Muuli tarvitsee rutiineja

Huomasin viime viikonloppuna että muuli diggailee todella paljon kivennäisestä. Tällä hetkellä kivennäisenä on tallin tarjoama Racingin peruspapana, myöhemmin muulin asetuttua paremmin kodiksi se vaihtunee Blue Chipin Lami-Lightiksi joka muistuttaa aika paljon sitä, mitä Donkey Sanctuaryssä syötetään aaseille, joiden pääruokana on olki. Olkihan ei itsessään riitä (heinä riittää) vaan se tarvitsee täydennysrehun tai kivennäisen aina kaverikseen. Oljessa ei mm ole valkuaista ollenkaan.

Kivennäiseen palatakseni, se on suurta herkkua. Olisi aika kiva jos muuli oppisi että kivennäistä sisältävä ämpäri on tavoiteltavan arvoinen asia. Jos se siis joskus on karkureissulla, olisi edes teoriassa mahdollista houkutella sitä ämpärillä.

Kivennäisen lisäksi muuli tarvitsee kipeästi rutiineja. Ottaisin sen mielelläni kiinni laitumelta, taluttaisin talliin ja suorittaisin hoitotoimenpiteet, mutta se on tällä hetkellä ihan liikaa muulille.

Aloitan siis pienestä. Kävelin pihattotarhan varsinaiselle portille, jonka ulkopuolille jätin kivennäisämpärin. Muuli tuli portille hengailemaan ja sain narun riimun turpaosaan. Ja ollessani edelleen aidan toisella puolella, laitoin sen oikeaan paikkaan. Sidoin naruun varmuuden vuoksi vielä pidemmän naurun niin mulla on enemmän pelivaraa jos se ottaa hatkat aitauksen väärällä puolella.

Aasit eivät onneksi tajunneet tulla portille, joten portti vaan auki, muuli pihalle ja portti kiinni. Muuli söi kivennäiset ja samalla aasit kiinnostuivat ja tulivat notkumaan portille. Harhautin ne laittamalla hieman kauraa toiseen ruoka-astiaan, jonka siirsin kauemmas portista.

Muuli pääsi kivennäisten jälkeen heti takaisin sisälle, talutin sen vielä pihaton edustalle ja päästin irti ilman ylimääräisiä höpinöitä. Se seurasi vähän aikaa ja palkitsin sen kauralla.

Tässä on siis muulin uusi rutiini ainakin viideksi seuraavaksi käyntikerraksi. Sen jälkeen kivennäisämpäri saattaakin olla odottamassa hieman kauempana, ja kauempana ja lopulta tallissa. Luultavasti juhannuksen tienoilla olemme tallin käytävällä. Tiesitkö muuten että juhannus kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella? Eli samaan tapaan kuin joulu, uusi vuosi ja pääsiäinenkin! Wow, nyt tiedät!

Muulin ruokinnan jälkeen aloin rapsutella aaseja. Ne ovat nykyään todella kauranhimoisia ja varsinkin Lumi, joka on isoin niistä, survoo koko turpansa mun vyölaukkuun. Se saa vielä tehdä sen tosi sniikisti, en edes huomaa kauravarasta jos kuvaan samaan aikaan muulia.

"Anna sitä kauraa bits" t Valkoinen

Muulin kaurakiintiö tulee aina jossain vaiheessa täyteen, nyt kun otin sen heti kiinni ja suoritimme päivän tehtävän samantien, oli kauran päiväsaannissa vielä paljon vajausta. Muuli tuli perässä ja otti kauraa, mutta kun aasit tulivat myös ja piirittivät minut joka suunnasta oli muuli hukassa! Se nakkeli niskojaan, pukitteli ja ravaili ja aasit käänsivät sille perseen ja puhisivat. Oikeastaan vain Lumi on sellainen aasi, joka saa muuliin jotain rotia, muut väistävät sitä jo aiemmin. Tosin Lumikin väistää jos muuli tulee tosi lähelle tai lähestyy sitä perä edellä.

Lopussa muuli ja Lumi olivat ihan vierekkäin ja annoin kauraa kummallekin vuorotellen.

Kyllähän te kaikki tajuatte että muuli raivasi tiensä mun luokse kauran takia, ei sen takia että just minä olin siinä. Ei siksi että se haluaisi hengata mun vieressä. Se näki kuinka aasit halusi tulla mun luokse ja mietti itsekin että tuolla on joku tosi siisti juttu meneillään.

Mutta vaikka syynä olikin nyt nimenomaan KAURA, niin silti se aina tulee lähestyneeksi myös minua jolloin joka kerta sen aivot raksuttaa ja jossain vaiheessa sen kaksi aivosolua törmäävät ja se miettii "ton tyypin vieressä kun on, saa kauraa ja tulee hyvä fiilis" ja kun kolmaskin aivosolu tulee treffeille se ehkä miettii "ton tyypin vieressä tulee hyvä fiilis" ja myöhemmin se ei edes tajua mitä tekee, se vaan tulee automaattisesti luokse niinkuin 1000 kertaa tähänkin saakka.

Kurkkasin loimen alle samalla kun se söi kivennäisiään, karva on hyvin ohutta ja hentoista, kuin vauvan niskahaivenet. Muuli saa varmaan nakuilla vasta juhannuksena.

Otin tästä päivästä jonkin verran kuvia. Ilma oli tietenkin suomalaiseen tapaan synkkä ja myrskyinen, joten jouduin näyttämään näille enemmän tai vähemmän Picasaa. Jossain vaiheessa tajusin myös säätää kameran valotusta ja valkoinen paloi tosi härskisti puhki. Mutta kuka nyt jotain lunta tuijottaa kun keskellä kuvaa on söpö muuli!

Aasit löytyy muuten tietenkin myös Sukupostista, olenhan Supon virallinen aasilisääjä! Olen myös kuvalisääjä eli lisään VAIN omia kuviani Sukupostiin, en käsittele kuvajonoa (kun kuitenkin ihmettelette miksi juuri Teidän epätarkka ja ala-arvoisen laatuinen kuvanne on ollut jonossa jo kolme viikkoa ja eilen otetut surkeat aasikuvat kiilasivat jonossa ohi).
Lumi
Valkoinen
Musta
Lotte

Ensin Lumi aasin kuvat.

Vakoinen ja muuli

Näihin saattoi lipsahtaa vähän valotus vinksalleen kamerassa..

"Anna sitä kauraa bits" t muuli

Näin komennetaan aaseja

Tämän kuvan kohdalla kameran valoisuuden säätö oli hieman liikaa.

Lumi ja valkoinen. Lumi on siis korvista ja turvastakin musta kun taas Valkoinen on ihankuin harmaa aasi, mutta harmaa on korvattu valkoisella. Sillä on risti, siima ja muut tummat merkit. Lumikin on itseasiassa väriltään kirjava, mutta siinä on tummaa vain kaviossa.

Lue lisää

Nyt se on kiinni, nyt se on irti

Katsokaa tätä kuvaa oikein tarkasti. Kuvassa ei varsinaisesti näy, mutta muulilla on riimunnaru. Kuvaa ei ole photoshopattu eli se on oikeasti ihan mun vieressä. Katsokaa kuvaa.

"Mitä vittua mä olen mennyt ostamaan" t. Kaisa

Nyt mä kerron miten tuohon kuvaan päädyttiin ja mitä kuvanoton jälkeen tapahtui.

Vanha tallikaverini Tiina tuli katsomaan muulia lauantaina. Me olemme myös toistemme ratsastustunteja kuvailleet jo pidemmän aikaa joten Tiina sai kameravyölaukun ja mä sain kauravyölaukun.

 Muuli ja aasit oli odottamassa aidalla kun tultiin.

 Muuli näytti nälkäiseltä tai kauranhimoiselta.

 Näytin muulille riimunnarun lukkoa.

Ja sain sen helposti kiinni.

Hetken kyllä mietin että tämä meni jo liian helposti.

Siirryin toiselle puolelle aitaa ja kun olin juuri sopivasti lässyttämässä muulille, loikkasi tallikissa (se sama keltainen joka oli niin söpösti muulin aidalla aiemminkin) jostain ja pelästytti muulin ja aasit. Voin kertoa että siinä jäi Kaisa ihan nallina kalliolle kun 350 kg muulia päättää lähteä toiseen suuntaan.

Naru oli edelleen kiinni riimun päällä. Muuli painelee laukkaa pitkin aidanviertä. Aasit laukkaa sitä karkuun.

Mun päässä pyöri vaan sanat; ei, vittu ja saatana. Nyt se huomasi että rykäisemällä pääsee ihmiseltä irti. Ja kun on irti, voi laukata ihan mihin vaan.

Muuli tuli muutaman kerran mun luokse korvat hörössä jolloin _tietenkin_ palkitsin sen kauralla. Mutta jos liikutin kättä sitä kohti ottaakseni kiinni narusta, se lähti menemään, ja lähti muuten kovaa.

Ettäh... Muuli laukkaa naru turvalla pitkin laidunta.

 Kuvaajalle se kävi näyttäytymässä myös, mutta ei mitään jakoa että olisi saanut narusta kiinni aidanraosta. Se lähtee heti kun yrittää ujuttaa kättä kohti narua.

Tämä kissa oli vähän turhan kiinnostava ja se sisälsi ihan liikaa muuttuvia tekijöitä. Muuli muuten ihan puri sitä, kerran otti hännästä niin että kisas rääkyi mutta luonnonvalinta ei toteutunut ja kissa tuli uudestaan keikkumaan aidalle.

No vaihdettiin Tiinan kanssa kohdetta ja juteltiin niitänäitä. Muuli tuli lähelle ja otti kauraa. Lopulta sain narusta nätisti kiinni kun olin kyykyssä ja syöttelin kauraa ja naru oli sopivasti hollilla. Jos siis yritän napata narusta kiinni sen leuan alta, se lähtee tasantarkkaan karkuun enkä mielelläni halua edes kokeilla narun ottamista sitä kautta. Jos se pelästyy ja pakenee, kestää taas kauan ennenkuin olen yhtä hyvissä asemissa.

Sain sen siis kiinni, mitäs sitten? Loppuiko tää tähän? Ei todellakaan. Kliimaksiin on vielä monta lausetta.

 Kuvistakin näkee että oli tullut jo hämärä. Yritin vaalentaa niitä Picasalla mutta lopputulos ei ole kovin katsojaystävällinen siltikään.

 Talutin muulia laitumella edestakas, pysähtelin, peruutin ja rapsutin sitä sen päästä ja palkitsin kauralla.

 Kaurat annan mahdollisuuksien mukaan oma käsi mahdollisimman alhaalla, sillä päätä alhaalla pitävä hevoseläin rentoutuu.

 Koska mulla oli kuvaaja, otettiin tietenkin ihan sikana poseerauskuvia koska tästä muulista ei koskaan tiedä milloin se on seuraavan kerran kiinni.

Puhaltelua sieraimiin. Ei muulin lempparia.

 No on se sittenkin ihan ok.

Vammamuuli

Jos tajuatte yhtään hevoseläinten rauhoittavista signaaleista, huomaatte että muuli haukottelee parissa kuvassa. Se ei haukottele huvikseen vaan sen päässä käy tosi kova taistelu siitä että onko tää hyvä vai huono juttu. Tuossa oltiin ihan vain hengailemassa aidalla ja mä juttelin Tiinan kanssa. Ajattelin sen olevan hyvä idea kun aina tähän asti olin tehnyt muulin kanssa jotain enkä ollut ihan vain seisoskellut sen kanssa kaikessa rauhassa. Rauhoittuminen on tärkeä taito myös.

Nyt tulee kuitenkin se kliimaksi.

Kuvien jälkeen käveltiin takaisin kohti pihattoa, muuli edelleen narussa. Sanoin ihan ääneenkin että kävellään tuonne niin päästän sen sitten vapaaksi. Kaikeksi onneksi säästyin itse vapauttamasta sitä koska se hoiti asian ihan itse kun tiellä takaa meni auto (ihankuin tämä ei olisi vajaassa viikossa nähnyt autoja sillä tiellä) ja muuli otti hatkat.

Eikä siinä vielä kaikki, vauhdissa naru pyörähti sen kaulalle! Muuli 1 Kaisa 0.

Naru kaulalla??!! Ei mitään mahkuja saada muulia kiinni! Se pääsi multa irti jo TOISEN kerran tänään! EI SAATANA HELVETTI!

Haettiin toinen riimunnaru ja kivennäistä kauhaan jos saisin sen niillä kiinni. Voin kertoa etten todellakaan saanut. Sinne se jäi naru niskassa yöksi. Kello oli puoli kahdeksan ja oli ihan pimeää kun lähdettiin tallilta.

......

Hyvin nukutun yön jälkeen oli aika lähteä tallille.

Eläinten koulutuksessa pitää osaset pilkkoa pieniksi eikä odottaa liikaa yhdeltä kerralta. Eli en voi suunnitella ensi kerraksi että otan muulin kiinni, talutan talliin, vuolen kaviot ja ajan takaa maneesissa. En todellakaan.

Kun edellispäivänä tuntui siltä, että menin yhden askeleen eteen ja viisi taakse, pelasin nyt varman päälle. Tänään yksi eteen ja vain kaksi taakse.

Suunnittelin että otan muulin kiinni joko siitä narusta joka sille jäi ja joka ei toivottavasti ole enää kaulalla, tai sitten toisella riimunnarulla. Sen jälkeen taluttaisin sen kauemmas aaseista ja antaisin sille kivennäisen ämpäristä. Pinkistä ämpäristä.

Muuli suhtautui hyvin epäileväisesti uuteen naruun joten kykin sitten eri puolilla pihaton edustaa ja odotin että muuli tulee luokse jolloin voin lässyttämällä harhauttaa sen ja ottaa kiinni narusta. Suunnilleen yhden tunnin ja 20 minuutin yrittämisen jälkeen se onnistuikin. Kiinnitin vielä varmuuden vuoksi naruun toisen riimunnarun jotta mulla on pidempi pelivara. Mähän en epäröi heittäytyä muulin raahaamaksi jos tilanne sitä vaatii, mutta irti tämä ei todellakaan enää ole pääsemässä.

Kohdassa 1h 22 minuuttia olin antamassa muulille kivennäistä. Hetken mietin että ottaisin sen ulkopuolelle syömään mutta tulin onneksi järkiini.

Todistusaineisto

Kohdassa 1h 24 minuuttia kivennäiset oli syöty ja talutin muulia takaisin pihaton suuntaan. Sillä aikaa aasit tappelivat siitä, kuka saa nuolla astian ja muuli kuunteli epäileväisesti taisteluääniä takaansa.

1h 26 minuutin kohdalla irrotin riimunnarun, kävin hakemassa ämpärin ja lähdin menemään.

Viikonlopun saldo:

• muulin kanssa vietetty aika sen ollessa vapaana: 4h.
• muulin kanssa vietetty aika sen ollessa kiinni: 20 min.

Siinä sitten kotimatkalla tehden vaikeita valintoja Ylen Klassisen ja Radio Sputnikin välillä mietin samalla, että mitä helvettiä. Mikä saa suhteellisen normaalin ihmisen hankkimaan itselleen muulin ja maksamaan sen "koulutuksesta" ilman että koulutuksen tuloksista ei ole mitään takeita? Tai kuvittelemaan että Espanjan 158 cm olisi Suomessakin 158 cm? Niin.

Taidan tallentaa ICE numeroksi Kelliksen sairaalan päivystyksen numeron jos tilanne äityy todella pahaksi.

Lue lisää

Näytin muulille harjaa

... ja se söi sen
Olin oikein mainio muulinomistaja ja otin pihatolle mukaan harjalaukun.

Muuli oli todella kiinnostunut mun tekemisistä (kuuli tietenkin autoni äänen pihalta) kun kiinnitin kameralaukun ja harjapakin aitaan.

Kaikki aasit olivat pihatossa, raukat ei oikein välitä muulista ja muuli vielä piti vahtia pihaton ovella. Se itse on käynyt pihatossa vain kaulaansa myöten.

You shall not pass! Näyttääpä pihaton ovi muuten pikkuiselta muulin takana. Kyllä se siitä mahtuisi hyvin jos vain menisi syvemmällekin kuin vain kaulaan saakka.

Palkitsin sitä kauralla kun se tuli luokseni aidalle ja kiinnitin riimunnarun taas siihen turvan päälle alkuun. Palkitsin kauralla kun se tuli lähemmäs. Se vähän ihmetteli kun könysin aidan yli joten taas palkintoa kun se tuli luokse.

Sain nopeasti vaihdettua narun oikeaan paikkaan ja lähdettiin kävelemään muulin kanssa. Palkintoja ropisi kun se oli niiiin taittttavvvvvaaaaaa muuli. Huomasin heti että se käveli lähempänä mua kuin aikaisemmin, melkein hengitti turhankin paljon niskaan. Apua, onko siitä tulossa jyräävä ja tyrkky? Pysähdyin, peruutin jne. Palkitsin kauralla (tietenkin).

Oli pakko ottaa touhusta todistusaineistoa.
Videolla kuuluu valitettavasti lässytystä.

Alussa kävelen selkä menosuuntaan joten liikkuminen on tosi hidasta. Kun taas kävelin reippaammin, käveli muulikin tosi reippaasti takana.

Tein vielä harjoituksia että kosken sitä, se antaa koskea "vapaaehtoidesti" (eli pieni paine niskassa) ja se saa kauraa. Jossain vaiheessa se alkoi tuijottaa kylän mummoa joen toisella puolella, silloin sitä olisi saanut rapsuttaa vaikka mistä!

Voit koskea turpaan ja sitten sitä kauraa kiitos. t. Muuli

Irrotin narunkin ja sain koskettua vielä pari kertaa ja palkittua kauralla ennenkuin lähdin kävelemään muuli perässäni aasien luokse.

Koulutusmetodeissa olen nyt päättänyt että mä en tätä jahtaamalla saa kiinni, eli sen pitää tulla itse mun luo (okei, kauran luo) josta mä saan sen kiinni. Kun sitä ei voi heti vapaana alkaa rapsuttelemaan, laitan sille riimunnarun ja käsittelen vasta sitten. Niin kauan kuin tämä toimii, on metodi tämä. Jos ei toimi niin aina löytyy pyörötarha tallinpihalta ;)

Sidoin sen myös aitaan kiinni koska tarkoitukseni oli harjata sitä. Tätä varten olisin ottanut loimen pois. Se suhtautui tosi epäileväisesti siihen kun avasin loimen edestä ja harjasin kaulalta (myös harja oli ilmeisesti ihan uusi tuttavuus) mutta kunnon paskahalvauksen se sai siinä vaiheessa kun olin siirtymässä sen sivulle avaamaan mahavöitä. Muuli nimittäin lähti salamana taakse eikä varmaan ollut paljosta kiinni että halpisriimu olisi antanut periksi. Ei onneksi antanut ja palkkasin muulia kun se lopetti vetämisen ja astui eteenpäin. Jos se olisi oikeasti riuhtonut, olisi se saanut riimun rikki.

Älä muuli ole tommonen luimija, mammalla on kauraa mukana!

Jatkoin harjailua kaulalta ja vähän lavoilta ja pistin loimen takaisin kiinni. Se kun vedän loimea eteen, ei aiheuttanut mitään reaktiota.

Muulilla on muuten edelleen vähän klassisia turhautumisen/stressin reaktioita. Kun tulin sen luokse, lässytin vähän aikaa tieltä aidan takaa. Se katsoi tosi kiinnostuneena mutta viskoi päätä puolelta toiselle joitakin kertoja. Se myös pureskeli. En tietenkään tiedä mitä se ajatteli, mutta luulen että se siinä hetkessä mietti että onko ihminen hyvä vai huono juttu. Hyvä juttu varmaan voitti koska se tuli heti aidalle mun kohdalle kunhan itse siihen pääsin.

Huh, tulipa tylsä teksti. Mitään erityistä ei tapahtunut mutta kaikki mitä muulin kanssa tehtiin (loimen poisottoa lukuunottamatta) meni hyvin.

Noiinnnn hiennnno muullllli! Tuleppa vielä tänne niin saat kauraa!

Harjasin kaikkia aasejakin. Tarkoitus on että muuli näkee kuinka aasit suhtautuu ihmiseen ja alkaa matkia niitä. Kaikki aasit rakastivat harjausta ja tulevat luokse joten ne ovat todella hyviä esikuvia.

Harjauksen aikana muuli poimi jokaisen harjan pois harjalaukusta (myös puiset EquiGroomerit ja kaviokoukun) ja heitteli ne maahan. On kiva että muuli on leikkisä ja kokeilee eri juttuja, vaikka olisihan elämä helpompaa pystyynkuolleen ja kaikennähneen muulin kanssa.

Lue lisää

Muuli on kiinni ja elämä hymyilee jälleen

Tänään oli hieno päivä kaikinpuolin. Aurinko paistoi ja jopa lämmitti. Minulla oli töissä toimistomme viikottainen "iltapäivystys" joten menin töihin vasta myöhemmin. Ajoin siis aamulla tallille sillä päässäni oli melko kunnianhimoinen tapahtumaketju:
a) ota muuli kiinni b) vie muuli sen uuteen laumaan.

Me odotellaan jo kovasti uutta jäsentä meidän mammakerhoon! t. Musta ja Valkoinen

Muuli kuuli (tietenkin) autoni jo kaukaa ja tuli kuikuilemaan aidalle kun lähestyin. Varustin itseni heti kauravyölaukulla ja otin käteen valmiiksi sen riimunnarun. Siinä kun syötin sille kauraa vielä aidan toiselta puolelta näin mahdollisuuteni ja laitoin riimunnarun riimuun siihen turpaosaan nenän päälle kiinni. Eihän se lukko kokonaan läpi siitä mennyt (pistoolilukko) mutta sen verran että olisi pysynyt kiinni äkillisessäkin reaktiossa.

Muuli ei tästä hätkähtänyt ollenkaan, huomasi olevansa kiinni ja tuli hakemaan lisää kauraa jota tietenkin kernaasti annoin. Heikki oli juuri saanut aamutallin tehtyä ja toi mulle toisen riimunnarun jonka sain oikeaan paikkaan. Jätin sille silti toisenkin, ihan varmuuden vuoksi.

Heikki lähti availemaan porttia ja mä talutin muulia perässä. Se ihmetteli laamoja mutta oli hallinnassa. Aasejakin se ihmetteli, tottakai.

Talutin sitä ihan pienen pätkän vielä laitumen puolella ja otin kuvat todistusaineistoksi siitä, että se on kiinni. Sitten päästin sen vapaaksi, mutta varmuuden vuoksi jätin tavallisen riimunnarun kiinni, jos se nyt jostain syystä olisi lähtenyt aitauksesta haneen tai se pitäisi saada nopeasti kiinni.

Todistusaineisto

Ne juoksivat aasien kanssa pitkin laidunta ja aasitkin joutuivat poikkeamaan tutulta polultaan joka kulkee pihaton ja vesiautomaatin välissä. Lumi oli siis suhteellisen koskematonta aasien kutistuneen elinpiirin ulkopuolella. Mutta ei siis kauaa kun tämä muulipeto laskettiin irti! Aasimammat (kyllä, enemmän tai vähemmän kantavia) saivat liikuntaa koko talven edestä kun muuli ravasi, laukkasi ja heitteli ilopukkeja laitumella. Tottakai sekin nautti päästessään hanattamaan täysiä ja vielä kavereiden kanssa!

Valkoinen ihmettelee

Lotte

Musta, Valkoinen ja Lotte

Se olisi varmaan tutustunut aaseihin ihan mielellään elleivät ne olisi juosseet karkuun. Se ei kuitenkaan hyökkinyt niitä päin tai ahdistellut, laukkaili vain niiden läheltä. Aaseista vanhin, Lotte, totesi ensimmäisenä että nyt ei auta juosta vaan keskittyä olennaiseen (syömiseen) ja se jäi seisomaan pihaton eteen vaikka muuli tulikin lähelle. Sitten laumasta löytyy isoin aasi, Lumi (se jonka selkään voi kattaa kynttiläillallisen) ja kaksi ranskalaista aasitammaa, valkoinen ja musta. Niillä ei ole erityisiä kutsumanimiä joten kutsun niitä jatkossa vain Valkoiseksi ja Mustaksi. Ne ovat selvästi bondanneet kun Lotte ja Lumi ovat yksinäisiä susia. Aasit yleensä bondaa jonkun toisen aasin kanssa ja viettää sen kanssa eniten aikaa. Ja erityisesti härdellitilanteissa sen huomaa parhaiten.

Linkki videoon 

Jos katsoit videon ennen 4.3.2016, se oli lyhyempi. Tässä on kännykällä kuvattua pätkää lisätty alkuun.

Hmm täällä näyttää kivalta.

Lotte ei ole kovin vakuuttunut uudesta laumanjäsenestä.

No muuli siis juoksenteli aasien kanssa ja lopulta rauhoittui syömään. Tämä mammalauma on laihiksella saaden pelkkää olkea, mutta sehän ei muuliakaan haittaa! Luulen kuitenkin että Heikki käy silti heittämässä niille salaa heinää sillointällöin.

Viimeisenä tehtävänäni olikin saada se riimunnaru pois. Olin palkannut muulia jokaisesta luoksetulosta laitumella kauralla. Hetken yritin että se olisi ottanut kauraa kurottamalla pitkälle aidan yli jolloin saisin lautojen välistä napattua kiinni riimunnarusta, mutta tämä ei onnistunut.

Se pelästyy pahasti jos narun vain nappaa nopealla liikkeellä enkä missään nimessä halua että se pelästyy siinä tilanteessa. Se vain pahentaisi tilannetta.

Siirryin palkitsemisasiassa seuraavalle tasolle ja kosketin sen päätä ja vasta sitten annoin kauraa. Pääsin jo pyyhkäisemään ihan mukavasti otsalta (nopeasti) ja palkitsemaan kauralla (tosi nopeasti). Ja sitten sain livautettua käden leuan alta ja koukkasin kiinni narusta. Muuli oli ihan okei, talutin sitä siinä hetken eteen ja taakse ja palkitsin kauralla. Sitten irroitin narun ja palkitsin taas siitä kun se otti vielä askeleen eteen.

Ja jätin sinne.

Ajoin vielä sen ohi kun lähdin tallilta, avasin ikkunan ja lässytin sille.

Matkalla tajusin unohtaneeni kameran vyölaukussa tallin pihalle.

Ajoin takaisin ja taas lässytin muulille ja Lotelle. Heitin muulille ikkunasta myös myslipatukan. Haluan että se alkaa huutaa aina kun näkee autoni (tai minkä tahansa pienen viininpunaisen nakkikattilan).

Valkoinen ja Musta jäivät keskelle laidunta vielä kun läksin tallilta.

Lue lisää