Kauhulla odotettu päivä: kengittäjän päivä!

Tänään se tapahtui, nimittäin kengittäjän saapuminen. Olinhan mä menestyksekkäästi jotenkuten nyhrännyt kavioiden kanssa (pelkkien etukavioiden kanssa) ja olikin selvää että aika pian tarvitaan paikalle joku, joka vetää pihdeillä ylimääräisen pois ja siistii villiintyneen säteen.

Anne Nuutinen on vanha tuttu aasipiireistä ja heidän perheessään on kasvatettu yksi Suomen suurista muuleista (itseasiassa muuliaasi) Heikki. Heillä on kaksi aasia tällä hetkellä ja Anne käy vuolemassa aasien kavioita muuallakin. En oikeastaan voinut harkita ketään muuta ottamaan muulin kavioita kuin Annen, hän ei ainakaan vetäisi niitä ravurikenkään kuten moni aasejakin kengittävä kengittäjä tuntuu kuvien perusteella tekevän. Aasin ja muulin kavion tulee siis olla pystympi kuin hevosella. Okei, ei ihan niin pysty kuin mitkä Muulin etukaviot oli, mutta ainakin oli jotain mistä ottaa.

Muuli ei taaskaan tullut portille, ilmeisesti koska oli niin märkää. Yksi aasi kyllä tuli, mutta se ei ollut riittävä houkutin Muulille, joten piti taas ottaa se lähempää kiinni. Tämä sujui hyvin ja vein Muulin hetkeksi pyöröaitaan niin Anne näkee hyvin kuinka se liikkuu. Pääsin ensimmäisellä yrittämällä tosi hyvin sen oikean kyljen vierelle rapsuttamaan sitä selästä. Toinen puoli oli haastavampi.

Käytävällä nopea harjaus ja hommiin. Etupää meni hyvin, aluksi ei uskaltanut ottaa kaviota jalkojen väliin joten mä pidin kaviosta ja Anne otti pihdeillä. Toisella puolella kavion saikin jalkojen väliin, joten se taisi olla ihan tuttua Muulille.

Täytyy oikein kiitellä Sansungin kameraa kun näistä ylipäätään saa jotain selvää.. No eiköhän viikon sisällä ole taas kamera käytössä niin kännykän kameraa ei tarvitse vaivata tämän enempää.

Mutta se takapää.. Muulihan ei ole mikään kosketuksen fani mutta nyt se meni ihan uusiin sfääreihin. Se kääntyi banaaniksi ja oli kaatumaisillaan kengittäjän päälle kun jalkaa yritti nostaa. Jossain vaiheessa se kiskaisi koipensa mahan alle ja niiasi jo kun takapäätä lähestyi. Vaikea selittää..

Muistin siinä että olin nähnyt videon/kuvia Internetin maailmassa, jossa jalka nostetaan ylös riimunnarulla. Tuumasta toimeen siis, naru vuohisen alle ja nostoa. Naruhan ei siellä hyvin pysynyt vaan sitä piti kieputtaa jotta se pysyi paikoillaan eikä noussut kintereeseen.

Etsin aiheesta kuvia ja "yllättäen" ensimmäidet Googlen tarjoamat kuvat lauseella "mifting hoof with the rope" sisälsivät aaseja ja muuleja. Krhöm.. En ainakaan ole yksin tämän ongelman kanssa!

Nyt on ihan rehellisesti netistä lainattu kuva (linkitin kuvan tähän sentään, en tallentanut omalle koneelle/bloggeriin. Kuva: Maddy Butcher.

Nostelin koipea siinä sitten narun kanssa, Muuli loikki mutta ei erityispaljon. Huomasimme että se saa slaakin jos sen koipeen koskee muualle kuin vuohisen alapuolelle.. Niinpä mä pidin koipea ylhäällä ja Anne otti takasista sen mitä pystyi, mutta ne eivät onneksi olleetkaan hätäavun tarpeessa.

Toinen puoli meni jo helpommin ja nopeammin tällä menetelmällä, mutta muuliin ei siis todellakaan saanut koskea mihinkään muualle.. Eli tässä on vielä paljon treenattavaa.

Annella ei ollut kiire ja saatiin satuloivalta ratsukolta lupa käyttää maneesia 10 minuuttia ennen heidän estetreenejään. Muuli siis maneesiin ja irti.

Ja tähänhän se sitten nopeasti meni.. Muuli rakastaa omaa kuvaansa niin paljon että mun on varmaan hankittava sille pihattoon oma peili.

MIRROR MIRROR ON THE WALL, WHO IS THE LONGEAREST OF THEM ALL?!

Jee Muuli, otetaan peiliselfie!

Se hyppäsi pari kertaa pitkällä sivulla olevat esteet (eivät siis tietenkään olleet kujana) ja juoksenteli jonkin verran. Okei Anne ja minä toimittiin sen verran portsareina että sen oli pakko hypätä.

Mutta se juoksi AINA peräkulmassa olevan peilin luo ja tönötti siinä. Koska se antaa siinä pisteessä koskea ja on melko rauhallinen, yritin aika nätisti sitä raipalla tökkiä pois. Minulla on siinä vielä niin hauras yhteys Muuliin että on parempi jos joku muu hoitaa sen jouoksutuspuolen ;)

En oikeastaan pidä siitä kun heluttelet sitä raippaa, ottaisitko sen pois? t. Muuli

Talutimme sitä myös esteitä kohti riimusta, mutta se oli todella pihalla siitä touhusta. Minä kun jotenkin kuvittelin että Espanjassa eläimiä talutellaan aina riimuista, mutta tämä ei ymmärrä siitä mitään! En halunnut hipelöidä sitä raibellakaan ettei tule liian suurta reaktiota, jolloin joutuisin päästämään irti ja yksi uusi kokemus jäisi taas muulin mieleen.

Pelaan kaikessa varman päälle kunnes tuntuu siltä että uskaltaa löysätä pipoa.

Noh, peilaulujen jälkeen Muuli palautettiin aasien luo.

Jäikö sitä kauraa vielä sinne vyölaukkuun? t. Muuli

Annen lähdettyä katsoin kelloa ja olimme olleet todella nopeita! Kävin vielä harjaamasas molempien tarhojen aasit. Muuli oli todella kiinnostunut ja tuli yhden kerran puhisemaan niskan taakse, mutta en edes yrittänyt koskea siihen. Kaurat olivat tuohon mennessä loppuneet joten mulla ei edes ollut mitään herkkuja mukana.

Älä Muuli viitsi näyttää tollasta naamaa tai et todellakaan saa mitään herkkuja. T Kaisa

en näytäkään, katso miten söpö riimu mulla on! Anna kauraa! t. Muuli

Ystävät?

Lue lisää

Tässä postauksessa on vain märkiä aaseja ja muuli

Eilen oli sadekuuro Porvoon päällä juuri silloin kun ajoin tallille. Varustauduin sadevaatteilla ja otin tarvikkeet mukaan pihatolle, ajattelin että muuli on kuitenkin märkä niin sitä on turhaa tuoda harjattavaksi. Lisäksi tässä on taas mennyt pari kertaa niin hyvin niin on varmaan ihan ok madaltaa vaatimustasoa vaihtelun vuoksi.

Mainittakoon heti alkuun että tämän postauksen kuvat ovat sitten täysin ala-arvoisia kännykkäotoksia eikä tässä tekstissäkään ole mitään hauskaa. Ht.netin sennut tarjoavat paljon parempaa viihdettä kuin tämä blogipostaus.

Tai itseasiassa yksi hauska juttu on. Mietippä miten otsikko sanotaan englanniksi.

Omnom nom puuta! t Aasi

Paitsi ettei vaatimustaso muulin mielestä tainnut madaltua vaan ennemminkin korottua, niin suurina sen sieraimet olivat..

Pihatolla olivat kaikki muut sisällä (Muulikin siis) paitsi yksi aasi. Tällä yhdellä on selässään rain rot, joka tulee juuri silloin jos töröttää ulkona sateessa eikä mene katokseen. Suomeksi sitä kutsutaan kuraruveksi tai saderuveksi. Sitä esiintyy erityisesti aaseilla, mutta pieninä läiskinä myös hevosilla.

En osaa selittää tätä tarpeeksi tieteellisesti, mutta jos iho kastuu toistuvasti ihan iholle saakka (harvinaista hevosilla), siellä aina oleva jokin sieni "aktivoituu" ja jotain tapahtuu ja karvat irtoaa eläimeltä. Ensin karvan juureen tulee rupea mutta lopulta karvat vain irtoavat ja sileä iho jää jäljelle. Jos kurarupi huomataan vasta tässä vaiheessa kun kuula paistaa jo, ei auta muuta kuin odotella kesää ja uuden karvan kasvua. Uusi karva siis kyllä kasvaa tuohon tilalle, mutta vasta silloin kun se kasvaisi "muutenkin". Kurarupea EI paranneta pesemällä hevosta/aasia toistuvasti vaan paras parannuskeino on pitää eläin kuivana ja saada se ihoon saakka kuivaksi. Onkai tähän olemassa kikkakolmosia ja pesuaineitakin, mutta suhtaudun niihin vähän kriittisesti.

Muuliin palatakseni, se tiesi näköjään hyvin kuinka kuraruvelta vältytään, se oli nimittäin täysin kuiva seistessään pihatossa sisällä. Se kävi tsekkaamassa minut kun tulin tarhaan, mutta palasi takaisin sisään.

Helppo nakki, ajattelin, ja menin sisälle ottamaan muulia kiinni. Se seisoi aivan paikoillaan, tosin varuillaan, kun laitoin sille riimunnarun. Mutta kun aloin pukea sille naruriimua, niin muuli lähti. Onneksi vain peremmälle pihattoon. Sidoin sen pihaton sisällä kiinni ja laitoin narurimmun.

Se ei todellakaan olisi halunnut tulla ulos vaikka sade oli jo loppumaisillaan. Tämä vahvisti kyllä sitä tietoa että muuli ei voi koskaan olla sellaisella tallipaikalla jossa ei ole katosta tarhassa. Luulen että se tönöttäisi sisällä vaikka sillä olisi loimikin, sillä loimi ei suojaa sen herkkiä korvia.

En oikeastaan välittäisi olla tässä, eli jos voisit irroittaa minut? T Muuli

Minulla oli naruriimu naruineen lainassa edelliseltä Muulin tallilta ja nyt sain muulille uuden samanlaisen. Tämä on muuten hyvän kokoinen sen pitkään päähän mutta se vaatii leuan alle pari nippusidettä. Jos ei halua että se saa pakittaessaan naruja suuhun, on riimu laitettava tosi ylös eikä se vaikuta nenällä ollenkaan. No ylläolevassa kuvassa se on turhankin löysällä kun vasta etsin sopivaa kireyttä.

Muuli sai vierihoitoa. Liu'utin kättä sen kaulalla, selällä ja kyljillä ja tein hierovia liikkeitä. Se seisoi hievahtamatta paikallaan. Pari kertaa se kokeili narun kestävyyttäkin ja sai selvän paskahalvauksen kun kävin pihatossa sisällä ja lähestyin muulia. En tietenkään jättänyt harjoitusta siihen vaan lähestyin sitä monta kertaa palkiten sen kauralla aina jos se seisoi paikallaan eikä lähtenyt tempomaan mihinkään.

Muulille oli käynyt haaveri nenänpieleen. Riimunnarun narut eivät tuohon osuneet millään vaikka se olikin aluksi löysällä, ties mitä kolhinyt itsensä kanssa pihatossa. En nähnyt tarpeelliseksi tehdä tälle haavalle muuta kuvauksen lisäksi.

Onko tässä nyt ollut harjoituksen puutetta niiden tarhassa vai onko tarha niiden omaa henkilökohtaista aluetta kun se tuntui olevan erityisherkkänä.. Seisoin hieman kauempana ottamassa kuvia kännykällä ja kun muuli alkoi haukotella, niin päästin sen vapaaksi.

Jäin edelleen ottamaan kuvia ja annoin muulille kauraa kun se tuli luokse.

Jos olette naksutinkouluttaneet arkaa eläintä niin tiedätte millaisia ne ovat. Ne tulevat lähelle, tekevät mitä pitää, ottavat palkinnon ja menevät hieman kauemmas syömään. Sitten ne tulevat taas, kaula pitkällä suorittamaan tehtävän, ottavat palkinnon ja menevät kauemmas. Pääsin vain kerran suurten kehujen saattelemana palkitsemaan sen siitä että se jäi paikoilleen.

Nostin nimittäin vaatimustasoa. Pidin toista kättä pystyssä 90 asteen kulmassa kyynärpäästä ja kaurat piti ottaa tämän käden kyynärpään kohdalta. Eli kun Muuli otti kauraa, oli toinen käsi sen pään vierellä sormet silmän korkeudella. Nostin vaatimustasoa tästäkin ja heiluttelin sormiani ja edelleen muuli tuli hakemaan kaurat.

Se oli kuitenkin liikaa kun heilutin hieman koko kättä.

Mmmm ihana uusi naruriimu! t. Aasi

Nii oliko sitä kauraa vielä vai häh?

Se onneksi on kiinnostunut kaurasta ja huomaan siinä samanlaisia piirteitä kuin kissoissani. Kun se kerran sattuu saamaan palkkion kun sen pää sattui olemaan kallellaan niin se tulee pää kallellaan myös kolme seuraavaa kertaa.

Kyllä se vielä jossain vaiheessa pujottaa pään riimuun ja sitä rataa.. Mutta se kavahtaa kosketusta päässään vielä niin paljon että siihen on matkaa. Tai siis vapaana kavahtaa, kun se on kiinni, se ei välitä.

Se oli itseasiassa aika liikuttava kun irrotin naruriimua niin se haisteli vyölaukkua samaan aikaan. Naruriimun solmu oli mennyt aika kireälle enkä nakkisormillani saanut sitä heti auki. Toisaalta teen asioita tarkoituksella hitaasti ja loimea laitan aina niin että heiluttelen sitä ekstrapaljon. Siedätyksen takia nimittäin.

Näm kaksi näkivät koko ajan jotain superjännää. Huoomaa muuten että olkialueelta ei poistuta paitsi juomaan.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Lue lisää

Muuli on liekeissä!

Tallilla oli eilen tarjolla irtohypytystä mutta mun ja hypytyksen aikataulut eivät synkanneet (en edes kysynyt josko olisivat itse ottaneet muulin mukaan). Sovittiin että kuja jää maneesiin jossa mä hypytän muulia sunnuntaina ja puran kujan pois.

Ansku lähti mukaan avuksi. Anskulla on pv-ruuna Brego, jota olen käynyt kuvailemassa muutaman kerran. Bregon blogi löytyy täältä.

Tällä kertaa muistin ottaa muulin kivennäiset mukaan, mutta laitoin vain vähän sillä ajattelin että saatamme tarvita houkutinta myöhemmin maneesissa. Se ei taaskaan liikkunut olkialueelta portille, vaan otin sen kiinni pihaton edustalla. Jouduin hetken keskustelemaan siitä, että astuuko se märkään vai ei, mutta lopulta se astui. Tallissa ditä odotti pikainen harjaus, oli satanut vettä enkä voinut harjata sitä kuin kuivista kohdista. Yllättävän paljon se oli saanut itseensä savea siihen nähden että lauman elinpiiri on kaventunut pihaton edustalle ja polulle juoma-automaatille.

Anskukin nosti Muulin etuset, en itseasiassa ollut edes tullut ajatelleeksi että ennen kengittäjän tuloa on hyvä treenata sitäkin että se antaa ihan kenen vain nostaa kavionsa.

Sitten olikin maneesi meille vapaana, joten kivennäiset ja muuli messiin ja kohti esteitä. Kuja oli rakennettu toiselle pitkälle sivulle ja aidattu leveällä muovinauhalla. Se oli päistä avoin. Muuli kunnioitti hienost muovinauhaa joten huokaisin helpotuksesta heti alkuun, saisimme sen lopuksi aidattua nauhoilla pienempään tilaan josta sen saisi varmasti kiinni.

Talutin muulin ensin käynnissä maapuomien yli molempiin suuntiin, sen jälkeen nostettiin ne hyvin mataliksi esteiksi ja talutin sen vielä niiden yli molempiin suuntiin. Puomit eivät aiheuttaneet siinä _mitään_ kummastusta tai epäröintiä!

Mullahan siis kävi silleen hassu juttu että kameraa ei nyt hetkellisesti ole käytössä.. Joten kaikki tämän postauksetn videopätkät ja nämä kaksi kuvaa on taattua Samsung laatua.

Ja sitten show time! Päästin muulin irti, toki sille jäi normaalin riimu päähän.

Anna nyt sitä kauraa! t. Muuli

Käynnistymisvaikeuksia

Käynnistymisvaikeuksia

Ansku hoiti muulikuiskailun ja mä dokumentoinnin. Muuli tajusi tosi nopeasti idean, mutta pudotti raville melkein joka kerran, jolloin se myös kolautteli puomeihin ja jopa pudotteli niitä. Se ei kuitenkaan hämmentynyt tästä ja pari kertaa se ihan itsenäisesti hanatti kujaan ravilla vaikka emme olleet vielä ehtineet korjata esteitä. Sujuvasti se sovitteli askeleensa vaikka puomit olivat kerran ihan miten sattuu. Mutta ei viitsinyt raukkaa kieltääkään kun se korvat hörössä kaarsi itse kujaan.

Muutaman kerra se myös teki normaalin muulihypyn kujan viimeisellä korkeammalla esteellä, eli pysähtyi ja hyppäsi paikoiltaan. Sen laukka oli myös _melko_ mielenkiintoista pupulaukkaa. Myöhemmin katsoin videoita aaseista, jotka laukkaavat laitumella ja ne KAIKKI menivät pupulaukkaa! Eli pientä urakkaa tiedossa jos laukasta haluaa normaalimman näköisen.

Muutaman kerran se tuli korvat hörössä luokse hakemaan kauraa ja sitten taas harjoitukset jatkuivat. Sille tuli monta taukoa kun nostimme tai korjailimme esteitä, lopuksi otimme myös niitä vähemmäksi jotta se hyppäisi kujan edes kerran kokonaan laukalla. Ja se hyppäsikin!
Uskoisin että se tykkäsi tästä, sillä kun viimeiseksi laskin vielä esteet raviesteiksi, se meni kujan pari kertaa ihan itse läpi (siis ilman että sitä ajettiin raipan kanssa). Sen jälkeen se menikin peilailemaan itseään maneesin pienestä peilistä ja yritti kovasti kurkkia peilin taakse.

Kuka on tämä kuuma muuli tuolla ikkunan takana?

Kun suurin osa oli jo siivottu, teimme muulille pienen umpinaisen alueen jotta saisin sen kiinni, mutta sehän seisoikin kulmassa paikoillaan ja sain sen heti kiinni ja puin naruriimun päälle. Se joutui hetken odottamaan myös kiinni sidottuna (hyvä harjoitella sitäkin), eikä se oikein arvostanut. Siihen malliin se kaivoi tietään vapauteen että kohta olisimme olleet Kiinassa.

Jouduin hieman selvittelemään että mihin estekannattimet laitetaan, joten Ansku talutti muulia maneesia ympäri kun kävin etsimässä pihalta jonkun joka tietäisi. Muulille tuli ihan hiki sen mahtavaan alakaulaan, harjasin maneesissa karvat auki.

Kivennäinen ei arvoisalle Muulille enää kelvannut, joten veimme muulin ja kivennäisen aasien luo. Aasit saivat syödä Muulin jämät.

Lue lisää

Sähköpostittelua Meredith Hodgesin kanssa

Kerroin jossain postauksessa että olin laittanut sähköpostia Meredith Hodgesille kun rämmin todella syvissä vesissä itsensä arvoisan Muulin takia.

Kerroin hänelle että mulla seisoo nyt ongelma tuolla pyöröaidassa eikä se anna koskea saatikka että antaisi kiinni. En itseasiassa muista olinko tässä vaiheessa tehnyt muulista keittiöpsykologin taidoillani hard to catch -muulin vai aran muulin. Se viesti ei enää ole tallessa koska lähetin sen nettisivujen kautta.

Meredith oli vastannut mulle saman illan/yön aikana ja viesti meni suunnilleen näin:

Muulien kanssa ei voi tehdä samalla laikka kuin hevosten. Muulit ovat paljon älykkäänpiä ja ne oppivat todella nopeasti sen, mitä niille opetat. Kun seuraat sitä kävellen pyöröaidassa, opetat sitä itseasiassa juoksemaan sinua karkuun! Sen ei pitäisi koskaan saada mitään palkintoja ellei se tule itse luoksesi. Tässä vaiheessa on ok antaa herkku yhden kerran mutta seuraavan herkun saadakseen sen on annettava sinun rapsuttaa itseään hetken aikaa. Tai tässä sinun tapauksessasi, sinun pitäisi saada laitettua sille riimu päähän. Sitä ei pitäisi tarhata tai kouluttaa pyöröaidassa ollenkaan ennenkuin olet tehnyt sen kanssa kaikki talutusharjoitukset.

Pyöröaita ei ole hyvä paikka pitää sitä nyt koska siinä ei ole ollenkaan kulmia ja se pystyy juoksemaan sinua karkuun vaikka koko päivän! Se pitäisi pitä ja ruokkia pienemmällä alueella yön yli ja päästää päiväksi isommalle alueelle. Se tulee illalla pienemälle alueelle ruuan perässä, älä ruoki sitä aamulla ollenkaan. Kun työskentelet sen kanssa päivällä, se arvostaa enemmän vyölaukussa olevaa kauraa kun se ei ole saanut sitä jo muuten.

Se siis saa ensimmäisen palkinnon silloin kun se tulee luoksesi ja toisen sitten kun olet laittanut sille riimun. Jos se ei tule, älä seuraa sitä. Jätä vain siihen ja yritä uudestaan myöhemmin tai seuraavana päivänä. Kaikki asiat pitää pilkkoa todella pieniin palasiin ja edetä hitaasti. Vaikuttaa siltä että se haluaa kyllä thedä oikein mutta se on koulutettu nopeasti eivätkä opit siirry omistajalta toiselle ihan tuosta vain aaseilla tai muuleilla koska ne rakentavat suhteen ihmiseen aina uudestaan. Homma toimii silloin kun ne valitsevat mielummin sinun seurasi ja lopulta ne tulevat luoksesi mielellään, mutta ole kärsivällinen ja palkitse kaikista pienistä hyvistä edistysaskelista.

Tämän lisäksi viestissä oli kilometritolkulla copypasteasiaa muulin koulutuksessa, en ole vielä ehtinyt edes lukea sitä ihan kokonaan!

Eilen olikin kulunut juuri kuukausi siitä, kun sain vastauksen ja ajattelin kirjoittaa Meredithille että missä mennään.

Kerroin että koska muuli ei asu minun omalla tallillani, ei ollut mahdollista laittaa sitä pienempään tarhaan (Tukkilassa ei edes tunneta käsitettä pieni tarha, koska siellä on kaikilla jättitarhat), mutta että siirsin muulin aasien kanssa. Se myös hieman pelkäsi hevosia. Kerroin että en enää jahdannut muulia vaan odotin että se lähestyisi minua ja palkitsin sitä siitä. Kerroin myös että aitauksen sisällä ollessa se on todella vaikea ottaa kiinni, mutta että saan sen sujuvasti aidan toiselta puolelta käsin. Kirjoitin myös että kiinni ollessaan se on melko ok käsitellä ja että kavioiden raspaus meni hienosti. Kiitin tietenkin kattavasta aikaisemmasta vastauksesta ja hyvistä kirjoista.

Meredith vastasi taas todella nopeasti:

Kiitos viestistäsi ja muulipäivityksestäsi. Teit aivan oikein kun siirsit sen pyörötarhasta aasien luokse kun sinulla ei ollut mahdollisuutta laittaa sitä pienempään tarhaan. Tärkeintä oli ettet enää jahtaa sitä ja vahvista tätä toimintamallia. Aasit ovat erittäin hyvää seuraa muulille. Hevoset ovat yleensä aluksi pelokkaita ja varautuneita joka voi hämmentää muulia todella paljon. Aasit ovat parempia roolimalleja koska ne ennemmin pysähtyvät pelästyessään kuin juoksevat paljon. Ja aasit ovat enemmän muulin kaltaisia pitkine korvineen.

Tässä tapauksessa nimenomaan aasien seuraan laittaminen oli paras vaihtoehto muulille!

Jatka hyvää työtä ja muista kertoa minulle aina välillä missä menette. Rakastan kuulla onnistumistarinoita! Ja jos tuntuu että homma ei etene, muista että voit aina kysyä apua!

Tämä oli sitä synkkää aikaa kun muuli oli pyörössä eikä meinannut antaa kiinni.

Meredith ei varmasti sano mitään ei-aasi-ihmiselle, mutta hän on arvostettu kouluttaja Yhdysvalloissa. Hänen metodinsa perustuvat palkitsemiseen ja hän kuvaakin sitä sanalla "resistance free". Se ei ole varsinaisesti naksutinkoulutusta koska palkitsemiset eivät tapahdu niin systemaattisesti mutta hän kouluttaa niin, että pitkäkorvat saavat aina miettiä asiaa eikä niiden kanssa kiirehditä. Mitään ei siis tehdä pakottamalla vaan eläimen ehdoilla. Ja hän etenee todella hitaasti! Ensimmäinen koulutusvuosi on käytännössä pelkkiä talutusharjoituksia kaarevilla ja suorilla urilla. Kaikki opetetaan ensin maastakäsin niin hyvin kuin voidaan ja vasta sitten siirrytään selkään. Lucky Three Ranchin kotisivut löytyvät täältä.

Ja voitte muuten uskoa että jenkeissäkin koulutetaan muuleja juuri niin, että ne sidotaan traktoriin ja käydään ajelulla. Tai nuori muuli sidotaan päästään toisen hevosen satulannuppiin ja käydään väsyttämässä se pitkällä lenkillä. Se siis todellakin väsytetään ja murretaan ja kun sillä ei enää ole omaa tahtoa, lyödään satula selkään ja jatketaan harjoituksia.

Mä itse uskon ja tiedän sen että pitkäkorvat ovat yhden ihmisen eläimiä. Tai ainakin aluksi ne ovat. Niiden luottamuksen saaminen kestää aikaa. Sanoisin että vähintään kolme kuukautta on kosiskeltava muulia ennenkuin merkittävää edistymistä tapahtuu. Tai voi mennä puolikin vuotta. Mutta kun sen yhteyden saa luotua, muuttuu eläin todella paljon parempaan suuntaan. Tämä ei ole mitään yksisarvishuuhaata vaan ihan faktaa minkä kaikki aasinomistajat tietävät.

Tämä perustuu ainakin siihen että aasin ja hevosen lauman rakenne on erilainen. Hevoset on isommassa laumassa ja aasit yleensä 2-3 aasin laumassa. Laumasas on emä ja sen 1 tai 2 edellistä varsaa. Runsauden aikana kesällä ja kiima-aikana ne hengaavat isommissa porukoissa, mutta sielläkin ne toimivat edelleen pienenä muutaman aasin laumana.

Ettäs tiedätte hevosharrastajat. Muulit ja aasit ovat special.

Lue lisää

Aurinko paistoi jälleen muulin perskarvoille

Ja tämä ei ole aprillia sillä tämä tapahtui maaliskuun viimeisenä päivänä!

Reetta ilmoittautui ht.netin topikin avulla vapaaehtoiseksi muulinkesyttäjän assitentiksi ja sovimmekin aika nopeasti treffit Tukkilaan. Reetta pitää blogia omasta hevosharrastuksestaan, ja heillä tuli jo 10 vuotta täyteen ponin kanssa samana päivänä kun kuvailtiin muulia!

Oli ollut tosi synkkä päivä ja mietin että menee hyvä kuvauskalusto hukkaan.

Portilla vielä tajusin että unohdin kokonaan ottaa muulin kivennäiset mukaan, mutta ajattelin silti että kokeillaan.. No portille arvon leidi ei todellakaan tullut, se kyllä komenteli aaseja pihaton edustalla olkialueella, mutta yksikään niistä ei astunut mudan puolelle. Se myös katsoi meitä ja nakkeli niskojaan. Päätin mennä lähemmäs kokeilemaan, vaikka tiedostin että muulit tykkää erittäin paljon rutiineista ja kiinni ottaminen eri kohdassa aitausta voisi laukaista sen aivoissa primitiivireaktioita. Siispä hätävarjelun liiotteluksi sidoin narun jo ennen kiinniottoa aitaan, koska en halua että se ihan hallitsemattomasti lähtee mahdollisesti huitelemaan pitkin aitausta.

Mutta kaikki menikin hyvin ja muuli oli ennätysajassa kiinnitetty. Kiivetessäni aidan yli (ei bikinikuntoa tänäkään kesänä siis) muuli ei pakitellut yhtään.

Naruriimu sitten vain päähän ja talutin sen aidan vierttä portille. Mutakelissä oli se hyvä juttu että aasitkaan ei tule norkoilemaan portille kun polku on märkä.

Eikä tarha nyt niin märkä ole, märimmissä kohdissa saa koko kavion mutaiseksi, mutta näitä kohtia on harvassa. Pitkäkorvat vain kammoavat vettä hyvin syvästi eivätkä ne näköjään kovin vapaaehtoisesti poistu pihaton edustalta, jossa ne saavat makailla auringossa olkipatjalla.

Kaikki kuvat: Reetta Ollila

Muuli tuli reippaasti portista ulos eikä loikkinut yhtään mudalla. Sitten vain talliin sisälle.

Tallin pihalla oli olemattomasti liikettä eli ei pelottavia työmiehiä tai muita hiippareita. Yhtä ponia harjattiin kerittiin pihalla, muuli ei ollut moksiskaan. Ei edes valkoisesta karvamerestä tallin pihalla.

Tallissa nopeasti harjaustoimenpiteet, takajalat sain harjattua jo vuohiseen saakka. Nostelin ne pikaisesti samalla kun Reetta toimi etupäässä syöttäen nonstoppina kauraa. Enää viikko siihen kun kengittäjä tulee!

Muuli oli vähän levoton, mutta ei läheskään yhtä stressaantunut kuin tiistaina, jolloin se ei keskittynyt mihinkään muuhun kuin ulkona liikkuvaan Lotteen.

Rutiinia kunnioittaen pyörötarha odotti tässä välissä. Se sai siellä myös ne unohtamani kivennäiset, vein ämpärin etukäteen houkuttimeksi. Ei ole nimittäin yhtään huono idea opettaa tällainen hard to catch-muuli siihen, että pinkissä ämpärissä on herkkuja.

Omnomnom

Kuten kuvastakin huomaatte, pilviverho oli häipynyt sisälläolon aikana ja aurinko paistoi ja lämmitti ihanasti koko loppuajan!

Pyörössä tein normaalia taluttelua, pysähtelyä, peruutusta jne. Pääsin jo kyljen kohdallekin aika sujuvasti ja silittelin ja rapsutin sen selkää ja lautasia niin pitkältä kuin yletin. No ei se ihan näin hyvin mennyt, joka kerralla kun pääsin hipelöimään sitä lautasilta, se oli keskittyneenä johonkin muuhun. Putkiaivo mikä putkiaivo.

Peruutetaan

"Huomaatteko mun alakaulan, eikö oo ihana" t Muuli

"En ole mikään käärme" t Muuli

"Tulikohan tää naruriimu sittenkin liian kireälle kun eihän tää vaikuta ollenkaan siellä missä pitäisi!" t Kaisa

Kokeilin myös ensimmäisen kerran paiskoa narun päätä sen selkään ja kaulalle. Ja sitä oli muuten varmasti tehty sen kanssa ennenkin! Kunhan vain itse seisoin mahdollisimman hyvin muulin edessä, se ei välittänyt mitään vaikka naru lenteli sen etujalkoihin, niskaan ja selkään. Jätin myös narun selkään kun talutin muulia.

"En ole ihan varma onko tää hyvä vai huono juttu" t Muuli

Yksi takapakki meillä kyllä kävi, halusin päästä muulin sivulle ja se vain jatkoi pakittamista. En antanut periksi vaan kävelin samaa vauhtia sitä kohti. Se oli sille liikaa ja se kääntyi ympäri ja häipyi, olimme siis suljetussa tilassa pyörötarhassa niin se ravasi puoli kierrosta ja jäi paikoilleen. Otin narusta kiinni ja sidoin sen pään aitaan, ihan vain siksi että jos se häippäsee saman tien uudestaan, ottaisi naru vastaan.

Annoin muulin olla kiinni pitkässä narussa ja jatkoin väistätystä ja sen koskemista ja se meni paljon paremmin! Tämä on paljon rennompi silloin kun se on kiinni jostain. Vaikka naru olikin pitkä ja sillä oli turhan paljon liikkumatilaa. Tässä kohtaa kirosin myös että miksen tajunnut tätä aikaisemmin.. Olisin voinut jo aikaa sitten sitoa sen pitkällä liinalla aitaan kiinni ja harjoitella sen kanssa kiinniottoa ihan niin että otan narusta kiinni sen leuan alta, palkitsen ja päästän taas irti. Se tottuisi liikkeeseen päänsä alapuolella ja saisi aina palkinnon kun naru on mun kädessä.

Nyt tulee tän postauksen kliimaksi (taputa itseäsi päähän jos edes jaksoit lukea tänne saakka). Muuli otti askeleita kiinniollessaan ja käveli narun yli. Naru kiristyi ja osui sen jalkoihin. Muuli pyörähti ja alkoi pakittaa, naru meni tässä vaiheessa sen mahan alta ja takajalkojen takaa eli kun se peruutti, veti naru sen takajalkoja eteenpän samalla ku pää oli vinossa ja meni kohti kylkeä.

Vaikka minä tiedänkin että pitkäkorvat osaavat sisäsyntyisesti hoitaa tällaiset tilanteet, niin kyllä siinä sekunnin mietti että nyt toi eläin muuten rikkoo itsensä. Menin jo sen lähemmäs, mutta se vain pahensi rimpuilua joten jäin odottamaan. Muutamassa sekunnissa Muuli tajusi että se on muuten jumissa, laski pään alemmas ja katseli minua korvat hörössä. Tai no, katseli eteenpäin ja minä satuin olemaan sen edessä siinä vaiheessa.

Se katsoi rauhassa kun menin aidalle irrottamaan köyden ja päästin muulin takajalat vapauteen.

Moni hevonen olisi oikeasti repinyt itsensä rikki tai ainakin kaatunut yrittäessään, muuli seisoi hetken ihan sujuvasti kolmellakin jalalla.

Tämä oli minun virheeni, laittaa se nyt ylipäätään kiinni pitkällä narulla niin että riski on olemassa, mutta en todellakaan tarkoittanut että se sotkeentuisi naruunsa. MUTTA vaikka vahinko tapahtui, huomasi muuli nyt että minä päästin sen pois pinteestä. Tai ei sen aivosolut ehkä sitä niin ajatellut, mutta kun muuliin levisi hyvän olon tunne siitä että "huh, naru on poissa jaloista" niin minä olin sen lähellä siinä vaiheessa. Eli muuli saattaa ajatella tulevaisuudessa näin; "aah ton tyypin lähellä on helpottunut olo".

Eikä tässä muuten vielä kaikki (hae kaapista suklaata palkitaksesi itsesi jos luet tätä edelleen). Sain nimittäin aika uhkarohkean idean. Tallin pihalla ei ollut enää ketään ja maneesin pikkuovi oli jätetty auki. Mennään esittelemään muulille vielä maneesia kun se on ollut niin kiltisti!

Kävelin sen kanssa kentän aidan viertä, ihan vain siksi että saan narun siihen ympäri hätätilanteessa. Hätätilannetta ei kuitenkaan tullut ja oltiinkin pian jo maneesissa. Muuli ei ollut millänsäkään. Kävelin maneesin ympäri ja menin edestakaisin katosta tulevassa valokeilassa kuvaamisen takia. Annoin sille pitkän narun ja kaivelin itsekin hiekkaa jos se innostuisi piehtaroimaan mutta se vain maisteli hiekkaa hieman eikä ymmärtänyt ollenkaan mitä mamma yritti sille puhua.

Puolen sekunnin ajan mietin että päästän sen vapaaksi (saatoin sanoa sen myös Reetalle ääneen) mutta onneksi tulin järkiini, tässä oltiin veivattu jo niin kauan että en jaksa toista mokomaa yrittää metsästää muulia maneesista.

Muuli käyttäytyi maneesissa kaiken kaikkiaan todella rauhallisesti ja esimerkillisesti siihen nähden että se oli ehkä ensimmäistä kertaa elämässään maneesissa, tai ainakin Suomessa ensimmäistä kertaa maneesissa. Toki maneesissa on niin vähän virikkeitä että eihän siellä pitäisikään olla mitään pelättävää.

"Katsotaas muuli montako askelta ollaan otettu tänään.. Vai oliko ne niitä Axl Smithin juttuja" t Kaisa

Lopulta muuli pääsi takaisin aasien kanssa ja kannoin niille lisäksi pihalta talikollisen heinää ja latasin pihaton täyteen olkia. Nämä imuroivat oljet sieltäkin todella tehokkaasti, ja mitä eivät imuroi, paskovat päälle.

Yläkuvassa on vielä hetki sen jälkeen kun otin jo naruriimun pois, palkitsin muulia kun se jäi vielä tähän lähelle eikä häipynyt. Sitten poistuin aitauksesta ja muuli poistui aasien luo.

Sain Reetalta kuvia jo samana iltana ja nämä ovat aivan supermahtavia! Tulee kamala kamerakuume aina kun joku ottaa mestariotoksia viimeisen päälle olevilla vehkeillä. Näissä on selvää kansikuvamatskua seuraavaan Aasiyhdistyksen jäsenlehteen, johon kirjoitin kuuden sivun mittaisen stoorin muulista.

Tässä on muulin normi-ilme

Ja tässä on peljästynyt muuli, joka puhisee sieraintensa kyllyydestä.

Tämä tarha on muulin mielestä liian märkä kuljettavaksi, tai ainakaan kovin mielellään.

Om nom non, ihania oksia!

Lue lisää