Saatiin sittenkin talvikuvia tältäkin talvelta vaikka jäätikkökelit näyttivät jatkuvan ikuisesti

Saatiin Etelä-Suomeen jatkoa talvelle viikko sitten, kun lunta tuli ihan yllättäen ja pyytämättä ihan reilulla kädellä. Saatiin myös auringonpaistetta ja koska aurinko laskee vasta puoli kuudelta, oli hyvä tilaisuus kuvata kuvia vielä juuri ennen auringonlaskua!

Meitä kävi kuvaamassa Silja, eli Photosisi nyt toistamiseen. Viimeksi meillä oli kuvaustreffit syksyllä, jolloin hämärtyvä ilta teki kuviin ihan tarkoituksella haettua synkkää tunnelmaa. Nyt saimme nauttia ilta-auringon pehmeästä valosta kun laukkasin Muulilla edestakaisin peltotietä.

Peltotielle oli jonkin verran matkaa joten tarjosin Siljalle pulkkakyytiä. Muulilla on tänä talvena vedetty pulkkaa pari kertaa aiemminkin ja se on kaikkien yllätykseksi ollut aika ok asian kanssa. Vain se on paha jos joudutaan korjaamaan pulkkaa kyytiläisen pudottua ja pulkka lähestyy sivulta. Ensimmäisellä kerralla meillä oli ihan rintaremmi sun muut Muulilla, mutta kuvauskerralla laitoin liinan vain satulan nupin ympärille, koska rintaremmin laitto ja poisotto muutaman kerran reissun aikana olisi ollut liian työlästä. Satulan nupinhan pitäisi tällainen kestää, mutta ymmärrän hyvin ettei tällä tavalla voisi vetää säännöllisesti koska Muulin satulassa ei ole rintaremmiä ollenkaan.

Ja koska somessa pitää olla nykyään niin tarkka niin ettehän itse tee näin kuin minä ellette ole ihan varmoja mitä teette (kuten minä olin).

Sain Muulilta hyvää laukkaa aina kotiinpäin. Se teki oikein näppärän rollbackin polulla varoen astumasta umpihankeen ja nosti samantien (köyrypukki)laukan, laukkasi pätkän ja kun sanoin whoa, teki se äkkistopin päätään heilauttaen. En usko että epätasainen lumipolku oli sille ideaali pohja noin muutenkaan, mutta satunnaisissa kuvaussessioissa voi hieman kokea epämukavuuttakin. Sitten ravasin lähtöpisteeseen ja otettiin uusiksi.

Silja ratsasti Muulin kotiin ja otin itsekin parin kilometrin pulkkakyydin! Liinaahan ei sidota pulkkaan kiinni vaan siitä pidetään käsin, mutta se on aika raskasta jote kiersin narun kerran selkäni takaa ja se helpotti paljon käynnissä ja ravissa. Yksi tilannekin meillä oli juuri ennen kotitallia kun kaksi tyttöä tuli hiihtäen vastaan. Se oli liikaa ja Muuli singahti viereisen autiotalon pihaan. Päästettiin tytöt jatkamaan matkaa ja tulin vielä loppumatkaksi pulkkaan ettei siitä vain jäänyt mitään mielleyhtymiä tilanteeseen, ei jäänyt.