Kissojen raakaruokinta ei ole salatiedettä

Olen ruokkinut kissojani aina raakaruokinnalla, tai siitä lähtien kun ensimmäisen oman kissani ostin keväällä 2006. Sysäys raakaruokintaankin oli tämän kissan emän omistajan ansiota. Hän aivopesi tällaisen kitekatilla maalaiskissoja ruokkimaan tottuneen nuoren tuoreen rotukissanomistajan raakaruokinnan maailmaan, enkä ole katunut. Onhan raakaruokinta noin 100 kertaa parempaa kissan terveyden kannalta kuin sateenkaaren värinen kuivamuona.

Tuolloin meitä raakaruokkijoita oli jo paljon, osa laski "lisät" tarkkaan, osa ei. Minä en. Ostin Mirjam Nummisen kirjan "Kissallesi terveyttä ja pitkää ikää"-kirjan raakaruokinnasta, tulostin netistä lisää kissaruokaohjeita ja aloin kokkaamaan.

Alussa ostin lihoja Kennelrehulta ja Vauhtiraksulta. Tein kissoille murekkeita uunissa, jotka kuumana pilkoin ja pakastin, keitin kanaa ja katkarapuja, pakastin, leikkasin lihoja ja pakastin. Tein kissoille jopa oman ruokalistan, jossa ne saivat eri lihaa kolmesti päivässä. Kaupasta hain silakkaa, muut ostin Kennelrehulta. Mitään lisiä en tuohon aikaan antanut, mutta kissat voivat hyvin.

Jossain vaiheessa tuli taantuma ja ruokin kissoja lähinnä Latzin märkäruuilla. Silloin toinen kissamme sai myös muroja, mutta toinen oli täysin raa'alla, koska se meni ja menee edelleen ripulille teollisesta ruuasta. Se on juuri tämä, joka jo synnyinkodissaan sai pelkkää raakaruokaa. Parin vuoden jälkeen ryhdistäydyin ja nyt kissat ovat olleet raa'alla jo seitsemän vuoden ajan.

Kissojen kohdalla en puhu barffista, koska luut eivät niin isona osana kuulu kissan ruokavalioon. Broileirn siivet sellaisinaan tai kokonaisina ovat osa menyytä, mutta eivät barffn vaatimalla prosenttitasolla. Kissojen kohdalla puhutaankin siis raakaruokinnasta.

Sinkkitabletit morttelilla jauhoksi

Olen aina koostanut kissojen menyyn ajatellen hiirtä ja sen koostumusta. Hiiressä on lihaa, karvoja, luita, sisäelimiä ja kaikkea muuta. Ostaessani lihoja, ostan siis sydäntä, sisäelinseosta ja lihaa. Karvoja en ole viitsinyt ruokaan jauhaa mukaan. Ostan näitä suunnillen siinä suhteessa, kuin kuvittelen pulskan viljahiiren niitä sisältävän. En kuitenkaan punnitse, nappaan eläinkaupan laareista fiiliksen mukaan.

Lisiä aloin laittaa kissojen ruokiin pari vuotta sitten. En hifistele niidenkään kanssa, vaan lasken, paljonko kissan tarve on ja lisään sen purkista. Lihoissakin on mukana näitä lisiä, mutta menisi liian vaikeaksi punnita kaikki eri lihalaadut, selvittää paljonko kussakin on vaikka sinkkiä ja antaa sinkkitablettia vain puuttuvan osan verran. Tällä tavalla kissa saa lisiä vähän liikaa, mutta harvassa on yliannostuksesta vaaraa.

Lisien määrät tsekkasin tällä kertaa Viiruvarpaat-blogista, jossa on muutenkin hyvää tietoa raakaruokinnasta

Mainittakoot vielä, että tämä vanhempi koko ikänsä raakaruokittu kissa oli juuri verikokeissa ja ne olivat priimaa. Mutta tämähän ei periaatteessa kerro mitään, koska on niitäkin kissoja, jotka elävät parikymppisiksi pelkällä Latzin kuivamuonalla.

En anna kuivamuonaa, koska se ei mielestäni ole missään mielessä sopivaa ravintoa kissalle. Vaikka se sisältäisi kaikki kissan tarvitsemat vitskut ja proteiinit, on se silti kuivaa. Ja koostumukseltaan kuiva ruoka ei missään nimessä ole kissalle luonnonmukaista sapuskaa. Kissa ei ymmärrä juoda tarpeeksi ja altistuu helposti munuaisvaivoille. Niiden johdosta lopetetaan aika paljon kissoja, olisi mielenkiintoista tietää korreloiko sen kissan ruokinnan kanssa.

Videoin tuoreimman lihasatsini ja koostin siitä videopostauksen YouTubeen. Saman sisällön kirjoitan tähän postaukseen, joten videon katsominen ei ole välttämätöntä.

Ja näin minun raakaruokintani tapahtuu.

Kävin ostamassa eläinlihakaupasta F-Animalista 15 kiloa lihaa suunnilleen näin:

500g rasvaista lohta
2 kg broilerin siipeä jauhettuna
3 kg lammasta jauhettuna (sisäelimet mukana)
3 kg broilerin siipeä jauhettuna
4 kg broilerin palalihaa
2,5 kg hevosen lihaa jauhettuna
= 15 kg

Koska kissani syövät lihaa yhteensä 200 grammaa päivä (25g/kissakilo ja kissat painavat yhteensä 8 kg), riittävät lihat 75 päiväksi. Sen perusteella laskin tarvitsemani lisät, eli vitamiinit, mineraalit ja omegat.

Jodi
Jodin tarve on 8 kilolle kissaa 0,176 mg/vrk (22 µg per kissakilo) eli 13,2 mg koko ajalle. Islamerin merilevässä on jodia 862 mg/kg eli grammassa on jodia 0,86 mg. Jotta saan jodin tarpeen katettua Islamerilla, on sitä annettava 15,34 grammaa. Videolla olin laskenut määrän hieman isommaksi, noin 20 grammaan. Jodin tärkeydestä kannattaa lukea Pikkupetojen blogista. Kerran laskin virheellisesti merilevän määräksi 100 grammaa 10 kiloon lihaa. Kissat ovat edelleen hengissä.
Jodin laskeminen oli minulle lyhyen matikan avulla jotenkin tosi ylivoimaista, mutta onneksi sain apua eräästä raakaruokintaryhmästä.

Rauta ja tauriini
Tarpee tulevat täyteen lihasta. Kissalle tauriini on välttämätöntä, mutta sitä on kaikessa lihassa. Erityisesti kuitenkin sydämissä. HUOM! Tauriini tuhoutuu kypsentäessä, mutta toivottavasti et muutenkaan paistele lihoja kissoille.

Sinkki 
Sinkin tarve on 2 mg/painokilo/vrk (Viiruvarpaat-blogi) eli meillä kahdeksan kiloa kissaa tarvitsee sinkkiä 16 mg päivässä. Ostamissani Vidan Vahva sinkki-tableteissa on kussakin 25 mg sinkkiä, joten tarvitsen kissoille  48 tablettia. 75 päivän tarve on siis 16 mg x 75 = 1200 mg.

Kalsium
Kissan kalsiumintarve on 100mg/painokilo eli meillä 800 mg/päivässä. (Viiruvarpaat-blogi) 75 päivälle tarvitsen kalsiumia 60 grammaa. Graun Calcium Plus sisältää kalsiumia 32%, joten tarvitsen sitä noin 190 grammaa. Videota jos katsoo, niin huomaat, kuinka laskin tuon väärin ja olin laskenut tarpeeksi 60 grammaa. En nimittäin katsonut purkista valmisteen kalsiumpitoisuutta, koska arvelin sen olevan täyttä tavaraa. Lisäksi ruuassa oli jo jauhettua broilerin siipeä, jossa on myös kalsiumia, joten koko määrää ei tarvitsekaan ottaa purkista.

Psyllium
Annan kuitua siksi, että kakka tulee paremmin. Kuitua laitan ruokaan 1%, joten psylliumia lisäsin 150 grammaa. Oikeasti tuo psylliuminkuorijauhe sisältää kuitua vain 85%, mutta en ottanut sitä huomioon laksuissani.

Kalanmaksaöljy/Kalaöljy
Jos minulla on kalanmaksaöljyä, en laita ruokaan maksaa ja jos kaapissani on valmiina kalaöljyä, niin ostan eläinruokakaupasta vielä esimerkiksi broileirin maksaa.
Möllerin kalanmaksaöljyn ohjeeksi sain 0,5ml/painokilo/päivä (Viiruvarpaat-blogi) eli kahdeksaan kiloon kissaa tarve on 4 ml eli koko ajalle 300 ml. Omassa pullossani oli tosin jäljellä vain reilu puolet, eli kissat saivat tätä ruokaansa vajaat pari desiä.

Nyt älä vaivu epätoivoon, ei näiden laskeminen kovin vaikeaa ole! Jodin määrän laskeminen oli itselleni haastavinta, koska annettava määrä on kovin pikkuinen. Kun vain tsekkaa kissan tarpeet, katsoo purkista pitoisuuden ja laskee, niin määrät saa nopeasti selville.

Käytännössä

Sulatin lihoja kolme päivää jääkaapissa. Siltikin isoimmat palat olivat vielä aika jäidiä ryhtyessäni sekoittelemaan lihoja, mutta sulivat nopeasti huoneenlämmössä sen verran, että sain niitä saksilla pilkottua.

Jätin kokolihanpalat aika isoiksi, mutta kuitenkin sen verran pilkoin, että 200 gramman pussiin mahtuu muutakin.

Lisät sekoitin pienempään määrään jauhettua lihaa, tällä kertaa sekoitin ne jauhettuun loheen ja broilerin siipeen. Lopputuloksena minulla oli kaksi kulhoa, pieni määrä vitamiinihaujetta ja isompi satsi lihaa. Joskus olen sekoittanut vitamiinitkin suoraan isoon lihamäärään, mutta silloin niitä on aika vaikea saada tasaisesti.

Lisät (poislukien kalanmaksaöljy) sekoittuvat mukavasti jauhettuun loheen.

En nytkään punnitse lisäjauhiksen määrää, mutta silmämääräisesti arvioin, minkä kokoisista kikkareista saisin sen riittämään 75 päivään. Alussa otin sitä siis lihapullan kokoisen kikkareen ja lopussa enää sormenpään kokoisen. Näin se vaan menee.

Lihat pakkaan kertakäyttöisiin litran pakastepusseihin. Isokätiselle suosittelen lämpimästi kahden litran pusseja. Kun kahmaisen kourallisen lihaa, on se aika tarkkaan 200 grammaa, mutta punnitsen pussin silti vaa'alla ennen solmimista. Pussit ovat painoltaan 190-210 grammaa, eli keskimäärin 200.

Enhän voi mitenkään taata sitä, että pussit olisivat koostumukseltaan täysin identtisiä. Toisiin tulee enemmän jotain lihaa kuin toisiin ja lisien määräkään ei ole täydellisen identtinen. Uskoisin kuitenkin, että saanti tasaantuu viimeistään kahden viikon välein.

Kissat saavat myös ihan kaupasta lihaa sillointällöin. Esimerkiksi katkarapuja herkkuateriana, broilerin siipiä maustamattomina, silakoita, possun kieltä jne. Sitten ne saavat toki myös jauhelihaa ja kanaa, jos olemme itsellemme tekemässä ruokaa. Ja toinen saa välillä teollistakin yhden annospussillisen.

Lihapussit kannattaa painella litteiksi, koska silloin ne sulavat jääkaapissa nopeasti ja vievät pakkasessa vähemmän tilaa. Meillä vie 15 kiloa lihaa reilun pakastelokerillisen, el vajaat kaksi lokeroa jää vielä ihmisruuille pakastimessa. En jemmaile pussittamattomia lihoja koskaan pakkasessa, vaan ostan eläinruokakaupasta aina koko satsin kerralla.

Kissat saavat pussista kolmesti päivässä. Paitsi jos ovat supernälkäisiä niin voidaan jo illalla avata seuraavan päivän pussi. Meillä ruokitaan kolmesti päivässä.

Lihapussit menossa pakkaseen

Kissojen sheissen määrä on hyvin vähäinen eikä paska haise pahalta. Tai siis haiseehan se paskalta, mutta ei kuolemalta. Huomaan kyllä heti, jos toinen on saanut teollista yhden aterian, paskan määrä on kolminkertainen raakaruokittuun kissaan verrattuna. Saahan kissa siis paskoa, mutta tuo kertoo sen, paljonko teollisessa ruuassa on sellaista höttöä, jota kissa ei tarvitse ollenkaan.

Raakaruokittujen kissojen ei pitäisi juuri koskaan juoda vettä, koska ne saavat melkein kaiken tarvitsemansa veden ruuasta.

Sellaiselta kerran syödyltähän se näyttää

No olihan siinä vähän salatiedettä mutta ei tarvitse olla

Ajattele, jotkut saa kissansa pidettyä hengissä Kitekatilla eivätkä edes mieti, että tekevät jotain väärin! Lisätön raakaruoka ei vaan voi olla huonompi vaihtoehto. Se on mahdotonta.

Jotkut pitävät kissansa hengissä kuivamuonilla, vaikka silloin pitäisi elsujen jo koputella oven takana. Se on vähän sama kuin ruokkisi lapsensa pelkillä hamppareilla tai hevosensa pelkällä Greenlinella. Pysyyhän nekin hengissä, mutta ei ravinto kovin luontaista tai terveellistä ole.

Ajattele kissaasi. Jos se nyt elää vaikka laadukkaillakin kuivamuonilla, heitä he helvettiin ja osta tilalle lihaa. Voi olla että alkuun joudut mortteloimaan päälle kuivamuonahippusia, että kissat suostuvat syömään, mutta kyllä ne siitä oppii. Kuivamuonassahan on vielä sellainen vittumainen ominaisuus, että kissalle jää himo sitä kohtaan. Se on hiilaripaskaa ja kissalle iskee viekkarit, kun hiilarintulo loppuu.

Lisäys jälkikäteen blogitekstiin: Videolla kerronkin jo, että on turvallisinta pitää laadukkaat täysravintomärkäruuat kissan ruokavaliossa ja antaa niitä puolet ja lihoja puolet. Tässä tapauksessa lisiä ei tarvitse enää purkista lisätä.

Kissa on 100% lihansyöjä, se ei todellakaan tarvitse riisiä tai perunaa ruokavalioonsa. Se kaikki tulee paskana toisesta päästä ulos eikä tee hyvää kissan terveydelle.

Korjataan vielä vähän vääriä uskomuksia

• Raksut eivät ehkäise tai poista hammaskiveä. Sitä ehkäisee parhaiten broilerin siivet, possun kieli ja muut isot palalihat, joita kissa joutuu oikeasti jyystämään
• Kissasta ei tule verenhimoinen peto saatuaan lihaa
• Kissalle syötettävän lihan voi ihan hyvin kerran sulattaa ja sitten pakastaa
• Kissa ei voi saada kaupassa myytävästä kanasta salmonellaa (koska siinä ei ole salmonellaa), eli kanaa ei tarvitse kypsentää.
• jos kissa kuitenkin sattuisi syömään salmonellalihaa, sille ei käy mitään, koska sen ruuansulatus handlaa salmonellan
• Broilerin siivet pitää antaa raakana
• Kypsennys tuhoaa kaikista lihoista paljon vitskuja, eli kissojen takia lihoja ei pidä kypsentää
• Kuivamuonaruokinta altistaa virtsakiville, koska kissa ei juo tarpeeksi ja pissa muuttuu liian happamaksi. Yleensä vääriin paikkoihin pissaava kissa on joko leikkaamaton tai sitten sillä on virtsakiviä ja se pitäisi heti viedä eläinlääkäriin.

 

Oikeaa tietoa (ei mututietoa):

Kissojen raakaruokinnan lautasmalli (Milla Ahola&Sari Toivola)
Kissojen ravitsemukselliset tarpeet ja raakaruokinta, Katariina Koskela. Hamkin opinnäytetyö.
Pikkupedot-blogissa on paljon hyvää tietoa raakaruokinnasta
NRC:n ravintoainesuositukset kissalle (englanniksi)

Lue lisää

Historiallisen ratsastuksen SM-kilpailuja seuraamassa (+vlog)

Satuin olemaan vapaalla, kun täällä Järvenpäässä Ainossa järjestettiin historiallisen ratsastuksen SM-kilpailut. Järjestäjänä oli Historiallisen ratsastuksen seura, joka on SRL:n alainen ratsastusseiura ja edistää nimensä mukaisesti historiallista ratsastus- ja hevosmiestaitoa.

En ollut paikalla koko päivää, mutta katsoin Skill at Arms-luokista vaativimman. Siinä on tuhottoman paljon eri tehtäviä tehtäväradalla ja tuomari arvioi tehtävien teknistä suorittamista että ratsastusta. Ratoihin voit tutustua täällä. Kouluratsastuskin on alkujaan ollut sotilaiden harjoittelua sotatanteretta varten. Jaakko Nuotio kertoi luokan lämmittelyn lomassa lajin historiasta ja esimerkiksi avotaivutus ja pohkeenväistö ovat tärkeitä liikkeitä sotimistilanteessa, tai olisivat olleet, jos hevosia olisi oikeasti käytetty lähitaisteluissa.

Sodissa ei käytettykään raskaasti armoroituja sotahevosia?

Postausta tarkennettu seuraavien kappaleiden kera 28.5.2018

Blogin pitkäaikainen lukija, suuri aasien ystävä ja historianörtti Sari Toivola selvitteli Muuliblogin lukijoille hevosten käyttöä entisajalla. Lähteenä tomi Hannele Klemettilän kirja Federicon haukka ja muita keskiajan eläimiä. Kirja on ilmestynyt 2013 ja sen on kustantanut Atena Kustannus.

Keskiaikaisista sotahevosista puhuttaessa näemme sielumme silmin kohti vihollisten rintamaa laukkaavia ja hevosen selässä urheasti taistelevia ritareita. Ratsuväkeä onkin totuttu pitämään merkittävänä osana keskiajan sodankäyntiä, mutta oletus ratsuväen ja sotahevosten valtavasta merkityksestä keskiajan sodankäynnissä ei nykytiedon mukaan todennäköisesti pidäkään paikkaansa.

Siitä huolimatta, että kallis ja pitkälle koulutettu hevonen kuului kiistatta jokaisen keskiaikaisen ritarin perusvarustukseen, sen rooli varsinaisessa sodankäynnissä lienee ollut luultua pienempi. Keskiajalla sodankäynnin pääpaino oli pitkissä piirityksissä, joissa ratsusotilailla ei luonnollisestikaan ollut mahdollisuutta päästä ratkaisevaan rooliin. Kenttätaisteluita oli vähän ja ritareiden merkitys niiden ratkaisemisessa oli niin ikään suhteellisen vähäinen. Tämä tarkoitti sitä, että arvokkaiden ja pitkälle koulutettujen sotahevosten käyttö painottuikin varsinaisten sotatilanteiden sijaan turnajaisiin.

Turnajaiset olivat järjestettyjä taistelunäytöksiä, joiden tarkoituksena oli toimia viihteen ohella myös sotaharjoituksina. Turnajaisissa järjestettiin kaksintaisteluita niin ratsain kuin jalkaisinkin ja niihin kuului myös ryhmätaisteluita. Turnajaisten merkitys sotataitojen harjoittelussa on kuitenkin osoittautunut verrattain vähäiseksi. Useat ristiretkien kaudelta peräisin olevat esimerkit ovat osoittaneet, etteivät turnajaistaktiikat useimmitenkaan olleet sovellettavissa todellisiin sotatilanteisiin. Sydänkeskiajalta on löydetty merkkejä niin tappioita jalkaväelle kärsineistä ratsujoukoista kuin paikalle ratsain saapuneista ritareistakin, jotka laskeutuivat alas hevosen selästä taistellakseen jalkaisin. Joitain esimerkkejä toki löytyy myös sellaisista tapauksista, joissa turnajaisissa opituista tekniikoista ja liikkeistä on ollut selkeää ja jopa ratkaisevaa hyötyä todellisissa sotatilanteissa, mutta itsestäänselvyytenä sitä ei voitane pitää.

Keskiaikaisten sotahevosten koulutukseen panostettiin paljon aikaa ja rahaa. Nopeiden ja tarkkojen liikkeiden, sekä ihmisen ja hevosen välisen saumattoman yhteistyön huippuunsa hiominen edellytti satojen tuntien harjoittelua. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, sotahevosten ensisijainen paikka ei lopulta ollutkaan sotatantereella vaan turnajaisissa, joissa ritarit hevosineen pääsivät esittelemään taitojaan hurraavan yleisön edessä.

Jaakko Nuotio, joka voitti myös tämän kyseisen luokan.

Keskiajalla turnajaishevoset suorittivat tuosta noin vain levadet sun muut, mutta niitä ei nykyään näillä Skill at Arms-radoilla tarvita. Luokassa oli yksi tuttu osallistuja, Herajoen ratsastuskeskuksen omistaja Pirjo Tani-Koivula. Tiedän Pirjon kisaavan myös Working Equitationissa, joten kysyin miten lajit eroavat toisistaan. Pirjo vastasi, että kun WE:ssä hevosen suoritus ja puhtaat liikkeet ovat pääosassa, on tässä historiaratsastuksessa enemmän painoa tehtävien suorittamisella. Hetkinen, siis jopa Muuli voisi pärjätä tässä, koska WE-radoille siitä ei koskaan ole. Onneksi kummallakaan radoilla ei ole sauvakäveleviä ihmisiä, pelkästään härkää, villisikaa ja peitsiä.

Noin muuten lajit näyttivät melko samanlaisilta, paitsi että Skill at Armsissa oli melkein koko ajan ratsastajalla kourassaan joko peitsi, keihäs tai miekka. Hevosta piti näinollen ohjata yhdellä kädellä, tosin tämän tason hevoset olisivat ratsastettavissa myös pelkällä istunnalla.

Tässäkin lajissa on siis etua, jos hevonen on rodultaan PRE tai lusitano, joka kokoaa jo luonnostaan ja on sen takia nopea kääntyjä.

Historiallisen ratsastuksen seura kertoo nettisivuillaan vielä, että hyvin koulutettu hevonen oli todella kallis ja siitä pidettiinkin erinomaista huolta.

Ratsastajat ja toimihenkilöt olivat pukeutuneet tyylikkäästi keskiaikaisiin vaatteisiin. Katsomassani luokassa yhdellä ratsastajalla oli ratsastuskypärä, muut menivät ilman. Hevosten varusteet olivat upeita! Suosittelen ehdottomasti tutustumaan lajiin ainakin katsojan roolissa. Uskoisin että tämä uppoaa myös perheen kaksilahkesiiin, on nimittäin todella paljon katsojaystävällisempää kuin esteratsastus tai koulunylpytys!

Tapahtuman virallisena kuvaajana oli Tiia Tahvanainen, mutta yritin tosi kovasti saada jotain aikaiseksi omalla kamerallani. Ei ollut helppoa. Videolta näkyy meihinki ehkä helpommin.

Näiltä tyypeiltä katkottiin päät.

Tämä on lempikuvani tältä päivältä.
Siinä lähdetään alkutervehdyksestä suorittamaan.

Pirjo Tani-Koivula ja Xenon tulivat toisiksi.

Lue lisää

Tui tui, aasivarsat on ihania! +aasivlog

Tukkilaan, eli tilalle, jossa sekä lomitan että vedän aasiretkiä, syntyi aasivarsa aiemmin tällä viikolla. Kävin tilalla vuolemassa kolmen aasin kaviot ja samalla tutustuin tähän uuteen tulokkaaseen. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, olin nimittäin miettinyt, millaisia vlogeja tuottaisin Aasiyhdistyksen nimissä ja tässähän se tuli, kerron tietenkin varsasta!

Lopputulos on mielestäni ihan kelvollinen ja latasin tämän Aasiyhdistyksen YouTube-kanavalle. Siellä ei vielä kovin paljon videoita ole, mutta tulevaisuudessa toivottavasti enemmän kunhan pääsen vauhtiin ja keksin ideoita. Vlogi on nimittäin sellainen, ettei se käskemällä irtoa. Pitää olla hyvä aihe ja sanottavaa.

Tietenkin ulkoilutin myös kameraani. Kuvat, jossa olen itse varsan kanssa on Peppiina Tukkilan ottama.

 

Lue lisää

Muulin 17. ja 18. viikot koulutuksessa (karkailua, hieroja ja juoksutusta)

Oman elämän kiireistä johtuen niputin Muulin kaksi koulutusviikkoa samaan. Palaan normaalirytmiin heti tästä viikosta lähtien. Kuten kerroin jo aiemmin, Muulin hakupäivä on sovittu, se palaa etelään heinäkuun alussa. Käyn sitä tässä välissä kerran katsomassa, kesäkuun alussa ja vietän Sannan luona muutaman päivän silloin, kun haen sen. Huom, minä, ajan pikku-een vielä ennen heinäkuuta.

Viikolla 17 Muulin kalenteri näytti tältä:

Maanantai VP.
Tiistai VP.
Keskiviikkona kentällä hommia, voltteja ja taivuttelua käynnissä. Selkäännousussa oli jännittynyt, muuten ok.
Torstaina kentällä alkuun käyntiharjoituksia, taivutuksia jne ja Muuli olikin ollut parempi kuin edellispäivänä. Kentän jälkeen Sanna suuntasi Muulilla maastoon ja se meni ok paitsi pelästyessään vierestä lentoon lähteviä sorsia, jolloin Muuli oli näyttänyt köyrypukkilaukkaa. Maastoreissun kääntöpaikalla Muuli ei olisi halunnut lähteä takaisin kotiin päin.
Perjantaina kentällä vielä käyntijuttuja, taivutuksia, väistöjä ja voltteja. Oli kytännyt lehmiä. Sen jälkeen vielä maastoon ja Sanna kävi kahlaamassa metsäautotiellä. Muuli oli mennyt hienosti!
Lauantaina VP.
Sunnuntaina VP.

Perjantailta Sanna lähetti kuvan ja pari videota.

Viikolla 18 Muulin tallivihko näytti seuraavanlaiselta:

Maanantaina Sanna juoksutti ja ratsasti Muulilla, samoja juttuja kuin edellisviikolla. Muuli oli kytännyt tosi paljon kentän toista päätyä. Paljon ravivoltteja ja pehmeyden hakemista, Muuli oli jopa hionnut kevyesti.
Tiistaina Muuli sai juoksutusta pelkopäädyssä, oikea puoli oli jäykempi. Selkäännousussa oli kännittynyt ja jännittyi välillä muutenkin. Sanna kävi Muulilla maastossa samalla metsäautotiellä ja ravasikin. Homma oli mennyt hyvin, paitsi että Muuli ei suostunut pysähtymään kun Sanna oli kääntämässä sitä takaisin kotiin päin. Myöhemmin tiistaina Muuli oli karannut tarhasta, siitä video alla.
Keskiviikkona hieroja kävi hieromassa Muulinkin.
Torstaina Sanna ratsasti kentällä. Käynnissä ok, ravi aluksi ok kunnes Muuli alkoi kyttäyllä samaa kentän päätyä. Selkäännousussa oli ongelmia. Muuli oli ollut todella jäykkä, eikä halunnut myödätä oikealle puolelle.
Perjantaina VP.
Lauantaina olikin juoksutuspäivä ja suussa kolmipalakuolain, Turtle Top with Flex, jonka pitäisi suunmittauksenkin mukaan Muulille soveltua. Sanna käytti apuna avo-ohjiaan kiristäen sisäohjaa sen verran, että Muulille tuli kuolaimeen painetta.
Sunnuntaina juoksutus jatkui samaan tapaan ja Muuli tajusikin homman idean edellispäivää paremmin. Näistä on video alempana postauksessa.

Alla on pari yhdistettyä klippiä siitä, mitä tapahtuu muuleille, jotka karkaavat mutatarhoista.


Muulin tarha on tallin kuivin, mutta kun Sannan toinen hevonen sai rivin, ylennettiin se kuivaan tarhaan ja Muuli pääsi takaisin Dancerin kanssa, mutta mutatarhaan. Muuli ei ole Suomessa koskaan mutatarhassa ollutkaan, ensin Tukkilassa se asusti isossa pihattotarhassa, jossa oli aina myös kuivia kohtia ja meillä kotitallilla on hyvät hiekkatarhat, jotka upottavat korkeintaan puoleen kavioon. Muta ei todellakaan ole Muulin mieleen.

Se kuulemma päivystää tarhan kuivassa osassa eikä edes tule syömään, jos heinät ovat muta-alueella. No omia valintoja. Onneksi aurinko alkoi nyt paistaa Sonkajärvelläkin ja Muuli pääseekin metsätarhan puolelle.

Hieroja, Hanna Lappalainen, ei löytänyt Muulista mitään sen suurempia jumeja. Jotain häikkää oli lavan alueella molemminpuolin ja lantiossa vasemmalla puolella. Selässä ei ollut mitään.

Muuli sai viikonloppuna kuolaimet suuhunsa ekaa kertaa Sannalla ollessaan. Bosal on hyvä kapine mutta... jos Muuli ihan kunnolla vänkää vastaan, rikkoo bosal sen ihon leuan alta. Ja kun iho on rikki, ei Muuli todellakaan taivu.

Olen itsekin saanut ihon rikki samasta paikasta montakin kertaa ihan tavallisella turparemmillä. Kerran huomasin messujen jälkeen, kuinka nahka oli jäänyt turpikseen kiinni. Olin palkannut Muulia tietenkin runsaasti kauralla ja sitä syödessään sen leuka oli hankaantunut rikki turpista vasten. Turpis oli vain näön vuoksi ja se oli niin löysällä kuin mahdollista, silti näin pääsi käymään. Muulilla ei tietenkään ratsastettu eikä kuolaimiin kohdistunut juurikaan painetta Muulia taluttaessa. Iho leuan alla vain tuntuu olevan tosi herkkä.

Kuolaimilla pystyy hienosäätämään paremmin ja Sanna otti vanhat hevosenkoulutusoppinsa käyttöön Muulin taivuttelun suhteen. Itse olen Vepsän ohjeistamana tehnyt samaa jo aiemmin, mutta en niin kovin paljon enkä systemaattisesti. Ja toki pelkäsin silloinkin koko ajan isoa paskamyrskyä, mitä ei ihme ja kumma koskaan tullut.

Sannan kanssa ollaankin jännitetty että milloin sitä shitiä oikein alkaa tippua. No nyt viimeistään pitäisi tulla, koska naruriimusta ei pitäisi juoksuttaa, apuohjia ei pitäisi olla ja ympyrällä liikkuminen on muulille erittäin epäluonnollista ja sen jalat menevät rikki ennemmin tai myöhemmin. Mainittakoot juoksutuspäivistä, että kestoltaan ne ovat olleet noin 30 minuuttia ja suuntaa on vaihdettu välillä.

Kukkahihhuleille tiedoksi, olisin Muulin enemmän kuin mielelläni vapauttanut luontoon jo monta kertaa mutta kun sekin on Suomessa eläinrääkkäystä!

Kentällä on porttikin nykyään! Ei lähde Muuli kylille huitelemaan.

Muulin tarhan juoma-astia sijaitsee muta-alueella, Muuli EI voi juoda sieltä.

Sanna kokeili garrochaa Muuliin, ainakaan maastakäsin ei ollut mitään reaktiota. Jännä nähdä miten selästä.

Lue lisää