Muuliprojekti konkretisoituu, ehkä

Kesä on ollut yhtä järjen ja tunteen taistelua tässä muuliprojektissa. Onko rahaa, onko aikaa, mitä jos jotain sattuu... Suurena apuna ja oikeastaan koko projektin mahdollisti eräs aikaavievä projekti työpaikalla, johon olen saanut tehdä ylitöitä. Nämä korvaukset olen säästänyt säästötilille odottamaan sitä Oikeaa muulia.

Olen seuraillut lähinnä Saksan muulimarkkinoita koko kesän ajan vain todetakseni että aika hiljaista on. Pieniä alle 130 cm korkeita muuleja on myynnissä koko ajan, samoin joitan yli 130 korkeita aasejakin, mutta suurempia muuleja ei ole.

Ja mitä tulee rahankäyttöön, totesin ettei minun ole mitään mahdollisuutta pitää muulia täysihoitotallissa, ei edes jos tallivuokra on niin vähäinen kuin 350 euroa. Aikaisemmin vertailin täällä blogissa kotipihaa, itsehoitotallia ja täysihoitopaikkaa keskenään ja koska omalle kotipihalle ei voi muulia ottaa, on oikeastaan ainoa rahallisesti sopiva ratkaisu itsehoitotalli.

Tallikaverini tämän ajatuksen heitti ilmoille, en ollut vakavasti miettinyt itsehoitotallin mahdollisuutta ollenkaan. Soitin sitten tallille, jossa hevoseni oli, ja siellä näytettiin muulille heti vihreää valoa.

Itsehoitotallissa isoin minus on sitovuus, ihan joka päivä on vähintään siivottava karsina ja laitettava ruuat (ellei laita ruokia useammaksi päiväksi kerrallaan pieniin astioihin valmiiksi). Luulen kuitenkin että jos olen vaikka reissussa, saan jonkun tekemään muulin "hommat" kymmenen euron korvauksella. Saa itsekin lomailla rauhassa kun on hoitajan ihan palkannut loman ajaksi. Jos olen valmis viemään kissat kissahoitolaan, miksen olisi valmis maksamaan muulin hoidosta?

Toki myös tallivuoroja pitää tehdä, mutta ko tallilla on kuulemma tällä hetkellä hyvin tallivuorojen tekijöitä jotka olisivat tallilla muutenkin.

Ja faktahan on se että itsehoitotallissa säästää tosi pitkän pennin. Sen pennin voi käyttää vaikkapa ratsastustunteihin tai LH kursseihin muulin kanssa.

Noh, tallipaikka-asia oli siis kunnossa mutta muuliasia ei. Saksassa on pari foorumia, toinen aaseille ja toinen muuleille. Sujuvasti ja "sujuvasti" google kääntäjää käyttäen rekisteröidyin muulifoorumille. Siellä on jonkin verran myynti-ilmoituksia muuleista, suurin osa on linkitetty jostain tori.fi tyyppisestä markinapaikasta. No yksi ilmoitus oli kuitenkin suoraan siellä ja sen perässä oli linkki saksan ebayhyn. Ja mitä siellä olikaan! Upea pilkullinen (oletan että väri on tiikerinkirjava viralliselta nimeltään) aasiruuna!

Laitoin heti viestiä englanniksi ja saksaksi (ala googlekääntäjä) myyjälle ja odotan kuumeisesti vastausta.

Lohdutuspalkintona löysin myös kauniin sukkajalkaisen mutta 160 cm korkean muulitamman toiselta myyjältä. Hänellä tosin oli pelkästään puhelinnumero yhteydenottoa varten mutta laitoin hänellekin viestiä jos se tavoittaisi. Molemmat muulit sijaitsivat Pohjois-Saksassa = halvempi kuljetusmaksu.

Aiheeseen sopivaa kuvaa ei nyt ole, mutta tässä on poitounaaseja kuvattuna huhtikuussa Donkey Sanctuaryssä.

Lue lisää

Pitkäkorvat 2/2015

Pitkäkorvat ilmestyi peräti 36 sivuisena sillä lehti oli täynnä Englantiextraa. Englantijuttujen lisäksi mukana oli kaksi muuta artikkelia, aasien ruokinnasta ja tallipaikka.

Lehti on muuten ostettavissa sähköisenä lehtenä Hihkushopista, suosittelen erittäin lämpimästi kaikille! Linkki vie suoraan ko numeroon. Hintaa on 5 euroa, kuten paperilehdelläkin ja lehti on ladattavissa heti maksun jälkeen.

Lehden kansikuva oli mun ottama, tehtiin tästä myös valokuvataulu seinälle koossa 100 x 50 cm. Yksi aasituttu halusi myös teettää tästä valokuvatapetin, en ole vielä nähnyt lopputulosta mutta on kuulemma tosi hieno.

Lehden sisällysluettelo:

2. Pääkirjoitus ja sisällysluettelo alkaa

4. Aasimatkan runko ja ajankohtaiset

6. New Forestin aasit

12. Donkey Breed Societyn Training day

16. Donkey Sanctuary

22. Aasin ruokinta

30. Tallipaikka Suonenjoella

Mä selvsin tässä lehdessä tosi "helpolla", en kirjoittanut Englannin reissusta kuin matkasuunnitelman ja aasin ruokinnan ja tallipaikkajutun. Ruokintajuttua olin hieronut jo muutaman kuukauden ajan ja parikin asiantuntijaa luki sen läpi ja teki korjausehdotuksia. Panostin siinä erityisesti siihen, että oikeasti ainut ratkaisu aasin ruokintaongelmiin (tarvitsevat riittävästi kuitua, mutta jos antaa heinää niin paljon että kuidun tarve täyttyy saavat aasit ihan liikaa energiaa ja tuloksena on lihominen. Jos taas ei anna kuitua tarpeeksi, aasi nakertaa kaikkea ja riskinä on jopa mahahaava) on oljen tarjoaminen pääruuaksi.

Oljesta on puhunut Donkey Sanctuary jo vuosien ajan, mutta Suomessa on välillä haastavaa saada sen laatuista olkea (homeetonta, pölytöntä) jota voisi aaseille syöttää. Kaikilla ei ole suhtaita viljelijöihin eivätkä tiedä mistä olkea voisi edes kysellä. Kysymällä kuitenkin yleensä selviää jos omistajalla on vain tarpeeksi intoa ottaa selvää oljen tuottajista. Voi myös olla että olki on "tilattava" erikseen tai se jätetään vain peltoon kastumaan.

Sateinen syksykin voi tehdä sen, että olkea ei saada kuivaksi eikä siitä ole mahdollista tehdä syömäkelpoista. Tällöin on vain pakko yrittää hankkia mahdollisimman vähäsokerista heinää aaseille.

Ratkaiseppa tämä dilemma normaalin kuivaheinän kanssa? Eli riittävästi kuiva-ainetta mutta jossa on matala energiapitoisuus.

Suonenjoella kävin tutustumassa aasitalliin kesällä, meillä on mökki Suonenjoella. Sarilla oli tuolloin seitsemän aasia ja kahdeksas oli vielä tamman mahassa tulossa. Kolme ns kantatammaa oli ulkomaantuonteja ja niistä kyllä huomasi sen ajan huonon kavionhoidon, pitkää kaarnakaviota höystettynä kaviokuumeella. Onneksi nämä ongelmat eivät periydy ja Suomessa syntyneillä aaseilla olikin ihan normaalit aasin kaviot.

Jännä juttu näihin aaseihin liittyi se, että kaikilla oli musta turpa eli pangare-geeni puuttuu joka tekee perinteisen valkoisen jauhoturvan. Turvassa saattoi olla myös pieni kaistale valkoista mutta myös hyvin paljon mustaa.

Mutta aina kun jollain on vielä lauma ihan tavallisia harmaita aaseja, niin kyllä se silmää hivelee. Tuntuu siltä että kaikki muut värit kuin harmaa on nyt in eikä ketään kiinnosta perusväriset aasit.

Lue lisää

Tallipaikka? Muulille?

Olen kaikessa hiljaisuudessa selvittänyt tallipaikkavaihtoehtoja tulevalle muulilleni. Tarpeeni ovat varmaan aika samanlaiset kuin minkä tahansa puskahevosen omistajilla, muulispesiaalein höystettynä:

• lähellä kotia jotta voi kesällä kulkea fillarilla, sanotaan että max 5 km päässä
• täysihoito, minulla ei ole haluja alentaa tallivuokraa tallitöillä jos tallipaikan hinta sopii budjettiini
• max 400e (kyllä, myös Uudellamaalla on paikkoja joissa on alle tämän tallivuokra)
• kenttä tai mahdollisuus vuokrata lähellä olevaa kenttää (lähellä=alle 1 km)
• vuokrattava maneesi olisi kiva jonkin matkan päässä
• maastoja, myös autottomia
• yksintarhausmahdollisuus (hevoset yleensä dissaa muuleja)
• kesällä laidunnus, mutta myös mahdollisuus tarhaukseen koska muuli ei ehkä kestä vihreää/lihoo liikaa ja sairastuu
• heinän ei tarvitse olla vapaasti saatavilla (lihomisvaara), ja jos on niin slow feederistä
• mahdollisuus ostaa omat oljet (ruuaksi), jos niitä ei tallin puolesta saa
• loimitus (1 päälle 1 pois)
• kuiva heinä

Näistä asioista plussaa:

• lämmin vesi talliin, jota voi antaa myös juotavaksi
• katokselliset tarhat/muulin otto sisään jos se vihaa sadetta (ainakaan aasit ei halua kastua)
• hiekkatarhat kokonaan tai osittain
• olkea ruuaksi tallin puolesta

+heinät heinäverkoista, hävikki vähenee

Minulla on ollut puolikas hevonen itsehoitotallilla ja vaikka tallivuoroja oli 2-3 viikossa niin koin systeemin silti sitovaksi koska on vaikeaa löytää 100% luotettava hoitaja. Onneksi hevosen toinen omistaja tuurasi aina kun oli lomareissua ym. Toki itsehoitosysteemi toi säästöjä harrastukseen mutta kun matkaa tallille oli 30 km suuntaansa niin toki tallireissut näkyivät bensakuluissa, autoa en noin muuten olisi tarvinnut ollenkaan. Myös porukka tallissa vaikuttaa viihtyvyyteen. Minun aikanani ei kukaan koskaan tehnyt ohareita (okei, minä tein kerran pikkuoharit kun auton rengas puhkesi ja pääsin aamutalliin 30 min myöhässä deadlinesta).
+edullinen
+sosiaalisia kontakteja
+hyötyliikuntaa
+talkoomeiningillä laitumet ja paikat kuntoon
-sitovuus

+tarhan siivous tallin puolesta

Tällä hetkellä vuokraan hevosta täysihoitotallilla ja kyllä sitä on niin vanhaksi ja kermaperseeksi tullut, että täysihoito sen olla pitää. Pitää olla mahdollisuus ottaa viikon irtiotto aurinkorannikolle (jos muulin omistamisen jälkeen mitään jää käteen) ilman että pitää värvätä hoitaja ja jännittää että onko sille tullut flunssa ja se ei pystykään hoitamaan muulia.
+helppous
+sosiaalisia kontakteja
+ei tarvitse osata vasaroida
-kalliimpi

Kaisa 12v ja lainamuuli viime kesänä. Aikuisten oikeasti mittarissa on jonkin verran enemmän.

Kun asuin vielä kotona, oli meillä poni ja aasi ihan omassa tallissa. Meillä oli onneksi edellisten täysihoitohevosten omistajien toimesta rakennettu ratsastuskenttä josta valmistui "pojille" oma tarha. Lisäksi niillä oli aidattu metsää ja niittylaidunta mukaan. Mutta kentällä niillä oli katos ja sinne ruokittiin, joten ne eivät joutuneet seisomaan mutalillussa. Sain myös hyvät valot kentälle ja pimeässä oli ihan ok viedä pojat aamulla ulos ja ottaa illalla sisään. Vaikka asuin kotona ja äiti hoiti poikia jos olin jossain, niin kyllähän se sitoo. Mutta jos puitteet on omasta takaa, niin halvalla pääsee. Totuus oli kuitenkin se, että en niiden kanssa alun jälkeen juuri mitään tehnyt. Harjasin illalla sisään ottaessa ja joskus ja jouluna laitoin jommankumman kärryjen eteen. Tästä harrastusmuodosta jäivät sosiaaliset kontaktit puuttumaan, joten löysinkin itseni naapuritallilta hoitamasta hevosia vaikka omat pojat olivat kotona!
+edullinen
+hyötyliikuntaa
+/- oppii tuntemaan omansa hyvin ja voi tarkkailla niiden vointia päivittäin. Toisaalta voi tulla "sokeaksi".
-pitää itse korjata aidat ja puitteet
-sitovuus
-sosiaaliset kontaktit puuttuu

Muulille ruokaa!

Neljäs varteenotettava vaihtoehto on "kaverin hevoselle/aasille/muulille seuraksi heinäkuluja vastaan"
+edullinen
+helppo
+kaveri hoitaa kuin omaansa
+sosiaaliset kontaktit
-tulee varmasti tallivuoroja
-pitää olla suhteet kunnossa

Näistä kuvastuu selvästi se, että tämä harrastus maksaa. Ja paljon. Sitä yrittää etsiä itselleen sopivinta edullisinta vaihtoehtoa.

Toinen fakta on se, että omia hevosia ei kannata harrastaa jos on persaukinen. Ei kannata hankkia itselleen luottotietojen menetystä harrastuksen takia, ja jos fyffet loppuu, kannattaa joko etsiä toinen duuni (siitäkin on omaa kokemusta) tai luopua harrastuksesta (siitäkin on kokemusta). Jos harrastuksen aikana vain laskee että montako euroa tämäkin tallireissu taas tuli maksamaan, ei siitä itse harrastuksesta enää nauti.

Tallikulujen (oli sitten omassa tallissa tai vieraalla) lisäksi on vielä maksettava kengittäjälle, eläinlääkärille, hommattava loimia, uusittava varusteita jne. Minulla on tarkoitus pitää muulia mahdollisimman kengättä, paitsi talvella hokkikenkää alle. Jos muuli on yhtään tullut isäänsä aasiin, sillä on erinomaisen kova kavioaines eikä se kulumisen vuoksi tarvitse kenkää. Talvella hokkikenkä tulee tarpeeseen jotta muuli voi A) liikkua tarhassaan B) liikkua kentällä ratsuna. Etelä-Suomen talvet ovat olleet aika liukkaita kun joka paikkaa peittää peilijää.

En tiedä yhtäkään aasia, joka olisi vieraalla tallipaikalla. Kumpikaan Suomen kahdesta ratsukokoisesta muulista ei asu vieraalla, vaan kumpikin on omalla kotitallillaan. Suomen kolmas ratsukokoinen (yli 145 korkea) mennee vieraalle ellen ehdi saada lottovoittoa muutaman kuukauden sisään.

Muulille ei saa antaa kauraa.

Muulit ja aasitkin ovat aika harvinaisia Suomessa joten olisi hyvä jos tallinomistajalla olisi joku haju niistä ja sen verran ymmärrystä etukäteen tai kiinnostusta ottaa selvää. Muuli ei välttämättä toimi yhtä salamannopeilla reflekseillä kuin hevonen, toisaalta sen voi nopeasti opettaa pujottamaan pää riimuun ja kulkemaan ulos tarhaan vaikka vapaana. Jumitus ei tarkoita sitä, että se vittuilee ihmiselle, se vain tuijottaa pihalla paikkaansa vaihtanutta kottikärryä. Aasi-ihmiset tietävät. Lisäksi pitää vielä tietää se, että ne on yhden ihmisen eläimiä, korkeintaan kahden, joten suhteen alussa joutuu käyttämään muulipsykologiaa ehkä parin kuukauden ajan. Toisinsanoen, sekä tarhassa että karsinassa kannattaa pitää herkut odottamassa, jotta muulilla on hyvä syy vaihtaa sijaintiaan.

Tallipaikka muulille ei ole ihan itsestäänselvyys. Aasit ja muulit herättää vahvoja negatiivisia tuntemuksia. Ja vaikka ei herättäisikään, on asiat paljon helpompia järjestää jos tallinomistajalla on ennestään positiivinen kuva näistä pitkäkorvista. Kukapa haluaisi viedä lämppäriään hienolle maneesitallille, jossa siihen suhtaudutaan kuin halpaan makkaraan.

Kävin kuvausreissulla (kuvaan tuttujen hevosia ja ratsastusta) kävin eräällä kivalla pikkutallilla, joka on 10 kilometrin päässä kotoani. Muuli toivotettiin tervetulleeksi heti kun sellainen saapuu Suomeen.

Lue lisää

The Brayer 2/2015

Vuoden toista numeroa lukiessani huomasin että uusi lehti tosiaan tehdään edellisen päälle! Tässä on paljon juttuja edellisestä lehdestä, mm deadlinen päivämääriä jne jotka olisi kai pitänyt olla jotain muuta. Pääkirjoituksessa kuitenkin kerrotaan että homma pyörii todella pienellä porukalla ja lehde lisäksi he hoitavat rekisteröintiasiat jne joten on ihan ymmärrettävää että aina jotain jää varsinkin kun lehti on todella paksu yhdistyksen lehdeksi.

Eläinlääkäri kertoo loishäädöistä, ei pelkästään matolääkkeistä vaan myös laidunten kierrosta ja laidunnuksen ajoittamisesta päivälle. Mielenkiintoista!

Sitten artikkeli jossa on aasien ja muulien korkeudesta, "käsi kädeltä" eli mittana on hand ja inch. Olisi ollut ihan mukavaa jos tässä olisi kolmantena mittana olleet senttimetrit.

Yksi sivu on kartonkia ja siitä voi leikata itselleen ADMS:n jäsenkortin. Mutta onkohan ok että tähän on jäänyt että "year 2014"? Jätän kortit vielä hetkeksi lehden väliin ja mietin kuinka oleellinen tämä on rahapussissa :D

Meredith kirjoittaa muulien koulutuksesta kivan artikkelin siitä, miten pitkäkorvien käsittely ja koulutus eroaa hevosten koulutuksesta. Kaikessa käsittelyssä ja taluttamisessa on mukana se, että eläimen tulee liikkua oikein ja ihminen auttaa sitä tekemään niin. Kun seuraava numero tulee ja siinä on jatko-osa, uskallan ehkä kääntää osan tänne.

Jos olet katsonut Meredithin videoita juutuubista, hän todellakin opettaa muulit talutukseen niin että käsi on suorana eteenpäin. Tarkoitus on että muulin on helppo tietää mihin ollaan menossa ja käsi toimii muurina jotta muuli ei kävele taluttajan eteen. Ja jos pitää kääntyä poispäin, käsi kääntää muulin päätä jos taluttaja on tuossa kaulan kohdalla eikä edellä.

Seuraavassa on taas mielenkiintoinen juttu, aasin rakenne alusta loppuun ja millainen sen pitäisi olla ja millainen ei. Suomessa on ainakin tosi paljon kapeita aaseja, siis takajalat liikkuu samaa uraa ja kinteree osuu toisiinsa. Rinta on todella kapea eli etujalat ovat lähellä toisiaan. Jos näistä ongelmista ei puhuta, ei porukka tajua että ongelmia edes on koska kaikki aasit näyttää samanlaisilta rakennekukkasilta. 

Aaseissa suositaankin enemmän luonnetta, mikä on tärkeä osa myös. Mielestäni on aina järkevämpää ostaa kahdesta aasista se, jolla on parempi luonne eli se on kiinnostunut ihmisistä ja hakeutuu ihmisten seuraan kuin sitten se erakompi mutta jolla on parempi rakenne. Suomessa aasit ovat mielestäni pääsääntöisesti todella kivan luonteisia.

Lehden lopussa oli rekisteröintitilastoa  ja kokonaismäärässä huomaa huiman pusotuksen vuosien 2010 ja 2012 välillä. Ensimmäinen sarake on miniaasirekisteri, sitten aasirekisteri ja kolmantena muulirekisteri. Sen jälkeen taitaa olla erilaisia hybridirekisterejä. Miniaasit ovat todella kovassa huudossa!

Näiden lisäksi on muitakin aasirekistereitä eli tässä eivät suinkaan ole kaikki Yhdysvaltojen aasit.

Miniaasirekisteristä mainitaan vielä että siellä on jo 65 500 rekisteröityä aasia ja että rekisteri laitettiin "kiinni". Tämä tarkoittaa sitä että rekisteröitävän aasin molempien vanhempien tulee olla myös rekisteröityjä eikä suvuttomia aaseja enää hyväksytä miniaasirekisteriin. Tällaiset aasit rekisteröidäänkin aasirekisteriin eli kokonaan ilman rekisteriä ei mikään aasi ole. Miniaasirekisteriin on mahdollista rekata kaikkia maailman miniaaseja, se ei siis ole rajoittunut pelkästään Yhdysvaltoihin. Rekkaaminen maksaa muuten 15 dollaria eli jenkeissä se ei ole rahasta kiinni. Rekisteröimistä varten aasista tulee olla kuva molemmilta sivuilta. Suomessa tunnistus + passi taitaa olla noin 120 euroa.

Lue lisää

The Brayer 1/2015

Liityin siis vuoden alussa ADMS:ään eli American Donkey and Mule Societyyn. Jokin aika sitten sain tämän vuoden ensimmäiset lehdet. Olin liittynyt sellaiseksi jäseneksi että saan myös ed vuoden kaikki lehdet ja sitä vanhemmat, jotka  heillä vain on varastossa. Sitä isompaa pakettia ei kuitenkaan ole vielä näkynyt joten otan yhteyttä sen tiimoilta.

Olinhan toki nähnyt lehden kansikuvia nettisivuilla mutta odotin jotain hieman, noh, nykyaikaisempaa. Luulen että lehti on näyttänyt tältä "since issue 1" ja huomasin että aika paljon on lehdissä samana pysyvää tavaraa yhdistyksen asoista, maksuista ja mainostamishinnoista.

Lehti on ihan rehellisesti  yhdistyksen jäsenlehti joten senkin takia jokaisessa lehdessä pitää olla perusjutut rekisteröimisestä jne. Kun lehti on ollut olemassa vuositolkulla, on ihan normaalia että sitä asia-asiaa ei enää löydy jokaiseen lehteen eikä kovin usein viitsitä kierrättää samoja artikkeleita. Tässä lehdessä oli kuitenkin asiaakin, juuri sopivina 1-2 sivun paketteina. Ja mikä parasta, jos jutut ovat yhdistyksen tuottamaa matskua, saa niitä käyttää vapaasti kunhan mainitsee lähteen! Muiden kirjoittajien jutuista voi kysyä sähköpostilla yhteystietoja ja lupa heltiää helposti. Tämä koskee tietenkin suoraa kääntämistä ja jutun käyttämistä, lainatahan saa lähdemerkintöjä vastaan mistä lähteistä tahansa.

Asiaa kyllä löytyy mutta kyllä tämä taitto on nyt aika, noh,.. voiko sitä sanoa kauniisti.

 Meredith Hodges kirjoittelee tähänkin lehteen, samoin kuin Mules and More Magazineen. Brayerissä ollaan näköjään pari tekstiä jäljessä.. Tekstit ovat kuvineen täysin identtiset joten siltä osin tämä lehti menee nyt hukkaan. Meredith kirjoittaa tähän kuitenkin toistakin sarjaa "Mule Crossing" jossa oli juttua muulin ja aasin oikeista mittasuhteista. Oikeista ratsastuksen suhteen, sillä tietyt jutut tekevät hevoseläimestä paremmin ratsuksi sopivan.

Kirjoitin blogiin hetki sitten muulien lisääntymishommista ja Brayerissä on pieni kooste ihmemuuleista. 2014 on syntynyt viimeisin muulivarsa Irlantiin ja varsat voivat tosiaan olla muuleja tai sitten kokonaan hevosia.

Pari juttua liittyy aasien kasvatukseen, toisessa pohditaan oikeaa ikää käyttää tammaa ja oria ja toisessa on pohdintaa siitä, voiko oria pitää varsomisten jälkeen samassa laumassa tammojen ja varsojen kanssa. Laumapohdinnassa päätös jää kasvattajalle, mutta ADMS kertoo tarinoita joissa varsoja on menehtynyt kun ori on napannut, jopa aidan toiselta puolelta käsin.

Mutujuttujakin mahtuu lehteen ja yhdistyksen lehdessä niitä saakin olla! Jutut ovat suoraan omistajien kynästä, tai ehkä ADMS on vähän editoinut niitä, en osaa sanoa.

Tykkäsin eniten Donkey Welfare Symposiumista kertovista jutuista. Mules and Moressakin oli paikalla olleen henkilön kertomus, mutta juttu oli ennemmin sellaista fiilistelyä faktojen sijaan. Brayerissa on kahden eri henkilön kertomukset ja he ovat listanneet sellaisia uusia faktoja ja hyvä tietää-juttuja artikkeleihinsa. Sen jälkeen kun olin lukenut nämä ja selannut netistä lisää tietoa tapahtumasta, kokosin juttuja Aasiyhdistyksen sivuille, kas täällä.

Olisi aika mahtavaa päästä tuonne itsekin joskus. Tietääkseni muutamia vuosia sitten oli Kreikassa jotain vastaavan tyyppistä tapahtumaa, mutta se kai käsitteli eniten työtä tekeviä aaseja (joita maailmassa toki onkin ehdottomasti eniten). Aasiyhdistyksen sisälläkin heitettiin ajatus että syksyllä voisi olla luentopäivä aaseihin liittyen. Mitään erityisesti aasiasiantuntijoita Suomessa ei ole, mutta varmaan aasinomistajien keskuudesta löytyisi vaikka hevospuolen ammattilaisia kertomaan. Eläinlääkäri saattaakin olla jo tiedossa ja sitten koulutusjutut ovat aika universaaleja kaikkien eläinten kesken. Puhun siis positiivisesta vahvistamisesta vaikka naksuttimen avulla. Eiköhän niistä jonkinlainen päivä saada aikaisiksi.

Tässä lehden mielenkiintoisin aukeama, juttua aasien hyvinvointikonferenssista. Kuvien laatu on tässä lehdessä jostain syystä täysin onneton, mutta uskon että osa johtuu Yhdysvaltojen takapajuisuudesta jossa ei ihan vielä olla siirrytty tietokoneaikaan.

Yksi aika hauska artikkeli koski autossa pidettävää selviytymispakettia. Osa osavaltioista menee vain kiinni kun tulee lunta koska autoissa on aina kesärenkaat eikä mitään lumikalustoa ole. Sama jos tiet ovat täysin jäiset. Ja kaikki liikkuminenhan hoidetaan autolla eli mihinkään ei ole mahdollisat päästä ilman talvirenkaita. Artikkelissa listataan asioita, joita kannattaa pitää autossa aina. Muista siis varustaa autosi näillä:
-toilettibägi jossa hammasharja ja tahna
-vessapaperirulla tai muuta paperia
-viltti
-muovipusseja eri käyttötarkoituksiin
-taskulamppu ja pattereita
-kännykän laturi
-vettä ja pientä naposteltavaa
-kartta
-jos on hevosia matkassa, niin varariimu, naru sekä liinoja

Lue lisää

Aasimatkalle Ranskaan?

Nyt kun Englannin aasimatka on takanapäin, on aika varata kalenterista tilaa seuraavalle. Seuraava aasireissu voisi tapahtua kahden vuoden päästä ja ajatuksissa on jo joko aasivaellus Sveitsissä tai Saksassa (maa kun maa kunhan alpit näkyy ja joku puhuu vähän englantia kohteessa) TAI aasivaellus niin että aasi roudaa sun kamoja.

Donkey Trekking on itseasiassa ollut pidempään ajatuksissa ja se voisikin olla seuraava toteutettava. Siitä oli hiljattain ihan Suomen somemestoissa kun ihan oikea Mies oli tällaisella aasivaelluksella Saksassa. Tässä pitää tietää aasi ja aasin luonne jotta huumorintaju riittää. Matkallakin on mahdollista oppia aasilta paljon kuten jutussakin on käynyt. Sitä reissua tehdään aasintahtisesti.

Ranskasta donkeytrekkingiä löytyy ja paljon. Sitä varten on ihan oma sivustokin josta kaikki palveluntarjoajat löytyy. Klikkaile karttaa niin tarkempi kartta avautuu aasipaikkoineen.

Reissut toimivat niin että vuokraat itsellesi aasin ja lähdet kävelemään saamasi kartan avulla. Pakettiin voi hyvin kuulua myös majoitukset ruokineen majataloissa, pidät vain huolen että kuljet reittiä pitkin oikeaan suuntaan ja saavutat majapaikkasi ennen iltaa.

Itinerance Trekking Ranskan Provencessa on tehnyt kivan tietovihkosen vaelluksista ihan englanniksi. Se on luettavissa täällä.

Aasivaellusten lisäksi ranskassa on eräs toinenkin Must-Do-kohde, nimittäin Asinerie du Baudet du Poitou jossa kasvatetaan poitounaaseja. Se sijaitsee Ranskan itärannikolla. (kartassa kohta 17). En ole tuolla käynyt, mutta olen lukenut siitä artikkeleita ihan suomeksi ja tuottanut itsekin jutun poitounaaseista Aasiyhdistyksen jäsenlehteen. Poitounaasi ei ole enää ihan niin uhanalainen kuin ennen mutta näyttää siltä että ne muutamat yksilöt, joista aasikantaa lähdettiin 70-luvulla pelastamaan, eivät olleet kovin kummoisia. Olisi hienoa päästä paikan päälle katsomaan missä mennään nyt!

vuotias poitounaasivarsa

Jos reissua rakennetaan Asinerien varaan, niin sinnehän pääsee näiltä suurilta kentiltä vuokra-autolla. Lähempänäkin on kenttiä, mutta niihin lentojen hinnat olivat paljon korkeammat. Itse valitsisin Toulousen Pariisin sijaan siksi että noin suuressa kaupungissa vuokra-autolla ajaminen voi olla hiuksia harmaannuttavaa. Onhan Toulousekin toki iso kaupunki, mutta ihan eri luokkaa kuin Pariisi (lisäksi google maps näyttää että Toulousen kentältä pääsee hermoilematta pois).

Matkalla Asinerieen reitti menee Bourdeauxin ohi, joka voi olla noin muuten hankala järjestää suorien lentojen puuttuessa.

Tsekkasin lentojen hintoja suunnilleen puolen vuoden päähän Momondosta. Nämä ovat maksimissaan yhdellä vaihdolla lentoajan ollessa max 10 tuntia per suunta.
Lyon - Asinerie 532 km, lennot noin 260e
Toulouse - Asinerie 411 km, lennot noin 240e
Pariisi - Asinerie 455 km, lennot noin 200e

Muun aasohjelman runkoa kannattaa suunnitella netin avulla. Les Anes de la Vallee su Lot sijaitsee suht lähellä ja kotisivutkin olivat englanniksi. Aasin vuokraus maksaa 50 euroa päivässä ja sivuilta löytyy valmiit kartat. Omistajat neuvovat aasiystävällisten majapaikkojen kanssa.

Lue lisää

Aasi vai muuli, aasi vai muuli...

Olin eilen pitkästä aikaa kuvaamassa Vihdissä aaseja. Tuikella on Facebookissa sivu "Tuulensuu" jossa on paljon aasikuvia.

Tuikeen tutustuin ensimmäisen kerran tammikuussa 2014 kun kävin tekemässä jutun Pitkäkorvat-lehteen numeroon 1/2014. Tuikella oli silloin vasta kaksi aasitammaa mutta jutuntekopaikkana se oli erinomainen sillä aasit olivat aktiivisessa harrastekäytössä ja Aasiyhdistys haluaa edistää tällaista.

Alkukesästä Tuikelle tuli mammuttiaasi Englannista. Toki kävin sitäkin kuvaamassa ja istuin selässäkin ilman satulaa kun käytiin pieni maastolenkki. Voin kertoa että oli aika extremeä kun aasi ottaa ilopukkisarjat kotiinpäin ja satulaa ei tosiaan ole. Otin kiinni talvikarvasta itseni takaa ja edestä ja pysyin selässä.

Kuukausi sitten Tuulensuuhun tuli neljäskin aasi kun 3-vuotias aasiori Elvis oli vailla kotia. Elviksellä on korkeutta noin 130 cm ja se on oikein passelin kokoinen ratsu. Minulla oli myös kaveri mukana ja käytiin maastossa. Illalla selvisi että lenkki oli melkein 5 km, pisin lenkki koskaan Elvikselle ja Tompalle! Ei tuntunut yhtään niin pitkältä kun oli hyvää seuraa ja kivat aasit mukana. Tuike oli tehnyt erinomaista työtä Elviksen kanssa, ja se kulki remonttiaasiksi todella hienosti, osan matkaa kuskin kanssa ja osan taluttaen. Tomppa kulki myös hienosti... paitsi kun se päätti pysähtyä syömään! Siitä huomaa että se tylsistyy helposti ja jos esimerkiksi stoppasin tielle ihan vain että odotetaan Elvistä niin se suuntasi samantien tienpenkalle josta puski jo vihreää.

Mammuttiaaseja ei kovin montaa Euroopassa ole, villi veikkaus että alle 50 koko Euroopassa. Muissa pohjoismaissa ei näitä tietääkseni ole ja Suomessa on nyt kolme, Tompan lisäksi ori ja tamma toisella omistajalla. Tomppa on ruunattu jo Englannissa.

Ehkä kuitenkin kun katsoin Tomppaa ja Elvistä, tykkäsin Elviksen rakenteesta ja koosta enemmän. Mutta siihen vaikuttaa sekin että mitä  isompi aasi, sitä "romuluisempi" se on. Eli isoilla aaseilla kuuluukin näkyä luut ja ne ovat hyvin kulmikkaita. Hevosihmiset tuomitsevatkin isot aasit yleensä alipainoisiksi mikä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa! Jos ison aasin haluaisi mukavan pyöreäksi, pitäisi se syöttää vaarallisen ylilihavaksi.

Mutta saarnasta kuviin olkaa hyvät!

1. Usva, Tuittu, Elvis ja Tomppa kokojärjestyksessä.

2. Elvis ja Tuike edellä, Josa Tompalla perässä. Kotimatkalla paikat vaihtuivat.

3. 

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22. Tompan ja Elviksen jahtausleikki. Kohta nappaa..

23. Aasit omistajansa kanssa

24.

25.

Mikä tai mitkä kuvat olivat lemppareitasi?

Lue lisää

Englannin reissun kuulumiset

Haluatko kokea jotain ihan uutta? Sytytkö tilkkutäkkipelloista? Toki rakastat aaseja koska aloit lukea tätä tekstiä. Aasiyhdistyksellä on nyt taatusti laadukas matkaohjelman runko joka on vapaasti kopioitavissa ja uudelleen käytettävissä.

Kirjoitin tämän jutun ensin Aasiyhdistyksen verkkosivuille, mutta jaan sen myös täällä. Orkkissivulla on paljon enemmän kuvia, en jaksanut linkitellä niitä tänne. Orkkiksen löydät täältä.

Päivä 1

Lentokone (Norwegian Helsingistä) on perillä Lontoon Gatwickissa 18:10. Vuokra-auto on varattu yrityksestä, jonka autot eivät sijaitse lentokentän välittömässä läheisyydessä. Auto on alla 19:00. Bensaahan näissä ei paljoa ole, joten ensimmäisenä kannattaa suunnata tankille. Ensimmäinen kohde sijaitsee New Forestissa kylässä nimeltä Burley. Se on viehättävä pieni kylä josta löytyy ruokapaikkoja, matkamuistomyymälöitä, poneja kylän keskustassa sekä paikallistenkin suosima pubi. Jos haluaa isompaan kaupunkiin, kannattaa majoitusta katsoa Ringwoodista, joka sijaitsee aivan New Forestin laidalla. Siellä et tosin pysty katselemaan vapaana kulkevia poneja samalla kun olet oluella. Matkalla voi napata fish and chipsiä jostain kioskista ja hotelliin (Burley Manor Hotel) saavut kymmenen-yhdentoista maissa illalla koska ensimmäisenä iltana ja mahdollisesti pimeällä ei kannata ohitella ketään.

Päivä 2

Heräät aamulla kahdeksalta hyvin nukutun yön jälkeen ja katselet aitauksessa olevia peuroja ikkunastasi. Hotelli näyttää aamulla vielä upeammalta kuin pimeällä, se tosiaan on vanha kartano joka toimii nykyään hotellina. Jos tämä hotelli on täynnä, on Burleyssä myös Burley Inn. Aamupala on loistava ja listalta tilaat lämpimän ruuan. Sen jälkeen onkin aika siirtyä vuokra-autoon ja huristella syvemmälle New Forestiin. Alueella on siis taloja, kyliä ja asukkaita. Välillä huristellaan sorkkaporttien yli, ne estävät eläinten kulkemisen. Kävelijöille on aina portti. Muista sulkea portit kun kuljet niistä! Aasit kuljeskelevat kuulemma mieluiten siellä, missä on ihmisiäkin eli ajele vain teitä ristiinrastiin ja katsele missä aaseja näkyy. Sitten vain auto parkkiin kun pitkäkorva jossain vilahtaa ja ottamaan valokuvia. Mitään syötävää näille ei saa antaa. Aasit ja ponit kuuluvat aina jollekin. Hevoset on polttomerkitty ja osalla aaseista on korvamerkkejä. Osa on todella arkoja ja toiset rohkeita. Tapaamamme eläimet olivat kaikki sopuisia, villimmät tapaukset pysyttelevät poissa näkyvistä kokonaan. Paikallisopas kertoi että aaseja erityisesti on puiston itäpuolella ja Burleystä pohjoiseen. Aaseja koko alueella on vain 200, hevosia 2000. Voi siis käydä niinkin että aaseja ei näy ollenkaan. Testiryhmä suosittelee: Käy ostamassa eväät matkaa varten, eli pakkaa ainakin voileipiä ja juotavaa mukaan. Upea näköalapaikka löytyy Abbots Well Roadin parkkipaikalta (navigaattoriin: SP6 2JD). Tästä voi lähteä myös kävelemään, valmiita reittejä ja kartta löytyy täältä.

Iltapäivällä ohjelmassa on lounasta The Cider Pantryssa Burleyssä, auton voi heittää hotellille ja kävellä syömään. Ruoka on erinomaista. Poneja tosiaankin kulkee ihan kylän keskustassa teillä ja ne kurkkivat ikkunoista sisään. Ravintolanpitäjällä on parkkipaikan laidassa sikoja. New Forestissa saa sikojakin pitää syksystä kevääseen vapaana metsässä. Ne syövät tammenterhoja mutta tulevat yleensä yöksi kotiin. Sitten onkin pari tuntia aikaa hengailla tai jos olet varannut ratsastuksen etukäteen (ovat suosittuja), on Burleyssä ratsastustalli. Varaudu käyntimaastoon 10 hengen jonomuodostelmassa. Hinnat ovat noin 65 puntaa/2 h maasto. Testiryhmä suosittelee illan pubivalinnaksi  The Queen's Head nimistä paikkaa. Toinen vaihtoehto on Burley Inn, jota ei testattu. Queen's Head on kuulemma myös paikallisten suosiossa ja pubissa olikin paljon ihmisiä ja loistavaa ruokaa.

Päivä 3

Jos tämä päivä on lauantai tai sunnuntai, tsekkaa etukäteen Donkey Breed Societyn tapahtumakalenterista mitä aasimeininkejä lähistöllä on. Siellä on myös ilmoitettu yleisiä näyttelyitä, joissa on aasiluokkia. Testiryhmä otti osaa Salisburyssä Donkey Training Dayhin eli aasienkoulutuspäivään. Ideana oli se että aasinomistajille ja aaseille oli varattu maneesi päiväksi käyttöön. Ensin eläinlääkäri piti lyhyen luennon ja sen jälkeen omistajat treenasivat maneesissa aasiensa kansa eri juttuja. Tällä kertaa agilityä ja ohjasajoa.

Testiryhmän vinkit: Bournemouth on lähellä oleva kaupunki jossa on kesäaikaan hiekkarannalla tungosta. New Forest rajoittuu yhdeltä sivulta mereen, käy katsomassa rantaa jos et eilen ehtinyt. Ringwood taas on pikkukaupunki jonka keskustassa testiryhmä näki kivoja pieniä liikkeitä.

Weymouth on hieman Bournemouthia pienempi kaupunki mutta näitä molempia nimitetään Englannin rantalomakohteiksi. Weymouthissa on vielä sekin etu, että siellä törmäät ainakin aaseihin. Englannissa on perinteisesti ollut Beach Donkeys -aaseja ja jo pitkään niiden hyvinvointiin on kiinnitetty ihan erityistä huomiota. Donkey Sanctiary mm palkitsee vuosittain parhaat ranta-aasit. Vuonna 2009 palkittiin Weymouthin aaseja. Aaseilla on tietyt työajat ja niille on tarjottava vettä, ruokaa ja auringonsuojaa. Lisäksi ratsastajille on painoraja. Näillä aaseilla siis voi milloin tahansa lapsen ratsastaa!

Suuntaa iltapäivällä nokka kohti Sidmouthia sillä sieltä löytyy The Donkey Sanctuary. Tänään et kuitenkaan ehdi sinne sillä ajoaikaa on reilut kaksi tuntia eikä kannata hosua. Maisemat muuttuvat New Forestin jälkeen upeiksi mäkisiksi tilkkutäkeiksi ja välillä on ihan ok pysähtyä kuvaamaan.

Hotellivalikoimaa löytyy, niitä voi selailla vaikka booking.comin kautta. Testiryhmä majoittui Bedford Hotellissa jonka ikkunoista on merinäkymät. Saavut paikalle varmaan kuuteen mennessä jolloin on vielä valoisaa ottaa valokuvia. Pienet somat myymälät menevät aikaisin kiinni. Pubeja löytyy Sidmouthista muutama ja lisäksi hotelleissa on yleensä aina ravintola.

Päivä 4

Herkullisen aamupalan (valitset lämpimät lisukkeet listalta) jälkeen on aika suunnata Donkey Sanctuaryyn. Autolla matkaa tulee noin 4 km. Testiryhmä suosittelee: Kävele menomatka Tammenterhoreittiä eli Sidmouthista rannikkoa pitkin Donkey Sanctuaryyn. Pakkaa mukaan eväät ja vietä aamupäivä rannalla. Tai osta eväät Donkey Sanctuarystä ja vietä iltapäivä rannalla. Merenrantaan voi kävellä myös Donkey Sanctuarystä, matkaa on pari kilometriä. Maisema ja ranta ovat uskomattoman kauniita ja hyvällä säällä rannalla on monta perhettä viettämässä aikaa.

Testiryhmä suosittelee: Jos aikaa on rajallisesti, ei Exeterissä (lähin iso kaupunki) ole juuri mitään näkemisen arvoista. Käytä aika kierrellen Sidmouthin pieniä liikkeitä tai istahda lämpimällä säällä rantatuoliin ja ihmettele merta.

Päivä 5

Hotellista ulos ja suuntana Stonehenge. Sidmouthista on Lontooseen ajoaikaa noin neljä tuntia ja tässä vaiheessa matkaa kuskikin painaa rajoitusten mukaan ohitellen tientukkeita. Stonehenge sijaitsee puolivälissä. Lippu kiville maksaa 15,5 puntaa ja kahden kilometrin matka parkkipaikalta taittuu bussilla (kuuluu lipun hintaan). Stonehenge on uskomattoman suosittu, joten kannattaa tähdätä paikalle ennen puoltapäivää jotta välttyy jonottamiselta. Ihmettelyyn riittää tunti aikaa. Stonehenge Auto palautetaan lentokentälle ja tässä kohtaa kannattaakin miettiä loppureissun suunnitelmaa. Kello on nyt jotakin kolmen ja neljän väliltä. Tässä on hyvä sauma lähteä Norskilla kohti Suomea TAI siirtyä Lontooseen. Testiryhmä suosittelee ehdottomasti kahta yötä Lontooseen sillä yhden yön taktiikalla ei ehdi sekä katsoa nähtävyyksiä että shoppailla. (tässä kohtaa pitää tietää että testiryhmä koostui pelkästään naisista). Gatwickiltä Lontooseen vie Gatwick Express Lontoon Victorialle TAI paikallisjuna (edullinen) ilman vaihtoja melkein samassa ajassa St Pancrasin asemalle. Juna-aikataulut voit katsoa täältä. Testiryhmä suosittelee hotellin valintaa Argyle Squaren ympäristöstä. Tällöin majoitut lähellä Kings Crossin asemaa josta lähtee moni metrolinja ja paljon busseja. Lisäksi tämän alueen hotellit ovat hinta-laatu suhteeltaan hyviä. British Museum sijaitsee kävelymatkan päässä ja muihin kohteisiin on helppo mennä julkisilla. Camden Town sijaitsee lähellä.

Päivä 6

Lontoossa on aikaa kierrellä kolmeen saakka ja puoli neljältä lähtee juna kohti kenttää. Junia kulkee kolme kertaa tunnissa. Kentällä on vielä aikaa syödä ja tehdä nopeasti ostoksia ennenkuin Norskin punavalkoiset siivet kuljettivat aasifanit takaisin Suomeen.
Mitä maksaa?

Kilometrejä kertyi noin 800 koko reissulta ja automme Volkswagen Transporter selvisi siitä hienosti tankillisella. Testiryhmä koostui 7 hengestä. Diesel maksoi koko matkalta siis noin 120 euroa.
Auton vuokra oli 100 euroa/henkilö (4 yötä)
Lennoista maksoimme noin 240e (Norwegian, yksi matkalaukku ruumaan)
Majoitus tuli maksamaan noin 400 euroa/henkilö (5 yötä)
Junaliput kentältä Lontooseen ja liikkuminen Lontoon metrolla tuli maksamaan noin 30 euroa
Stonehenge 20 euroa
+ruuat ja juomat

Yhteensä noin 810e per henkilö + ruuat ja juomat

Teksti ja kuvat: Kaisa Määttänen

Lue lisää