Leipää ja rodeohuveja v2

Tänään jatkettiin eillisen ratsastustreenejä. Olin tallilla valmiina, jotta kenttä olisi vapaana ja jotta yleisöä ei olisi niin paljon paikalla. En nimittäin kehtaa ratsastaa jos joku katsoo. Olen niin huono ratsastaja.

Muuli sai selkäänsä länkkärisatulan ja meksikolaiset suitset että sen suu pysyy varmasti kiinni eikä se voi hengittää. (vitsi).

Selkään kiipeäminen on aina vähän mielenkiintoista tällä satulalla. Alastulosta puhumattakaan. Tänään harjoiteltuun vähän selkäännousukorokkeen vieressä. Harjoituksia jatketaan.

Kaikki kuvat otti tälläkin kertaa puolalainen talliorja Pasi "Pasi" Rönn.

Kun se viimeksi lähti ekojen askeleiden jälkeen niin sanotusti lapasesta, pelasimme varman päälle ja palkitsin sen kauralla parin ekan askeleen jälkeen. Ja sitten taas askel ja kauraa. Siitä lähdettiin. Tallinomistaja ei halunnut taluttaa Muulia silleen normaalisti takanaan ettei se hyppää niskaan, joten otettiin juoksutusasento. Ensin annoin vain ihan pitkät ohjat ja luotin tallinomistajaan kuin peruskallioon. Tai en ihan täysin, toisella kädellä pidin koko ajan satulasta kiinni.

Sit keräsin vähän ohjia ja yritin itse pitää Muulia ympyrällä. Helpommin sanottu kuin tehty.

Tässä vaiheessa yleisö kentän laidalla oli triplaantunut kun kuvaajan lisäksi sinne tuli kaksi tallikaveria. Kukaan ei halunnut hakea hevosiaan tarhoista, koska ne halusi katsoa milloin minä lennän alas selästä.

Tämän jälkeen tapahtuikin sitten vähän enemmän. Tallinomistaja meni sulkemaan kentän takaporttia. Itse seisoin Muulin kanssa vapaana keskellä kenttää. Kuulin kuinka kentän vieressä tarhassa oleva Tuuli poni otti äkäiset lähdöt. Ja niin otti Muulikin. Mentiin sellaista haipakkaa porttia kohti (joka onneksi oli juuri suljettu) ettei ennen olla mentykään! Pukkisarjaa tuli minkä ehti ja mä roikuin satulassa kiinni. Ohjia en ehtinyt sinä rytäkässä pidentää enkä lyhentää ja voin kertoa että käteni oli kova kuin kivi kun ohjia pitelevät kädet pitelivät kaikin voimin satulasta kiinni.

Tässä seuraa koko kuvasarja. Ensimmäiset kuvat ovat hieman hämäriä koska olimme toisessa päässä kenttää.

Hetkittäinen irtaantuminen satulasta.

Tallinomistaja= Rolling On the Floor Laughing my Ass Off. ROFLMAO.

Näitä rodeoita tapahtui kaksi kertaa tänään. Voin kertoa että tuskanhiki puski hupparin läpi selkäpuolelta. Sen verran puristauduin kiinni satulaan. Olin muuten varustautunut kokopaikkaisilla grippihousuilla. Ehkä ne auttoivat, ehkä eivät.

Kokeilisin muuten mielelläni niitä Aiverin supergrippejä, voin kehua niitä blogissa mielinmäärin jos myyvä taho sattuu tämän kerjäyksen näkemään ja ne minulle lähettämään! Ilmaiseksi tottakai! Enkä todellakaan ilmoita niitä mihinkään omaan verotukseen, että siinähän ruikutatte sitten hevostalli.netissä. (vitsi). Kun oliskin jotain sponssikamaa ilmoitettavaksi verotukseen prkl.

Edit 8.9.: yliviivattu ylläoleva kappale mielensäpahoittajien takia. Ole niinkuin sitä ei tässä olisikaan.

Ratsastukset eivät päättyneet rodeoon vaan tallinomistaja painosti mua jatkamaan. Siinä hetkessä olisin mielelläni heitellyt sitä muulinpaskalla mutta jälkeenpäin oli tosi hyvä että se pakotti mut jatkamaan.

Mentiin käyntiä ja ravia. Tallinomistaja oli keskellä kenttää "juoksuttamassa" tarvittaessa vaikka ei enää oltu liinassa. Sain nostettua ravin portin kohdalla ja ravattua kokonaisen kierroksen. En uskaltanut rodeoiden jälkeen enää nostaa ravia keskemmällä ja ravata kohti porttia. Jotain itsesuojeluvaistoa sentään.

Muuli meni tosi hienoa reipasta käyntiä puoli kierrosta ja hienoa ravia. Tajusin jossain vaiheessa että olin keventänyt koko ajan, ehkä Muulia eilen ärsytti mun ryskyminen selässä mutta keventäminen oli ok. Menin harjoitusravia vain juuri ennen käyntisiirtymisiä.

Pohje oli edelleen kaikki tai ei mitään. Joko Muuli ei kääntynyt tai sitten se kääntyi tosi paljon. No etuosan/takaosankäännökset eivät varmaan aikanaan tuota suuria ongelmia jos tämä meno jatkuu. Tallinomistaja kehotti pitämään kädet levällään. Kerrankin saa pitää levällään kun kymmenen vuotta on kuunnellut sitä valitusta kun ne harhailee minne sattuu. Edelleen ne harhaili toisiinsa kiinni kuin magneetit.

Tästä vaan naps ja naps ja muuli on irroteltu vetelemällä puolelta toiselle!

Kaiken kaikkiaan Muuli suoritti ihan superhienosti! Otin siltä nopeasti kamat pois ja vein hetkeksi laitumelle palkinnoksi.

Nyt se saakin ratsastusjutuista taas lomaa koko loppuviikon. Olen menossa sen kanssa naapuritallille lauantaina hevostaitokisoihin. Sinne on rakennettu rata johon on otettu vaikutteita WE esteistä ja westernistä. Osallistun Muulin kanssa tietenkin maastakäsin. Esteissä on agilitystäkin sopivia juttuja ja on kiva päästä treenaamaan valmiille ja vieraalle radalle. Matkaakin on vain kuusi kilometriä ja olisin ollut valmis taluttamaan sen. Mutta sitten meidän ihana talliporukka muuttui entistäkin ihanammaksi kun sain sekä kyydin että autollisen kannustusjoukkoja!

Jos asut Tuusulassa tai lähellä, niin kurkkaa täältä tapahtuman mainos ja tule itsekin mukaan! Ilmottaudu tapahtumassa osallistuvasi niin osaavat varata tarpeeksi kahvia ja pullaa kioskiin!

Osaatko löytää tästä kuvasta yhden merkittävän virheen?

Lue lisää

Westernsatula selkään ja action!

Tänään ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut kun näytin Muulille satulaa suunnilleen kolmen viikon tauon jälkeen. Kiipesin selkään ensimmäistä kertaa westernsatulalla, Muuli on sitä toki käyttänyt useasti ja sillä olen myös kokeillut ohjasajoa.

Laitetaan mehevä otsikkokuva tähän.

Ainiin, täsmennettäköön vielä että Muuli on tamma eikä ruuna, kuten jotkut lukijani olivat ymmärtäneet.

Takaisin tähän päivään. Muuli sai siis satulan selkään ja tallinomistaja tuli auttamaan taas. Juoksutin sitä ensin vähän molempiin suuntiin ja huomasin että satulanperkele läpättää koko ajan takaa irti. Hitsin hienoa, ei se noin paljon ollut irti kun se viimeksi oli päällä. En ollut vielä kiristänyt vyötä kovin kireälle, joten toivon että läpättäminen johtui siitä. Takavöitä satulassa ei enää ole, mutta näyttää siltä että ne pitää nyt kuitenkin hankkia. Yhdysvalloissa käyttävät takavyönä ihan tavallisia satulavöitä eli jos jollain on myydä nyloniset mustat länkkäsatularemmit (onko ne nyt billet ja off-billet tms) niin laitappa sähköpostia tulemaan.

Juoksutuskuvat: Heidi Blom

Lisäys 7.9.2016: Satula on siis näillä asetuksilla epäsopiva eikä ainakaan nyt käy tämän runsaampaan käyttöön. Muuli on kuitenkin vasta 3v ja se kasvaa vielä toivottavasti runsaasti. Ei siis ole mitään järkeä hankkia tähän saumaan mittatulaussatulaa, siksi ostinkin tämän muulirunkoisen satulan käytettynä kesäkuussa. Katson vielä tässä rauhassa että mistä kiikastaa ja teen tarvittavat hankinnat, jotta tämä satula istuisi niin hyvin kuin sen on mahdollista istua. Takavyöt on hankittava joka tapauksessa ja myös luultavasti edestä kohottava padi. Ymmärrän kyllä että satulan ei kuulu nousta ihan noin paljon takaa kuin mitä se juoksutuksessa nousi. Ja jos satula heiluu kovin paljon, on se epäsopiva. Luulen että moni nuoren omistaja on kanssani samassa tilanteessa, eli rahaa ei ole/ ei kannata käyttää uuteen satulaan muutaman kuukauden välein vaan apuvälineillä tehdään varusteista mahdollisimman sopivat.

Laitoin Muulille vielä meksikolaisen turpiksenkin jotta saisin oikein kunnolla suljettua sen suun kuvia varten. Vitsi vitsi, meksikolainen oli niin löysällä että kauran syöttäminen onnistui vaivatta.

Juoksutuksen jälkeen asiaan. Lännensatulaan kiipeäminen puntattuna on hieman haastavampaa kuin enkkusatulaan mutta apinan raivolla kiipesin sinne. Jo kun olin mahallani selässä, Muuli käänsi pään kohti että missä kaurat.

Ensimmäiset askeleet on Muulille haastavia ja tänään tapahtuikin nyt toisen kerran se, että heti alkuun Muuli otti rodeosetit. Ne tulivat aika yllättäen mutta onneksi mulla sattui olemaan käsi valmiiksi kiinni satulassa. Tänään en muuten kovin tuntumalla mennyt muutenkaan kun tarvitsin toista kättä koko ajan pitämään minut kiinni satulassa.

Ratsastuskuvat: Pasi "Pasi" Rönn.

Huomatkaa tiukka ote nupista. Jotain itsesuojeluvaistoa on vielä olemassa.

Alla on kuvasarja yhdestä Muulin pyrähdyksestä. Se kesti vain puoli kierrosta ja sen jälkeen se oli kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Tässä vaiheessa näin vain sivusilmällä kuinka tallinomistaja raahautuu perässä. Liina oli kiinni naruriimussa.

Homma täysin hallinnassa.

Ja sitten. Ei mitään. Homma jatkuu. Jos katsot oikein tarkkaan näet kuinka meitä naurattaa Muulin sinkoilu.

Allaolevassa kuvassa mulbero lähti lapasesta toiseen kierrokseen. Tuossa jo hetken aikaa ajattelin putoavani, kun nimittäin rysähdin tuolta yläilmoista takaisin satulaan, ei oikeanpuoleinen jalustin enää hyväillytkään päkiääni.

Son moro. T. Muuli

Mentiin lopussa hetki ilman talutusta. Oli haastavaa. Hallintalaitteisto prakasi kovasti. Käännöksiä tehdessäni Muuli ei joko kääntynyt ollenkaan tai sitten se kääntyi 180 astetta. Kaikki tai ei mitään.

Vaikka vielä tässäkin vaiheessa puski hikeä aika kovasti hupparin alta pyysin että tallinomistaja käyttäisi meitä vielä "loppukäynneillä" maastossa. Käytiin ihan tallin takana vain eli ylitettiin silta ja mentiin sen jälkeen pieni pätkä. Muuli meni aika kireänä mutta mitään slaakeja se ei onneksi saanut.

Alastulo olikin sitten aika mielenkiintoista. Lännensatulasta kun ei tulla kuten koulusatulasta vaan joko niin että toinen jalka heilautetaan kaulan yli ja tullaan alas selkä satulaa vasten tai niin, että toinen jalka jää jalustimeen niin pitkäksi aikaa että toinen jalka saadaan takapuolen yli samalle puolelle.

En voinut toteuttaa kumpaakaan Muulin kanssa koska kumpikin tapa on aika vaarallinen jos eläin poistuu hallinnasta. Siispä könysin alas kuten enkkusatulasta irrottaen molemmat jalustimet ja hilasin toisen jalan takakaaren yli. Jouduin hipaisemaan sillä myös Muulin takapuolta mutta se ei onneksi reagoinut siihen mitenkään. Huh.

Lue lisää

"Iloinen" jälleennäkeminen Muulin kanssa

Saavuin eilen kotiin neljän maissa mutta olin Saksan reissun jälkeen aivan loppu ja lisäksi kun mieheni kertoi hoitaneensa Muulin lauantaina, päätin että jätän tallin väliin. Makasin siis sohvalla syöden M&M karkkeja ja otin päikkärit.

Sain viestiä tallinomistajalta ja mieheltäni pari kertaa reissun aikana. Mieheni kertoi että oli käynyt hoitamassa Muulin ja että kaverini voi todistaa sen (oli tallilla samaan aikaan). Tallinomistaja taas laittoi kuvan ja kertoi että Muuli vietti ensimmäisen yön sisällä huonojen kelien takia ja että mieheni on käynyt hienosti hoitamassa Muulia tallilla. En tässä vaiheessa tiennyt että hän oli tosiaan käynyt joka toinen päivä, aivan kuten ohjeistinkin.

Muuli ja mies. Mies ja muuli.

Kotona sain sitten kuulla että homma oli hoidettu paitsi että kavioiden kanssa oli hankalaa viimeisellä kerralla kun Muuli oli kuopinut niin paljon. Päättelin vain että mieheni oli antanut vahingossa pari kertaa kauraa Muulin kuopiessa niin se luuli että sen kuuluukin tehdä niin. Näitä sattuu ja ne saa opetettua pois.

Tallilla tänää miestäni kehuttiin edelleen maasta taivaisiin. Oli ollut hyvä supliikkimies ja hoitanut Muulin viimeisen päälle ohjeiden mukaan. Muuli tosin oli kävellyt kentällä perässä korvat luimussa, mutta kävellyt kuitenkin ja mies oli saanut sen kiinni joka kerta tarhasta. Ja hoito oli suoritettu joka toinen päivä. Onneksi tajusin muuten ostaa lentokentältä tuliaisia satulahuoneeseen, muuten ei olisi ollut mitään asiaa tallille.

Kun sosiaalinen puoli tallilaisten kanssa oli hoidettu noin tunnissa, oli aika tsekata Muuli.

Se peruutti kun laitoin riimua. Eli hyvin alkoi.

Puomilla se oli levoton ja todellakin kuopi. Karjuin sille ja läppäisin kaulalle enkä todellakaan antanut kauraa jos se pyöri. Ajattelin että sillä on vain ollut vähän löysempi kuri mun poissaollessani.

Tallikaveri oli siinä juuri sopivasti tekemässä loppukäyntejä ja hän suostui lähtemään maastoon kävelemään. Mentiin ihan pieni pätkä mutta Muuli... ARGH! Se tanssahteli mun vieressä. Ei niin että pelkäisi, vaan korva luimussa temppuili. Sillä oli ylähuuli pitkällä niinkuin aina kun se on kauraa vailla mutta korvat luimussa. Päättelin että se on sekä kaurakerjuulla että liian energinen. Kehuin ja palkitsin sitä vain silloin kun se käveli rauhallisesti pää matalalla.

Meinasi myös mennä hermo kun se tuijotteli paluumatkalla jotain eikä auttanut vaikka hevonen oli takana. Ratsastaja siirtyi sitten eteen. Ei auttanut sekään. Että reilussa viikossa Muuli muuttuu tällaiseksi perusmuuliksi!?

No pian se käveli taas. Kotimatkalla tanssahteli vielä enemmän, vilkuilin sitä koko ajan sivusilmällä ettei se sika hyppää esim niskaan. Ja todellakin komensin sitä.

Tallilla päätin että tämä ei muuten ollut tässä, hain espanjalaisen kapsonin satulahuoneesta ja laitoin Muulin liinassa kentälle. Kentän portin suljin ihan varmuuden vuoksi jos tulee ns tilanteita.

Juoksutin sitä siinä sitten käynnissä ja ravissa. Koska minulla oli juoksutusraippa, ei se päässyt kääntymään mua kohti ja juoksutuksessa ei tullut mitään ongelmatilanteita. Vasen kierros oli sille siirtymisten suhteen helpompi, tosin se meni siinä isompaa ympyrää (niin isoa kuin miten pitkä liina mulla oli tarjolla). Oikeaan se taas meni itsenäisesti niin löysällä liinalla että se melkein oli maassa. En tiennyt että pitäisikö se ajaa isommalle ympyrälle vai antaa mennä pienellä kun kerta itse valitsee pienemmän

Käsittääkseni pienemmällä on hankalampaa juosta joten annoin sen mennä sillä ympyrällä millä se halusi. Kapsoni toimi hienosti ja Muuli meni löysällä narulla rennosti pää alhaalla joitakin pätkiä ja mupelteli suutaan.

Lopuksi halusin ottaa siitä vielä muutaman kuvan ja niillä kuvilla tämä juttu on nyt kuvitettu (miesmuulikuvaa lukuunottamatta).

Kuvatessa minulla ei ollut tietenkään raippaa kädessä (kädet loppuivat kesken) mutta hetken päästä Muuli lähti ympyrälle ihan itse ja sain kuvia molempiin suuntiin. Siinä se tallusti, pää alhaalla ihan levollisena ja otti itse pienen ravinkin.

Osassa kuvista se on hämmentynyt, koska jouduin ravistelemaan narua aika kovasti pitääkseni sen kauempana minusta.

Pahoitteluni naruriimusta, varustin Muulia puomilla enkä edelleenkään päästä sitä vapaaksi sen ajaksi että vaihdan päävehkeet. Naruriimu jäi vähän huonosti mutta vaikka näyttää siltä että se puristaisi turvalta, se oli löysänä siitä kohtaa.

Mukana minulla oli vain Canon EOS 500D jossa on 50mm objektiivi. Se on ihana siitä että aukon saa tosi pieneksi, jolloin taustasta tulee epätarkka mutta jouduin antamaan Muulille koko liinan että sain sen kokonaan kuvaan. Ja no, eihän se siltikään ihan kokonaan mahtunut.

Parhaiten osunut Muuli kuvaan. Melkein kokonaan.

Selkään olivat karvat kasvaneet hyvin takaisin, olihan mies laittanut siihen Helosania joka kerta käydessään tallilla.

Muuli saa niin satulan selkäänsä ensi kerralla jos vaan tallinomistaja ehtii auttaa. Se vaatii ihan selvästi kunnollista aivotyötä ja tekemistä ettei sen tarvitse keksiä omia juttuja. Juoksutuksen, vaikka se kestikin maksimissaan 15 minuuttia, jälkeen se oli oma rauhallinen mulberonsa. Just the way I like it.

Tässä on mielestäni rauhallisen ja levollisen näköinen mulbero työn touhussa.

Lue lisää