Tänään tavoitin Muulilla ratsastaessani just sen, miksi ylipäätään harrastan ratsastusta.

Minulle ratsastuksen ydinjuttu on maastoilu. Ehkä siksi, että aloitellessani ratsastusuraani siinä 13 ikävuoden kohdilla luulin, että juuri maastossa ratsastus on erittäin tavoiteltava asia tässä harrastuksessa ja että kentällä ratsastetaan vain siksi, että pääsisi maastoon. Eihän meitä aloittelijoita ekalla viikonloppuleirillä mihinkään maastoon päästetty, joten odottelin rauhassa ratsastustaitojeni karttumista ja ensimmäisiä maastokokemuksia. En edes tarkkaan muista ensimmäistä maastokertaa. Ainakin yksi ensimmäisistä toteutui meillä kotona täysihoidossa olleiden lämminveristen selässä. Muistan, että lunta oli ainakin polveen ja miten upeasti se pöllysi kun laukkasimme lumisella pellolla. Ilman lupaa tottakai.

Minulla oli kotona myöhemmin kesähevosena naapurin suomenhevostamma. Kartoitin sen kanssa kaikki kylän maastoreitit ja piirsin niistä kartan. Oli ihan normaalia satuloida hevonen ja tehdä kolmen tunnin maasto. Jalassa olivat farkut, Kontiot ja päässä vanha samettipotta. Hevonen nosti laukan kun annoin ohjaa ja nojasin vähän eteen.

Sen jälkeen kohtasin synkkiä vuosia ja ensimmäinen oma hevonen (okei, puoliksi oma) oli aika rasittava maastossa ja ilman kaverihevosta maastoilu oli hyvää habatreeniä. Hevonen kun olisi mieluiten laukannut takaisin kotitallille. Kimppahevosen jälkeen toivuin hetken kunnes aloin etsiä vuokrahevosta, jolla voisi maastoilla. Sellainen löytyi ja parin vuoden ajan kartoitin sen kanssa maastoja sekä läheltä että kaukaa. On parasta saapua pitkälle suoralle, antaa ohjaa ja mennä täysiä. Mitä väliä jos jarrut eivät heti toimi? Kyllä se joskus pysähtyy.

Tallipäällikkö sai aamulla Muulin riimun puoliksi pois, kunnes mulkero repi itsensä vapauteen, onneksi se oli jo tarhan sisäpuolella. Riimustaan se ei hevin luovu, joten se oli syönyt aamuheinät riimu naamalla. Tämä on ollut täysin Muulin oma valinta.

Tänään oli täydellinen päivä. Aurinko paistoi ja tuntui lämpimältä poskea vasten. Pakkasta oli sopivasti eli vajaat 10 astetta. Yön pakkaslumi kimalteli puissa. Olimme sopineet maastoreissun Pian kanssa ja puoliltapäivin saavuimme tahoiltamme tallille varustamaan ratsumme.

Kokeilin jo eilen miten GoPro toimisi maastossa. Ei kovin hyvin, sillä se tuntui hyytyvän pakkasessa heti alkukäyntien jälkeen ja sammui kovasti piipittäen, kun aloin kuvata videota. Sain aikaiseksi kaksi videota. Toisessa haen Muulin tarhasta ja toisessa puhun, mutta ääni ei kuulu vedenpitävän suojakuoren takia. Perus.

Tänään varustin kameran lisäakulla ja vaihdoin pikkuakunkin toiseksi. Valjastin itselleni rintaremmin koska siten saa mielestäni realistisempaa videota kuin kypäräkameralla. Koska actionkamera kuvaa kaiken laajakuvana, näyttää siltä, että olen kolmimetrinen hujoppi pienen muulin selässä.

En kuitenkaan ottanut huomioon sitä, että rintaremmissä kamera hölskyy enemmän esimerkiksi ravissa, mutta pystyin toisella kädellä tukemaan kameraa ihan hyvin.

Muulille laitoin bosalin kuolainten sijaan, koska Muuli käyttäytyi eilen tosi mallikkaasti.

Suuntasimme maastoon. En voinut kuin katsella maisemia ja huokailla. Tämä oli juuri sitä, mitä minä haluan tältä harrastukselta. Maastoilua hyvässä seurassa luonnossa. En tule käyneeksi luonnossa noin siviilissä muuten kuin hevosen selässä, varmaan myös sen takia maastoilu tuntuu niin virkistävältä.

Mentiin ihan mukavaa vauhtia, pitkiä ravipätkiä ja jonkin verran laukkapätkiä. Metsäosuudella vastaan ratsasti talliltamme yksi toinen ratsukko, joka oli suorittamassa käyntimaastoa. Meillä on yksi pitkä suora ja ylämäki, jonka yleensä laukkaamme. Tämä maastoreissu ei tehnyt poikkeusta. Pia antoi Elsalle loppuvaiheessa hieman ohjaa lisää ja parikymppinen daami lähti kuin tykin suusta. Muuli lähti tietenkin perään, kunnes se noin viiden askeleen jälkeen totesi, ettei valmiissa maailmassa olekaan oikeastaan kiire mihinkään.

Muuli käyttäytyi todella hyvin. Se ei pelännyt vieressä mennyttä junaa, joka pölläytti tien päälle sankan lumipilven. Se ei pelännyt vastaan tullutta traktoria, jonka takia jouduimme ratsastamaan hetken tulosuuntaan, jotta pääsisimme risteykseen. Se ei myöskään saanut slaakia koiranulkoiluttajista, olimme tosin onneksi sijoittaneet Elsan Muulin ja ihmisten väliin. Syökööt ensin sen.

Laukat Muuli nosti hienosti. Parissa kohdassa se veti päätä alas ja korvia luimuun, mutta en reagoinut siihen mitenkään. En siis repinyt päätä ylös enkä antanut lisää jalkaa. Olen huomannut, että huomiotta jättäminen ratkaisee tilanteen nopeiten. Parin sekunnin kuluttua Muuli laukkasi jo normaalisti Elsan perässä.

Alla olevan videon koostin Windowsin Kuvat-sovelluksella. Sillä saa tosi helposti videoklipit ja kuvat esitykseksi, jos riittää, että klippejä leikkaa. Äänenvoimakkuutta ohjelmalla ei saa tehtyä eikö myöskään tekstityksiä otsikoita lukuunottamatta. Ohjelmassa on myös ihan kivoja taustamusiikkeja ja tämänkin videon musiikki on valittu suoraan ohjelman tarjonnasta.

Sports Tracker oli päällä tunnin ja 35 minuuttia, josta varsinaista ratsastusta oli 90 minuuttia. Matkaa kertyi 9,42 kilometriä ja keskinopeus oli 5,9 km/h. Ravasimme pitkän pätkän ja hölköttelyravin keskinopeus näyttää olevan 9 km/h, reippaamman ravin 9,7 km/h, rauhallisen laukan 9,9 km/h ja reippaan laukan keskinopeus 15,6 km/h. Käyntiä taaperrettiin 5 kilometrin tuntinopeudella. Reissun alussa käynnin keskinopeus oli tosin vain 4,7 km/h ja kotimatkalla 5,1 km/h. Elsan diesel lämpenee hitaanlaisesti. Nämä keskinopeudet on otettu Sports Trackerista käyttämällä joko 500 tai 1000 metrin keskinopeutta.

Muulilla oli jaloissaan FlexHoof Bootsit ja jokaisessa oli Varustelekan nahkaremmi. Bootsit pysyivät jaloissa erinomaisesti vaikka toisesta etusesta oli eturemmi irronnut, onneksi remmi oli kuitenkin mukana eikä ollut kadonnut maastoon. Olen kyllä vaihtamassa eturemmitkin nahkaiseksi kunhan muistan käydä ostamassa nahkapaskan.

Lue lisää

Nyt meni hermot, bootsipelleily loppuu ja Muuli saa pian rautakenkää alle.

Muulilla on Flex Hoof Bootsit ja Boa bootsit. Ja ihan pian on rautakengät.

Kuten blogin lukijat tietävätkin jo, on Muuli ollut kengätön koko elämänsä. Kengättömyyden syy on itselleni ihan selvä, säästän siinä pitkän pennin kun voin vuolla kaviot itse. Kengitys meidän alueellamme maksaa keskimäärin 120 euroa kerralta, eli kengitysmenoiksi voi laskea 60 euroa kuussa. Ei minulla ole tuollaisia rahoja!

Bootsitkaan eivät ole mitään halpoja. Viime vuonna ostin yhteensä 9 bootsia. Viisi näistä on Vainikan aitan kehittelemiä Flex Hoof Bootseja koossa 100 (joita ei enää valmistata) ja neljä on käytettynä ostettuja Boa bootseja, kaksi koossa 0 ja toiset kaksi koossa 00.

Jotenkin kuvittelin, että bootsit olisivat tosi kestävää tekoa. Ainakin Flex Hoof Bootsien mainostetaan kestävän vähintään saman ajan, kuin kengätkin. Eivät kestä, vaikka meillä käyttö on ollut puskahöntsäilyyn verrattavissa eikä mitään "kunnon treeniä" ole edes harrastettu!

Katsoin tallivihosta, että Flexit ovat olleet Muulilla käytössä tähän mennessä 35 kertaa. Näistä kymmenellä kerralla Muulilla on ollut monot vain etukavioissa, eli jokainen bootsi on ollut käytössä 30 kertaa. Bootsit ovat kärjeltä mielestäni aika kuluneet ja tänä aikana on kahdesta bootsista irronnut pohja. Ne valmistaja on toki liimannut takaisin kiinni, kun lähetin monon heille.

Allaolevan videon kuvasin heinäkuun lopussa, kun olin käyttänyt bootseja kotioloissa ilman nastoja 6 kertaa. Tätä ennen bootsit olivat ihan "priimat", koska niissä oli käytetty aina nastoja.

Kolme nastaa on irronnut, mutta se on ilmeisesti ihan normaalia kun nyt idioottina menin irrottamaan ne kesällä ja ne laitettiin takaisin joulukuussa. Eiväthän ne samoihin kierteisiin mene.

Olen rikkonut neljä kappaletta ensimmäisiä versioita kumiremmeistä ja neljä kappaletta näitä uusia kumiremmejä. Jos jätän remmit löysälle, mono irtoaa, jos laitan napakasti, alkaa remmi haljeta sivusta. Siitä kohdasta, jossa se kohtaa monossa olevan muovilenkin.

Lisäksi kaksi bootsia on rispaantunut, toinen reunasta 7 käyttökerran jälkeen ja toinen kumiremmin kohdalta.

30 käyttökertaa voisi normaalihevosella vastata 1,5 kuukauden ratsastuskertoja.

Olen aina kuivannut bootsit lämpimässä kuivatushuoneessa ja käsitellyt niitä kauniisti. Maastomme sisältävät enimmäkseen hiekkatietä. Silti monot ovat menneet normaalissa käytössä rikki!

No entäs Boat? Kuvittelin, että niistä saisin Flexeille korvaajan mutta mitä vielä. Koko 00 on Muulille niin pieni, että saan sen vain väkivaltaa käyttämällä takakavioon. Koko 0 menee ihan hyvin etukavioon. Kentällä Boat toimivat hyvin. Maastossa yksi irtosi, kahdesti. KAHDESTI! Kiristin bootsin edestä niin tiukalle kuin sain ja silti se irtosi.

Flexejä taas tuunasin itse ostamalla Varustelekasta nahkaremmit uusiksi takaremmeiksi. Kumiremmit ovat sen verran repeilleet, että ne saattavat milloin tahansa venyä poikki. Näiden takaremmien kanssa Flexit pysyivät jaloissa ainakin yhden reippaan maaston ajan. Saman maaston aikana tapahtui Boan irtaantuminen.

1,95e/kpl. Ostin 9 kappaletta ja ajatuksissa on korvata myös pääliremmi tällaisella.

Tämä muuten pysyy ja hyvin.

Noniin, takaisin aiheeseen.

Hermo siis meni bootsien pukemiseen ja pysymättömyyteen. Talvella Flexit ovat olleet kotipihassa enää pyhällä voimalla kiinni, etutarrat menevät täyteen lunta ja pysyvät kiinni vain pienen kumilenkin ansiosta. Eräällä maastolla Muulilta irtosivat molemmat takamonot kovemmassa laukassa! Koska tarrat ovat jäässä ja lumessa, en edes olisi pystynyt pukemaan monoja Muulille takaisin niin, että ne olisivat pysyneet mukana.

Tiedän, että kengättömyys on hevoselle luonnollisin vaihtoehto ja rautakenkä estää kavion normaalia toimintaa tosi radikaalisti. Silti hevosia on lyöty kenkään aika monta vuotta ja aika moni kengitetty hevonen porskuttaa menemään ilman nestekertymiä kavioissa. Jos haluat lukea, miksi kengättömyys on hevosen terveyselle hyväksi, on Hellän Kanelisilmän blogissa hyvä tietoisku aiheesta.

Voisin itsekin kertoa, että syyt tähän astiseen kengättömyyteen ovat samat, kuin linkin takana, mutta se olisi tekopyhää lukijoiden kusetusta. Minun pääsyyni on ollut sniiduilu.

Mutta nyt tilanne muuttuu. Kysyin tallillamme käyvältä kengittäjältä, että voisiko hän mitenkään laittaa Muulille hokkikenkiä tilsakumeilla (Toivottavasti Riikalla on pinkkejä tilsakumeja). Kerroin, että mä en enää jaksa tätä bootsiperseilyä. Jos ne eivät putoa, niin ainakin koko maaston ajan on se pelko perseessä. Riikka ymmärsi täysin ja sanoi, että kyllähän se niin on, että jos kunnolla aikoo harrastaa, niin hokkikenkää alle vaan.

1,5 viikon päästä Muuli siis kengitetään edestä, takaa varustan sen edelleen bootseilla jos suuntaamme maastoon. Kentällä se pärjäilee mainiosti pelkillä etukengillä. Ainakin just nyt meillä on kentällä mahtava määrä lunta!

Jos luonnonvoimat ovat puolellamme, pysyvät nämä kengät Muulin jaloissa helmi- ja maaliskuun ajan kunnes ne voidaan ottaa pois tai ne irtoavat itsestään siististi kaviota repimättä. Kun maa on sula, ei bootseja toivottavasti tarvitse. Jos tämä kenkähomma menee odotusten mukaisesti, saa Muuli kengät jatkossa aina talven ajaksi. Etelän talven pahimman ajan selviää yksillä kengillä, jos alussa ja lopussa harrastan bootseilua. Bootsit eivät siis suinkaan ole myynnissä. En vihaa niitä ihan vielä ihan niin paljon.

Jos kengät eivät esim katoa metsään, menevät samat monot varmasti hokkeja vaihtamalla myös ensi talvena! Pelkkää säästöä!

Ja ehkä innostun opettelemaan myös kengityksen saloja. Eihän se voi olla ydinfysiikkaa, eihän? (vitsi, vitsi, jätetään kengitys ammattilaisille).

Kuva on otettu erään maaston jälkeen. Mielenkiintoista, että nimenomaan takajalkojen bootsit ovat ihan lumiset ja etuset taas eivät.

Mitäs muuta...

Blogiin en ole saanut miltään ratsastuskerralta niin paljoa materiaalia, että pystyisin synnyttämään kokonaisen postauksen. Olen kuitenkin tänä vuonna skarpannut ja ratsastanut aika paljon ja usein. Lyhyin ratsastus oli 15 minuuttia kentällä, mutta Muuli oli niin kiva, että lopetin siihen. Oikeasti minulla oli tosi tiukka aikataulu ja piti lähteä tallilta. Olen maastoillut aina viikonloppuisin ja viikko sitten oltiin Rautalammilla länkikurssilta. Sieltä on syntymässä megapitkä postaus videoineen! Kurssi oli tosi mielenkiintoinen ja vaikka en näillä puukässätaidoilla tulekaan koskaan länkiä itse tekemään, tiedän nyt ainakin, miten niitä sovitetaan ja kuinka tärkeät sopivat länget ovat.

Tiedoksi muuten se, että ne isoisän aikuiset suokkilänget sopivat enää harvoille hevosille. Hevosten malli ja muoto on nimittäin vuosien saatossa muuttunut eikä vanhoista längistä ole kuin koristeeksi. Toki jossain sunnuntaiajelussa ne saattavat mennä.

Tämä kuva on otettu 19.1., kun olimme 7 km maastolla ja Boa bootsi irtosi kahdesti. Varustelekan nahkaremmeillä tuunatut Flexit sensijaan pysyivät jaloissa.

Lue lisää

Salaliittoteoriat ja spekulaatiot kehiin, Blogiexpo on tulossa taas!

Kuvituksena on kuva vuoden 2018 blogiexposta, jossa Muuliprojekti sai erikoismaininnan. Kuva: Emmi Jormanainen

Playsson.net järjestää jälleen blogiexpon, mutta tällä kertaa palkittavina ovat myös muut hevospuolen somekanavat. Kuten me kaikki tiedämme, ovat Instat ja YouTubet yhä vahvemmin blogien rinnalla tai jopa niiden tilalla ja osa suosituista bloggaajistakin on vaihtanut kokonaan alustaa! Kyseessä onkin siis oikeastaan Hevossome-expo, mutta ainakaan itse en pahoittanut mieltäni blogiexpo-nimestä. Älä pahoita sinäkään!

Playsson on tehnyt kaikesta kritiikistä huolimatta uskomattoman sitkeää työtä tällä saralla ja onhan se tällä hetkellä ainoa aktiivinen hevospuolen blogiportaali! Hippola on valitettavasti poistunut internetmaailmasta ja Jalustin toimii enää postausten listaajana, muuta toimintaa ei taustalla ole näyttänyt olleen huhtikuusta 2017, jolloin viimeisin toimituksellinen postaus ilmestyi esitellen kuukauden blogin. Jalustimelle kuitenkin iso kiitos, kun se Muuliprojektin alkuaikoina esitteli tämänkin blogin. Sain sen kautta paljon uusia lukijoita. Tuohon postaukseen pääset tästä.

Palataan kuitenkin blogiexpoon. Ruskealla foorumilla ehdittiin viime lauantaina jo povata Muulinperkele voittoon yhdessä muiden Aadojen, Jillojen ja Tiiojen kanssa, mutta kun kategoriat myöhemmin julkaistiin, ei Muuliprojektilla ole mitään selkeää omaa kategoriaa.

Tällä kertaa esivalinnan tekee arvovaltainen raati, jonka jäseniä ei ole vielä vuodettu julkisuuteen. Uskon kuitenkin, että raadin jäsenet tulevat eri taustoista ja eri somekanavilta ja tuntevat koko genren.

Raati valitsee jokaiseen kategoriaan neljä ehdokasta, joista yleisö pääsee äänestämään suosikkinsa. Reilu kerho, koska nyt jokainen blogi ja somekanava pääsevät jo lähtökohtaisesti "oikeaan" lokeroon. Viimeksi Muuliprojekti äänestettiin useampaankin eri kategoriaan ja lopulta se oli ehdolla sellaisessa, johon en itse sitä olisi laittanut. Mutta äänestäjät ovat puhuneet.

Olen itse sitä mieltä, ettei äänestys välttämättä toimi kovin hyvin tämänkaltaisessa kilpailussa. Äänestäjät kun tuppaavat äänestämään omaa suosikkiaan riippumatta siitä, miten hyvin juuri tämä blogi on esimerkiksi ottanut vuoden aikana kantaa eri asioihin. Kehotankin siis kaikkia äänestäjiä lukemaan läpi kategorian kuvauksen ja miettimään sen jälkeen, mikä valituista blogeista on eniten toteuttanut juuri tätä asiaa. Se ei luultavasti ole Muuliprojekti tai mikään muukaan oma suosikkiblogi, vaan se voi olla joku ihan uusi tuttavuus.

Toisaalta, jos valinnan tekisi pelkästään raati, aiheuttaisi se runsaasti närää blogien lukijakunnissa ja ehkä myös muissa bloggaajissa. Äänestys on menetelmänä kaikin puolin turvallisempi ja sillä selviävät ainakin ne blogit, joilla on eniten lukijoita. En siis itsekään tiedä, miten blogeja ja somettajia tulisi arvioida ja onko meillä Suomessa riittävästi ihmisiä joilla on "natsoja" arvioida kanavien sisältöä kunnolla. Riittävästi siksi, ettei palkitsemista koeta puolueellisena.

Kuva ei liity. Kuva: Emmi Jormanainen

Äänestäjiä haluaisin muistuttaa siitä, että kategorian voittajan tulisi olla sellainen, joka täyttää kyseisen kategorian kuvauksen parhaiten. Ei siis se blogi, jolla nyt vain sattuu olemaan eniten lukijoita. Toivon myös, etteivät bloggaajat pyydä lukijoita äänestämään itseään vaan parasta.

Katkera avautuminen sikseen, annan tässä vedonlyöntivinkit jokaiseen kategoriaan. Mietin jokaisen kategorian parasta täysin omasta näkökulmastani. Jollakin somekanavalla saattaa olla tuhansia seuraajia, mutta tilin haltija tuottaa sisältöä tarkoituksella selvästi nuorille seuraajille. Se on ihan ok, mutta en itse ole kiinnostunut sellaisesta sisällöstä, joten en näitä sisällöntuottajia povaa voittajiksikaan.

Vuoden paras hevosblogi
Tekstimuotoinen blogi, joka on todistanut mm. aktiivisuudellaan sekä laadukkaalla sisällöllään olevansa Suomen parhaimpia hevosblogeja.

Tämä kategoria on näistä ehdottomasti vaikein ja pitkällisen pohtimisen jälkeen päädyin Katja Ståhlin Kavioliitossa 30v-blogiin. Blogi on pitkäikäinen, aktiivinen, hyvin kirjoitettu ja hauska. Ja onhan sen takana ammattikirjoittaja, joten mitä muuta voi odottaakaan! Ja se on näitä harvoja aikuisten kirjoittamia blogeja. Uskon myös, että Katjan blogin lukijakuntakin on melkoisen kypsää moneen muuhun blogiin verrattuna.

Koukuttavin Instagram-tili
Valintaan vaikuttaa seuraajien määrä ja niiden kasvu, tilin aktiivisuus ja monipuolisuus sekä seuraajien huomioiminen.

Tämän tilin valinta ei ollut ihan helppo, varsinkaan kun en seuraa Instagramissa kovinkaan montaa huipputilia. Selasin läpi Aadan, Tuhmiksen ja Rositan instat ja oma henkilökohtainen suosikkini näistä on @ridelovelaugh eli Rosita Dahlbergin instatili, joka on saanut ihan valtavan määrän seuraajia! Rositahan palkittiin tästä jo aikaisemmin Blogiexpossa, mutta entä sitten? Kehitys on jatkunut tasaisena, kuvat ovat laadukkaita, kuvatekstit sopivan pituisia eikä Rosita ole unohtanut meitä suomalaisiakaan, vaan vastailee myös kotosuomalaisille.

Pidän tiliä monipuolisena, sillä se sisältää ratsastuskuvia, kehityskuvia, analyysiä ratsastamisesta, hevosvalokuvausta ja tietenkin uutta Snö-koiraa. Tai ei se enää ihan uusi ole, mutta kuitenkin. Tilille päivittyy usein uusia kuvia ja myös stoorien puolella Rosita on tosi aktiivinen! Ja tietenkin hänellä on ratsastettavanaan myös hienot hevoset!

Erikoispisteet annan siitä, ettei hänen aikaisemmin ratsastamansa Rink vain "kadonnut" kuvioista mystisesti, vaan Rosita kertoi, miksei enää ratsasta sillä. Samoin kun Mutter oli poissa pelistä, kertoi Rosita että miksi se oli. Monelta muulta tililtä hevoset vain katoilevat ja jos joku kysyy, kommentti poistetaan ja keskustelu siirtyy esimerkiksi ruskealle foorumille.

Hevosalan some-vaikuttaja
Kantaaottava henkilö, joka tuo hyvin perusteltuja mielipiteitään julki, osaa tehdä aloitteita ja onnistunut saavuttamaan suosiota tai menestystä.

Vaikuttajapuolelle jouduin hetken miettimään parasta, kunnes satuin kysymään apua bloggaajakolleegaltani ja sieltähän se tuli, Ruuhkavuosiratsastaja ali Anniina Paalanen! Olin niin jämähtänyt perinteisiin blgeihin, että Ruuhkis unohtui. Hänen sisällöntuotantonsa kun on siirtynyt enimmäkseen Facebookiin jossa minäkin hänen päivityksiään luen.

Saan Ruuhkiksen päivityksestä paljon iloa ja hupia, pidän erityisesti meemeistä. Mutta päivityksissä on ajoittain myös vakavampaa asiaa, joka herättää keskustelua. Päivityksiä jaetaan ja ne saavat paljon näkyvyyttä. Niissä on mielestäni aina täyttä asiaa, sellaista, joka uppoaa ikäiseeni puskailijaan hyvin. Suosiota Ruuhkis on siis ainakin saanut, Facebookissa ja Instassa on rutkasti aktiivisia ja sitoutuneita seuraajia (eri asia kuin pelkät seuraajat).

Visuaalisimman sisällön tuottaja
Blogi tai some-tili, jossa on laadukkaasti toteutettu tai muokattu kuva- tai videomateriaali sekä oma tyyli luoda sisältöä.

Tämä oli toisiksi vaikein kategoria ja ensin yritin pitäytyä perinteisissä blogeissa ja selailla niistä kauneimpia läpi. Kauniita blogeja onkin olemassa, mutta halusin nostaa tähän sellaisen tilin, jota tuottaa lukijoilleen runsaasti sisältöä ja kiinnostaa minua. Skippasin siis suositut hevosblogit ja nostaisin tähän itse Veera Saarisen Instagram-tilin @lottovoittoja. Veera piti aiemmin blogiakin, mutta siirtyi jokin aika sitten kokonaan Instagramiin. Jos blogi olisi vielä voimissaan, olisin nostanut tähän kategoriaan toukokuussa hiljentyneen Veeran blogin, Porkkanan voimalla, koska sekin on aina ollut ulkoasultaan ja kuviensa takia oikein ihana!

Vaikka Veera on alle parikymppinen, en koe, että päivitykset uppoaisivat vain nuoremmille. Katson itse mielelläni runsaita stooreja ja luen pitkätkin kuvatekstit kuvien alta. Pidän tällä tilillä siitä, että asioista kerrotaan rehellisesti eivätkä hevoset vain katoa kuvioista.

Mitä visuaaliseen puoleen tulee, Veeralla tuntuu käyvän tosi usein hyviä kuvaajia kylässä ja tiedän, että hän kuvaa hyvin myös itse. Tilillä on toki myös puhelinkuvia arkielämästä. On todella vaikeaa ylläpitää sekä realistista elämänmakuista instatiliä sellaisena, että se on visuaalisesti kivan näköinen. Veera onnistuu tässä mielestäni hyvin!

Lottovoittoja-tilin Instagram-tililtä

Vuoden tulokas
Kiinnostava uusi persoona hevosalan sosiaalisessa mediassa.

Tämän palkinnon antaisin Jennille, joka kirjoittaa Pallurablogia. Blogin starana on hänen nuori suomenhevostammansa Stella. Huomaan blogissa paljon samaa, kuin Muuliprojektissa sen alkuaikoina! Viimeinkin on paikka, missä kertoa omasta projektistaan kaikki! Blogissa onkin siis erittäin monipuolisesti sisältöä varsajutuista nuoren tamman ratsutukseen ja vinkkejä varusteisiin liittyen. Olen Jennin tavannut livenä pari kertaa ja voin kertoa, että hän on myös oikeassa elämässä todella aurinkoinen, aito ja hyväntuulinen persoona! Juuri näitä kaipaamme hevosblogimaailmaan!

Vaikuttavimmat videot
YouTube-, Instagram- tai blogipohjalla olevia videoita tuottava henkilö tai taho, joka on luonteva ja viihdyttävä esiintyjä.

Tätä palkintoa ei tarvinnut kauaa miettiä, sillä Mari Valosaari on melko lyhyessä ajassa saanut videoista viihdyttäviä ja itsensä näköisiä. Tai näin luulen, vaikken Maria mitenkään henkilökohtaisesti tunnekaan. Pidän videoiden kotoisuudesta, ne ovat yhteen liitettyjä pätkiä ilman kovin kummoista leikkauskikkailua. Mari on videoilla aikuinen ja tekee sisältöä, jota toinen aikuinen katsoo luontevasti, vaikka kommenttien perusteella suurin osa katsojista on lapsia.

Kanava täyttää mielestäni erinomaisesti kategorian kuvaukset, esiintyminen on luontevaa ja videoita jaksaa hyvin katsoa.


Pinnalla -palkinto
Pitkäikäinen tai pitkään pinnalla säilynyt blogi.

Vaikka muutamia muitakin blogien rautarouvia on olemassa, antaisin tämän palkinnon Marjutille, joka on blogannut kadehdittavan pitkään ja vuodesta 2011 Bloggerissa. Blogin nimi on SD-Team. Nimi juontaa juurensa Salamasta ja Dukesta, vaikka blogin päätähtinä ovatkin nykyään Salama ja Julishka.

Vaikka Martsu juuri kirjoitteli, kuinka blogin kävijämäärät ovat vuodesta toiseen laskeneet, on hän silti ollut kadehdittavan tuottelias bloggaaja (kolmena vuonna yli 300 postausta!) ja tätä blogia, jos jotain, voi pitää sähköisenä päiväkirjana. Blogin myötä pääsee erittäin hyvin mukaan pienen kotitallin arkeen. Ja jos Rosita ei salaillut hevosten vaihtumista, uskaltaa Martsukin kertoa Salaman terveysongelmista ja julkaisee ratsastusvideoita. Nykymaailmassa en yhtään ihmettele niitä bloggaajia, jotka julkaisevat vain poseerauskuvia ja jättävät ratsastusvideot pois internetistä. Kuten Martsu sanoikin, emme me bloggaajat ole oikeastaan yhtään mitään velkaa kenellekään, mutta kai tässä on masokistin vikaa meissä molemmissa, kun kerromme ehkä liikaakin.

Lue lisää

Muuliprojektin vuoden 2018 luetuimmat postaukset TOP 30

Otin Google Analyticsistä dataa ulos blogin luetuimmista postauksista ja julkaisen TOP 30-listan lukukertoineen tässä. Kirjoitin vuoden 2018 aikana sekä Starboxin portaalin alla että nyt jälleen bloggerissa ja luvuissa on yhdistetty molempien blogien lukukerrat.

Google Analytics ei näytä lukukertoja, jos käyttäjä surffaa selaimellaan anonyymistä. Lukukerrat ovat siis todellisuudessa hieman suuremmat.

Näiden lisäksi blogin etusivu on klikattu auki 19 458 kertaa vuoden 2018 aikana. Blogissa kaikkiaan oli vuoden 2018 aikana klikkejä 238 182. Tämä tarkoittaa siis kaikkia klikkejä mukaan lukien sivun päivitykset.

Mutta nyt postausten TOP 30. Postaukset ovat listalla lukukertojen määrän mukaan järjestyksessä. Avaan myös hieman postauksen taustoja ja mietin syytä sen "menestykseen".

Suomen upeimpien keppihevosten lähtöhinta on 350 euroa, keppariharrastus on silti paljon muutakin kuin ompelua, 5704 lukukertaa

Ajatus tästä jutusta syntyi, kun törmäsin Instagramissa Raelin, eli alias Solkun, keppihevosiin. Olin aivan mykistynyt, niin realistisen näköisiä ja upeita keppareita tili täynnä! Laitoin Solkulle Instassa viestiä, että haluaisin tehdä hänestä haastattelun blogiini ja hieman myöhemmin se toteutuikin Helsinki Horse Fair-messujen yhteydessä. Juteltiin tunnin verran, otin sen päälle kuvat ja hieroin juttua tosi pitkään saadakseni siitä hyvän. Juttu sai paljon näkyvyyttä keppariharrastajien keskuudessa ja se osuikin parhaimpaan "kepparibuumiin", kun Hobby Horse Revolutionin jälkimainingeissa kepparit saivat paljon näkyvyyttä eri medioissa.

“Oljessa on paljon sokeria” ja muita olkimyyttejä 4717 lukukertaa

Olin törmännyt jo tosi monta kertaa siihen, että oljessa olisi paljon sokeria, eikä sitä pitäisi syöttää aineenvaihduntasairauksia sairastaville poneille tai hevosille. Omien lähteideni mukaan tämä ei pidä paikkaansa joten asia vaati paneutumista. Etsin lähteen otsikon virheelliselle sanonnalle ja selvisi, että se on alunperin vain sivulauseen heitto, mutta johon monessa suomalaisessa tekstissä viitataan. Luultavasti olki on myös mennyt joissain käännöksissä sekaisin rehuviljan kanssa, jossa kuuluukin olla sokeria ja tärkkelystä.

Käytin olkipostaukseen erittäin paljon aikaa ja pyrin kirjoittamaan sitä niin laadullisesti kuin pystyin lähteiden merkitsemistä unohtamatta. Yleensä oljen sokereista vaahtoavilla ei lähteitä nimittäin ole.

Bent Branderupin akateemisen ratsastustaiteen klinikalla saivat huutia sekä satulat että nykyaikainen kouluratsastus 2787 lukukertaa

Kaverini oli osallistumassa Branderupin klinikalle kuunteluoppilaana ja itse mielenkiinnosta kokeilin kepillä jäätä, josko melko kalliin osallistumismaksun saisi kuitattua blogiyhteistyöllä. Sopimus saatiin ja kirjoitin klinikasta raportin Muuliprojektiin. Arvelin, että Muuliprojektin lukijoissa on monta astetta klassisemmin ratsastavaa lukijaa ja taisin olla oikeassa. Lisäksi postaus sai tietenkin jakoja aiheeseen liittyvissä ryhmissä.

Näin perustin toiminimen ja työskentelen sivutoimisena yrittäjänä palkkatyön rinnalla 2345 lukukertaa

Olen ollut toiminimiyrittäjänä nyt reilun vuoden ja koska toiminimen perustaminen ja muut yritykseen liittyvät asiat eivät olleet minulle täysin vesiselviä yriritystä perustaessani, aloin heti ensihetkistä lähtien kirjoittaa blogipostausta aiheesta. Kun olin mielestäni sisäistänyt asiat riittävän hyvin ja ensimmäiset laskutkin oli tehty ja maksettu, julkaisin postauksen blogissani. Postaus ei välttämättä kiinnostanut Muuliprojektin lukijoita, mutta sai paljon hyvää palautetta yrittäjien omissa Facebook-ryhmissä.

Talvinen maastakäsittelyhaaste hevosen nimen kirjainten mukaan! (tai voi sen ratsastaakin) 2278 lukukertaa

Tämän tehtävälistan bongasin tilaamani hevoslehden Facebookista ja pidin ideaa niin loistavana, että käänsin tehtävät suomeksi ja toteutin lainahevosen kanssa. Muuli oli tässä kohtaa nimittäin koulutuksessa eikä näinollen ollut käytettävissä. Postaus sai näkyvyyttä Facebook-ryhmissä, mutta muistan nähneeni vain yhden toisen bloggaajan vastaavan "haasteeseen".

Näin monella eri tavalla voit juoksuttaa väärin! 1900 lukukertaa

Muuliprojektin klassikko ja juuri sitä tyyliä, jota haluaisin toteuttaa jokaisessa postauksessani. Eli niin "hyvää" sarkasmia, etteivät kaikki edes ymmärrä sitä (tsekkaa postauksen kommentit).

Tässä ovat ne aktiiviset aikuiseen makuun sopivat blogit 1798 lukukertaa

Siivoilin omaa blogilistaani ja huomasin, että tosi moni hyvä blogi oli lopettanut tai hiljentynyt melkein kokonaan. Tämän postauksen ensimmäinen vaihe oli kysellä blogiehdotuksia lukijoilta ja kunhan olin varmistunut blogien olemassaolosta (eli postauksia tuli säännöllisesti), kokosin aktiiviset blogit samalle listalle. Tätä varten jouduin miettimään kriteereitä ja postauksen julkistamiseen mennessä piti blogissa olla vähintään 36 postausta vuoden 2018 aikana. Tämä karsi tosi monta hyvää blogia pois listalta, mutta itse en jaksa seurailla blogeja, joissa kirjoitetaan kerran tai kaksi kuussa. Silloin "tarttumapinta" bloggaajaan jää tosi ohueksi enkä jaksa millään muistaa että mikä hevosen K tausta nyt olikaan.

Muulin ensimmäinen viikko koulutuksessa 1747 lukukertaa 

Kuva: Sanna Kauppinen

Muulin koulutus oli vuonna 2018 tosi hallitseva aihe blogissani, olihan Muuli koulutuksessa peräti puoli vuotta ja alusta asti oli selvää, että koulutuksen eteneminen dokumentoidaan mahdollisimman hyvin blogissa sekä ylä- että alamäkineen. Sanna ottikin reilusti kuvia ja videoita ja antoi hyvää raporttia Muulin etenemisestä. Tälle listalle pääsi useampikin koulutuspostaus, en analysoi niitä erikseen tämän kummemmin. Yleensä ne päätyivät suosituiksi raflaavan otsikon tai otsikkokuvan perusteella.

13 tuntia ajettiin, mutta siellä se nyt on; Muuli Sonkajärvellä koulutuksessa! 1678 lukukertaa

Hevosten suun vaurioista syytetään kuolaimia - syytä pitäisi etsiä myös ratsastajista 1379 lukukertaa

Muulille sopivia kuolaimia, kuva Sanna Kauppinen

Keväällä hevospiireissä käytiin suurta kuolainkeskustelua joka sai alkunsa Hesarin artikkelista. Kirjoitin aiheesta omankin mielipiteeni, joka on se, että välineet eivät satuta hevosta vaan niiden käyttäjät. Edelleen olen sitä mieltä että varusteisiin ja uusiin kuolaimiin käytetty raha kannattaisi käyttää ratsastajan ratsastustaidon kehittämiseen, silloin suun vauriotkin yleensä pienenevät ellei suussa ole piikkilankaa (harvemmin Suomessa, muualla maailmassa kyllä).

DIY: Dressagemuuli! 1372 lukukertaa

Kuva: Minttu Koponen / Aaveen.net

Huippukuvaaja Minttu Koponen ali Aaveen.net teki visiitin Sonkajärvelle ja otti Muulista hienoja ratsastuskuvia! Olin ommellut Muulille kuvia varten valkoisen Eskadronin korvahupun ja jaloissa sillä oli tietenkin valkoiset pintelit. Olin saanut käyttööni myös valkoisen huovan ja itseni varustin tietenkin saappailla ja valkoisilla housuilla. Tässä huomasi helposti, miten lyhyestäkin ratsastuksesta saa monta edustavaa kuvaa kun kuvaaja osaa hommansa!

Käytätkö hotellihuoneen kahvikuppia? Lue tämä, etkä käytä enää ikinä. 1353 lukukertaa

Työskentelin lukion jälkeen puoli vuotta Englannissa hotellissa siivoojana. Sain ison inspiksen kirjata ylös tuon ajan muistoja ja kuvia nyt kun vielä muistin ne melko kirkkaasti. Puoli vuotta oli hyvin opettavainen siinä suhteessa, että se madalsi huomattavasti kynnystä muuttaa johonkin ihan muualle ja työskennellä ihan missä tahansa. Otsikkoon liittyvät kahvikupitkin tuli käsiteltyä.

Muulin kahdeksas viikko koulutuksessa (ensimmäiset ravit ja pystyynnousut) 1345 lukukertaa

 

Muulimenot maaliskuussa 2018 1271 lukukertaa

En osaa yhtään sanoa, miksi tämä Muulimenopostaus sai näin paljon lukukertoja. Ehkä osasin markkinoida sen Facebookissa hyvin.

Muulin toinen viikko koulutuksessa 1157 lukukertaa

 

Muulin eka kerta klinikalla - hammaspiikkejä, paksu kieli ja yksi karannut muuli 1145 lukukertaa

 

Muulin yhdestoista viikko koulutuksessa (minä maastossa ekaa kertaa!) 1145 lukukertaa

 

Hyvinkäälle syntyi yllätysmuulivarsa, josta kuullaan varmasti vielä! 1121 lukukertaa

Olin Hyvinkäällä juttumatkalla heti, kun Facebookista bongasin tiedon, että tällainen pieni muulivarsa oli yllätyksenä syntynyt Heponiityn ratsastuskouluun. Otin yhteyttä omistajaan ja ajoin paikalle, kun varsa oli vasta viikon ikäinen. Minusta tuntui tosi tärkeältä saada juttu maailmaan ennen Hevosurheilua, joka oli myös ollut varsasta kiinnostunut. Alerini soitti myös minulle ja kyseli lisää tietoa aaseista ja muuleista. Vastasin hänelle Suomen Aasiyhdistyksen puheenjohtajan roolissa, en Muuliprojektin bloggaajana.

Muulin 16. viikko koulutuksessa (Maastoilua 2x) 1117 lukukertaa

 

Muulin seitsemäs viikko koulutuksessa (ensimmäiset selkäännousut ja ratsastus!) 1102 lukukertaa

 

Muulimenot joulukuussa + koko vuoden tilinpäätös 2017 + talousarvio 2018 1076 lukukertaa

 

Muulin 20. viikko koulutuksessa (Muuli pelkää sonneja ja pressuja) 1067 lukukertaa

 

HIHS expon vähäiset löydöt (+älä tuo omaa pulloa, vessajonoja ei ollut) 1053 lukukertaa

 

Muulin kolmas viikko koulutuksessa (paljon videoita!) 1045 lukukertaa

 

Älypuhelin ja Youtube: jokamiehen halpa varsakamera 1024 lukukertaa

 

Vieraskynä: Muulin kouluttaja Sanna kertoo omin sanoin 1017 lukukertaa

 

Totuus siloteltujen blogikuvien takana 1014 lukukertaa

 

Muulin kymmenes viikko koulutuksessa (edelleen ongelmia selkäännousussa) 1001 lukukertaa

 

Muulin 22. viikko koulutuksessa (Muulilla maastossa) 999 lukukertaa

 

Muulin 15. viikko koulutuksessa (Muuli näyttää todellisen luontonsa) 984 lukukertaa

 

Kiitos!

Kuva: Minttu Koponen / Aaveen.net

Kiitos kaikille Muuliprojektissa mukana olleille lukijoille! Moni teistä alkoi lukea blogia Muulin koulutusviikkojen aikana ja silloin projektiin pääsikin hyvin mukaan. Tarkoitukseni on kirjoittaa jatkossakin sekä hyvin menneistä jutuista että myös niistä huonommin menneistä. Blogin on tarkoitus toimia vertaistukena, ei niinkään ohjeistuksena.

Blogin kommentit ja keskustelu blogista muilla alustoilla (esim hevostalli.net) on muuttunut alkuajoista positiiviseen suuntaan. Kun jossain vaiheessa jouduin heti postauksessa avaamaan kuvien ja tekemisteni sisältöä vähän turhankin paljon välttyäkseni ylimääräiseltä ruodinnalta, tuntuu nyt siltä, ettei minun tarvitse enää paapoa lukijoita näin paljon.

Minun ei siis tarvitse selittää, miksi olen sitonut Muulin kiinni naruriimusta tai miksi sillä on/ei ole enkkusatulaa/lännensatulaa/mäkivöitä.

Muulin koulutusaikana olin todella positiivisesti yllättynyt, ettei Sannan koulutustapa saanut ollenkaan negatiivista palautetta! Tiesimme jo valmiiksi, ettei perinteinen hevosenkoulutustapa sovi jokaiseen kukkahattuun, mutta onneksi tässä kohtaa kukkahatut olivat löytäneet jo paremman uhrin itselleen. Lisäksi ulkopuolisen kouluttajan mollaaminen blogin kautta olisi ollut melkoisen mautontakin.

Lue lisää

Raportti hyvin menneeltä ratsastustunnilta

Kun edellisellä tunnilla koettiin kauhunhetkiä, oli joulun välipäivinä ollut tunti huima parannus siihen. Aikaa oli ehtinyt kulua kaksi viikkoa ja olimme tässä välissä olleet Muulin kanssa kentällä kaksi tai kolme kertaa ja kaikilla kerroilla olimme työstäneet pelkokulmaa. Onneksi työstössä oli apuna toinen hevonen, yksinään en saanut Muulia kulmaan.

Tällä kertaa tunnilla mentiin helpomman kautta ja ratsastin vain tallin puoleisella pääty-ympyrällä. Muuli ei ollut kovinkaan viehättynyt kulkemaan pellon puoleista pitkää sivua, joten työstimme sitä. Muulin pelkotila ei onneksi ollut niin paha kuin pelkokulman kanssa, joten työstäminen ei ollut ihan niin sykettänostattavaa mutta sitäkin tehokkaampaa kun Muuli ei noussut niin isoille kierroksille.

Saara huomasi varmaan jo ekalla tunnilla, kuinka takerrun Muuliin sen jännittyessä. Takertumisella tarkoitan, että vedän ohjat tiukaksi, pyöristän selkääni, nojaan eteen ja puristan vielä varmuuden vuoksi jaloillanikin. Tiedostan täysin, että se vain lisää eläimen kierroksia entisestään, mutta he viitatkoon, jotka eivät ole näin koskaan ikinä jännittävissä tilanteissa toimineet!

Tässä oli siis harjoittelun paikka itselleni.

Pelkokohtaa työstettiin koko tunnin ajan ja ohjeena oli pitää ulko-ohja tuntumalla mutta silittää reilusti sisäohjalla. Joka kierroksella pääsimme lähemmäs uraa, mutta ihan uralle asti emme kyllä ratsastaneet.

 Lisäksi tein pari kertaa käynnin hidastamisen ja lopputunnista vielä pysähdykset "pelottavissa" kohdissa. Ravia pääsin menemään enemmän kuin aiemmin, lopussa jopa kokonaisen kierroksen. Alussa en ravannut "pelkokohdan" ohi.

Saara sanoi monta kertaa, että jalka eteen.. Mielestäni jalka ei edes ollut kovin takana mutta videolta näkee hyvin kuinka pidän omia jalkojani melkein koko ajan aika takana. Se on aika outoa, sillä enkkusatulalla istun yleensä jalat edessä! Ja yleensä lännensatulakin pakottaa ratsastajaa tuoli-istuntaan.

Videointi auttaa myös siihen, että näen miten suorana käteni ovatkaan. Tällä tunnilla pidin mielestäni kyynärpäitäni mukavasti 90 asteen kulmassa, mutta totuushan on aivan toinen. Pitää uskaltaa pidentää ohjaa vielä reilusti.


Minulla oli korvanappi ja Saaralla vastakappale, joten mitään opetukseen liittyviä puheita ei tallentunut videolle. Otinkin siis videolta äänet pois ja laitoin musiikkia taustalle. Videon voi siis aivan hyvin katsoa mykistettynä.

Jos ehdin, tekstitän videoon vielä tehtävät, mitä juuri siinä kohtaa oli tarkoitus tehdä.

Kuvaajaksi pakotin Muulin toisen omistajan eli mieheni joka myös innosta hyppien talutti Muulin loppukäynnit ja ainakin yritti kovasti löysätä satulavyötä. Olen ottanut tavaksi taluttaa Muulia ennen ja jälkeen ratsastuksen ja samalla kiristän tai löysään satulavyötä reikä kerrallaan. Olen siinä uskossa, että tämä auttaa Muulin mahan alueen nahkaa ja kudoksia palautumaan satulavyön paineelta.

Lue lisää

Muulimenojen vuoden 2018 tilinpäätös

Kuva: Minttu Koponen/Aaveen.net. Kuvankäsittely: minä

On taas se aika, kun punnitaan, ovatko harrastukseen käytetyt rahat tasapainossa harrastuksen tuottaman ilon kanssa. Muulinpidossa se on vähän siinä ja siinä, kilohinta ainakin kasvaa kohisten. Mennään suoraan asiaan.

Herran vuonna 2018 käytin Muuliin ja muuliharrastukseen rahaa 8815,19 euroa. Viime ja toissavuonna summa oli suunnilleen sama. Pääset vuodentakaiseen tilinpäätökseen tästä.

Se on paljon, mutta ehkä kuitenkin vielä hevosenpidon keskiarvon alapuolella. Emme sentään asustele maneesitallilla, joka kasvattaisi kuukausittaiset menot helposti tuhanteen euroon. Kotitallissa pitäessä pystyisin ehkä sniiduilemaan vuositasolla 2500 euroa, mutta ehkä arvostan vapaa-aikaani kuitenkin sen verran paljon, että olen enemmän kuin iloinen maksaessani täysihoidosta.

Alla olevassa kuvassa ovat menot kivasti excelissä, mutta käyn niiden sisällön läpi vielä tarkemmin. Jaoin menot pakollisiin ja valinnaisiin menoihin. Pakolliset voi ajatella kiinteinä kuluina ja valinnaiset muuttuvina.

Ja sama vielä tekstinä. Suluissa vertailun vuoksi myös vuoden 2017 menot.

Pakolliset menot
Tallivuokrat 356e/kk (400e/kk)
Kaviohuolto 72e/kk (9e/kk)
Ruoka 25e/kk (37,5e/kk)
Terveydenhoito 42e/kk (52,5e/kk)
Pakolliset menot  yhteensä 495e/kk (499e/kk)

Valinnaiset menot
Varuste- ja tarvikehankinnat 51e/kk (147,5e/kk)
Koulutus ja tunnit 188e/kk (85e/kk)
Valinnaiset menot yhteensä 239e/kk (232,5e/kk)

Kaikki vuoden 2018 menot yhteensä 735e/kk (731,5e/kk)

Muulinpidon pakolliset kulut

Lasken pakollisiksi kuluiksi Muulin kavionhoidon, tallivuokrat, ruuat ja terveydenhoidon. Pakolliset menot vuoden aikana olivat 5942,68 euroa, joka oli kuukautta kohden keskimäärin 495 euroa. Kun otan tallivuokran tästä pois, olivat pakolliset menot kuukautta kohti 139 euroa. Eli jos haaveilet omasta hevosesta, kannattaa tallivuokran päälle varata rahaa ainakin noin 150 euroa joka kuukausi.

Kaviohuolto

Muulin tapauksessa kaviohuolto sisältää myös bootsien ostohinnan, eli en tiliöinyt niitä varusteisiin. Ne ovat niin selkeästi kavioihin liittyvä kuluerä ja korvaavat Muulin tapauksessa kengät. Lisäksi kaviomehoissa on yksi kengittäjän suorittama vuolu ja vuoluvälineistöä. Kaviohuoltoon paloi rahaa perätin 861 euroa, mutta summa sisältää yhteensä 11 bootsia (kaksi on epäsopivaa ja myynnissä ja yksi katosi). Kaviohuoltoon meni rahaa kuukautta kohden 72 euroa, eli saman verran, kuin jos Muuli olisi ollut kengässä. Erotus on kuitenkin siinä, että bootsien pitäisi meidän käytössämme (ei jokapäiväistä) kestää ainakin muutaman vuoden ajan.

Tallivuokrat

Näistä ei oikein voi pihistää. Tallillamme tallivuokra on 400 euroa ja olen lisäksi ostanut siihen lisäpalveluna tarhansiivouspalvelun 15 eurolla. Tarhansiivouspalvelu ei suinkaan vapauta minua täysin tarhansiivouksesta, mutta antaa armoa, jos en jonain päivänä pääse tallille. Ollaan tosin syksyn ajan soviteltu menomme Muulin tarhakaverin omistajan kanssa niin, että olemme itse hoidelleet kakka-asiat. Tallivuokrat olivat tänä vuonna 4275 euroa ja ensi vuodelle budjetoin 4980 euroa. Tämän vuoden pienemmän tallivuokran selittää puolen vuoden koulutusjakso Sannan luona. Sanna hinnoitteli laskun koulutusajalta niin, että 300 euroa kuussa oli tallipaikan osuus ja 300 euroa koulutuksen osuus.

Ruoka

Muulin täysihoitoon kuuluu heinä, olki ja kivennäinen, mutta olen ostanut sille itse oman kivennäisrehun (en tiedä virallista nimeä, mutta pieni syöttömäärä ja pitäisi kattaa kaikki tarpeet). Sen lisäksi olen ostanut E-vitamiinia. Tallilla meillä on kimppasäkki pellavarouheta, en ostanut yhtään säkkiä kimppaan vuoden 2018 aikana. Ruokamenot olivat alle budjetin ja toteutunut oli 302,22 euroa. Tämä selittyy sillä, että vaihdoin kalliista BlueChip-rehusta Englantilaiseen TopSpecin rehuun. Heiltä sai vielä alkuvuonna erityistä aaseille suunniteltua rehua. Nyt sitä ei enää näppärästi saa Suomeen, joten vaihdan ihan näillä näppäimillä Muulin kivennäiseksi Dodson&Horrel Dailyn, jossa on superpieni syöttömäärä. Muuli syönee sen pellavansiemenrouheen kanssa. Ruokintamenot kuukautta kohden olivat vain 25 euroa. Pidän summaa erittäin kohtuullisena.

Terveydenhuolto

Terveysasiat ylittivät budjettini hieman, mutta näissä ei oikeastaan voi säästää. Terveysmenot oliva tyhteensä 505,46 euroa ja sisälsi mm rokotuksia, pari raspausta ja Jaanuksen hieronnan. Tässä olivat myös mukana matolääkkeet ja lasku madonmunatutkimuksista. Kuukautta kohden terveysmenot olivat 42 euroa.

Valinnaiset kulut

Valinnaisiin kuluihin jäivät varustehankinnat ja koulutus ja tunnit. Näitä ilman on Muuli mahdollista pitää hengissä ja hyvinvoivana, mutta ilman varustehankintoja on vaikeaa harrastaa ja toisaalta koulutus ja ratsastustunnit ovat ainakin omasta mielestäni harrastuksen suola.

Valinnaisten menojen osuus koko vuonna oli 2871,51 euroa ja kuukautta kohden se teki 239 euroa. Käyn läpi vielä tarkemmin, että mihin ihmeeseen rahat menivät.

Varuste- ja tarvikehankinnat

Olin jossain omassa utopiassani kuvitellut, etten ostaisi vuonna 2018 juuri mitään varusteita, olihan Muulilla kaikki, mitä se tarvitsee. Tarpeita kuitenkin jännästi ilmestyi ja hankintoja tuli tehyä 612,50 eurolla. Tämä summa on mielestäni vielä aika maltillinen enkä ostanut kovinkaan paljoa mitään täysin typerää. Ostin Muulille kuvausrekvisiitaksi valkoisen korvahupun ja pintelit. Satulaan ostin sille kaksi edestä kohottavaa padia, joista toisen joudun laittamaan myyntiin epäsopivana. Tai sitten säästän sen, jos se joskus olisikin tarpeellinen. Kyse ei kuitenkaan ollut uudesta tuotteesta. Ostin Muulin kaappiin tallikalenterin, lapasuojuksen alekorista, heinäverkon, riimun, narun ja käytetyn loimen. Yhden toisen loimen pesetin pesulassa. Kallein ostos oli ehdottomasti Yhdysvalloista Sannan kanssa tilaamamme bosalit ja Mecatet. Vaikka tuotteet eivät jääneet tulliin ja säästyimme arvonlisäverolta, maksoivat minun ostokseni yhteensä 319,5 euroa.

Varustehankinnat olivat kuukautta kohden 51 euroa, eli melko maltilliset.

Kuvassa näkyvä bosal ja satulahuopa on ostettu vuonna 2018. Bosal oli kallis, mutta hyvä. Kuva: Emmi Jormanainen

Koulutus ja tunnit

Muuli oli kuusi kuukautta koulutuksessa ja koulutuksen osuus kuukauden laskusta oli aina 300 euroa. Lisäksi laskin menoihin muulileirin ja ratsastustunnit, joita olen ottanut tässä loppuvuoden aikana. Laskin mukaan siis sellaiset menot, joissa Muuli on ollut mukana. Jos olen ollut katsomassa jotain klinikkaa ilman Muulia, ei sitä ole tietenkään laskettu mukaan. En ole laskenut mukaan myöskään omia bensamenojani, mutta jos maksoin jollekin muulle kuskauksesta ja trailerivuokrasta, ovat ne kulut tässä mukana. Ajoin Pikku-een syksyllä ja sen jälkeen olen kuskaillut Muulia itse.

Nämä menot olivat vuoden aikana 2259,01 euroa, joka tekee kuukautta kohden 188 euroa. Summa ei tietenkään ole yhtä suuri enää jatkossa, ellen sitten lähetä Muulia kertaamaan opittuja asioita.

Muuli koulutuksessa maaliskuussa 2018. Sanna selässä.

Budjetti vuodelle 2019

Budjetin teko on aina hauskaa ja vielä hauskempaa on katsoa, kuinka se ylittyy. Tapojeni mukaan laskin ensi vuodelle budjetin, se antaa jo hyvää suuntaa sille, paljonko liksasta pitää osata nipistää.

Kaviohuoltoon arvelen menevän vain 100 euroa, jolla saa pari raspia, puukon ja nastoja bootseihin.

Tallivuokriin laskin menevän 415 euroa kuukaudessa, joka tekee 4980 euroa koko vuodelle. Tästä ei voi nipistää, enkä oikeastaan haluakaan. Meillä on tosi kiva talli, josta Muuli lähtee vain kilon paloina tai sitten omaan pihaan kotitalliin.

Ruokamenoihin laskin menevän vain 200 euroa, koska ostin juuri kivennäistä, jonka pitäisi riittää 150 päivää. Jos se tuntuu sopivan Muulille, jatkan samalla linjalla ja lisäksi ostan vain E-vitamiinia ja psylliumia ym tärkeää.

Terveydenhuoltoon budjetoin 500 euroa ja laskin, että summalla saa kolme Jaanuksen hierontaa, kaksi raspausta ja yhdet rokotukset. En budjetissa lähde varautumaan mihinkään ylläreihin, mutta toki niitä tulee jos on tullakseen ja niihin olen rahallisesti jo hyvin varautunut.

Jaanus hoiti Muulia joulukuussa 2018.

Varustehankintoihin budjetoin peräti 800 euroa, koska olen tilaillut Muulille tosi hienoja mittatilauskamoja, joita en ole vielä saanut enkä myöskään maksanut. Olen tilannut sille suitset, kahdet ohjat, satulan takavyöt, mäkivyön pehmusteen (sen sain jo) ja toisen pehmusteen mäkivöihin. Lisäksi olen menossa heti tammikuussa länkikurssille, eli Muuli saa sille tehdyt länget.

Koulutusmehoihin budjetoin 2000 euroa. Siitä on 1000 euroa omiin ratsastustunteihin (täydellisessä maailmassa kerran viikossa) ja toinen 1000 euroa ajokoulutukseen. En ole vielä tehnyt ajokoulutuksen eteen mitään, enkä tiedä suostuuko kukaan Muulia edes ottamaan, mtuta sen näkee sitten. Sopiva ajankohta tälle olisi ensi kevät tai syksy. Tai sitten niin, että Muuli on jossain koulutuksessa parissa eri pätkässä. Itse en sitä ajolle kouluta, se ei tiedä kuin ruumiita. Puolin ja toisin.

Budjetti mukailee siis hyvin pitkälti vuoden 2018 menoja ja on yhteensä 8580 euroa vuodelle.

Mitä en laskenut muulimenoihin?

En laskenut muulimenoihin mukaan polttoainekuluja, kun ajelen kodin ja tallin väliä. Tallimatkani on 10 kilometriä, eli yksi tallireissu on 20 km. Laskin, että vuoden aikana on Muulin takia tullut ajoa noin 4500 km. Puolen vuoden aikana ajoin Sannalle kolmesti itse ja toisen puoli vuotta tallille, mutta en suinkaan joka päivä. Tällä laskelmalla saan polttoainekuluiksi noin 500 euroa, joka on kuukautta kohden keskimäärin 42 euroa. Tähän päälle pitäisi laskea prosenttiosuus muistakin auton kuluista, kuten katsastuksesta, öljyistä, korjauksesta tai renkaista. Tämä tekisi laskelmasta kuitenkin melkoisen hankalaa, joten näin helpoimmaksi rajata kulkemiset pois muulimenoista.

Autoa pitäisin joka tapauksessa, mutta jos se olisi minulla pelkästään tallimatkoja varten, saattaisin sitten ottaa sen mukaan laskuihin.

Kuinka paljon Muuliin on tähän mennessä mennyt rahaa?

Muuli on ollut omistuksessani nyt kolmen vuoden ajan, eikä ole ehkä enää tässä kohtaa kovinkaan fiksua laskea vuosimenoja yhteen. Rääkkään kuitenkin itseäni ja lasken. Summa on 26 911,02. Kaksikymmmentäkuusituhattayhdeksänsataayksitoista euroa ja kaksi senttiä.

Ei jumalautasaatanavittu.

Mut onhan se nyt komee. Kuva: Reetta Ollila

Lue lisää

Muulimenot joulukuussa 2018

Menot

Joulukuun tallivuokra 415e (sisältää tarhansiivouspalvelun)
Koulutus ja tunnit 50e
Muulin hieronta, Jaanus 60e
Rokotus (hevosinfluenssa ja tetanus) 79e
Edestä kohottava padi 50e (tämä oli näitä ostin kun halvalla sain-ostoksia)
Dodson&Horrel Daily-kivennäistä 6 kg 52,32e (riittää Muulilla 150 päivää)

Tulot
0e

YHTEENSÄ -706,32e

Muistiin merkittäkööt:

Muuli rokotettiin hevosinfluenssaa ja tetanusta vastaan 17.12. vaikka Muulia ei sitten kuitenkaan olisi edes tarvinnut rokottaa vielä nyt, vaan vasta kesällä. Seuraavan kerran se pitää rokottaa 17.12.2019 näitä vastaan. Herpes taas kannattaisi tehostaa 27.9.2019 mennessä.

Kokosin vielä kuvaan Muulin rokotusten tilanteen tällä hetkellä. Muuli on rokotettu Liisa Harmon suositusten mukaan, paitsi että herpesrokotteen toinen tehoste myöhästyi, koska kesäkuussa rokottaneella eläinlääkärillä ei ollut ainetta mukanaan eikä myöskään lupaa pistää sitä.

Muulille oli Suomeen tullessaan annettu Espanjan päässä perusrokotukset ja ensimmäiset tehosteet influenssasta ja tetanusrokotteesta, mutta näistä seuraavat tehosteet myöhästyivät, joten rokotusohjelma aloitettiin kokonaan alusta 2017.

Lue lisää

Vuoden 2018 kohokohdat

Kuva: Reetta Ollila

Ensin mietin, ettei blogiin mahdu enää yhtään tiivistelmää mistään aiheesta. Olinhan jo kirjoittanut kevätpuolella viikkokoosteet Muulin koulutuksesta ja hiljattain kirjoitin koulutuksesta ja Muulista vielä erillisen postauksen, jonka voit lukea tästä. Sannakin kirjoitti omia ajatuksiaan koulutusjaksolta ja lisäksi kirjoitin kehityspostauksen siinä vaiheessa, kun Muuli oli ollut Suomessa 2,5 vuotta.

Mutta ehkä kuitenkin vuosikooste olisi paikallaan, jos ei teille lukijoille niin omaksi ilokseni. Aloitetaan.

Tammikuu

Vietiin Muuli tallinomistajan kanssa heti uudenvuodenpäivänä Sonkajärvelle Sannan luokse. Tämä oli aika rankka koko päivän riemuretki, mutta oloni oli tosi helpottunut. Muulista tulisi viimeinkin toivottavasti toimiva peli. Olin tehnyt tosi paljon töitä joulukuussa ja Muuli oli ollut melkoisen heitteillä sen ajan. Toisaalta se oli samalla nollaantunut omista asetuksistani, jotta Sannalla olisi puhtaampi pöytä aloittaa.

Sanna teki Muulin kanssa tammikuussa hommia lähinnä maastakäsin.

Pääset katsomaan kaikki koulutusjakson viikkokatsaukset tästä. Olen laittanut ne postaukset kategoriaan "koulutus".

Kuva: Sanna Kauppinen

Helmikuu

Sanna jatkoi maastakäsittelyllä, mutta kuun lopussa nousi ensimmäisen kerran Muulin selkään, eikä Muuli päästänyt ihan helpolla, vaan näytti betonikaulaansa auliisti. Muuli siis jäykistää kaulansa täysin kovaksi ja menee juuri sinne minne haluaakin, jos tilanne sellaista vaatii. Sanna kirjoitti helmikuussa ensimmäiset vieraskynäilyt blogiini, kannattaa kurkata se tästä.

Maaliskuu

Kuun alussa Sanna epäili, että Muulin suussa voisi olla jotain ja Muuli pääsi Sannan muiden hevosten kanssa klinikalle raspaukseen. Hammaspiikkejä suussa olikin toisella puolella ja niiden poisto tuntui auttavan ratsastettavuuteen.

Kävin myös itse katsomassa Muulia ensimmäistä kertaa. Sanna istutti minut Muulin selkään ja vei käsimuulina maastoon. Selkäännousu pelotti tosi paljon mutta kotimatkalla uskalsin jo hengittää. Muuli tuntui säpsähtävän jokaista liikettäni.

Huhtikuu

Muuli oli tähän asti ollut melko kiltti, mutta huhtikuussa se laittoi Sannan myös erittäin koville ja oli ihan muina muuleina ryöstellyt maastossa menemään. Olin hankkinut Muulille nastabootsit ja ne lentelivät pitkin kyliä Muulin ottaessa lähtöjä Sanna selässään. Ja otti se lähtöjä myös ilman Sannaa.

Kuun lopussa kävin taas katsomassa Muulia ja uskalsin jo paljon rennommin ratsastaa sillä. Vein Muulille sen oman lännensatulan ja todettiin sen sopivan sille ihan riittävän hyvin, jotta sitä voisi käyttää. Muuli oli saanut läskiä ja massaa lisää.

Sanna vieraskynäili huhtikuun alussa tekstin selkäännosuusta, joka oli yksi iso ongelma Muulin kanssa.

Toukokuu

Muuli pääsi Sannan luona maastoilemaan paljon, kelit olivat ihanan lämpimät ja maastoreitit auki. Sanna myös juoksutti sitä koska Muulin laukkuuttaminen liinassa oli ollut melko haastavaa. Liinan kiristyessä Muuli nimittäin totesi parhaaksi kiristää sitä vielä vähän lisää ja poistua paikalta.

Kesäkuu

Olin katsomassa Muulia heti kesäkuun alussa ja mitäs muutakaan tehtiin kuin maastoiltiin. Olinhan lähettänyt Muulin koulutukseen tavoitteena, että sillä voi maastoila löysillä ohjilla. En siis odottanutkaan takaisin mitään dressagemuulia, vaikka Sanna kävikin sen kanssa läpi väistöjä ja muuta tarpeellista. Aloin jo valmistautua henkisesti Muulin paluuseen kotiin.

Kuva: Sanna Kauppinen

Heinäkuu

Heti kuun alussa ajoin Sonkajärvelle ja vietin taas viikonlopun Sannan luona. Kävimme maastossa yhdessä ja kävin yksinkin muutaman kilometrin reissun. Huomasin Muulin arkovan kavioitaan tiellä, joka oli hiljattain lanattu. Muuli palasi kotiin 3.7. ja ajoin sen kotiin itse. Pikku-e:tä en ehtinyt tähän hätään saada, mutta lainasin kevyen kopin, jonka vetämiseen riitti B-kortti  ja suhteellisen raskas autoni. Sannan luona kaikki meni tosi hyvin ja Muulikin tuntui muistavan minut. Se käyttäytyi rauhallisesti ja rennosti ja oli "oma itsensä". Sillä varmaan kesti kotiutuminen aika pitkään.

Olin heinäkuun lomalla, mutta osan siitä olin mökillä. Sisäänajoin Muulille hoitaja-ratsastajan, jonka kanssa kävimme pari kertaa maastossa. Hän hoiti Muuliani poissaollessani muutaman kerran ja muuten se lomaili ja mietti asioita. Ratsastin toki myös niin paljon kuin pystyin ja heti ensimmäisellä viikolla kotona kävin useasti maastossa, jopa sateella.

Muuli arkoi kavioitaan sorateillä jonkin verran, joten käytin sillä noin kuukauden ajan bootseja. Ensin kaikissa jaloissa ja sitten yhden monon hajottua vain etujaloissa, kunnes tuntui, että arkominen oli päättynyt.

Elokuu

Maastoilut jatkuivat ja Muuli toimi tosi hyvin. Kävin sen kanssa yksinkin maastossa ja niin, että ihminen oli kävellen mukana. Muuli meni tosi kivasti. Enimmäkseen mentiin kuitenkin kaverin kanssa ja kerran taisin ratsastaa kentälläkin. Selkäännousut tuottivat kuitenkin päänvaivaa. Muuli ei tuntunut sietävän ollenkaan sitä, että taivutan selkäännousussa sen pään sivulle ja jos taas en taivuttanut, se saattoi lähteä selkäännousussa täysiä eteen. Oman turvallisuuteni takia taivutin siis pään sivulle.

Tällä kokoonpanolla maastoiltiin eniten eli meillä oli kaverina Muulin tarhakaveri Elsa. Kumpikin on hidas, joten sopivat hyvin maastossa yhteen. Elsan selässä on sen omistaja Pia.

Syyskuu

Elo-syyskuun vaihteessa järjestimme Pukkilassa muulileirin, johon Sanna tuli meitä muulinomistajia koutsaamaan. Oli tosi kiva saada Sannalta kertauskurssi näin pian koulutusjakson jälkeen ja muistinkin monta juttua, jotka olin ehtinyt välissä unohtaa.. Treenasimme myös selkäännousua aika pitkään, mutta ei siitä hyvä tullut vieläkään. Paras muisto leiriltä oli, kun maastoilimme muulien kanssa ja laukattiin sänkkärillä ekaa kertaa ikinä! Leiripostaukseen pääset tästä.

Loppukuu menikin vähän plörinäksi treenien suhteen. Kuskasin Muulin kolmeksi viikoksi Tukkilan tilalle, jossa olin loppukuussa lomittamassa 10 päivää. Lisäksi olin reissussa ja kakkosduunissani niin, että Muuli taisi lomailla kokonaan melkein kaksi viikkoa. Tukkilassa lomitusteni ohessa ehdin ratsastaa sillä muutaman kerran, mutta ne kerrat olivatkin sitten tosi hyviä! Kävimme maneesissa ja sänkkärillä ja olin onnekas saadessani erinomaisia valokuvia muistoksi! Näin bloggaajana on jotenkin matala kynnys kysyä paikalle kuvaajaa, ei-bloggaajana minun oli jotenkin vaikeaa vaivata ihmisiä, että voisivatko tulla ottamaan kuvia. Toisaalta myös bloggaajana olen tutustunut ihmisiin, joilla kamera pysyy kädessä. Vastavuoroisesti käyn kuvaamassa heitä.
Kyse ei ole pelkästään siitä, että saisin blogiin hyvää materiaalia, vaan saatan selailla kuvia myös ihan omaksi ilokseni ja muistella kivoja hetkiä.

Kuva: Reetta Ollila

Lokakuu

Hain Muulin Tukkilasta kotiin heti kuun alussa ja sen elämä muuttuikin aika paljon. Se alkoi vasta tässä vaiheessa tulla yöksi sisään. Ennen Tukkilaa hevoset olivat kotitallilla vielä yöt tarhoissa ja muut Muulia lukuunottamatta päivät laitumella. Tukkilassa Muuli oli pihatossa aasien kanssa.

Muuli tuntui heiman virkeämmältä ratsuna tämän takia.

Kuukausi oli ratsastuskertojen puolesta säälittävä. Milloin olin töissä, menossa tai satoi. Illat alkoivat hämärtyä, joten töiden jälkeen ratsastus tarkoitti ratsastuskenttää. Oikeastaan vasta lokakuussa aloinkin ratsastaa Muulilla enemmän kentällä sekä kuolaimella että bosalilla. Kentällä se oli sellaista höntsäilyä ja "keventelyä" ilman mitään kunnollista päämäärää. Sen takia ratsastuskin alkoi tuntua tympeältä matkustelulta. Aloinkin etsiä ratsastuksenopettajaa meille.

Marraskuu

Oltiin ensimmäisellä ratsastustunnilla sitten Muulileirin kun kaverini Tiina tuli sellaisen pitämään. Lisäksi aloin ottaa tunteja Saaralta, joka piti tunteja jo kahdelle tallilaiselle. Aloitimme maltillisesti puolen tunnin pituisesta tunnista, joka sopii Muulille ja minulle hyvin.

Muuli näytti parastaan, kun se kuskasi minut Tiinan tunnin aikana sisälle talliin. Käänsin sen ympäri pesupaikalla ja palasin kentälle, kentän portti suljettiin. Saaran tunneilla aloitettiin ihan pienestä, eli käynnissä pieniä tehtäviä ja Muulin hallintaa. Ekalla tunnilla hermostutti ja jännitti niin, etten muistanut kehua Muulia ollenkaan.

Kävimme Tiinan ja hänen hevosensa kanssa läheisillä hiekkamontuilla, se olikin kiva reissu ja voin kertoa että ylitin itseni monessakin suhteessa. Kynnys muualla ratsastamiseen pieneni tosi paljon. Haaveissani on tavata kaikkia muualla asuvia heppakavereita niin, että menemme Muulin kanssa sinne trailerilla maastoilemaan. Se olisi samalla kuljetustreeniä, matkustustreeniä, treeniä vieraissa paikoissa ja uusia maastoja matkaratsastusta ajatellen. Toiset menee traikulla maneesille, miksei me mentäisi maastoon?

Joulukuu

Viime kuun maastoiluhaaveet sain haudata viimeistään puolen kuun jälkeen. Jouduin alkaa käyttää Muulilla nastatossuja ja vaikka ne ovat nopeat pukea ja riisua, en silti ole niiden varsinainen fani. Onneksi en joutunut käyttämään niitä kuin kesällä hetken aikaa ja liukkailla keleillä. Vuoden loppuun mennessä nastoitetut bootsit olivat käytössä ehkä kymmenen kertaa.

Ratsastin joulukuussa aika paljon ja lisäksi meillä oli pari ratsastustuntia. Toisella niistä Muuli näytti parhaat puolensa ja kuskasi minut pari kertaa kentän poikki kieltäytyessään kulkemasta kentän takakulmaan. Noin muuten tunnuimme edistyvän tunneilla hieman ja muistin alkaa kehua Muulia. Saara näytti tietävän heti, että missä meillä kiikastaa ja osasi antaa oikeat ohjeet.

Jouluaattona olimme talliporukalla maastossa, siitä jäivät ihanat muistot. Luonto oli kaunis ja keli oli ihana! Muulikin käyttäytyi ja laukkasimme kovinta vauhtia ikinä! Niin kovaa, että takatossut jäivät lähtökuoppiin.

Selkäännousut parantuivat huimasti joulukuun aikana kun uskalsin olla kääntämättä Muulin päätä sivulle selkäännousussa. Vuoden lopussa kiipesin selkään jo ensiyrittämällä ohja vain kevyellä tuntumalla. Muuli tosin pyörähtää sen jälkeen, mutta malttaa ottaa herkunkin. Ollaan siis siinä tilanteessa, missä Muuli oli Sannalta lähtiessään.

Vuosi 2019

En ole koskaan tykännyt kirjata tavoitteita kovin tarkasti ylös, koska pessimisti ei pety. Mutta pienenä haaveena olisi löytää Muulille ajo-opetuspaikka joksikin aikaa. Toivoisin, että siitä tulisi sunnuntaiajettava mutta epäilen, ettei se ole mahdollista. Mutta jos joku ammattilainen tsekkaisi tilanteen ja antaisi sitten tuomionsa.

Haluaisin kokeilla matkaratsastusta, jos jossain Keski-Suomea lähempänä olisi kisat.

Yhtenä tavoitteena on myös osallistua kouluratsastuksessa raviohjelmaan ja lahjoa Saara menemään HeC:n läpi. Pehmitän häntä jo tähän.

Toivon, että Muuli pysyy yhtä terveenä kuin tähänkin asti. Sillä ei ole ollut mitään "ylimääräisiä" eläinlääkäriä vaativia juttuja. Se on vain rokotettu ja raspattu.

Yleensä toivotellaan parempaa uutta vuotta, mutta minulle riittää tällainen samanlainenkin. Muuli edistyi ja muuttui todella paljon, samoin minä sen omistajana. Se riittää nyt.

Lue lisää