä sekä stressikäyrän noustessa että laskiessa, meidän pitää sitten vain ymmärtää, kummasta on kyse. Olen ollut jo kahteen kertaan menossa luennolle aiheesta, mutta luento on kummallakin kerralla peruttu. Ehkä vielä joskus pääsen livenä kuuntelemaan sitä, miten näitä eleitä nyt sitten pitäisi tulkita.

Se kuitenkin on selvää, että niin kauan, kun toimimme hevosten kanssa, on jo läsnäolomme niille ärsyke ja ne "joutuvat" miettimään, että mitäköhän kakslahkeinen nyt tänään sitten haluaa. Ja meidän tehtävämme on kertoa se mahdollisimman ymmärrettävällä tavalla.