 |
Okrassa Sanna Kauppisen kanssa, kuva: Marika Niininen
|
Muulin kanssa ollaan reissattu tänä kesänä vähintään yhtä paljon kuin aktiivisesti kisaavat ratsukot jos lasketaan reissupäiviä. Parhaimmillaan oltiin melkein kaksi viikkoa maailmalla yhteen soittoon, tosin vastapainoksi en sitten käynyt sen jälkeen tallilla pariin viikkoon koska olin itsekin ansainnut pienen pätkän sellaista normaalin ihmisen kesälomaa.
Okra on Oripäässä parin vuoden välein järjestettävä maatalousnäyttely. Se järjestetään vuorovuosin Farmarin kanssa. Farmari vaihtaa paikkaa, mutta Okra on aina Oripään lentokentällä. Olen käynyt siellä kerran aikaisemmin turistina neljä vuotta sitten ja nyt pääsin sitten tositoimiin kun eräs länkkäratsukko joutui perumaan ja lähdin varasijalta mukaan Muulin kanssa.
Meitä oli paikalla neljä ratsukkoa joiden kanssa esittelimme kahdesti päivässä lännenratsastusta ja karjanpaimennusta viiden hiehon kanssa. En ollut taas vuoteen ollut tekemisissä karjan kanssa Muulin selästä käsin, mutta ilman ongelmia suoriuduimme hommista ja esitys rullasi ihan mukavasti.
Messualueiden kentät tuppaavat olemaan aina aika pehmeitä koska ne tehdään tapahtumaa varten, Muuli ei laukkaa mielellään pehmeässä kentässä koska se on varmaan aika raskasta ja viimeisenä päivänä en enää yrittänytkään ottaa laukka-askeleita. Esitimme kuitenkin erittäin laadukasta trailia. Kevään treenien jälkeen Muulin peruutus ja sidepass on hiottu viimeisen päälle toimiviksi ja olen ratsastanut trailia pelkästään bosalilla, jolla Muuli on paljon kevyempi ratsastaa. Pitäisi satsata sille mukavan länkkäkuolaimen etsintään jos haluaisin kuolaimella ratsastaa. Minusta tuntuu että PeeWee ei edelleenkään ole sellainen, jolla kannattaisi ratsastaa tuntumalla. Maastossa se toimii mahtavasti tarjoten pientä hätäjarrua, koska se ei tule suun läpi, mutta jos yritän ratsastaa sillä tuntumalla on Muulin suu heti apposen auki.
 |
Kuvat: Marika Niininen
|
Mutta ei Bosalissakaan mitään vikaa ole, paitsi että kaiken kesän remuamisen jälkeen huomasin sen hanganneen hieman nenäpiitä. Syyllinen saattaa tosin olla myös ötökkähuppu, mutta juuri nyt Muulilla on pieni breikki bosalista että iho ehtii parantua kunnolla.
Okrassa oltiin neljä päivää ja sieltä ajeltiin Dancerin omistajan Sannan kanssa peräkkäin Kärppälään jossa meillä oli alkamassa karjanpaimennusopintojen kolmipäiväinen lähijakso. Välissä oli tosin kaksi ihan oikeaa vapaapäivää jotka kulutimme näkemällä kavereitamme ja käytiin Tampereella shoppailemassa! Alkuperäinen tarkoitus oli nauttia Kärppälän maastoista mutta saimme aikaiseksi vain tallin oman ratsastusreitin ympäri ratsastamisen. Ja toisena iltana paikallinen hoitajatyttö sai ratsastaa Muulilla ihan kunnolla.
Koulutuksessa käytettävä karja tuli muutaman kilometrin päästä Sonnimäen tilalta ja tilan tyttö Emma on aktiivinen hevosharrastaja. Sovimme jo etukäteen että hän saa tulla hoitamaan Danceria ja Muulia ja saa sitten palkaksi ratsastaa. Emma ratsastikin neljänä päivänä vähintään loppukäynnit ja hänellä meni Muulin kanssa tosi kivasti! Ja vastineeksi Muulin ja Dancerin tarha oli aina putipuhdas ja apukädet olivat saatavilla kun mulle tuli selässä jano tai Muulia piti ihan vain pitää hetki. Julkaisin Emman käynnistä lyhyen videon Tiktokkiin ja Instaan ja tuli oikein tippa linssiin miten ihania kommentteja videon alle jätettiin.
 |
Kärppälässä koutsin Meeri Simulan kanssa. Kaisa Hilska koutsasi meitä puolestaan karjan kanssa. Kuvan otti varmaankin Sanna Kauppinen.
|
Kärppälän kolme opiskelupäivää olivat tosi rankkoja! Oltiin joka päivä vähintään kaksi tuntia maneesissa ja kaksi tuntia karjan kanssa. Ryhmämme jaettiin kahtia ja ratsukkoja taisi olla 3+4 ryhmissä. Naudat olivat isossa pihattotarhassa jossa sai oikeasti ratsastaa ja treenata, olin Muulin kanssa ensimmäistä kertaa ikinä niin isolla alueella ja kyllähän tehtävät olivat heti erilaisia kun oli tilaa enemmän kuin ratsastuskenttä. Muuli toimi hienosti ja varmasti karjan kanssa ja keskityin itse lukemaan paremmin karjan ajatuksia. Olen aiemmin ratsastanut turhan reippaasti niiden kuplaan enkä ole antanut naudalle niin paljon aikaa liikuttaa jalkojaan eteen. Nyt menin lähelle, odotin ja annoin naudan itse virrata pois ilman sen suurempaa saattelua.
Entistä enemmän ajattelin siis sitä naudan oppimisprosessia paineesta pois, eli kun se alkaa liikkua mihin haluan, pysäytän tai peruutan jopa pois jotta nauta saa selkeän merkin että se teki oikein. Tätä samaa ajatusta jaoin sitte myös omille kurssilaisilleni Virroilla heti samana viikonloppuna.
Ajoin nimittäin Kärppälästä Virroille jossa oli alkamassa kesän ensimmäinen oma karjakurssini. Karjakurssin päivämäärä olikin ihan tarkoituksella valittu tähän perään kun olin jo kuitenkin Pirkanmaalla ja tuoreet ajatukset päässäni.
Ensimmäinen ihan kokonaan oma karjakurssi tietenkin jännitti etukäteen mutta leirillä puolet leiriläisistä oli ennestään tuttuja joko viime kesältä tai muusta elämästä niin se helpotti. Ja toki tilan emäntä Anu on tuttu jo yli vuosikymmenen ajalta.
Muuli pääsi leiriratsuksi myös, ensimmäisenä päivänä se oli Emmin ratsuna ja loppuleirin Hannalla. Emmi ratsasti ensimmäisen leirin loppuun omalla hevosellaan ja osallistui kakkosleirillä Muulilla kokonaan. Hanna taas innostui lajista niin että tuli kakkosleirille oman hevosensa kanssa! Hyvää jatkumoa siis kun samat leiriläiset palaavat leireille!
 |
Heinäkuun leiri Virroilla, Muulilla on ratsastajanaan Hanna.
|
 |
Elokuun leirillä Muulilla ratsasti Emmi. Kuvassa tehdään laitumella lehmien rauhallista siirtelyä.
|
Tätä kirjoittaessani molemmat omat karjakurssini ovat ohi ja molempiin ajoin suoraan omista opinnoistani pää täynnä uusia ideoita joita sovellettiin Ylä-Monosen tilan puitteisiin ja karjamäärään. Teimme jälkimmäisellä leirillä Cattle Trail-tyyppisen harjoituksen laitumella ja se oli nastaa! Se ei olisi tullut mieleenikään ellemme olisi Turussa Kuralan Kylämäessä treenanneet pelkästään laitumilla erilaisia tehtäviä! Opittu pääsi siis samantien käytäntöön ja toivottavasti sitämyöten jää myös päähäni ensi kesää varten.
Omilla karjakursseillani oli 5 ratsastuskertaa karjan kanssa. Oli mielenkiintoista päästä koutsaamaan kunnolla erilaisia ihmisiä ja hevosia. Leiriläisilläkin oli erilaisia tarpeita, hevosen koulutus, itsensä koulutus, uudet kokemukset, uusiin hyviin tyyppeihin tutustuminen ja ihan vaan rentoutuminen. Luulen että leirillä päästiin täyttämään kaikkien toiveet ja odotukset melko hyvin. Rentoutumiseen oli molempina iltoina tarjolla ranta, palju ja sauna.
Ja parempaa palautetta ei oikeastaan voi edes olla, kaikki ovat tulossa ensi vuonna myös! Osa sanoi jo perjantaina että "ensi kesänä sitten kun...", eli leiri oli vasta alkanut kun oli jo ajatuksissa jatkaa treenejä vuoden päästä!
.jpg) |
Nämä ihanat kuvat otti Okrassa Sonja Lumme
|
Meillä on Kaustisella vielä kaksi lähipätkää ja yksi etäpätkä ja näytöt annan sitten ensi kesänä näiden Virtojen karjakurssien yhteydessä. Opiskelissa suoritettujen tutkinnonosien lisäksi verkostoituminen on tärkeää. Olen alustavasti menossa kurssikaverin tapahtumaan demoratsukoksi ja hän saa samalla annettua näytön. Ja toisen kurssilaisen kanssa ideoimme alustavasti että yksi Virtojen karjakurssi olisikin yhteinen, eli hän ottaa haltuun yhden kokonaisen päivän ja ideoi sen sisällön täysin, minä pidän muut päivät. Saisimme näin näytöt annettua saman viikonlopun aikana eikä ihan yksikseen tarvitsisi askarrella.
Karjatilan omistajan, Anun, kanssa ideoimme seuraavaa leirikesää alkuvuodesta. Paikat laitetaan myyntiin ensin jo leirillä käyneille ja jäljelle jäävät paikat vapautuvat sitten yleiseen myyntiin.
Varusteita ostin mielestäni ihan maltillisesti, mutta silti niistä kertyi melkein 500 euroa. Summa sisälsi pari loimea, uuden kevyen talviloimen ja hyönteisloimen ihan uusina (ostan tällaisia erittäin poikkeuksellisesti uusina, mutta tarve oli juuri silloin) ja lisäksi ostin Torista show-riimun trail in handiin. Muuten varusteostot olivat pienempiä hankintoja.
.jpg)
.jpg)
.jpg)