Miltä näytti kolmea työtä tekevän muulinomistajan eka työviikko?

Miettikää, mulle maksetaan tästä(kin)!

Aina joskus joku interwebsissä kysyy, että mitä jengi tekee iässä XX. Minä voin kertoa että nyt 32-vuotiaana asun omistusasunnossa (lainaa toki makselen vielä vuosikaudet), olen naimisissa, pidän muulia täysihoitotallilla, työskentelen päätoimisesti, osa-aikaisesti ja toiminimellä ja elämäni on just nyt kaikinpuolin mallillaan. Pidän itseäni onnekkaana ja onnellisena, monestakin syystä.

Tässä on postaus kalenteriviikolta 32, jolloin tein kaikkia duunejani, ratsastin Muulilla ja tein vähän muutakin. Tämä oli kesälomani jälkeen ensimmäinen työviikko, eikä se todellakaan päästänyt minua helpolla. Onneksi näin työntäyteisiä viikkoja on tosi harvoin. Viimeksi urakoin näin paljon viime vuoden lopussa, kun lomituskeikkaa oli tarjolla niin paljon, kuin ehdin tehdä.

Maanantaina työskentelin ensin normaalin työpäivän siisteissä toimistohommissa työpaikallani. Työskentelen siis toimistossa päätoimisesti sen 37 tuntia tai jotain viikkoa kohden. Neljäksi ajoin osa-aikaduuniini ruokakauppaan jossa työskentelen "vähittäiskaupan asiakasrajapinnassa" eli kassalla. Työvuoro päättyi vartin yli kummenen eli kesti reilut 6 tuntia. Kotona olin yhdeltätoista illalla. Tallilla en tietenkään maanantaina käynyt.

Tiistaina olin päätyössäni jo ajoissa, jotta pääsin lähtemään jo kolmelta tallille. Tallilla ei ollut ketään, mutta varustin Muulin ja kävin tosi nopeasti maastossa. Tai sen piti olla nopea reissu, mutta kyllä meillä tunti meni kaikkinensa. Tein mm parhaan selkäännousun ikinä ja Muuli oli tosi jeppis. Päästin Muulin palkinnoksi laitumelle loppuillaksi, siivosin sen tarhan ja lähdin tallilta kuuden maissa seuraavaan kohteeseen. Minut oli nimittäin kutsuttu Heikki-muulin 20-vuotissynttäreille!

Muuli pääsi piehtaroimaan ratsastuksen jälkeen kentälle.

Olin Inkoossa perillä hieman seitsemän jälkeen. Otettiin kuohuvaa, herkkuja ja juhlittiin Heikin pitkää taivalta. Se on ollut nykyisellä omistajallaan nelivuotiaasta lähtien. Tosin nykyään Heikki on jaettu kolmeen omistusoikeuteen jotta se saisi riittävästi liikuntaa. Heikki on itseasiassa muuliaasi, sen emä on noin 120 cm korkea aasitamma ja isä on pienhevosori. Heikin vaikutuksen takia minullakin on nykyään muuli.

Kuvasin synttäreille ihmisten muistelmia Heikistä ja yksi sen omistajista kokoaa niistä mukavan tarinan heti, kun ehdin siirtää videot hänelle nettiin. Kerroin itsekin muistoni Heikin tapaamisesta.

En ollut käynyt Taikatallilla moneen vuoteen, joten kuulumisten läpikäynti otti oman aikansa. Olin kotona kahdeltatoista yöllä, mikä ei ollut hyvä juttu seuraavan päivän kannalta.

Tarjoilut kohdillaan

Loppuillasta ei synttärisankari enää jaksanut poseerata

Keskiviikkona piti olla jo kahdeksalta minusta nähden kauemmassa toimipisteessä. Heräsin aamulla kuudelta ja lähdin ajoissa liikkeelle. Vietin työpäivän melkein kokonaan toisessa toimipisteessä, mutta käväisin vielä nopeasti vakituisessa pisteessä. Neljäksi ajoin osa-aikatyöhöni kaupalle ja pääsin taas sulkemisajan jälkeen pois. Kotona olin yhdeltätoista. Tallilla en tietenkään käynyt.

Torstaina minulla oli "vain"  yksi työpäivä, eli päätyössäni toimistossa. Sen jälkeen kävin kotona ja sain tallille mieheni mukaan. Kävimme kivan viiden kilometrin "vakkarimaaston" ja sain reissusta kuvamateriaaliakin. Kerroin siitä tarkemmin tässä postauksessa. Kotona oltiin joskus yhdeksän jälkeen.

Ratsastuskuva torstailta

Perjantaina ajoin taas aikaisin normityöhöni, koska minun oli lähdettävä sietä jo kahden jälkeen kohti toiminimipaikkaani. Tällä kertaa työskentelin lähinnä majoittujien parissa, mutta hoidin myös koirat ja hevoset tilalla. Perjantaina otin vastaan majoittujia, vastailin kaikenlaisiin kysymyksiin ja kävin iltamyöhäisellä vielä tsekkaamassa hevoset ja laskemassa niille vedet laitumelle.

Nämä kuvat ovat itseasiassa lauantaipäivän vesikierrokselta

Minulla oli myös yksi 15 minuutin lakisääteinen tauko.

Illalla käsittelin vielä pari videota Aasiyhdistyksen nimissä, joista Aasitilojen avoimissa ovissa kuvaamani videon upotan tähän alle. Latasin sen myös Facebookkiin, jossa sitä on tosi mukavasti katseltu. YouTubesta en ole sitä vielä mihinkään jakanut, joten siellä on tosi vähän katselukertoja.

Jos aasit muuten kiinnostavat, kannattaa ottaa Aasiyhdistyksen juutuubi seurantaan, yritän tehdä sinne jatkossakin kivoja videoita aaseista ja muuleista.


Tänne omaan blogiini kirjoitin myös jutun karjakurssille osallistumisesta. Mutta julkaisin sen vasta lauantaina. Postaukseen pääset tästä.

Lauantaina heräsin aikaisin, koska ennen aamupalan valmistelua piti hoidella aasit. Aamiaiselle saapui peräti 22 henkilöä ja jouduin kesken kaiken jopa tiskaamaan lisää lautasia tarjolle! Helpotin elämääni sen verran, että tarjoilin asiakkaille paahtoleivän ja ruisleivän seuraksi valmiita kauraneliöitä. Käytin ne vain uunissa sulamassa. Normaalisti täällä leivotaan itse sämpylät. Tarjolla oli myös pitkään haudutettua ohrapuuroa.

Aamupalaa olkaa hyvät!

Päivän muuhun ohjelmaan kuului pyykinpesua, uusien majoittujien vastaanottoa ja opastamista, hevosten juottohommia (kuvat perjantain kohdalla postauksessa), aasien hoitamista ja tosi kiva vierailu! Suvililja Photographyn Susanna nimittäin hurautti paikalle kameransa kanssa! Hän auttoi myös aasien kanssa.

Otettiin kolme aasia messiin, kaksi täysikasvuista ja toisen varsa. Toinen tamma ei ole varsonut joten ei hätää, yhtään varsaa ei erotettu emästään. Varsoja on alettava opettaa talutukseen ja mielestäni helpoin tapa oli sitoa varsa narulla emänsä riimuun. Valitsin emän, joka on aaseista mukavimpia taluttaa ja se tulee hyvin toimeen seura-aasin kanssa. Varsa sai päähänsä pienimmän riimun, joka löytyi ja sidoin sen lyhyellä narulla emän riimuun. Pihattotarhassa kokeiltiin ensin vähän ja meni hyvin. Sen jälkeen tielle.

Käveltiin ehkä kilometrin verran orien kesälaitumelle, aikuiset aasit olivat hetken kiinni syömässä ja varsa sai olla vapaana. Laskin oreille uudet vedet ja Susanna otti näistä kuvia. Aasit ärsyyntyivät tosi paljon paikalla pyörivistä kärpäsistä ja lähdettiin kotimatkalle heti, kun mahdollista.

Aasivarsan kanssa sujui kaikki hienosti. Toki se kokeili sekä juosta edelle että jäädä hangoittelemaan vastaan, mutta sen emä on tosi järkevä tyyppi ja raahasi varsaa mukanaan. Kotimatkalla kaikki sujui viimeistään tosi hyvin. Reissun jälkeen raspasin vielä varsan liian pitkät kaviot ja niiden asento muuttuikin heti paremmaksi.

Orilaitumen asukeille vettä

Taukopaikalla. Tammojen riimut on aasiriimut ja ne on tilattu Saksasta. Varsalla on Englannista ostettu aasiriimu, mikä on pienimmilleen säädettynäkin hieman suuri sille. Ajoi kuitenkin asiansa.

Itsekin pelästyisin tämän kuvan kohdalla.

Kotimatkalla menivät ihan synkassa

Illalla oli taas laidunten vesikierros ohjelmassa, pesin pyyhkeitä ja latasin aamuksi astiat valmiiksi noutopöytään. Tajusin jopa laittaa tuoremehuja jääkaappiin yöksi kylmenemään. Käsittelin koneella myös videon aasiretkestä ja upotan sen tähän alle.


Sunnuntaina aamupalalle tuli vähemmän porukkaa, joten leivoin itse sämpylätkin. Ne onnistuivat mielestäni oikein erityisen hyvin, kohosivat hienosti ja kuulin vieraiden myös niitä kehuvan, jes! Aamupalan jälkeen kävin hevosten laitumilla vesikierroksella ja siivosin kuusi huonetta majoittujien jäljiltä. Kolmen maissa olin valmis, jolloin annoin aaseille päiväheinät ja taistelin vielä hetken kuivausrummun kanssa, se nimittäin valitti ilma-aukoista eikä suostunut kuivaamaan. Totesin, etten pysty tekemään mitään ja laitoin talonväelle viestin että pestyt märät pyykit on sisällä, kunhan vain koneen saisi päälle...

Hommien jälkeen viikonloppu-urakka oli valmis ja ajoin kotiin. Olin sopinut maastoreissusta Sonjan ja Elsan kanssa, mutta vettä satoi kuin aisaa, joten peruimme sen. En tehnyt Muulin kanssa yhtään mitään, mutta siivosin sen tarhan ja otin pari kuvaa. Vaikka vettä oli tullut koko päivän ihan kunnolla, oli Muuli ihan kuiva seistyään koko päivän katoksessa.

Kotona taisin olla joskus yhdeksän maissa enkä ole muuten koskaan nukahtanut niin hyvin kuin sunnuntai-iltana!

Kuiva mulkersson. Nuo vähäiset tipat sen selkään tulivat minun takiani, Muuli käväisi hetken katoksen ulkopuolella kun saavuin kottikärryjen kanssa.

Excelöin elämääni ja postauksen viikolla olin töissä 70,25 tuntia. Tästä siistissä sisätyössä 36,75 tuntia, kassalla 12,5 tuntia ja toiminimihommissa 21 tuntia. Toiminimihommien päivät olivat tosin tätäkin pidemmät, koska hommia on pitkin päivää. Olen tavallaan varalla perjantai-iltapäivästä sunnuntai-iltapäivään enkä voi lähteä mihinkään kauppaa kauemmas.

Työmatkoihin meni varsinaisten töiden lisäksi kuusi tuntia.

Jos nukuin joka yö keskimäärin 8 tuntia, se tekee viikolle 56 tuntia unta. Tämän perusteella vapaa-aikaa minulla oli 35,75 tuntia. Normaalin yhtä työtä tekevän ihmisen viikolla minulla on vapaa-aikaa yhteensä 70,25 tuntia.

Tulopuolikin kiitti, nopeasti laskettuna tienasin ennen veroja  1333,39 euroa. Olisi ihan mukavaa, jos joka viikko olisi näin tuottoisa, mutta silloin muu elämä kyllä kärsisi aika pahasti. Pelkkää päätyötä tehden viikkotuloni olisivat ennen veroja vajaat 600 euroa.

Normiviikkoni koostuu päätyön lisäksi 1-2 vuorosta kaupalla, eli kyllä minulla normaalisti on enemmän tallikäyntejäkin.

Toiminimihommia teen vuodessa alle 10 000 euron verran ja YELiä en maksa, eli teen myös alle sen rajan. Toiminimihommia ei siis suinkaan ole läheskään joka viikko, mutta kun on, on kyseessä yleensä vähintään viikonlopun pituinen urakka ja yleensä kyseessä on lomitustyö. Lisäksi vuolen aasien kavioita toiminimen alla ja teen vähän muutakin. Yrittäjyydestä ja toiminimen perustamisesta kerroin tarkemmin tässä postauksessa.

Miksi teen näin paljon töitä? No rahan takia! Tykkään nimittäin matkustelusta ja tällä tavalla pystyn matkustamaan ulkomaille entiseen tapaan, vaikka minulla muuli onkin. Esimerkiksi kuukauden päästä olen Belgiassa aasimatkalla, mutta paikkaan sen monin verroin sen jälkeen, ensi kuun lopussa muutamme Muulin kanssa nimittäin 10 päiväksi maneesitallille lomituskeikkani takia!

Piirakassa on kuluva vuosi vuoden alusta tähän päivään.

Lue lisää

Yllätyskäänne; osallistun karjakurssille hevosella!

Kuvat ovat viime vuoden karjakurssilta

Olen aiemmin jo kertonut, että olen menossa ensi viikonloppuna Sannan luo Sonkajärvelle kuunteluoppilaaksi karjakurssille, jota vetää Jeff Sanders. Tämä Jeff on siis se kaveri, jonka oppien mukaan Sanna on Muuliakin koulinut, ja hyvin onkin koulinut.

Jeff on yhdysvaltalainen jantteri, joka asuu nykyään Espanjassa. Hän kiertelee Eurooppaa ja pitää klinikoita karjanajosta. Tyyli on perinteinen vaquero, jonka osaan varmasti kurssin jälkeen selittää paremmin, mutta "perinteisestä" cuttingista, penningistä ja ropingista siinä, että nautoja siirrellään tosi rauhallisesti paikasta toiseen eikä nopeiden liikkeiden voimalla eroteta porukasta.

Palaan tähän uudestaan kurssin jälkeen, kun koko homman juju selviää minullekin paremmin.

No, minun piti siis mennä paikalle kuunteluoppilaaksi. Sanna kuitenkin laittoi viestiä, että joku oli perunut ja nyt olisi hevospaikka vapaana, saisin Dancerin lainaan. Ekalla kerralla jouduin sanomaan ei, koska en pystyisi perjantaina osallistumaan töiden takia. Sanna ei luovuttanut ja tällä viikolla huomasin ilmoittautuneeni lauantaiksi ja sunnuntaiksi Dancerin kanssa mukaan. En kuulemma missaa mitään, vaikken pääse vielä perjantaina selkään, koska mulla on allani todella hyvä karjahevonen. Pidän tätä lupauksena.

EselReich julkaisi muuten juuri videon YouTubessa. Siinä itävaltalainen EselReich-tallin omistaja osallistui Jeff Sandersin karjakurssille aasinsa kanssa! Videolla Jeff muuten kertoo, että jos hevoset eivät aina tykkää pyöriä kentällä niin muulit ja aasit tykkäävät vielä vähemmän, mutta kun kentälle tuodaan nautoja, niin hommasta tulee ratsullekin ihan eri tavalla mielenkiintoista ja siinä sivussa saattaa tulla hienoja väistöjä ja muita "kouluratsastusliikkeitä".

Hän kertoo myös, että pitkäkorville ei sovi sellainen, että hinkutetaan samaa juttua monta kertaa peräkkäin, vaan välillä pitää tehdä jotain muuta. Ratsastuksessa tulee siis näiden kanssa olla paljon vaihtelua.

Upotan videon tähän alle.


Jos kaikki menee nyt karjakurssilla putkeen ja Muuli on jatkossakin ihan ok ratsastaa kotona ja muuallakin, niin otan tietenkin tavoitteeksi osallistua sen kanssa kurssille vuoden päästä. En usko, että minulla olisi koskaan omaa ranchia nautoineen, eli siitä itse karjanajosta ei sinänsä ole Muulille hyötyä. Mutta ainakin se siedättyisi hyvin lehmiin (ne ovat pieni kauhistus, onneksi vain pieni) ja ainahan tuollaisella kurssilla hitsautuu entistä paremmin yhteen ratsunsa kanssa.

Sanna lupaili minulle ja Muulille myös privaattiviikonloppukurssia talven aikana. Meillähän ei ole Muulin kanssa mitään ongelmaa hurauttaa Sonkajärvelle, kunhan vain saisin pikku-e:n inssin suoritettua.

Sanna pääsi muuten kesällä tositoimiin Dancerin kanssa, kun lehmien ja vasikoiden siirrossa pari vasikkaa jäi jälkeen laumasta. Sanna kokosi Dancerin kanssa porukan yhteen ja siirsi ne yhtenä laumana uudelle laitumelle. Hän tietenkin kuvasi kaiken ja koosti niistä videon! Upotan sen tähän alle, kannattaa katsoa!


Jos kiinnostuit karjakurssista, niin kuunteluoppilasmaksua ei ole, mutta perjantain teoria maksaa 10 euroa. Naapurissa on tosi edullista majoitusta tarjolla. Kannattaa tulla vaikka päiväseltään katsomaan! Lisätietoa löytyy Facebook-tapahtumasta *klik*.

Lue lisää

Jälleen maastossa ilman kaverihevosta, muuli SUPER!

Aikatauluni ovat olleet sen verran eläväisiä, etten ole edes kysellyt maastoseuraa Muulille ja minulle. Tällä viikolla olen ehtinyt käydä tallilla tähän mennessä vain kahdesti, tiistaina ja eilen torstaina. Kumpanakin päivänä kävin Muulin kanssa saman pienen viiden kilometrin maastolenkin. Tiistaina käytiin ihan vain kaksistaan ja eilen mieheni, joka pitää itseään muulin toisena omistajana, lähti viettämään laatuaikaa tallille. Annoin hänelle kameran matkaan.

Joskus aikoja siten kirjoitin blogiini, että sitten on aika lopettaa, kun jokainen postaus on tasoa "tänään laukkasin". No nyt alkaa tuntua siltä, että jokainen postaus on "käytiin maastossa". Kumpikaan aihe ei sinänsä ketään muuta kiinnosta kuin kirjoittajaa itseään, tosin minullakin on nykyään tallilla tallivihko, joten ihan kaikkea ei tarvitse tänne blogiin laittaa ylös.

Muuli oli supermukava kummallakin maastokerralla! Kentällä toki vähän pyörittiin selkäännousun yhteydessä, mutta aika sujuvasti ja vähällä pyörimisellä sinne jo pääsee. Ja vaikka se pyöriskelisi ennen selkäännousua, ei ratsautumisen jälkeen enää tarvitse pyöritellä sitä niin kauan kuin ennen. Yksi pyörähdys riittää ja sitten Muuli tuntuu jo siltä, että uskaltaa ratsastaa suoraan eikä se meinaa kadota alta.

Selkäännousuista kerron vielä sen, että ongelmana on nimenomaan tuo ratsastuskerran ensimmäinen selkäännousu. Jos hetken päästä tulee alas ja menee takaisin selkään, ei ongelmaa 95% varmuudella enää ole. Tätä on siis vähän hankala nameilla kouluttaa, kun ongelmaa ei sitten myöhemmin enää ole. Mutta uskon vahvasti siihen, että kokemus ja rutiini korjaavat tämänkin ongelman.

Maastossa Muuli oli siis kuitenkin erittäin ok. Tiistaina se pelästyi ohi ajanutta autoa. Tilanteessa ei sinänsä ollut mitään pelottavaa, auto hidasti, meni etäältä, mutta ehkä se lennätti Muulin jalkoihin kiven, kun Muuli meinasi lähteä täysiä auton perään. Siinä kohtaa jouduin kiskaisemaan oikeasta ohjasta sen pysähdyksiin, mutta muuten en "hätäjarrua" joutunut käyttämään.

Ravattiin pitkät pätkät ja kotiin päin laukattiin yksi tietty mäki. Tai ei Muuli jaksa sitä kokonaan laukata, ei läheskään, mutta parempi niin. Tuollaisissa mäissä huomaa sen, miten kunto lähtee kasvamaan jos lähtee. Ei varmaan mene kauaa kun sen voi laukata alusta asti ja potkua riittää mäen päälle. Torstaina Muuli tuntui ensimmäisen kerran tajuavan, että "tässä kohdassa yleensä laukataan".


Hevosen tai muulin maastovarmuus on tietenkin jokaisen henkilökohtaisesti kokema asia. Toiselle riittää, että hevonen pysähtyy 50 metrin kuluttua ja toiselle maastovarma on sellainen pystyynkuollut tapaus, jonka korvakaan ei liikahda ohittavalle autolle. Mun mielestä maastovarma on sellainen, joka ohittaa suurimman osan vastaantulevista asioista moitteetta, on hallittavissa edes hätäjarrulla hätätilanteissa eikä rynni kotiin. Ex-hevoseni oli niin kovasti kavereiden perään, että olisi aina laukannut täysiä kotiin. En kuitenkaan antanut sen tehdä niin, vaan pyöritin tiellä niin kauan, että rauhallisempi käyntitahti löytyi. Se saattoi tarkoittaa kilometrin verran pyörimistä, koska rauhallisuutta ei välillä löytynyt millään.

Siksi tykkään Muulissa tosi paljon siitä, ettei se ole maastoreissuilla mitenkään läheisriippuvainen, päin vastoin! Kun viiden kilometrin minimaastollamme käännytään kotia kohti, alkaa Muuli hannata vastaan ja matokävelee 10 metriä. Tiistaina tein lenkin loppuun vielä tosi lyhyen extralenkin, samalla kun käännyttiin tallille johtavalta tieltä risteyksessä pois, kiihtyi Muulin kävelyvauhti huomattavasti. Ja kun minimaalinen 500 metrin ekstralenkki tuli takaisin tallille johtavalle tielle, hidastui käyntivauhti taas etanaksi.

On ollut tosi siistiä, että voin ravata ja laukata myös kotiin päin eikä se kiihdytä Muulia yhtään. Se ei ole itsestäänselvää kaikkien hevosten kanssa.

Minusta myös tuntuu, että Muuli tosiaan nauttii ja tykkää maastoilusta. En selästä käsin pysty tarkkailemaan kipuilmeitä, mutta kuvien ja videoiden perusteella sitä ei ainakaan rääkätä.

En vaadi siltä maastossa juuri mitään askellajin lisäksi. Voisin väistätellä sitä tien laidasta laitaan, voisin asettaa ja taivuttaa, mutta paskat, mä nautin just nyt siitä, että voin ylipäätään maastoilla sillä. Se on ollut niin letkeä ja mukava nyt hellekeleillä, etten halua pilata fiilistä kouluratsastuksella. Ehdin sitä sitten syksymmälläkin. Tai joskus. Sit kun jaksan.

Torstaina menin kentällä maaston jälkeen sen verran, että sai siitäkin pienen pätkän videota mukaan. Olin ottanut pitkästä aikaa tämän tavallisen padin satulan alle ja kokeilin, miten satula istuu sen kanssa. Ei kovin hyvin, sillä tämän kanssa satula jää edestä liian irti ja vaatisi lapaläskit Muulille. Jatkamme siis edestä korottavan padin käyttöä.

Muulilla on nyt ollut vain etusissa bootsit, mutta se on mennyt niiden kanssa tosi hyvin! En tiedä onko sen takaset vahvistuneet vai mikä on, mutta se ei yhtään aristele kivikkoisissakaan paikoissa! Etusten bootseista en kuitenkaan halua luopua.

Lue lisää

Kiinnostaako muulit, mutta olet ihan noobie? Tule kuunteluoppilaaksi Muulileirille elo-syyskuun vaihteessa

Nyt on kaikille muuleista kiinnostuneille tosi ainutlaatuinen tilaisuus päästä tutustumaan näihin pitkäkorviin viikonloppuleirin merkeissä! Järjestämme nimittäin me muulinomistajat keskenämme viikonloppuleirin Pukkilassa Hutkon tilalla ja nähtävillä on ainakin neljä muulia, yksi mammuttiaasi ja tietenkin tilan muut viisi aasia. Leirihommissa näistä on mukana nämä muulit ja mammuttiaasi.

Jos olet muulin tai ison aasin omistaja, voit erittäin mielellään osallistua leirille myös varsinaisena leiriläisenä! Mutta jos vasta harkitset siirtymistä hevosista muuleihin, kannattaa tulla mukaan kuunteluoppilaana. Me omistajat kerromme mielellämme lisää muuleista ja ainakin minun muuliani saa vapaasti silittää ja rapsuttaa.

Leiri on meille muulinomistajille perjantaista sunnuntaihin, mutta kuunteluoppilaat toivotamme tervetulleiksi sekä lauantaina että sunnuntaina. Tätä EI kannata missata, sillä koskaan ennen ei Suomessa ole ollut tällaista muulimiittingiä. Eikä ihme, Suomessa on 24 vain 24 muulia, joista neljä on nyt nähtävillä. Leirille mahtuisi eläimiä tosin vielä lisääkin.

Esitellään ensin kaksi huippukouluttajaamme

Sanna kauppinen on Sonkajärvellä asuva maatalousyrittäjä ja hevostenkouluttaja, joka on hakenut oppia niin Saksasta kuin Yhdysvalloistakin. Hän painottaa kouluttaessaan maastakäsittelyn tärkeyttä ja etenee riittävän hitaasti nuorten hevosten kanssa. Hänen oma koulutus- ja ratsastustyylinsä mukailee kalifornialaista tyyliä “old vaquero horsemanship”, jossa hevosta rakennetaan hitaasti ja huolellisesti kohti tulevia työtehtäviään, olivat ne sitten karjanajoa, kouluratsastusta tai maastoratsastusta.

Sannan ajatuksista voi lukea lisää hänen tilansa sivuilta, Hietaniemen tila.

Niilo Juselius on orimattilalainen Työhevosharrastajien aktiivijäsen ja nyt eläkkeellä opettaa nuorempia polvia mukaan työajon saloihin. Hänellä on runsaasti kokemusta erityisesti nuorten hevosen opettamisesta ajoon ja työajoon. Hän ottaa mukaan erilaisia työajoon liittyviä varusteita, joita päästään sovittelemaan myös muuleille. Niiden pohjalta voi aikanaan hankkia muulille omia varusteita.

Sanna ja Muuli talvela 2018. Muuli oli Sannalla koulutuksessa kuuden kuukauden ajan.

 

Sitten ohjelmaan

Perjantai 31.8.2018
Leiriläiset ja muulit saapuvat paikalle, tosin minun muulini on Pukkilassa jo keskiviikosta lähtien logististen syiden takia. Sannan kanssa aloitellaan illalla seitsemältä ja hän pitää meille kaikille yhteisen maastakäsittelytunnin. Tunnin kesto on 1,5 tuntia tai miten muulit jaksavat.
Illalla on tietty vielä iltapala ja vapaata paskanjauhantaa.

Lauanta 1.9.2018
Kuunteluoppilaat voivat saapua paikalle yhdeksästä lähtien. Sanna kertoo siinä heti pian teoriaa maastakäsittelystä sekä meille leiriläisille että kuunteluoppilaille ja sen jälkeen on taas koko porukalle 1,5 tuntia maastakäsittelyä.
Lounaan jälkeen Anu esittelee Hutkon tilaa ja eläimiä ja sen jälkeen allekirjoittanut kertoo Aasiyhdistyksestä (lyhyesti) sekä aasien ja muulien erityispiirteistä ja eroista hevosiin (pitkästi). Tähän on varattu tunti.
Sitten onkin kahvitauon paikka ja sen jälkeen on kaksi tuntia, ratsatustunti ja maastakäsitelytunti. Leiriläiset voivat valita, kumpaan osallistuvat.
Illalla on vielä grillausta, saunomista ja uimista poolilla. Sekä tietty paskanjauhantaa. Tähänkin voivat kuunteluoppilaat osallistua, pienestä lisämaksusta.

Sunnuntai 2.9.2018
Kuunteluoppilaat voivat saapua yhdeksän jälkeen ja siinä onkin heti tuttu setti, eli sekä ratsastustunti että maastakäsittelytunti leiriläisten toiveiden mukaisesti. Sen jälkeen on lounasta tarjolla.
Iltapäivä on pyhitetty työajohommille ja ajokoulutukselle muutenkin. Niilon ohjauksessa tehdään erilaisia harjoituksia muuleille, joista jokainen on ajokoulutuksensa puolesta eri tasolla. Yhdellä on vain ratsastettu, yhtä on ohjasajettu, minun muulillani on ollut kakkulat ja lava perässä ja yhdellä konkarilla voi ajaa vaikka millä vehkeellä. Niilolla on erityisen paljon kokemusta nuorten hevosten opetuksesta, joten odotan tätä iltapäivää oikein erityisen paljon!
Iltapäivään sisältyy tietysti myös kahvitauko.

Tuike tulee leirille muulinsa Manun kanssa

Ja hänellä on mukanaan myös mammuttiaasi Tomppa.

 

Mitä se sitten maksaa?

Oletko muulin tai ison aasin omistaja
Ohjelmamaksu 120e
Pitkäkorvan laidun/pihattomajoitus + karkearehu (huom, ei karsinamahdollisuutta koska niitä ei ole), 20e
Ihmisen majoittuminen riippuu majoituskohteesta, mutta noin 50 eurolla selviää varmasti
Aamupalat 10e
Lounas ja kahvi 24e
Lauantai-illan grillaus 10e
Yhteensä n 234e

Oletko kuunteluoppilas?
Yhden päivän kuunteluoppilasmaksu on 30 euroa ja kahdelta päivältä yhteensä 50 euroa.
Lounas + kahvi per päivä on 12 euroa
Lauantai-illan grillaus 10 euroa
Kuunteluoppilaatkin voivat majoittua ja majoittumisen hinta riippuu majoittujien määrästä ja majoitusvaihtoehdosta. Mökkien vuorokausihinta on joko 60 euroa tai 75 euroa ja tällä hinnalla majoittuu 3-4 henkilöä.
Majoittuminen omalla teltalla tai matkailuautolla on ilmaista.

Maksut hoidetaan Hutkon varauskalenterin kautta täältä *klik* ja siitä voi valita tarvittavat lisäosat leiriinsä.

Tällä hetkellä leirillä on nähtävissä neljä muulia (Muuli, Aapo, Olle ja Manu) ja yksi mammuttiaasi (Tomppa). Toivoisimme leirille lisääkin pitkäkorvia!

Lisäksi tilalla on viisi pienempää aasia (yksi oikea miniaasikin), joita pääsee ihastelemaan. Tilalla on myös paljon muita eläimiä! Tutustu Hutkon tilaan ja leiripaikkaan täällä *klik*.

Hutkon jättimuuli Aapo omistajansa Anun kanssa

Mukana on myös Olle, jolla on näistä muuleista eniten kokemusta ratsastuksesta ja ajamisesta.

Lue lisää

Kuvapostaus: miniaasivarsa Calle ja sen keinoemä Oomi!

Aasit ovat lähellä sydäntäni ja kuvaan ennemmin niitä kuin hevosia. Aasit ovat kaikinpuolin parempia kuvattavia, ne pysyvät paikollaan ja ovat kiinnostuneita kuvaajasta. Harvoin aasin korvia pitää houkutella eteen päin.

Kävin Lopella Aaisyhdistyksen nimissä juttumatkalla jokin aika sitten. Sinne syntyi miniaasivarsa, jonka emä kuitenkin hyljeksi sitä. Varsan kasvattajan tekemää keinoemäilmoitusta jaettiin Facebookissa tuhansia kertoja ja minullekin postattiin se muutamaan otteeseen. Ilmoitus toimi, sillä varsalle saatiin pikavauhtia keinoemä paikalle.

Aasiyhdistyksen kotisivuille kirjoitin jo jutun, sen voit lukea tästä.

Ja tässä kuvia reissulta.

Hevostoiminta Valkkaan sivu Facebookissa löytyy täältä, sieltä voi seurata Callen ja muiden aasien elämää.

Keinoemä Oomi, viralliselta nimeltään Omie

Tilalla ennestään ollut aasiori Ylitalon Rölli

Ylitalon Rölli

Lue lisää

Kunnon maasto ekaa kertaa ilman kaverihevosta, kaveri-ihminen oli sentään mukana

Kaikki postauksen kuvat ja videot otti Heidi "Hedu" Blom, kiitos!

Olen aaseillut mm Saarenmaalla aiemmin tällä viikolla, joten muulijutut laahaavat hieman jälkijunassa. Yritän nyt ottaa kiinni.

Muuli on ollut mielestäni juuri sopivasti liikkeessä. Ratsastuskertoja on viikossa tullut keskimäärin kolme ja sen lisäksi se on juossut irtona tai liinassa ja nautiskellut laitumella pieniä hetkiä kerrallaan. Viime viikolla kyselin maastokaveria meille, sellaista en saanut, mutta tallinomistaja lupautui lähtemään mukaan kävellen! Hän otti kamerani kantoon ja tehtiin tosi kiva vähän reilun tunnin lenkki. Kilometrejä tuli suunnilleen seitsemän ja lenkki on aiemmin tehty ratsain kaverihevosen kanssa, eli se ei ollut Muulille uusi.

Uutta oli vain se, että mukana ei ollut kaverihevosta.

Muuli päästi tilanteeseen nähden aika kivasti selkään, toki muisti pyöriä hetken selkäännousun jälkeen, mutta rauhallisesti selässä istuen ja Muulille jutellen se rauhoittui. Kentällä ratsastin muutaman ympyrän ja kun Muuli tuntui olevan kuulolla, suunnattiin maastoon. Jo edelliskerralla satulasta kuului outo laahaava ääni jostakin oikean reiteni alta. Ääni loppui jossain vaiheessa sen maastoreissun aikana, mutta nyt se kuului taas. Pelkäsin tietty pahinta, että satula on mennyt rikki, mutta reissun jälkeen diagnosoin syyksi fenderin osumisen toiseen nahkaosaan satulassa. Luultavasti pieni pätkä jesseteippiä ratkaisee tilanteen. Ääntä ei kuulu, jos pidän jalkaa ja jalustinta todella edessä tai takana, mutta sen ns oikeassa kohdassa se koskee toista nahkaa joka askeleella.

Muulilla ei tähän outoon ääneen ollut juurikaan toleranssia, varsinkin kun se kuului sitä selvemmin, mitä reippaammin Muuli käveli. Ensimmäisellä kerralla meillä olikin aika mielenkiintoisia tilanteita. Ensimmäisessä ravisiirtymässä fenderi piti vielä oikein kunnon vingahduksen, mutta Muuli oli taas parin askeleen jälkeen jokseenkin hallinnassa.

Mutta palataan tuohon viime viikon soolomaastoon. Muuli oli siis tosi kiva. Tallinomistaja kipitti edelle ja otti videota kun ravattiin ja laukattiin. Otettiin heti alussa yksi ylämäki laukalla takaisin tallille päin, että saadaan "mehut pois", mutta Muulissa ei tuntunut olevan yhtään ylimääräistä potkua, vaikka se oli juuri lomaillut pari päivää ollessani itse muualla.


Pari kertaa maaston aikana tallinomistaja lähti kiertämään lenkkiä eri suuntaan ja me mentiin Muulin kanssa ihan kahdestaan, jotta tullaan kuvaajaa vastaan. Muuli ei hötkyillyt yhtään eikä ollut ihmisen perään. Jos olisimme toimineet näin kaveriratsukon kanssa, olisi Muulille varmasti tullut hätä.

Kun se sitten näki tallinomistajan kaukaisuudessa, tuntui se heti tunnistavan tyypin ja kipitti entistäkin reippaammin kohti.

Tavattiin pari ulkoilijaa, joka ohitimme erittäin hienosti. Toinen näistä oli tosin Muulin hoitaja Sonja, joka oli sattumalta juoksulenkillä. Oli kiva että Muuli sai hänestä tosi positiivisen kohtaamisen. Muulikin tunnisti Sonjan heti ja marssi reippaasti luokse, vieraiden luokse se ei todellakaan mene.

Lenkin lopussa laukkasin saman mäen vielä pari kertaa ylös. Suunta on silloin siis kotia kohti, mutta Muuli ei ole vielä kertaakaan tuntunut sellaiselta, että se haluaisi ryöstää täysillä kotiin. Lisäksi tuossa ylämäessä se on helppo saada kiinni, koska sillä ei ole kuntoa laukata pitkiä pätkiä.

Ensimmäisellä kerralla Muuli tiputti kuvaajan kohdalla raviin, mutta sen jälkeen tehtiin tosi reipas nosto, jopa niin reipas että mietin hetken sen pysäyttämistä. Uskalsin silti antaa sen mennä, ja se olikin ns hallussa muutaman askeleen jälkeen. Ja tiesin, että saisin sen ylämäkeen kyllä myöhemmin kiinni.

Tultiin mäki sitten vielä kerran  ylös ja sillä kertaa laukattiin kuvaajan ohi mukavaa rentoa laukkaa.

Muulilla oli nyt etusissa bootsit, koska minulla on ollut epäonnea parin bootsin kanssa ja lähetän ne valmistajalle korjaukseen. Ainakin tällä maastoreissulla tuntui siltä, että etubootsit riittivät, tiet eivät olleet ihan niin kovat, kuin mitä ne pahimmillaan ovat olleet.

Toisen bootsin päälitarra näytti auenneen jossain vaiheessa maastoreissua, mutta koska huomattiin se vähän ennen kotia, ratsastin tarra auki kotiin.

Lue lisää